Tavaramerkkilaki 10.1.1964/7
Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:
1 LUKU
Yleisiä määräyksiä
1 § (25.1.1993/39)
Rekisteröinnillä saadaan yksinoikeus tavaramerkkiin erityiseksi tunnusmerkiksi myytäviksi
tarjottavien tai muutoin elinkeinotoiminnassa liikkeeseen laskettavien tavaroiden erottamiseksi
toisten tavaroista. (21.1.2000/56)
Tavaramerkkinä voi olla mikä tahansa merkki, joka voidaan esittää graafisesti ja jonka avulla
voidaan erottaa elinkeinotoiminnassa liikkeeseen lasketut tavarat toisten tavaroista. Tavaramerkkinä
voi olla erityisesti sana mukaan lukien henkilönnimi, kuvio, kirjain, numero taikka tavaran tai sen
päällyksen muoto.
Mitä tässä laissa säädetään tavaroista, on vastaavasti voimassa palveluista.
2 §
Yksinoikeus tavaramerkkiin voidaan saada ilman rekisteröintiäkin, kun merkki on tullut
vakiintuneeksi. (25.1.1993/39)
Vakiinnuttamisella voidaan saada yksinoikeus myös muuhun kuin 1 §:n 2 momentissa tarkoitettuun
elinkeinotoiminnassa käytettävään erityiseen tavaran tunnusmerkkiin. (25.1.1993/39)
Tunnusmerkki katsotaan vakiintuneeksi, jos se tässä maassa on asianomaisissa elinkeino tai
kuluttajapiireissä yleisesti tunnettu haltijan tavaroiden erityisenä merkkinä.
3 § (16.12.1983/996)
Jokainen saa elinkeinotoiminnassa käyttää sukunimeään, osoitettaan tai toiminimeään tavaroittensa
tunnusmerkkinä, jollei sen käyttö ole omiaan aiheuttamaan sekaannusvaaraa toisen jo suojattuun
tavaramerkkiin tai sellaiseen nimeen, osoitteeseen tai toiminimeen, jota toinen jo oikeutetusti
käyttää elinkeinotoiminnassaan. (25.1.1993/39)
Mitä edellä on sanottu toiminimestä koskee myös toiminimilaissa (128/79) tarkoitettuja
aputoiminimeä ja toissijaista tunnusta.
Tavaramerkkiin ei saa ottaa toisen nimeä tai toiminimeä. Tavaramerkkiin ei myöskään saa ottaa
toisen aputoiminimeä tai toissijaista tunnusta, paitsi milloin näiltä puuttuu erottamiskyky tai
kysymys on eri toimialoista tai tavaralajeista.
4 §
Tämän lain 1–3 §:n mukainen oikeus tavaran tunnusmerkkiin sisältää sen, että elinkeinotoiminnassa
kukaan muu kuin merkin haltija ei saa tavaroittensa tunnuksena käyttää siihen sekoitettavissa olevaa
merkkiä tavarassa tai sen päällyksessä, mainonnassa tai liikeasiakirjassa tai muulla tavalla, siihen
luettuna myös suullinen käyttäminen. Mitä tässä on sanottu, on voimassa riippumatta siitä,
lasketaanko tavara tai aiotaanko se laskea liikkeeseen tässä maassa vai ulkomailla vai tuodaanko se
1
Suomen alueelle elinkeinotoiminnassa käytettäväksi, säilytettäväksi, varastoitavaksi tai edelleen
kolmanteen maahan kuljetettavaksi. (21.1.2000/56)
Edellä 1 momentissa tarkoitetuksi luvattomaksi käyttämiseksi katsotaan muun muassa se, että joku
laskiessaan liikkeeseen varaosia, lisätarvikkeita tai muuta sellaista, mikä soveltuu toisen tavaraan,
viittaa tämän tunnusmerkkiin tavalla, joka on omiaan aikaansaamaan vaikutelman, että liikkeeseen
laskettu tavara on lähtöisin tunnusmerkin haltijalta tai että tämä on suostunut tunnusmerkin
käyttämiseen.
Jos tavara on laskettu liikkeeseen käyttämällä tiettyä tunnusmerkkiä ja jos sen jälkeen muu kuin
merkin haltija on tehnyt tavaraan olennaisia muutoksia muokkaamalla, korjaamalla tai muulla
siihen verrattavalla tavalla, älköön myöskään, kun tavaraa uudelleen ryhdytään laskemaan
liikkeeseen tässä maassa, tunnusmerkkiä käytettäkö, ellei muutosta selvästi ilmoiteta tai ellei se
muuten selvästi ilmene.
5 §
Yksinoikeus tavaran tunnusmerkkiin ei käsitä sellaista merkin osaa, joka pääasiallisesti tarkoittaa
tavaran tai sen päällyksen käyttökelpoisuuden lisäämistä tai muutoin sellaisen tehtävän täyttämistä,
joka ei ole ominaista tunnusmerkille.
6 §
Tunnusmerkkien katsotaan tämän lain mukaan olevan toisiinsa sekoitettavissa vain, jos ne
tarkoittavat samoja tai samankaltaisia tavaralajeja. (16.12.1983/996)
Tunnusmerkkien sekoitettavuuteen voidaan kuitenkin 1 momentin estämättä vedota sellaisen
tunnusmerkin hyväksi, joka on laajalti tunnettu tässä maassa, jos toisen samankaltaisen
tunnusmerkin käyttäminen ilman hyväksyttävää syytä merkitsisi aikaisemman merkin
erottamiskyvyn ja maineen epäoikeudenmukaista hyväksikäyttöä taikka olisi haitaksi aikaisemman
merkin erottamiskyvylle tai maineelle. (25.1.1993/39)
Tämän pykälän 2 momentin säännöstä on sovellettava vastaavasti 3 §:n 3 momentissa tarkoitettuun
aputoiminimeen ja toissijaiseen tunnukseen. (16.12.1983/996)
7 §
Jos useat 1 tai 2 §:n nojalla vaativat yksinoikeutta tavaran tunnusmerkkeihin, jotka ovat toisiinsa
sekoitettavissa, on etusija sillä, joka voi vedota aikaisimpaan oikeusperusteeseen, mikäli muuta ei
johdu siitä, mitä jäljempänä 8 tai 9 §:ssä säädetään.
8 § (25.1.1993/39)
Vaikka rekisteröity tavaramerkki, jota on käytetty tässä maassa yhtäjaksoisesti viiden vuoden ajan,
on sekoitettavissa aikaisempaan rekisteröityyn tai vakiintuneeseen merkkiin, myöhemmän merkin
käyttämistä ei saa kieltää, jos rekisteröintiä on haettu vilpittömässä mielessä ja aikaisemman merkin
haltija on ollut tietoinen merkin käytöstä sanotun ajan.
9 §
Jos vakiintunut tavaramerkki on sekoitettavissa toisen aikaisemmin rekisteröityyn tai
vakiintuneeseen tavaramerkkiin eikä aikaisemman merkin haltija ole kohtuullisessa ajassa ryhtynyt
toimiin myöhemmän merkin käytön estämiseksi, älköön hänellä enää olko valtaa kieltää sen
käyttämistä.
2
10 §
Niissä tapauksissa, joita 8 tai 9 §:ssä tarkoitetaan, voidaan sen mukaan kuin on kohtuullista,
määrätä, että jotakin tunnusmerkkiä tai kumpaakin niistä saadaan käyttää vain erityisellä tavalla,
kuten tietyin tavoin muodosteltuna, lisäämällä siihen paikannimi tai tekemällä merkkiin muu
selvennys.
Mitä 1 momentissa on säädetty, on sovellettava vastaavasti, jos sekaannusvaara syntyy 3 §:n 1 tai 2
momentissa tarkoitetuissa tapauksissa. (16.12.1983/996)
10 a § (22.12.1995/1715)
Tavaramerkin haltija ei saa kieltää tavaramerkin käyttämistä niissä tavaroissa, jotka haltija tai hänen
suostumuksellaan joku muu on tätä tavaramerkkiä käyttäen laskenut liikkeeseen Euroopan
talousalueella.
Mitä 1 momentissa säädetään, ei sovelleta, jos haltijalla on perusteltua aihetta vastustaa tavaroiden
laskemista uudelleen liikkeeseen, erityisesti milloin tavaroihin on tehty muutoksia tai niitä on
huononnettu sen jälkeen, kun ne on laskettu liikkeeseen.
11 §
Sanakirjan, käsikirjan taikka muun sellaisen painetun tai tietoverkossa olevan julkaisun tekijä,
julkaisija ja kustantaja ovat velvolliset rekisteröidyn tavaramerkin haltijan pyynnöstä huolehtimaan
siitä, ettei julkaisuun oteta tavaramerkin toisintoa ilmoittamatta, että tavaramerkki on rekisteröity.
(21.1.2000/56)
Jos joku laiminlyö noudattaa, mitä 1 momentissa on määrätty, on hän velvollinen
myötävaikuttamaan siihen, että oikaisu julkaistaan sillä tavoin ja siinä laajuudessa, kuin havaitaan
kohtuulliseksi, sekä kustantamaan sellaisen oikaisun.
2 LUKU
Tavaramerkkien rekisteröinti
12 §
Tavaramerkkirekisteriä pitää patentti ja rekisterihallitus.
13 § (21.1.2000/56)
Rekisteröitävän tavaramerkin tulee olla omiaan erottamaan haltijan tavarat muiden tavaroista.
Tavaran lajia, laatua, paljoutta, käyttötarkoitusta, hintaa taikka valmistuspaikkaa tai aikaa joko
yksinomaan tai ainoastaan vähäisin muunteluin tai lisäyksin ilmaisevaa merkkiä ei sellaisenaan ole
katsottava erottamiskykyiseksi. Erottamiskykyiseksi ei ole katsottava myöskään merkkiä, joka
muodostuu yksinomaan tavaran luonteenomaisesta, teknisen tuloksen saavuttamiseksi
välttämättömästä tai tavaran arvoa olennaisesti korottavasta muodosta. Arvosteltaessa merkin
erottamiskykyä on kiinnitettävä huomiota kaikkiin asianhaaroihin ja erityisesti siihen, kuinka kauan
ja miten laajalti merkkiä on käytetty.
14 §
Tavaramerkkiä ei saa rekisteröidä: (16.12.1983/996)
1) jos merkki on lain, yleisen järjestyksen tai hyvän tavan vastainen;
3
2) jos se on omiaan johtamaan yleisöä harhaan;
3) jos siihen ilman asianomaista lupaa on otettu valtion vaakuna, lippu tai muu tunnuskuva,
rekisteröitävän merkin käyttökohteena olevia tai niiden kaltaisia tavaroita koskeva virallinen
tarkastus tai takuumerkki taikka tarkastus tai takuuleima, suomalainen kunnallisvaakuna taikka
kansainvälisen, valtioiden keskeisen järjestön lippu, vaakuna tai muu tunnuskuva, nimitys tai nimen
lyhennys taikka myös kuvio, nimitys tai nimen lyhennys, jos se on sanotunlaiseen tunnuskuvaan,
merkkiin, leimaan, nimitykseen tai nimen lyhennykseen sekoitettavissa; (21.8.1970/552)
4) jos se muodostuu jostakin tai sisältää jotakin, mikä on omiaan aiheuttamaan käsityksen, että
kysymys on toisen suojatusta toiminimestä taikka sellaisesta toisen aputoiminimestä tai
toissijaisesta tunnuksesta, jota tarkoitetaan 3 §:n 3 momentissa, taikka toisen nimestä tai
muotokuvasta, jollei nimi tai muotokuva ilmeisesti tarkoita jotakuta kauan sitten kuollutta;
(16.12.1983/996)
5) jos se muodostuu jostakin tai sisältää jotakin, mikä on omiaan aiheuttamaan käsityksen, että
kysymys on toisen suojatun kirjallisen tai taiteellisen teoksen nimestä, milloin tämä on
erikoislaatuinen, tai joka loukkaa toisen tekijänoikeutta sellaiseen teokseen tai toisen oikeutta
valokuvaan tai suojattuun malliin; (21.1.2000/56)
6) jos se on sekoitettavissa toisen elinkeinonharjoittajan nimeen tai suojattuun toiminimeen taikka
sellaiseen aputoiminimeen tai toissijaiseen tunnukseen, jota tarkoitetaan 3 §:n 3 momentissa, tai
toisen tavaramerkkiin, joka on rekisteröity aikaisemman hakemuksen perusteella, tai toisen
tunnusmerkkiin, joka on vakiinnutettu silloin, kun rekisteröintiä haetaan; tai (16.12.1983/996)
7) jos se on sekoitettavissa tavaran tunnusmerkkiin, jota toinen käyttää hakemusta tehtäessä, ja
hakija tehdessään hakemuksen tiesi käytöstä eikä ole käyttänyt merkkiään ennen kuin toista
tunnusmerkkiä ryhdyttiin käyttämään; tai (22.12.1995/1715)
8) jos se on sekoitettavissa Suomessa tai Euroopan yhteisössä voimassa olevaan kansainvälisen
rekisteröinnin suojaamaan tavaramerkkiin, jolla tämän rekisteröinnin perusteella on aikaisempi
oikeus Suomessa tai Euroopan yhteisössä; (21.12.2004/1220)
9) jos se on sekoitettavissa 57 §:ssä tarkoitettuun yhteisön tavaramerkkiin, joka on rekisteröity
aikaisemman hakemuksen perusteella, tai jolla on 57 §:ssä mainitun neuvoston asetuksen 34 tai 35
artiklan mukainen aiemmuus Suomesta; (21.1.2000/56)
10) jos se on sekoitettavissa rekisteröityyn kasvilajikkeen lajikenimeen; taikka (21.1.2000/56)
11) jos rekisteröinnille on maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden maantieteellisten merkintöjen ja
alkuperänimitysten suojasta annetussa neuvoston asetuksessa (ETY) N:o 2081/92 tarkoitettu este.
(21.1.2000/56)
Niissä tapauksissa, joita tarkoitetaan 4–9 kohdissa, voidaan rekisteröinti toimittaa, jos se, jonka
oikeudesta on kysymys, suostuu siihen eikä 1 momentista muutoin johdu estettä rekisteröinnille.
(22.12.1995/1715)
15 §
Rekisteröinnillä saatu yksinoikeus tavaramerkkiin ei käsitä sellaista merkin osaa, jota ei sinänsä
voida rekisteröidä.
4
Jos merkkiin sisältyy sellainen osa ja erityistä syytä on otaksua, että merkin rekisteröinti voi
aiheuttaa epätietoisuutta yksinoikeuden laajuudesta, voidaan rekisteröitäessä tämä osa nimenomaan
erottaa suojan piiristä.
Jos myöhemmin osoittautuu, että suojan piiristä erotettu merkin osa on tullut
rekisteröimiskelpoiseksi, voidaan toimittaa uusi rekisteröinti, joka kohdistuu tähän merkin osaan tai
merkkiin kokonaisuudessaan ilman edellä sanottua rajoitusta.
16 §
Tavaramerkki rekisteröidään yhteen tai useampaan tavaraluokkaan. Tavaramerkkiluokituksen
vahvistaa patentti ja rekisterihallitus.
17 § (16.12.1983/996)
Tavaramerkin rekisteröintiä on haettava kirjallisesti rekisteriviranomaiselta. Hakemuksessa tulee
ilmoittaa hakijan nimi tai toiminimi sekä tavarat ja luokat, jotka merkki käsittää. Merkki on
hakemuksessa selvästi osoitettava. (22.12.1995/1715)
Hakemusta tehtäessä on suoritettava hakemusmaksu. Hakemus katsotaan tehdyksi vasta, kun maksu
on suoritettu. (25.1.1993/39)
17 a § (21.1.2000/56)
Jos hakemus koskee useita tavaroita, osa niistä voidaan hakijan pyynnöstä erottaa yhdeksi tai
useammaksi hakemukseksi siten kuin asetuksella tarkemmin säädetään. Näiden hakemusten
hakemispäivänä pidetään alkuperäisen hakemuksen hakemispäivää. Jos joillakin alkuperäisen
hakemuksen tavaroilla on hakemispäivää aikaisempi etuoikeus, etuoikeus seuraa jaossa näitä
tavaroita.
Mitä 1 momentissa on sanottu hakemuksesta, koskee soveltuvin osin myös rekisteröintiä.
18 §
Jos tavaramerkkiä, jota hakija on ensimmäisen kerran käyttänyt kansainvälisessä näyttelyssä
esiteltyä tavaraa varten, haetaan rekisteröitäväksi kuuden kuukauden kuluessa siitä päivästä, jona
tavara ensiksi pantiin näytteille, on hakemus muihin hakemuksiin tai muiden tunnusmerkkien
käyttöön verraten katsottava tehdyksi mainittuna päivänä.
19 §
Jollei hakija noudata, mitä hakemuksen tekemisestä on määrätty, tai jos rekisteriviranomainen
havaitsee, ettei hakemusta muusta syystä voida hyväksyä, velvoitettakoon hakija määräajassa
antamaan lausumansa tai tekemään oikaisu, uhalla että hakemus jätetään sillensä.
Milloin rekisteriviranomainen katsoo, ettei hakemus ole hyväksyttävissä lausuman antamisen
jälkeenkään, hakemus on hylättävä siltä osin kuin on olemassa este sen hyväksymiselle, jollei ole
aihetta uuden määräajan antamiseen. (21.1.2000/56)
20 § (22.12.1995/1715)
Jos hakemus täyttää sille asetetut vaatimukset eikä asiassa ole ilmennyt estettä rekisteröinnille,
rekisteriviranomaisen on rekisteröitävä tavaramerkki ja rekisteröinnistä on kuulutettava.
Väite rekisteröintiä vastaan on tehtävä kirjallisesti rekisteriviranomaiselle kahden kuukauden
kuluessa kuuluttamispäivästä.
5
Vaikka väitteentekijä peruuttaa väitteen, asia voidaan tutkia, jos siihen on erityisiä syitä.
21 § (22.12.1995/1715)
Väitteen jälkeen rekisteriviranomainen kumoaa rekisteröinnin siltä osin kuin on olemassa este
rekisteröinnille. Kun päätös rekisteröinnin kumoamisesta on saanut lainvoiman, päätöksestä on
kuulutettava. (21.1.2000/56)
Rekisteriviranomainen hylkää väitteen, jos rekisteröinnille ei ole estettä.
22 §
Rekisteröinti on voimassa siitä päivästä, jona hakemus on tehty, siihen saakka kunnes kymmenen
vuotta on kulunut rekisteröintipäivästä.
Rekisteröinti uudistetaan merkin haltijan hakemuksesta, kulloinkin kymmeneksi vuodeksi edellisen
rekisteröintikauden päättymisestä.
Rekisteröinti voidaan uudistaa aikaisintaan vuotta ennen rekisteröintikauden päättymistä ja
viimeistään kuuden kuukauden kuluessa sen päättymisestä. (22.12.1995/1715)
Uudistamista on haettava kirjallisesti rekisteriviranomaiselta, jos uudistamisen yhteydessä halutaan
tehdä rekisterimerkintöihin muutos tai jos rekisteriin ei ole merkitty, mihin luokkiin tavarat
kuuluvat. Muutoin rekisteröinti katsotaan uudistetuksi, kun uudistamismaksu on suoritettu.
(22.12.1995/1715)
Hakemuksen käsittelyyn sovelletaan vastaavasti 19 §:n säännöksiä. (22.12.1995/1715)
23 §
Rekisteröidyn tavaramerkin haltijan hakemuksesta voidaan rekisterissä tehdä merkkiin sellaisia
vähäisiä muutoksia, joista huolimatta merkin kokonaisvaikutelma pysyy entisellään.
3 LUKU
Oikeussuojan lakkaaminen ja rekisteröinnin mitättömyys
24 §
Jollei rekisteröidyn tavaramerkin haltija ole hakenut rekisteröinnin uudistamista niin kuin 22 §:ssä
on sanottu, on merkki poistettava rekisteristä.
Tavaramerkki on niin ikään poistettava rekisteristä, milloin merkin haltija rekisteröinnin voimassa
ollessa sitä pyytää. Jos rekisterimerkinnän mukaan merkkiin on perustettu panttioikeus, älköön
rekisteristä poistamista toimitettako ilman pantinhaltijan suostumusta.
Merkin haltijan hakemuksesta voidaan supistaa niiden tavaroiden tai tavaraluokkien luetteloa, joita
rekisteröinti tarkoittaa. Pantinhaltijan suostumuksesta olkoon noudatettavana, mitä 2 momentissa on
sanottu.
25 §
Jos tavaramerkki on rekisteröity vastoin tätä lakia, julistettakoon rekisteröinti mitättömäksi, mikäli
muuta ei johdu 8 tai 9 §:ssä mainitusta seikasta tai muusta olosuhteiden muuttumisesta.
26 § (25.1.1993/39)
6
Yksinoikeus tavaramerkkiin menetetään:
1) jos merkki rekisteröinnin tai vakiintumisen tapahduttua ilmeisesti on menettänyt kykynsä erottaa
merkin haltijan tavarat muiden tavaroista; tai
2) jos merkki rekisteröinnin tai vakiintumisen tapahduttua on tullut harhaanjohtavaksi taikka lain,
yleisen järjestyksen tai hyvän tavan vastaiseksi.
Tavaramerkin rekisteröinti menetetään, jos merkkiä ei ole käytetty viimeisten viiden vuoden aikana
eikä haltija osoita siihen hyväksyttävää syytä. Tavaramerkin käyttö haltijan suostumuksella
rinnastetaan haltijan toimesta tapahtuvaan tavaramerkin käyttöön. Rekisteröinnin menettämistä ei
voida kuitenkaan vaatia, jos merkkiä on käytetty viiden vuoden käyttämättömyysjakson
päättymisen jälkeen, mutta ennen menettämistä koskevan vaatimuksen tekemistä. Tällöin ei
kuitenkaan oteta huomioon sellaista merkin käyttöä, joka on tapahtunut menettämistä koskevan
vaatimuksen tekemistä edeltäneiden kolmen kuukauden kuluessa, jos käytön valmistelut aloitetaan
vasta, kun haltija on tullut tietoiseksi siitä, että menettämistä koskeva vaatimus voidaan tehdä.
(22.12.1995/1715)
Jos rekisteröinnin menettämisperuste koskee vain joitakin niistä tavaroista, joita varten
tavaramerkki on rekisteröity, rekisteröinti menetetään vain näiden tavaroiden osalta.
27 §
Rekisteröinnin mitättömäksi julistamisesta ja tavaramerkin menettämisestä päättää tuomioistuin,
kun siitä tehdään kanne merkin haltijaa vastaan.
Kannetta, jota 1 momentissa tarkoitetaan, saa ajaa jokainen, joka kärsii haittaa rekisteröinnistä. Jos
kanne perustuu 13 §:ssä, 14 §:n 1 momentin 1–3 kohdassa tai 26 §:ssä olevaan säännökseen, saa
kannetta ajaa myös virallinen syyttäjä tai asianomaisten elinkeinon tai ammatinharjoittajien etuja
valvova yhteisö.
Kantajan pyynnöstä tehtäköön kanteen vireillepanosta merkintä tavaramerkkirekisteriin.
4 LUKU
Erityisiä säännöksiä ulkomaalaisten ja ulkomaisten tavaramerkkien suojasta
28 §
Jos joku, joka ei harjoita elinkeinoa Suomessa, hakee tavaramerkin rekisteröintiä, on hakemukseen
liitettävä todistus siitä, että hakija on saanut saman merkin samanlaisia tavaralajeja varten
rekisteröidyksi siinä vieraassa valtiossa, jossa hakija harjoittaa elinkeinoa tai hänellä on kotipaikka
tai jonka kansalainen hän on.
Sellaista todistusta kuin 1 momentissa tarkoitetaan älköön kuitenkaan vaadittako, jos vastaavaa
selvitystä ei vieraassa valtiossa vaadita siltä, joka on Suomen kansalainen tai jolla on täällä
kotipaikka tai joka harjoittaa täällä elinkeinoa.
29 §
Tavaramerkki, joka on rekisteröity vieraassa valtiossa, voidaan vastavuoroisuuden edellytyksellä
rekisteröidä Suomessa sellaisena kuin se on rekisteröitynä vieraassa valtiossa, mikäli
rekisteröiminen ei ole ristiriidassa 13 tai 14 §:ssä olevien säännösten kanssa tai tavaramerkki ole
menettänyt erottamiskykyään. (25.1.1993/39)
7
Sen estämättä, mitä 1 momentissa on sanottu, saadaan ulkomaista tavaramerkkiä rekisteröitäessä
vastavuoroisuuden ehdolla tehdä merkkiin vähäisiä muutoksia, joiden johdosta merkin
kokonaisvaikutelma ei muutu.
30 § (16.12.1983/996)
Asetuksella voidaan säätää, että tässä maassa tehty rekisteröintihakemus on, milloin tavaramerkin
rekisteröintiä on aikaisemmin haettu valtakunnan ulkopuolella, hakijan pyynnöstä katsottava
tehdyksi muihin hakemuksiin tai muihin käyttöön otettujen tavaran tunnusmerkkeihin nähden
samanaikaisesti kuin valtakunnan ulkopuolella tehty hakemus.
Asetuksella voidaan myös säätää niistä ehdoista, joilla 1 momentissa tarkoitettu etuoikeus saadaan.
31 §
Tavaramerkin hakijalla ja rekisteröidyn tavaramerkin haltijalla, jolla ei ole kotipaikkaa Suomessa,
tulee olla Suomessa asuva asiamies, jonka velvollisuutena on edustaa häntä kaikessa, mikä koskee
merkkiä. Asiamiehenä voi olla myös suomalainen yhteisö. Tavaramerkin haltijan asiamiehestä on
tehtävä merkintä tavaramerkkirekisteriin. Väitteentekijällä, jolla ei ole kotipaikkaa Suomessa, tulee
olla Suomessa asuva asiamies, joka edustaa väitteentekijää väiteasiassa. (22.12.1995/1715)
Jollei tavaramerkin hakijalla tai rekisteröidyn tavaramerkin haltijalla ole asianmukaisesti
valtuutettua asiamiestä, on rekisteriviranomaisen hakijan tai merkin haltijan viimeksi ilmoitettua
osoitetta käyttäen kehotettava tätä tekemään oikaisu määräajassa uhalla, että hakemus katsotaan
peruutetuksi tai merkki poistetaan rekisteristä. Jollei rekisteriviranomaisen tiedossa ole hakijan tai
merkin haltijan osoitetta, kuulutetaan asiasta tavaramerkkilehdessä. (25.1.1993/39)
5 LUKU
Luovutus ja käyttölupa
32 §
Tavaramerkki voidaan luovuttaa toiselle. Luovutus saattaa käsittää joko kaikki ne tavaralajit, joita
varten merkki on rekisteröity tai vakiinnutettu, taikka osan niistä.
Milloin luovutetaan liike, johon kuuluu tavaramerkki, seuraa merkki liikettä, jollei ole tehty ehtoa
siitä, että merkki pysyy luovuttajalla tai että niin luovuttaja kuin liikkeen uusi omistaja saavat
käyttää merkkiä tavarain eri lajeja varten.
33 §
Rekisteröidyn tavaramerkin luovutuksesta on pyynnöstä tehtävä merkintä tavaramerkkirekisteriin.
Jos rekisteriviranomainen havaitsee, että luovutuksen nojalla tapahtuva tavaramerkin käyttäminen
ilmeisesti on omiaan johtamaan harhaan yleisöä, on merkintä kuitenkin evättävä, mikäli sanottua
haittaa ei poisteta siten, että tavaramerkkiin tehdään jokin muutos tai lisäys.
Luovutus, jota ei ole merkitty rekisteriin, ei ole voimassa kolmatta kohtaan, joka vilpittömässä
mielessä on saanut oikeuden tavaramerkkiin.
Jos joku tahtoo panna tavaramerkkioikeutensa pantiksi, on siitä sovittava kirjallisesti ja
sopimuksesta tehtävä merkintä rekisteriin. Panttioikeutta ei synny, ennenkuin merkintä on tehty.
34 §
8
Rekisteröidyn tavaramerkin haltija voi, luovuttamatta itse merkkioikeutta, oikeuttaa toisen
elinkeinotoiminnassa käyttämään tavaramerkkiä. Käyttölupa voi koskea koko maata tai jotakin sen
osaa ja se voi tarkoittaa joko kaikkia rekisteröinnillä suojattuja tavaroita tai osaa niistä.
Käyttöluvanhaltijoita voi olla yksi tai useampia. Käyttöluvasta on pyynnöstä tehtävä merkintä
tavaramerkkirekisteriin. Rekisteriviranomainen voi kuitenkin evätä merkinnän, jos käyttölupaan
perustuva merkin käyttäminen ilmeisesti on omiaan johtamaan yleisöä harhaan. Kun käyttöluvan
näytetään lakanneen, on merkintä poistettava rekisteristä. (25.1.1993/39)
Käyttölupa, jota ei ole merkitty rekisteriin, ei ole voimassa kolmatta kohtaan, joka vilpittömässä
mielessä on saanut oikeuden merkkiin.
Ellei toisin ole sovittu, älköön käyttöluvan saaja luovuttako edelleen oikeuttaan.
35 §
Oikeutta tavaramerkkiin ei saa ulosmitata, ellei siihen ole perustettu panttioikeutta.
Jos merkin haltijan omaisuus luovutetaan konkurssiin, kuuluu tavaramerkkioikeus konkurssipesään.
6 LUKU
Harhaanjohtavien tavaran tunnusmerkkien käytön kieltäminen
36 §
Jos tavaran tunnusmerkki luovutuksen tai käyttöluvan antamisen jälkeen tulee harhaanjohtavaksi
merkin uuden haltijan tai käyttöluvan saajan käyttämänä, voi tuomioistuin siinä laajuudessa kuin
tarpeelliseksi havaitaan kieltää häntä käyttämästä merkkiä.
Käyttö voidaan kieltää muulloinkin, jos merkki on harhaanjohtava taikka jos sen haltija tai toinen
hänen suostumuksellaan käyttää merkkiä sillä tavoin, että yleisöä johdetaan harhaan.
Kannetta tämän pykälän perusteella voi ajaa virallinen syyttäjä, jokainen, joka kärsii haittaa
tunnusmerkin käyttämisestä, sekä asianomaisten elinkeinon tai ammatinharjoittajien etuja valvova
yhteisö.
37 §
Kieltäessään 36 §:n nojalla tavaran tunnusmerkin käyttämisen oikeus voi sen mukaan kuin
havaitaan kohtuulliseksi määrätä, että tunnusmerkki, joka sanotussa säännöksessä olevan kiellon
vastaisesti on pantu tavaraan, päällykseen, mainoslehtiseen, liikeasiakirjaan tai muuhun sellaiseen,
on poistettava tai niin muutettava, ettei se enää ole harhaanjohtava. Jollei tällainen toimenpide ole
muutoin toteutettavissa, määrättäköön merkitty omaisuus hävitettäväksi tai tietyin tavoin
muutettavaksi.
Omaisuus, jota 1 momentissa tarkoitetaan, voidaan siinä mainittua määräystä odotettaessa ottaa
takavarikkoon; tällöin on vastaavasti sovellettava, mitä takavarikosta rikosasioissa yleensä on
säädetty.
6 a LUKU (22.12.1995/1699)
(22.12.1995/1699)
6 a luku on kumottu L:lla 22.12.1995/1699.
9
7 LUKU
Seuraamukset tavaramerkkioikeuden loukkaamisesta
38 § (21.7.2006/680)
Jos joku loukkaa oikeutta tavaran tunnusmerkkiin, tuomioistuin voi kieltää häntä jatkamasta tai
toistamasta tekoa.
Joka tahallaan tai huolimattomuudesta loukkaa oikeutta tavaran tunnusmerkkiin, on velvollinen
suorittamaan loukatulle kohtuullisen hyvityksen merkin käyttämisestä sekä korvauksen kaikesta
vahingosta, jonka loukkaus aiheuttaa. Jos huolimattomuus on vain lievää, korvausta vahingosta
voidaan sovitella.
Jos huolimattomuuttakaan ei ole, loukkaaja on velvollinen suorittamaan kohtuullisen hyvityksen
merkin käyttämisestä.
39 §
Joka tahallaan loukkaa tavaran tunnusmerkin haltijalle tämän lain mukaan kuuluvaa oikeutta, on
tuomittava, jollei teko ole rangaistava rikoslain 49 luvun 2 §:ssä tarkoitettuna
teollisoikeusrikoksena, tavaramerkkirikkomuksesta sakkoon. (21.4.1995/716)
Syytettä 1 momentissa mainitusta rikoksesta älköön virallinen syyttäjä tehkö, ellei asianomistaja ole
ilmoittanut rikosta syytteeseen pantavaksi.
Milloin kysymys on rekisteröidystä tavaramerkistä, älköön rangaistusta tuomittako, ellei loukkaus
ole tapahtunut rekisteröintipäivän jälkeen.
40 § (21.7.2006/680)
Hyvitystä ja korvausta vahingosta voidaan 38 §:n nojalla vaatia ainoastaan viiden viimeisen vuoden
ajalta ennen kanteen vireillepanoa. Oikeus hyvitykseen ja korvaukseen vahingosta on menetetty, jos
sitä koskevaa kannetta ei ole pantu vireille mainitun ajan kuluessa.
Jos kysymys on rekisteröinnillä suojatusta tavaramerkistä, hyvitystä ja korvausta vahingosta
voidaan 1 momentin estämättä vaatia ennen rekisteröintipäivää tapahtuneen loukkauksen johdosta,
jos kanne pannaan vireille vuoden kuluessa rekisteröintipäivästä.
41 §
Sen vaatimuksesta, jonka oikeutta tavaran tunnusmerkkiin on loukattu, tuomioistuin voi, mikäli
kohtuulliseksi havaitaan, määrätä, että tunnusmerkki, joka oikeudettomasti on pantu tavaraan,
päällykseen, mainoslehtiseen, liikeasiakirjaan tai muuhun sellaiseen, on poistettava tai niin
muutettava, ettei sitä enää voida käyttää väärin. Jollei tällainen toimenpide ole muutoin
toteutettavissa, määrättäköön merkitty omaisuus hävitettäväksi tai tietyin tavoin muutettavaksi.
Tällöin tuomioistuin myös voi, vaatimuksesta, määrätä omaisuuden korvauksesta luovutettavaksi
loukatulle.
Tässä tarkoitettu omaisuus voidaan, olkoonpa loukkaus tahallinen tai ei, virallisen syyttäjän tai
oikeuden niin päättäessä, ottaa takavarikkoon, jos loukattu sitä vaatii ja asettaa, milloin se katsotaan
tarpeelliseksi, hyväksyttävän vakuuden siitä vahingosta, mikä takavarikosta saattaa koitua
vastapuolelle, sekä takavarikosta johtuvista kustannuksista; tällöin on muutoin vastaavasti
sovellettava mitä takavarikosta rikosasioissa yleensä on säädetty.
10
41 a § (21.7.2006/680)
Tuomioistuin voi tavaramerkin loukkausta koskevassa riitaasiassa kantajan vaatimuksesta määrätä,
että vastaajan on korvattava kustannukset, jotka kantajalle aiheutuvat siitä, että hän soveltuvin
toimin julkistaa tietoja lainvoimaisesta tuomiosta, jossa vastaajan on todettu loukanneen
tavaramerkkioikeutta. Määräystä ei saa antaa, jos tietojen levittämistä on muussa laissa rajoitettu.
Harkitessaan määräyksen antamista ja määräyksen sisältöä tuomioistuimen tulee ottaa huomioon
julkistamisen yleinen merkitys, loukkauksen laatu ja laajuus, julkistamisesta aiheutuvat
kustannukset ja muut vastaavat seikat.
Tuomioistuin määrää vastaajan korvattavien kohtuullisten julkistamiskustannusten
enimmäismäärän. Kantajalla ei ole oikeutta korvaukseen, jos tietoja tuomiosta ei ole julkistettu
tuomioistuimen määräämässä ajassa lainvoimaiseksi tulleen tuomion antamisesta.
8 LUKU
Oikeudenkäynti tavaramerkkiasioissa
42 §
Laillisena tuomioistuimena asioissa, jotka koskevat oikeutta tavaramerkkiin, tavaramerkin
rekisteröinnin mitättömäksi julistamista, merkin menettämistä, tavaramerkin käytön kieltämistä, 46
§:ssä tarkoitettua kannetta tai tavaramerkkioikeuden loukkausta, on Helsingin raastuvanoikeus.
(16.12.1983/996)
Sellaista merkin haltijaa vastaan ajettavan kanteen, jolla ei ole kotipaikkaa Suomessa, käsittelee
Helsingin raastuvanoikeus.
Jäljempänä 57 §:n 1 momentissa mainitun neuvoston asetuksen mukainen yhteisön
tavaramerkkituomioistuin on Helsingin käräjäoikeus. (22.12.1995/1715)
43 § (21.4.1995/716)
Syytejutun yhteydessä, jota ajetaan rikoslain 49 luvun 2 §:n tai tämän lain 39 §:n nojalla, voidaan
käsitellä myös 38 §:ssä tarkoitettu kieltovaatimus.
44 §
Jos jutussa joka koskee rekisteröintiin perustuvan tavaramerkkioikeuden loukkaamista, vastaaja
väittää, että rekisteröinti on mitätön, eikä asia ole heti ilmeinen, määrätköön oikeus hänelle ajan
rekisteröinnin mitättömäksi julistamista koskevan kanteen ajamiseksi eri oikeudenkäynnissä; älköön
päätöstä jutussa annettako, ennen kuin kysymys rekisteröinnin pätevyydestä on lopullisesti
ratkaistu. Jos kannetta ai ole määrätyssä ajassa pantu vireille, ratkaiskoon oikeus jutun väitteestä
huolimatta.
Mitä 1 momentissa on säädetty, sovellettakoon vastaavasti, jos väitetään, että tavaramerkki on
menetetty.
45 §
Jos jollekulle on annettu yksinomainen oikeus rekisteröidyn tavaramerkin käyttämiseen tässä
maassa ja sellaisesta käyttöluvasta on tehty merkintä tavaramerkkirekisteriin, on
tavaramerkkioikeuden loukkaamista koskevissa asioissa sekä merkin haltijaa että käyttöluvan saajaa
pidettävä asianomistajina.
11
Milloin käyttöluvan saaja, jota 1 momentissa tarkoitetaan, haluaa nostaa loukkauskanteen,
ilmoittakoon siitä merkin haltijalle uhalla, että hänen kannettaan ei muuten oteta tutkittavaksi.
Mitä tässä pykälässä on sanottu, sovellettakoon siinäkin tapauksessa, että merkin haltija antaessaan
toiselle yksinomaisen käyttöluvan on pidättänyt itselleen rinnakkaiskäyttöoikeuden.
46 §
Kanne, jolla tarkoitetaan saada todetuksi, onko oikeus tavaran tunnusmerkkiin olemassa tai onko
tietty menettely sellaista oikeutta loukkaava, voidaan ottaa tuomioistuimessa käsiteltäväksi, jos
asianlaidasta on epätietoisuutta ja tästä on haittaa kantajalle.
Tällaiseen asiaan on vastaavasti sovellettava, mitä 45 §:ssä on säädetty.
47 §
Kannetta, jossa on vaadittu tavaramerkin rekisteröinnin julistamista mitättömäksi, saa ajaa
alkuperäiseen vastaajaan kohdistettuna siinäkin tapauksessa, että tavaramerkki on oikeudenkäynnin
vireille panemisen jälkeen luovutettu toiselle, ja olkoon tuomio, jolla kanne on hyväksytty,
voimassa myös viimeksi mainittua kohtaan. Mitä tässä on sanottu, sovellettakoon vastaavasti, kun
kysymys on tavaramerkin menetetyksi julistamista tarkoittavasta kanteesta.
48 §
Kun ajetaan tässä laissa tarkoitettua kieltokannetta, saattaa tuomioistuin kantajan vaatimuksesta
oikeudenkäynnin kestäessä tai tuomiossaan antaa vastaajalle kiellon siksi, kunnes pääasia on
lainvoimaisesti ratkaistu tai sitä ennen on toisin määrätty. Ennenkuin tällainen kielto annetaan,
voidaan kantaja määrätä asettamaan hyväksyttävä vakuus siitä vahingosta, mikä kiellosta saattaa
koitua vastaajalle.
Oikeudenkäynnin aikana annetusta päätöksestä, joka koskee kiellon antamista tai peruuttamista,
voidaan erikseen valittaa.
48 a § (21.7.2006/680)
Tuomioistuin voi 38 §:n 1 momentissa tarkoitettua kannetta käsitellessään tavaramerkkioikeuden
haltijan vaatimuksesta määrätä lähettimen, palvelimen tai muun sellaisen laitteen ylläpitäjän taikka
muun välittäjänä toimivan palvelun tarjoajan sakon uhalla keskeyttämään tavaramerkkiä
loukkaavaksi väitetyn käytön (keskeyttämismääräys), jollei sitä voida pitää kohtuuttomana ottaen
huomioon tavaramerkin väitetyn loukkaajan, välittäjän ja tavaramerkkioikeuden haltijan oikeudet.
Ennen 38 §:n 1 momentissa tarkoitetun kanteen nostamista momentissa tarkoitettu tuomioistuin voi
tavaramerkkioikeuden haltijan vaatimuksesta antaa keskeyttämismääräyksen, jos sen antamiselle on
1 momentissa mainitut edellytykset ja jos on ilmeistä, että tavaramerkkioikeuden haltijan
oikeuksien toteutuminen muutoin vakavasti vaarantuisi. Tuomioistuimen on varattava sekä sille,
jolle määräystä on haettu annettavaksi, että sille, jonka väitetään loukkaavan oikeutta tavaran
tunnusmerkkiin, tilaisuus tulla kuulluksi. Tiedoksianto sille, jolle määräystä on haettu annettavaksi,
voidaan toimittaa postitse taikka telekopiota tai sähköpostia käyttäen. Asian käsittelyyn sovelletaan
muutoin, mitä oikeudenkäymiskaaren 8 luvussa säädetään.
Tuomioistuin voi pyynnöstä antaa 2 momentissa tarkoitetun keskeyttämismääräyksen väliaikaisena
väitettyä loukkaajaa kuulematta, jos asian kiireellisyys sitä välttämättä vaatii. Määräys on voimassa,
kunnes toisin määrätään. Väitetylle loukkaajalle on määräyksen antamisen jälkeen viipymättä
12
varattava tilaisuus tulla kuulluksi. Kun väitettyä loukkaajaa on kuultu, tuomioistuimen on
viipymättä päätettävä, pidetäänkö määräys voimassa vai peruutetaanko se.
Tämän pykälän nojalla annettu keskeyttämismääräys ei saa vaarantaa kolmannen oikeutta lähettää
ja vastaanottaa viestejä. Keskeyttämismääräys tulee voimaan, kun hakija asettaa ulosottomiehelle
ulosottolain (37/1895) 7 luvun 16 §:ssä tarkoitetun vakuuden, jollei oikeudenkäymiskaaren 7 luvun
7 §:stä muuta johdu. Tämän pykälän 2 tai 3 momentin nojalla annettu keskeyttämismääräys
raukeaa, jollei 38 §:n 1 momentissa tarkoitettua kannetta nosteta kuukauden kuluessa määräyksen
antamisesta.
Keskeyttämismääräystä vaatineen on korvattava sille, jolle määräys on annettu, samoin kuin
väitetylle loukkaajalle määräyksen täytäntöönpanosta aiheutunut vahinko sekä asiassa aiheutuneet
kulut, jos 38 §:n 1 momentissa tarkoitettu kanne hylätään tai jätetään tutkimatta taikka jos asian
käsittely jätetään sillensä sen vuoksi, että kantaja on peruuttanut kanteensa tai jäänyt saapumatta
tuomioistuimeen. Sama on voimassa, jos keskeyttämismääräys 3 momentin nojalla peruutetaan tai 4
momentin nojalla raukeaa. Vahingon ja kulujen korvaamista koskevan kanteen nostamisessa
noudatetaan, mitä oikeudenkäymiskaaren 7 luvun 12 §:ssä säädetään.
Ks. UlosottoL 37/1895 on kumottu Ulosottokaarella 705/2007, ks. Ulosottokaari 705/2007 8 luku 2
§.
49 § (22.12.1995/1715)
Tuomioistuimen on lähetettävä patentti ja rekisterihallitukselle jäljennös tuomiosta tavaran
tunnusmerkin lakkaamista koskevissa asioissa tai asioissa, joita tarkoitetaan 10, 25, 26, 36 ja 46
§:ssä. Lisäksi tuomioistuimen on ilmoitettava 57 §:n 1 momentissa tarkoitetulle yhteisön
tavaramerkkivirastolle yhteisö tavaramerkin menettämistä ja rekisteröinnin mitättömäksi
julistamista koskevasta kanteesta ja lähetettävä virastolle jäljennös lainvoimaisesta tuomiosta.
Tuomioistuimen velvollisuudesta ilmoittaa ratkaisustaan tekemällä sitä koskeva merkintä
oikeushallinnon valtakunnallisen tietojärjestelmän ratkaisu ja päätösilmoitusjärjestelmään tai
toimittamalla tiedot Oikeusrekisterikeskukselle niiden välittämiseksi 1 momentissa tarkoitetuille
viranomaisille säädetään tarvittaessa oikeusministeriön asetuksella. Merkinnän tekemiseen ja
tietojen toimittamiseen sovelletaan, mitä oikeushallinnon valtakunnallisesta tietojärjestelmästä
annetussa laissa (372/2010) ja sen nojalla säädetään. (14.5.2010/393)
L:lla 393/2010 lisätty 2 momentti tulee voimaan 1.12.2010.
9 LUKU
Kuuluttamisesta, tiedoksiannosta, valituksesta ja päätöksen poistamisesta (22.12.1995/1715)
50 § (22.12.1995/1715)
Paitsi 20 ja 21 §:ssä tarkoitetuissa tapauksissa kuuluttaminen on toimitettava, kun rekisteröityä
merkkiä muutetaan 23 §:n nojalla, rekisteröinti poistetaan 24–26, 31 tai 52 §:n nojalla taikka
rekisteriin tehdään merkintä luovutuksesta 33 §:n nojalla tai käyttöluvasta 34 §:n nojalla.
50 a § (25.1.1993/39)
Jos päätöstä ei ole saatu annettua tiedoksi hakijalle tämän ilmoittamaan osoitteeseen, tiedoksianto
voi tapahtua kuuluttamalla asiasta tavaramerkkilehdessä.
51 § (22.12.1995/1715)
13
Muutosta rekisteriviranomaisen lopulliseenpäätökseen tavaramerkkiasiassa voi hakea hakija, jos
päätös on hänelle vastainen tai asia on jätetty sillensä. Rekisteröintiä vastaan tehdyn väitteen
johdosta rekisteriviranomaisen tekemään lopulliseen päätökseen saa hakea muutosta se, jolle päätös
on vastainen. Vaikka väitteentekijä peruuttaa muutoshakemuksensa, asia voidaan tutkia, jos siihen
on erityisiä syitä.
51 a § (26.6.1992/581)
Muutosta rekisteriviranomaisen tämän lain nojalla antamaan päätökseen haetaan valittamalla
patentti ja rekisterihallituksen valituslautakuntaan. Valitusmenettelystä ja asian käsittelystä
valituslautakunnassa säädetään erikseen.
52 § (22.12.1995/1715)
Jos rekisteriviranomainen saa 53 §:ssä tarkoitetulta kansainväliseltä toimistolta ilmoituksen
kansainvälisestä rekisteröinnistä, jonka suojan alkamispäivä on aikaisempi kuin samaa merkkiä
koskevan suomalaisen rekisteröinnin suojan alkamispäivä ja kansainvälisen rekisteröinnin
käsittämät tavarat ovat samat tai osittain samat kuin suomalaisen rekisteröinnin,
rekisteriviranomaisen tulee poistaa päätöksensä suomalaisesta rekisteröinnistä ja ratkaista asia
uudelleen.
Mitä 1 momentissa on sanottu, on sovellettava vastaavasti, jos rekisteriviranomainen saa 57 §:ssä
mainitulta yhteisön tavaramerkkivirastolta ilmoituksen hakemuksesta yhteisön tavaramerkiksi tai 57
a §:ssä tarkoitetusta hakemuksesta tavaramerkin rekisteröimiseksi Suomessa. (21.1.2000/56)
Jos rekisteriviranomainen toteaa rekisteröintipäätöksen jälkeen ennen väiteajan päättymistä, että
rekisteröintipäätös perustuu ilmeiseen käsittelyvirheeseen, rekisteriviranomainen voi poistaa
virheellisen päätöksensä ja ratkaista asian uudelleen.
10 luku (22.12.1995/1715)
Tavaramerkkien kansainvälinen rekisteröinti
53 § (22.12.1995/1715)
Tavaramerkin kansainvälisellä rekisteröinnillä tarkoitetaan Maailman henkisen omaisuuden
järjestön kansainvälisen toimiston suorittamaa tavaramerkin rekisteröintiä, joka on toimitettu 14
päivänä huhtikuuta 1891 tehtyyn tavaramerkkien kansainvälistä rekisteröintiä koskevaan
sopimukseen liittyvän 27 päivänä kesäkuuta 1989 tehdyn Madridin pöytäkirjan mukaisesti.
Patentti ja rekisterihallitus huolehtii Suomessa kansainvälistä rekisteröintiä koskevista tehtävistä ja
pitää luetteloa Suomessa voimassa olevista kansainvälisistä rekisteröinneistä.
54 § (21.12.2004/1220)
Jos Suomen kansalainen tai se, jolla on Suomessa kotipaikka tai todellinen ja toimiva
teollisuuslaitos tai kauppaliike, haluaa hakea Suomessa voimassa olevaan rekisteröintiin tai vireillä
olevaan hakemukseen perustuvaa kansainvälistä rekisteröintiä, hänen tulee tehdä hakemus
kansainvälisestä rekisteröinnistä Patentti ja rekisterihallitukselle.
Jos kansainvälistä rekisteröintiä koskevan hakemuksen perusteena on 57 §:ssä tarkoitettu yhteisön
tavaramerkki tai sitä koskeva hakemus, kansainvälistä rekisteröintiä haetaan yhteisön
tavaramerkkivirastolta.
14
55 § (22.12.1995/1715)
Kansainvälinen hakemus on tehtävä kirjallisesti siten kuin erikseen määrätään. Hakemusta tehtäessä
on suoritettava säädetty maksu.
56 § (22.12.1995/1715)
Rekisteriviranomainen tarkistaa, että kansainvälinen tavaramerkkihakemus vastaa hakijan
suomalaista rekisteröintiä tai Suomessa vireillä olevaa hakemusta.
Jos 1 momentissa tarkoitettua vastaavuutta ei ole, rekisteriviranomainen velvoittaa hakijan
määräajassa oikaisemaan kansainvälisen hakemuksen uhalla, että hakemus jätetään sillensä.
Jos 1 momentin mukainen vastaavuus on olemassa, rekisteriviranomainen liittää kansainväliseen
hakemukseen todistuksen tästä ja toimittaa sen hakemuksen mukana kansainväliseen toimistoon
ennen kuin kaksi kuukautta on kulunut hakemuksen tekemispäivästä.
56 a § (22.12.1995/1715)
Kun rekisteriviranomainen saa kansainväliseltä toimistolta ilmoituksen kansainvälisestä
rekisteröinnistä, joka koskee Suomea, rekisteriviranomainen tutkii, onko rekisteröinnille estettä.
56 b § (22.12.1995/1715)
Jos rekisteriviranomainen toteaa, ettei kansainvälisen rekisteröinnin kohteena oleva tavaramerkki
täytä tämän lain mukaisia rekisteröintiedellytyksiä, se ilmoittaa kansainväliselle toimistolle, ettei
kansainvälinen rekisteröinti ole voimassa Suomessa. Rekisteriviranomainen lähettää ilmoituksen
perusteluineen kansainväliseen toimistoon 18 kuukauden kuluessa 56 a §:ssä tarkoitetusta
kansainvälisen toimiston ilmoituksesta.
Jos kansainvälisen rekisteröinnin haltijan rekisteriviranomaisen 1 momentissa tarkoitetun
ilmoituksen johdosta antamassa lausumassa ei ole esitetty sellaisia seikkoja, joiden perusteella
tavaramerkin voitaisiin katsoa täyttävän tämän lain mukaiset rekisteröintiedellytykset,
rekisteriviranomainen tekee päätöksen, jonka mukaan kansainvälinen rekisteröinti ei ole voimassa
Suomessa tai se on voimassa ainoastaan osittain. (21.1.2000/56)
Jos kansainvälisen rekisteröinnin haltija ei ole määräajassa antanut lausumaansa
rekisteriviranomaisen 1 momentissa tarkoitetun ilmoituksen johdosta, kansainvälinen rekisteröinti
ei tule voimaan Suomessa. Jos sanottu ilmoitus koski vain joitakin kansainvälisen rekisteröinnin
tavaroita, kansainvälinen rekisteröinti tulee voimaan Suomessa niille tavaroille, joita ilmoitus ei
koskenut. (21.1.2000/56)
56 c § (22.12.1995/1715)
Jollei rekisteröinnille ole estettä, rekisteriviranomainen kuuluttaa 56 a §:ssä tarkoitetusta
kansainvälisen toimiston ilmoituksesta siten kuin 20 §:n 1 momentissa säädetään. Kuulutuksessa
tulee olla kansainvälisen toimiston kansainväliselle rekisteröinnille antama päivä.
Väite kansainvälistä rekisteröintiä vastaan Suomessa on tehtävä kirjallisesti rekisteriviranomaiselle
kahden kuukauden kuluessa kuuluttamispäivästä.
56 d § (22.12.1995/1715)
Jos rekisteriviranomainen tehdyn väitteen jälkeen toteaa, ettei kansainvälisen rekisteröinnin
kohteena oleva tavaramerkki täytä tämän lain mukaisia rekisteröintiedellytyksiä, se ilmoittaa
15
kansainväliselle toimistolle, ettei kansainvälinen rekisteröinti ole voimassa Suomessa, siten kuin 56
b §:n 1 momentissa säädetään.
Jos 56 c §:n 2 momentissa mainittu aika päättyy myöhemmin kuin 18 kuukauden kuluessa 56 a
§:ssä tarkoitetusta kansainvälisen toimiston ilmoituksesta, rekisteriviranomainen ilmoittaa
kansainväliselle toimistolle 18 kuukauden kuluessa edellä mainitusta ilmoituksesta, että
rekisteröinnin voimassaolo voi myöhemmin lakata. Tällöin ilmoitus siitä, ettei rekisteröinti ole
voimassa Suomessa, on toimitettava kuukauden kuluessa 56 c §:n 2 momentissa mainitun ajan
päättymisestä.
Kun väitteen jälkeen tehty päätös, jonka mukaan kansainvälinen rekisteröinti ei koske Suomea, on
tullut lainvoimaiseksi, rekisteriviranomainen kuuluttaa siitä.
56 e § (22.12.1995/1715)
Tavaramerkin kansainvälinen rekisteröinti, joka koskee Suomea, on voimassa 56 c §:n 1
momentissa tarkoitetusta kansainvälisen toimiston antamasta päivästä alkaen. Kansainväliseen
rekisteröintiin sovelletaan soveltuvin osin tämän lain säännöksiä ja sen nojalla annettuja
määräyksiä.
56 f § (22.12.1995/1715)
Jos kansainvälisen rekisteröinnin haltija, jolla ei ole kotipaikkaa Suomessa, haluaa antaa lausuman
patentti ja rekisterihallitukselle, hänen tulee käyttää Suomessa asuvaa asiamiestä.
56 g § (22.12.1995/1715)
Jos Suomessa rekisteröidyn tavaramerkin haltijalla on samaa merkkiä koskeva Suomessa voimassa
oleva kansainvälinen rekisteröinti, tavaramerkin kansainvälinen rekisteröinti korvaa suomalaisen
rekisteröinnin, jos kaikki suomalaisen rekisteröinnin käsittämät tavarat sisältyvät kansainvälisen
rekisteröinnin tavaraluetteloon.
Rekisteriviranomainen merkitsee pyynnöstä rekisteriin, että tavaramerkin kansainvälinen
rekisteröinti on voimassa, ja kuuluttaa siitä.
56 h § (22.12.1995/1715)
Jos tavaramerkki poistetaan osittain tai kokonaan kansainvälisestä rekisteristä,
rekisteriviranomainen poistaa sen pitämästään luettelosta vastaavilta osin ja kuuluttaa poistamisesta.
56 i § (22.12.1995/1715)
Jos Suomessa voimassa olevan kansainvälisen rekisteröinnin voimassaolo lakkaa viiden vuoden
kuluessa 56 c §:n 1 momentissa tarkoitetusta päivästä sen vuoksi, että kansainvälisen rekisteröinnin
perusteena olevan kansallisen rekisteröinnin voimassaolo tai kansallisen hakemuksen vireilläolo on
lakannut, ja tavaramerkin haltija hakee saman tavaramerkin rekisteröintiä Suomessa, katsotaan
tällainen hakemus tehdyksi 56 c §:n 1 momentissa tarkoitettuna päivänä sillä edellytyksellä, että:
1) hakemus tehdään kolmen kuukauden kuluessa kansainvälisen rekisteröinnin voimassaolon
lakkaamisesta;
2) suomalaisen hakemuksen käsittämät tavarat sisältyivät Suomessa voimassa olleeseen
kansainväliseen rekisteröintiin; ja
3) hakemus muutoin täyttää rekisteröinnille asetetut vaatimukset ja hakija suorittaa säädetyt maksut.
16
Rekisteriviranomainen merkitsee rekisteriin, että suomalainen hakemus on perustunut
kansainväliseen rekisteröintiin, ja kuuluttaa siitä.
56 j § (22.12.1995/1715)
Jos Suomessa voimassa olevan kansainvälisen rekisteröinnin voimassaolo lakkaa sen vuoksi, että
joku 53 §:ssä mainittuun pöytäkirjaan liittynyt osapuoli irtisanoo liittymisensä pöytäkirjaan ja
tavaramerkin haltija hakee saman tavaramerkin rekisteröintiä Suomessa, katsotaan tällainen
hakemus tehdyksi 56 c §:n 1 momentissa tarkoitettuna päivänä sillä edellytyksellä, että:
1) hakemus tehdään kahden vuoden kuluessa siitä, kun irtisanominen tuli voimaan;
2) suomalaisen hakemuksen käsittämät tavarat sisältyivät Suomessa voimassa olleeseen
kansainväliseen rekisteröintiin; ja
3) hakemus muutoin täyttää rekisteröinnille asetetut vaatimukset ja hakija suorittaa säädetyt maksut.
Rekisteriviranomainen merkitsee rekisteriin, että suomalainen hakemus on perustunut
kansainväliseen rekisteröintiin, ja kuuluttaa siitä.
56 k § (21.1.2000/56)
Kansainvälisen rekisteröinnin uudistamisesta, siirrosta ja poistamisesta sekä siihen kohdistuvasta
rekisteriviranomaiselle ilmoitetusta käyttöluvasta on kuulutettava.
56 l § (22.12.1995/1715)
Muutosta rekisteriviranomaisen päätökseen voi hakea kansainvälisen rekisteröinnin hakija ja
kansainvälisen rekisteröinnin haltija, joka on vaatinut tällaista rekisteröintiä Suomessa, jos päätös
on hänelle vastainen tai asia on jätetty sillensä. (21.1.2000/56)
Päätökseen, jonka mukaan kansainvälinen rekisteröinti on voimassa Suomessa tehdystä väitteestä
huolimatta, voi väitteentekijä hakea muutosta. Vaikka väitteentekijä peruuttaa
muutoshakemuksensa, asia voidaan tutkia, jos siihen on erityisiä syitä.
Valitettaessa 1 ja 2 momentin mukaisesti sovelletaan vastaavasti, mitä säädetään 51 a §:ssä.
10 a luku (22.12.1995/1715)
Yhteisön tavaramerkki
57 § (22.12.1995/1715)
Yhteisön tavaramerkillä tarkoitetaan Euroopan yhteisön sisämarkkinoilla toimivan
yhdenmukaistamisviraston (yhteisön tavaramerkkivirasto) yhteisön tavaramerkistä annetun
neuvoston asetuksen ((EY) 40/94) nojalla rekisteröimää tavaramerkkiä.
Yhteisön tavaramerkkiä koskeva hakemus voidaan jättää patentti ja rekisterihallitukselle, joka
toimittaa sen edelleen yhteisön tavaramerkkivirastolle. Hakemuksesta on suoritettava patentti ja
rekisterihallitukselle säädetty maksu.
57 a § (21.12.2004/1220)
Pyyntö, joka koskee yhteisön tavaramerkin, yhteisön tavaramerkkiä koskevan hakemuksen tai
Euroopan yhteisön nimeävän kansainvälisen rekisteröinnin muuntamista kansallista tavaramerkkiä
17
koskevaksi hakemukseksi ja jonka yhteisön tavaramerkkivirasto on toimittanut virastolle,
käsitellään kansallisena hakemuksena, jos hakija:
1) suorittaa säädetyt maksut;
2) antaa vieraskielisestä muuntamispyynnöstä ja siihen kuuluvasta liitteestä rekisteriviranomaiselle
suomennoksen tai ruotsinnoksen;
3) ilmoittaa osoitteen, josta hakijan tavoittaa Suomessa; ja
4) toimittaa tavaramerkin kuvauksen.
Hakemuksella, joka perustuu yhteisön tavaramerkin tai sitä koskevan hakemuksen muuntamiseen,
katsotaan olevan sama hakemispäivä, etuoikeus ja aiemmuus Suomessa kuin yhteisön
tavaramerkillä ja sitä koskevalla hakemuksella. Hakemuksella, joka perustuu Euroopan yhteisön
nimeävän kansainvälisen rekisteröinnin muuntamiseen, on hakemispäivänä kansainvälisen
rekisteröinnin tai sen Euroopan yhteisöön kohdistuvan myöhemmän nimeämisen päivä sekä
kansainvälisen rekisteröinnin etuoikeudet ja aiemmuudet.
11 LUKU
Lain soveltaminen ja voimaantulo
58 §
Asetuksella annetaan tarkemmat määräykset siitä, mitä hakijan on noudatettava
rekisteröintiasioissa, kuuluttamisesta ja muusta menettelystä näissä asioissa sekä
tavaramerkkirekisterin pitämisestä, siihen lukien rekisteriin tehtävät muutokset, niin myös ne muut
määräykset, jotka tämän lain soveltamista varten ovat tarpeen.
Tämän lain mukaan perittävistä maksuista säädetään erikseen. (13.11.1992/1038)
59 §
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä kesäkuuta 1964. Sillä kumotaan:
tavaraleimain suojelemisesta 11 päivänä helmikuuta 1889 annettu asetus;
rikoslain 36 luvun 13 §; sekä
laajennetusta vapaudesta ruukkiliikkeen harjoittamiseen 21 päivänä joulukuuta 1885 annetun
asetuksen 2 §.
60 §
Ennen tämän lain voimaantuloa tapahtuneen tavaramerkin rekisteröinnin pätevyys määräytyy
aikaisemman lain mukaan.
Tavaramerkki voidaan 26 §:ssä mainitulla perusteella julistaa menetetyksi siinäkin tapauksessa, että
oikeus merkkiin on syntynyt ennen tämän lain voimaantuloa.
Vireillä oleviin rekisteröintihakemuksiin on uutta lakia sovellettava.
61 §
18
Viiden vuoden määräaika, josta säädetään 8 §:ssä, on aikaisemmin rekisteröityjen tavaramerkkien
kohdalta luettava tämän lain voimaantulopäivästä.
62 §
Mitä 40 §:ssä on säädetty korvauksensaantioikeuden vanhentumisesta, on sovellettava myös, jos
korvausvelvollisuuden aiheuttanut teko on tapahtunut ennen tämän lain voimaantuloa, kuitenkin
niin, että mainitussa lainkohdassa säädetty kolmen vuoden määräaika, milloin se alkaisi ennen lain
voimaantulopäivää, on luettava viimeksi mainitusta päivästä.
63 §
Kun aikaisemmin rekisteröidyn tavaramerkin rekisteröinti tämän lain voimaantultua ensi kerran
uudistetaan, katsottakoon tähän uudistamiseen perustuvan rekisteröintikauden päättyvän
alkuperäistä rekisteröintipäivää vastaavana päivänä siinäkin tapauksessa, että rekisteröintikausi
aikaisemman uudistuksen nojalla olisi laskettu toisin.
Rekisteröintiä uudistettaessa on tavaraluokkien osalta tehtävä ne muutokset, jotka saattavat aiheutua
sovelletun tavaraluokituksen muuttumisesta.
64 §
Tavaramerkin rekisteröinti, joka aikaisemman lain mukaan on ollut uudistettava hakemuksetta,
uudistettakoon vastedes noudattaen tämän lain säännöksiä rekisteröinnin uudistamisesta. Jollei
uudistamista ole ensi kerran haettu vuoden kuluessa tämän lain voimaantulosta, poistettakoon
merkki rekisteristä.
Muutossäädösten voimaantulo ja soveltaminen:
30.12.1965/751:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä maalikuuta 1966.
21.8.1970/552:
20.2.1976/176:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä huhtikuuta 1976.
Lain 30 §:ssä tarkoitettua säännöstä ajasta, jonka kuluessa etuoikeusvaatimus on täällä esitettävä,
sovelletaan lain voimaan tultua tehtyihin hakemuksiin. Lain 51 §:n säännöksiä sovelletaan
rekisteriviranomaisen tavaramerkkiasiassa lain voimaan tultua antamiin lopullisiin päätöksiin.
5.12.1980/795:
16.12.1983/996:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1984.
HE 37/83, lvk.miet. 2/83, svk.miet. 53/83
26.6.1992/581:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä syyskuuta 1992.
HE 25/92, TaVM 21/92
13.11.1992/1038:
19
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä maaliskuuta 1993.
HE 152/92, TaVM 35/92
25.1.1993/39:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä helmikuuta 1993.
Tätä lakia sovelletaan myös jo ennen tämän lain voimaantuloa rekisteröityihin tavaramerkkeihin.
Tämän lain voimaan tullessa vireillä oleviin tavaramerkkien rekisteröintihakemuksiin sovelletaan
tämän lain säännöksiä lukuun ottamatta sellaisia rekisteröintihakemuksia, joista
rekisteriviranomainen on tavaramerkkilain 20 §:n mukaisesti jo kuuluttanut. Tällaiset
rekisteröintihakemukset käsitellään ja ratkaistaan aikaisemman lain mukaan.
Oikeudenkäymiskaaren muuttamisesta 22 päivänä heinäkuuta 1991 annetun lain (1065/91) ja
samana päivänä ulosottolain muuttamisesta annetun lain (1066/91) säännöksiä sovelletaan 6 a
luvussa tarkoitettujen asioiden osalta jo tämän lain voimaantuloajankohdasta alkaen.
HE 302/92, TaVM 57/92
21.4.1995/716:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä syyskuuta 1995.
HE 94/93, LaVM 22/94, SuVM 10/94
22.12.1995/1699:
HE 181/95, TaVM 25/95, EV 157/95
22.12.1995/1715:
Tämä laki tulee voimaan asetuksella säädettävänä ajankohtana. (L 1715/1995 tuli A:n 88/1996
mukaisesti voimaan 1.4.1996.)
Tätä lakia sovelletaan myös jo ennen tämän lain voimaantuloa rekisteröityihin tavaramerkkeihin.
Tämän lain voimaan tullessa vireillä oleviin tavaramerkkien rekisteröintihakemuksiin sovelletaan
tämän lain säännöksiä lukuun ottamatta 17 §:n 1 momenttia. Kuitenkin sellaiset
rekisteröintihakemukset, joista rekisteriviranomainen on 20 §:n mukaisesti jo kuuluttanut,
käsitellään ja ratkaistaan tämän lain voimaan tullessa voimassa olleiden säännösten mukaan.
HE 135/95, TaVM 28/95, EV 169/95
21.1.2000/56:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä maaliskuuta 2000.
Tätä lakia sovelletaan myös jo ennen tämän lain voimaantuloa rekisteröityihin tavaramerkkeihin
lukuun ottamatta 21 §:n 1 momenttia.
Tämän lain voimaan tullessa vireillä oleviin tavaramerkkien rekisteröintihakemuksiin sovelletaan
tämän lain säännöksiä lukuun ottamatta 13 §:ää, 14 §:n 1 momentin 5 kohtaa ja 19 §:n 2 momenttia.
HE 133/1999, TaVM 11/1999, EV 82/1999
21.12.2004/1220:
20
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2005.
HE 219/2004, TaVM 24/2004, EV 181/2004
21.7.2006/680:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä syyskuuta 2006.
Loukkaukseen, joka on tehty ennen tämän lain voimaantuloa, sovelletaan tämän lain 38 ja 40 §:n
sijasta tämän lain voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä.
Riitaasiaan, joka on tullut vireille ennen tämän lain voimaantuloa, sovelletaan tämän lain 41 a §:n
sijasta tämän lain voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä.
Tämän lain 48 a §:ää sovelletaan myös riitaasiaan, joka on tullut vireille ennen tämän lain
voimaantuloa.
HE 26/2006, LaVM 6/2006, EV 67/2006
14.5.2010/393:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä joulukuuta 2010.
HE 102/2009, LaVM 2/2010, EV 21/2010
21