1(5)
Unofficial translation
ACT ON THE RIGHT IN EMPLOYEE INVENTIONS, 29.12.1967/656
Section 1
The provisions of this Act apply to inventions patentable in Finland and made by a person em- ployed by another, that is, by an employee. This Act shall apply correspondingly to persons em- ployed in the public service.
If the employer claims a right in an employee’s invention which restricts the employee’s right to apply for or obtain a patent for the invention, such an invention shall in that respect be held to be patentable in Finland, unless the employer gives probable reasons for obstacles to the grant of a patent. (526/1988)
The provisions of the Act on the Right in Inventions Made at Higher Education Institutions (369/2006) shall apply to inventions made by persons employed by Finnish higher education insti- tutions (HEI) in this capacity and to inventions made at Finnish higher education institutions by per- sons holding a research post funded by the Academy of Finland in this capacity. (369/2006)
This Act is not applicable to a person who is in military service under the Conscription Act. (526/1988)
For the purposes of this Act, a consolidated corporation means a consolidated corporation, a mu- nicipality and a joint municipal board under section 6 of Chapter 1 of the Accounting Act (1336/1997) as well as enterprises subject to its authority in the manner referred to in section 5 and section 6(2) of Chapter 1 of the Accounting Act. (1078/2000)
Section 2 (526/1988)
The provisions of this Act shall be applied insofar as nothing else has been agreed upon or can be considered to appear from the employment contract or from other circumstances. However, con- tractual terms incompatible with section 3, section 6(2), section 7(1) and (3), section 7a, section 8(2) or section 9 are void.
Section 3
An employee shall have the same right in his inventions as other inventors, unless otherwise pro- vided in this Act or any other Act.
Section 4 (1078/2000)
If an invention has ensued from an employee’s activity in the performance of his duties or essen- tially as a result of using his experiences gained in the enterprise or institution of his employer or in an enterprise or an institution belonging to the same consolidated corporation, the employer may acquire the right in the invention, in whole or in part, if the use of the invention falls within the field of activity of the employer’s enterprise or of an enterprise belonging to the same consolidated corporation. If the invention is the result of a task assigned to him more specifically, the employer
2(5)
may acquire the right even if the use of the invention is not within the field of activity of the em- ployer’s enterprise or of an enterprise belonging to the same consolidated corporation. 2 If an invention the use of which falls within the field of activity of the employer’s enterprise or of an enterprise belonging to the same consolidated corporation but which has been conceived in con- nection with the employment other than those referred to in the first subsection, the employer is entitled to acquire the right to use the invention.
Should the employer wish to acquire a more comprehensive right in an invention referred to in the second subsection than that provided for therein or should he wish to acquire the right in an inven- tion which has been conceived without any connection to the employment but the use of which falls within the field of activity of the employer’s enterprise or of an enterprise belonging to the same consolidated corporation, the employer shall have priority to acquire such a right by agree- ment with the employee.
Section 5 (526/1988)
An employee who makes an invention referred to in section 4 shall notify the employer of it in writing without delay and at the same time shall communicate such particulars of the invention as to enable the employer to understand it. At the employer’s request the employee shall also inform the employer of what he considers to be the connection between the employment and the concep- tion of the invention.
If the employee, before being bound to the obligation referred to in subsection 1 above, has be- come aware of the field of activity of an enterprise belonging to the same consolidated corporation with the employer, which essentially differs from the employer’s field of activity, the employee’s notification obligation shall also apply to inventions made in the field of activity of the afore-men- tioned enterprise. (1078/2000)
Section 6
An employer who wishes to acquire the right in an invention in accordance with section 4(1) or (2) shall, no later than within four months from his receipt of the notification provided for in section 5, notify the employee in writing that he will claim a specified right in the invention. The employer shall also exercise the priority given to him under section 4(3) within the same period of time. During the four months following the receipt of the notification under section 5, the employee may not dispose of an invention referred to in section 4 without his employer’s permission in writing or make any disclosure which would render the invention public or would enable it to be used for the benefit of another person. After the notification has been made in accordance with section 5, the employee may, however, apply for a patent for the invention in Finland. In this case he may not file the application with the patent authority before one month has elapsed from the day he notified the employer in writing of his intention to apply for a patent for the invention. (1078/2000)
Section 7
Where an employer acquires the right in an invention made by an employee by virtue of section 4 or on other grounds, the employee is entitled to reasonable compensation from the employer even if it was agreed otherwise before the invention was made.
3(5)
When determining the amount of the compensation, particular attention shall be paid to the value of the invention, the scope of the right which the employer acquires, as well as to the terms and conditions of the employment contract of the employee and the contribution which other circum- stances connected with the employment had to the conception of the invention.
Where an action for compensation has not been instituted within ten years from the employer’s no- tification of claiming the right in the invention, the right of action shall lapse. If a patent for the in- vention has been applied for, the action may, however, always be instituted within one year from the grant of the patent. (526/1988)
Section 7a (526/1988)
The employer shall be obligated to provide the employee with information necessary for the deter- mination of the compensation for the invention, specifically the information on the filing and grant of the patents for the invention, as well as on the production quantities and selling prices of the products conforming to the invention, or of the products manufactured by a process conforming to the invention.
The employee shall be obligated to provide the employer with the necessary information on the in- vention and its utilisation.
Section 8
Where an application for a patent is filed during the six months following the termination of the employment for an invention to which section 4 should be applied if it had been conceived during the course of employment, the invention shall be deemed to have been made during the period of employment unless the inventor can give probable reasons why the invention had been made after the employment had terminated.
Any agreement between an employer and an employee that limits the employee’s right to dispose of an invention made more than one year after the termination of the employment shall be void.
Section 9
Notwithstanding any provision in a court judgment or contract concerning compensation under section 7, the court may order otherwise if this is required by a substantial change in circum- stances. An employee shall not, however, be obligated to refund a compensation already paid.
The provisions of the Act on legal acts under the law of property (228/1929) shall apply to the ad- justment of an unreasonable condition in a contract concerning the right in an employee invention. (961/1982)
Section 10 (526/1988)
Anyone who by virtue of this Act learns about an invention, a trade or professional secret or the financial status of another person shall not without authorisation disclose to any outside third party this information.
4(5)
Section 11 (526/1988)
An Employee Invention Committee shall be instituted to give opinions on matters concerning the application of this Act or the Act on the Right in Inventions Made at Higher Education Institutions; the Committee shall consist of a chairperson and eight members. (370/2006)
The chairman and two members shall be appointed by the Government for a fixed term, from among persons who are considered not to represent either employer or employee interests. The chairman and one of the two members referred to, who shall at the same time act as vice-chairman, shall have the qualifications of a judge and be familiar with the work of a judge. The other member shall have a degree in engineering and be familiar with patent issues.
The other members, who shall possess practical working experience and be familiar with invention activities and of whom three shall represent the employers and three the employees, shall be ap- pointed by the Government for a term of three years at a time at the proposal of the respective or- ganisations. (370/2006)
Each member of the Committee shall have an alternate member, appointed by the Government, with the qualifications required of a member.
Section 11a (526/1988)
An opinion from the Inventions Committee may be sought by employers and employees as well as by a court of law when a dispute over an invention has been brought before it. The National Board of Patents and Registration of Finland shall also have the same right if it is handling an application for a patent for the invention. The party concerned shall notify the Committee whether he intends to observe the opinion. The notification shall be submitted within two months from the end of the month when the party concerned received a copy of the opinion. (1078/2000)
The Committee may also function as an arbitration tribunal if the employer and employee have so agreed. In this case the provisions of the Arbitration Act shall apply, unless otherwise provided in this Act.
The costs ensued from the Committee’s activities shall be paid from public funds. Where the Com- mittee functions as an arbitration tribunal, the Ministry of Trade and Industry shall determine the honorarium of the chairman, the members and the secretary.
The Committee shall be entitled to obtain the information necessary for giving the opinion from the employer, an enterprise belonging to the same consolidated corporation and from the em- ployee. The Committee shall issue its opinion and arbitration award, unless it is in whole or in part against the secrecy obligations provided for in the Act on the Openness of Government Activities (621/1999). Where a patent application concerning the employee invention is pending, the opinion may not be published before the documents have become available to the public under section 22 of the Patents Act (1078/2000)
Further provisions on the Committee may be given by Government decree.
5(5)
Section 11b (370/2006)
The Employee Invention Committee mentioned in section 11 above may have a sub-committee for matters concerning inventions made in HEIs. Where applicable, the provisions laid down in sec- tions 11 and 11a above concerning the duties and operation of the Committee also apply to the sub- committee which deals with inventions made at HEIs.
The sub-committee shall be chaired by the chairperson of the Employee Invention Committee. The two independent members of the Employee Invention Committee shall serve as the independent members. The other members, who shall possess practical working experience and be familiar with invention activities and of whom three shall represent the employers and three the employees, shall be appointed by the Government for a term of three years at a time at the proposal of the respective organisations. Each member of the sub-committee shall have a deputy who is appointed by the Gov- ernment and who shall satisfy the requirements laid down for members.
The matters taken up for consideration by the sub-committee shall be decided by the chairperson of the Employee Invention Committee together with the independent members.
Section 12 (102/2013)
Disputes concerning rights which under this Act belong to the employer or the employee shall be considered by the Market Court. Where applicable, the provisions concerning litigation in patent matters shall be applied.
A matter shall be considered by the Market Court if the dispute concerns the right in an invention referred to in this Act for which a European patent as referred to in the European Patent Convention (Treaty Series 8/1996) has been applied and if the employee at the time of making the invention was primarily working in Finland. If no State can be established where the employee was primarily working, the matter shall be considered by the Market Court, if the employer at the time of the mak- ing of the invention had such an establishment in Finland which employed the employee who made the invention. A matter can also be considered by the Market Court when the parties to the dispute have made an oral or written agreement that the Market Court has jurisdiction in the matter and where such an agreement is permissible under the legislation of the State whose legislation applies to the contract of employment.
Section 13
Further provisions on the application of this Act may be given by Government decree.
Section 14
This Act enters into force on 1 January 1968.
This Act does not apply to inventions made before 1 January 1968.
Laki oikeudesta työntekijän tekemiin keksintöihin 29.12.1967/656
Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:
1 §
Toisen työssä olevan henkilön, työntekijän, tekemästä Suomessa patentilla suojattavissa
olevasta keksinnöstä on voimassa, mitä tässä laissa säädetään. Tätä lakia on vastaavasti
sovellettava myös virkasuhteessa olevaan henkilöön.
Jos työnantaja ottaa sellaisen oikeuden työntekijän tekemään keksintöön, joka rajoittaa
työntekijän oikeutta hakea tai saada siihen patentti, pidetään keksintöä tältä osin Suomessa
patentilla suojattavissa olevana keksintönä, jollei työnantaja esitä todennäköisiä syitä, joiden
mukaan patentin myöntämiselle olisi esteitä. (10.6.1988/526)
Suomalaisen korkeakoulun palveluksessa olevan henkilön taikka Suomen Akatemian
tutkimusvirassa olevan, suomalaisessa korkeakoulussa tutkimusta tekevän henkilön tässä
ominaisuudessa tekemään keksintöön sovelletaan oikeudesta korkeakouluissa tehtäviin
keksintöihin annettua lakia (369/2006). (19.5.2006/370)
Tämä laki ei koske asevelvollisuuslain nojalla puolustuslaitoksen palveluksessa olevaa
henkilöä. (10.6.1988/526)
Tässä laissa tarkoitetaan konsernilla kirjanpitolain (1336/1997) 1 luvun 6 §:n mukaista
konsernia sekä kuntaa ja kuntayhtymää ja sen määräysvallassa kirjanpitolain 1 luvun 5 §:n ja
6 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla olevia yrityksiä. (15.12.2000/1078)
2 § (10.6.1988/526)
Tämän lain säännöksiä on noudatettava, mikäli muuta ei ole sovittu tai voida katsoa
ilmenevän työsuhteesta taikka muista seikoista. Lain 3 §:n, 6 §:n 2 momentin, 7 §:n 1 ja 3
momentin, 7 a §:n, 8 §:n 2 momentin ja 9 §:n vastainen sopimusehto on kuitenkin mitätön.
3 §
Työntekijällä on keksintöönsä sama oikeus kuin muulla keksijällä, jollei tässä tai muussa
laissa olevista säännöksistä muuta johdu.
4 § (15.12.2000/1078)
Jos keksintö on syntynyt työntekijälle kuuluvien työtehtävien täyttämiseksi tapahtuvan
toiminnan tuloksena tai olennaisesti käyttämällä hyväksi työnantajan tai tämän kanssa samaan
konserniin kuuluvan yrityksen liikkeessä tai laitoksessa saavutettuja kokemuksia,
työnantajalla on oikeus, jos keksinnön hyväksikäyttö kuuluu työnantajan tai tämän kanssa
samaan konserniin kuuluvan yrityksen toimintaalaan, saada kokonaan tai osittain oikeus
keksintöön. Jos keksintö on syntynyt työntekijälle työssä tarkemmin määrätyn tehtävän
tuloksena, työnantajalla on edellä tarkoitettu oikeus, vaikkei keksinnön hyväksikäyttö kuulu
työnantajan tai tämän kanssa samaan konserniin kuuluvan yrityksen toimintaalaan.
Jos kysymyksessä on keksintö, jonka hyväksikäyttö kuuluu työnantajan tai tämän kanssa
samaan konserniin kuuluvan yrityksen toimintaalaan mutta joka on syntynyt muussa kuin 1
momentissa tarkoitetussa yhteydessä työsuhteeseen, työnantaja on oikeutettu saamaan
käyttöoikeuden keksintöön.
Jos työnantaja haluaa saada 2 momentissa tarkoitettuun keksintöön laajemman oikeuden kuin
siinä säädetään tai oikeuden keksintöön, joka on syntynyt ilman yhteyttä työsuhteeseen mutta
jonka hyväksikäyttö kuitenkin kuuluu työnantajan tai tämän kanssa samaan konserniin
kuuluvan yrityksen toimintaalaan, työnantajalla on etuoikeus työntekijän kanssa siitä
sopimalla saada kysymyksessä oleva oikeus.
5 § (10.6.1988/526)
Jos työntekijä tekee 4 §:ssä tarkoitetun keksinnön, hänen tulee viipymättä ilmoittaa siitä
kirjallisesti työnantajalle ja samalla antaa sen sisällöstä sellainen tieto, että työnantaja sen
perusteella voi ymmärtää keksinnön. Työnantajan pyynnöstä työntekijän tulee myös ilmoittaa
käsityksensä siitä, millaisessa yhteydessä työsuhteeseen keksintö on syntynyt.
Jos työntekijä on ennen 1 momentissa tarkoitetun velvollisuuden syntymistä saanut tiedon
työnantajan kanssa samaan konserniin kuuluvan yrityksen toimintaalasta, joka olennaisesti
poikkeaa työnantajan toimintaalasta, koskee työntekijän ilmoitusvelvollisuus myös
keksintöjä ensiksi mainitun yrityksen toimintaalalta. (15.12.2000/1078)
6 §
Työnantajan, joka haluaa saada itselleen 4 §:n 1 momentin tai 2 momentin mukaan hänelle
kuuluvan oikeuden keksintöön, tulee viimeistään neljän kuukauden kuluessa siitä, kun
työnantaja sai 5 §:ssä tarkoitetun ilmoituksen, kirjallisesti ilmoittaa työntekijälle, että hän
ottaa itselleen tietyn oikeuden keksintöön. Mainitun ajan kuluessa tulee työnantajan myös
käyttää hänelle 4 §:n 3 momentin mukaan kuuluvaa etuoikeutta.
Ennen kuin neljä kuukautta on kulunut 5 §:ssä tarkoitetun ilmoituksen vastaanottamisesta,
työntekijä ei saa ilman työnantajan kirjallista suostumusta määrätä 4 §:ssä tarkoitetusta
keksinnöstä tai ilmaista mitään sitä koskevaa siten, että siitä voi olla seurauksena keksinnön
julkiseksi tuleminen tai hyväksikäyttö toisen lukuun. Työntekijällä on kuitenkin oikeus,
tehtyään 5 §:n mukaisen ilmoituksen, hakea keksinnölleen patenttia Suomessa. Tällöin
työntekijä ei saa jättää hakemusta patenttiviranomaisille, ennen kuin kuukausi on kulunut
siitä, kun hän on antanut työnantajalle kirjallisen ilmoituksen, jonka mukaan hänen
tarkoituksenaan on hakea keksinnölle patenttia. (15.12.2000/1078)
7 §
Milloin työnantaja 4 §:n mukaan tai muulla perusteella saa oikeuden «työntekijän» tekemään
keksintöön, työntekijällä on, vaikka ennen keksinnön syntymistä olisi toisin sovittu, oikeus
saada siitä työnantajalta kohtuullinen korvaus.
Korvausta määrättäessä on erityisesti otettava huomioon keksinnön arvo ja työnantajan
saaman oikeuden laajuus samoin kuin työsopimuksen ehdot sekä työsuhteeseen liittyvien
muiden seikkojen merkitys keksinnön syntymiselle.
Jollei korvauskannetta ole pantu vireille kymmenen vuoden kuluessa siitä, kun työnantaja on
ilmoittanut ottavansa oikeuden keksintöön, kanneoikeus on menetetty. Milloin keksintöön on
haettu patenttia, kanne voidaan kuitenkin aina panna vireille vuoden kuluessa patentin
myöntämisestä. (10.6.1988/526)
7 a § (10.6.1988/526)
Työnantaja on velvollinen antamaan työntekijälle keksinnöstä maksettavan korvauksen
määrittämiseksi tarpeelliset tiedot, ennen kaikkea keksintöön haetuista ja myönnetyistä
patenteista sekä keksinnön mukaisten tuotteiden tai keksinnön mukaisen menetelmän mukaan
valmistettujen tuotteiden valmistusmääristä ja myyntihinnoista.
Työntekijä on velvollinen antamaan työnantajalle keksintöä ja sen hyödyntämistä koskevat
tarpeelliset tiedot.
8 §
Milloin patenttia on haettu kuuden kuukauden kuluessa työsuhteen päättymisestä sellaiseen
keksintöön, johon olisi sovellettava 4 §:n säännöksiä, mikäli keksintö olisi tehty työsuhteen
kestäessä, keksintöä on pidettävä sen aikana tehtynä, jollei keksijä esitä todennäköisiä syitä
sen syntymisestä työsuhteen päättymisen jälkeen.
Työnantajan ja työntekijän välinen sopimus, joka rajoittaa viimeksi mainitun oikeutta määrätä
keksinnöstä, joka tehdään enemmän kuin vuosi työsuhteen päättymisen jälkeen, on mitätön.
9 §
Sen estämättä, mitä tuomiolla tai sopimuksella on määrätty 7 §:ssä tarkoitetusta korvauksesta,
oikeus voi määrätä siitä toisin, mikäli olennaisesti muuttuneet olosuhteet antavat siihen
aihetta. Työntekijää ei kuitenkaan voida velvoittaa palauttamaan jo suoritettua korvausta.
Työntekijän tekemään keksintöön perustuvasta oikeudesta tehdyn sopimuksen kohtuuttoman
ehdon sovittelusta on voimassa, mitä varallisuusoikeudellisista oikeustoimista annetussa laissa
(228/29) on säädetty. (17.12.1982/961)
10 § (10.6.1988/526)
Joka on saanut tämän lain nojalla tiedon keksinnöstä, toisen liike tai ammattisalaisuudesta
taikka toisen taloudellisesta asemasta, ei saa luvattomasti ilmaista sitä sivulliselle.
11 § (10.6.1988/526)
Lausunnon antamista varten tämän lain tai oikeudesta korkeakouluissa tehtäviin keksintöihin
annetun lain soveltamista koskevissa asioissa on keksintölautakunta, jossa on puheenjohtaja ja
kahdeksan muuta jäsentä. (19.5.2006/370)
Puheenjohtajan ja kaksi jäsentä nimittää valtioneuvosto määräajaksi henkilöistä, joiden ei
voida katsoa edustavan työnantajain eikä työntekijäin etuja. Puheenjohtajan ja toisen näistä
jäsenistä, joka samalla toimii varapuheenjohtajana, tulee olla tuomarin virkaan vaadittavan
tutkinnon suorittaneita ja tuomarin toimiin perehtyneitä. Toisen jäsenen tulee olla teknillisen
koulutuksen saanut ja perehtynyt patenttialan asioihin.
Muut jäsenet, joiden tulee olla työoloihin ja keksintötoimintaan perehtyneitä ja joista kolme
edustaa työnantajapuolta ja kolme työntekijäpuolta, nimittää valtioneuvosto kolmeksi
vuodeksi kerrallaan asianomaisten järjestöjen ehdotuksesta. (19.5.2006/370)
Kullekin lautakunnan jäsenelle valtioneuvosto nimittää yhden varajäsenen, jonka tulee täyttää
jäsenelle säädetyt vaatimukset.
11 a § (10.6.1988/526)
Keksintölautakunnan lausunnon voivat pyytää työnantaja ja työntekijä sekä tuomioistuin,
milloin riita keksinnöstä on saatettu sen ratkaistavaksi. Sama oikeus on myös patentti ja
rekisterihallituksella, jos keksintöä koskeva hakemus on sen käsiteltävänä. Asianosaisen on
tehtävä lautakunnalle ilmoitus siitä, aikooko hän noudattaa lausuntoa. Ilmoitus on annettava
kahden kuukauden kuluessa sen kuukauden päättymisestä, jolloin asianosainen sai kappaleen
lausuntoa. (15.12.2000/1078)
Lautakunta voi toimia myös välimiesoikeutena, mikäli työnantaja ja työntekijä ovat niin
sopineet. Tällöin noudatetaan välimiesmenettelystä annettua lakia (46/28), mikäli tästä laista
ei muuta johdu.
Lautakunnan toiminnasta aiheutuvat kustannukset suoritetaan valtion varoista. Lautakunnan
toimiessa välimiesoikeutena vahvistaa puheenjohtajan, jäsenten ja sihteerin palkkiot kauppa
ja teollisuusministeriö.
Lautakunnalla on oikeus saada työnantajalta ja sen kanssa samaan konserniin kuuluvalta
yritykseltä sekä työntekijältä ne tiedot, jotka ovat tarpeellisia lausunnon antamiseksi.
Lautakunnan tulee julkaista lausuntonsa ja välitystuomionsa, jollei se ole kokonaan tai osaksi
vastoin viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetussa laissa (621/1999) säädettyä
salassapitovelvollisuutta. Jos keksintöä koskeva patenttihakemus on vireillä, lausuntoa ei saa
julkaista, ennen kuin asiakirjat ovat patenttilain (550/1967) 22 §:n mukaan julkisia.
(15.12.2000/1078)
Tarkemmat määräykset lautakunnasta antaa valtioneuvosto.
L välimiesmenettelystä 46/1928 on kumottu L:lla välimiesmenettelystä 967/1992. Kauppa ja
teollisuusministeriö on nykyisin työ ja elinkeinoministeriö, ks. VNa työ ja
elinkeinoministeriöstä 1024/2007.
11 b § (19.5.2006/370)
Edellä 11 §:ssä mainitun keksintölautakunnan yhteydessä voi olla jaosto korkeakouluissa
tehtäviä keksintöjä koskevia asioita varten. Mitä edellä 11 ja 11 a §:ssä säädetään lautakunnan
tehtävästä ja toiminnasta, koskee soveltuvin osin myös korkeakoulukeksintöjä käsittelevää
jaostoa.
Jaoston puheenjohtajana toimii keksintölautakunnan puheenjohtaja. Puolueettomina jäseninä
toimivat keksintölautakunnan kaksi puolueetonta jäsentä. Muut jäsenet, joiden tulee olla
korkeakouluoloihin sekä keksintötoimintaan perehtyneitä ja joista kolme edustaa
korkeakouluja työnantajina ja kolme edustaa keksijöitä työntekijöinä, nimittää valtioneuvosto
kolmeksi vuodeksi kerrallaan asianomaisten järjestöjen ehdotuksesta. Valtioneuvosto nimittää
kullekin jaoston jäsenelle yhden varajäsenen, joka täyttää jäsenestä säädetyt vaatimukset.
Jaostossa käsiteltävistä asioista päättää keksintölautakunnan puheenjohtaja yhdessä
puolueettomien jäsenten kanssa.
12 § (22.12.1995/1698)
Työnantajalle tai työntekijälle tämän lain mukaan kuuluvia oikeuksia koskevat riitaasiat
käsitellään Helsingin käräjäoikeudessa. Tällöin on soveltuvin osin noudatettava, mitä
oikeudenkäynnistä patenttiasioissa on säädetty.
Helsingin käräjäoikeus on laillinen tuomioistuin, jos riita koskee oikeutta tässä laissa
tarkoitettuun keksintöön, johon on haettu Euroopan patenttisopimuksessa (SopS 8/96)
tarkoitettua eurooppapatenttia ja jos työntekijä tämän keksinnön tehdessään pääasiallisesti
työskenteli Suomessa. Jos valtiota, jossa työntekijä pääasiallisesti työskenteli, ei voida
osoittaa, on Helsingin käräjäoikeus laillinen tuomioistuin, jos työnantajalla oli keksinnön
tekohetkellä Suomessa sellainen toimipaikka, jonka palveluksessa keksinnön tehnyt työntekijä
oli. Asia voidaan käsitellä Helsingin käräjäoikeudessa myös silloin, jos riidan osapuolet ovat
suullisesti tai kirjallisesti sopineet, että Helsingin käräjäoikeus on toimivaltainen tuomioistuin
asiassa, ja tällainen sopimus on sallittu sen valtion lainsäädännössä, jonka lainsäädäntöä
työsopimukseen sovelletaan.
13 §
Tarkempia määräyksiä tämän lain soveltamisesta annetaan asetuksella.
14 §
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1968.
Tätä lakia ei sovelleta ennen 1. 1. 1968 tehtyihin keksintöihin.
Muutossäädösten voimaantulo ja soveltaminen:
17.12.1982/961:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1983. Sitä sovelletaan myös ennen lain
voimaantuloa työntekijän tekemään keksintöön perustuvasta oikeudesta tehtyihin
sopimuksiin.
HE 247/81, lvk.miet. 6/82, svk.miet. 136/82
10.6.1988/526:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä lokakuuta 1988.
Tämän lain 7 §:n 3 momenttia ja 7 a §:ää ei sovelleta keksintöön, josta työntekijä on tehnyt 5
§:ssä tarkoitetun ilmoituksen ennen tämän lain voimaantuloa.
HE 3/88, toisen lvk.miet. 4/88, svk.miet. 45/88
22.12.1995/1698:
Tämä laki tulee voimaan asetuksella säädettävänä ajankohtana. (L 1698/1995 tuli A:n
103/1996 mukaisesti voimaan 1.3.1996.)
HE 161/95, TaVM 29/95, EV 170/95
15.12.2000/1078:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2001.
HE 147/2000, TaVM 29/2000, EV 162/2000
19.5.2006/370:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2007.
HE 259/2004, SiVM 1/2006, EV 28/2006
Lag om rätt till arbetstagares uppfinningar 29.12.1967/656
I enlighet med Riksdagens beslut stadgas:
1 §
Beträffande uppfinning, som gjorts av person i annans tjänst, arbetstagare, och som är patenterbar i Finland, gäller vad i denna lag stadgas. Lagen äger motsvarande tillämpning jämväl på person i offentligträttsligt tjänsteförhållande.
Övertar arbetsgivaren sådan rätt till en arbetstagares uppfinning som begränsar arbetstagarens rätt att söka eller få patent på den, anses uppfinningen till denna del vara en sådan uppfinning som är patenterbar i Finland, om inte arbetsgivaren anför sannolika skäl enligt vilka det föreligger hinder för att meddela patent. (10.6.1988/526)
På en uppfinning som en person som är anställd vid en finländsk högskola eller en person som innehar en forskartjänst vid Finlands Akademi och som utför forskning vid en finländsk högskola har gjort i denna egenskap tillämpas lagen om rätt till uppfinningar vid högskolor (369/2006). (19.5.2006/370)
Denna lag gäller ej den som med stöd av värnpliktslagen är i försvarsmaktens tjänst.
I denna lag avses med koncern en koncern enligt 1 kap. 6 § bokföringslagen (1336/1997) samt en kommun eller en samkommun och företag som dessa har bestämmande inflytande i på det sätt som avses i 1 kap. 5 § och 6 § 2 mom. bokföringslagen. (15.12.2000/1078)
2 § (10.6.1988/526)
Denna lag skall iakttas, om inte något annat har avtalats eller kan anses framgå av anställningen eller av andra omständigheter. Ett avtalsvillkor som strider mot 3 §, 6 § 2 mom., 7 § 1 och 3 mom., 7 a §, 8 § 2 mom. eller 9 § är dock ogiltigt.
3 §
Arbetstagare har till sin uppfinning samma rätt som annan uppfinnare, om ej annat följer av stadgandena i denna eller annan lag.
4 § (15.12.2000/1078)
Har en uppfinning tillkommit som resultat av arbetstagarens verksamhet för att fullgöra sina arbetsuppgifter eller väsentligen genom utnyttjande av erfarenheter i arbetsgivarens rörelse eller inrättning, eller i en inrättning eller rörelse inom ett företag som hör till samma koncern som arbetsgivaren, har arbetsgivaren, om utnyttjandet av uppfinningen faller inom verksamhetsområdet för arbetsgivaren eller ett företag som hör till samma koncern som denne, rätt att helt eller delvis förvärva rätten till uppfinningen. Utgör uppfinningen resultat av en i arbetet förelagd, närmare för arbetstagaren angiven uppgift, har arbetsgivaren sådan rätt även om utnyttjandet av uppfinningen inte faller inom
verksamhetsområdet för arbetsgivaren eller ett företag som hör till samma koncern som denne.
Är det fråga om en uppfinning vars utnyttjande faller inom verksamhetsområdet för arbetsgivaren eller ett företag som hör till samma koncern som denne, men som tillkommit i annat samband med anställningen än vad som avses i 1 mom., får arbetsgivaren förvärva rätt att utöva uppfinningen.
Önskar arbetsgivaren förvärva en mera omfattande rätt till en uppfinning som avses i 2 mom. än vad som sägs där, eller rätt till en uppfinning som tillkommit utan samband med anställningen men vars utnyttjande dock faller inom verksamhetsområdet för arbetsgivaren eller ett företag som hör till samma koncern som denne, har arbetsgivaren företrädesrätt att förvärva nämnda rätt genom att komma överens om detta med arbetstagaren.
5 § (10.6.1988/526)
Gör en arbetstagare en uppfinning som avses i 4 §, skall han utan dröjsmål skriftligen underrätta arbetsgivaren därom och samtidigt ange uppfinningens innebörd så att arbetsgivaren på grundval därav kan förstå uppfinningen. På arbetsgivarens begäran skall arbetstagaren även meddela sin uppfattning om i vilket samband med anställningen som uppfinningen har kommit till.
Har arbetstagaren, innan den skyldighet som avses i 1 mom. uppkommit, fått information om verksamhetsområdet för ett företag som hör till samma koncern som arbetsgivaren och avviker detta verksamhetsområde i väsentlig grad från arbetsgivarens verksamhetsområde, gäller arbetstagarens anmälningsskyldighet också uppfinningar på det först nämnda företagets verksamhetsområde. (15.12.2000/1078)
6 §
Arbetsgivare, som vill förvärva honom enligt 4 § 1 eller 2 mom. tillkommande rätt till uppfinning, skall senast inom fyra månader från det arbetsgivaren mottog i 5 § avsedd underrättelse skriftligen meddela arbetstagaren, att han övertager viss rätt till uppfinningen. Inom samma tid skall arbetsgivaren även göra bruk av honom enligt 4 § 3 mom. tillkommande företrädesrätt.
Innan fyra månader förflutit från det meddelande enligt 5 § mottagits, får arbetstagaren inte utan arbetsgivarens skriftliga samtycke förfoga över en uppfinning som avses i 4 § eller röja något så att av detta kan följa att uppfinningen blir offentlig eller utnyttjas för någon annans räkning. Arbetstagaren är dock berättigad att, sedan underrättelse skett enligt 5 §, söka patent på uppfinningen i Finland. Härvid får arbetstagaren inte lämna in ansökan till patentmyndigheten innan en månad har förflutit från det då han eller hon gav arbetsgivaren ett skriftligt meddelande om sin avsikt att ansöka om patent på uppfinningen. (15.12.2000/1078)
7 §
Förvärvar arbetsgivare enligt 4 § eller på annan grund rätt till uppfinning som arbetstagare gjort, är arbetstagaren, även om annat avtalats före uppfinningens tillkomst, berättigad att för denna av arbetsgivaren erhålla skälig ersättning.
Vid ersättningens bestämmande skall särskild hänsyn tagas till uppfinningens värde och till omfattningen av den rätt arbetsgivaren förvärvat samt till arbetstagarens anställningsvillkor ävensom den betydelse i övrigt anställningen må ha haft för uppfinningens tillkomst.
Har talan om ersättning inte väckts inom tio år från det arbetsgivaren meddelat att han övertar rätten till uppfinningen, är rätten till talan förverkad. Har patent på uppfinningen sökts, kan talan dock alltid väckas inom ett år från det patent meddelades. (10.6.1988/526)
7 a § (10.6.1988/526)
Arbetsgivaren är skyldig att lämna arbetstagaren de upplysningar som behövs för att ersättningen för uppfinningen skall kunna bestämmas, framför allt upplysningar om de patent som sökts och meddelats på uppfinningen samt om tillverkningsmängderna och försäljningspriserna i fråga om alstren av uppfinningen eller de alster som tillverkats i enlighet med den metod som uppfinningen avser.
Arbetstagaren är skyldig att lämna arbetsgivaren nödvändiga upplysningar om uppfinningen och utnyttjandet av den.
8 §
Har patent sökts inom sex månader efter anställningens upphörande på sådan uppfinning, varpå stadgandena i 4 § skulle tillämpas, om uppfinningen tillkommit medan anställningen varade, skall uppfinningen anses gjord under anställningen, såframt uppfinnaren icke anför sannolika skäl för att den tillkommit efter det anställningen upphört.
Överenskommelse mellan arbetsgivare och arbetstagare, som inskränker den sistnämndes rätt att förfoga över uppfinning, vilken göres mer än ett år efter anställningens upphörande, är ogiltig.
9 §
Utan hinder av vad genom dom eller avtal blivit bestämt om ersättning enligt. 7 §, må rätten annorlunda förordna därom, såframt väsentligen ändrade förhållanden påkalla det. Arbetstagare må dock icke förpliktas att återbära redan erlagd ersättning.
Om jämkning av villkor i avtal om rätt till arbetstagares uppfinning gäller vad som är stadgat i lagen om rättshandlingar på förmögenhetsrättens område (228/29). (17.12.1982/961)
10 § (10.6.1988/526)
Den som till följd av denna lag har fått kännedom om en uppfinning, någon annans affärs eller yrkeshemlighet eller någon annans ekonomiska ställning får inte olovligen yppa saken för en utomstående.
11 § (10.6.1988/526)
För att avge utlåtanden i frågor som avser tillämpningen av denna lag eller lagen om rätt till uppfinningar vid högskolor finns en uppfinningsnämnd med en ordförande och åtta ledamöter. (19.5.2006/370)
Ordföranden och två ledamöter utnämns av statsrådet för viss tid bland personer som inte kan anses företräda arbetsgivar eller arbetstagarintressen. Ordföranden och en av de nämnda ledamöterna, som samtidigt är vice ordförande, skall ha avlagt examen för domartjänst och vara förtrogna med domarvärv. Den andra ledamoten skall vara tekniskt utbildad samt förtrogen med patentfrågor.
De övriga ledamöterna, som skall vara förtrogna med arbetsförhållanden och uppfinningsverksamhet och av vilka tre företräder arbetsgivarsidan och tre arbetstagarsidan, utnämns av statsrådet för tre år i sänder på förslag av respektive organisationer. (19.5.2006/370)
För varje ledamot i nämnden utnämner statsrådet en suppleant som skall uppfylla de för ledamoten stadgade behörighetsvillkoren.
11 a § (10.6.1988/526)
Ett utlåtande av uppfinningsnämnden kan begäras av arbetsgivaren och arbetstagaren samt av en domstol när en tvist om en uppfinning har hänskjutits till domstolen. Samma rätt har även patent och registerstyrelsen, när den behandlar ansökan om patent på uppfinningen. En part skall meddela nämnden om han eller hon har för avsikt att följa utlåtandet. Meddelandet skall ges in inom två månader från utgången av den månad då parten fick ett exemplar av utlåtandet. (15.12.2000/1078)
Nämnden kan även vara skiljedomstol, om arbetsgivaren och arbetstagaren har kommit överens om detta. Härvid iakttas lagen om skiljemannaförfarande (46/28), om inte något annat följer av denna lag.
Kostnaderna för nämndens verksamhet betalas av statens medel. Då nämnden är skiljedomstol, fastställer handels och industriministeriet ordförandens, ledamöternas och sekreterarens arvoden.
Nämnden har rätt att av arbetsgivaren och ett företag som hör till samma koncern som denne samt av arbetstagaren få de uppgifter som är nödvändiga för att ett utlåtande skall kunna ges. Nämnden skall offentliggöra sitt utlåtande och sin skiljedom, om inte detta helt eller delvis skulle strida mot den sekretessplikt som föreskrivs i lagen om offentlighet i myndigheternas verksamhet (621/1999). Är ansökan om patent på en
uppfinning anhängig, får utlåtandet inte offentliggöras förrän handlingarna är offentliga enligt 22 § patentlagen (550/1967). (15.12.2000/1078)
Närmare föreskrifter om nämnden meddelas av statsrådet.
L om skiljemannaförfarande 46/1928 har upphävts genom L om skiljeförfarande 967/1992. Handels och industriministeriet är nuförtiden arbets och näringsministeriet, se SRf om arbets och näringsministeriet 1024/2007.
11 b § (19.5.2006/370)
I samband med den uppfinningsnämnd som nämns i 11 § kan finnas en sektion för ärenden som gäller uppfinningar som görs vid högskolorna. Det som i 11 och 11 a § föreskrivs om nämndens uppgifter och verksamhet gäller i tillämpliga delar också den sektion som handlägger högskoleuppfinningar.
Ordförande för sektionen är uppfinningsnämndens ordförande. Opartiska ledamöter är uppfinningsnämndens två opartiska ledamöter. De övriga ledamöterna, som skall vara förtrogna med högskoleförhållanden och uppfinningsverksamhet och av vilka tre företräder högskolorna som arbetsgivare och tre uppfinnarna som arbetstagare, utnämns av statsrådet för tre år i sänder på förslag av respektive organisationer. För varje ledamot i sektionen utnämner statsrådet en suppleant som skall uppfylla de för ledamoten föreskrivna kraven.
Beslut om vilka ärenden som handläggs i sektionen fattas av uppfinningsnämndens ordförande tillsammans med de opartiska ledamöterna.
12 § (22.12.1995/1698)
Tvistemål angående arbetsgivare eller arbetstagare tillkommande rätt enligt denna lag handläggs av Helsingfors tingsrätt. Härvid skall i tillämpliga delar iakttas vad som stadgas om rättegången i patentärenden.
Helsingfors tingsrätt är laga domstol, om tvisten gäller rätt till en uppfinning enligt denna lag för vilken har sökts europeiskt patent som avses i den europeiska patentkonventionen (FördrS 8/96), och om arbetstagaren när han gjorde denna uppfinning huvudsakligen tjänstgjorde i Finland. Om den stat i vilken arbetstagaren huvudsakligen arbetade inte kan påvisas, är Helsingfors tingsrätt laga domstol, om arbetsgivaren när uppfinningen gjordes hade ett sådant verksamhetsställe i Finland på vilket den arbetstagare som gjorde uppfinningen tjänstgjorde. Saken kan behandlas i Helsingfors tingsrätt även i det fall att de tvistande parterna muntligen eller skriftligen har avtalat att Helsingfors tingsrätt är behörig domstol i saken, när ett sådant avtal är tillåtet enligt lagstiftningen i den stat vars lagstiftning tillämpas på arbetsavtalet.
13 §
Närmare bestämmelser om tillämpningen av denna lag utfärdas genom förordning.
14 §
Denna lag träder i kraft den 1 januari 1968.
Denna lag äger icke tillämpning på uppfinningar, som tillkommit före den 1.1.1968.
Ikraftträdelsestadganden:
17.12.1982/961:
Denna lag träder i kraft den 1 januari 1983. Den tillämpas även på avtal om rätt till arbetstagares uppfinning vilket slutits före lagens ikraftträdande.
Regeringens proposition 247/81, Lagutsk. bet. 6/82, Stora utsk. bet. 136/82
10.6.1988/526:
Denna lag träder i kraft den 1 oktober 1988.
Lagens 7 § 3 mom. och 7 a § tillämpas inte på uppfinningar om vilka arbetstagaren före ikraftträdandet har underrättat arbetsgivaren i enlighet med 5 §.
Regeringens proposition 3/88, Andra lagutsk. bet. 4/88, Stora utsk. bet. 45/88
22.12.1995/1698:
Denna lag träder i kraft vid en tidpunkt som stadgas genom förordning. (L 1698/1995 trädde i kraft enligt F 103/1996 den 1.3.1996.)
RP 161/95, EkUB 29/95, RSv 170/95
15.12.2000/1078:
Denna lag träder i kraft den 1 januari 2001.
RP 147/2000, EkUB 29/2000, RSv 162/2000
19.5.2006/370:
Denna lag träder i kraft den 1 januari 2007.
RP 259/2004, KuUB 1/2006, RSv 28/2006
Loi n° 656 du 29 décembre 1967 sur le droit aux inventions de salariés*
(modifiée par les lois n° 961 du 17 décembre 1982, n° 526 du 10 juin 1988 et n° 1698 du 22 décembre 1995)
1. La présente loi s’applique aux inventions, brevetables en Finlande, qui ont été réalisées par une personne travaillant pour le compte d’une autre (ci-après dénommée «salarié»). Elle s’applique par analogie aux personnes travaillant dans la fonction publique.
Lorsque l’employeur revendique un droit sur une invention de salarié, qui a pour effet de limiter le droit du salarié à déposer une demande de brevet et à obtenir un brevet d’invention, l’invention est à cet égard réputée être brevetable en Finlande à moins que l’employeur, raisons légitimes à l’appui, considère qu’il existe un obstacle à la délivrance du brevet. (10.6.1988/526)
Les enseignants et le personnel scientifique des universités et autres établissements ou instituts scientifiques d’enseignement du même degré ne sont pas considérés, en cette qualité, comme des salariés au sens de la présente loi. Toutefois, la présente loi s’applique aux enseignants des instituts militaires d’enseignement qui occupent un poste dans les forces défensives. (10.6.1988/526)
La présente loi ne s’applique pas aux personnes effectuant leur service militaire conformément à la loi sur les obligations militaires. (10.6.1988/526)
1. (10.6.1988/526) La présente loi s’applique sauf convention contraire ou autre arrangement découlant clairement des rapports de travail ou d’autres circonstances. Toute clause contractuelle qui serait incompatible avec les articles 3, 6, deuxième alinéa, 7, premier ou troisième alinéa, 7a, 8, deuxième alinéa, ou 9 est nulle.
2. Les salariés ont droit à leurs inventions au même titre que les autres inventeurs, sauf s’il en est disposé autrement dans la présente loi ou dans toute autre loi.
3. Lorsqu’une invention est le résultat de l’activité d’un salarié ou, dans une large mesure, de l’expérience qu’il a mise au service de l’entreprise de son employeur, celui-ci peut acquérir les droits sur l’invention, en partie ou dans leur totalité, pour autant que cette invention soit utilisée dans sa sphère d’activité. Lorsque l’invention est le résultat d’une tâche confiée dans le cadre du travail et définie de manière plus précise, l’employeur peut acquérir les droits sur cette invention même lorsque celle-ci n’est pas utilisée dans le cadre de sa sphère d’activité.
Lorsqu’une invention dont l’utilisation relève de la sphère d’activité de l’employeur a été réalisée dans le cadre d’un travail mais dans des conditions autres que celles qui sont mentionnées au premier alinéa, l’employeur peut acquérir le droit d’utiliser l’invention.
Lorsque l’employeur souhaite acquérir sur l’invention visée au deuxième alinéa des droits plus étendus que celui qui y est prévu, ou lorsqu’il souhaite acquérir un droit sur une invention qui n’a pas été conçue dans le cadre d’un rapport de travail mais dont l’utilisation relève de sa sphère d’activité, il a la possibilité d’acquérir ce droit par contrat avec le salarié. 5. (10.6.1988/526) Un salarié qui a fait une invention visée à l’article 4 doit en aviser son employeur par
écrit et sans délai et donner des précisions qui permettront à l’employeur de comprendre en quoi consiste l’invention. Sur la demande de l’employeur, il doit aussi lui indiquer le rapport qui, selon lui, existe entre l’emploi et l’invention.
6. Un employeur qui souhaite acquérir les droits sur une invention conformément à l’article 4, premier ou deuxième alinéa, doit, dans un délai de quatre mois à compter de la réception de la notification visée à l’article 5, notifier au salarié, par écrit, qu’il va faire valoir un droit particulier sur l’invention. L’employeur souhaitant exploiter la possibilité qui lui est donnée à l’article 4 doit le faire dans le même délai. Durant les quatre mois qui suivent la réception de la notification visée à l’article 5, le salarié ne peut pas disposer de l’invention visée à l’article 4 sans la permission écrite de son employeur ni faire aucune divulgation qui porterait l’invention à la connaissance du public ou en permettrait l’exploitation au profit d’un tiers. Toutefois, lorsque la notification a été faite conformément à l’article 5, le salarié peut déposer une demande de brevet d’invention en Finlande; dans ce cas, il doit en aviser par écrit l’employeur dans
un délai d’une semaine à compter de la date à laquelle il a déposé la demande auprès de l’administration des brevets. 7. Lorsqu’un employeur acquiert, en vertu de l’article 4 ou de tout autre droit, les droits sur une invention
réalisée par un salarié, celui-ci a droit à une rémunération équitable même si un contrat conclu avant la réalisation de l’invention en disposait autrement.
Aux fins du calcul de la rémunération, il doit être tenu particulièrement compte de la valeur de l’invention, de l’étendue des droits que l’employeur acquiert, des clauses du contrat de travail du salarié et de la part que d’autres éléments en rapport avec le travail ont prise à la réalisation de l’invention.
Lorsqu’aucune action en rémunération n’a été engagée dans les 10 années qui suivent la notification dans laquelle l’employeur a déclaré acquérir les droits sur l’invention, le droit d’engager une action s’éteint. Si une demande de brevet d’invention a été déposée, l’action peut toujours être engagée dans un délai d’un an à compter de la délivrance du brevet. (10.6.1988/526)
7a. (10.6.1988/526) L’employeur est tenu de fournir au salarié les informations nécessaires au calcul de la rémunération au titre de l’invention, notamment les informations relatives au dépôt de la demande de brevet et à la délivrance du brevet d’invention ainsi qu’aux quantités produites et au prix de vente des produits fabriqués selon l’invention ou au moyen du procédé inventé.
Le salarié est tenu de fournir à l’employeur les informations nécessaires concernant l’invention et son exploitation.
8. Lorsque, dans un délai de six mois à compter de la cessation de service, une demande de brevet est déposée pour une invention à laquelle l’article 4 se serait appliqué si elle avait été réalisée dans le cadre de la relation de travail considérée, l’invention est réputée avoir été réalisée dans le cadre de cette relation de travail à moins que l’inventeur puisse justifier que l’invention a été réalisée après la cessation de service. Tout accord passé entre un employeur et un salarié à l’effet de limiter le droit du salarié de disposer d’une invention réalisée plus d’un an après la cessation de service est nul. 9. Nonobstant les dispositions d’une décision judiciaire ou d’un contrat relatif à la rémunération visée à l’article 7, le tribunal peut modifier le montant de la rémunération à la suite d’un changement de circonstances notable. Le salarié n’est pas tenu de rembourser la rémunération déjà versée. La loi sur les actes juridiques en rapport avec des droits de propriété (228/29) s’applique à la modification d’une clause contractuelle abusive relative à un droit découlant d’une invention de salarié. (17.12.1982/961) 10. (10.6.1988/526) Nul ne peut, lorsqu’il a eu connaissance par l’effet de la présente loi d’une invention,
d’un secret commercial ou professionnel ou de la situation financière d’une personne, divulguer sans autorisation auprès d’un tiers ce qu’il a appris.
11. (10.6.1988/526) Il est créé un Conseil des inventions chargé de donner des avis sur des questions concernant l’application de la présente loi; ce conseil se compose d’un président et de huit membres.
Le gouvernement nomme, pour une période déterminée, le président et les deux membres parmi des personnes réputées ne pas représenter les intérêts des employeurs ou ceux des salariés. Le président et l’un des membres précités, qui assume aussi les fonctions de vice-président, doivent avoir les qualifications d’un juge et une bonne connaissance des tâches dont doit s’acquitter un juge. Les autres membres doivent avoir une formation technique et bien connaître les questions liées aux brevets.
Les autres membres, qui doivent avoir une bonne connaissance des conditions de travail et de l’activité inventive et parmi lesquels trois doivent représenter les employeurs et trois autres les salariés, sont nommés par le gouvernement, pour une période de deux ans, sur proposition des organismes compétents respectifs.
Chaque membre du conseil a un suppléant, qui est nommé par le gouvernement et doit posséder les qualifications requises du membre concerné.
11a. (10.6.1988/526) Les employeurs et les salariés, ainsi que les tribunaux qui ont été saisis d’un litige, peuvent demander l’avis du Conseil des inventions. L’Office national des brevets jouit du même droit dans le cadre de l’examen d’une demande de brevet d’invention.
Le conseil peut aussi faire fonction de tribunal d’arbitrage lorsque l’employeur et le salarié en ont ainsi convenu. Dans ce cas, la loi sur les procédures d’arbitrage [(46/28)] s’applique dans la mesure où la présente loi n’en dispose pas autrement.
Les frais du conseil sont prélevés sur les fonds publics. Lorsque le conseil fait fonction de tribunal d’arbitrage, le ministre du commerce et de l’industrie fixe le montant des honoraires du président, des membres et du secrétaire.
Le conseil publie, dans la mesure nécessaire, les avis qui peuvent avoir une incidence sur l’application de la présente loi à des cas similaires ou qui présentent un intérêt général.
Lorsqu’une demande de brevet est en instance, l’avis ne doit pas être publié avant que les documents aient été mis à la disposition du public conformément à l’article 22 de la loi sur les brevets. L’avis ne doit contenir aucun élément confidentiel.
Le gouvernement énonce des prescriptions plus détaillées relatives au conseil.
12. (22.12.1995/1968) Le tribunal de district d’Helsinki est compétent pour connaître des litiges portant sur les droits de l’employeur ou ceux du salarié en vertu de la présente loi. La procédure est alors régie, s’il y a lieu, par les règles de procédure judiciaire applicables dans les affaires de brevets. Le tribunal de district d’Helsinki est le tribunal compétent lorsque le litige concerne le droit au brevet sur une invention, au sens de la présente loi, pour laquelle une demande de brevet européen a été déposée en Finlande conformément à la Convention sur le brevet européen (Série des traités de la Finlande 8/96) si le salarié, au moment où il a réalisé l’invention, exerçait son activité principale en Finlande. Si l’État sur le territoire duquel s’exerçait cette activité principale ne peut être déterminé, le tribunal compétent est le tribunal de district d’Helsinki pour autant que l’employeur, au moment où l’invention a été faite, ait eu en Finlande l’établissement où était employé le salarié qui a réalisé l’invention. L’affaire peut aussi être portée devant le tribunal de district d’Helsinki lorsque les parties ont convenu, verbalement ou par écrit, que ce tribunal serait le tribunal compétent en l’espèce et sous réserve qu’une telle convention soit autorisée par la législation nationale qui s’applique au contrat de travail concerné. 13. Des règles plus détaillées sur l’application de la présente loi seront édictées par décret.
14. La présente loi entre en vigueur le 1 er
janvier 1968.
La présente loi ne s’applique pas aux inventions réalisées avant le 1 er
janvier 1968.
* Titre finnois : L [Laki] oikeudesta työntekijän tekemiin keksintöihin 29.12.1967/656. Entrée en vigueur (de la dernière loi modificative) : 1
er mars 1996. Source : communication des autorités finlandaises. Note : traduction établie par le Bureau
international de l’OMPI à partir de la traduction anglaise communiquée par les autorités finlandaises.