Laki oikeudesta työntekijän tekemiin keksintöihin 29.12.1967/656
Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:
1 §
Toisen työssä olevan henkilön, työntekijän, tekemästä Suomessa patentilla suojattavissa
olevasta keksinnöstä on voimassa, mitä tässä laissa säädetään. Tätä lakia on vastaavasti
sovellettava myös virkasuhteessa olevaan henkilöön.
Jos työnantaja ottaa sellaisen oikeuden työntekijän tekemään keksintöön, joka rajoittaa
työntekijän oikeutta hakea tai saada siihen patentti, pidetään keksintöä tältä osin Suomessa
patentilla suojattavissa olevana keksintönä, jollei työnantaja esitä todennäköisiä syitä, joiden
mukaan patentin myöntämiselle olisi esteitä. (10.6.1988/526)
Suomalaisen korkeakoulun palveluksessa olevan henkilön taikka Suomen Akatemian
tutkimusvirassa olevan, suomalaisessa korkeakoulussa tutkimusta tekevän henkilön tässä
ominaisuudessa tekemään keksintöön sovelletaan oikeudesta korkeakouluissa tehtäviin
keksintöihin annettua lakia (369/2006). (19.5.2006/370)
Tämä laki ei koske asevelvollisuuslain nojalla puolustuslaitoksen palveluksessa olevaa
henkilöä. (10.6.1988/526)
Tässä laissa tarkoitetaan konsernilla kirjanpitolain (1336/1997) 1 luvun 6 §:n mukaista
konsernia sekä kuntaa ja kuntayhtymää ja sen määräysvallassa kirjanpitolain 1 luvun 5 §:n ja
6 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla olevia yrityksiä. (15.12.2000/1078)
2 § (10.6.1988/526)
Tämän lain säännöksiä on noudatettava, mikäli muuta ei ole sovittu tai voida katsoa
ilmenevän työsuhteesta taikka muista seikoista. Lain 3 §:n, 6 §:n 2 momentin, 7 §:n 1 ja 3
momentin, 7 a §:n, 8 §:n 2 momentin ja 9 §:n vastainen sopimusehto on kuitenkin mitätön.
3 §
Työntekijällä on keksintöönsä sama oikeus kuin muulla keksijällä, jollei tässä tai muussa
laissa olevista säännöksistä muuta johdu.
4 § (15.12.2000/1078)
Jos keksintö on syntynyt työntekijälle kuuluvien työtehtävien täyttämiseksi tapahtuvan
toiminnan tuloksena tai olennaisesti käyttämällä hyväksi työnantajan tai tämän kanssa samaan
konserniin kuuluvan yrityksen liikkeessä tai laitoksessa saavutettuja kokemuksia,
työnantajalla on oikeus, jos keksinnön hyväksikäyttö kuuluu työnantajan tai tämän kanssa
samaan konserniin kuuluvan yrityksen toimintaalaan, saada kokonaan tai osittain oikeus
keksintöön. Jos keksintö on syntynyt työntekijälle työssä tarkemmin määrätyn tehtävän
tuloksena, työnantajalla on edellä tarkoitettu oikeus, vaikkei keksinnön hyväksikäyttö kuulu
työnantajan tai tämän kanssa samaan konserniin kuuluvan yrityksen toimintaalaan.
Jos kysymyksessä on keksintö, jonka hyväksikäyttö kuuluu työnantajan tai tämän kanssa
samaan konserniin kuuluvan yrityksen toimintaalaan mutta joka on syntynyt muussa kuin 1
momentissa tarkoitetussa yhteydessä työsuhteeseen, työnantaja on oikeutettu saamaan
käyttöoikeuden keksintöön.
Jos työnantaja haluaa saada 2 momentissa tarkoitettuun keksintöön laajemman oikeuden kuin
siinä säädetään tai oikeuden keksintöön, joka on syntynyt ilman yhteyttä työsuhteeseen mutta
jonka hyväksikäyttö kuitenkin kuuluu työnantajan tai tämän kanssa samaan konserniin
kuuluvan yrityksen toimintaalaan, työnantajalla on etuoikeus työntekijän kanssa siitä
sopimalla saada kysymyksessä oleva oikeus.
5 § (10.6.1988/526)
Jos työntekijä tekee 4 §:ssä tarkoitetun keksinnön, hänen tulee viipymättä ilmoittaa siitä
kirjallisesti työnantajalle ja samalla antaa sen sisällöstä sellainen tieto, että työnantaja sen
perusteella voi ymmärtää keksinnön. Työnantajan pyynnöstä työntekijän tulee myös ilmoittaa
käsityksensä siitä, millaisessa yhteydessä työsuhteeseen keksintö on syntynyt.
Jos työntekijä on ennen 1 momentissa tarkoitetun velvollisuuden syntymistä saanut tiedon
työnantajan kanssa samaan konserniin kuuluvan yrityksen toimintaalasta, joka olennaisesti
poikkeaa työnantajan toimintaalasta, koskee työntekijän ilmoitusvelvollisuus myös
keksintöjä ensiksi mainitun yrityksen toimintaalalta. (15.12.2000/1078)
6 §
Työnantajan, joka haluaa saada itselleen 4 §:n 1 momentin tai 2 momentin mukaan hänelle
kuuluvan oikeuden keksintöön, tulee viimeistään neljän kuukauden kuluessa siitä, kun
työnantaja sai 5 §:ssä tarkoitetun ilmoituksen, kirjallisesti ilmoittaa työntekijälle, että hän
ottaa itselleen tietyn oikeuden keksintöön. Mainitun ajan kuluessa tulee työnantajan myös
käyttää hänelle 4 §:n 3 momentin mukaan kuuluvaa etuoikeutta.
Ennen kuin neljä kuukautta on kulunut 5 §:ssä tarkoitetun ilmoituksen vastaanottamisesta,
työntekijä ei saa ilman työnantajan kirjallista suostumusta määrätä 4 §:ssä tarkoitetusta
keksinnöstä tai ilmaista mitään sitä koskevaa siten, että siitä voi olla seurauksena keksinnön
julkiseksi tuleminen tai hyväksikäyttö toisen lukuun. Työntekijällä on kuitenkin oikeus,
tehtyään 5 §:n mukaisen ilmoituksen, hakea keksinnölleen patenttia Suomessa. Tällöin
työntekijä ei saa jättää hakemusta patenttiviranomaisille, ennen kuin kuukausi on kulunut
siitä, kun hän on antanut työnantajalle kirjallisen ilmoituksen, jonka mukaan hänen
tarkoituksenaan on hakea keksinnölle patenttia. (15.12.2000/1078)
7 §
Milloin työnantaja 4 §:n mukaan tai muulla perusteella saa oikeuden «työntekijän» tekemään
keksintöön, työntekijällä on, vaikka ennen keksinnön syntymistä olisi toisin sovittu, oikeus
saada siitä työnantajalta kohtuullinen korvaus.
Korvausta määrättäessä on erityisesti otettava huomioon keksinnön arvo ja työnantajan
saaman oikeuden laajuus samoin kuin työsopimuksen ehdot sekä työsuhteeseen liittyvien
muiden seikkojen merkitys keksinnön syntymiselle.
Jollei korvauskannetta ole pantu vireille kymmenen vuoden kuluessa siitä, kun työnantaja on
ilmoittanut ottavansa oikeuden keksintöön, kanneoikeus on menetetty. Milloin keksintöön on
haettu patenttia, kanne voidaan kuitenkin aina panna vireille vuoden kuluessa patentin
myöntämisestä. (10.6.1988/526)
7 a § (10.6.1988/526)
Työnantaja on velvollinen antamaan työntekijälle keksinnöstä maksettavan korvauksen
määrittämiseksi tarpeelliset tiedot, ennen kaikkea keksintöön haetuista ja myönnetyistä
patenteista sekä keksinnön mukaisten tuotteiden tai keksinnön mukaisen menetelmän mukaan
valmistettujen tuotteiden valmistusmääristä ja myyntihinnoista.
Työntekijä on velvollinen antamaan työnantajalle keksintöä ja sen hyödyntämistä koskevat
tarpeelliset tiedot.
8 §
Milloin patenttia on haettu kuuden kuukauden kuluessa työsuhteen päättymisestä sellaiseen
keksintöön, johon olisi sovellettava 4 §:n säännöksiä, mikäli keksintö olisi tehty työsuhteen
kestäessä, keksintöä on pidettävä sen aikana tehtynä, jollei keksijä esitä todennäköisiä syitä
sen syntymisestä työsuhteen päättymisen jälkeen.
Työnantajan ja työntekijän välinen sopimus, joka rajoittaa viimeksi mainitun oikeutta määrätä
keksinnöstä, joka tehdään enemmän kuin vuosi työsuhteen päättymisen jälkeen, on mitätön.
9 §
Sen estämättä, mitä tuomiolla tai sopimuksella on määrätty 7 §:ssä tarkoitetusta korvauksesta,
oikeus voi määrätä siitä toisin, mikäli olennaisesti muuttuneet olosuhteet antavat siihen
aihetta. Työntekijää ei kuitenkaan voida velvoittaa palauttamaan jo suoritettua korvausta.
Työntekijän tekemään keksintöön perustuvasta oikeudesta tehdyn sopimuksen kohtuuttoman
ehdon sovittelusta on voimassa, mitä varallisuusoikeudellisista oikeustoimista annetussa laissa
(228/29) on säädetty. (17.12.1982/961)
10 § (10.6.1988/526)
Joka on saanut tämän lain nojalla tiedon keksinnöstä, toisen liike tai ammattisalaisuudesta
taikka toisen taloudellisesta asemasta, ei saa luvattomasti ilmaista sitä sivulliselle.
11 § (10.6.1988/526)
Lausunnon antamista varten tämän lain tai oikeudesta korkeakouluissa tehtäviin keksintöihin
annetun lain soveltamista koskevissa asioissa on keksintölautakunta, jossa on puheenjohtaja ja
kahdeksan muuta jäsentä. (19.5.2006/370)
Puheenjohtajan ja kaksi jäsentä nimittää valtioneuvosto määräajaksi henkilöistä, joiden ei
voida katsoa edustavan työnantajain eikä työntekijäin etuja. Puheenjohtajan ja toisen näistä
jäsenistä, joka samalla toimii varapuheenjohtajana, tulee olla tuomarin virkaan vaadittavan
tutkinnon suorittaneita ja tuomarin toimiin perehtyneitä. Toisen jäsenen tulee olla teknillisen
koulutuksen saanut ja perehtynyt patenttialan asioihin.
Muut jäsenet, joiden tulee olla työoloihin ja keksintötoimintaan perehtyneitä ja joista kolme
edustaa työnantajapuolta ja kolme työntekijäpuolta, nimittää valtioneuvosto kolmeksi
vuodeksi kerrallaan asianomaisten järjestöjen ehdotuksesta. (19.5.2006/370)
Kullekin lautakunnan jäsenelle valtioneuvosto nimittää yhden varajäsenen, jonka tulee täyttää
jäsenelle säädetyt vaatimukset.
11 a § (10.6.1988/526)
Keksintölautakunnan lausunnon voivat pyytää työnantaja ja työntekijä sekä tuomioistuin,
milloin riita keksinnöstä on saatettu sen ratkaistavaksi. Sama oikeus on myös patentti ja
rekisterihallituksella, jos keksintöä koskeva hakemus on sen käsiteltävänä. Asianosaisen on
tehtävä lautakunnalle ilmoitus siitä, aikooko hän noudattaa lausuntoa. Ilmoitus on annettava
kahden kuukauden kuluessa sen kuukauden päättymisestä, jolloin asianosainen sai kappaleen
lausuntoa. (15.12.2000/1078)
Lautakunta voi toimia myös välimiesoikeutena, mikäli työnantaja ja työntekijä ovat niin
sopineet. Tällöin noudatetaan välimiesmenettelystä annettua lakia (46/28), mikäli tästä laista
ei muuta johdu.
Lautakunnan toiminnasta aiheutuvat kustannukset suoritetaan valtion varoista. Lautakunnan
toimiessa välimiesoikeutena vahvistaa puheenjohtajan, jäsenten ja sihteerin palkkiot kauppa
ja teollisuusministeriö.
Lautakunnalla on oikeus saada työnantajalta ja sen kanssa samaan konserniin kuuluvalta
yritykseltä sekä työntekijältä ne tiedot, jotka ovat tarpeellisia lausunnon antamiseksi.
Lautakunnan tulee julkaista lausuntonsa ja välitystuomionsa, jollei se ole kokonaan tai osaksi
vastoin viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetussa laissa (621/1999) säädettyä
salassapitovelvollisuutta. Jos keksintöä koskeva patenttihakemus on vireillä, lausuntoa ei saa
julkaista, ennen kuin asiakirjat ovat patenttilain (550/1967) 22 §:n mukaan julkisia.
(15.12.2000/1078)
Tarkemmat määräykset lautakunnasta antaa valtioneuvosto.
L välimiesmenettelystä 46/1928 on kumottu L:lla välimiesmenettelystä 967/1992. Kauppa ja
teollisuusministeriö on nykyisin työ ja elinkeinoministeriö, ks. VNa työ ja
elinkeinoministeriöstä 1024/2007.
11 b § (19.5.2006/370)
Edellä 11 §:ssä mainitun keksintölautakunnan yhteydessä voi olla jaosto korkeakouluissa
tehtäviä keksintöjä koskevia asioita varten. Mitä edellä 11 ja 11 a §:ssä säädetään lautakunnan
tehtävästä ja toiminnasta, koskee soveltuvin osin myös korkeakoulukeksintöjä käsittelevää
jaostoa.
Jaoston puheenjohtajana toimii keksintölautakunnan puheenjohtaja. Puolueettomina jäseninä
toimivat keksintölautakunnan kaksi puolueetonta jäsentä. Muut jäsenet, joiden tulee olla
korkeakouluoloihin sekä keksintötoimintaan perehtyneitä ja joista kolme edustaa
korkeakouluja työnantajina ja kolme edustaa keksijöitä työntekijöinä, nimittää valtioneuvosto
kolmeksi vuodeksi kerrallaan asianomaisten järjestöjen ehdotuksesta. Valtioneuvosto nimittää
kullekin jaoston jäsenelle yhden varajäsenen, joka täyttää jäsenestä säädetyt vaatimukset.
Jaostossa käsiteltävistä asioista päättää keksintölautakunnan puheenjohtaja yhdessä
puolueettomien jäsenten kanssa.
12 § (22.12.1995/1698)
Työnantajalle tai työntekijälle tämän lain mukaan kuuluvia oikeuksia koskevat riitaasiat
käsitellään Helsingin käräjäoikeudessa. Tällöin on soveltuvin osin noudatettava, mitä
oikeudenkäynnistä patenttiasioissa on säädetty.
Helsingin käräjäoikeus on laillinen tuomioistuin, jos riita koskee oikeutta tässä laissa
tarkoitettuun keksintöön, johon on haettu Euroopan patenttisopimuksessa (SopS 8/96)
tarkoitettua eurooppapatenttia ja jos työntekijä tämän keksinnön tehdessään pääasiallisesti
työskenteli Suomessa. Jos valtiota, jossa työntekijä pääasiallisesti työskenteli, ei voida
osoittaa, on Helsingin käräjäoikeus laillinen tuomioistuin, jos työnantajalla oli keksinnön
tekohetkellä Suomessa sellainen toimipaikka, jonka palveluksessa keksinnön tehnyt työntekijä
oli. Asia voidaan käsitellä Helsingin käräjäoikeudessa myös silloin, jos riidan osapuolet ovat
suullisesti tai kirjallisesti sopineet, että Helsingin käräjäoikeus on toimivaltainen tuomioistuin
asiassa, ja tällainen sopimus on sallittu sen valtion lainsäädännössä, jonka lainsäädäntöä
työsopimukseen sovelletaan.
13 §
Tarkempia määräyksiä tämän lain soveltamisesta annetaan asetuksella.
14 §
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1968.
Tätä lakia ei sovelleta ennen 1. 1. 1968 tehtyihin keksintöihin.
Muutossäädösten voimaantulo ja soveltaminen:
17.12.1982/961:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1983. Sitä sovelletaan myös ennen lain
voimaantuloa työntekijän tekemään keksintöön perustuvasta oikeudesta tehtyihin
sopimuksiin.
HE 247/81, lvk.miet. 6/82, svk.miet. 136/82
10.6.1988/526:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä lokakuuta 1988.
Tämän lain 7 §:n 3 momenttia ja 7 a §:ää ei sovelleta keksintöön, josta työntekijä on tehnyt 5
§:ssä tarkoitetun ilmoituksen ennen tämän lain voimaantuloa.
HE 3/88, toisen lvk.miet. 4/88, svk.miet. 45/88
22.12.1995/1698:
Tämä laki tulee voimaan asetuksella säädettävänä ajankohtana. (L 1698/1995 tuli A:n
103/1996 mukaisesti voimaan 1.3.1996.)
HE 161/95, TaVM 29/95, EV 170/95
15.12.2000/1078:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2001.
HE 147/2000, TaVM 29/2000, EV 162/2000
19.5.2006/370:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2007.
HE 259/2004, SiVM 1/2006, EV 28/2006