À propos de la propriété intellectuelle Formation en propriété intellectuelle Respect de la propriété intellectuelle Sensibilisation à la propriété intellectuelle La propriété intellectuelle pour… Propriété intellectuelle et… Propriété intellectuelle et… Information relative aux brevets et à la technologie Information en matière de marques Information en matière de dessins et modèles industriels Information en matière d’indications géographiques Information en matière de protection des obtentions végétales (UPOV) Lois, traités et jugements dans le domaine de la propriété intellectuelle Ressources relatives à la propriété intellectuelle Rapports sur la propriété intellectuelle Protection des brevets Protection des marques Protection des dessins et modèles industriels Protection des indications géographiques Protection des obtentions végétales (UPOV) Règlement extrajudiciaire des litiges Solutions opérationnelles à l’intention des offices de propriété intellectuelle Paiement de services de propriété intellectuelle Décisions et négociations Coopération en matière de développement Appui à l’innovation Partenariats public-privé Outils et services en matière d’intelligence artificielle L’Organisation Travailler avec nous Responsabilité Brevets Marques Dessins et modèles industriels Indications géographiques Droit d’auteur Secrets d’affaires Académie de l’OMPI Ateliers et séminaires Application des droits de propriété intellectuelle WIPO ALERT Sensibilisation Journée mondiale de la propriété intellectuelle Magazine de l’OMPI Études de cas et exemples de réussite Actualités dans le domaine de la propriété intellectuelle Prix de l’OMPI Entreprises Universités Peuples autochtones Instances judiciaires Ressources génétiques, savoirs traditionnels et expressions culturelles traditionnelles Économie Financement Actifs incorporels Égalité des genres Santé mondiale Changement climatique Politique en matière de concurrence Objectifs de développement durable Technologies de pointe Applications mobiles Sport Tourisme PATENTSCOPE Analyse de brevets Classification internationale des brevets Programme ARDI – Recherche pour l’innovation Programme ASPI – Information spécialisée en matière de brevets Base de données mondiale sur les marques Madrid Monitor Base de données Article 6ter Express Classification de Nice Classification de Vienne Base de données mondiale sur les dessins et modèles Bulletin des dessins et modèles internationaux Base de données Hague Express Classification de Locarno Base de données Lisbon Express Base de données mondiale sur les marques relative aux indications géographiques Base de données PLUTO sur les variétés végétales Base de données GENIE Traités administrés par l’OMPI WIPO Lex – lois, traités et jugements en matière de propriété intellectuelle Normes de l’OMPI Statistiques de propriété intellectuelle WIPO Pearl (Terminologie) Publications de l’OMPI Profils nationaux Centre de connaissances de l’OMPI Série de rapports de l’OMPI consacrés aux tendances technologiques Indice mondial de l’innovation Rapport sur la propriété intellectuelle dans le monde PCT – Le système international des brevets ePCT Budapest – Le système international de dépôt des micro-organismes Madrid – Le système international des marques eMadrid Article 6ter (armoiries, drapeaux, emblèmes nationaux) La Haye – Le système international des dessins et modèles industriels eHague Lisbonne – Le système d’enregistrement international des indications géographiques eLisbon UPOV PRISMA UPOV e-PVP Administration UPOV e-PVP DUS Exchange Médiation Arbitrage Procédure d’expertise Litiges relatifs aux noms de domaine Accès centralisé aux résultats de la recherche et de l’examen (WIPO CASE) Service d’accès numérique aux documents de priorité (DAS) WIPO Pay Compte courant auprès de l’OMPI Assemblées de l’OMPI Comités permanents Calendrier des réunions WIPO Webcast Documents officiels de l’OMPI Plan d’action de l’OMPI pour le développement Assistance technique Institutions de formation en matière de propriété intellectuelle Mesures d’appui concernant la COVID-19 Stratégies nationales de propriété intellectuelle Assistance en matière d’élaboration des politiques et de formulation de la législation Pôle de coopération Centres d’appui à la technologie et à l’innovation (CATI) Transfert de technologie Programme d’aide aux inventeurs WIPO GREEN Initiative PAT-INFORMED de l’OMPI Consortium pour des livres accessibles L’OMPI pour les créateurs WIPO Translate Speech-to-Text Assistant de classification États membres Observateurs Directeur général Activités par unité administrative Bureaux extérieurs Avis de vacance d’emploi Achats Résultats et budget Rapports financiers Audit et supervision
Arabic English Spanish French Russian Chinese
Lois Traités Jugements Recherche par ressort juridique

Décret n° 527 du 10 juin 1988 sur la protection des inventions des salariés (tel que modifié jusqu'au Decret n° 1218 du 21 décembre 2000), Finlande

Retour
Version la plus récente dans WIPO Lex
Détails Détails Année de version 2001 Dates Entrée en vigueur: 1 octobre 1988 Adopté/e: 10 juin 1988 Type de texte Textes règlementaires Sujet Brevets (Inventions) Notes La notification présentée par la Finlande à l’OMC au titre de l’article 63.2 de l’Accord sur les ADPIC indique ce qui suit :
'Ce décret contient des dispositions plus spécifiques concernant l'évaluation de l'invention de l'employé.'

Documents disponibles

Texte(s) principal(aux) Textes connexe(s)
Texte(s) princip(al)(aux) Texte(s) princip(al)(aux) Suédois Förordning om rätt till arbetstagares uppfinningar 10.6.1988/527 (21.12.2000/1218)         Anglais Decree No. 527 of June 10, 1988, on the Right to Employees' Inventions (as amended up to Amendment No. 1218 of December 21, 2000)         Finnois Asetus oikeudesta työntekijän tekemiin keksintöihin 10.6.1988/527 (21.12.2000/1218)        

Decree on the Right to Employees’ Inventions 10.6.1988/527

(Unofficial translation)

(Amendments up to 2000/1218 included)

Section 1

When the rights to an invention made by an employee have under the Act on the Right to Employees’ Inventions (656/1967), below the ‘Employee Inventions Act’, been transferred to the employer and the employer intends to apply for a patent for the invention, the employee shall sign an assignment concerning the transfer of rights and any other documents that may be required in the patenting process, except where the employee considers that the rights to his invention have not passed to the employer.

The signing of the documents referred to in the first paragraph shall not affect the amount of the compensation to be paid to the employee.

Section 2

The employee is entitled to the reasonable compensation referred to in section 7(1) of the Employee Inventions Act when the employer under the Act assumes rights in the invention.

If the employer and the employee agree upon transferring the rights back to the employee, such returning of rights shall be taken into account as a factor lowering the amount of the compensation.

Section 3

The value of the invention within the meaning of section 2(2) of the Employee Inventions Act refers to the economic value of the invention. In assessing the value, the total economic contribution of the invention shall be taken into account, even in the case where the invention only constitutes a part of a larger entity. Furthermore, both the value of the invention in the use of the employer or an enterprise belonging to the same group as this and the benefit derived from the transfer of rights shall be taken into account.

The value of the invention shall be determined on the basis of the measurable economic benefit, such as the savings in material, labour or energy costs produced by the invention, derived by the employer from bringing the invention into use. The benefit is calculated by subtracting from the proceeds resulting from bringing the invention into use such investment, research, experimenting, patenting and other costs arisen after the submitting of an invention report which have been necessary for rendering the invention fit for use or sale.

If, because of the nature and mode of use of the invention or for other special reason, the basis for determining the value of the invention stated in the second paragraph is not applicable, the value is to be determined through comparison to licensing agreements. The value of the invention shall in such case be determined on the basis of the licensing fee by which the employer could acquire the right to a corresponding free invention. Where rights to an invention are assigned by a licensing agreement, the net proceeds in accordance with the agreement shall be taken to be the value of the invention. Where anything else, such as know-how, is sold by the licensing agreement in addition to the rights to the invention, the value of the other elements included in the sale shall be subtracted from the price in determining the value of the invention.

If the bases for determination stated in the second and third paragraphs cannot be applied, the value of the invention shall be determined by assessing.

Section 4

The scope of the right acquired by the employer stated in section 7(2) of the Employee Inventions Act comprises the rights the employer has assumed in the invention under section 4 of the Act.

Section 5

In assessing the contribution to the making of the invention of the terms in the employment contract and other circumstances relating to the employment referred to in section 7(2) of the Employee Inventions Act, attention shall be paid to the way the task has been defined and solved, to such aspects as how the technology and facilities provided by the employer have been utilized, as well as to the position of the inventor and his terms of employment and duties in the service of the employer.

Section 6

A reasonable compensation constitutes a part of the value of the invention which shall be determined by taking into account the factors stated in sections 4 and 5 above.

Section 7

The reasonable compensation shall be determined so that it consists in part of a lump-sum and in part of a compensation in the form of royalties.

The compensation can nevertheless be determined in the form of a lump sum where the invention is of minor economic significance, the invention remains unused or other special reasons thereto exist. The compensation can be determined in the form of a lump sum also in cases where the making of the invention clearly has belonged to the duties proper of the employee and the invention is of minor value, or where no such selling price can be specified from which the royalty could be calculated.

Section 8

The royalty-form compensation referred to in section 7 above shall be determined as a percentage of the price of the products in accordance with the invention or of the price of the products manufactured by a process according to the invention. If the product constitutes only a part of the entire product to be marketed, the royalty can be determined as a percentage of the price of the product as a whole, but in fixing its size attention shall be paid to the contribution made by the invention.

Royalties shall be paid for the period of time the invention is being exploited, but not for more than 20 years.

Section 9

This Decree enters into force on 1 October 1988.

 Asetus oikeudesta työntekijän tekemiin keksintöihin 10.6.1988/527

Asetus oikeudesta työntekijän tekemiin keksintöihin 10.6.1988/527

Kauppa­ ja teollisuusministerin esittelystä säädetään oikeudesta työntekijän tekemiin

keksintöihin 29 päivänä joulukuuta 1967 annetun lain (656/67) 13 §:n nojalla:

1 §

Kun oikeudet työntekijän tekemään keksintöön ovat oikeudesta työntekijän tekemiin

keksintöihin annetun lain (656/67), jäljempänä työsuhdekeksintölaki, mukaisesti siirtyneet

työnantajalle ja tämä aikoo hakea keksintöön patenttia, tulee työntekijän allekirjoittaa

oikeuksien siirtoa koskeva siirtokirja sekä mahdolliset muut keksinnön patentoimiseen

tarvittavat asiakirjat, paitsi milloin työntekijä katsoo, etteivät oikeudet hänen tekemäänsä

keksintöön ole siirtyneet työnantajalle.

Edellä 1 momentissa tarkoitettujen asiakirjojen allekirjoittaminen ei vaikuta keksinnöstä

työntekijälle suoritettavan korvauksen määrään.

2 §

Työsuhdekeksintölain 7 §:n 1 momentissa tarkoitettuun kohtuulliseen korvaukseen työntekijä

on oikeutettu, kun työnantaja lain nojalla ottaa oikeuksia keksintöön.

Jos työnantaja ja työntekijä sopivat oikeuksien luovuttamisesta takaisin työntekijälle, on

oikeuksien palauttaminen otettava huomioon korvausta alentavana tekijänä.

3 §

Työsuhdekeksintölain 7 §:n 2 momentissa tarkoitetaan keksinnön arvolla keksinnön

taloudellista arvoa. Arvoa määritettäessä on otettava huomioon taloudellinen

kokonaisvaikutus myös silloin, kun keksintö muodostaa vain osan suurempaa kokonaisuutta.

Niin ikään on otettava huomioon sekä keksinnön arvo työnantajan ja tämän kanssa samaan

konserniin kuuluvan yrityksen omassa käytössä että oikeuksien luovuttamisesta saatu hyöty.

(21.12.2000/1218)

Keksinnön arvo määritetään sen mitattavan taloudellisen hyödyn perusteella, joka

työnantajalle tulee keksinnön käyttöön ottamisesta, kuten keksinnön tuottamasta raaka­aine­,

työvoima­ tai energiansäästöstä. Hyöty lasketaan vähentämällä keksinnön käyttöön

ottamisesta aiheutuneesta tuotosta keksintöilmoituksen jälkeen aiheutuneet sellaiset

investointi­, tutkimus­, kokeilu­, patentoimis­ ja muut kustannukset, jotka ovat olleet

välttämättömiä keksinnön käyttö­ tai myyntikuntoon saattamiseksi.

Jos keksinnön laadusta ja käyttötavasta johtuen tai muusta erityisestä syystä 2 momentissa

mainittu keksinnön arvon määrittämisperuste ei ole sovelias, määritetään arvo

lisenssisopimuksiin vertaamalla. Keksinnön arvo määritetään tällöin sen lisenssimaksun

perusteella, jolla työnantaja voisi hankkia oikeuden vastaavaan vapaaseen keksintöön.

Lisenssisopimuksella oikeuksia keksintöön luovutettaessa keksinnön arvona pidetään

sopimuksen mukaista nettotuloa. Mikäli lisenssisopimuksella myydään myös muuta kuin

oikeuksia keksintöön, kuten taitotietoa, on muiden kauppaan sisältyvien tekijöiden osuus

vähennettävä hinnasta keksinnön arvoa määritettäessä.

Jos 2 tai 3 momentissa mainittuja määrittämisperusteita ei voida käyttää, keksinnön arvo

määritetään arvioinnin perusteella.

4 §

Työsuhdekeksintölain 7 §:n 2 momentissa mainittu työnantajan saaman oikeuden laajuus

käsittää ne oikeudet, jotka työnantaja on ottanut keksintöön lain 4 §:n nojalla.

5 §

Arvioitaessa työsuhdekeksintölain 7 §:n 2 momentissa tarkoitettujen työsopimuksen ehtojen

ja työsuhteeseen liittyvien muiden seikkojen merkitystä keksinnön syntymiselle, on

kiinnitettävä huomiota siihen, miten tehtävä on asetettu ja ratkaistu, kuten millä tavalla

työnantajan teknologiaa ja laitteita on hyödynnetty, samoin kuin mikä on keksijän asema sekä

hänen työehtonsa ja tehtävänsä työnantajan palveluksessa.

6 §

Kohtuullinen korvaus muodostaa keksinnön arvosta osan, jonka määrittämisessä on otettava

huomioon edellä 4 ja 5 §:ssä mainitut tekijät.

7 §

Kohtuullinen korvaus on määritettävä siten, että se koostuu osaksi kertakorvauksesta ja osaksi

rojaltikorvauksesta.

Keksinnön taloudellisen merkityksen ollessa vähäinen, keksinnön jäädessä käyttämättä tai

muista erityisistä syistä korvaus voidaan kuitenkin määrittää kertakorvauksena. Myös silloin,

kun keksinnön tekeminen selvästi on kuulunut työntekijän varsinaisiin työtehtäviin ja

keksinnön arvo on vähäinen tai kun ei voida yksilöidä sellaista myyntihintaa, josta rojalti

voitaisiin laskea, voidaan korvaus määrittää kertakorvauksena.

8 §

Edellä 7 §:ssä tarkoitettu rojaltikorvaus määritetään prosenttiosuutena keksinnön mukaisten

tuotteiden hinnasta tai keksinnön mukaisella menetelmällä valmistettujen tuotteiden hinnasta.

Tuotteen muodostaessa vain osan markkinoitavasta kokonaistuotteesta rojaltikorvaus voidaan

määrittää prosenttiosuutena koko tuotteen hinnasta, mutta sen suuruutta vahvistettaessa on

kiinnitettävä huomiota keksinnön osuuteen.

Rojaltikorvaus on maksettava siltä ajalta, jona keksintöä hyödynnetään, kuitenkin enintään 20

vuodelta.

9 §

Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä lokakuuta 1988.

Muutossäädösten voimaantulo ja soveltaminen:

21.12.2000/1218:

Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2001.

 Förordning om rätt till arbetstagares uppfinningar 10.6.1988/527

Förordning om rätt till arbetstagares uppfinningar 10.6.1988/527

På föredragning av handels­ och industriministern stadgas med stöd av 13 § lagen den 29 december 1967 om rätt till arbetstagares uppfinningar (656/67):

1 §

Då rätten till en arbetstagares uppfinning övergått till arbetsgivaren i enlighet med lagen om rätt till arbetstagares uppfinningar (656/67), nedan uppfinningslagen, och arbetsgivaren ämnar söka patent på uppfinningen, skall arbetstagaren underteckna en överlåtelsehandling som gäller överföring av rätten samt eventuella andra handlingar som behövs för patentering av uppfinningen, utom i det fall att arbetstagaren anser att rätten till hans uppfinning inte har övergått till arbetsgivaren.

Undertecknandet av de handlingar som avses i 1 mom. påverkar inte beloppet av den ersättning som skall betalas till arbetstagaren för uppfinningen.

2 §

Arbetstagaren är berättigad till den skäliga ersättning, som avses i 7 § 1 mom. uppfinningslagen, då arbetsgivaren med stöd av lagen övertar rätt till uppfinningen.

Om arbetsgivaren och arbetstagaren avtalar att rätten skall överlåtas tillbaka till arbetstagaren, skall återställandet av rätten beaktas som en faktor som sänker ersättningen.

3 §

Med uppfinningens värde enligt 7 § 2 mom. uppfinningslagen avses uppfinningens ekonomiska värde. Då värdet bestäms skall uppfinningens ekonomiska totalverkan beaktas, även då uppfinningen utgör endast en del av en större helhet. Likaså skall såväl uppfinningens värde i arbetsgivarens och ett till samma koncern hörande företags egen användning som nyttan av överlåtelsen av rätten beaktas. (21.12.2000/1218)

En uppfinnings värde bestäms på grundvalen av den mätbara ekonomiska nytta som arbetsgivaren får av att ta i bruk uppfinningen, så som råvaru­, arbetskrafts­ eller energibesparingar till följd av uppfinningen. Nyttan beräknas genom att från avkastningen av uppfinningen avdras sådana efter underrättelsen om uppfinningen uppkomna investerings­, forsknings­, försöks­, patenterings­ och andra kostnader som varit nödvändiga för att uppfinningen skall fås i användbart eller säljbart skick.

Är den i 2 mom. nämnda grunden för bestämmande av uppfinningens värde till följd av uppfinningens beskaffenhet och användningssätt eller av andra särskilda skäl inte lämplig, bestäms värdet genom en jämförelse med licensavtal. Uppfinningens värde bestäms härvid på grundvalen av den licensavgift med vilken arbetsgivaren kunde förvärva rätt till en motsvarande fri uppfinning. Då rätten till en uppfinning överlåts med licensavtal, anses nettoinkomsten enligt avtalet utgöra uppfinningens värde. Säljs med

licensavtal även annat än rätt till uppfinningen, exempelvis kunnande, skall andelen övriga i köpet ingående faktorer avdras från priset då uppfinningens värde bestäms.

Kan de grunder som nämns i 2 och 3 mom. inte användas, bestäms uppfinningens värde enligt uppskattning.

4 §

Omfattningen av den i 7 § 2 mom. uppfinningslagen nämnda rätt som arbetsgivaren förvärvat innefattar den rätt som arbetsgivaren övertagit med stöd av 4 § uppfinningslagen.

5 §

Vid bedömningen av den betydelse som i 7 § 2 mom. uppfinningslagen avsedda anställningsvillkor och övriga omständigheter i samband med anställningen har haft för uppfinningens tillkomst skall uppmärksamhet fästas vid hur uppgiften har förelagts och lösts, så som på vilket sätt arbetsgivarens teknologi och apparater har utnyttjats, ävensom vilken uppfinnarens ställning samt vilka hans anställningsvillkor och uppgifter är i arbetsgivarens tjänst.

6 §

En skälig ersättning utgör en del av uppfinningens värde, vilken skall bestämmas med beaktande av de omständigheter som nämns i 4 och 5 §§.

7 §

Den skäliga ersättningen skall bestämmas så, att den består dels av en engångsersättning, dels av en royaltyersättning.

Ersättningen kan dock bestämmas som en engångsersättning då uppfinningens ekonomiska betydelse är ringa, då uppfinningen blir outnyttjad eller av andra särskilda skäl. Även då det klart har hört till arbetstagarens egentliga arbetsuppgifter att göra uppfinningen, och uppfinningens värde är ringa, eller då det inte är möjligt att ange ett sådant försäljningspris på vilket royalty kunde beräknas, kan ersättningen bestämmas som en engångsersättning.

8 §

Den royaltyersättning som avses i 7 § bestäms som en procentandel av priset på alstren av uppfinningen eller priset på de alster som tillverkats i enlighet med den metod uppfinningen avser. Om alstret utgör endast en del av det totala alster som skall marknadsföras, kan royaltyersättningen bestämmas som en procentandel av priset på hela alstret, men vid fastställandet av dess storlek skall uppmärksamhet fästas vid uppfinningens andel.

Royaltyersättningen skall betalas för den tid uppfinningen utnyttjas, dock för högst 20 år.

9 §

Denna förordning träder i kraft den 1 oktober 1988.

Ikraftträdelsestadganden:

21.12.2000/1218:

Denna förordning träder i kraft den 1 januari 2001.


Législation Met en application (1 texte(s)) Met en application (1 texte(s)) Référence du document de l'OMC
IP/N/1/FIN/3
IP/N/1/FIN/I/2
IP/N/1/FIN/P/12
Aucune donnée disponible

N° WIPO Lex FI020