Unión Europea

(1)

(2)

(3)

L 140/16 FI Euroopan unionin virallinen lehti 5.6.2009

DIREKTIIVIT

EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVI 2009/28/EY,

annettu 23 päivänä huhtikuuta 2009,

uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian käytön edistämisestä sekä direktiivien 2001/77/EY ja 2003/30/EY muuttamisesta ja myöhemmästä kumoamisesta

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 175 artiklan 1 kohdan sekä tämän direktiivin 17, 18 ja 19 artiklan osalta perustamissopimuksen 95 artiklan,

ottavat huomioon komission ehdotuksen,

ottavat huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon

(1) EUVL C 77, 31.3.2009, s. 43.

,

ottavat huomioon alueiden komitean lausunnon

(2) EUVL C 325, 19.12.2008, s. 12.

,

noudattavat perustamissopimuksen 251 artiklassa määrättyä menettelyä

(3) Euroopan parlamentin lausunto, annettu 17. joulukuuta 2008 (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä), ja neuvoston päätös, tehty 6. huhtikuuta 2009.

,

sekä katsovat seuraavaa:

(1) Energiankulutuksen valvonta Euroopassa ja uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian käytön lisääminen yhdessä energiasäästöjen ja lisätyn energiatehokkuuden kanssa ovat tärkeitä osia toimenpidekokonaisuutta, joka on tarpeen kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi, ilmastomuutosta koskevaan Yhdistyneiden Kansakuntien puitesopimukseen liitetyn Kioton pöytäkirjan sitoumusten noudattamiseksi sekä kasvihuonekaasupäästöjen vähentä­ mistä koskevien muiden yhteisön tasolla ja kansainvälisellä tasolla tehtyjen sitoumusten täyttämiseksi vuoden 2012 jälkeen. Näillä seikoilla on myös tärkeä tehtävä edistettä­ essä energiansaannin varmuutta, edistettäessä teknologian kehitystä ja innovaatioita sekä luotaessa työllistymis- ja aluekehitysmahdollisuuksia varsinkin maaseudulla ja eris­ täytyneillä alueilla.

(2) Erityisesti lisääntyvät teknologiset parannukset, julkisen lii­ kenteen käyttöä ja laajentamista koskevat kannusteet, ener­ giatehokkaiden teknologioiden käyttö ja uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian käyttö liikenteessä kuu­ luvat tehokkaimpiin tapoihin, joilla yhteisö voi vähentää

riippuvuuttaan tuontiöljystä liikenteen alalla, jossa ener­ gian toimitusvarmuusongelma on kaikkien ajankohtaisin, ja vaikuttaa liikenteen polttoainemarkkinoihin.

(3) Mahdollisuudet vahvistaa taloudellista kasvua innovaatioi­ den sekä kestävän ja kilpailukykyisen energiapolitiikan avulla ovat tiedossa. Energian tuottaminen uusiutuvista lähteistä perustuu monissa tapauksissa paikallisten tai alu­ eellisten pienten ja keskisuurten yritysten (pk-yritysten) toi­ mintaan. Kasvu- ja työllistämismahdollisuudet, joita investointi energian tuottamiseen uusiutuvista lähteistä alueellisella ja paikallisella tasolla saa aikaan jäsenvaltioissa ja niiden alueilla, ovat tärkeitä. Tästä syystä komission ja jäsenvaltioiden olisi tuettava näillä alueilla kansallisia ja alueellisia kehitystoimia, rohkaistava parhaiden käytäntei­ den vaihtoa uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian tuotannossa paikallisten ja alueellisten kehitysaloitteiden välillä sekä edistettävä rakennerahastojen käyttöä tällä alalla.

(4) Edistettäessä uusiutuvien energialähteiden markkinoiden kehittymistä on otettava huomioon ne myönteiset vaiku­ tukset, jotka kohdistuvat alueellisiin ja paikallisiin kehittä­ mismahdollisuuksiin, vientinäkymiin, sosiaaliseen yhteenkuuluvuuteen ja työllistämismahdollisuuksiin erityi­ sesti pk-yritysten ja itsenäisten energian tuottajien osalta.

(5) Jotta voitaisiin vähentää kasvihuonekaasujen päästöjä yhteisössä ja vähentää sen riippuvuutta energian tuonnista, uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian kehittämi­ sen ja energiatehokkuuden parantamisen olisi oltava tii­ viissä yhteydessä toisiinsa.

(6) On asianmukaista tukea hajautettujen uusiutuvaan energi­ aan liittyvien teknologioiden demonstrointi- ja kaupallis­ tamisvaihetta. Siirtymisellä kohti hajautettua energiantuotantoa on monia etuja, mukaan lukien paikal­ listen energialähteiden käyttö, paikallisen energian tuotan­ tovarmuuden lisääntyminen, lyhyemmät kuljetusmatkat ja pienemmät energiansiirtohäviöt. Tällainen hajauttaminen edistää myös yhteisöjen kehitystä ja yhteenkuuluvuutta tar­ joamalla tulolähteitä ja luomalla paikallisia työpaikkoja.

(1)

(2)

(3)

(4)

(5)

5.6.2009 FI Euroopan unionin virallinen lehti L 140/17

(7) Uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian eri tyypit määritellään sähköntuotannon edistämisestä uusiutuvista energialähteistä tuotetun sähkön sisämarkkinoilla 27 päi­ vänä syyskuuta 2001 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2001/77/EY

(1) EYVL L 283, 27.10.2001, s. 33.

ja liikenteen bio­ polttoaineiden ja muiden uusiutuvien polttoaineiden käy­ tön edistämisestä 8 päivänä toukokuuta 2003 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2003/30/EY

(2) EUVL L 123, 17.5.2003, s. 42.

. Sähköalan yleiset määritelmät vahviste­ taan sähkön sisämarkkinoita koskevista yhteisistä sään­ nöistä 26 päivänä kesäkuuta 2003 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2003/54/EY

(3) EUVL L 176, 15.7.2003, s. 37.

. Oikeusvarmuuden ja selkeyden vuoksi on asianmukaista käyttää samoja tai samankaltaisia määritelmiä myös tässä direktiivissä.

(8) Tammikuuta 10 päivänä 2007 päivätty komission tiedon­ anto ”Uusiutuvia energialähteitä koskeva etenemissuunni­ telma – Uusiutuvat energialähteet 2000-luvulla: kestävämmän tulevaisuuden rakentaminen” osoitti, että uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian 20 prosen­ tin kokonaisosuus ja uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian 10 prosentin osuus liikenteessä olisivat tarkoituk­ senmukaisia ja saavutettavissa olevia tavoitteita ja että pakollisia tavoitteita sisältävä järjestelmä tarjoaisi liike- elämälle pitkän aikavälin vakautta, jota se tarvitsee voidak­ seen tehdä uusiutuvan energian alalla järkeviä ja kestäviä investointeja, jotka auttavat vähentämään riippuvuutta fos­ siilisista tuontipolttoaineista ja lisäämään uuden ener­ giateknologian hyödyntämistä. Nämä tavoitteet liittyvät energiatehokkuuden parantamiseen 20 prosentilla vuoteen 2020 mennessä, mikä asetettiin tavoitteeksi 19 päi­ vänä lokakuuta 2006 annetussa komission tiedonannossa ”Energiatehokkuuden toimintasuunnitelma: Mahdollisuuk­ sien toteuttaminen”, jonka maaliskuussa 2007 kokoontu­ nut Eurooppa-neuvosto hyväksyi ja jota Euroopan parlamentti tuki tätä toimintasuunnitelmaa koskevassa 31 päivänä tammikuuta 2008 antamassaan päätöslauselmassa.

(9) Maaliskuussa 2007 kokoontunut Eurooppa-neuvosto vah­ visti yhteisön sitoutumisen yhteisön laajuiseen uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian kehittämiseen vuoden 2010 jälkeenkin. Se hyväksyi pakolliseksi tavoitteeksi uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian osuuden nostamisen 20 prosenttiin energian kokonaiskulutuksesta yhteisössä vuoteen 2020 mennessä ja biopolttoaineiden osuuden nostamisen kustannustehokkaasti kaikissa jäsen­ valtioissa vähintään 10 prosenttiin liikenteen bensiinin ja dieselöljyn kulutuksesta vuoteen 2020 mennessä. Se totesi, että biopolttoainetavoitteen sitovuus on perusteltua, kun­ han tuotanto on kestävän kehityksen mukaista, toisen sukupolven biopolttoaineita tulee kaupallisesti saataville ja bensiinin ja dieselpolttoaineiden laadusta 13 päivänä loka­ kuuta 1998 annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä 98/70/EY

(4) EYVL L 350, 28.12.1998, s. 58.

muutetaan sopivien sekoitussuhtei­ den sallimiseksi. Maaliskuussa 2008 kokoontunut Eurooppa-neuvosto toisti, että on välttämätöntä kehittää ja

täyttää biopolttoaineiden tiukat kestävyyskriteerit ja var­ mistaa toisen sukupolven biopolttoaineiden kaupallinen saatavuus. Kesäkuussa 2008 kokoontunut Eurooppa- neuvosto viittasi jälleen kestävyyskriteereihin ja toisen sukupolven biopolttoaineiden kehittämiseen sekä korosti tarvetta arvioida biopolttoaineiden tuotannon mahdollisia vaikutuksia elintarvikkeina käytettäviin maataloustuottei­ siin ja ryhtyä tarvittaessa toimiin puutteiden korjaamiseksi. Eurooppa-neuvosto totesi lisäksi, että olisi arvioitava tar­ kemmin biopolttoaineiden tuotannon ja kulutuksen ympä­ ristövaikutuksia ja sosiaalisia vaikutuksia.

(10) Syyskuuta 25 päivänä 2007 antamassaan päätöslausel­ massa Euroopan etenemissuunnitelmasta uusiutuvia ener­ giamuotoja varten

(5) EUVL C 219 E, 28.8.2008, s. 82.

Euroopan parlamentti pyysi komissiolta vuoden 2007 loppuun mennessä ehdotusta uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian sääntely­ puitteista ja viittasi siihen, miten tärkeää on asettaa tavoit­ teet uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian osuudelle yhteisön ja jäsenvaltioiden tasolla.

(11) Uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian osuuden laskemiseksi ja kyseisten lähteiden määrittelemiseksi on tarpeen määrittää läpinäkyvät ja yksiselitteiset säännöt. Tässä yhteydessä olisi otettava huomioon myös energia, jota merissä ja muissa vesistöissä on aaltojen, merivirtojen, vuoroveden, meren lämpöenergiagradienttien tai suolai­ suusgradienttien muodossa.

(12) Maataloustuotteiden kuten lannan, lietteen ja muiden eläi­ mistä peräisin olevien jätteiden ja orgaanisten jätteiden käytöllä biokaasun tuotannossa on merkittäviä ympäristö­ hyötyjä kasvihuonekaasupäästöjen huomattavien vähentä­ mismahdollisuuksien kannalta, kun tarkastellaan lämmön ja sähkön tuotantoa ja sen käyttöä biopolttoaineena. Bio­ kaasulaitokset voivat hajautetun luonteensa ja alueellisen investointirakenteensa ansiosta merkittävästi edistää kestä­ vää kehitystä maaseutualueilla ja tarjota maanviljelijöille uusia tulonsaantimahdollisuuksia.

(13) Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission kantojen valossa on asianmukaista asettaa pakollisiksi kansallisiksi tavoitteiksi, että Euroopan yhteisön energiankulutuksesta vuoteen 2020 mennessä on uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian osuus 20 prosenttia ja uusiutuvista läh­ teistä peräisin olevan energian osuus liikenteessä 10 prosenttia.

(14) Pakollisten kansallisten tavoitteiden päätarkoituksena on luoda ennakoitavuutta investoijien näkökulmasta ja kan­ nustaa sellaisten tekniikoiden jatkuvaa kehittämistä, joiden avulla tuotetaan energiaa kaikentyyppisistä uusiutuvista lähteistä. Tavoitteen pakollisuutta koskevan päätöksen lyk­ kääminen johonkin tulevaan tapahtumaan saakka ei siten olisi tarkoituksenmukaista.

(1)

(2)

(3)

L 140/18 FI Euroopan unionin virallinen lehti 5.6.2009

(15) Lähtökohdat, uusiutuvan energian mahdollisuudet ja käy­ tetyt energialähteet vaihtelevat jäsenvaltioittain. Näin ollen yhteisön 20 prosentin tavoite on muunnettava kunkin jäsenvaltion yksittäisiksi tavoitteiksi ottaen huomioon oikeudenmukainen ja sopiva jako, joka perustuu jäsenval­ tioiden erilaisiin lähtökohtiin ja valmiuksiin sekä uusiutu­ vista lähteistä peräisin olevan energian ja erilaisten energialähteiden käytön nykytasoon. Tämä on tarkoituk­ senmukaista tehdä jakamalla tarvittava uusiutuvista läh­ teistä peräisin olevan energian käytön kokonaislisäys jäsenvaltioiden kesken niin, että kunkin jäsenvaltion osuutta lisätään samansuuruisella lisäyksellä painotettuna sen bruttokansantuotteella, mukautettuna jäsenvaltioiden lähtökohtien mukaan ja käyttäen laskennassa pohjana energian kokonaisloppukulutusta sekä ottaen huomioon jäsenvaltioiden aikaisemmat ponnistelut uusiutuvista läh­ teistä peräisin olevan energian käytössä.

(16) Uusiutuvista lähteistä peräisin olevalle energialle liiken­ teessä asetettava 10 prosentin tavoite on puolestaan tarkoi­ tuksenmukaista asettaa samansuuruisena jokaiselle jäsenvaltiolle, jotta voidaan varmistaa yhdenmukaisuus lii­ kenteen polttoaineiden laatuvaatimuksissa ja saatavuu­ dessa. Koska liikenteen polttoaineilla on helppo käydä kauppaa, sellaiset jäsenvaltiot, joilla on heikot mahdolli­ suudet hyödyntää tarvittavia luonnonvaroja, voivat hel­ posti hankkia biopolttoaineita muualta. Vaikka yhteisö teknisesti pystyisikin saavuttamaan uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian käyttötavoitteensa liikenteessä pelkästään oman tuotannon turvin, on sekä todennäköistä että toivottavaa, että tavoitteeseen päästään oman tuotan­ non ja tuonnin yhdistelmällä. Tätä varten komission olisi seurattava biopolttoaineiden tarjontaa yhteisön markki­ noilla ja tarpeen mukaan ehdotettava asianmukaisia toi­ menpiteitä tasapainon saavuttamiseksi oman tuotannon ja tuonnin välillä niin, että huomioon otetaan muun muassa monenvälisten ja kahdenvälisten kauppaneuvottelujen edistyminen, ympäristöä koskevat, sosiaaliset ja taloudelli­ set tekijät sekä energiansaannin varmuus.

(17) Energiatehokkuuden parantaminen on keskeinen tavoite yhteisölle, joka pyrkii parantamaan energiatehokkuutta 20 prosenttia vuoteen 2020 mennessä. Tämä tavoite yhdessä voimassa olevan ja tulevan lainsäädännön kanssa, johon kuuluvat muun muassa rakennusten energiatehok­ kuudesta 16 päivänä joulukuuta 2002 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2002/91/EY

(1) EYVL L 1, 4.1.2003, s. 65.

, ener­ giaa käyttävien tuotteiden ekologiselle suunnittelulle ase­ tettavien vaatimusten puitteista 6 päivänä heinäkuuta 2005 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direk­ tiivi 2005/32/EY

(2) EUVL L 191, 22.7.2005, s. 29.

sekä energian loppukäytön tehokkuu­ desta ja energiapalveluista 5 päivänä huhtikuuta 2006 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2006/32/EY

(3) EUVL L 114, 27.4.2006, s. 64.

, on ratkaisevassa asemassa pyrittäessä var­ mistamaan ilmasto- ja energiatavoitteiden saavuttaminen

mahdollisimman vähin kustannuksin, ja se voi myös tar­ jota uusia mahdollisuuksia Euroopan unionin taloudelle. Energiatehokkuus- ja energiansäästöpolitiikat kuuluvat jäsenvaltioiden tehokkaimpiin keinoihin lisätä uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian prosentuaalista osuutta, ja jäsenvaltiot voivat näin helpommin saavuttaa tämän direktiivin mukaiset uusiutuvista lähteistä peräisin olevaa energiaa koskevan kansallisen kokonaistavoitteen sekä lii­ kennettä koskevan tavoitteen.

(18) Jäsenvaltioiden asiana on tehdä merkittäviä parannuksia energiatehokkuuteen kaikilla aloilla, jotta ne voivat hel­ pommin saavuttaa uusiutuvista lähteistä peräisin olevaa energiaa koskevat tavoitteensa, jotka ilmaistaan prosentti­ osuutena energian kokonaisloppukulutuksesta. Energiate­ hokkuus on liikenteen alalla välttämätöntä, koska uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian pakollista prosentuaalista tavoitetta on luultavasti yhä vaikeampi saa­ vuttaa kestävällä tavalla, jos energian kokonaiskysyntä lii­ kenteessä jatkaa kasvuaan. Jäsenvaltioiden pakolliseksi 10 prosentin tavoitteeksi liikenteessä olisi tämän vuoksi määritettävä se osuus energian loppukulutuksesta liiken­ teessä, joka saadaan uusiutuvista lähteistä kokonaisuudes­ saan eikä yksin biopolttoaineista.

(19) Pakollisten kansallisten kokonaistavoitteiden saavuttami­ sen varmistamiseksi jäsenvaltioiden olisi seurattava ohjeel­ lista kehityspolkua kohti lopullisia pakollisia tavoitteitaan. Niiden olisi laadittava tiedot alakohtaisista tavoitteista sisäl­ tävä kansallinen uusiutuvaa energiaa käsittelevä toiminta­ suunnitelma pitäen mielessä, että biomassalla on monia eri käyttökohteita ja että näin ollen käyttöön olisi välttämä­ töntä saada uusia biomassavaroja. Jäsenvaltioiden olisi myös säädettävä toimenpiteistä näiden tavoitteiden saavut­ tamiseksi. Arvioidessaan odotettavissa olevaa energian kokonaisloppukulutustaan uusiutuvia energialähteitä käsit­ televässä toimintasuunnitelmassaan kunkin jäsenvaltion olisi määritettävä energiatehokkuus- ja energiansäästötoi­ menpiteiden mahdollinen myötävaikutus kansallisten tavoitteiden saavuttamisessa. Jäsenvaltioiden olisi otettava huomioon energiatehokkuutta lisäävien tekniikoiden ja uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian optimaali­ nen yhdistelmä.

(20) Jotta teknologian kehitys ja mittakaavaedut saataisiin hyö­ dynnettyä, ohjeellisessa kehityspolussa olisi otettava huo­ mioon mahdollisuus, että uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian käytön kasvu nopeutuu tulevaisuudessa. Näin voidaan kiinnittää erityistä huomiota sellaisiin aloi­ hin, jotka kohtuuttomasti kärsivät teknologian kehityksen ja mittakaavaetujen puuttumisesta ja jotka sen vuoksi ovat alikehittyneitä, mutta jotka voivat tulevaisuudessa merkit­ tävästi myötävaikuttaa vuoteen 2020 asetettujen tavoittei­ den saavuttamiseen.

(21) Välitavoitteissa olisi lähtökohdaksi otettava vuosi 2005, koska se on viimeisin vuosi, jolta on saatavilla luotettavaa tietoa kansallisista uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian osuuksista.

hyötyjä.

5.6.2009 FI Euroopan unionin virallinen lehti L 140/19

(22) Tämän direktiivin tavoitteiden saavuttaminen edellyttää, että yhteisö ja jäsenvaltiot myöntävät huomattavia varoja uusiutuviin energialähteisiin liittyvien teknologioiden tut­ kimukseen ja kehittämiseen. Erityisesti Euroopan innovaatio- ja teknologiainstituutin olisi asetettava ensisi­ jaiseksi tavoitteeksi uusiutuviin energialähteisiin liittyvien teknologioiden tutkiminen ja kehittäminen.

(23) Jäsenvaltiot voivat kannustaa paikallis- ja alueviranomaisia asettamaan tavoitteita, jotka ylittävät kansalliset tavoitteet, ja ottaa paikallis- ja alueviranomaiset mukaan kansallisten uusiutuvaa energiaa käsittelevien toimintasuunnitelmien laadintaan ja tietoisuuden lisäämiseen uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian hyödyistä.

(24) Jotta biomassan potentiaalia voitaisiin hyödyntää kaikilta osin, yhteisön ja jäsenvaltioiden olisi lisättävä olemassa olevien puuvarojen käyttöönottoa ja uusien metsänhoito­ järjestelmien kehittämistä.

(25) Jäsenvaltioiden voimavarat uusiutuvan energian alalla ovat eritasoisia, ja ne tukevat uusiutuvista lähteistä peräisin ole­ van energian käyttöä kansallisella tasolla erilaisin tukijär­ jestelmin. Suurin osa jäsenvaltioista soveltaa tukijärjestelmiä, joista myönnetään tukea yksinomaan nii­ den alueella tuotetulle uusiutuvista lähteistä peräisin ole­ valle energialle. Kansallisten tukijärjestelmien moitteettoman toiminnan kannalta on välttämätöntä, että jäsenvaltiot voivat säännellä kansallisten tukijärjestelmi­ ensä vaikutuksia ja kustannuksia omien voimavarojensa mukaisesti. Yksi tärkeä keino tämän direktiivin tavoitteen saavuttamiseksi on taata direktiivin 2001/77/EY mukais­ ten kansallisten tukijärjestelmien moitteeton toiminta, jotta investoijien luottamus säilyisi ja jäsenvaltiot voisivat laatia tehokkaita kansallisia toimenpiteitä tavoitteiden täyttämi­ seksi. Tämän direktiivin tavoitteena on helpottaa rajat ylit­ tävää tukea uusiutuvista lähteistä peräisin olevalle energialle tämän vaikuttamatta kansallisiin tukijärjestel­ miin. Siinä otetaan käyttöön jäsenvaltioiden välisiä valin­ naisia yhteistyömekanismeja, joiden puitteissa ne voivat sopia siitä, missä määrin jokin jäsenvaltio tukee energian tuotantoa toisessa jäsenvaltiossa ja missä määrin uusiutu­ vista lähteistä peräisin olevan energian tuotannon tukemi­ nen olisi otettava huomioon jommankumman jäsenvaltion kokonaistavoitteen täyttymisessä. Jotta varmistettaisiin kummankin tavoitteiden täyttymiseen tähtäävän toimen­ piteen eli kansallisten tukijärjestelmien ja yhteistyömeka­ nismien tehokkuus, jäsenvaltioiden on voitava päättää, sovelletaanko niiden kansallisia tukijärjestelmiä muissa jäsenvaltioissa uusiutuvista lähteistä tuotettuun energiaan ja missä määrin niitä sovelletaan, sekä sopia asiasta tässä direktiivissä säädettyjä yhteistyömekanismeja käyttäen.

(26) On suotavaa, että energianhinnat heijastavat energiantuo­ tannon ja kulutuksen ulkoisia kustannuksia, mukaan lukien tarvittaessa ympäristöä koskevat kustannukset, sosi­ aaliset kustannukset ja terveydenhuoltokustannukset.

(27) Julkista tukea tarvitaan, jotta saavutetaan uusiutuvista ener­ gialähteistä tuotetun sähkön lisäämiseen liittyvät yhteisön tavoitteet, varsinkin niin kauan kuin sähkön hinnat eivät

sisämarkkinoilla vastaa käytettyjen energialähteiden ympä­ ristöön liittyviä ja sosiaalisia kokonaiskustannuksia ja­

(28) Yhteisön ja jäsenvaltioiden olisi pyrittävä vähentämään energian kokonaiskulutusta liikenteessä ja lisäämään lii­ kenteen energiatehokkuutta. Keskeisiä keinoja energian kulutuksen vähentämiseksi liikenteessä ovat liikennesuun­ nittelu, julkisen liikenteen tukeminen, sähköautojen osuu­ den lisääminen tuotannossa sekä energiatehokkaampien, kooltaan ja moottoritilavuudeltaan pienempien autojen valmistaminen.

(29) Jäsenvaltioiden olisi pyrittävä monipuolistamaan uusiutu­ vista lähteistä peräisin olevan energian yhdistelmiä kaikilla liikenteen aloilla. Komission olisi annettava Euroopan par­ lamentille ja neuvostolle 1 päivään kesäkuuta 2015 men­ nessä kertomus, jossa esitetään mahdollisuudet lisätä uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian käyttöä kul­ lakin liikenteen alalla.

(30) Laskettaessa vesivoiman ja tuulivoiman osuutta tätä direk­ tiiviä sovellettaessa olisi ilmasto-olosuhteiden vaihtelun vaikutukset tasattava käyttämällä normalisointisääntöä. Lisäksi sähköä, joka tuotetaan pumppuvoimalaitoksissa, jotka käyttävät ylämäkeen aiemmin pumpattua vettä, ei pitäisi laskea uusiutuvista energialähteistä tuotetuksi sähköksi.

(31) Ilmalämpöä, geotermistä lämpöä tai hydrotermistä lämpöä käyttökelpoisella lämpötilatasolla käyttävät lämpöpumput tarvitsevat toimiakseen sähköä tai muuta lisäenergiaa. Tästä syystä lämpöpumppujen toimintaan käytettävä ener­ gia olisi vähennettävä käytettävästä kokonaislämmöstä. Huomioon olisi otettava ainoastaan lämpöpumput, joiden tuotanto ylittää huomattavalla tavalla niiden toimintaan tarvittavan primäärienergian määrän.

(32) Passiivisissa energiajärjestelmissä energiaa otetaan hyö­ dyksi rakennuksen tiettyjen suunnitteluratkaisujen avulla. Tämä katsotaan säästetyksi energiaksi. Tällä tavoin hyö­ dyksi saatua energiaa ei kaksinkertaisen kirjaamisen välttä­ miseksi tulisi ottaa huomioon tätä direktiiviä sovellettaessa.

(33) Tietyissä jäsenvaltioissa ilmailun osuus energian koko­ naisloppukulutuksesta on suuri. Kun otetaan huomioon nykyiset tekniset ja sääntelyä koskevat rajoitukset, jotka estävät biopolttoaineiden kaupallisen käytön ilmailussa, on asianmukaista säätää osittaisesta vapautuksesta näiden jäsenvaltioiden osalta siten, että laskettaessa niiden ener­ gian kokonaisloppukulutusta kansallisessa lentoliiken­ teessä jätetään ulkopuolelle määrä, jolla ne ylittävät puolitoistakertaisesti yhteisön keskiarvon energian koko­ naisloppukulutuksessa ilmailussa vuonna 2005 Eurostatin arvion mukaan (eli 6,18 prosenttia). Kypros ja Malta ovat saarina ja syrjäisinä alueina riippuvaisia ilmailusta kansa­ laisten ja talouden kannalta välttämättömänä liikennemuo­ tona. Tämän seurauksena kansallisen ilmaliikenteen osuus energian kokonaisloppukulutuksesta on Kyproksella ja

(1)

L 140/20 FI Euroopan unionin virallinen lehti 5.6.2009

Maltalla suhteettoman suuri ja ylittää kolminkertaisesti yhteisön keskitason vuonna 2005, ja nämä jäsenvaltiot joutuvat siten suhteettomalla tavalla nykyisten teknisten ja sääntelyä koskevien rajoitusten kohteeksi. Näiden jäsenvaltioiden osalta on siksi asianmukaista säätää, että kyseinen vapautus käsittää sen määrän, jolla ne ylittävät yhteisön keskiarvon energian kokonaisloppukulutuksessa ilmailussa vuonna 2005 Eurostatin arvion mukaan (eli 4,12 prosenttia).

(34) Uusiutuvista lähteistä peräisin olevaa energiaa tukevan energiamallin luomiseksi on tarpeen kannustaa jäsenvalti­ oiden väliseen strategiseen yhteistyöhön, johon alueet ja paikalliset viranomaiset tilanteen mukaan osallistuvat.

(35) Jäsenvaltioita olisi kannustettava tämän direktiivin sään­ nökset asianmukaisesti huomioon ottaen kaikkiin asian­ mukaisiin yhteistyömuotoihin tässä direktiivissä asetettuihin tavoitteisiin pääsemiseksi. Tällaista yhteistyötä voidaan toteuttaa kaikilla tasoilla, kahden- tai monenväli­ sesti. Lukuun ottamatta tässä direktiivissä nimenomaisesti säädettyjä mekanismeja, jotka vaikuttavat tavoitteiden las­ kemiseen ja tavoitteita koskevien vaatimusten noudattami­ seen, eli tilastollista siirtoa jäsenvaltioiden välillä, yhteishankkeita ja yhteisiä tukijärjestelmiä, yhteistyö voi olla esimerkiksi myös tietojen ja parhaiden käytänteiden vaihtoa, siten kuin siitä säädetään erityisesti tässä direktii­ vissä käyttöönotetun avoimuusfoorumin osalta, sekä kai­ kenlaisten tukijärjestelmien vapaaehtoista koordinointia.

(36) Jotta voidaan luoda mahdollisuuksia alentaa tässä direktii­ vissä asetettujen tavoitteiden saavuttamisesta aiheutuvia kustannuksia, on tarkoituksenmukaista sekä helpottaa uusiutuvista lähteistä jäsenvaltioissa tuotetun energian käyttöä muissa jäsenvaltioissa että antaa jäsenvaltioille mahdollisuus ottaa muissa jäsenvaltioissa kulutettu, uusiu­ tuvista lähteistä peräisin oleva energia huomioon niiden omien kansallisten tavoitteidensa saavuttamisen osalta. Tästä syystä tarvitaan joustotoimenpiteitä, mutta ne pysy­ vät jäsenvaltioiden valvonnassa, jotta ei vaikuteta jäsenval­ tioiden mahdollisuuksiin saavuttaa kansalliset tavoitteensa. Nämä joustotoimenpiteet toteutetaan tilastollisten siirto­ jen, jäsenvaltioiden välisten yhteishankkeiden tai yhteisten tukijärjestelmien muodossa.

(37) Uusiutuvista energialähteistä yhteisön ulkopuolella tuo­ tettu tuontisähkö olisi voitava ottaa huomioon jäsenvalti­ oiden tavoitteiden täyttämisessä. Jotta vältyttäisiin kasvihuonekaasupäästöjen nettokasvulta, joka aiheutuisi nykyisten uusiutuvien energialähteiden monimuotoistumi­ sesta ja niiden korvautumisesta kokonaan tai osittain perin­ teisillä energialähteillä, huomioon olisi otettava ainoastaan sähkö, joka on tuotettu sellaisissa uusiutuvan energian tuo­ tantolaitoksissa, jotka otetaan käyttöön tämän direktiivin voimaantulon jälkeen, tai kyseisen päivämäärän jälkeen kunnostetun laitoksen kapasiteetin lisäyksellä. On syytä varmistaa tällaisen tuonnin luotettava jäljittäminen ja

määrittäminen, jotta taattaisiin, että perinteisen energian korvaamisella uusiutuvista lähteistä peräisin olevalla ener­ gialla yhteisössä ja kolmansissa maissa on riittävä vaiku­ tus. Kolmansien maiden kanssa tullaan harkitsemaan sopimuksia tällaisesta uusiutuvista energialähteistä tuote­ tulla sähköllä käytävästä kaupasta. Jos energiayhteisön perustamissopimuksen

(1) EUVL L 198, 20.7.2006, s. 18.

sopimuspuolet tekevät päätök­ sen, joka velvoittaa ne noudattamaan tämän direktiivin asi­ aankuuluvia säännöksiä, niihin sovelletaan jäsenvaltioiden välistä yhteistyötä koskevia tämän direktiivin mukaisia toimenpiteitä.

(38) Jäsenvaltioiden toteuttaessa yhden tai useamman kolman­ nen maan kanssa yhteishankkeita, jotka koskevat sähkön tuottamista uusiutuvista energialähteistä, on asianmu­ kaista, että nämä yhteishankkeet koskevat vain uusia lai­ toksia tai laitoksia, joiden kapasiteettia on äskettäin lisätty. Näin voidaan varmistaa, että uusiutuvista lähteistä tuote­ tun energian osuus kolmannen maan energian kokonais­ kulutuksesta ei vähene sen johdosta, että yhteisöön tuodaan uusiutuvista lähteistä peräisin olevaa energiaa. Lisäksi asianomaisten jäsenvaltioiden olisi edistettävä yhteishankkeeseen osallistuvien laitosten tuotannon tietyn osan käyttöä asianomaisessa kolmannessa maassa. Komis­ sion ja jäsenvaltioiden olisi myös kannustettava asian­ omaista kolmatta maata kehittämään uusiutuvaa energiaa koskevaa tavoitteellista politiikkaa.

(39) Kun otetaan huomioon, että Välimeren aurinkoenergia­ suunnitelman kaltaisten kolmansissa maissa toteutettavien Euroopan etua koskevien hankkeiden valmistelu saattaa viedä hyvin pitkän ajan ennen kuin verkot on täysin yhteenliitetty yhteisön alueeseen, on asianmukaista edistää niiden kehittämistä sallimalla jäsenvaltioiden ottaa huomi­ oon kansallisissa tavoitteissaan rajoitettu määrä sähköä, joka on tuotettu tällaisilla hankkeilla verkkojen yhteenliit­ tämisen aikana.

(40) Uusiutuvan energian tuotantolaitosten valtuutus-, hyväksyntä- ja toimilupamenettelyjä valvovan hallinnon käyttämien menettelyjen olisi oltava objektiivisia, avoimia, syrjimättömiä ja oikeasuhteisia, kun sääntöjä sovelletaan yksittäisiin hankkeisiin. On erityisesti vältettävä tarpee­ tonta rasitetta, joka saattaisi aiheutua luokiteltaessa uusiu­ tuvan energian hankkeita terveydelle korkean riskin aiheuttaviksi laitoksiksi.

(41) Sääntöjen epäselvyyden ja koordinoinnin puutteen eri lupaviranomaisten välillä on osoitettu vaikeuttavan uusiu­ tuvista lähteistä peräisin olevan energian käyttöönottoa. Näin ollen uusiutuvan energian alan erityisrakenne olisi otettava huomioon kansallisten, alueellisten ja paikallisten viranomaisten kehittäessä hallinnollisia menettelyjään, jotka koskevat lupia rakentaa ja käyttää laitoksia sekä lii­ tännäisiä siirto- ja jakeluverkkojen infrastruktuureita, joissa uusiutuvista energialähteistä tuotetaan sähköä, lämpö- tai

ohjeissa olisi otettava huomioon kustannustehokkaat ja

(1)

(2)

5.6.2009 FI Euroopan unionin virallinen lehti L 140/21

jäähdytysenergiaa tai liikenteen polttoaineita. Hallinnolli­ sia lupamenettelyjä olisi sujuvoitettava asettamalla läpinä­ kyvät aikataulut uusiutuvista lähteistä peräisin olevaa energiaa käyttäville laitoksille. Suunnittelumääräyksissä ja­

ympäristöä hyödyttävät uusiutuvaa energiaa käyttävät lämmitys-, jäähdytys- ja sähkölaitteistot.

(42) Uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian nopean käyttöönoton edistämiseksi ja niiden erittäin suuren kestä­ vyyden ja ympäristöystävällisyyden vuoksi jäsenvaltioiden olisi soveltaessaan hallinnollisia sääntöjä, suunnittelura­ kenteita ja lainsäädäntöä, jotka on laadittu toimilupien myöntämiseksi laitoksille pilaantumisen vähentäminen ja teollisuuslaitosten valvonta huomioon ottaen, ilmansaas­ tumisen ehkäisemiseksi ja vaarallisten aineiden ympäris­ töön päästämisen ehkäisemiseksi tai minimoimiseksi, otettava huomioon uusiutuvien energialähteiden vaikutus ympäristö- ja ilmastonmuutostavoitteiden saavuttamiseen, varsinkin verrattuna muun kuin uusiutuvan energian tuotantolaitoksiin.

(43) Jotta yksittäisiä kansalaisia kannustettaisiin osallistumaan tämän direktiivin tavoitteiden saavuttamiseen, asiaankuu­ luvien viranomaisten olisi harkittava mahdollisuutta kor­ vata luvat pelkällä ilmoituksella toimivaltaiselle elimelle silloin, kun kyse on pienten hajautettujen laitteistojen asen­ tamisesta uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian tuottamiseksi.

(44) Tämän direktiivin tavoitteiden ja yhteisön muun ympäris­ tölainsäädännön tavoitteiden keskinäinen johdonmukai­ suus olisi varmistettava. Jäsenvaltioiden olisi erityisesti uusiutuvan energian tuotantolaitosten arviointi-, suunnittelu- tai toimilupamenettelyjen yhteydessä otettava huomioon yhteisön koko ympäristölainsäädäntö ja uusiu­ tuvien energialähteiden vaikutus ympäristö- ja ilmaston­ muutostavoitteiden saavuttamiseen, varsinkin verrattuna muun kuin uusiutuvan energian tuotantolaitoksiin.

(45) Teknisiä standardeja ja määräyksiä ja tietoyhteiskunnan palveluja koskevia määräyksiä koskevien tietojen toimitta­ misessa noudatettavasta menettelystä 22 päivänä kesä­ kuuta 1998 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 98/34/EY

(1) EYVL L 204, 21.7.1998, s. 37.

soveltamisalaan kuuluvat kansalli­ set tekniset eritelmät ja muut vaatimukset, jotka liittyvät esimerkiksi laatutasoon, testausmenetelmiin tai käyttöolo­ suhteisiin, eivät saisi luoda kaupan esteitä uusiutuvaan energiaan liittyvien laitteiden ja järjestelmien alalla. Näin ollen uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian tuki­ järjestelmissä ei pitäisi määrätä kansallisia teknisiä eritel­ miä, jotka poikkeavat olemassa olevista yhteisön standardeista, tai vaatia laitteiden tai järjestelmien sertifi­ ointia tai testaamista tietyssä paikassa tai tietyn tahon toimesta.

(46) Jäsenvaltioiden olisi harkittava keinoja, joiden avulla edis­ tetään uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian hyö­ dyntämistä kaukolämmityksessä ja -jäähdytyksessä.

(47) Säännöt ja velvoitteet, jotka koskevat uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian käytön vähimmäisvaatimuksia uusissa ja kunnostetuissa rakennuksissa, ovat kansallisella ja alueellisella tasolla lisänneet uusiutuvista lähteistä peräi­ sin olevan energian käyttöä huomattavasti. Tällaisia toi­ menpiteitä olisi edistettävä laajemminkin yhteisössä samalla kun edistetään energiatehokkaampien uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian sovellusten käyttöä rakennussäännöksissä ja -määräyksissä.

(48) Helpottaakseen ja nopeuttaakseen vähimmäisosuuksien asettamista uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian käytölle rakennuksissa jäsenvaltioiden voi olla asianmu­ kaista säätää, että vähimmäisosuudet saavutetaan sisällyt­ tämällä uusiutuvista lähteistä peräisin olevaa energiaa koskeva kerroin direktiivin 2002/91/EY mukaisiin vähim­ mäisenergiatehokkuusvaatimuksiin, jotka koskevat raken­ nuskohtaisten hiilipäästöjen kustannustehokasta vähentämistä.

(49) Tietoon ja koulutukseen liittyvät puutteet erityisesti läm­ mityksen ja jäähdytyksen alalla olisi poistettava, jotta uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian käyttöönot­ toa voitaisiin lisätä.

(50) Siltä osin kuin asentajan ammattiin pääsy tai sen harjoit­ taminen on säänneltyä, ammattipätevyyden tunnustamise­ dellytyksistä on säädetty ammattipätevyyden tunnustamisesta 7 päivänä syyskuuta 2005 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2005/36/EY

(2) EUVL L 255, 30.9.2005, s. 22.

. Sen vuoksi tämän direktiivin soveltaminen ei rajoita direktiivin 2005/36/EY soveltamista.

(51) Direktiivissä 2005/36/EY asetetaan vaatimukset muun muassa arkkitehtien ammattipätevyyden keskinäisestä tun­ nustamisesta, mutta sen lisäksi on varmistettava, että ark­ kitehdit ja suunnittelijat ottavat uusiutuvien energialähteiden ja energiatehokkaiden teknologioiden optimaalisen yhdistelmän riittävästi huomioon suunnitel­ missaan ja töissään. Jäsenvaltioiden olisi laadittava tältä osin selkeät ohjeet. Ohjeistuksen antaminen ei saisi rajoit­ taa direktiivin 2005/36/EY ja erityisesti sen 46 ja 49 artik­ lan soveltamista.

(52) Tämän direktiivin soveltamiseksi myönnettyjä alkuperäta­ kuita käytetään ainoastaan loppukuluttajalle annettavana todisteena siitä, että tietty energian osuus tai määrä on tuo­ tettu uusiutuvista lähteistä. Alkuperätakuu voidaan siirtää haltijalta toiselle riippumatta energiasta, jota se koskee. Sen varmistamiseksi, että uusiutuvista energialähteistä tuotettu sähköyksikkö ilmoitetaan asiakkaalle vain kerran, olisi kui­ tenkin vältettävä alkuperätakuiden kaksinkertaista lasken­ taa ja kaksinkertaista ilmoittamista. Uusiutuvista lähteistä peräisin olevaa energiaa, johon liittyvän alkuperätakuun tuottaja on myynyt erikseen, ei saisi ilmoittaa eikä myydä loppukäyttäjälle uusiutuvista lähteistä peräisin olevana energiana. On tärkeää erottaa tukijärjestelmissä käytetyt vihreät sertifikaatit alkuperätakuista.

(1)

L 140/22 FI Euroopan unionin virallinen lehti 5.6.2009

(53) Uusiutuvista energialähteistä tuotetun sähkön muotoutu­ massa olevien kuluttajamarkkinoiden on syytä antaa myö­ tävaikuttaa uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian uusien tuotantolaitosten rakentamiseen. Tästä syystä jäsen­ valtioiden olisi voitava vaatia sähkön toimittajilta, jotka ilmoittavat energiayhdistelmänsä loppukäyttäjille direktii­ vin 2003/54/EY 3 artiklan 6 kohdan mukaisesti, että tietty vähimmäisprosenttiosuus niiden alkuperätakuista on äskettäin rakennetuilta, uusiutuvista lähteistä peräisin ole­ van energian tuotantolaitoksilta, edellyttäen, että tällainen vaatimus on yhteisön oikeuden mukainen.

(54) On tärkeää antaa tietoja siitä, miten tukea saava sähkö jakautuu loppukäyttäjille direktiivin 2003/54/EY 3 artik­ lan 6 kohdan mukaisesti. Kuluttajille annettavien tietojen laadun parantamiseksi erityisesti uusissa laitoksissa tuote­ tun uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian määrän osalta komission olisi arvioitava jäsenvaltioiden toteutta­ mien toimenpiteiden tehokkuutta.

(55) Hyötylämmön tarpeeseen perustuvan sähkön ja lämmön yhteistuotannon edistämisestä sisämarkkinoilla 11 päi­ vänä helmikuuta 2004 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2004/8/EY

(1) EUVL L 52, 21.2.2004, s. 50.

säädetään alkuperä­ takuista, joiden tarkoituksena on todistaa tehokkaissa säh­ kön ja lämmön yhteistuotantolaitoksissa tuotetun sähkön alkuperä. Tällaisia alkuperätakuita ei voida käyttää uusiu­ tuvista lähteistä peräisin olevan energian käytön ilmoitta­ miseen direktiivin 2003/54/EY 3 artiklan 6 kohdan mukaisesti, koska tämä saattaisi johtaa kaksinkertaisen las­ kentaan ja kaksinkertaiseen ilmoittamiseen.

(56) Alkuperätakuut eivät sinänsä merkitse oikeutta päästä osal­ liseksi kansallisista tukijärjestelmistä.

(57) Uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian integrointi siirto- ja jakeluverkkoon sekä energian varastointijärjestel­ mien käyttö integroituun ja jaksoittaiseen uusiutuvista läh­ teistä peräisin olevan energian tuotantoon vaativat tukea.

(58) Uusiutuvan energian hankkeita, myös Euroopan laajuisten energiaverkkojen (TEN-E) ohjelman mukaisia ”Euroopan etua koskevia uusiutuvan energian hankkeita”, olisi kehi­ tettävä tähänastista ripeämmin. Komission olisi sitä varten myös tutkittava tapoja parantaa tällaisten hankkeiden rahoitusta. Erityisesti olisi kiinnitettävä huomiota uusiutu­ van energian hankkeisiin, jotka edistävät huomattavasti yhteisön ja sen naapurimaiden energiansaannin varmuutta.

(59) Eri maiden verkkojen yhteenliittäminen helpottaa uusiutu­ vista energialähteistä tuotetun sähkön käyttöönottoa. Yhteenliitokset tasaavat verkon kuormituseroja, mutta niillä voidaan myös alentaa tasehallinnan kustannuksia,

edistää hintoja alentavaa todellista kilpailua ja tukea verk­ kojen kehittymistä. Jakamalla siirtokapasiteettia ja käyttä­ mällä sitä optimaalisesti voidaan myös vähentää liiallista tarvetta rakentaa uutta kapasiteettia.

(60) Uusiutuvista energialähteistä tuotetun sähkön ensisijainen verkkoonpääsy ja taattu verkkoonpääsy ovat olennaisia pyrittäessä integroimaan uusiutuvat energialähteet sähkön sisämarkkinoille direktiivin 2003/54/EY 11 artiklan 2 koh­ dan mukaisesti ja kehittäen edelleen sen 11 artiklan 3 koh­ dan säännöksiä. Verkon luotettavuuden ja turvallisuuden ylläpitoa sekä ajojärjestystä koskevat vaatimukset voivat vaihdella kansallisen verkon ominaispiirteiden ja sen tur­ vallisen käytön mukaan. Ensisijaisella verkkoonpääsyllä taataan, että uusiutuvista energialähteistä sähköä tuottavat, verkkoon liittyneet tuottajat voivat myydä ja siirtää uusiu­ tuvista energialähteistä tuotettua sähköä liityntäsääntöjen mukaisesti milloin tahansa, kun lähde on käytettävissä. Jos uusiutuvista energialähteistä tuotettu sähkö sisällytetään spot-markkinoihin, taatulla verkkoonpääsyllä varmiste­ taan, että kaikki myyty ja tuettu sähkö pääsee verkkoon, jolloin voidaan käyttää mahdollisimman paljon verkkoon liitettyjen laitosten uusiutuvista energialähteistä tuottamaa sähköä. Tämä ei kuitenkaan velvoita jäsenvaltioita tuke­ maan uusiutuvista lähteistä peräisin olevaa energiaa eikä ottamaan käyttöön sen ostovelvoitteita. Muissa järjestel­ missä uusiutuvista energialähteistä tuotetulle sähkölle on määritetty kiinteä hinta, johon yleensä liittyy verkonhalti­ jan ostovelvoite. Tällaisessa tapauksessa ensisijainen verk­ koonpääsy on jo taattu.

(61) Tietyissä tilanteissa ei ole mahdollista täysin taata uusiutu­ vista energialähteistä tuotetun sähkön siirtoa ja jakelua vai­ kuttamatta verkon luotettavuuteen tai turvallisuuteen. Tällaisissa tilanteissa voi olla tarpeen myöntää kyseisille tuottajille rahallisia korvauksia. Tämän direktiivin tavoit­ teet edellyttävät kuitenkin uusiutuvista energialähteistä tuotetun sähkön siirron ja jakelun jatkuvaa lisäämistä ilman, että vaikutetaan verkon luotettavuuteen tai turvalli­ suuteen. Jäsenvaltioiden olisi toteutettava tätä varten asian­ mukaisia toimenpiteitä, jotta lisättäisiin uusiutuvista energialähteistä tuotetun sähkön osuutta muun muassa ottamalla huomioon sellaisten luonnonvarojen ominais­ piirteet, jotka ovat luonteeltaan vaihtelevia ja joita ei vielä voida varastoida. Uusiutuvaa energiaa tuottavien uusien tuotantolaitosten liitännät olisi sallittava mahdollisimman nopeasti tässä direktiivissä asetettujen tavoitteiden edellyt­ tämällä tavalla. Jotta voitaisiin nopeuttaa verkkoonliittä­ mismenettelyjä, jäsenvaltiot voivat tarjota ensisijaista liitäntää tai varattua liitäntäkapasiteettia uusille laitoksille, jotka tuottavat sähköä uusiutuvista energialähteistä.

(62) Kustannusten, joita aiheutuu uusiutuvia energialähteitä käyttävien uusien sähkön- ja kaasuntuottajien liittymisestä sähköverkkoon ja kaasuverkkoon, tulisi olla objektiivisia, läpinäkyviä ja syrjimättömiä, ja hyöty, jonka verkkoon lii­ tetyt, uusiutuvista energialähteistä tuotetun sähkön tuotta­ jat ja uusiutuvista lähteistä peräisin olevan kaasun paikalliset tuottajat tarjoavat sähköverkolle ja kaasuver­ kolle, olisi otettava asianmukaisesti huomioon.

5.6.2009 FI Euroopan unionin virallinen lehti L 140/23

(63) Sähköntuottajilta, jotka haluavat hyödyntää uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian potentiaalia yhteisön syr­ jäseuduilla, etenkin saaristoalueilla ja harvaan asutuilla alu­ eilla, olisi aina kun mahdollista perittävä vain kohtuulliset liittymiskustannukset, jotta ne eivät olisi epäedullisessa ase­ massa keskeisemmillä, teollistuneemmilla ja tiheämpään asutuilla alueilla sijaitseviin tuottajiin nähden.

(64) Direktiivissä 2001/77/EY asetetaan puitteet uusiutuvista energialähteistä tuotetun sähkön liittämiselle verkkoon. Jäsenvaltioiden välillä on kuitenkin huomattavia eroja siinä, missä määrin tällaista liittämistä on todellisuudessa tapahtunut. Tästä syystä on tarpeen vahvistaa puitteita ja tarkistaa säännöllisesti niiden soveltamista kansallisella tasolla.

(65) Biopolttoaineiden tuotannon olisi oltava kestävää. Tässä direktiivissä asetettujen tavoitteiden saavuttamiseksi käy­ tettyjen biopolttoaineiden ja kansallisten tukijärjestelmien piiriin kuuluvien biopolttoaineiden olisi siksi täytettävä kestävyyskriteerit.

(66) Yhteisön olisi tähän direktiiviin liittyen toteutettava asian­ mukaisia toimenpiteitä, mukaan lukien biopolttoaineita koskevien kestävyyskriteereiden edistäminen sekä toisen ja kolmannen sukupolven biopolttoaineiden kehittäminen yhteisössä ja maailmanlaajuisesti, sekä edistettävä maata­ lousalan tutkimusta ja osaamista kyseisillä aloilla.

(67) Biopolttoaineiden kestävyyskriteerien käyttöön ottamisella ei päästä haluttuun lopputulokseen, jos niitä tuotteita, jotka eivät täytä kriteereitä ja joita muuten olisi käytetty biopolttoaineina, käytetään sen sijaan lämmityksessä tai sähköntuotannossa bionesteinä. Tästä syystä kestävyyskri­ teerejä olisi sovellettava myös kaikkiin bionesteisiin.

(68) Maaliskuussa 2007 kokoontunut Eurooppa-neuvosto kehotti komissiota laatimaan ehdotuksen kaikkien uusiu­ tuvien energialähteiden käytön kattavaksi direktiiviksi, joka voisi sisältää kriteerit ja säännökset bioenergian kestävän tuotannon ja käytön varmistamiseksi. Näiden kestävyyskri­ teereiden olisi oltava johdonmukainen osa laajempaa, bio­ polttoaineiden lisäksi myös kaikki bionesteet sisältävää järjestelmää. Tällaiset kestävyyskriteerit olisi tämän vuoksi sisällytettävä tähän direktiiviin. Jotta varmistetaan yhden­ mukainen lähestymistapa energia- ja ympäristöpolitiikan kesken sekä vältetään tilanne, jossa hajanaisesta lähesty­ mistavasta aiheutuisi elinkeinoelämälle lisäkustannuksia ja ympäristön kannalta epäjohdonmukaisia vaikutuksia, on tärkeää luoda samat kestävyyskriteerit biopolttoaineiden käyttöä varten toisaalta tämän direktiivin ja toisaalta direk­ tiivin 98/70/EY soveltamiseksi. Tässä yhteydessä olisi

samoista syistä vältettävä päällekkäistä raportointia. Komission ja toimivaltaisten kansallisten viranomaisten olisi lisäksi sovitettava toimintansa yhteen komiteassa, joka käsittelee erityisesti kestävyysnäkökohtia. Lisäksi komis­ sion olisi vuonna 2009 tarkasteltava uudelleen muiden biomassasovellusten mahdollista mukaan ottamista ja tar­ kistettava tähän liittyviä yksityiskohtaisia sääntöjä.

(69) Biopolttoaineiden ja bionesteiden kasvava maailmanlaajui­ nen kysyntä sekä niiden käytölle tässä direktiivissä asetetut kannustimet eivät saisi johtaa biologisesti monimuotoisten maa-alueiden tuhoutumiseen. Tällaiset uusiutumattomat luonnonvarat, joiden arvo koko ihmiskunnalle on tunnus­ tettu monissa kansainvälisissä asiakirjoissa, olisi säilytet­ tävä. Yhteisön kuluttajat eivät myöskään pitäisi moraalisesti hyväksyttävänä sitä, että heidän lisääntynyt biopolttoaineiden ja bionesteiden käyttönsä voisi aiheut­ taa biologisesti monimuotoisten maa-alueiden tuhoutu­ mista. Näistä syistä on laadittava kestävyyskriteerit, joilla varmistetaan, että biopolttoaineisiin ja bionesteisiin sovel­ letaan kannustimia vain, jos voidaan taata, että ne eivät ole peräisin biologisesti monimuotoisilta alueilta, tai, jos on kyse luonnonsuojelutarkoituksiin taikka harvinaisten, uhanalaisten tai erittäin uhanalaisten ekosysteemien tai lajien suojelutarkoituksiin osoitetusta alueesta, asianomai­ nen toimivaltainen viranomainen osoittaa, että kyseisen raaka-aineen tuotanto ei haittaa näitä tarkoituksia. Kestä­ vyyskriteereissä metsää olisi pidettävä biologisesti moni­ muotoisena, jos se on aarniometsää, sellaisena kuin se on määritelty Yhdistyneiden Kansakuntien elintarvike- ja maa­ talousjärjestön (FAO) maailman metsävara-arviossa, jota maat käyttävät maailmanlaajuisesti raportoidessaan aar­ niometsien laajuudesta, tai jos se on suojeltu kansallisella luonnonsuojelulainsäädännöllä. Alueet, joilta saadaan met­ sien rinnakkaistuotteita, kuuluvat mukaan, edellyttäen, että ihmisen vaikutus on niillä vähäinen. Muuntyyppisiä FAO:n määrittelemiä metsiä, kuten muutettuja luonnonmetsiä, osaksi luonnontilassa olevia metsiä ja viljelymetsiä, ei tulisi pitää aarniometsinä. Tiettyjen sekä leudon että trooppisen vyöhykkeen ruohoalueiden, kuten biologisesti erittäin monimuotoisten savannien, arojen, pensaikkojen ja pree­ rioiden, erityisen biologisen monimuotoisuuden vuoksi tällaisilta alueilta saatavista raaka-aineista valmistettuja bio­ polttoaineita ei pitäisi hyväksyä tässä direktiivissä säädet­ tyjen kannustimien piiriin. Komission olisi vahvistettava tarvittavat kriteerit ja maantieteelliset alueet tällaisten bio­ logisesti erityisen monimuotoisten ruohoalueiden määrit­ telemiseksi parhaan saatavilla olevan tieteellisen tiedon pohjalta ja asianmukaisten kansainvälisten standardien mukaisesti.

(70) Jos sellaista maata, jonka maaperään tai kasvillisuuteen on sitoutunut suuria määriä hiiltä, otetaan biopolttoaineiden tai bionesteiden raaka-aineiden viljelykäyttöön, osa sitou­ tuneesta hiilestä vapautuu yleensä ilmakehään muodostaen hiilidioksidia. Seurauksena oleva kielteinen kasvihuonekaa­ suvaikutus saattaa kumota biopolttoaineiden tai bionestei­ den myönteisen kasvihuonekaasuvaikutuksen, ja joissain

L 140/24 FI Euroopan unionin virallinen lehti 5.6.2009

tapauksissa kielteinen vaikutus on huomattavasti myön­ teistä suurempi. Tällaisten maankäytön muutosten koko­ naishiilivaikutukset olisikin otettava huomioon laskettaessa yksittäisten biopolttoaineiden ja bionesteiden kasvihuonekaasupäästövähennyksiä. Tämä on tarpeen sen varmistamiseksi, että kasvihuonekaasupäästövähennyksiä koskevassa laskelmassa otetaan huomioon kaikki biopolt­ toaineiden ja bionesteiden käytön hiilivaikutukset.

(71) Laskettaessa maankäytön muutosten kasvihuonekaasuvai­ kutusta talouden toimijoiden olisi voitava käyttää vertailu­ maankäyttötapaan ja muutoksen jälkeiseen maankäyttötapaan liittyvien hiilivarantojen todellisia arvoja. Niiden olisi voitava käyttää myös standardiarvoja. Hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin työ tarjoaa asianmukaisen perustan standardiarvoille. Kyseinen työ ei tällä hetkellä ole saatavissa muodossa, jota talouden toimi­ jat voisivat välittömästi soveltaa. Komission olisi sen vuoksi laadittava tätä direktiiviä varten ohjeita, joissa kyseistä työtä hyödynnetään siten, että sen perusteella voi­ daan laskea hiilivarantojen muutokset, myös metsämaan, jonka latvuspeittävyys on 10–30 prosenttia, sekä savan­ nien, pensaikkojen ja preerioiden osalta.

(72) Komission olisi kehitettävä menetelmiä, joiden avulla voi­ daan arvioida turvemaan kuivatuksen vaikutusta kasvihuonekaasupäästöihin.

(73) Biopolttoaineiden tuotantokäyttöön ei pitäisi muuntaa sen tyyppisiä maita, joiden muuntamisen yhteydessä tapahtu­ vaa hiilivarannon pienentymistä ei voida ilmastonmuutok­ sen vastaisten toimien kiireellisyys huomioon ottaen kohtuullisessa ajassa kompensoida biopolttoaineiden tai bionesteiden tuotannon aikaansaamilla kasvihuonekaasu­ päästövähennyksillä. Näin talouden toimijat välttyisivät tekemästä turhaa ja työlästä tutkimustyötä, ja energiakäyt­ töön ei otettaisi hyvin hiilipitoista maata, joka jälkikäteen osoittautuisi biopolttoaineiden ja bionesteiden raaka- aineiden tuotantoon kelpaamattomaksi. Maailman hiiliva­ rantojen kartoitukset osoittavat, että tällaisia maita ovat kosteikot ja pysyväisluonteinen metsämaa, jonka latvus­ peittävyys on yli 30 prosenttia. Metsämaa, jonka latvus­ peittävyys on 10–30 prosenttia, olisi myös sisällytettävä ei-muunnettaviin maa-alueisiin, ellei pystytä osoittamaan, että sillä on niin pieni hiilivaranto, että sen muuntaminen on perusteltua tämän direktiivin sääntöjen mukaisesti. Kos­ teikkoja koskevassa viittauksessa olisi otettava huomioon Ramsarissa 2 päivänä helmikuuta 1971 tehdyssä vesilintu­ jen elinympäristönä kansainvälisesti merkittäviä vesiperäi­ siä maita koskevassa yleissopimuksessa vahvistettu määritelmä.

(74) Tässä direktiivissä säädetyillä kannustimilla edistetään bio­ polttoaineiden ja bionesteiden tuotannon lisäämistä maa­ ilmanlaajuisesti. Yhteisössä tuotetuista raaka-aineista valmistettujen biopolttoaineiden ja bionesteiden olisi oltava myös maataloutta koskevien yhteisön ympäristö­ vaatimusten, mukaan lukien pohja- ja pintavesien laadun suojelua koskevat vaatimukset, sekä sosiaalisten vaatimus­ ten mukaisia. Huolta aiheuttaa kuitenkin se, että joidenkin

kolmansien maiden biopolttoaineiden ja bionesteiden tuo­ tannossa ei ehkä noudateta ympäristöä koskevia tai sosi­ aalisia vähimmäisvaatimuksia. Sen vuoksi on syytä rohkaista sellaisten monenvälisten ja kahdenvälisten sopi­ musten sekä vapaaehtoisten kansainvälisten tai kansallis­ ten järjestelmien kehittämistä, jotka kattavat keskeiset ympäristönäkökohdat ja sosiaaliset näkökohdat, jotta edis­ tettäisiin biopolttoaineiden ja bionesteiden kestävää tuo­ tantoa maailmanlaajuisesti. Niin kauan kuin tällaisia sopimuksia tai järjestelmiä ei ole, jäsenvaltioiden olisi vaa­ dittava talouden toimijoita raportoimaan mainituista asioista.

(75) Komission olisi vuonna 2009 tarkasteltava biomassan, bio­ polttoaineita ja bionesteitä lukuun ottamatta, energiakäy­ tön kestävyysjärjestelmän vaatimuksia ottaen huomioon tarve hallinnoida biomassavaroja kestävän kehityksen peri­ aatteiden mukaisesti.

(76) Kestävyyskriteerit ovat tehokkaita vain, jos ne johtavat muutoksiin markkinatoimijoiden käyttäytymisessä. Näitä muutoksia tapahtuu vain, jos kriteerit täyttävistä biopolt­ toaineista ja bionesteistä saa paremman hinnan kuin kri­ teerit täyttämättömistä. Kriteerien täyttymisen arvioinnissa käytettävässä ainetasemenetelmässä kestävyyskriteerien mukaisten biopolttoaineiden ja bionesteiden tuotannon sekä biopolttoaineiden ja bionesteiden kulutuksen välillä yhteisössä on fyysinen yhteys, joka mahdollistaa asianmu­ kaisen tasapainon kysynnän ja tarjonnan välillä sekä var­ mistaa hinnanlisän, joka on suurempi kuin ilman tällaista yhteyttä toimivissa järjestelmissä. Jotta kestävyyskriteerien mukaisia biopolttoaineita ja bionesteitä voitaisiin myydä korkeampaan hintaan, kriteerien täyttymistä arvioitaessa olisi tämän vuoksi käytettävä ainetasemenetelmää. Näin järjestelmä voitaisiin saada pidettyä yhtenäisenä aiheutta­ matta kuitenkaan teollisuudelle kohtuutonta rasitetta. Mui­ takin todentamismenetelmiä olisi kuitenkin harkittava.

(77) Komission olisi tarvittaessa otettava tarkoituksenmukai­ sella tavalla huomioon vuosituhannen ekosysteemiarvio, joka sisältää hyödyllistä tietoa ainakin niiden alueiden suo­ jelusta, jotka tarjoavat kriittisissä tilanteissa tärkeitä ekosys­ teemipalveluita, kuten valuma-alueiden suojelu ja eroosion hallinta.

(78) On aiheellista seurata biomassan viljelyn vaikutuksia, esi­ merkiksi maankäytön muutoksista johtuvia vaikutuksia, joihin kuuluvat muun muassa syrjäyttämisvaikutukset, ekologisesti haitallisten tulokaslajien luontoon pääseminen ja muut vaikutukset biologiseen monimuotoisuuteen sekä vaikutukset elintarviketuotantoon ja paikalliseen vaurau­ teen. Komission olisi otettava huomioon kaikki asiaankuu­ luvat tietolähteet, myös FAO:n nälkäkartta. Biopolttoaineiden käyttöä olisi edistettävä niin, että roh­ kaistaan maatalouden tuottavuuden tehostamista ja huo­ nontuneen maan käyttöä.

5.6.2009 FI Euroopan unionin virallinen lehti L 140/25

(79) On yhteisön edun mukaista edistää monen- ja kahdenvä­ lisiä sopimuksia ja vapaaehtoisia kansainvälisiä tai kansal­ lisia järjestelmiä, joissa asetetaan normeja ympäristökestävien biopolttoaineiden ja bionesteiden tuo­ tannolle ja varmistetaan, että biopolttoaineiden ja biones­ teiden tuotanto täyttää kyseiset normit. Tästä syystä olisi säädettävä, että tällaisten sopimusten tai järjestelmien kat­ sotaan tuottavan luotettavaa näyttöä ja tietoa edellyttäen, että ne täyttävät asianmukaiset luotettavuuteen, läpinäky­ vyyteen ja riippumattomiin tarkastuksiin liittyvät normit.

(80) On tarpeen vahvistaa selkeät säännöt biopolttoaineiden ja bionesteiden sekä niiden fossiilisten vertailukohtien kasvi­ huonekaasupäästöjen laskentaa varten.

(81) Kasvihuonekaasupäästöjä laskettaessa olisi otettava huomi­ oon myös polttoaineiden tuotannon ja käytön sivutuotteet. Korvausmenetelmää voidaan käyttää toimintapoliittisessa analysoinnissa, mutta ei yksittäisten talouden toimijoiden ja yksittäisten liikenteen polttoaine-erien sääntelyssä. Näissä tapauksissa tarkoituksenmukaisin menetelmä on energia-allokointimenetelmä, koska sitä on helppo sovel­ taa, se toimii ennakoitavasti, minimoi ei-toivotut kannus­ timet ja tuottaa tuloksia, jotka ovat yleisesti vertailukelpoisia korvausmenetelmän tuottamien tulosten kanssa. Toimintapolitiikan analysoimiseksi komission olisi kertomuksissaan esitettävä tulokset myös korvausmenetel­ mää käyttäen.

(82) Kohtuuttoman hallinnollisen rasitteen välttämiseksi olisi vahvistettava luettelo oletusarvoista yleisiä biopolttoainei­ den tuotantoketjuja varten, ja kyseistä luetteloa olisi päivi­ tettävä ja laajennettava, kun uutta luotettavaa tietoa on saatavilla. Talouden toimijoiden olisi aina voitava hyötyä luettelossa ilmoitetun suuruisista biopolttoaineiden ja bio­ nesteiden kasvihuonekaasupäästövähennyksistä. Jos tuo­ tantoketjun kasvihuonekaasupäästövähennysten oletusarvo on alhaisempi kuin kasvihuonekaasupäästövä­ hennysten vaadittu vähimmäistaso, tuottajien, jotka halua­ vat osoittaa noudattavansa tätä vähimmäistasoa, olisi osoitettava, että niiden tuotantoprosessin todelliset pääs­ töt ovat pienemmät kuin oletusarvojen laskennassa käytetyt.

(83) Kyseisten oletusarvojen laskennassa on syytä käyttää riip­ pumattomista tieteellisistä asiantuntijalähteistä saatuja tie­ toja, joita päivitetään tarpeen mukaan kyseisten tahojen edistyessä tutkimustyössään. Komission olisi rohkaistava kyseisiä lähteitä ottamaan päivitystyössään huomioon vil­ jelyn aiheuttamat päästöt, alueellisten olosuhteiden ja ilmasto-olosuhteiden vaikutus, kestävien ja luonnonmu­ kaisten maatalousmenetelmien käytön vaikutukset sekä yhteisön tuottajien, kolmansien maiden tuottajien ja kan­ salaisyhteiskunnan toimittamat tieteelliset tiedot.

(84) Jotta ei edistettäisi biopolttoaineiden ja bionesteiden raaka- aineiden viljelyä sellaisilla alueilla, joilla se johtaisi suuriin kasvihuonekaasupäästöihin, viljelyn oletusarvoja olisi käy­ tettävä vain niillä alueilla, joilla tällaisen vaikutuksen ole­ massaolo voidaan luotettavasti sulkea pois. Kohtuuttoman hallinnollisen rasitteen välttämiseksi jäsenvaltioiden on kuitenkin syytä vahvistaa kansalliset tai alueelliset keskiar­ vot viljelystä, muun muassa lannoitteiden käytöstä, peräi­ sin oleville päästöille.

(85) Maatalouden perustuotteiden maailmanlaajuinen kysyntä on kasvussa. Kasvavaan kysyntään voidaan osittain vastata viljelypinta-alaa lisäämällä. Kunnostamalla maata, joka on vakavasti huonontunut tai joka on erittäin pilaantunutta ja jota ei sen vuoksi nykytilassaan voida käyttää viljelytarkoi­ tukseen, voidaan osaltaan lisätä käytettävissä olevan vilje­ lymaan pinta-alaa. Koska biopolttoaineiden ja bionesteiden edistäminen lisää maatalouden perustuotteiden kysyntää, kestävyysjärjestelmän avulla olisi edistettävä huonontu­ neen ja sittemmin kunnostetun maan käyttöä. Silloinkin, kun itse biopolttoaineet valmistetaan jo viljelykäytössä ole­ vasta maasta saaduista raaka-aineista, biopolttoaineiden edistämisen aikaansaama viljelykasvien kysynnän netto­ kasvu saattaa johtaa viljellyn alan nettokasvuun. Tämä saattaa koskea maata, johon on sitoutunut paljon hiiltä, jolloin hiilivarantojen menettämisestä aiheutuisi vahinkoa. Tämän riskin pienentämiseksi on syytä ottaa käyttöön lii­ tännäistoimenpiteitä, joilla rohkaistaan jo viljelykäytössä olevan maan tuottavuuden lisäämistä, huonontuneen maan käyttöä ja sellaisten kestävyysvaatimusten hyväksy­ mistä, jotka vastaavat yhteisön biopolttoaineiden kulutuk­ selle tässä direktiivissä säädettyjä vaatimuksia, muissa biopolttoaineita kuluttavissa maissa. Komission olisi kehi­ tettävä konkreettinen menetelmä, jonka avulla pyritään minimoimaan epäsuorista maankäytön muutoksista syn­ tyvät kasvihuonekaasupäästöt. Tätä varten komission olisi analysoitava parhaan saatavilla olevan tieteellisen tiedon pohjalta erityisesti epäsuoria maankäytön muutoksia kos­ kevan tekijän sisällyttämistä kasvihuonekaasupäästöjen las­ kentaan ja tarvetta edistää kestäviä biopolttoaineita, joilla minimoidaan maankäytön muutosten vaikutuksia ja parannetaan biopolttoaineiden kestävyyttä epäsuorien maankäytön muutosten yhteydessä. Näitä menetelmiä kehittäessään komission olisi muun muassa tarkasteltava muiden kuin ruokakasvien selluloosasta ja lignoselluloo­ sasta tuotettujen biopolttoaineiden mahdollisesti aiheutta­ mia epäsuoria maankäytön muutoksia.

(86) Biopolttoaineiden asianmukaisen markkinaosuuden saa­ vuttaminen edellyttää, että markkinoille saatetaan diesel­ polttoainetta, jossa biodieseliä on enemmän kuin standardissa EN590/2004 määritellään.

(87) Jotta raaka-ainevalikoimaa monipuolistavista biopolttoai­ neista tulisi kaupallisesti elinkelpoisia, niille olisi annettava erityinen painoarvo kansallisissa biopolttoainevelvoitteissa.

(1)

(2)

( ) 3

L 140/26 FI Euroopan unionin virallinen lehti 5.6.2009

(88) Tarvitaan säännöllistä raportointia, jotta voidaan jatkuvasti keskittyä uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian kehittämisessä tapahtuvaan edistymiseen kansallisella ja yhteisön tasolla. On asianmukaista edellyttää yhdenmukai­ sen mallin käyttöä kansallisissa uusiutuvia energialähteitä käsittelevissä toimintasuunnitelmissa, jotka jäsenvaltioiden on toimitettava. Toimintasuunnitelmat voisivat sisältää suunniteltujen toimenpiteiden arvioidut kustannukset ja hyödyt, olemassa olevan verkkoinfrastruktuurin tarvitta­ vaan laajentamiseen tai vahvistamiseen liittyvät toimenpi­ teet, arvioidut kustannukset ja hyödyt uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian kehittämisestä yli ohjeellisessa kehityspolussa edellytetyn määrän, tiedot kansallisista tuki­ järjestelmistä ja tiedot uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian käytöstä uusissa tai kunnostetuissa rakennuksissa.

(89) Tukijärjestelmiään suunnitellessaan jäsenvaltiot voivat edistää sellaisten biopolttoaineiden käyttöä, jotka tarjoavat lisähyötyjä eli esimerkiksi monimuotoistamishyötyjä, joita saadaan siitä, että biopolttoaineita tuotetaan jätteistä, täh­ teistä, muiden kuin ruokakasvien selluloosasta, lignosellu­ loosasta ja levästä sekä vesipulasta kärsiville alueille aavikoitumisen estämiseksi istutetuista kastelemattomista kasveista, ottamalla asianmukaisesti huomioon yhtäältä perinteisistä biopolttoaineista tuotetun energian ja toisaalta näiden lisähyötyjä tarjoavien biopolttoaineiden erilaiset kustannukset. Jäsenvaltiot voivat edistää investointeja nii­ den ja sellaisten muiden uusiutuvan energian teknologioi­ den tutkimiseen ja kehittämiseen, joilta vie kauan tulla kilpailukykyisiksi.

(90) Tämän direktiivin täytäntöönpanossa olisi tarvittaessa otet­ tava huomioon tiedon saannista, yleisön osallistumisoikeu­ desta päätöksentekoon sekä muutoksenhaku- ja vireillepano-oikeudesta ympäristöasioissa tehdyn yleisso­ pimuksen määräykset erityisesti sellaisina kuin ne pannaan täytäntöön ympäristötiedon julkisesta saatavuudesta 28 päivänä tammikuuta 2003 annetulla Euroopan parla­ mentin ja neuvoston direktiivillä 2003/4/EY

(1) EUVL L 41, 14.2.2003, s. 26.

.

(91) Tämän direktiivin täytäntöönpanemiseksi tarvittavista toimenpiteistä olisi päätettävä menettelystä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä 28 päi­ vänä kesäkuuta 1999 tehdyn neuvoston päätöksen 1999/468/EY

(2) EYVL L 184, 17.7.1999, s. 23.

mukaisesti.

(92) Komissiolle olisi erityisesti siirrettävä toimivalta mukaut­ taa menetelmiä koskevia periaatteita ja oletusarvoja, joita tarvitaan sen arvioimiseksi, täyttävätkö biopolttoaineet ja bionesteet kestävyyskriteerit, mukauttaa liikenteen poltto­ aineiden energiasisältö tekniikan ja tieteen kehitykseen, vahvistaa kriteerit ja maantieteelliset alueet biologisesti erit­ täin monimuotoisten ruohoalueiden määrittämiseksi sekä

vahvistaa vakavasti huonontuneen maan ja pilaantuneen maan yksityiskohtaiset määritelmät. Koska nämä toimen­ piteet ovat laajakantoisia ja niiden tarkoituksena on muut­ taa tämän direktiivin muita kuin keskeisiä osia, myös täydentämällä sitä uusilla muilla kuin keskeisillä osilla, ne on hyväksyttävä päätöksen 1999/468/EY 5 a artiklassa säädettyä valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä noudattaen.

(93) Tämän direktiivin säännösten kanssa päällekkäiset direktii­ vin 2001/77/EY ja direktiivin 2003/30/EY säännökset olisi poistettava ajankohtana, jona tämä direktiivi on viimeis­ tään saatettava osaksi kansallista lainsäädäntöä. Säännös­ ten, jotka koskevat tavoitteita ja raportointia vuoden 2010 osalta, olisi pysyttävä voimassa vuoden 2011 loppuun saakka. Näin ollen on tarpeen muuttaa direktiiviä 2001/77/EY ja direktiiviä 2003/30/EY vastaavasti.

(94) Koska 17–19 artiklassa säädetyillä toimenpiteillä vaikute­ taan myös sisämarkkinoiden toimintaan yhdenmukaista­ malla kestävyyskriteerit, jotka biopolttoaineiden ja bionesteiden on tämän direktiivin mukaisten tavoitteiden laskentaa varten täytettävä, ja siten helpotetaan 17 artik­ lan 8 kohdan mukaisesti näiden ehtojen mukaisilla bio­ polttoaineilla ja bionesteillä käytävää kauppaa jäsenvaltioiden välillä, ne perustuvat perustamissopimuk­ sen 95 artiklaan.

(95) Kestävyysjärjestelmän ei pitäisi estää jäsenvaltioita otta­ masta kansallisissa tukijärjestelmissään huomioon sellais­ ten biopolttoaineiden ja bionesteiden korkeampia tuotantokustannuksia, joiden hyötyvaikutukset ylittävät kestävyysjärjestelmässä vahvistetut vähimmäisarvot.

(96) Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän direktiivin yleisiä tavoitteita, joita ovat uusiutuvista läh­ teistä peräisin olevan energian osuuden nostaminen 20 prosenttiin energian kokonaisloppukulutuksesta yhtei­ sössä ja uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian osuuden nostaminen kaikissa jäsenvaltioissa 10 prosenttiin liikenteen energiankulutuksesta vuoteen 2020 mennessä, vaan ne voidaan toiminnan laajuuden takia saavuttaa paremmin yhteisön tasolla, joten yhteisö voi toteuttaa toi­ menpiteitä perustamissopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä direk­ tiivissä ei ylitetä sitä, mikä on näiden tavoitteiden saavut­ tamiseksi tarpeen.

(97) Paremmasta lainsäädännöstä toimielinten välillä tehdyn sopimuksen

(3) EUVL C 321, 31.12.2003, s. 1.

3 4 kohdan mukaisesti jäsenvaltioita kan­ nustetaan laatimaan itseään varten ja yhteisön edun vuoksi omia taulukoitaan, joista ilmenee mahdollisuuksien mukaan tämän direktiivin ja sen kansallisen lainsäädännön osaksi saattamisen edellyttämien toimenpiteiden välinen vastaavuus, ja julkaisemaan ne,

5.6.2009 FI Euroopan unionin virallinen lehti L 140/27

OVAT ANTANEET TÄMÄN DIREKTIIVIN:

1 artikla

Aihe ja soveltamisala

Tällä direktiivillä luodaan yhteiset puitteet uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian edistämiselle. Siinä asetetaan sitovat kan­ salliset tavoitteet, jotka koskevat uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian kokonaisosuutta energian kokonaisloppukulu­ tuksesta ja uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian osuutta liikenteessä. Direktiivi sisältää säännöt jäsenvaltioiden välisistä tilastollisista siirroista, jäsenvaltioiden välisistä sekä jäsenvaltioi­ den ja kolmansien maiden välisistä yhteishankkeista, alkuperäta­ kuista, hallinnollisista menettelyistä, tiedottamisesta ja koulutuksesta sekä uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian pääsystä sähköverkkoon. Lisäksi siinä vahvistetaan kestävyyskri­ teerit biopolttoaineille ja bionesteille.

2 artikla

Määritelmät

Tässä direktiivissä sovelletaan direktiivin 2003/54/EY määritelmiä.

Lisäksi sovelletaan seuraavia määritelmiä:

a) ”uusiutuvista lähteistä peräisin olevalla energialla” tarkoite­ taan uusiutuvista, muista kuin fossiilisista lähteistä peräisin olevaa energiaa eli tuuli- ja aurinkoenergiaa, ilmalämpöener­ giaa, geotermistä energiaa, hydrotermistä energiaa ja valta­ merienergiaa, vesivoimaa, biomassaa, kaatopaikoilla ja jätevedenpuhdistamoissa syntyvää kaasua ja biokaasua;

b) ”ilmalämpöenergialla” tarkoitetaan ilmassa lämmön muo­ dossa olevaa energiaa;

c) ”geotermisellä energialla” tarkoitetaan maaperän pinnan alle lämmön muodossa varastoitunutta energiaa;

d) ”hydrotermisellä energialla” tarkoitetaan pintaveteen lämmön muodossa varastoitunutta energiaa;

e) ”biomassalla” tarkoitetaan maataloudesta (sekä kasvi- että eläinperäiset aineet mukaan lukien), metsätaloudesta ja nii­ hin liittyviltä tuotannonaloilta, myös kalastuksesta ja vesivil­ jelystä, peräisin olevien biologista alkuperää olevien tuotteiden, jätteiden ja tähteiden biohajoavaa osaa sekä teollisuus- ja yhdyskuntajätteiden biohajoavaa osaa;

f) ”energian kokonaisloppukulutuksella” tarkoitetaan teollisuu­ den, liikenteen, kotitalouksien, palvelujen, myös julkisten pal­ velujen, maatalouden sekä metsä- ja kalatalouden energiakäyttöön toimitettuja energiahyödykkeitä, mukaan lukien sähkön ja lämmön käyttö energiatoimialalla sähkön ja lämmön tuotantoon sekä sähkön ja lämmön jakelu- ja siirtohäviöt;

g) ”kaukolämmityksellä” tai ”kaukojäähdytyksellä” tarkoitetaan termisen energian jakelua höyryn, kuuman veden tai jäähdy­ tetyn nesteen muodossa keskitetystä tuotantolähteestä ver­ koston välityksellä useisiin rakennuksiin tai kohteisiin käytettäväksi lämmitykseen tai jäähdytykseen sisätiloissa tai prosesseissa;

h) ”bionesteillä” tarkoitetaan biomassasta muuhun energiakäyt­ töön kuin liikennettä varten, sähkö, lämmitys ja jäähdytys mukaan lukien, tuotettuja nestemäisiä polttoaineita;

i) ”biopolttoaineilla” tarkoitetaan nestemäisiä tai kaasumaisia liikenteessä käytettäviä polttoaineita, jotka tuotetaan biomassasta;

j) ”alkuperätakuulla” tarkoitetaan sähköistä asiakirjaa, joka toi­ mii ainoastaan todisteena loppukuluttajalle siitä, että tietty energiaosuus tai -määrä on tuotettu uusiutuvista lähteistä direktiivin 2003/54/EY 3 artiklan 6 kohdan vaatimusten mukaisesti;

k) ”tukijärjestelmällä” tarkoitetaan jäsenvaltion tai tiettyjen jäsenvaltioiden käyttämää välinettä, järjestelmää tai mekanis­ mia, joka edistää uusiutuvista lähteistä peräisin olevan ener­ gian käyttöä alentamalla tällaisen energian kustannuksia, korottamalla sen mahdollista myyntihintaa tai lisäämällä täl­ laisen energian ostomääriä uusiutuvan energian velvoitteen avulla tai muulla tavalla. Edellä mainittu sisältää muun muassa investointituen, verovapaudet tai -helpotukset, veronpalautukset, uusiutuvan energian velvoitteen tukijärjes­ telmät kuten ne, joissa käytetään vihreitä sertifikaatteja, sekä syöttötariffimaksujen ja lisähintamaksujen kaltaiset suorat hintatukijärjestelmät;

l) ”uusiutuvan energian velvoitteella” tarkoitetaan kansallista tukijärjestelmää, jonka mukaan energian tuottajien on varat­ tava tietty osuus tuotannostaan uusiutuvista lähteistä peräi­ sin olevalle energialle, energian toimittajien on varattava tietty osuus toimituksistaan uusiutuvista lähteistä peräisin olevalle energialle tai energian kuluttajien on varattava tietty osuus kulutuksestaan uusiutuvista lähteistä peräisin olevalle energialle. Edellä mainittu sisältää järjestelmät, joissa maini­ tut vaatimukset voidaan täyttää käyttämällä vihreitä sertifikaatteja;

m) ”todellisella arvolla” tarkoitetaan kasvihuonekaasupäästövä­ hennyksiä joissakin tai kaikissa erityisen biopolttoainetuotan­ non vaiheissa laskettuna liitteessä V olevassa C osassa tarkoitetun menetelmän mukaisesti;

n) ”tyypillisellä arvolla” tarkoitetaan tietyn biopolttoainetuotan­ toketjun arvioitua tyypillistä kasvihuonekaasupäästö- vähennystä;

o) ”oletusarvolla” tarkoitetaan tyypillisestä arvosta ennalta mää­ ritettyjen tekijöiden avulla johdettua arvoa, jota voidaan tässä direktiivissä määritellyissä olosuhteissa käyttää todellisen arvon sijasta.

L 140/28 FI Euroopan unionin virallinen lehti 5.6.2009

3 artikla

Uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian käyttöä koskevat pakolliset kansalliset kokonaistavoitteet ja

toimenpiteet

1. Kunkin jäsenvaltion on varmistettava, että 5–11 artiklan mukaisesti laskettu uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian osuus energian kokonaisloppukulutuksesta on vuonna 2020 vähintään yhtä suuri kuin liitteessä I olevassa A osassa olevan tau­ lukon kolmannessa sarakkeessa asetettu kansallinen kokonaista­ voite uusiutuvista lähteistä peräisin olevalle energialle kyseisenä vuonna. Tällaiset pakolliset kansalliset kokonaistavoitteet ovat yhdenmukaisia sen tavoitteen kanssa, jonka mukaan uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian osuuden on oltava vähintään 20 prosenttia energian kokonaisloppukulutuksesta yhteisössä vuonna 2020. Jotta tässä artiklassa säädetyt tavoitteet voidaan saavuttaa helpommin, kukin jäsenvaltio edistää energiatehok­ kuutta ja energiansäästöä sekä kannustaa niihin.

2. Jäsenvaltioiden on toteutettava tehokkaasti suunnitellut toi­ menpiteet sen varmistamiseksi, että uusiutuvista lähteistä peräi­ sin olevan energian osuus on sama tai suurempi kuin liitteessä I olevassa B osassa kuvatussa ohjeellisessa kehityspolussa esitetty osuus.

3. Tämän artiklan 1 ja 2 kohdassa asetettujen tavoitteiden saa­ vuttamiseksi jäsenvaltiot voivat soveltaa muun muassa seuraavia toimenpiteitä:

a) tukijärjestelmät;

b) eri jäsenvaltioiden väliset sekä jäsenvaltioiden ja kolmansien maiden väliset yhteistyötoimet, joiden tarkoituksena on saa­ vuttaa 5–11 artiklan mukaiset kansalliset kokonaistavoitteet.

Jäsenvaltioilla on oikeus päättää tämän direktiivin 5–11 artiklan mukaisesti, missä laajuudessa ne tukevat eri jäsenvaltiossa tuotet­ tua uusiutuvista lähteistä peräisin olevaa energiaa, sanotun kui­ tenkaan rajoittamatta perustamissopimuksen 87 ja 88 artiklan soveltamista.

4. Kunkin jäsenvaltion on varmistettava, että uusiutuvista läh­ teistä peräisin olevan energian osuus kaikissa liikennemuodoissa on vuonna 2020 vähintään 10 prosenttia liikenteen energian lop­ pukulutuksesta kyseisessä jäsenvaltiossa.

Seuraavia säännöksiä sovelletaan tätä kohtaa sovellettaessa:

a) laskettaessa nimittäjää, jolla tarkoitetaan ensimmäisen ala­ kohdan mukaisesti energian kokonaiskulutusta liikenteessä, ainoastaan bensiini, diesel, tie- ja rautatiekuljetuksissa kulu­ tetut biopolttoaineet ja sähkö otetaan huomioon;

b) laskettaessa osoittajaa, jolla tarkoitetaan ensimmäisen ala­ kohdan mukaisesti uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian kulutusta liikenteessä, kaikissa liikennemuodoissa käytettävät kaikki uusiutuvista lähteistä peräisin olevan ener­ gian muodot otetaan huomioon;

c) laskettaessa a ja b alakohdan mukaista kaikentyyppisissä säh­ kökäyttöisissä ajoneuvoissa käytettävän uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian osuutta jäsenvaltiot voivat käyttää joko uusiutuvista energialähteistä tuotetun sähkön keskimää­ räistä osuutta yhteisössä tai uusiutuvista energialähteistä tuo­ tetun sähkön osuutta omassa maassaan kahden edellisen

vuoden kulutuksen perusteella. Lisäksi laskettaessa sähkö­ käyttöisten maantieajoneuvojen kuluttamaa uusiutuvista energialähteistä tuotetun sähkön määrää kulutuksen katso­ taan olevan 2,5-kertainen uusiutuvista energialähteistä tuo­ tetun sähkön energiasisältöön verrattuna.

Komissio esittää tarvittaessa 31 päivään joulukuuta 2011 men­ nessä ehdotuksen, jossa sallitaan tietyin ehdoin se, että kaiken­ tyyppisissä sähköajoneuvoissa käytetty uusiutuvista energialähteistä tuotetun sähkön kokonaismäärä voidaan ottaa huomioon.

Komissio esittää tarvittaessa 31 päivään joulukuuta 2011 men­ nessä myös ehdotuksen, joka koskee uusiutuvista lähteistä peräi­ sin olevan vedyn osuutta kokonaispolttoaineyhdistelmässä.

4 artikla

Kansalliset uusiutuvaa energiaa käsittelevät toimintasuunnitelmat

1. Kunkin jäsenvaltion on vahvistettava kansallinen uusiutu­ vaa energiaa käsittelevä toimintasuunnitelma. Kansallisissa uusiu­ tuvaa energiaa käsittelevissä toimintasuunnitelmissa määritetään jäsenvaltion kansalliset tavoitteet liikenteessä, sähköntuotannossa sekä lämmityksessä ja jäähdytyksessä vuonna 2020 kulutettavalle uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian osuudelle siten, että huomioon otetaan muiden energiatehokkuuteen liittyvien poli­ tiikkatoimien vaikutukset energian loppukäyttöön ja näiden kan­ sallisten kokonaistavoitteiden saavuttamiseksi tarvittavat toimenpiteet, kuten paikallisten, alueellisten ja kansallisten viran­ omaisten yhteistyö, suunnitellut tilastolliset siirrot tai yhteishank­ keet, kansalliset suunnitelmat olemassa olevien biomassavarojen kehittämiseksi ja uusien biomassavarojen hyödyntämiseksi eri käyttötarkoituksiin sekä 13–19 artiklan vaatimusten täyttämiseksi toteutettavat toimenpiteet.

Komissio hyväksyy viimeistään 30 päivänä kesäkuuta 2009 kan­ sallisten uusiutuvaa energiaa käsittelevien toimintasuunnitelmien mallin. Mainittu malli sisältää liitteessä VI asetetut vähimmäisvaa­ timukset. Jäsenvaltioiden on noudatettava mainittua mallia kan­ sallista uusiutuvaa energiaa käsittelevää toimintasuunnitelmaa laatiessaan.

2. Jäsenvaltioiden on toimitettava kansalliset uusiutuvaa ener­ giaa käsittelevät toimintasuunnitelmansa komissiolle viimeistään 30 päivänä kesäkuuta 2010.

3. Kunkin jäsenvaltion on julkaistava ja toimitettava komissi­ olle kuusi kuukautta ennen kansallisen uusiutuvaa energiaa käsit­ televän toimintasuunnitelmansa valmistumista ennusteasiakirja, joka sisältää:

a) vuoteen 2020 ulottuvan arvion asianomaisen jäsenvaltion uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian ylimääräisestä tuotannosta, joka lasketaan käyttämällä vertailukohtana ohjeellista kehityspolkua ja voitaisiin siirtää muille jäsenval­ tioille 6–11 artiklan mukaisesti, sekä arvion sen mahdollisuu­ desta osallistua yhteishankkeisiin; ja

b) asianomaisessa jäsenvaltiossa vallitsevan uusiutuvista läh­ teistä peräisin olevan energian arvioidun kysynnän, joka on tyydytettävä muilla keinoilla kuin kotimaisella tuotannolla vuoteen 2020 saakka.

5.6.2009 FI Euroopan unionin virallinen lehti L 140/29

Mainitut tiedot voivat sisältää kustannuksiin, hyötyihin ja rahoi­ tukseen liittyviä osia. Tämä ennuste on saatettava ajan tasalle jäsenvaltioiden kertomuksissa 22 artiklan 1 kohdan l ja m alakoh­ dan mukaisesti.

4. Jäsenvaltion, jonka uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian osuus on välittömästi edeltävänä kaksivuotiskautena jää­ nyt pienemmäksi kuin liitteessä I olevassa B osassa määritetyssä ohjeellisessa kehityspolussa esitetään, on viimeistään seuraavan vuoden 30 päivänä kesäkuuta toimitettava komissiolle muutettu kansallinen uusiutuvaa energiaa käsittelevä toimintasuunnitelma, jossa esitetään riittävät ja suhteelliset toimenpiteet sen varmista­ miseksi, että asianomainen jäsenvaltio alkaa uudelleen noudattaa liitteessä I olevassa B osassa kuvattua ohjeellista kehityspolkua.

Jos jäsenvaltio on jäänyt vain vähäisen marginaalin päähän ohjeel­ lisesta kehityspolusta, ja kun huomioon otetaan jäsenvaltion nykyiset ja tulevat toimenpiteet, komissio voi päätöksellään vapauttaa jäsenvaltion velvoitteesta laatia muutettu kansallinen uusiutuvaa energiaa käsittelevä toimintasuunnitelma.

5. Komissio arvioi kansallisia uusiutuvaa energiaa käsitteleviä toimintasuunnitelmia, erityisesti jäsenvaltioiden 3 artiklan 2 koh­ dan mukaisesti suunnittelemien toimenpiteiden riittävyyttä. Komissio voi antaa suosituksen vastauksenaan kansalliseen uusiu­ tuvaa energiaa käsittelevään toimintasuunnitelmaan tai muutet­ tuun kansalliseen uusiutuvaa energiaa käsittelevään toimintasuunnitelmaan.

6. Komissio toimittaa Euroopan parlamentille kansalliset uusiutuvaa energiaa käsittelevät toimintasuunnitelmat ja ennus­ teasiakirjat siinä muodossa, jossa ne julkaistaan 24 artiklan 2 koh­ dassa tarkoitetulla avoimuusfoorumilla, sekä tämän artiklan 5 kohdassa tarkoitetut suositukset.

5 artikla

Uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian osuuden laskeminen

1. Uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian kokonaislop­ pukulutuksen määrä kussakin jäsenvaltiossa määritetään laske­ malla yhteen seuraavat osatekijät:

a) uusiutuvista energialähteistä tuotetun sähkön kokonaislop­ pukulutuksen määrä;

b) uusiutuvista lähteistä peräisin olevan lämmitys- ja jäähdytys­ energian kokonaisloppukulutuksen määrä; ja

c) uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian loppukulutuk­ sen määrä liikenteessä.

Uusiutuvista energialähteistä tuotettu kaasu, sähkö ja vety on uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian kokonaisloppuku­ lutuksen osuutta laskettaessa otettava huomioon vain kerran ensimmäisen alakohdan a, b tai c alakohdassa.

Jollei 17 artiklan 1 kohdan toisesta alakohdasta muuta johdu, sel­ laisia biopolttoaineita ja bionesteitä, jotka eivät täytä 17 artik­ lan 2–6 kohdassa vahvistettuja kestävyyskriteerejä, ei oteta huomioon.

2. Jos jäsenvaltio katsoo, että sen on ylivoimaisen esteen vuoksi mahdotonta saavuttaa sitä uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian osuutta energian kokonaisloppukulutuksesta, joka on vuoden 2020 osalta asetettu liitteessä I olevassa A osassa olevan taulukon kolmannessa sarakkeessa, sen on mahdollisim­ man pian ilmoitettava tästä komissiolle. Komission on tehtävä päätös siitä, onko näytetty toteen, että kyseessä on ylivoimainen este. Jos komissio katsoo asiaa koskevassa päätöksessään ylivoi­ maisen esteen tulleen toteen näytetyksi, se päättää, millä tavalla jäsenvaltion uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian koko­ naisloppukulutusta on tarkistettava vuoden 2020 osalta.

3. Sovellettaessa 1 kohdan a alakohtaa uusiutuvista energialäh­ teistä tuotetun sähkön kokonaisloppukulutus lasketaan jäsenval­ tiossa uusiutuvista energialähteistä tuotetun sähkön määränä, johon ei lasketa sähkön tuotantoa pumppuvoimalaitoksissa aiem­ min ylämäkeen pumpatun veden avulla.

Sekä uusiutuvia että perinteisiä energialähteitä käyttävissä moni­ polttoainelaitoksissa otetaan huomioon ainoastaan uusiutuvista energialähteistä tuotettu sähkö. Tässä laskelmassa kunkin energia­ lähteen osuus lasketaan sen energiasisällön perusteella.

Vesivoimalla ja tuulivoimalla tuotettu sähkö otetaan huomioon liitteessä II vahvistetun normalisointisäännön mukaisesti.

4. Sovellettaessa 1 kohdan b alakohtaa uusiutuvista lähteistä tuotetun, lämmityksessä ja jäähdytyksessä käytetyn energian lop­ pukulutus lasketaan jäsenvaltioissa uusiutuvista energialähteistä tuotetun kaukolämmön ja -jäähdytyksen määränä lisättynä muun uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian kulutuksella teolli­ suudessa, kotitalouksissa, palvelualoilla, maataloudessa sekä metsä- ja kalataloudessa lämmitys-, jäähdytys- ja tuotantotarkoituksiin.

Sekä uusiutuvia että perinteisiä energialähteitä käyttävissä moni­ polttoainelaitoksissa otetaan huomioon ainoastaan uusiutuvista energialähteistä tuotettu lämmitys ja jäähdytys. Tässä laskelmassa kunkin energialähteen osuus lasketaan sen energiasisällön perusteella.

Lämpöpumpuilla saatu ilmalämpöenergia, geoterminen lämpö­ energia ja hydroterminen lämpöenergia otetaan 1 kohdan b ala­ kohtaa sovellettaessa huomioon sillä edellytyksellä, että lopullinen energiantuotanto on merkittävästi suurempi kuin lämpöpumppu­ jen käyttämiseen tarvittavan primäärienergian määrä. Tämän direktiivin mukaisena uusiutuvista lähteistä peräisin olevana ener­ giana pidettävän lämmön määrä lasketaan liitteessä VII esitetyn menetelmän mukaisesti.

Termistä energiaa sellaisista passiivisista energiajärjestelmistä, joissa alhaisempi energiankulutus saadaan aikaan passiivisesti rakennuksen rakenneratkaisuilla tai uusiutumattomista lähteistä peräisin olevan energian tuottamalla lämmöllä, ei oteta huomi­ oon 1 kohdan b alakohtaa sovellettaessa.

5. Liitteessä III lueteltujen liikenteen polttoaineiden energiasi­ sällöt otetaan huomioon sellaisina kuin ne määritetään kyseisessä liitteessä. Liitettä III voidaan mukauttaa tieteen ja tekniikan kehi­ tykseen. Tällaiset toimenpiteet, joiden tarkoituksena on muuttaa tämän direktiivin muita kuin keskeisiä osia, hyväksytään 25 artik­ lan 4 kohdassa tarkoitettua valvonnan käsittävää sääntelymenet­ telyä noudattaen.

(1)

L 140/30 FI Euroopan unionin virallinen lehti 5.6.2009

6. Uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian osuus laske­ taan jakamalla uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian kokonaisloppukulutus kaikista energialähteistä peräisin olevan energian kokonaisloppukulutuksella, ja se ilmaistaan prosentteina.

Ensimmäistä alakohtaa sovellettaessa 1 kohdassa tarkoitettua summaa mukautetaan 6, 8, 10 ja 11 artiklan mukaisesti.

Laskettaessa jäsenvaltion energian kokonaisloppukulutusta sen mittaamiseksi, täyttääkö se tämän direktiivin mukaiset tavoitteet ja ohjeellisen kehityspolun, lentoliikenteen kuluttaman energian määräksi lasketaan enintään 6,18 prosenttia asianomaisen jäsen­ valtion energian kokonaisloppukulutuksesta. Kyproksen ja Mal­ tan osalta lentoliikenteen kuluttaman energian määräksi lasketaan enintään 4,12 prosenttia asianomaisten jäsenvaltioiden energian kokonaisloppukulutuksesta.

7. Uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian osuuden las­ kemisessa käytetään energiatilastoista 22 päivänä lokakuuta 2008 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1099/2008

(1) EUVL L 304, 14.11.2008, s. 1.

säädettyjä menetelmiä ja määritelmiä.

Jäsenvaltioiden on varmistettava mainittujen alakohtaisten osuuk­ sien ja kokonaisosuuksien laskemisessa käytettyjen tilastotietojen sekä niiden tietojen yhdenmukaisuus, jotka ilmoitetaan komissi­ olle asetuksen (EY) N:o 1099/2008 nojalla.

6 artikla

Tilastolliset siirrot jäsenvaltioiden välillä

1. Jäsenvaltiot voivat päättää ja tehdä järjestelyjä, jotka koske­ vat uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian tietyn määrän tilastollista siirtoa jäsenvaltiosta toiseen. Siirrettävä määrä on:

a) vähennettävä siitä uusiutuvista lähteistä peräisin olevan ener­ gian määrästä, joka otetaan huomioon määritettäessä sitä, onko jäsenvaltio siirron yhteydessä noudattanut 3 artiklan 1 ja 2 kohdassa asetettuja vaatimuksia; ja

b) lisättävä siihen uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian määrään, joka otetaan huomioon määritettäessä sitä, onko siirron hyväksynyt toinen jäsenvaltio noudattanut 3 artik­ lan 1 ja 2 kohdassa asetettuja vaatimuksia.

Tilastollinen siirto ei vaikuta siirron tekevän jäsenvaltion kansal­ lisen tavoitteen saavuttamiseen.

2. Edellä 1 kohdassa tarkoitetut järjestelyt voivat olla voimassa yhden tai useamman vuoden ajan. Niistä on ilmoitettava komis­ siolle kolmen kuukauden kuluessa sen vuoden päättymisestä, jol­ loin ne tulevat voimaan. Siirretyn energian määrää ja hintaa koskevat tiedot on sisällytettävä komissiolle annettaviin tietoihin.

3. Siirrot tulevat voimaan vasta sen jälkeen, kun kaikki siirtoon osallistuvat jäsenvaltiot ovat ilmoittaneet siirrosta komissiolle.

7 artikla

Jäsenvaltioiden väliset yhteishankkeet

1. Kaksi jäsenvaltiota tai useammat jäsenvaltiot voivat toimia yhteistyössä kaikentyyppisissä yhteishankkeissa, jotka liittyvät sähkön, lämmityksen tai jäähdytyksen tuottamiseen uusiutuvista energialähteistä. Yksityiset toimijat voivat osallistua mainittuun yhteistyöhön.

2. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle sähkön, lämmi­ tyksen tai jäähdytyksen osuus tai määrä, joka tuotetaan uusiutu­ vista energialähteistä niiden alueella 25. päivän kesäkuuta 2009 jälkeen toteutetuissa yhteishankkeissa tai kyseisen päivämäärän jälkeen kunnostetun laitoksen kapasiteetin lisäyksellä, jonka kat­ sotaan sisältyvän toisen jäsenvaltion kansalliseen kokonaistavoit­ teeseen arvioitaessa tämän direktiivin vaatimusten täyttämistä.

3. Edellä 2 kohdassa tarkoitetussa ilmoituksessa on:

a) kuvattava ehdotettua laitosta tai ilmoitettava kunnostettu laitos;

b) määritettävä laitoksen tuottaman sähkön, lämmityksen tai jäähdytyksen osuus tai määrä, jonka katsotaan sisältyvän toi­ sen jäsenvaltion kansalliseen kokonaistavoitteeseen;

c) ilmoitettava jäsenvaltio, jonka hyväksi ilmoitus tehdään; ja

d) määritettävä kokonaisissa kalenterivuosissa ajanjakso, jolloin laitoksen uusiutuvista energialähteistä tuottaman sähkön, lämmityksen tai jäähdytyksen katsotaan sisältyvän toisen jäsenvaltion kansalliseen kokonaistavoitteeseen.

4. Edellä olevan 3 kohdan d alakohdan nojalla määritettävä ajanjakso saa ulottua enintään vuoteen 2020 saakka. Yhteishanke voi olla voimassa myös vuoden 2020 jälkeen.

5. Tämän artiklan mukaista ilmoitusta ei voi muuttaa eikä peruuttaa ilman ilmoituksen tekevän jäsenvaltion ja sen jäsenval­ tion yhteistä sopimusta, joka on ilmoitettu 3 kohdan c alakohdan mukaisesti.

8 artikla

Jäsenvaltioiden välisten yhteishankkeiden vaikutus

1. Kolmen kuukauden kuluessa kunkin 7 artiklan 3 kohdan d alakohdassa määritettyyn ajanjaksoon sisältyvän vuoden päätty­ misestä 7 artiklan mukaisen ilmoituksen tehneen jäsenvaltion on toimitettava ilmoituskirje, jossa ilmoitetaan:

a) 7 artiklan mukaisessa ilmoituksessa tarkoitetun laitoksen kyseisen vuoden aikana uusiutuvista energialähteistä tuotta­ man sähkön, lämmityksen tai jäähdytyksen kokonaismäärä; ja

5.6.2009 FI Euroopan unionin virallinen lehti L 140/31

b) mainitun laitoksen kyseisen vuoden aikana uusiutuvista ener­ gialähteistä tuottaman sähkön, lämmityksen tai jäähdytyksen määrä, joka sisältyy toisen jäsenvaltion kansalliseen koko­ naistavoitteeseen ilmoituksen ehtojen mukaisesti.

2. Ilmoittavan jäsenvaltion on lähetettävä ilmoituskirje sille jäsenvaltiolle, jonka hyväksi ilmoitus tehtiin, sekä komissiolle.

3. Arvioitaessa tässä direktiivissä asetettujen vaatimusten mukaisten kansallisten kokonaistavoitteiden täyttämistä 1 kohdan b alakohdan mukaisesti ilmoitettu uusiutuvista energialähteistä tuotetun sähkön, lämmityksen tai jäähdytyksen määrä:

a) vähennetään siitä uusiutuvista energialähteistä tuotetun säh­ kön, lämmityksen tai jäähdytyksen määrästä, joka otetaan huomioon arvioitaessa, onko 1 kohdassa tarkoitetun ilmoi­ tuskirjeen lähettänyt jäsenvaltio täyttänyt tavoitteet; ja

b) lisätään siihen uusiutuvista energialähteistä tuotetun sähkön, lämmityksen tai jäähdytyksen määrään, joka otetaan huomi­ oon arvioitaessa, onko 2 kohdassa tarkoitettu ilmoituskirjeen vastaanottanut jäsenvaltio täyttänyt tavoitteet.

9 artikla

Jäsenvaltioiden ja kolmansien maiden väliset yhteishankkeet

1. Yksi tai useampi jäsenvaltio voi harjoittaa yhteistyötä yhden tai useamman kolmannen maan kanssa kaikentyyppisissä sähkön tuotantoa uusiutuvista energialähteistä koskevissa yhteishank­ keissa. Yksityiset toimijat voivat osallistua mainittuun yhteistyöhön.

2. Uusiutuvista energialähteistä kolmannessa maassa tuotettu sähkö otetaan huomioon tässä direktiivissä asetettujen kansallisia kokonaistavoitteita koskevien vaatimusten täyttymistä arvioita­ essa ainoastaan sillä ehdolla, että seuraavat edellytykset täyttyvät:

a) sähkö kulutetaan yhteisössä; tämän vaatimuksen katsotaan täyttyvän, jos:

i) alkuperämaan, kohdemaan ja tilanteen mukaan kunkin kolmannen kauttakulkumaan kaikki vastuulliset siirtoverkko-operaattorit ovat sitovasti sisällyttäneet las­ kettua sähköä vastaavan määrän sähköä allokoituun yhteenliittämiskapasiteettiin;

ii) rajayhdysjohdon yhteisön puolella oleva vastuullinen siirtoverkko-operaattori on sitovasti rekisteröinyt lasket­ tua sähköä vastaavan määrän sähköä tasejärjestelmään; ja

iii) nimetty kapasiteetti ja 2 kohdan b alakohdassa maini­ tun laitoksen sähköntuotanto uusiutuvista energialäh­ teistä koskevat samaa ajanjaksoa;

b) sähkön tuottaa äskettäin rakennettu ja 25. päivän kesäkuuta 2009 jälkeen toimintansa aloittanut laitos tai se tuotetaan kyseisen päivämäärän jälkeen kunnostetun laitoksen kapasi­ teetin lisäyksellä 1 kohdan mukaisen yhteishankkeen puit­ teissa; ja

c) tuotetulle ja viedylle sähkölle ei ole myönnetty kolmannen maan tukijärjestelmästä muuta tukea kuin laitokselle myön­ nettyä investointitukea.

3. Jäsenvaltiot voivat pyytää komissiolta, että 5 artiklaa sovel­ lettaessa otetaan huomioon uusiutuvista energialähteistä kolman­ nessa maassa tuotettu ja kulutettu sähkö, kun kyse on tapauksista, joissa jäsenvaltion ja kolmannen maan välisen rajayhdysjohdon rakentamisen siirtymäaika on erittäin pitkä, ja kun seuraavat edel­ lytykset täyttyvät:

a) rajayhdysjohdon rakentaminen on alkanut 31 päivään joulu­ kuuta 2016 mennessä;

b) rajayhdysjohtoa on mahdotonta saada toimintakuntoon 31 päivään joulukuuta 2020 mennessä;

c) rajayhdysjohto on mahdollista saada toimintakuntoon 31 päivään joulukuuta 2022 mennessä;

d) toimintakuntoon saattamisen jälkeen rajayhdysjohtoa käyte­ tään uusiutuvista energialähteistä tuotetun sähkön vientiin yhteisöön 2 kohdan mukaisesti;

e) sovellus koskee 2 kohdan b ja c alakohdan vaatimukset täyt­ tävää yhteishanketta, joka käyttää rajayhdysjohtoa sen toi­ mintakuntoon saattamisesta lähtien, ja sähkön määrää, joka ei ole sitä sähkön määrää suurempi, joka viedään yhteisöön rajayhdysjohdon toimintakuntoon saattamisen jälkeen.

4. Kolmannen maan alueella toimivassa laitoksessa tuotetun sähkön osuus tai määrä, jonka katsotaan sisältyvän yhden tai use­ amman jäsenvaltion kansalliseen kokonaistavoitteeseen 3 artik­ lan noudattamista arvioitaessa, on ilmoitettava komissiolle. Kun edellä mainittu koskee useampaa kuin yhtä jäsenvaltiota, tämän osuuden tai määrän jakautuminen jäsenvaltioiden kesken on ilmoitettava komissiolle. Mainittu osuus tai määrä ei saa ylittää yhteisöön todellisuudessa vietyä ja siellä kulutettua osuutta tai määrää, joka vastaa tämän artiklan 2 kohdan a alakohdan i ja ii alakohdassa tarkoitettua määrää ja täyttää sen 2 kohdan a alakoh­ dassa asetetut ehdot. Jokaisen jäsenvaltion, jonka kansalliseen kokonaistavoitteeseen sähkön osuuden tai määrän on tarkoitus sisältyä, on annettava tämä ilmoitus.

5. Edellä 4 kohdassa tarkoitetussa ilmoituksessa on:

a) kuvattava ehdotettua laitosta tai ilmoitettava kunnostettu laitos;

b) määritettävä laitoksen tuottaman sähkön osuus tai määrä, jonka katsotaan sisältyvän jäsenvaltion kansalliseen tavoittee­ seen, sekä vastaavat rahoitusjärjestelyt, jollei luottamukselli­ suutta koskevista vaatimuksista muuta johdu;

L 140/32 FI Euroopan unionin virallinen lehti 5.6.2009

c) määritettävä kokonaisissa kalenterivuosissa ajanjakso, jonka aikana sähkön on katsottava sisältyvän jäsenvaltion kansalli­ seen kokonaistavoitteeseen; ja

d) oltava sen kolmannen maan, jonka alueella laitos on määrä ottaa käyttöön, kirjallinen tunnustus b ja c alakohdan osalta, sekä laitoksen tuottaman energian osuus tai määrä, jonka kyseinen kolmas maa aikoo käyttää kotimaiseen kulutukseen.

6. Edellä 5 kohdan c alakohdassa määritetty ajanjakso saa ulot­ tua enintään vuoteen 2020 saakka. Yhteishanke voi olla voimassa myös vuoden 2020 jälkeen.

7. Tämän artiklan mukaista ilmoitusta ei voi muuttaa eikä peruuttaa ilman ilmoituksen tekevän kolmannen maan ja sen kol­ mannen maan yhteistä sopimusta, joka on tunnustanut yhteis­ hankkeen 5 kohdan d alakohdan mukaisesti.

8. Jäsenvaltiot ja yhteisö rohkaisevat energiayhteisösopimuk­ sen mukaisia asianmukaisia elimiä ryhtymään energiayhteisöso­ pimuksen mukaisesti toimenpiteisiin, jotka ovat välttämättömiä, jotta mainitun sopimuksen sopimuspuolet voivat soveltaa tässä direktiivissä säädettyjä jäsenvaltioiden välistä yhteistyötä koske­ via säännöksiä.

10 artikla

Jäsenvaltioiden ja kolmansien maiden välisten yhteishankkeiden vaikutukset

1. Kolmen kuukauden kuluessa kunkin 9 artiklan 5 kohdan c alakohdassa määritettyyn ajanjaksoon sisältyvän vuoden päätty­ misestä 9 artiklan mukaisen ilmoituksen tehneen jäsenvaltion on toimitettava ilmoituskirje, jossa ilmoitetaan:

a) 9 artiklan mukaisessa ilmoituksessa tarkoitetun laitoksen kyseisen vuoden aikana uusiutuvista energialähteistä tuotta­ man sähkön kokonaismäärä;

b) mainitun laitoksen kyseisen vuoden aikana uusiutuvista ener­ gialähteistä tuottaman sähkön määrä, joka sisältyy sen kan­ salliseen kokonaistavoitteeseen 9 artiklan mukaisen ilmoituksen ehtojen mukaisesti; ja

c) todisteet 9 artiklan 2 kohdassa asetettujen ehtojen noudattamisesta.

2. Jäsenvaltion on lähetettävä ilmoituskirje kolmannelle val­ tiolle, joka on tunnustanut hankkeen 9 artiklan 5 kohdan d ala­ kohdan mukaisesti, sekä komissiolle.

3. Arvioitaessa tässä direktiivissä asetettujen vaatimusten mukaisten kansallisten kokonaistavoitteiden täyttämistä 1 kohdan b alakohdan mukaisesti ilmoitettu uusiutuvista energialähteistä tuotetun sähkön määrä otetaan huomioon arvioitaessa, onko ilmoituskirjeen lähettänyt jäsenvaltio täyttänyt vaatimukset.

11 artikla

Yhteiset tukijärjestelmät

1. Kaksi jäsenvaltiota tai useammat jäsenvaltiot voivat vapaa­ ehtoisesti päättää yhdistää tai osittain yhteensovittaa kansalliset tukijärjestelmänsä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 3 artiklan mukaisia jäsenvaltioiden velvoitteita. Tällaisissa tapauksissa yhden osallistuvan jäsenvaltion alueella tuotetun uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian tietty määrä voidaan sisällyttää toisen osallistuvan jäsenvaltion kansalliseen kokonaistavoitteeseen, jos asianomaiset jäsenvaltiot:

a) suorittavat uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian tie­ tyn määrän tilastollisen siirron jäsenvaltiosta toiseen 6 artik­ lan mukaisesti; tai

b) ottavat käyttöön osallistuvien jäsenvaltioiden hyväksymän jakelusäännön, jonka mukaisesti uusiutuvista lähteistä peräi­ sin olevat energian määrät jaetaan osallistuvien jäsenvaltioi­ den kesken. Mainitusta säännöstä on ilmoitettava komissiolle kolmen kuukauden kuluessa säännön ensimmäisen voimas­ saolovuoden päättymisestä.

2. Kolmen kuukauden kuluessa kunkin vuoden päättymisestä kunkin 1 kohdan b alakohdan mukaisesti ilmoituksen tehneen jäsenvaltion on toimitettava ilmoituskirje, jossa ilmoitetaan säh­ kön, lämmityksen tai jäähdytyksen kokonaismäärä, joka on tuo­ tettu uusiutuvista energialähteistä sen vuoden aikana, jolloin jakelusääntöä sovelletaan.

3. Tässä direktiivissä asetettujen kansallisia kokonaistavoitteita koskevien vaatimusten täyttymistä arvioitaessa uusiutuvista ener­ gialähteistä tuotetun sähkön, lämmityksen tai jäähdytyksen määrä, josta on ilmoitettu 2 kohdan mukaisesti, on jaettava uudel­ leen asianomaisten jäsenvaltioiden kesken ilmoitetun jakelusään­ nön mukaisesti.

12 artikla

Kapasiteetin lisäykset

Edellä olevaa 7 artiklan 2 kohtaa ja 9 artiklan 2 kohdan b alakoh­ taa sovellettaessa laitoksen kapasiteetin lisäyksen johdosta tuote­ tut uusiutuvista lähteistä peräisin olevat energiayksiköt katsotaan tuotetuiksi erillisessä laitoksessa, joka on otettu käyttöön kapasi­ teetin lisäysajankohtana.

13 artikla

Hallinnolliset menettelyt, säännökset ja määräykset

1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että valtuutus-, hyväksyntä- ja toimilupamenettelyjä koskevat kansalliset säännöt, joita sovelletaan sähköä, lämmitystä tai jäähdytystä uusiutuvista energialähteistä tuottaviin laitoksiin ja liitännäisiin siirto- ja jake­ luverkkojen infrastruktuureihin sekä biomassan jalostamiseen biopolttoaineiksi tai muiksi energiatuotteiksi, ovat oikeasuhteisia ja tarpeellisia.

määräyksissään otettava käyttöön asianmukaiset toimenpiteet,

(1)

5.6.2009 FI Euroopan unionin virallinen lehti L 140/33

Jäsenvaltioiden on erityisesti ryhdyttävä asianmukaisiin toimiin sen varmistamiseksi, että:

a) eri jäsenvaltioiden hallintorakenteiden ja organisaatioiden erot huomioon ottaen valtuutus-, hyväksyntä- ja toimilupa­ menettelyihin liittyvät kansallisten, alueellisten ja paikallisten hallintoelinten vastuualueet, aluesuunnittelu mukaan lukien, on sovitettu yhteen selkeästi ja määritetty siten, että suunnittelu- ja rakennuslupahakemusten ratkaisemiselle on asetettu läpinäkyvät aikataulut;

b) uusiutuvan energian tuotantolaitosten valtuutus-, hyväksyntä- ja toimilupahakemusten käsittelyä ja hakijoille annettavaa neuvontaa koskevia kattavia tietoja on saatavilla asianmukaisella tasolla;

c) hallintomenettelyjä sujuvoitetaan ja nopeutetaan asianmukai­ sella hallintotasolla;

d) valtuutus-, hyväksyntä- ja toimilupamenettelyjä koskevat säännöt ovat objektiivisia, läpinäkyviä, oikeasuhteisia ja haki­ joita tasapuolisesti kohtelevia, ja niissä otetaan kaikilta osin huomioon yksittäisten uusiutuvan energian teknologioiden erityispiirteet;

e) kuluttajien, suunnittelijoiden, arkkitehtien, rakentajien sekä laite- ja järjestelmäasentajien ja -toimittajien suorittamat hal­ linnolliset maksut ovat määräytymisperusteiltaan läpinäky­ viä ja kustannussuuntautuneita; ja

f) pienempiin hankkeisiin ja tarvittaessa myös hajautettuihin laitteisiin, joita käytetään energian tuottamiseen uusiutuvista lähteistä, sovelletaan yksinkertaistettuja ja kevyempiä lupa­ menettelyjä, mukaan lukien pelkkä ilmoittaminen, jos se on sallittua sovellettavassa sääntelykehyksessä.

2. Jäsenvaltioiden on selkeästi määritettävä tekniset eritelmät, jotka uusiutuvan energian laitteiden ja järjestelmien on täytettävä tukijärjestelmistä hyötymiseksi. Jos on olemassa eurooppalaisia standardeja, kuten ympäristömerkintöjä, energiamerkintöjä tai muita eurooppalaisten standardointielinten vahvistamia teknisiä viitejärjestelmiä, tekniset eritelmät on ilmaistava kyseisten stan­ dardien avulla. Teknisissä eritelmissä ei saa määrätä, missä laitteet ja järjestelmät on hyväksytettävä, eivätkä ne saisi estää sisämark­ kinoiden toimintaa.

3. Jäsenvaltioiden on suositeltava kaikille toimijoille ja erityi­ sesti paikallisille ja alueellisille hallintoelimille, että ne teollisuus- tai asuinalueita kaavoitettaessa, suunniteltaessa, rakennettaessa ja kunnostettaessa varmistavat, että on asennettu laitteistot ja järjes­ telmät uusiutuvista energialähteistä tuotetun sähkön, lämmityk­ sen ja jäähdytyksen sekä kaukolämmityksen ja -jäähdytyksen käyttöä varten. Jäsenvaltioiden on erityisesti kannustettava paikal­ lisia ja alueellisia hallintoelimiä tarvittaessa sisällyttämään uusiu­ tuvista energialähteistä tuotettu lämmitys ja jäähdytys kaupungin infrastruktuurin suunnitteluun.

4. Jäsenvaltioiden on rakennussäännöksissään ja­

joilla lisätään kaikentyyppisen uusiutuvista lähteistä peräisin ole­ van energian osuutta rakennusalalla.

Mainittuja toimenpiteitä vahvistettaessa tai alueellisissa tukijärjes­ telmissään jäsenvaltiot voivat ottaa huomioon kansalliset toimen­ piteet, jotka liittyvät energiatehokkuuden huomattavaan parantamiseen, sähkön ja lämmön yhteistuotantoon sekä passiivi-, matalaenergia- ja nollaenergiataloihin.

Jäsenvaltioiden on 31 päivään joulukuuta 2014 mennessä raken­ nussäännöksissään ja -määräyksissään tai muulla tavalla vastaa­ vin vaikutuksin tarvittaessa edellytettävä uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian vähimmäistasoa uusissa ja perusteelli­ sesti kunnostettavissa olemassa olevissa rakennuksissa. Jäsenval­ tioiden on sallittava mainittujen vähimmäistasojen saavuttaminen muun muassa kaukolämmöllä ja -jäähdytyksellä, joka tuotetaan käyttämällä merkittävää uusiutuvien energialähteiden määrää.

Ensimmäisen alakohdan vaatimuksia sovelletaan asevoimiin vain siltä osin kuin niiden soveltaminen ei ole ristiriidassa asevoimien toiminnan pääasiallisen luonteen ja tarkoituksen kanssa, sekä siten, että mainittuja vaatimuksia ei sovelleta yksinomaan sotilaal­ liseen tarkoitukseen käytettävään materiaaliin.

5. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että uudet julkiset raken­ nukset sekä perusteellisesti kunnostettavat olemassa olevat julki­ set rakennukset toimivat kansallisella, alueellisella ja paikallisella tasolla esimerkkeinä tämän direktiivin täytäntöönpanossa 1 päi­ västä tammikuuta 2012 alkaen. Jäsenvaltiot voivat muun muassa sallia sen, että mainittu velvoite täytetään noudattamalla nolla­ energiataloja koskevia normeja tai edellyttämällä, että kolmannet osapuolet käyttävät julkisten rakennusten tai osittain julkisten ja osittain yksityisten rakennusten kattoja sellaisia laitteita varten, jotka tuottavat energiaa uusiutuvista lähteistä.

6. Jäsenvaltioiden on rakennussäännöstensä ja -määräystensä puitteissa edistettävä sellaisten uusiutuvaa energiaa hyödyntävien lämmitys- ja jäähdytysjärjestelmien sekä -laitteiden käyttöä, joilla voidaan merkittävästi vähentää energiankulutusta. Tällaisten jär­ jestelmien ja laitteiden edistämisessä jäsenvaltioiden on käytettävä kansallisesti tai yhteisön tasolla kehitettyjä energia- tai ympäris­ tömerkintöjä tai muita asianmukaisia todistuksia tai normeja, mikäli sellaisia on.

Biomassan osalta jäsenvaltioiden on edistettävä sellaisia muunto­ teknologioita, joilla päästään kotitaloussovelluksissa ja kaupalli­ sissa sovelluksissa vähintään 85 prosentin ja teollisissa sovelluksissa vähintään 70 prosentin muuntohyötysuhteeseen.

Lämpöpumppujen osalta jäsenvaltioiden on edistettävä sellaisia lämpöpumppuja, jotka täyttävät ekologisista arviointiperusteista yhteisön ympäristömerkin myöntämiseksi sähkökäyttöisille, kaa­ sukäyttöisille ja absorptiolämpöpumpuille 9 päivänä marraskuuta 2007 tehdyssä komission päätöksessä 2007/742/EY

(1) EUVL L 301, 20.11.2007, s. 14.

asetetut ympäristömerkin vähimmäisvaatimukset.

L 140/34 FI Euroopan unionin virallinen lehti 5.6.2009

Aurinkolämpöenergian osalta jäsenvaltioiden on edistettävä ser­ tifioituja laitteita ja järjestelmiä, jotka perustuvat mahdollisiin eurooppalaisiin normeihin kuten ekomerkintöihin, energiamer­ kintöihin sekä muihin eurooppalaisten standardointielinten käyt­ töön ottamiin teknisiin viitejärjestelmiin.

Arvioidessaan järjestelmien ja laitteiden muuntotehokkuutta ja hyötysuhdetta tätä kohtaa sovellettaessa jäsenvaltioiden on käy­ tettävä yhteisössä tunnustettuja menetelmiä tai, ellei tällaisia ole, kansainvälisesti tunnustettuja menetelmiä, jos sellaisia on.

14 artikla

Tiedottaminen ja koulutus

1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että tieto tukitoimenpi­ teistä on saatavilla kaikille asianmukaisille toimijoille, kuten kulut­ tajille, rakentajille, asentajille, arkkitehdeille ja lämmitys-, jäähdytys- ja sähkölaitteiden ja -järjestelmien toimittajille sekä sel­ laisten ajoneuvojen toimittajille, jotka voivat käyttää uusiutuvista lähteistä peräisin olevaa energiaa.

2. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että joko laite- tai järjes­ telmätoimittajat tai kansalliset toimivaltaiset viranomaiset asetta­ vat saataville tietoa uusiutuvista lähteistä peräisin olevien lämmitys-, jäähdytys- ja sähkökäyttöön tarkoitettujen laitteiden ja järjestelmien nettohyödyistä sekä kustannus- ja energiatehokkuudesta.

3. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että sertifiointijärjestelmät tai vastaavat hyväksymisjärjestelmät tulevat pienen mittakaavan biomassapoltinten ja -uunien, aurinkosähkö- ja aurinkolämpöjär­ jestelmien, matalalta geotermistä lämpöä ottavien järjestelmien ja lämpöpumppujen asentajien saataville tai ovat heidän saatavillaan viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2012. Näissä järjestelmissä voidaan tarvittaessa ottaa huomioon olemassa olevat järjestelmät ja rakenteet, ja niiden on perustuttava liitteessä IV esitettyihin kri­ teereihin. Jäsenvaltioiden on tunnustettava toisten jäsenvaltioiden näiden kriteerien mukaisesti myöntämät hyväksynnät.

4. Jäsenvaltioiden on annettava yleisölle tietoja 3 kohdassa tar­ koitetuista sertifiointijärjestelmistä tai vastaavista hyväksymisjär­ jestelmistä. Jäsenvaltiot voivat myös asettaa saataville niiden asentajien luettelon, jotka ovat 3 kohdassa tarkoitettujen säännös­ ten mukaisesti luvan tai hyväksynnän saaneita asentajia.

5. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kaikille asiaankuulu­ ville toimijoille, erityisesti suunnittelijoille ja arkkitehdeille, anne­ taan ohjeistusta, jotta he pystyvät asianmukaisesti harkitsemaan uusiutuvien energialähteiden, tehokkaiden teknologioiden sekä kaukolämmityksen ja -jäähdytyksen optimaalista yhdistelmää, kun ne kaavoittavat, suunnittelevat, rakentavat ja kunnostavat teollisuus- tai asuinalueita.

6. Jäsenvaltioiden on yhdessä alueellisten ja paikallisten viran­ omaisten kanssa kehitettävä sopivia tiedotus-, tietoisuuden lisäämis-, neuvonta- tai koulutusohjelmia uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian kehittämisen ja käyttämisen etujen ja nii­ hin liittyvien käytännön seikkojen tiedottamiseksi kansalaisille.

15 artikla

Uusiutuvista energialähteistä tuotetun sähkön, lämmityksen ja jäähdytyksen alkuperätakuut

1. Todistaakseen loppukuluttajille uusiutuvista lähteistä peräi­ sin olevan energian osuuden tai määrän energiantuottajan ener­ giayhdistelmässä direktiivin 2003/54/EY 3 artiklan 6 kohdan mukaisesti jäsenvaltioiden on varmistettava, että uusiutuvista energialähteistä tuotetun sähkön alkuperä voidaan taata sellaiseksi tässä direktiivissä säädetyssä merkityksessä objektiivisten, läpinä­ kyvien ja syrjimättömien kriteerien mukaisesti.

2. Tätä varten jäsenvaltioiden on varmistettava, että uusiutu­ vista energialähteistä sähköä tuottavan tuottajan pyynnöstä sille myönnetään alkuperätakuu. Jäsenvaltiot voivat järjestää asian siten, että alkuperätakuu myönnetään uusiutuvista energialäh­ teistä lämmitystä tai jäähdytystä tuottavien tuottajien pyynnöstä. Mainitulle järjestelylle voidaan säätää vähimmäiskapasiteettirajoi­ tus. Alkuperätakuun standardiyksikkönä on 1 MWh. Kutakin tuo­ tettua energiayksikköä kohden voidaan myöntää vain yksi alkuperätakuu.

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että uusiutuvista lähteistä tuo­ tettu energiayksikkö otetaan huomioon vain kerran.

Jäsenvaltio voi säätää, että tuottajalle ei makseta tukea, jos kysei­ sellä tuottajalla on alkuperätakuu samasta uusiutuviin lähteisiin perustuvasta energiantuotannosta.

Alkuperätakuu ei millään tavalla osoita, noudattaako jäsenvaltio 3 artiklaa. Alkuperätakuiden siirtäminen, joko irrallaan energian fyysisestä siirrosta tai yhdessä sen kanssa, ei saa vaikuttaa jäsen­ valtioiden päätökseen käyttää tilastollisia siirtoja, yhteishankkeita tai yhteisiä tukijärjestelmiä tavoitteiden täyttämiseksi tai uusiutu­ vista lähteistä peräisin olevan energian kokonaisloppukulutuksen laskemiseen 5 artiklan mukaisesti.

3. Alkuperätakuuta voidaan käyttää kahdentoista kuukauden sisällä asianomaisen energiayksikön tuottamisesta. Alkuperätakuu peruutetaan, kun se on käytetty.

4. Jäsenvaltioiden tai nimettyjen toimivaltaisten elinten on val­ vottava alkuperätakuiden myöntämistä, siirtoa ja peruuttamista. Nimetyillä toimivaltaisilla elimillä ei saa olla maantieteellisesti päällekkäistä vastuuta, ja niiden on oltava riippumattomia ener­ gian tuotannosta, kaupasta ja toimittamisesta.

5. Jäsenvaltioiden tai nimettyjen toimivaltaisten elinten on käynnistettävä asianmukaiset mekanismit sen varmistamiseksi, että alkuperätakuut myönnetään, siirretään ja peruutetaan sähköi­ sesti ja että ne ovat tarkkoja, luotettavia ja vaikeasti väärennettävissä.

6. Alkuperätakuussa on ilmoitettava ainakin seuraavat seikat:

a) energialähde, josta energia on tuotettu, sekä tuotannon alkamis- ja päättymispäivä;

5.6.2009 FI Euroopan unionin virallinen lehti L 140/35

b) maininta siitä, koskeeko alkuperätakuu

i) sähköä; vai

ii) lämmitystä tai jäähdytystä;

c) energian tuotantolaitoksen nimi, sijainti, tyyppi ja kapasiteetti;

d) laitoksen mahdollinen hyötyminen investointituesta ja tämän hyötymisen laajuus, energiayksikön mahdollinen muu hyö­ tyminen kansallisesta tukijärjestelmästä ja tämän hyötymisen laajuus sekä tukijärjestelmän tyyppi;

e) laitoksen käyttöönottopäivämäärä; ja

f) alkuperätakuun myöntämispäivämäärä, myöntäjämaa ja yksilöivä tunnistenumero.

7. Jos sähköntoimittaja on velvollinen todistamaan uusiutu­ vista lähteistä peräisin olevan energian osuuden tai määrän ener­ giayhdistelmässään direktiivin 2003/54/EY 3 artiklan 6 kohtaa sovellettaessa, se voi tehdä sen käyttämällä alkuperätakuitaan.

8. Uusiutuvista lähteistä peräisin oleva energiamäärä, joka vas­ taa sähköntoimittajan kolmannelle osapuolelle siirtämiä alkupe­ rätakuita, vähennetään sen energiayhdistelmän uusiutuvista lähteistä peräisin olevasta energiaosuudesta direktiivin 2003/54/EY 3 artiklan 6 kohtaa sovellettaessa.

9. Jäsenvaltioiden on tunnustettava muiden jäsenvaltioiden tämän direktiivin mukaisesti myöntämät alkuperätakuut yksin­ omaisena osoituksena 1 kohdassa ja 6 kohdan a–f alakohdassa tarkoitetuista seikoista. Jäsenvaltio voi kieltäytyä tunnustamasta alkuperätakuuta vain siinä tapauksessa, että sillä on perusteltuja epäilyjä sen täsmällisyydestä, luotettavuudesta ja todenperäisyy­ destä. Jäsenvaltion on ilmoitettava komissiolle tällaisesta kieltäy­ tymisestä ja sen perusteluista.

10. Jos komissio katsoo, että jäsenvaltion kieltäytyminen tun­ nustamasta alkuperätakuuta on perusteeton, komissio voi päätök­ sellään edellyttää kyseistä jäsenvaltiota tunnustamaan sen.

11. Jäsenvaltio voi yhteisön lainsäädännön mukaisesti ottaa käyttöön objektiiviset, läpinäkyvät ja syrjimättömät alkuperäta­ kuiden käyttöä koskevat kriteerit noudattamalla direktiivin 2003/54/EY 3 artiklan 6 kohdassa asetettuja velvoitteita.

12. Kun energiantoimittajat markkinoivat uusiutuvista läh­ teistä peräisin olevaa energiaa kuluttajille viittaamalla uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian ympäristöhyötyihin tai muihin hyötyihin, jäsenvaltiot voivat vaatia, että näiden energiantuotta­ jien on asetettava saataville tiivistettyä tietoa 25. päivän kesäkuuta 2009 jälkeen käyttöön otetuissa laitoksissa tai kapasiteetin lisä­ yksen avulla tuotetun uusiutuvista lähteistä peräisin olevan ener­ gian määrästä tai osuudesta.

16 artikla

Pääsy sähköverkkoon ja verkkojen toiminta

1. Jäsenvaltioiden on toteutettava asianmukaisia toimenpiteitä kehittääkseen siirto- ja jakeluverkkoinfrastruktuuria, älykkäitä verkkoja, varastointilaitoksia ja sähköjärjestelmää sähköjärjestel­ män turvallisen toiminnan varmistamiseksi samalla kun otetaan huomioon uusiutuvia energialähteitä käyttävän sähköntuotannon kehitys, jäsenvaltioiden välinen sekä jäsenvaltioiden ja kolmansien maiden välinen verkkojen yhteenliittäminen mukaan lukien. Jäsenvaltioiden on toteutettava myös asianmukaiset toimenpiteet nopeuttaakseen verkkoinfrastruktuurin lupamenettelyjä ja koor­ dinoidakseen verkkoinfrastruktuurin hyväksyntä hallinnollisten menettelyjen ja suunnittelumenettelyjen kanssa.

2. Jollei muuta johdu verkon luotettavuuden ja turvallisuuden ylläpitämistä koskevista vaatimuksista, jotka perustuvat toimival­ taisten kansallisten viranomaisten määrittelemiin läpinäkyviin ja syrjimättömiin kriteereihin:

a) jäsenvaltioiden on varmistettava, että niiden alueella toimi­ vat siirto- ja jakeluverkko-operaattorit takaavat uusiutuvista energialähteistä tuotetun sähkön siirron ja jakelun;

b) jäsenvaltioiden on lisäksi säädettävä, että uusiutuvista ener­ gialähteistä tuotetulle sähkölle järjestetään joko ensisijainen tai taattu pääsy verkkoon;

c) jäsenvaltioiden on varmistettava, että siirtoverkko- operaattorit asettavat sähköntuotantolaitosten toimituksissa etusijalle uusiutuvia energialähteitä käyttävät tuotantolaitok­ set läpinäkyviä ja syrjimättömiä perusteita käyttäen ja siinä määrin kuin kansallisen sähköjärjestelmän turvallinen käyttö sen sallii. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että asianmukai­ set verkon ja markkinoiden toimintaa koskevat toimenpiteet toteutetaan, jotta minimoidaan uusiutuvista energialähteistä tuotetun sähkön osuuden rajoittaminen. Jos uusiutuvien energialähteiden käytön rajoittamiseksi toteutetaan merkittä­ viä toimenpiteitä kansallisen sähköjärjestelmän turvallisuu­ den ja energiansaannin varmuuden takaamiseksi, jäsenvaltioiden on varmistettava, että vastuulliset verkko- operaattorit ilmoittavat toimivaltaiselle sääntelyviranomai­ selle näistä toimenpiteistä ja kertovat, mihin korjaaviin toimenpiteisiin ne aikovat ryhtyä epäasianmukaisten rajoitus­ ten estämiseksi.

3. Jäsenvaltioiden on vaadittava, että siirto- ja jakeluverkko- operaattorit laativat ja julkaisevat omat vakioidut sääntönsä tek­ nisistä mukautuksista kuten verkkoyhteyksistä ja verkkojen vahvistamisesta sekä verkon toiminnan tehostamisesta ja kanta­ verkkosääntöjen syrjimättömästä täytäntöönpanosta, jotka ovat tarpeen uusiutuvista lähteistä energiaa tuottavien uusien tuotta­ jien liittämiseksi yhteenliitettyyn verkkoon, johtuvien kustannus­ ten kantamiselle ja jakamiselle.

Sääntöjen on perustuttava objektiivisiin, läpinäkyviin ja syrjimät­ tömiin perusteisiin, joissa otetaan erityisesti huomioon kaikki kyseisten tuottajien verkkoon liittämisen kustannukset ja hyödyt sekä syrjäseuduilla ja harvaan asutuilla alueilla toimivien tuotta­ jien erityisolosuhteet. Säännöissä voidaan määrätä erityyppisistä liittämisistä.

(1)

L 140/36 FI Euroopan unionin virallinen lehti 5.6.2009

4. Jäsenvaltiot voivat tarvittaessa vaatia siirto- ja jakeluverkko- operaattoreita kantamaan kokonaan tai osittain 3 kohdassa tar­ koitetut kustannukset. Jäsenvaltioiden on 30 päivään kesäkuuta 2011 mennessä ja sen jälkeen joka toinen vuosi tarkasteltava uudelleen 3 kohdassa tarkoitettujen kustannusten kantamista ja jakamista koskevia puitteita ja sääntöjä sekä toteutettava tarvitta­ vat toimenpiteet niiden kehittämiseksi, jotta varmistetaan uusien tuottajien liittäminen verkkoon kyseisessä kohdassa tarkoitetulla tavalla.

5. Jäsenvaltioiden on vaadittava siirto- ja jakeluverkko- operaattoreita antamaan uudelle tuottajalle, joka tuottaa energiaa uusiutuvista lähteistä ja haluaa tulla liitetyksi järjestelmään, katta­ vat ja tarpeelliset tiedot, kuten:

a) kattava ja yksityiskohtainen arvio liittämisen aiheuttamista kustannuksista;

b) kohtuullinen ja täsmällinen aikataulu verkkoon liittämistä koskevan pyynnön vastaanottoa ja käsittelyä varten;

c) kohtuullinen ohjeellinen aikataulu ehdotetulle verkkoon liittämiselle.

Jäsenvaltiot voivat sallia, että verkkoon liittämistä haluavat tuot­ tajat, jotka tuottavat sähköä uusiutuvista energialähteistä, esittä­ vät liittymätöitä koskevan tarjouspyynnön.

6. Edellä 3 kohdassa tarkoitetun kustannusten jakamisen on tapahduttava soveltamalla mekanismia, joka perustuu objektiivi­ siin, läpinäkyviin ja syrjimättömiin perusteisiin, joissa otetaan huomioon sekä alkuvaiheessa että myöhemmin verkkoon liitty­ neiden tuottajien samoin kuin siirto- ja jakeluverkko- operaattorien liittymisistä saama hyöty.

7. Jäsenvaltioiden on varmistettava, ettei siirto- ja jakelumak­ sujen kantamisella syrjitä uusiutuvista energialähteistä tuotettua sähköä etenkään silloin, kun kyse on sähköstä, joka tuotetaan uusiutuvista energialähteistä syrjäisillä alueilla, kuten saarilla, sekä harvaan asutuilla alueilla. Jäsenvaltioiden on varmistettava, ettei siirto- ja jakelumaksujen kantamisella syrjitä uusiutuvista energia­ lähteistä peräisin olevaa kaasua.

8. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että maksut, joita siirto- ja jakeluverkko-operaattorit kantavat uusiutuvia energialähteitä käyttävien laitosten tuottaman sähkön siirrosta ja jakelusta, vas­ taavat saatavissa olevaa kustannushyötyä, joka johtuu laitoksen liittämisestä verkkoon. Kustannushyötyä voidaan saada esimer­ kiksi matalajännitteisen verkon suoran käytön avulla.

9. Jäsenvaltioiden on tapauksen mukaan arvioitava tarvetta laajentaa olemassa olevaa kaasuverkkoinfrastruktuuria, jotta hel­ potettaisiin uusiutuvista energialähteistä peräisin olevan kaasun liittämistä siihen.

10. Jäsenvaltioiden on tapauksen mukaan vaadittava alueel­ laan olevia siirto- ja jakeluverkko-operaattoreita julkaisemaan maakaasun sisämarkkinoita koskevista yhteisistä säännöistä 26 päivänä kesäkuuta 2003 annetun Euroopan parlamentin ja

neuvoston direktiivin 2003/55/EY

(1) EUVL L 176, 15.7.2003, s. 57.

6 artiklan mukaiset tekni­ set säännöt, erityisesti verkkoon liittämistä koskevat säännöt, joi­ hin kuuluvat kaasun laatua, hajustamista ja painetta koskevat vaatimukset. Jäsenvaltioiden on myös vaadittava siirto- ja jakeluverkko-operaattoreita julkaisemaan uusiutuvista energialäh­ teistä peräisin olevan kaasun liittämistä koskevat liittymismaksut, jotka perustuvat läpinäkyviin ja syrjimättömiin kriteereihin.

11. Jäsenvaltioiden on kansallisissa uusiutuvaa energiaa käsit­ televissä toimintasuunnitelmissaan arvioitava tarvetta rakentaa uutta infrastruktuuria uusiutuvista energialähteistä tuotettua kau­ kolämmitystä ja -jäähdytystä varten, jotta voidaan saavuttaa 3 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu vuoden 2020 kansallinen tavoite. Jollei tästä arvioinnista muuta johdu, jäsenvaltioiden on tarvittaessa ryhdyttävä toimiin alueellisen lämmitysinfrastruktuu­ rin kehittämiseksi, jotta voidaan ottaa huomioon kehitys suurten biomassa- ja aurinkolaitosten sekä geotermisten laitosten tuotta­ massa lämmityksessä ja jäähdytyksessä.

17 artikla

Biopolttoaineita ja bionesteitä koskevat kestävyyskriteerit

1. Riippumatta siitä, onko raaka-aineet tuotettu yhteisön alu­ eella vai sen ulkopuolella, biopolttoaineista ja bionesteistä peräi­ sin oleva energia otetaan huomioon a, b ja c alakohtaa sovellettaessa ainoastaan, jos ne täyttävät 2–6 kohdassa asetetut kestävyyskriteerit:

a) kansallisia tavoitteita koskevien tämän direktiivin vaatimus­ ten täyttymisen arvioiminen;

b) uusiutuvan energian velvoitteiden täyttymisen arvioiminen;

c) tukikelpoisuuden arvioiminen biopolttoaineiden ja bionestei­ den kulutuksen osalta.

Muista kuin maataloudesta, vesiviljelystä, kalastuksesta ja metsä­ taloudesta peräisin olevista jätteistä ja tähteistä tuotettujen bio­ polttoaineiden ja bionesteiden on kuitenkin täytettävä ainoastaan 2 kohdassa asetettu kestävyyskriteeri, jotta ne otetaan huomioon a, b ja c alakohtaa sovellettaessa.

2. Edellä olevan 1 kohdan a, b ja c alakohtaa sovellettaessa huomioon otettavan biopolttoaineiden ja bionesteiden käytöstä saatavan vähennyksen kasvihuonekaasupäästöissä on oltava vähintään 35 prosenttia.

Tammikuuta 1 päivästä 2017 1 kohdan a, b ja c alakohtaa sovel­ lettaessa huomioon otettavan biopolttoaineiden ja bionesteiden käytöstä saatavan vähennyksen kasvihuonekaasupäästöissä on oltava vähintään 50 prosenttia. Tammikuuta 1 päivästä 2018 kyseisen vähennyksen kasvihuonekaasupäästöissä on oltava vähintään 60 prosenttia biopolttoaineiden ja bionesteiden osalta, jotka on tuotettu laitoksissa, joissa tuotanto on alkanut aikaisin­ taan 1 päivänä tammikuuta 2017.

(1)

5.6.2009 FI Euroopan unionin virallinen lehti L 140/37

Biopolttoaineiden ja bionesteiden käytöstä saatava vähennys kasvihuonekaasupäästöissä lasketaan 19 artiklan 1 kohdan mukaisesti.

Niiden biopolttoaineiden ja bionesteiden osalta, jotka on tuotettu 23 päivänä tammikuuta 2008 toiminnassa olleissa laitoksissa, ensimmäistä alakohtaa sovelletaan 1 päivästä huhtikuuta 2013.

3. Edellä olevan 1 kohdan a, b ja c alakohtaa sovellettaessa huomioon otettavia biopolttoaineita ja bionesteitä ei saa valmis­ taa raaka-aineesta, joka on hankittu biologiselta monimuotoisuu­ deltaan rikkaalta maalta eli maalta, jonka maankäyttöstatus on tammikuussa 2008 tai sen jälkeen ollut jokin seuraavista, riippu­ matta siitä, onko kyseisellä maalla edelleen tämä maankäyttöstatus:

a) aarniometsä tai muu puustoinen maa eli kotoperäisistä lajeista koostuva metsä tai muu puustoinen maa, joissa ei näy selviä merkkejä ihmisen toiminnasta ja joissa ekologiset pro­ sessit eivät ole merkittävästi häiriytyneet;

b) alue, joka on osoitettu:

i) laissa tai toimivaltaisen viranomaisen toimesta luonnon­ suojelutarkoitukseen, tai

ii) sellaisten harvinaisten, uhanalaisten tai erittäin uhan­ alaisten ekosysteemien tai lajien suojelemiseen, jotka on tunnustettu kansainvälisissä sopimuksissa tai jotka kuu­ luvat hallitustenvälisten järjestöjen tai Kansainvälisen luonnonsuojeluliiton laatimiin luetteloihin, jos ne on tunnustettu 18 artiklan 4 kohdan toisen alakohdan mukaisesti,

ellei esitetä näyttöä siitä, että kyseisen raaka-aineen tuotanto ei haittaa tätä luonnonsuojelutarkoitusta;

c) biologisesti erityisen monimuotoinen ruohoalue, joka on:

i) luonnontilaisena eli ruohoalueena, joka säilyisi sellaisena ilman ihmisen toimintaa ja joka pitää yllä luonnollista lajien koostumusta ja ekologisia ominaisuuksia ja pro­ sesseja; tai

ii) ei-luonnontilaisena eli ruohoalueena, joka ei säilyisi sel­ laisena ilman ihmisen toimintaa ja joka on lajirikasta ja huonontumatonta, ellei esitetä näyttöä siitä, että raaka- aineen korjuu on tarpeen, jotta alue säilyisi ruohoalueena.

Komissio vahvistaa tarvittavat kriteerit ja maantieteelliset alueet ensimmäisen alakohdan c alakohdan soveltamisalaan kuuluvan ruohoalueen määrittämiseksi. Tällaiset toimenpiteet, joiden tar­ koituksena on muuttaa tämän direktiivin muita kuin keskeisiä osia täydentämällä sitä, hyväksytään 25 artiklan 4 kohdassa tar­ koitettua valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä noudattaen.

4. Edellä olevan 1 kohdan a, b ja c alakohtaa sovellettaessa huomioon otettavia biopolttoaineita ja bionesteitä ei saa valmis­ taa raaka-aineesta, joka on hankittu maasta, johon on sitoutunut paljon hiiltä, eli maasta, jonka maankäyttöstatus oli tammikuussa 2008, muttei ole enää, jokin seuraavista:

a) kosteikko eli pysyvästi tai suuren osan vuotta veden peittämä tai kyllästämä maa;

b) pysyvästi metsän peittämä alue eli yli yhden hehtaarin laajui­ nen maa-alue, jolla puuston pituus on yli viisi metriä ja lat­ vuspeittävyys yli 30 prosenttia tai jolla puusto pystyy saavuttamaan nämä kynnysarvot in situ;

c) yli yhden hehtaarin laajuinen maa-alue, jolla puuston pituus on yli viisi metriä ja latvuspeittävyys 10–30 prosenttia tai jolla puusto pystyy saavuttamaan nämä kynnysarvot in situ, ellei esitetä näyttöä siitä, että alueen hiilivaranto ennen maan­ käyttöstatuksen muuttamista ja sen jälkeen on sellainen, että sovellettaessa liitteessä V olevan C osan mukaista menetel­ mää tämän artiklan 2 kohdan ehdot täyttyisivät.

Tämän kohdan säännöksiä ei sovelleta, jos maalla oli raaka-aineen hankinnan ajankohtana sama maankäyttöstatus kuin tammi­ kuussa 2008.

5. Edellä olevan 1 kohdan a, b ja c alakohtaa sovellettaessa huomioon otettavia biopolttoaineita ja bionesteitä ei saa tuottaa raaka-aineesta, joka on hankittu maalta, joka oli tammikuussa 2008 turvemaata, ellei esitetä näyttöä siitä, että tämän raaka- aineen viljelyyn ja korjuuseen ei liity aiemmin kuivattamattoman maan kuivatusta.

6. Hankittaessa yhteisössä viljeltyjä maatalouden raaka-aineita, joita käytetään biopolttoaineiden ja bionesteiden tuotantoon ja jotka otetaan huomioon 1 kohdan a, b ja c alakohtaa sovelletta­ essa, on noudatettava yhteisen maatalouspolitiikan suoria tukijär­ jestelmiä koskevista yhteisistä säännöistä ja tietyistä viljelijöiden tukijärjestelmistä 19 päivänä tammikuuta 2009 annetun neuvos­ ton asetuksen (EY) N:o 73/2009

(1) EUVL L 30, 1.1.2009, s. 16.

liitteessä II olevassa A osassa otsikon ”Ympäristö” alla ja kyseisessä liitteessä olevassa 9 koh­ dassa luetelluissa säädöksissä vahvistettuja vaatimuksia ja normeja sekä mainitun asetuksen 6 artiklan 1 kohdan nojalla määriteltyjä hyvän maatalouden ja ympäristön vähimmäisvaatimuksia.

7. Komissio laatii joka toinen vuosi Euroopan parlamentille ja neuvostolle sellaisten kolmansien maiden ja jäsenvaltioiden osalta, jotka tuottavat huomattavan määrän yhteisössä kulutettuja biopolttoaineita tai niiden raaka-aineita, kertomuksen kansallisista toimenpiteistä, joita on toteutettu 2–5 kohdassa säädettyjen kes­ tävyyskriteerien noudattamisen sekä maaperän, veden ja ilman suojelun osalta. Ensimmäinen kertomus toimitetaan vuonna 2012.

L 140/38 FI Euroopan unionin virallinen lehti 5.6.2009

Komissio laatii joka toinen vuosi Euroopan parlamentille ja neu­ vostolle kertomuksen biopolttoaineiden kasvavan kysynnän vai­ kutuksesta sosiaaliseen kestävyyteen yhteisössä ja kolmansissa maissa, yhteisön biopolttoainepolitiikan vaikutuksesta elintarvik­ keiden saatavuuteen kohtuuhintaan varsinkin kehitysmaissa asu­ ville sekä laajemmista kehitysnäkökohdista. Kertomuksissa käsitellään maankäyttöoikeuksien noudattamista. Niissä ilmoite­ taan yhteisössä kulutetun biopolttoaineen raaka-ainetta huomat­ tavia määriä tuottavien kolmansien maiden ja jäsenvaltioiden osalta, onko kyseinen maa ratifioinut ja pannut täytäntöön kun­ kin seuraavista Kansainvälisen työjärjestön yleissopimuksista:

— yleissopimus, joka koskee pakollista työtä (nro 29);

— yleissopimus, joka koskee ammatillista järjestäytymisva­ pautta ja ammatillisen järjestäytymisoikeuden suojelua (nro 87);

— yleissopimus, joka koskee järjestäytymisoikeuden ja kollek­ tiivisen neuvotteluoikeuden soveltamista (nro 98);

— yleissopimus, joka koskee samanarvoisesta työstä miehille ja naisille maksettavaa samaa palkkaa (nro 100);

— yleissopimus, joka koskee pakkotyön poistamista (nro 105);

— yleissopimus, joka koskee työmarkkinoilla ja ammatin har­ joittamisen yhteydessä tapahtuvaa syrjintää (nro 111);

— yleissopimus, joka koskee työhön pääsemiseksi vaadittavaa vähimmäisikää (nro 138);

— yleissopimus, joka koskee lapsityön pahimpien muotojen kieltämistä ja välittömiä toimia niiden poistamiseksi (nro 182).

Kertomuksissa ilmoitetaan yhteisössä kulutetun biopolttoaineen raaka-ainetta huomattavia määriä tuottavien kolmansien maiden ja jäsenvaltioiden osalta, onko kyseinen maa ratifioinut ja pannut täytäntöön:

— Cartagenan bioturvallisuuspöytäkirjan;

— uhanalaisten villieläin- ja kasvilajien kansainvälistä kauppaa koskevan yleissopimuksen.

Ensimmäinen kertomus toimitetaan vuonna 2012. Komissio tekee tarpeen mukaan ehdotuksia korjaaviksi toimenpiteiksi eri­ tyisesti silloin, kun on olemassa näyttöä siitä, että biopolttoainei­ den tuotanto vaikuttaa huomattavasti elintarvikkeiden hintoihin.

8. Edellä olevan 1 kohdan a, b ja c alakohtaa sovellettaessa jäsenvaltiot eivät saa muista kestävyyssyistä kieltäytyä ottamasta huomioon tämän artiklan mukaisesti hankittuja biopolttoaineita ja bionesteitä.

9. Komissio laatii 31 päivään joulukuuta 2009 mennessä ker­ tomuksen biomassan, biopolttoaineita ja bionesteitä lukuun otta­ matta, energiakäytön kestävyysjärjestelmän vaatimuksista. Kertomukseen liitetään tarvittaessa biomassan muun energiakäy­ tön kestävyysjärjestelmiä koskevia ehdotuksia Euroopan parla­ mentille ja neuvostolle. Kyseinen kertomus ja siihen sisältyvät ehdotukset laaditaan parhaan saatavilla olevan tieteellisen tiedon pohjalta, ja niissä otetaan huomioon innovatiivisten prosessien viimeisin kehitys. Jos tätä varten tehty analyysi osoittaa, että olisi asianmukaista muuttaa metsäbiomassaa koskevia säännöksiä, liit­ teessä V olevaa laskentamenetelmää tai biopolttoaineisiin ja bio­ nesteisiin sovellettavia, hiilivarantoja koskevia kestävyyskriteerejä, komissio esittää tarvittaessa tältä osin samanaikaisesti ehdotuksia Euroopan parlamentille ja neuvostolle.

18 artikla

Biopolttoaineiden ja bionesteiden kestävyyskriteerien noudattamisen todentaminen

1. Kun biopolttoaineet ja bionesteet aiotaan ottaa huomioon 17 artiklan 1 kohdan a, b ja c alakohtaa sovellettaessa, jäsenval­ tioiden on vaadittava talouden toimijoita osoittamaan, että 17 artiklan 2–5 kohdassa asetetut kestävyyskriteerit on täytetty. Tätä varten niiden on edellytettävä talouden toimijoilta sellaisen ainetasemenetelmän käyttöä, joka:

a) sallii eri kestävyysominaisuudet omaavien raaka-aineiden tai biopolttoaineiden erien yhdistämisen;

b) edellyttää, että a alakohdassa tarkoitettujen erien kestävyyso­ minaisuuksia ja kokoa koskevat tiedot ovat jatkuvasti liitet­ tävissä seokseen; ja

c) edellyttää kaikkien seoksesta poistettujen erien kokonaisuu­ den kuvaamista siten, että sillä on samat kestävyysominaisuu­ det ja sitä on sama määrä kuin kaikkien seokseen lisättyjen erien kokonaisuudella.

2. Komissio antaa Euroopan parlamentille ja neuvostolle vuo­ sina 2010 ja 2012 kertomuksen edellä 1 kohdassa kuvatun aine­ taseeseen perustuvan todentamismenetelmän toiminnasta ja mahdollisuuksista sallia joidenkin tai kaikkien raaka-aineiden, biopolttoaineiden tai bionesteiden osalta muita todentamismene­ telmiä. Arvioinnissaan komissio ottaa huomioon todentamisme­ netelmät, joissa ympäristökestävyysominaisuuksia koskevan tiedon ei tarvitse olla fyysisesti liitettynä yksittäisiin eriin tai seok­ siin. Arvioinnissa otetaan huomioon tarve säilyttää todentamis­ järjestelmän yhtenäisyys ja tehokkuus, mutta välttää samalla kohtuuttoman rasitteen aiheuttaminen teollisuudelle. Kertomuk­ seen liitetään tarvittaessa muiden todentamismenetelmien käyt­ töä koskevia ehdotuksia Euroopan parlamentille ja neuvostolle.

5.6.2009 FI Euroopan unionin virallinen lehti L 140/39

3. Jäsenvaltioiden on toteutettava toimenpiteitä sen varmista­ miseksi, että talouden toimijat toimittavat luotettavaa tietoa ja saattavat pyynnöstä jäsenvaltion käyttöön tietojen pohjana käy­ tetyt lähtötiedot. Jäsenvaltioiden on vaadittava talouden toimijoita teettämään riittävän tasoinen riippumaton tarkastus toimitetuille tiedoille ja esittämään todisteet siitä, että näin on tehty. Tarkas­ tuksessa on varmistettava, että talouden toimijoiden käyttämät järjestelmät ovat tarkkoja, luotettavia ja suojattu väärinkäytöksiltä. Tarkastuksessa on arvioitava näytteenottotaajuutta ja -menetelmiä sekä lähtötietojen täsmällisyyttä.

Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettuja tietoja ovat erityisesti tie­ dot 17 artiklan 2–5 kohdassa tarkoitettujen kestävyyskriteerien noudattamisesta, asianmukaiset ja asiaankuuluvat tiedot toimen­ piteistä maaperän, vesien ja ilman suojelemiseksi, huonontunei­ den maiden kunnostamiseksi ja liiallisen vedenkulutuksen välttämiseksi alueilla, joiden vesivarat ovat niukat, sekä asianmu­ kaiset ja asiaankuuluvat tiedot toimenpiteistä 17 artiklan 7 koh­ dan toisessa alakohdassa tarkoitettujen tekijöiden huomioon ottamiseksi.

Komissio laatii 25 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua neuvoa- antavaa menettelyä noudattaen luettelon kahdessa ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetuista asianmukaisista ja asiaankuuluvista tie­ doista. Komissio huolehtii erityisesti siitä, että näiden tietojen toi­ mittaminen ei aiheuta kohtuutonta hallinnollista rasitetta toimijoille yleensä eikä erityisesti pienviljelijöille, tuottajajärjes­ töille ja osuuskunnille.

Tässä kohdassa säädettyjä velvoitteita sovelletaan riippumatta siitä, ovatko biopolttoaineet tai bionesteet yhteisössä valmistet­ tuja vai tuotuja.

Jäsenvaltioiden on toimitettava tämän kohdan ensimmäisessä ala­ kohdassa tarkoitetut tiedot koottuina komissiolle. Komissio jul­ kistaa ne 24 artiklassa tarkoitetulla avoimuusfoorumilla yhteenvetona niin, että säilytetään kaupallisesti arkaluonteisten tietojen luottamuksellisuus.

4. Yhteisö pyrkii tekemään kolmansien maiden kanssa kahden- tai monenvälisiä sopimuksia, joissa on kestävyyskritee­ rejä koskevia määräyksiä, jotka vastaavat tämän direktiivin kestä­ vyyskriteerejä koskevia säännöksiä. Jos yhteisö on tehnyt sopimuksia, joissa on määräyksiä 17 artiklan 2–5 kohdassa sää­ dettyjen kestävyyskriteerien soveltamisalaan kuuluvista asioista, komissio voi pitää näitä sopimuksia osoituksena siitä, että kysei­ sissä maissa viljellyistä raaka-aineista tuotetut biopolttoaineet ja bionesteet täyttävät kyseiset kestävyyskriteerit. Tällaisia sopimuk­ sia tehtäessä on kiinnitettävä asianmukaista huomiota toimenpi­ teisiin sellaisten alueiden suojelemiseksi, jotka tarjoavat kriittisissä tilanteissa tärkeitä ekosysteemipalveluita (kuten valuma-alueiden suojelu ja eroosion hallinta), maaperän, vesien ja ilman suojele­ miseksi toteutettuihin toimenpiteisiin, epäsuoriin maankäytön muutoksiin, huonontuneiden maiden kunnostukseen, liiallisen vedenkulutuksen välttämiseen alueilla, joiden vesivarat ovat niu­ kat, sekä 17 artiklan 7 kohdan toisessa alakohdassa mainittuihin tekijöihin.

Komissio voi katsoa, että vapaaehtoiset kansalliset tai kansainvä­ liset järjestelmät, joissa asetetaan vaatimukset biomassatuotteiden tuotannolle, sisältävät 17 artiklan 2 kohdan soveltamisen kan­ nalta tarkkaa tietoa tai osoittavat, että biopolttoaine-erät täyttävät 17 artiklan 3–5 kohdassa asetetut kestävyyskriteerit. Komissio voi katsoa, että nämä järjestelmät sisältävät tarkat tiedot, joita tarvi­ taan tiedotettaessa toimenpiteistä, joihin on ryhdytty sellaisten alueiden suojelemiseksi, jotka tarjoavat kriittisissä tilanteissa tär­ keitä ekosysteemipalveluita (kuten valuma-alueiden suojelu ja eroosion hallinta), maaperän, vesien ja ilman suojelemiseksi toteu­ tetuista toimenpiteistä, huonontuneiden maiden kunnostamisesta, liiallisen vedenkulutuksen välttämisestä alueilla, joiden vesivarat ovat niukat, ja 17 artiklan 7 kohdan toisessa alakohdassa tarkoi­ tetuista tekijöistä. Komissio voi myös tunnustaa sellaiset harvi­ naisten, uhanalaisten tai erittäin uhanalaisten ekosysteemien tai lajien suojelualueet, jotka tunnustetaan kansainvälisissä sopimuk­ sissa tai jotka kuuluvat hallitustenvälisten järjestöjen tai Kansain­ välisen luonnonsuojeluliiton laatimiin luetteloihin, 17 artiklan 3 kohdan b alakohdan ii alakohdassa tarkoitetuiksi alueiksi.

Komissio voi päättää, että kasvihuonekaasupäästövähennysten mittaamiseen tähtäävät vapaaehtoiset kansalliset tai kansainväli­ set järjestelmät sisältävät 17 artiklan 2 kohdan soveltamisen kan­ nalta tarkkaa tietoa.

Komissio voi katsoa, että maa, joka kuuluu vakavasti huonontu­ neiden tai erittäin pilaantuneiden maa-alueiden parantamista kos­ kevaan kansalliseen tai alueelliseen kunnostamisohjelmaan, täyttää liitteessä V olevan C osan 9 kohdassa tarkoitetut kriteerit.

5. Komissio tekee päätöksiä 4 kohdan nojalla vain, jos kysei­ nen sopimus tai järjestelmä täyttää asianmukaiset luotettavuu­ delle, läpinäkyvyydelle ja riippumattomille tarkastuksille asetetut vaatimukset. Kasvihuonekaasupäästövähennysten mittausjärjes­ telmien on lisäksi täytettävä liitteessä V esitetyt menetelmiä kos­ kevat vaatimukset. Edellä 17 artiklan 3 kohdan b alakohdan ii alakohdassa tarkoitettujen biologisesti erittäin monimuotoisten alueiden luetteloiden on täytettävä asianmukaiset objektiivisuu­ teen liittyvät vaatimukset ja oltava kansainvälisesti tunnustettu­ jen standardien mukaisia, ja niihin on voitava hakea asianmukaisesti muutosta.

6. Edellä olevan 4 kohdan mukaiset päätökset tehdään 25 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua neuvoa-antavaa menettelyä noudattaen. Tällaiset päätökset tehdään enintään viideksi vuodeksi.

7. Jos talouden toimija esittää 4 kohdan nojalla tehdyn päätök­ sen kohteena olevan sopimuksen tai järjestelmän mukaisesti saa­ dut todisteet tai tiedot siltä osin kuin kyseinen päätös kattaa ne, jäsenvaltio ei saa vaatia toimittajalta lisänäyttöä 17 artik­ lan 2–5 kohdassa tarkoitettujen kestävyyskriteerien täyttymisestä eikä tietoja tämän artiklan 3 kohdan toisessa alakohdassa tarkoi­ tetuista toimenpiteistä.

8. Komissio tutkii jäsenvaltion pyynnöstä tai omasta aloittees­ taan 17 artiklan soveltamista tietyn biopolttoaine- tai bioneste­ lähteen osalta ja tekee kuuden kuukauden kuluessa pyynnön vastaanottamisesta ja noudattaen 25 artiklan 3 kohdassa tarkoi­ tettua neuvoa-antavaa menettelyä päätöksen siitä, voiko kyseinen

(1)

L 140/40 FI Euroopan unionin virallinen lehti 5.6.2009

jäsenvaltio ottaa kyseisestä lähteestä olevan biopolttoaineen tai bionesteen huomioon 17 artiklan 1 kohdan a, b ja c alakohtaa sovellettaessa.

9. Komissio laatii 31 päivään joulukuuta 2012 mennessä Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen

a) kestävyyskriteerejä koskevien tietojen toimittamiseksi perus­ tetun järjestelmän tehokkuudesta; sekä

b) siitä, onko mahdollista ja asianmukaista ottaa ilman, maape­ rän ja vesien suojelun osalta käyttöön pakollisia vaatimuksia, kun otetaan huomioon viimeisimmät tieteelliset tiedot ja yhteisön kansainväliset velvoitteet.

Komissio tekee tarpeen mukaan ehdotuksia korjaaviksi toimenpiteiksi.

19 artikla

Biopolttoaineiden ja bionesteiden kasvihuonekaasuvaikutuksen laskeminen

1. Biopolttoaineiden ja bionesteiden käytöstä saatavat kasvi­ huonekaasupäästövähennykset lasketaan 17 artiklan 2 kohtaa sovellettaessa seuraavasti:

a) jos tuotantoketjulle on liitteessä V olevassa A tai B osassa määritetty kasvihuonekaasupäästöjen vähennysten oletus­ arvo ja jos liitteessä V olevan C osan 7 kohdan mukaisesti las­ kettu biopolttoaineen tai bionesteen el-arvo on nolla tai alle nolla, käyttämällä kyseistä oletusarvoa;

b) käyttämällä todellista arvoa, joka on laskettu liitteessä V ole­ vassa C osassa määritellyn menetelmän mukaisesti; tai

c) käyttämällä arvoa, joka on saatu laskemalla liitteessä V ole­ van C osan 1 kohdassa tarkoitetun kaavan muuttujien summa, jossa liitteessä V olevan D tai E osan mukaisia eritel­ tyjä oletusarvoja voidaan käyttää tiettyjen muuttujien osalta ja liitteessä V olevassa C osassa vahvistetun menetelmän mukaisesti laskettuja todellisia arvoja voidaan käyttää kaik­ kien muiden muuttujien osalta.

2. Jäsenvaltioiden on viimeistään 31 päivänä maaliskuuta 2010 toimitettava komissiolle kertomus, joka sisältää luettelon niiden alueella olevista alueista, jotka on luokiteltu tilastollisten alueyksikköjen nimikkeistön, jäljempänä ”NUTS”, tasolle 2 tai tar­ kemmin eritellylle NUTS-tasolle yhteisestä tilastollisten alueyksi­ köiden nimikkeistöstä (NUTS) 26 päivänä toukokuuta 2003 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1059/2003

(1) EUVL L 154, 21.6.2003, s. 1.

mukaisesti ja joilla maatalouden raaka- aineiden viljelystä peräisin olevien tyypillisten kasvihuonekaasu­ päästöjen voidaan olettaa olevan pienempiä tai samansuuruisia kuin tämän direktiivin liitteessä V olevan D osan ”Eritellyt oletus­ arvot viljelylle” -otsikon alla esitetyt päästöt, sekä kuvauksen luet­ telon laatimisessa käytetyistä menetelmistä ja tiedoista. Käytettävissä menetelmissä on otettava huomioon maaperän omi­ naispiirteet, ilmasto ja oletetut raaka-ainetuotot.

3. Liitteessä V olevassa A osassa esitettyjä biopolttoaineiden oletusarvoja ja liitteessä V olevassa D osassa esitettyjä biopoltto­ aineiden ja bionesteiden viljelyn eriteltyjä oletusarvoja voidaan käyttää ainoastaan, kun raaka-aineet:

a) on viljelty yhteisön ulkopuolella;

b) on viljelty yhteisössä alueilla, jotka sisältyvät 2 kohdassa tar­ koitettuun luetteloon; tai

c) ovat muita jätteitä tai tähteitä kuin maatalous-, vesiviljely- ja kalastusjätettä.

Sellaisten biopolttoaineiden ja bionesteiden osalta, jotka eivät kuulu a, b tai c alakohdan soveltamisalaan, on käytettävä todelli­ sia viljelyn arvoja.

4. Komissio antaa viimeistään 31 päivänä maaliskuuta 2010 Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen siitä, onko mahdollista laatia luetteloita kolmansissa maissa sijaitsevista alu­ eista, joilla maatalouden raaka-aineiden viljelystä peräisin olevien tyypillisten kasvihuonekaasupäästöjen voidaan olettaa olevan pie­ nempiä tai samansuuruisia kuin liitteessä V olevan D osan ”Viljely”-otsikon alla esitetyt päästöt, ja kertomukseen liitetään mahdollisuuksien mukaan tällaiset luettelot ja kuvaus niiden laa­ timisessa käytetyistä menetelmistä ja tiedoista. Kertomukseen lii­ tetään tarvittaessa asianmukaisia ehdotuksia.

5. Komissio laatii viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2012 ja tämän jälkeen joka toinen vuosi kertomuksen liitteessä V olevan B ja E osan arvioiduista tyypillisistä arvoista ja oletusarvoista kiin­ nittäen erityistä huomiota kuljetusten ja jalostuksen päästöihin sekä tekee tarvittaessa päätöksen arvojen oikaisemisesta. Tällaiset toimenpiteet, joiden tarkoituksena on muuttaa tämän direktiivin muita kuin keskeisiä osia, hyväksytään 25 artiklan 4 kohdassa tar­ koitettua valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä noudattaen.

6. Komissio esittää viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2010 Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen, jossa tarkas­ tellaan epäsuorien maankäytön muutosten vaikutusta kasvihuo­ nekaasupäästöihin ja käsitellään tapoja minimoida tämä vaikutus. Kertomukseen liitetään tarvittaessa ehdotus, joka perustuu par­ haaseen saatavilla olevaan tieteelliseen näyttöön ja jossa esitetään epäsuorista maankäytön muutoksista johtuvista hiilivarantojen muutoksista aiheutuvien päästöjen osalta konkreettiset menetel­ mät, joilla varmistetaan tämän direktiivin ja erityisesti sen 17 artiklan 2 kohdan noudattaminen.

Tällaisen ehdotuksen on sisällettävä tarvittavat turvatoimet, joi­ den avulla saadaan varmuus ennen tämän menetelmän sovelta­ mista tehdyille investoinneille. Niiden laitosten osalta, jotka tuottivat biopolttoaineita ennen vuoden 2013 loppua, ensimmäi­ sessä alakohdassa tarkoitettujen toimenpiteiden soveltaminen ei ennen 31 päivää joulukuuta 2017 johda siihen, että näissä laitok­ sissa tuotettavien biopolttoaineiden ei katsottaisi täyttävän tämän direktiivin mukaisia kestävyyttä koskevia vaatimuksia, jos ne muuten olisivat täyttäneet kyseiset vaatimukset, edellyttäen että näiden biopolttoaineiden avulla saavutetaan vähintään 45 prosen­ tin vähennys kasvihuonekaasupäästöihin. Tätä sovelletaan bio­ polttoainelaitosten kapasiteetteihin vuoden 2012 lopussa.

Euroopan parlamentti ja neuvosto pyrkivät päättämään viimeis­ tään 31 päivänä joulukuuta 2012 tällaisista komission tekemistä ehdotuksista.

5.6.2009 FI Euroopan unionin virallinen lehti L 140/41

7. Liitettä V voidaan mukauttaa tieteen ja tekniikan kehityk­ seen muun muassa lisäämällä muita, samaa tai muuta raaka- ainetta käyttäviä biopolttoaineiden tuotantoketjuja koskevat arvot ja muuttamalla C osassa säädettyjä menetelmiä. Tällaiset toimen­ piteet, joiden tarkoituksena on muuttaa tämän direktiivin muita kuin keskeisiä osia, myös täydentämällä sitä, hyväksytään 25 artiklan 4 kohdassa tarkoitettua valvonnan käsittävää säänte­ lymenettelyä noudattaen.

Liitteessä V säädettyjen oletusarvojen ja menetelmien osalta kiin­ nitetään erityistä huomiota:

— jätteiden ja tähteiden huomioon ottamiseksi käytettyyn menetelmään,

— sivutuotteiden huomioon ottamiseksi käytettyyn menetelmään,

— sähkön ja lämmön yhteistuotannon huomioon ottamiseksi käytettyyn menetelmään, ja

— viljelykasvien tähteiden asemaan sivutuotteina.

Kasvi- tai eläinöljyjätteestä valmistettuun biodieseliin sovelletta­ via oletusarvoja tarkistetaan mahdollisimman pian.

Liitteessä V olevaan oletusarvojen luetteloon tehtävissä muutok­ sissa tai lisäyksissä noudatetaan seuraavaa:

a) kun tietyn tekijän vaikutus kokonaispäästöihin on pieni, kun variaatiota on vain vähän tai kun todellisten arvojen määrit­ täminen on hyvin kallista tai vaikeaa, oletusarvojen on oltava tavanomaisten tuotantoprosessien tyypillisiä arvoja;

b) kaikissa muissa tapauksissa oletusarvojen on oltava varovai­ sia arvioita verrattuna tavanomaisten tuotantoprosessien arvoihin.

8. On laadittava yksityiskohtaiset määritelmät, mukaan lukien liitteessä V olevan C osan 9 kohdassa tarkoitettuja luokkia varten edellytettävät tekniset eritelmät. Tällaiset toimenpiteet, joiden tar­ koituksena on muuttaa tämän direktiivin muita kuin keskeisiä osia täydentämällä sitä, hyväksytään 25 artiklan 4 kohdassa tar­ koitettua valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä noudattaen.

20 artikla

Täytäntöönpanotoimenpiteet

Edellä 17 artiklan 3 kohdan toisessa alakohdassa, 18 artik­ lan 3 kohdan kolmannessa alakohdassa, 18 artiklan 6 kohdassa, 18 artiklan 8 kohdassa, 19 artiklan 5 kohdassa, 19 artiklan 7 koh­ dan ensimmäisessä alakohdassa ja 19 artiklan 8 kohdassa tarkoi­ tettujen täytäntöönpanotoimenpiteiden yhteydessä otetaan täysimääräisesti huomioon direktiivin 98/70/EY 7 a artiklan tavoitteet.

21 artikla

Uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian käyttöä liikenteessä koskevat erityissäännökset

1. Jäsenvaltioiden on huolehdittava, että yleisölle tiedotetaan kaikkien liikenteessä käytettävien erilaisten uusiutuvien energia­ lähteiden saatavuudesta ja ympäristöeduista. Kun kivennäisöljy­ johdannaisiin sekoitettujen biopolttoaineiden prosenttisosuudet

tilavuudesta laskettuina ovat yli 10 prosenttia, jäsenvaltioiden on vaadittava, että tästä tiedotetaan myyntipisteissä.

2. Arvioitaessa toimijoille asetettujen kansallisten uusiutuvan energian velvoitteiden täyttymistä ja tavoitetta, joka koskee uusiu­ tuvista lähteistä peräisin olevan energian käyttämistä kaikissa 3 artiklan 4 kohdassa tarkoitetuissa liikennemuodoissa, jätteistä, tähteistä, muiden kuin ruokakasvien selluloosasta ja lignoselluloo­ sasta tuotetuilla biopolttoaineilla katsotaan olevan kaksinkertai­ nen painoarvo muihin biopolttoaineisiin nähden.

22 artikla

Jäsenvaltioiden kertomukset

1. Kunkin jäsenvaltion on toimitettava komissiolle viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2011 ja sen jälkeen joka toinen vuosi ker­ tomus uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian edistämi­ sessä ja käytössä tapahtuneesta edistymisestä. Kuudes kertomus, joka on toimitettava viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2021, on viimeinen vaadittu kertomus.

Kertomuksessa on tarkasteltava erityisesti seuraavia seikkoja:

a) uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian alakohtaiset osuudet (sähkö, lämmitys ja jäähdytys sekä liikenne) ja koko­ naisosuudet edeltäneinä kahtena kalenterivuotena sekä toteu­ tetut tai suunnitellut kansalliset toimenpiteet uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian käytön edistämiseksi, ottaen huomioon liitteessä I olevassa B osassa esitetty ohjeel­ linen kehityspolku 5 artiklan mukaisesti;

b) uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian edistämiseen tähtäävien tukijärjestelmien ja muiden toimenpiteiden käyt­ töönotto ja toiminta sekä käynnistettyjen toimenpiteiden edistyminen suhteessa jäsenvaltion kansalliseen uusiutuvaa energiaa käsittelevään toimintasuunnitelmaan sisältyviin toi­ menpiteisiin sekä tiedot siitä, miten tuettu sähkö jakautuu loppuasiakkaille direktiivin 2003/54/EY 3 artiklan 6 kohdan mukaisesti;

c) tilanteen mukaan tiedot siitä, miten jäsenvaltio on suunnitel­ lut tukijärjestelmänsä niin, että niissä otetaan huomioon sel­ laiset uusiutuvan energian sovellukset, joista saadaan muihin, vertailukelpoisiin sovelluksiin nähden lisähyötyjä mutta joi­ den kustannukset ovat vastaavasti suuremmat, mukaan lukien jätteistä, tähteistä, muiden kuin ruokakasvien selluloo­ sasta sekä lignoselluloosasta valmistetut biopolttoaineet;

d) uusiutuvista energialähteistä tuotetun sähkön sekä lämmityk­ sen ja jäähdytyksen alkuperätakuujärjestelmän toiminta sekä toimenpiteet järjestelmän luotettavuuden varmistamiseksi ja sen suojaamiseksi väärinkäytöksiltä;

e) edistyminen hallintomenettelyjen arvioinnissa ja parantami­ sessa uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian kehityk­ sen sääntelyllisten ja muiden esteiden poistamiseksi;

jäähdytykseen.

kustannukset, yhteisön tuontipolitiikan vaikutukset niihin,

L 140/42 FI Euroopan unionin virallinen lehti 5.6.2009

f) toimenpiteet uusiutuvista energialähteistä tuotetun sähkön siirron ja jakelun varmistamiseksi sekä kustannuksista vastaa­ mista ja niiden jakamista koskevien, 16artiklan 3 kohdassa tarkoitettujen säädöspuitteiden tai sääntöjen parantamiseksi;

g) energiakäyttöön tarvittavien biomassavarojen saatavuuden ja käytön kehittyminen;

h) biomassan ja muiden uusiutuvista lähteistä peräisin olevien energiamuotojen käytön lisääntymiseen liittyvät muutokset perushyödykkeiden hinnoissa ja maankäytössä jäsenvaltiossa;

i) jätteistä, tähteistä, muiden kuin ruokakasvien selluloosasta sekä lignoselluloosasta valmistettujen biopolttoaineiden kehi­ tys ja osuus;

j) biopolttoaineiden tai bionesteiden tuotannon arvioitu vaiku­ tus biologiseen monimuotoisuuteen, vesivaroihin sekä veden ja maaperän laatuun jäsenvaltiossa;

k) uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian käyttämisestä saatavat arvioidut kasvihuonekaasujen nettovähennykset;

l) jäsenvaltion uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian tuotannon arvioitu ohjeellisen kehityspolun ylittävä määrä, joka voitaisiin siirtää toisiin jäsenvaltioihin, sekä arvioidut valmiudet toteuttaa yhteishankkeita vuoteen 2020 asti;

m) uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian arvioitu kysyntä, joka on määrä tyydyttää muulla kuin kotimaisella tuotannolla vuoteen 2020 asti; ja

n) tiedot siitä, miten biologisesti hajoavien jätteiden osuus ener­ giantuotantoon käytettävistä jätteistä on arvioitu ja mihin toi­ menpiteisiin on ryhdytty tällaisten arvioiden parantamiseksi ja tarkistamiseksi.

2. Arvioidessaan biopolttoaineiden käytöstä saatavia kasvihuo­ nekaasujen nettomääräisiä vähennyksiä jäsenvaltio voi 1 kohdassa tarkoitetuissa kertomuksissa käyttää liitteessä V olevassa A ja B osassa annettuja tyypillisiä arvoja.

3. Ensimmäisessä kertomuksessaan jäsenvaltion on ilmoitet­ tava, aikooko se:

a) perustaa yksittäisen hallintoelimen vastaamaan uusiutuvan energian tuotantolaitosten valtuutus-, hyväksyntä- ja toimi­ lupahakemusten käsittelystä ja hakijoiden neuvonnasta;

b) päättää, että uusiutuvan energian laitoksen suunnittelu- ja lupahakemus katsotaan automaattisesti hyväksytyksi, jos lupaviranomainen ei ole vastannut asetetussa määräajassa; tai

c) osoittaa maankäytön suunnittelussaan tiettyjä maantieteelli­ siä alueita soveltuviksi uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian tuotantoon sekä kaukolämmitykseen ja­

4. Jäsenvaltio voi kussakin kertomuksessa oikaista aiemmissa kertomuksissa olleet tiedot.

23 artikla

Komission seuranta ja kertomukset

1. Komissio seuraa yhteisössä kulutettujen biopolttoaineiden ja bionesteiden alkuperää ja niiden tuotannon vaikutusta, myös syrjäyttämisestä johtuvaa vaikutusta, maankäyttöön yhteisössä ja tärkeimmissä kolmansissa toimittajamaissa. Seuranta perustuu jäsenvaltioiden 22 artiklan 1 kohdan nojalla toimittamiin kerto­ muksiin, asiaan liittyvien kolmansien maiden ja hallitustenvälis­ ten järjestöjen kertomuksiin sekä tieteellisiin tutkimuksiin ja muihin asian kannalta merkityksellisiin tietoihin. Komissio seu­ raa myös biomassan energiakäyttöön liittyviä perushyödykkeiden hintavaihteluita ja mahdollisia myönteisiä tai kielteisiä vaikutuk­ sia elintarvikevarmuuteen. Komissio seuraa kaikkia niitä laitoksia, joihin 19 artiklan 6 kohtaa sovelletaan.

2. Komissio käy vuoropuhelua ja vaihtaa tietoja kolmansien maiden, biopolttoaineiden tuottajien, kuluttajajärjestöjen sekä kansalaisyhteiskunnan kanssa biopolttoaineisiin ja bionesteisiin liittyvien, tämän direktiivin mukaisten toimenpiteiden yleisestä täytäntöönpanosta. Komissio kiinnittää tässä yhteydessä erityistä huomiota siihen, miten biopolttoaineiden tuotanto mahdollisesti vaikuttaa elintarvikkeiden hintoihin.

3. Jäsenvaltioiden 22 artiklan 1 kohdan nojalla toimittamien kertomusten ja tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitetun seurannan ja analysoinnin pohjalta komissio laatii joka toinen vuosi kerto­ muksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle. Ensimmäinen ker­ tomus toimitetaan vuonna 2012.

4. Biopolttoaineiden käytöstä saatavia kasvihuonekaasupääs­ tövähennyksiä koskevissa kertomuksissaan komissio käyttää jäsenvaltioiden ilmoittamia arvoja ja esittää näkemyksensä siitä, miten arvio muuttuisi, jos sivutuotteet otettaisiin huomioon kor­ vausmenetelmän avulla.

5. Komissio analysoi kertomuksissaan erityisesti seuraavia seikkoja:

a) eri biopolttoaineiden suhteelliset ympäristöhyödyt ja­

energiansaannin varmuuteen liittyvät näkökohdat sekä tavat saavuttaa tasapaino kotimaisen tuotannon ja tuonnin välillä;

b) biopolttoaineen lisääntyneen kysynnän vaikutus kestävään kehitykseen yhteisössä ja kolmansissa maissa ottaen huomi­ oon taloudelliset vaikutukset ja ympäristövaikutukset sekä vaikutukset biologiseen monimuotoisuuteen;

5.6.2009 FI Euroopan unionin virallinen lehti L 140/43

c) mahdollisuus määrittää tieteellisesti objektiivisella tavalla bio­ logisesti erittäin monimuotoisia maantieteellisiä alueita, jotka eivät kuulu 17 artiklan 3 kohdan soveltamisalaan;

d) biomassan kysynnän lisääntymisen vaikutus biomassaa käyt­ täviin aloihin;

e) jätteistä, tähteistä, muiden kuin ruokakasvien selluloosasta sekä lignoselluloosasta valmistettujen biopolttoaineiden saa­ tavuus; sekä

f) epäsuorat maankäytön muutokset suhteessa kaikkiin tuotantoketjuihin.

Komissio tekee tarpeen mukaan korjaavia toimenpide-ehdotuksia.

6. Komissio arvioi jäsenvaltioiden 22 artiklan 3 kohdan nojalla toimittamien kertomusten pohjalta jäsenvaltioiden toteuttamien niiden toimenpiteiden tehokkuutta, jotka koskevat sellaisen yhden hallinnollisen elimen perustamista, joka vastaa valtuutus-, hyväksyntä- ja toimilupahakemusten käsittelystä ja hakijoiden neuvonnasta.

7. Jotta voidaan parantaa rahoitusta ja koordinointia 3 artik­ lan 1 kohdassa tarkoitetun 20 prosentin tavoitteen saavuttami­ seksi, komissio esittää viimeistään joulukuuta 31 päivänä 2010 uusiutuvista lähteistä peräisin olevaa energiaa koskevan analyy­ sin ja toimintasuunnitelman, jolla pyritään erityisesti:

a) parantamaan rakennerahastojen ja puiteohjelmien käyttöä;

b) parantamaan ja lisäämään Euroopan investointipankin ja muiden julkisten rahoituslaitosten varojen käyttöä;

c) parantamaan riskipääoman saatavuutta erityisesti tutkimalla mahdollisuutta ottaa uusiutuvista lähteistä peräisin olevaa energiaa koskevissa, yhteisössä tehtävissä investoinneissa käyttöön samankaltainen riskinjakoväline kuin kolmansille maille suunnatussa, energiatehokkuutta ja uusiutuvien ener­ gialähteiden käyttöä edistävää maailmanlaajuista rahastoa koskevassa aloitteessa;

d) parantamaan yhteisön ja kansallisen tason rahoituksen sekä muiden tukimuotojen välistä koordinointia; ja

e) parantamaan koordinointia sellaisten uusiutuvia energialäh­ teitä koskevien aloitteiden tukemiseksi, joiden onnistuminen riippuu toimijoiden toiminnasta useissa jäsenvaltioissa.

8. Komissio antaa viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2014 kertomuksen, jossa käsitellään erityisesti seuraavia seikkoja:

a) edellä 17 artiklan 2 kohdan toisessa alakohdassa tarkoite­ tuista päivämääristä alkaen sovellettavan kasvihuonekaasu­ päästöjen vähimmäisvähennyksen rajojen tarkistaminen vaikutustenarvioinnin perusteella, jossa on otettu huomioon

erityisesti teknologian kehitys, käytettävissä olevat teknolo­ giat sekä käytettävissä olevat ensimmäisen ja toisen sukupol­ ven biopolttoaineet, jotka vähentävät huomattavasti kasvihuonekaasupäästöjä;

b) edellä 3 artiklan 4 kohdassa tarkoitetun tavoitteen osalta seu­ raavien näkökohtien uudelleentarkastelu:

i) tavoitteen saavuttamiseksi toteutettavien toimenpiteiden kustannustehokkuus;

ii) tavoitteen saavuttamismahdollisuuksien arviointi samalla kun varmistetaan biopolttoaineiden tuotannon kestävyys yhteisössä ja kolmansissa maissa sekä otetaan huomioon taloudelliset ja sosiaaliset vaikutukset sekä ympäristövaikutukset, mukaan lukien epäsuorat vaiku­ tukset ja biologiseen monimuotoisuuteen kohdistuvat vaikutukset, ja toisen sukupolven biopolttoaineiden kau­ pallinen saatavuus;

iii) tavoitteen täytäntöönpanon vaikutus kohtuuhintaisten elintarvikkeiden saatavuuteen;

iv) sähkö-, hybridi- ja vetyajoneuvojen kaupallinen saata­ vuus sekä menetelmä, joka on valittu liikennealalla kulu­ tettavan uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian osuuden laskemiseksi;

v) erityisten markkinaolosuhteiden arviointi, ottaen huo­ mioon varsinkin markkinat, joilla liikennepolttoaineiden osuus energian loppukulutuksesta on yli puolet, ja tuo­ duista biopolttoaineista täysin riippuvaiset markkinat;

c) tämän direktiivin täytäntöönpanon arviointi erityisesti yhteis­ työmekanismien osalta sen varmistamiseksi, että nämä meka­ nismit yhdessä sen mahdollisuuden kanssa, että jäsenvaltiot voivat jatkaa 3 artiklan 3 kohdassa tarkoitettujen kansallis­ ten tukijärjestelmiensä käyttöä, antavat jäsenvaltioille mah­ dollisuuden saavuttaa liitteessä I määritetyt kansalliset tavoitteet mahdollisimman hyvällä kustannus-hyötysuhteella, teknologisen kehityksen arviointi sekä tarvittavat johtopää­ tökset, jotta päästäisiin tavoitteeseen nostaa uusiutuvista läh­ teistä peräisin olevan energian osuus 20 prosenttiin yhteisön tasolla.

Komissio antaa kyseisen kertomuksen perusteella tarvittaessa Euroopan parlamentille ja neuvostolle ehdotuksia, joissa käsitel­ lään edellä mainittuja seikkoja ja erityisesti:

— a alakohdassa mainitun seikan osalta siinä tarkoitetun kasvi­ huonekaasupäästöjen vähimmäisvähennyksen muuttamista, ja

— c alakohdassa mainitun seikan osalta tässä direktiivissä tar­ koitettujen yhteistyötoimenpiteiden asianmukaisia mukaut­ tamisia, jotta parannettaisiin niiden tehokkuutta 20 prosentin tavoitteen saavuttamiseksi. Tällaiset ehdotukset eivät vaikuta 20 prosentin tavoitteeseen eivätkä jäsenvaltioiden toimival­ taan kansallisten tukijärjestelmien ja yhteistyötoimenpiteiden osalta.

L 140/44 FI Euroopan unionin virallinen lehti 5.6.2009

9. Komissio esittää vuonna 2018 uusiutuvia energialähteitä koskevan etenemissuunnitelman vuoden 2020 jälkeiselle ajalle.

Tähän etenemissuunnitelmaan liitetään tarvittaessa ehdotuksia Euroopan parlamentille ja neuvostolle vuoden 2020 jälkeisen ajan osalta. Etenemissuunnitelmassa otetaan huomioon tämän direk­ tiivin täytäntöönpanosta saadut kokemukset sekä uusiutuvista lähteistä peräisin olevaan energiaan liittyvä teknologinen kehitys.

10. Komissio esittää vuonna 2021 kertomuksen, jossa arvioi­ daan tämän direktiivin soveltamista. Kertomuksessa käsitellään erityisesti seuraavien osatekijöiden merkitystä siinä, miten jäsen­ valtiot ovat voineet saavuttaa liitteessä I määritetyt kansalliset tavoitteet parhaan kustannus-hyötysuhteen mukaisesti:

a) ennusteiden ja kansallisten uusiutuvaa energiaa käsittelevien toimintasuunnitelmien laatiminen;

b) yhteistyömekanismien tehokkuus;

c) uusiutuvista lähteistä peräisin olevaan energiaan liittyvä tek­ nologinen kehitys, mukaan lukien biopolttoaineiden käytön kehittäminen kaupallisessa ilmailussa;

d) kansallisten tukijärjestelmien tehokkuus; ja

e) edellä 8 ja 9 kohdassa tarkoitetuissa komission kertomuk­ sissa esitetyt johtopäätökset.

24 artikla

Avoimuusfoorumi

1. Komissio perustaa verkkoon julkisen avoimuusfoorumin. Foorumin tarkoituksena on lisätä avoimuutta sekä helpottaa ja edistää jäsenvaltioiden välistä yhteistyötä erityisesti 6 artiklassa tarkoitettujen tilastollisten siirtojen sekä 7 ja 9 artiklassa tarkoi­ tettujen yhteishankkeiden osalta. Lisäksi foorumia voidaan käyt­ tää sellaisten asiaankuuluvien tietojen julkistamiseen, joiden komissio tai jokin jäsenvaltio katsoo olevan tämän direktiivin ja sen tavoitteiden saavuttamisen kannalta ratkaisevan tärkeitä.

2. Komissio julkistaa avoimuusfoorumilla tarvittaessa koot­ tuina seuraavat tiedot siten että kaupallisesti arkaluonteiset tiedot säilyvät luottamuksellisina:

a) jäsenvaltioiden kansalliset uusiutuvaa energiaa käsittelevät toimintasuunnitelmat;

b) edellä 4 artiklan 3 kohdassa tarkoitetut jäsenvaltioiden ennusteasiakirjat täydennettyinä mahdollisimman pian komission yhteenvedolla ylimääräisestä tuotannosta ja arvi­ oidusta tuontikysynnästä;

c) jäsenvaltioiden tarjoukset tehdä tilastollisia siirtoja tai yhteis­ hankkeita koskevaa yhteistyötä asianomaisen jäsenvaltion pyynnöstä;

d) edellä 6 artiklan 2 kohdassa tarkoitetut tiedot tilastollisista siirroista jäsenvaltioiden välillä;

e) edellä 7 artiklan 2 ja 3 kohdassa sekä 9 artiklan 4 ja 5 koh­ dassa tarkoitetut tiedot yhteishankkeista;

f) edellä 22 artiklassa tarkoitetut jäsenvaltioiden kertomukset;

g) edellä 23 artiklan 3 kohdassa tarkoitetut komission kertomukset.

Komissio ei kuitenkaan julkista 4 artiklan 3 kohdassa tarkoitet­ tuja jäsenvaltioiden ennusteasiakirjoja tai 22 artiklan 1 kohdan l ja m alakohdassa tarkoitettuja jäsenvaltioiden kertomusten tietoja, jos tiedot antanut jäsenvaltio sitä pyytää.

25 artikla

Komiteat

1. Muissa kuin 2 kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa komis­ siota avustaa uusiutuvia energialähteitä käsittelevä komitea.

2. Komissiota avustaa biopolttoaineiden ja bionesteiden kestä­ vyyttä koskevissa asioissa biopolttoaineiden ja bionesteiden kes­ tävyyttä käsittelevä komitea.

3. Jos tähän kohtaan viitataan, sovelletaan päätöksen 1999/468/EY 3 ja 7 artiklaa ottaen huomioon mainitun päätök­ sen 8 artiklan säännökset.

4. Jos tähän kohtaan viitataan, sovelletaan päätöksen 1999/468/EY 5 a artiklan 1–4 kohtaa sekä 7 artiklaa ottaen huo­ mioon mainitun päätöksen 8 artiklan säännökset.

26 artikla

Muutokset ja kumoaminen

1. Poistetaan direktiivistä 2001/77/EY 2 artikla, 3 artik­ lan 2 kohta ja 4–8 artikla 1 päivästä huhtikuuta 2010 lähtien.

2. Poistetaan direktiivistä 2003/30/EY 2 artikla, 3 artiklan 2, 3 ja 5 kohta sekä 5 ja 6 artikla 1 päivästä huhtikuuta 2010 lähtien.

3. Kumotaan direktiivit 2001/77/EY ja 2003/30/EY 1 päi­ västä tammikuuta 2012.

27 artikla

Saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä

1. Jäsenvaltioiden on saatettava tämän direktiivin noudattami­ sen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset voi­ maan viimeistään 5. päivänä joulukuuta 2010, tämän kuitenkaan rajoittamatta 4 artiklan 1, 2 ja 3 kohdan soveltamista.

5.6.2009 FI Euroopan unionin virallinen lehti L 140/45

Näissä jäsenvaltioiden antamissa säädöksissä on viitattava tähän direktiiviin tai niihin on liitettävä tällainen viittaus, kun ne viral­ lisesti julkaistaan. Jäsenvaltioiden on säädettävä siitä, miten viit­ taukset tehdään.

2. Jäsenvaltioiden on toimitettava tässä direktiivissä tarkoite­ tuista kysymyksistä antamansa keskeiset kansalliset säännökset kirjallisina komissiolle.

28 artikla

Voimaantulo

Tämä direktiivi tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

29 artikla

Osoitus

Tämä direktiivi on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.

Tehty Strasbourgissa 23 päivänä huhtikuuta 2009.

Euroopan parlamentin puolesta Puhemies

H.-G. PÖTTERING

Neuvoston puolesta Puheenjohtaja

P. NEČAS

(1)

L 140/46 FI Euroopan unionin virallinen lehti 5.6.2009

LIITE I

Uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian osuus energian kokonaisloppukulutuksesta: vuodeksi 2020 asetetut kansalliset kokonaistavoitteet

(1) Ympäristönsuojeluun myönnettävää valtiontukea koskevissa suuntaviivoissa tunnustetaan, että kansallisia tukijärjestelmiä uusiutuvista läh­ teistä peräisin olevan energian edistämiseksi tarvitaan edelleen, jotta tässä liitteessä asetetut kansalliset tavoitteet voitaisiin saavuttaa.

A. Kansalliset kokonaistavoitteet

Uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian osuus energian

kokonaisloppukulutuksesta 2005 (S2005)

Tavoite uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian osuudelle energian

kokonaisloppukulutuksesta 2020 (S2005)

Belgia 2,2 % 13 %

Bulgaria 9,4 % 16 %

Tšekki 6,1 % 13 %

Tanska 17,0 % 30 %

Saksa 5,8 % 18 %

Viro 18,0 % 25 %

Irlanti 3,1 % 16 %

Kreikka 6,9 % 18 %

Espanja 8,7 % 20 %

Ranska 10,3 % 23 %

Italia 5,2 % 17 %

Kypros 2,9 % 13 %

Latvia 32,6 % 40 %

Liettua 15,0 % 23 %

Luxemburg 0,9 % 11 %

Unkari 4,3 % 13 %

Malta 0,0 % 10 %

Alankomaat 2,4 % 14 %

Itävalta 23,3 % 34 %

Puola 7,2 % 15 %

Portugali 20,5 % 31 %

Romania 17,8 % 24 %

Slovenia 16,0 % 25 %

Slovakia 6,7 % 14 %

Suomi 28,5 % 38 %

Ruotsi 39,8 % 49 %

Yhdistynyt kuningaskunta 1,3 % 15 %

B. Ohjeellinen kehityspolku

Edellä 3 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun ohjeellisen kehityspolun on käsitettävä seuraavat uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian osuudet:

S2005 + 0,20 (S2020 – S2005), keskimääräinen osuus kaksivuotiskaudella 2011–2012;

S2005 + 0,30 (S2020 – S2005), keskimääräinen osuus kaksivuotiskaudella 2013–2014;

5.6.2009 FI Euroopan unionin virallinen lehti L 140/47

S2005 + 0,45 (S2020 – S2005), keskimääräinen osuus kaksivuotiskaudella 2015–2016; ja

S2005 + 0,65 (S2020 – S2005), keskimääräinen osuus kaksivuotiskaudella 2017–2018;

jossa

S2005 = A osassa olevan taulukon mukainen osuus kyseisessä jäsenvaltiossa vuonna 2005,

ja

S2020 = A osassa olevan taulukon mukainen osuus kyseisessä jäsenvaltiossa vuonna 2020.

Q N(norm)

= CN × [ ∑ i=N–14

N Qi Ci

] / 15

Q N(norm)

= CN+CN–1

2 ×

∑ i=N–n

N

Qi

∑ j=N–n

N (Cj+Cj–12 )

L 140/48 FI Euroopan unionin virallinen lehti 5.6.2009

LIITE II

Normalisointisääntö vesivoimalla ja tuulivoimalla tuotetun sähkön määrän laskemiseksi

Tietyssä jäsenvaltiossa vesivoimalla tuotetun sähkön määrä lasketaan soveltamalla seuraavaa sääntöä:

jossa

N = viitevuosi;

QN(norm) = jäsenvaltion kaikista vesivoimalaitoksista peräisin olevan sähkön normalisoitu määrä vuonna N laskenta­ tarkoituksia varten;

Qi = jäsenvaltion kaikissa vesivoimalaitoksissa vuonna i tosiasiallisesti tuotetun sähkön määrä ilmaistuna giga­ wattitunteina (GWh); tähän ei lasketa mukaan aiemmin ylämäkeen pumpattua vettä käyttävien pumppu­ voimalaitosten tuotantoa;

Ci = jäsenvaltion kaikkien vesivoimalaitosten kokonaiskapasiteetti ilman pumppuvoimaloita vuoden i lopussa mitattuna megawatteina (MW).

Tietyssä jäsenvaltiossa tuulivoimalla tuotetun sähkön määrä lasketaan soveltamalla seuraavaa normalisointisääntöä:

jossa

N = viitevuosi;

QN(norm) = jäsenvaltion kaikista tuulivoimalaitoksista peräisin olevan sähkön normalisoitu määrä vuonna N laskenta­ tarkoituksia varten;

Qi = jäsenvaltion kaikissa tuulivoimalaitoksissa vuonna i tosiasiallisesti tuotetun sähkön määrä ilmaistuna giga­ wattitunteina (GWh);

Cj = jäsenvaltion kaikkien tuulivoimalaitosten kokonaiskapasiteetti vuoden j lopussa mitattuna megawatteina (MW);

n = 4 tai niiden vuotta N edeltävien vuosien lukumäärä, joiden osalta kyseisessä jäsenvaltiossa on saatavilla tie­ toja kapasiteetista ja tuotannosta, riippuen siitä, kumpi on pienempi.

5.6.2009 FI Euroopan unionin virallinen lehti L 140/49

LIITE III

Liikenteen polttoaineiden energiasisältö

Polttoaine Energiasisältö painon

mukaan (alempi lämpöarvo, MJ/kg)

Energiasisältö tilavuuden mukaan (alempi lämpöarvo,

MJ/l)

Bioetanoli (etanoli, joka tuotetaan biomassasta) 27 21

Bio-ETBE (etyyli-tert-butyylieetteri, joka tuotetaan bioetanolin pohjalta)

36 (josta 37 % uusiutu­ vista lähteistä)

27 (josta 37 % uusiutu­ vista lähteistä)

Biometanoli (metanoli, joka tuotetaan biomassasta käytettäväksi biopolttoaineena)

20 16

Bio-MTBE (metyyli-tert-butyylieetteri, joka tuotetaan biometano­ lin pohjalta)

35 (josta 22 % uusiutu­ vista lähteistä)

26 (josta 22 % uusiutu­ vista lähteistä)

Bio-DME (dimetyylieetteri, joka tuotetaan biomassasta käytettä­ väksi biopolttoaineena)

28 19

Bio-TAEE (tert-amyylietyylieetteri, joka tuotetaan bioetanolin pohjalta)

38 (josta 29 % uusiutu­ vista lähteistä)

29 (josta 29 % uusiutu­ vista lähteistä)

Biobutanoli (butanoli, joka tuotetaan biomassasta käytettäväksi biopolttoaineena)

33 27

Biodiesel (diesellaatuinen metyyliesteri, joka tuotetaan kasvi- tai eläinöljystä käytettäväksi biopolttoaineena)

37 33

Fischer-Tropsch-diesel (biomassasta tuotettu synteettinen hiili­ vety tai synteettinen hiilivetyseos)

44 34

Vetykäsitelty kasviöljy (kasviöljy, joka on käsitelty lämpökemial­ lisesti vedyllä)

44 34

Puhdas kasviöljy (öljy joka on tuotettu öljykasveista puristamalla, uuttamalla tai vastaavalla menetelmällä ja joka voi olla jalosta­ matonta tai jalostettua mutta ei kemiallisesti muunneltua, kun se soveltuu käytetyn moottorin tyyppiin ja täyttää päästöjä koske­ vat vaatimukset)

37 34

Biokaasu (laadultaan maakaasua vastaavaksi puhdistettavissa oleva polttokaasu, joka tuotetaan biomassasta ja/tai jätteiden bio­ hajoavasta osasta käytettäväksi biopolttoaineena, tai puukaasu)

50 —

Bensiini 43 32

Diesel 43 36

L 140/50 FI Euroopan unionin virallinen lehti 5.6.2009

LIITE IV

Asentajien sertifiointi

Edellä 14 artiklan 3 kohdassa tarkoitettujen sertifiointijärjestelmien tai vastaavien hyväksymisjärjestelmien on pohjaudut­ tava seuraaviin perusteisiin:

1. Sertifiointi- tai hyväksymisprosessin on oltava läpinäkyvä ja jäsenvaltion tai sen nimeämän hallintoelimen selkeästi määrittelemä.

2. Biomassa-, lämpöpumppu-, aurinkosähkö- ja aurinkolämpöjärjestelmien sekä matalalta geotermistä lämpöä ottavien järjestelmien asentajien sertifiointi tapahtuu akkreditoidussa koulutusohjelmassa tai akkreditoidun kouluttajan toimesta.

3. Koulutusohjelman tai kouluttajan akkreditoinnista vastaavat jäsenvaltiot tai niiden nimeämät hallintoelimet. Akkredi­ toija varmistaa, että kouluttajan tarjoama koulutusohjelma on jatkuva sekä alueellisesti tai valtakunnallisesti kattava. Kouluttajalla on oltava käytännön koulutukseen riittävät tekniset valmiudet, mukaan lukien tarvittavat laboratoriolait­ teet tai vastaavat käytännön harjoituksissa tarvittavat valmiudet. Kouluttajan on asentajien elinikäisen oppimisen mah­ dollistamiseksi tarjottava peruskoulutuksen lisäksi lyhyempiä päivityskursseja ajankohtaisista aiheista, kuten uusista teknologioista. Kouluttaja voi olla laitteen tai järjestelmän valmistaja, oppilaitos tai järjestö.

4. Asentajan sertifiointiin tai hyväksymiseen johtavan koulutuksen on sisällettävä sekä teoreettisia että käytännön osioita. Koulutuksen päätyttyä asentajalla on oltava kyky asentaa tarvittavat laitteet ja järjestelmät asiakkaan suorituskyky- ja luotettavuusvaatimusten mukaisesti, hänen on oltava laadukkaaseen jälkeen pystyvä alansa ammattilainen ja hänen on kyettävä noudattamaan kaikkia kulloinkin sovellettavia määräyksiä ja standardeja, energia- ja ympäristömerkinnät mukaan lukien.

5. Koulutuksen on päätyttävä loppukokeeseen, jonka läpäiseminen johtaa sertifiointiin tai hyväksymiseen. Kokeessa on käytännön tasolla arvioitava kykyä asentaa biomassakattiloita ja -uuneja, lämpöpumppuja, matalalta geotermistä läm­ pöä ottavia laitteistoja taikka aurinkosähkö- tai aurinkolämpölaitteistoja.

6. Edellä 14 artiklan 3 kohdassa tarkoitetuissa sertifiointijärjestelmissä tai vastaavissa hyväksymisjärjestelmissä on otet­ tava asianmukaisesti huomioon seuraavat suuntaviivat:

a) Akkreditoituja koulutusohjelmia olisi tarjottava työkokemusta omaaville asentajille, joilla jo on seuraava koulutus tai jotka ovat parhaillaan suorittamassa sitä:

i) biomassakattiloiden ja -uunien asentajat: putkimiehen, putkiasentajan, lämpöinsinöörin tai vesi-, lämpö- ja ilmastointiteknikon koulutus;

ii) lämpöpumppuasentajat: putkimiehen tai kylmäkoneasentajan koulutus sekä perustaidot sähkö- ja putkiasen­ nusten alalta (putken leikkaaminen, putkiliitosten juottaminen, putkiliitosten liimaaminen, eristäminen, lii­ tosten tiivistäminen, vuototestaus sekä lämmitys- ja jäähdytysjärjestelmien asentaminen);

iii) aurinkosähkö- tai aurinkolämpöasentaja: putkimiehen tai sähkömiehen koulutus sekä putkityö-, sähkötyö- tai katontekotaidot, joihin kuuluvat esimerkiksi putkiliitosten juottaminen, putkiliitosten liimaaminen, lii­ tosten tiivistäminen, vuototestaus, valmiudet tehdä johtoliitoksia sekä peruskatemateriaalien ja pellitys- ja eristysmenetelmien tuntemus; tai

iv) ammatillinen koulutusohjelma, jolla taataan asentajalle asianmukaiset taidot, jotka vastaavat kolmen vuoden koulutusta a, b tai c alakohdassa tarkoitetuissa taidoissa, ja joka sisältää sekä luokkaopetusta että työssäoppimista.

b) Biomassakattiloiden ja -uunien asentajien koulutuksessa teoreettisen osion olisi annettava yleisnäkemys biomas­ san markkinatilanteesta, ja sen olisi katettava ekologiset näkökohdat, biomassapolttoaineet, logistiikka, palosuo­ jaus, alan taloudelliset tukimuodot, polttotekniikat, sytytinjärjestelmät, optimaaliset hydrauliikkaratkaisut, kustannus- ja kannattavuusvertailut sekä biomassakattiloiden ja -uunien suunnittelu, asentaminen ja ylläpito. Kou­ lutuksessa olisi annettava hyvät tiedot mahdollisista alan teknologian ja biomassapolttoaineiden, kuten pellettien, eurooppalaisista standardeista sekä biomassaan liittyvästä kansallisesta ja yhteisön lainsäädännöstä.

5.6.2009 FI Euroopan unionin virallinen lehti L 140/51

c) Lämpöpumppuasentajien koulutuksessa teoreettisen osion olisi annettava yleisnäkemys lämpöpumppujen mark­ kinatilanteesta, ja sen olisi katettava geotermiset resurssit ja maaperän lämpötilat eri alueilla, maaperä- ja kallio­ tyypin tunnistaminen lämmönjohtavuutta silmällä pitäen, määräykset geotermisten resurssien käytöstä, mahdollisuudet käyttää lämpöpumppuja erityyppisissä rakennuksissa sekä sopivimman lämpöpumppujärjestel­ män valinta ja tiedot sen teknisistä vaatimuksista, turvallisuudesta, ilmansuodatuksesta, liittämisestä lämmönläh­ teeseen ja järjestelmätason rakenteesta. Koulutuksessa olisi myös annettava hyvät tiedot mahdollisista lämpöpumppujen eurooppalaisista standardeista sekä alan kansallisesta ja yhteisön lainsäädännöstä. Asentajan olisi kyettävä osoittamaan omaavansa seuraavat keskeiset taidot:

i) perustietämys lämpöpumpun rakenteen ja toiminnan periaatteista, mukaan lukien lämpöpumpun lämpö­ kierron ominaispiirteet: lämmönluovutuskohteen alhaisten lämpötilojen, lämmönlähteen korkeiden lämpö­ tilojen ja järjestelmän tehokkuuden väliset yhteydet, lämpökertoimen (COP) ja kausisuorituskykykertoimen (SPF) määrittäminen;

ii) tietämys lämpöpumpun lämpökierron eri komponenteista ja niiden toiminnasta, mukaan lukien kompres­ sori, paisuntaventtiili, höyrystin, lauhdutin, liitännät ja liitokset, voiteluöljy, kylmäaine, ylikuumeneminen ja alijäähtyminen sekä lämpöpumppujen jäähdytyskäyttö;

iii) kyky valita ja mitoittaa oikein komponentit tyypillisissä asennuskohteissa, mukaan lukien erilaisten raken­ nusten tyypillisten lämpökuormitusarvojen ja kuumavesitarpeen määrittely energiankulutuksen perusteella sekä lämpöpumpun kapasiteettitarpeen määrittely kuumavesituotannon lämpökuormituksen, rakennuksen lämpöä varastoivan massan ja keskeytymättömän virransaannin perusteella, sekä kyky määrittää paisunta­ säiliön komponentit ja sen koko sekä yhdistää laitteisto toiseen lämmitysjärjestelmään.

d) Aurinkosähkö- ja -lämpöasentajien koulutuksessa teoreettisen osion olisi annettava yleisnäkemys aurinkoenergia­ tuotteiden markkinatilanteesta sekä kustannus- ja kannattavuusvertailuista, ja sen olisi katettava ekologiset näkö­ kohdat, aurinkoenergiajärjestelmien komponentit, ominaispiirteet ja mitoittaminen, oikean järjestelmän valinta ja sen komponenttien mitoittaminen, lämmöntarpeen määrittely, palosuojaus, alan taloudelliset tukimuodot sekä aurinkosähkö- ja aurinkolämpölaitteistojen suunnittelu, asentaminen ja ylläpito. Koulutuksessa olisi myös annet­ tava hyvät tiedot mahdollisista alan eurooppalaisista teknologiastandardeista ja sertifiointijärjestelmistä, kuten Solar Keymark, sekä asiaan liittyvästä kansallisesta ja yhteisön lainsäädännöstä. Asentajan olisi kyettävä osoitta­ maan omaavansa seuraavat keskeiset taidot:

i) valmius työskennellä turvallisesti käyttäen asianmukaisia työkaluja ja laitteita, noudattaa turvallisuusmäärä­ yksiä ja -normeja sekä tunnistaa aurinkoenergia-asennuksiin liittyvät putki- ja sähkötyöriskit sekä muut riskit;

ii) valmius tunnistaa aktiivisille ja passiivisille järjestelmille ominaiset järjestelmäratkaisut, komponentit ja mekaaniset rakenteet sekä määrittää komponenttien sijoitus, järjestelmärakenne sekä järjestelmäkokoonpano;

iii) valmius määrittää tarvittava aurinkosähköpaneelien ja aurinkolämpövedenlämmittimen asennusalue, asen­ nussuunta ja kallistus ottaen huomioon varjostumat, aurinkoisuus, rakennekestävyys ja asennustavan sovel­ tuvuus kyseiseen rakennukseen tai ilmastoon sekä tunnistaa eri kattotyypeille sopivat asennustavat ja asennuskohteen kannalta järkevä laitekokonaisuus; ja

iv) erityisesti aurinkosähköjärjestelmien osalta valmius tehdä sähköjärjestelmään tarvittavat muutokset, mukaan lukien mitoitusvirtojen määrittely, oikeiden johdintyyppien ja sähköpiirien normiarvojen valinta, kaikkien tarvittavien laitteiden ja alijärjestelmien koon, arvojen ja sijainnin määrittely sekä sopivan yhteenliittämis­ pisteen valinta.

e) Sertifiointi olisi myönnettävä tietyksi ajaksi siten, että sertifioinnin jatkaminen edellyttää päivityskoulutusta.

(1)

L 140/52 FI Euroopan unionin virallinen lehti 5.6.2009

LIITE V

Biopolttoaineiden, bionesteiden ja niiden fossiilisten vertailukohtien kasvihuonekaasuvaikutuksen laskemista koskevat säännöt

A. Biopolttoaineiden tyypilliset arvot ja oletusarvot, jos niiden tuotannosta ei aiheudu maankäytön muutoksista johtuvia nettohiilipäästöjä

Biopolttoaineiden tuotantoketju tyypillinen kasvihuonekaa­supäästöjen vähennys kasvihuonekaasupäästöjen

oletusvähennys

etanoli sokerijuurikkaasta 61 % 52 %

etanoli vehnästä (prosessipolttoainetta ei määritetty) 32 % 16 %

etanoli vehnästä (ruskohiili prosessipolttoaineena sähkön ja lämmön yhteistuotantolaitoksessa)

32 % 16 %

etanoli vehnästä (maakaasu prosessipolttoaineena tavanomai­ sessa kattilassa)

45 % 34 %

etanoli vehnästä (maakaasu prosessipolttoaineena sähkön ja lämmön yhteistuotantolaitoksessa)

53 % 47 %

etanoli vehnästä (olki prosessipolttoaineena sähkön ja lämmön yhteistuotantolaitoksessa)

69 % 69 %

etanoli maissista, tuotettu yhteisössä (maakaasu prosessipolt­ toaineena sähkön ja lämmön yhteistuotantolaitoksessa)

56 % 49 %

etanoli sokeriruo’osta 71 % 71 %

etyyli-tert-butyylieetterin (ETBE) uusiutuvista lähteistä peräisin oleva osuus

Yhtä suuri kuin käytetyssä etanolin tuotantoketjussa

tert-amyylietyylieetterin (TAEE) uusiutuvista lähteistä peräisin oleva osuus

Yhtä suuri kuin käytetyssä etanolin tuotantoketjussa

biodiesel rapsinsiemenistä 45 % 38 %

biodiesel auringonkukasta 58 % 51 %

biodiesel soijapavusta 40 % 31 %

biodiesel palmuöljystä (prosessia ei määritetty) 36 % 19 %

biodiesel palmuöljystä (prosessi, jossa metaani otetaan talteen öljynpuristamolla)

62 % 56 %

biodiesel kasvi- tai eläinöljyjätteestä (*) 88 % 83 %

vetykäsitelty kasviöljy rapsinsiemenistä 51 % 47 %

vetykäsitelty kasviöljy auringonkukasta 65 % 62 %

vetykäsitelty kasviöljy palmuöljystä (prosessia ei määritetty) 40 % 26 %

vetykäsitelty kasviöljy palmuöljystä (prosessi, jossa metaani otetaan talteen öljynpuristamolla)

68 % 65 %

puhdas kasviöljy rapsinsiemenistä 58 % 57 %

biokaasu orgaanisesta yhdyskuntajätteestä paineistettua maakaasua vastaavana

80 % 73 %

biokaasu lietelannasta paineistettua maakaasua vastaavana 84 % 81 %

biokaasu kuivalannasta paineistettua maakaasua vastaavana 86 % 82 %

(*) Ei sisällä muiden kuin ihmisravinnoksi tarkoitettujen eläimistä saatavien sivutuotteiden terveyssäännöistä 3 päivänä lokakuuta 2002 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1774/2002

(1) EYVL L 273, 10.10.2002, s. 1.

mukaisesti luokkaan 3 kuuluvaksi ainekseksi luoki­ telluista eläimistä saaduista sivutuotteista tuotettua eläinöljyä.

5.6.2009 FI Euroopan unionin virallinen lehti L 140/53

B. Arvioidut tyypilliset arvot ja oletusarvot tuleville biopolttoaineille, joita ei ollut markkinoilla tai joita oli ainoastaan vähäisiä määriä markkinoilla tammikuussa 2008, jos niiden tuotannosta ei aiheudu maankäytön muutoksista johtuvia nettohiilipäästöjä

Biopolttoaineiden tuotantoketju tyypillinen kasvihuonekaa­supäästöjen vähennys kasvihuonekaasupäästöjen

oletusvähennys

etanoli vehnän oljesta 87 % 85 %

etanoli jätepuusta 80 % 74 %

etanoli viljellystä puusta 76 % 70 %

Fischer-Tropsch-diesel jätepuusta 95 % 95 %

Fischer-Tropsch-diesel viljellystä puusta 93 % 93 %

dimetyylieetteri (DME) jätepuusta 95 % 95 %

DME viljellystä puusta 92 % 92 %

metanoli jätepuusta 94 % 94 %

metanoli viljellystä puusta 91 % 91 %

metyyli-tert-butyylieetterin (MTBE) uusiutuvista lähteistä peräisin oleva osuus

Yhtä suuri kuin käytetyssä metanolin tuotantoket­ jussa

C. Menetelmät

1. Liikenteen polttoaineiden, biopolttoaineiden ja bionesteiden tuotannosta ja käytöstä aiheutuvat kasvihuonekaasu­ päästöt lasketaan seuraavasti:

E = eec + el + ep + etd + eu – esca – eccs – eccr – eee,

jossa

E = polttoaineen käytöstä aiheutuvat kokonaispäästöt;

eec = raaka-aineiden tuotannosta tai viljelystä aiheutuvat päästöt;

el = maankäytön muutoksista johtuvista hiilivarantojen muutoksista aiheutuvat annualisoidut päästöt;

ep = jalostuksesta aiheutuvat päästöt;

etd = kuljetuksesta ja jakelusta aiheutuvat päästöt;

eu = käytössä olevasta polttoaineesta aiheutuvat päästöt;

esca = paremmista maatalouskäytännöistä johtuvasta maaperän hiilikertymästä saatavat vähennykset pääs­ töissä;

eccs = hiilidioksidin talteenotosta ja geologisesta varastoinnista saatavat vähennykset päästöissä;

eccr = hiilidioksidin talteenotosta ja korvaamisesta saatavat vähennykset päästöissä; ja

eee = sähkön ja lämmön yhteistuotannosta saatavasta ylimääräisestä sähköstä saatavat vähennykset päästöissä.

Koneiden ja laitteiden valmistuksesta aiheutuvia päästöjä ei oteta huomioon.

2. Polttoaineista aiheutuvat kasvihuonekaasupäästöt, E, ilmaistaan hiilidioksidiekvivalenttigrammoina polttoaineen megajoulea kohti (gCO2eq/MJ).

3. Poiketen 2 kohdasta liikenteen polttoaineiden arvoja, jotka on laskettu hiilidioksidiekvivalenttigrammoina mega­ joulea kohti (gCO2eq/MJ), voidaan mukauttaa, jotta huomioon otetaan polttoaineiden todellisen kulutuksen erot ilmaistuna ajokilometreinä megajoulea kohti (km/MJ). Tällaisia mukautuksia voidaan tehdä ainoastaan, jos esite­ tään näyttöä eroista polttoaineen todellisessa kulutuksessa.

4. Biopolttoaineista ja bionesteistä saatavat vähennykset kasvihuonekaasupäästöissä lasketaan seuraavasti:

VÄHENNYS = (EF – EB)/EF,

jossa

EB = biopolttoaineesta tai bionesteestä aiheutuvat kokonaispäästöt; ja

EF = fossiilisesta vertailukohdasta aiheutuvat kokonaispäästöt.

(1)

L 140/54 FI Euroopan unionin virallinen lehti 5.6.2009

5. Kasvihuonekaasut, jotka otetaan huomioon 1 kohtaa sovellettaessa, ovat CO2, N2O ja CH4. Hiilidioksidiekviva­ lentin laskemista varten nämä kaasut painotetaan seuraavasti:

CO2: 1

N2O: 296

CH4: 23

6. Raaka-aineiden tuotannosta tai viljelystä aiheutuvat päästöt, eec, sisältävät itse tuotanto- tai viljelyprosessista, raaka- aineiden korjuusta, jätteistä ja vuodoista sekä raaka-aineiden tuotannossa tai viljelyssä käytettävien kemikaalien tai tuotteiden tuotannosta aiheutuvat päästöt. Ne eivät sisällä hiilidioksidin talteenottoa raaka-aineiden viljelyssä. Niistä vähennetään soihdutuksesta öljyntuotantoalueilla missä tahansa maailmassa aiheutuvien kasvihuonekaasupäästö­ jen sertifioidut vähennykset. Vaihtoehtona tosiasiallisten arvojen käytölle viljelystä aiheutuvien päästöjen arviot voi­ daan johtaa keskiarvoista, joiden laskemisen perustana käytetään pienempiä maantieteellisiä alueita kuin oletusarvojen laskemisessa on käytetty.

7. Annualisoidut päästöt, jotka aiheutuvat maankäytön muutoksista johtuvista hiilivarantojen muutoksista, el, laske­ taan jakamalla kokonaispäästöt tasaisesti 20 vuodelle. Näiden päästöjen laskemiseen käytetään seuraavaa sääntöä:

el = (CSR – CSA) × 3,664 × 1/20 × 1/P – eB,

(1) Luku, joka saadaan jakamalla hiilidioksidin molekyylipaino (44,010 g/mol) hiilen molekyylipainolla (12,011 g/mol), on 3,664.

jossa

el = maankäytön muutoksista johtuvista hiilivarantojen muutoksista aiheutuvat annualisoidut päästöt (ilmais­ tuna hiilidioksidiekvivalenttimassana biopolttoaineen energiayksikköä kohti);

CSR = vertailumaankäyttötapaan liittyvä hiilivaranto pinta-alayksikköä kohti (ilmaistuna hiilimassana pinta- alayksikköä kohti, mukaan lukien sekä maaperä että kasvillisuus). Vertailun pohjana on maankäyttö tam­ mikuussa 2008 tai 20 vuotta ennen raaka-aineen hankkimista, sen mukaan, kumpi ajankohdista on myöhäisempi;

CSA = tämänhetkiseen maankäyttöön liittyvä hiilivaranto pinta-alayksikköä kohti (ilmaistuna hiilimassana pinta- alayksikköä kohti, mukaan lukien sekä maaperä että kasvisto). Jos hiilivaranto kumuloituu yli vuoden mit­ taisen jakson aikana, CSA:lle määritetty arvo on arvioitu varanto pinta-alayksikköä kohti 20 vuoden jälkeen tai sadon ollessa kypsä, sen mukaan, kumpi ajankohdista on aikaisempi;

P = viljelykasvin tuottavuus (ilmaistuna biopolttoaineen tai bionesteen energiana pinta-alayksikköä kohti vuo­ dessa); ja

eB = hyvitys 29 gCO2eq/MJ biopolttoaineesta tai bionesteestä, jos biomassa on saatu huonontuneesta ja sit­ temmin kunnostetusta maasta 8 kohdan edellytysten mukaisesti.

8. Hyvitys 29 gCO2eq/MJ myönnetään, jos esitetään näyttöä siitä, että maa täyttää seuraavat edellytykset:

a) se ei ollut maanviljelykäytössä tai muussa käytössä tammikuussa 2008; ja

b) se kuuluu johonkin seuraavista luokista:

i) vakavasti huonontunut maa, myös aiemmin maanviljelykäytössä ollut maa;

ii) erittäin pilaantunut maa.

Hyvitystä 29 gCO2eq/MJ sovelletaan enintään 10 vuoden ajan siitä, kun maa on otettu maanviljelykäyttöön, edel­ lyttäen, että hiilivarantojen säännöllinen kasvu ja eroosion merkittävä väheneminen varmistetaan i alakohdan soveltamisalaan kuuluvan maan osalta ja maaperän pilaantumista vähennetään ii alakohdan soveltamisalaan kuu­ luvan maan osalta.

9. Edellä 8 kohdan b alakohdassa tarkoitetut luokat määritellään seuraavasti:

a) ”vakavasti huonontuneella maalla” tarkoitetaan maata, joka on merkittävän ajan ollut joko huomattavan suo­ laantunut tai jonka orgaanisen aineen pitoisuus on ollut huomattavan alhainen ja joka on eroosion pahoin kuluttamaa;

b) ”erittäin pilaantuneella maalla” tarkoitetaan maata, joka ei sovellu elintarvikkeiden eikä rehun viljelyyn maa­ perän pilaantumisen vuoksi.

Tällaiseksi maaksi luetaan myös maa, josta komissio on tehnyt päätöksen 18 artiklan 4 kohdan neljännen alakoh­ dan mukaisesti.

5.6.2009 FI Euroopan unionin virallinen lehti L 140/55

10. Komissio hyväksyy viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2009 maaperän hiilivarantojen laskentaa varten suuntavii­ vat, jotka perustuvat asiakirjaan ”2006 IPCC Guidelines for National Greenhouse Gas Inventories – volume 4”. Komission suuntaviivoja käytetään perustana laskettaessa maaperän hiilivarantoja tätä direktiiviä sovellettaessa.

11. Jalostuksesta aiheutuvat päästöt, ep, sisältävät itse jalostuksesta, jätteistä ja vuodoista sekä jalostuksessa käytettä­ vien kemikaalien tai tuotteiden tuotannosta aiheutuvat päästöt.

Muualla kuin polttoaineen tuotantolaitoksessa tuotetun sähkön kulutuksen laskemiseksi kyseisen sähkön tuotan­ non ja jakelun kasvihuonekaasupäästötason oletetaan olevan yhtä suuri kuin sähkön tuotannosta ja jakelusta aiheu­ tuva keskimääräinen päästötaso tietyllä alueella. Tuottajat voivat tästä poiketen käyttää yksittäisen sähköntuotantolaitoksen keskiarvoa kyseisessä laitoksessa tuotetulle sähkölle, jos kyseistä laitosta ei ole liitetty sähköverkkoon.

12. Kuljetuksesta ja jakelusta aiheutuvat päästöt, etd, sisältävät raaka-aineiden ja puolivalmiiden tuotteiden kuljetuk­ sista ja varastoinnista sekä valmiiden tuotteiden varastoinnista ja jakelusta aiheutuvat päästöt. Kuljetuksesta ja jake­ lusta aiheutuvat päästöt, jotka otetaan huomioon 6 kohdan nojalla, eivät kuulu tämän kohdan soveltamisalaan.

13. Käytössä olevasta polttoaineesta aiheutuvat päästöt, eu, katsotaan biopolttoaineiden ja bionesteiden osalta nollaksi.

14. Hiilidioksidin talteenotosta ja geologisesta varastoinnista saatavat päästövähennykset, eccs, joita ei ole jo sisällytetty kohtaan ep, rajoittuvat päästöihin, jotka vältetään ottamalla talteen ja varastoimalla hiilidioksidi, joka liittyy suo­ raan polttoaineen tuotantoon, kuljetukseen, jalostukseen ja jakeluun.

15. Hiilidioksidin talteenotosta ja korvaamisesta saatavat päästövähennykset, eccr, rajoittuvat niihin päästöihin, jotka vältetään ottamalla talteen hiilidioksidi, jossa hiili on peräisin biomassasta ja joka korvaa kaupallisissa tuotteissa ja palveluissa käytettävän fossiilisen hiilidioksidin.

16. Sähkön ja lämmön yhteistuotannosta saatavan ylimääräisen sähkön avulla saatavat päästövähennykset, eee, ote­ taan huomioon, jos kyseessä on ylimääräinen sähkö, joka on tuotettu yhteistuotantoa käyttävillä polttoaineen tuo­ tantojärjestelmillä, paitsi jos yhteistuotantoon käytetty polttoaine on muu sivutuote kuin viljelykasvien tähde. Tätä ylimääräistä sähköä laskettaessa sähkön ja lämmön yhteistuotantoyksikön kokona pidetään pienintä mahdollista kokoa, joka on tarpeen, jotta yhteistuotantoyksikkö voi toimittaa polttoaineen tuottamiseen tarvittavan lämmön. Tähän ylimääräiseen sähköön liittyvien kasvihuonekaasupäästöjen vähennysten katsotaan olevan yhtä suuri kuin se kasvihuonekaasun määrä, joka aiheutuisi, jos sama määrä sähköä tuotettaisiin voimalassa, joka käyttää samaa polttoainetta kuin yhteistuotantolaitos.

17. Kun polttoaineen tuotantoprosessissa syntyy sekä polttoaine, jonka päästöt lasketaan, että yksi tai useampi muu tuote (”sivutuotteet”), kasvihuonekaasupäästöt jaetaan polttoaineen tai sen välituotteen sekä sivutuotteiden välillä suhteessa niiden energiasisältöön (joka määritetään alemman lämpöarvon perusteella, kun kyseessä ovat muut sivu­ tuotteet kuin sähkö).

18. Edellä 17 kohdassa tarkoitettua laskentaa varten jaettavat päästöt ovat eec + el, + ne ep:n, etd:n sekä eee:n osat, jotka syntyvät sen prosessivaiheen loppuun mennessä, jossa sivutuote tuotetaan. Jos päästöjä on osoitettu sivutuotteille elinkaaren varhaisemmassa prosessivaiheessa, kyseisten päästöjen osa, joka on osoitettu viimeisessä tällaisessa pro­ sessivaiheessa välituotepolttoaineelle, käytetään tähän tarkoitukseen päästöjen kokonaismäärän sijasta.

Biopolttoaineiden ja bionesteiden osalta laskentaa varten otetaan huomioon kaikki sivutuotteet, mukaan lukien sähkö, joka ei kuulu 16 kohdan soveltamisalaan, lukuun ottamatta viljelykasvien tähteitä, kuten olkea, sokeriruo­ kojätettä, kuoria, tähkiä ja pähkinänkuoria. Jos sivutuotteilla on negatiivinen energiasisältö, niiden energiasisältö katsotaan laskentaa suoritettaessa nollaksi.

Jätteiden, viljelykasvien tähteiden, kuten oljen, sokeriruokojätteen, kuorten, tähkien ja pähkinänkuorten sekä mui­ den jalostustähteiden, myös raakaglyserolin (jalostamaton glyseroli), ei katsota aiheuttavan elinkaarenaikaisia kas­ vihuonekaasupäästöjä ennen kyseisten materiaalien keräämistä.

Kun kyseessä ovat jalostamossa tuotetut polttoaineet, analyysiyksikkö 17 kohdassa tarkoitettua laskentaa suori­ tettaessa on jalostamo.

19. Biopolttoaineiden osalta 4 kohdassa tarkoitettua laskentaa suoritettaessa fossiilisena vertailukohtana EF käytetään yhteisössä käytettävästä bensiinin ja dieselpolttoaineen fossiilisesta osasta peräisin olevien päästöjen viimeisimpiä käytettävissä olevia keskiarvoja niiden tietojen perusteella, jotka on toimitettu direktiivin 98/70/EY perusteella. Mikäli näitä tietoja ei ole käytettävissä, käytetään arvoa 83,8 gCO2eq/MJ.

L 140/56 FI Euroopan unionin virallinen lehti 5.6.2009

Sähköntuotannossa käytettyjen bionesteiden osalta 4 kohdassa tarkoitettua laskentaa suoritettaessa fossiilinen ver­ tailukohta EF on 91 gCO2eq/MJ.

Lämmöntuotannossa käytettyjen bionesteiden osalta 4 kohdassa tarkoitettua laskentaa suoritettaessa fossiilinen vertailukohta EF on 77 gCO2eq/MJ.

Sähkön ja lämmön yhteistuotannossa käytettyjen bionesteiden osalta 4 kohdassa tarkoitettua laskentaa suoritet­ taessa fossiilinen vertailukohta EF on 85 gCO2eq/MJ.

D. Eritellyt oletusarvot biopolttoaineille ja bionesteille

E r i t e l l y t o l e t u s a r v o t v i l j e l y l l e : ” e e c ” , s e l l a i s e n a k u i n s e o n m ä ä r i t e t t y t ä s s ä l i i t t e e s s ä o l e v a s s a C o s a s s a

Biopolttoaineiden ja bionesteiden tuotantoketju Kasvihuonekaasujen

tyypilliset päästöt (gCO2eq/MJ)

Kasvihuonekaasujen oletuspäästöt (gCO2eq/MJ)

etanoli sokerijuurikkaasta 12 12

etanoli vehnästä 23 23

etanoli maissista, tuotettu yhteisössä 20 20

etanoli sokeriruo’osta 14 14

ETBE:n uusiutuvista lähteistä peräisin oleva osuus Yhtä suuri kuin käytetyssä etanolin tuotantoketjussa

TAEE:n uusiutuvista lähteistä peräisin oleva osuus Yhtä suuri kuin käytetyssä etanolin tuotantoketjussa

biodiesel rapsinsiemenistä 29 29

biodiesel auringonkukasta 18 18

biodiesel soijapavusta 19 19

biodiesel palmuöljystä 14 14

biodiesel kasvi- tai eläinöljyjätteestä (*) 0 0

vetykäsitelty kasviöljy rapsinsiemenistä 30 30

vetykäsitelty kasviöljy auringonkukasta 18 18

vetykäsitelty kasviöljy palmuöljystä 15 15

puhdas kasviöljy rapsinsiemenistä 30 30

biokaasu orgaanisesta yhdyskuntajätteestä paineistettua maakaasua vastaavana

0 0

biokaasu lietelannasta paineistettua maakaasua vastaavana 0 0

biokaasu kuivalannasta paineistettua maakaasua vastaavana 0 0

(*) Ei sisällä asetuksen (EY) N:o 1774/2002 mukaisesti luokkaan 3 kuuluvaksi ainekseksi luokitelluista eläimistä saaduista sivutuotteista tuotettua eläinöljyä.

E r i t e l l y t o l e t u s a r v o t j a l o s t u k s e l l e ( m u k a a n l u k i e n y l i m ä ä r ä i n e n s ä h k ö ) : ” e p – e e e ” , s e l l a i s e n a k u i n s e o n m ä ä r i t e t t y t ä s s ä l i i t t e e s s ä o l e v a s s a C o s a s s a

Biopolttoaineiden ja bionesteiden tuotantoketju Kasvihuonekaasujen

tyypilliset päästöt (gCO2eq/MJ)

Kasvihuonekaasujen oletuspäästöt (gCO2eq/MJ)

etanoli sokerijuurikkaasta 19 26

etanoli vehnästä (prosessipolttoainetta ei määritetty) 32 45

etanoli vehnästä (ruskohiili prosessipolttoaineena sähkön ja lämmön yhteistuotantolaitoksessa)

32 45

etanoli vehnästä (maakaasu prosessipolttoaineena tavanomai­ sessa kattilassa)

21 30

etanoli vehnästä (maakaasu prosessipolttoaineena sähkön ja lämmön yhteistuotantolaitoksessa)

14 19

Biopolttoaineiden ja bionesteiden tuotantoketju Kasvihuonekaasujen

tyypilliset päästöt (gCO2eq/MJ)

Kasvihuonekaasujen oletuspäästöt (gCO2eq/MJ)

5.6.2009 FI Euroopan unionin virallinen lehti L 140/57

etanoli vehnästä (olki prosessipolttoaineena sähkön ja lämmön yhteistuotantolaitoksessa)

1 1

etanoli maissista, tuotettu yhteisössä (maakaasu prosessipolt­ toaineena sähkön ja lämmön yhteistuotantolaitoksessa)

15 21

etanoli sokeriruo’osta 1 1

ETBE:n uusiutuvista lähteistä peräisin oleva osuus Yhtä suuri kuin käytetyssä etanolin tuotantoketjussa

TAEE:n uusiutuvista lähteistä peräisin oleva osuus Yhtä suuri kuin käytetyssä etanolin tuotantoketjussa

biodiesel rapsinsiemenistä 16 22

biodiesel auringonkukasta 16 22

biodiesel soijapavusta 18 26

biodiesel palmuöljystä (prosessia ei määritetty) 35 49

biodiesel palmuöljystä (prosessi, jossa metaani otetaan talteen öljynpuristamolla)

13 18

biodiesel kasvi- tai eläinöljyjätteestä 9 13

vetykäsitelty kasviöljy rapsinsiemenistä 10 13

vetykäsitelty kasviöljy auringonkukasta 10 13

vetykäsitelty kasviöljy palmuöljystä (prosessia ei määritetty) 30 42

vetykäsitelty kasviöljy palmuöljystä (prosessi, jossa metaani otetaan talteen öljynpuristamolla)

7 9

puhdas kasviöljy rapsinsiemenistä 4 5

biokaasu orgaanisesta yhdyskuntajätteestä paineistettua maa­ kaasua vastaavana

14 20

biokaasu lietelannasta paineistettua maakaasua vastaavana 8 11

biokaasu kuivalannasta paineistettua maakaasua vastaavana 8 11

E r i t e l l y t o l e t u s a r v o t k u l j e t u k s e l l e j a j a k e l u l l e : ” e t d ” , s e l l a i s e n a k u i n s e o n m ä ä r i t e t t y t ä s s ä l i i t t e e s s ä o l e v a s s a C o s a s s a

Biopolttoaineiden ja bionesteiden tuotantoketju kasvihuonekaasujen

tyypilliset päästöt (gCO2eq/MJ)

kasvihuonekaasujen oletuspäästöt (gCO2eq/MJ)

etanoli sokerijuurikkaasta 2 2

etanoli vehnästä 2 2

etanoli maissista, tuotettu yhteisössä 2 2

etanoli sokeriruo’osta 9 9

ETBE:n uusiutuvista lähteistä peräisin oleva osuus Yhtä suuri kuin käytetyssä etanolin tuotantoketjussa

TAEE:n uusiutuvista lähteistä peräisin oleva osuus Yhtä suuri kuin käytetyssä etanolin tuotantoketjussa

biodiesel rapsinsiemenistä 1 1

biodiesel auringonkukasta 1 1

biodiesel soijapavusta 13 13

biodiesel palmuöljystä 5 5

biodiesel kasvi- tai eläinöljyjätteestä 1 1

vetykäsitelty kasviöljy rapsinsiemenistä 1 1

vetykäsitelty kasviöljy auringonkukasta 1 1

vetykäsitelty kasviöljy palmuöljystä 5 5

puhdas kasviöljy rapsinsiemenistä 1 1

biokaasu orgaanisesta yhdyskuntajätteestä paineistettua maa­ kaasua vastaavana

3 3

biokaasu lietelannasta paineistettua maakaasua vastaavana 5 5

biokaasu kuivalannasta paineistettua maakaasua vastaavana 4 4

L 140/58 FI Euroopan unionin virallinen lehti 5.6.2009

V i l j e l y , j a l o s t u s , k u l j e t u s j a j a k e l u y h t e e n s ä

Biopolttoaineiden ja bionesteiden tuotantoketju kasvihuonekaasujen

tyypilliset päästöt (gCO2eq/MJ)

kasvihuonekaasujen oletuspäästöt (gCO2eq/MJ)

etanoli sokerijuurikkaasta 33 40

etanoli vehnästä (prosessipolttoainetta ei määritetty) 57 70

etanoli vehnästä (ruskohiili prosessipolttoaineena sähkön ja lämmön yhteistuotantolaitoksessa)

57 70

etanoli vehnästä (maakaasu prosessipolttoaineena tavanomai­ sessa kattilassa)

46 55

etanoli vehnästä (maakaasu prosessipolttoaineena sähkön ja lämmön yhteistuotantolaitoksessa)

39 44

etanoli vehnästä (olki prosessipolttoaineena sähkön ja lämmön yhteistuotantolaitoksessa)

26 26

etanoli maissista, tuotettu yhteisössä (maakaasu prosessipolt­ toaineena sähkön ja lämmön yhteistuotantolaitoksessa)

37 43

etanoli sokeriruo’osta 24 24

ETBE:n uusiutuvista lähteistä peräisin oleva osuus Yhtä suuri kuin käytetyssä etanolin tuotantoketjussa

TAEE:n uusiutuvista lähteistä peräisin oleva osuus Yhtä suuri kuin käytetyssä etanolin tuotantoketjussa

biodiesel rapsinsiemenistä 46 52

biodiesel auringonkukasta 35 41

biodiesel soijapavusta 50 58

biodiesel palmuöljystä (prosessia ei määritetty) 54 68

biodiesel palmuöljystä (prosessi, jossa metaani otetaan talteen öljynpuristamolla)

32 37

biodiesel kasvi- tai eläinöljyjätteestä 10 14

vetykäsitelty kasviöljy rapsinsiemenistä 41 44

vetykäsitelty kasviöljy auringonkukasta 29 32

vetykäsitelty kasviöljy palmuöljystä (prosessia ei määritetty) 50 62

vetykäsitelty kasviöljy palmuöljystä (prosessi, jossa metaani otetaan talteen öljynpuristamolla)

27 29

puhdas kasviöljy rapsinsiemenistä 35 36

biokaasu orgaanisesta yhdyskuntajätteestä paineistettua maa­ kaasua vastaavana

17 23

biokaasu lietelannasta paineistettua maakaasua vastaavana 13 16

biokaasu kuivalannasta paineistettua maakaasua vastaavana 12 15

E. Arvioidut eritellyt oletusarvot tuleville biopolttoaineille ja bionesteille, jotka eivät olleet markkinoilla tai joita oli ainoastaan vähäisiä määriä markkinoilla tammikuussa 2008

E r i t e l l y t o l e t u s a r v o t v i l j e l y l l e : ” e e c ” , s e l l a i s e n a k u i n s e o n m ä ä r i t e t t y t ä s s ä l i i t t e e s s ä o l e v a s s a C o s a s s a

Biopolttoaineiden ja bionesteiden tuotantoketju kasvihuonekaasujen

tyypilliset päästöt (gCO2eq/MJ)

kasvihuonekaasujen oletuspäästöt (gCO2eq/MJ)

etanoli vehnän oljesta 3 3

etanoli jätepuusta 1 1

etanoli viljellystä puusta 6 6

Fischer-Tropsch-diesel jätepuusta 1 1

Fischer-Tropsch-diesel viljellystä puusta 4 4

DME jätepuusta 1 1

DME viljellystä puusta 5 5

metanoli jätepuusta 1 1

metanoli viljellystä puusta 5 5

MTBE:n uusiutuvista lähteistä peräisin oleva osuus Yhtä suuri kuin käytetyssä metanolin tuotantoket­ jussa

5.6.2009 FI Euroopan unionin virallinen lehti L 140/59

E r i t e l l y t o l e t u s a r v o t j a l o s t u k s e l l e ( m u k a a n l u k i e n y l i m ä ä r ä i n e n s ä h k ö ) : ” e p – e e e ” , s e l l a i s e n a k u i n s e o n m ä ä r i t e t t y t ä s s ä l i i t t e e s s ä o l e v a s s a C o s a s s a

Biopolttoaineiden ja bionesteiden tuotantoketju kasvihuonekaasujen

tyypilliset päästöt (gCO2eq/MJ)

kasvihuonekaasujen oletuspäästöt (gCO2eq/MJ)

etanoli vehnän oljesta 5 7

etanoli puusta 12 17

Fischer-Tropsch-diesel puusta 0 0

DME puusta 0 0

metanoli puusta 0 0

MTBE:n uusiutuvista lähteistä peräisin oleva osuus Yhtä suuri kuin käytetyssä metanolin tuotantoket­ jussa

E r i t e l l y t o l e t u s a r v o t k u l j e t u k s e l l e j a j a k e l u l l e : ” e t d ” , s e l l a i s e n a k u i n s e o n m ä ä r i t e t t y t ä s s ä l i i t t e e s s ä o l e v a s s a C o s a s s a

Biopolttoaineiden ja bionesteiden tuotantoketju kasvihuonekaasujen

tyypilliset päästöt (gCO2eq/MJ)

kasvihuonekaasujen oletuspäästöt (gCO2eq/MJ)

etanoli vehnän oljesta 2 2

etanoli jätepuusta 4 4

etanoli viljellystä puusta 2 2

Fischer-Tropsch-diesel jätepuusta 3 3

Fischer-Tropsch-diesel viljellystä puusta 2 2

DME jätepuusta 4 4

DME viljellystä puusta 2 2

metanoli jätepuusta 4 4

metanoli viljellystä puusta 2 2

MTBE:n uusiutuvista lähteistä peräisin oleva osuus Yhtä suuri kuin käytetyssä metanolin tuotantoket­ jussa

V i l j e l y , j a l o s t u s , k u l j e t u s j a j a k e l u y h t e e n s ä

Biopolttoaineiden ja bionesteiden tuotantoketju Kasvihuonekaasujen

tyypilliset päästöt (gCO2eq/MJ)

Kasvihuonekaasujen oletuspäästöt (gCO2eq/MJ)

etanoli vehnän oljesta 11 13

etanoli jätepuusta 17 22

etanoli viljellystä puusta 20 25

Fischer-Tropsch-diesel jätepuusta 4 4

Fischer-Tropsch-diesel viljellystä puusta 6 6

DME jätepuusta 5 5

DME viljellystä puusta 7 7

metanoli jätepuusta 5 5

metanoli viljellystä puusta 7 7

MTBE:n uusiutuvista lähteistä peräisin oleva osuus Yhtä suuri kuin käytetyssä metanolin tuotantoket­ jussa

L 140/60 FI Euroopan unionin virallinen lehti 5.6.2009

LIITE VI

Uusiutuvia energialähteitä käsittelevien kansallisten toimintasuunnitelmien yhdenmukaisen mallin vähimmäisvaatimukset

1) Oletettu energian loppukulutus:

Energian kokonaisloppukulutus sähköntuotannossa, liikenteessä ja lämmityksessä ja jäähdytyksessä vuonna 2020, kun otetaan huomioon energiatehokkuuteen liittyvien politiikkatoimien vaikutukset.

2) Kansalliset alakohtaiset tavoitteet vuodelle 2020 ja uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian arvioidut osuudet säh­ köntuotannossa, lämmityksessä ja jäähdytyksessä sekä liikenteessä:

a) uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian tavoiteosuus sähköntuotannossa vuonna 2020;

b) uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian osuuden arvioitu kehityspolku sähköntuotannossa;

c) uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian tavoiteosuus lämmityksessä ja jäähdytyksessä vuonna 2020;

d) uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian osuuden arvioitu kehityspolku lämmityksessä ja jäähdytyksessä;

e) uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian osuuden arvioitu kehityspolku liikenteessä;

f) 3 artiklan 2 kohdassa ja liitteessä I olevassa B osassa tarkoitettu kansallinen ohjeellinen kehityspolku.

3) Toimenpiteet tavoitteiden saavuttamiseksi:

a) yleiskuva kaikista politiikoista ja toimenpiteistä, joilla edistetään uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian käyttöä;

b) erityiset toimenpiteet 13, 14 ja 16 artiklan vaatimusten täyttämiseksi, myös olemassa olevan infrastruktuurin laajentamis- tai vahvistamistarve, jotta helpotettaisiin vuoden 2020 kansallisen tavoitteen saavuttamiseksi tarvit­ tavien uusiutuvista lähteistä peräisin olevien energiamäärien liittämistä, toimenpiteet lupamenettelyjen nopeutta­ miseksi, toimenpiteet muiden kuin teknologisten esteiden vähentämiseksi ja 17–21 artiklaa koskevat toimenpiteet;

c) jäsenvaltion tai jäsenvaltioiden ryhmän soveltamat tukijärjestelmät, joilla edistetään uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian käyttöä sähköntuotannossa;

d) jäsenvaltion tai jäsenvaltioiden ryhmän soveltamat tukijärjestelmät, joilla edistetään uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian käyttöä lämmityksessä ja jäähdytyksessä;

e) jäsenvaltion tai jäsenvaltioiden ryhmän soveltamat tukijärjestelmät, joilla edistetään uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian käyttöä liikenteessä;

f) erityiset toimenpiteet, joilla edistetään biomassasta peräisin olevan energian käyttöä, erityisesti uuden biomassan käyttöönottoa, ottaen huomioon:

i) biomassan saatavuus: sekä kotimaiset valmiudet että tuonti;

ii) toimenpiteet, joilla parannetaan biomassan saatavuutta ottaen huomioon muut biomassan käyttäjät (maa- ja metsätalous);

g) jäsenvaltioiden välisten tilastollisten siirtojen suunniteltu käyttö ja suunniteltu osallistuminen yhteishankkeisiin muiden jäsenvaltioiden ja kolmansien maiden kanssa:

i) uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian tuotannon arvioitu ohjeellisen kehityspolun ylittävä määrä, joka voitaisiin siirtää toisiin jäsenvaltioihin;

ii) arvioidut valmiudet toteuttaa yhteishankkeita;

iii) arvioitu uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian kysyntä, joka on määrä tyydyttää muulla kuin koti­ maisella tuotannolla.

5.6.2009 FI Euroopan unionin virallinen lehti L 140/61

4) Arvioinnit:

a) kunkin uusiutuviin energialähteisiin liittyvän teknologian odotettu kokonaispanos vuoden 2020 pakollisten tavoit­ teiden ja ohjeellisen kehityspolun saavuttamisessa liittyen uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian osuuksiin sähköstä, lämmityksestä ja jäähdytyksestä sekä liikenteestä;

b) energiatehokkuus- ja energiansäästötoimien odotettu kokonaispanos vuoden 2020 pakollisten tavoitteiden ja ohjeellisen kehityspolun saavuttamisessa liittyen uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian osuuksiin sähköstä, lämmityksestä ja jäähdytyksestä sekä liikenteestä.

L 140/62 FI Euroopan unionin virallinen lehti 5.6.2009

LIITE VII

Lämpöpumppujen tuottaman energian laskeminen

Lämpöpumppujen keräämän ilmalämpöenergian, geotermisen energian tai hydrotermisen energian määrä, jota tätä direk­ tiiviä sovellettaessa pidetään uusiutuvista lähteistä peräisin olevana energiana, ERES, lasketaan seuraavan kaavan mukaisesti:

ERES = Qusable * (1 – 1/SPF)

jossa

— Qusable = arvioitu käytettävissä oleva kokonaislämpö, jonka 5 artiklan 4 kohdan vaatimukset täyttävät lämpöpumput tuottavat, sovellettuna seuraavasti: huomioon otetaan ainoastaan ne lämpöpumput, joiden osalta SPF > 1,15 * 1/η;

— SPF = arvioitu keskimääräinen kausisuorituskykykerroin kyseisten lämpöpumppujen osalta;

— η kuvaa sähkön kokonaistuotannon ja sähköntuotannon primäärienergiakulutuksen suhdetta, ja se lasketaan Eurosta­ tin tilastoihin perustuvana EU:n keskiarvona.

Komissio laatii 1 päivään tammikuuta 2013 mennessä suuntaviivat siitä, miten jäsenvaltiot arvioivat muuttujien Qusable ja SPF arvot eri lämpöpumpputekniikoiden ja -sovellusten osalta, ottaen huomioon eroavaisuudet ilmastollisissa olosuhteissa ja erityisesti erittäin kylmät ilmasto-olosuhteet.