LAKI SOPIMATTOMASTA MENETTELYSTÄ ELINKEINOTOIMINNASSA 22.12.1978/1061
Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:
1 §
Elinkeinotoiminnassa ei saa käyttää hyvän liiketavan vastaista tai muutoin toisen elinkeinonharjoittajan kannalta sopimatonta menettelyä.
Markkinoinnista on käytävä selkeästi ilmi sen kaupallinen tarkoitus sekä se, kenen lukuun markkinointi toteutetaan. (5.6.2002/461)
2 §
Elinkeinotoiminnassa ei saa käyttää totuudenvastaista tai harhaanjohtavaa ilmaisua, joka koskee omaa tai toisen elinkeinotoimintaa ja on omiaan vaikuttamaan hyödykkeen kysyntään tai tarjontaan taikka vahingoittamaan toisen elinkeinotoimintaa.
Elinkeinotoiminnassa ei saa käyttää asiaan kuulumattomia seikkoja sisältävää eikä esitystavaltaan tai muodoltaan sopimatonta ilmaisua, joka on omiaan vahingoittamaan toisen elinkeinotoimintaa.
3 momentti on kumottu L:lla 29.8.2008/562.
2 a § (29.8.2008/562)
Markkinointi, josta voidaan suoraan tai epäsuorasti tunnistaa kilpailija tai kilpailijan markkinoima hyödyke (vertaileva markkinointi), on vertailun osalta sallittu, jos:
1) se ei ole totuudenvastaista tai harhaanjohtavaa;
2) se koskee hyödykkeitä, joita käytetään samaan tarkoitukseen tai samoihin tarpeisiin;
3) siinä verrataan puolueettomasti hyödykkeiden yhtä tai useampaa olennaista, merkityksellistä, toteen näytettävissä olevaa ja edustavaa ominaisuutta tai hyödykkeiden hintoja;
4) se ei aiheuta sekaannuksen vaaraa mainostajan ja kilpailijan tai heidän tavaramerkkiensä, toiminimiensä tai muiden erottavien tunnustensa taikka hyödykkeittensä kesken;
5) siinä ei väheksytä eikä halvenneta kilpailijan tavaramerkkiä, toiminimeä tai muuta erottavaa tunnusta taikka hyödykettä, toimintaa tai oloja;
6) siinä ei käytetä sopimattomasti hyväksi kilpailijan tavaramerkin, toiminimen tai muun erottavan tunnuksen mainetta taikka kilpailijan markkinoiman hyödykkeen alkuperänimitystä;
7) siinä ei esitetä hyödykettä sellaisen hyödykkeen jäljitelmänä tai toisintona, jolla on suojattu tavaramerkki.
Erikoistarjousten vertailevassa markkinoinnissa on lisäksi selkeästi mainittava tarjouksen kesto ja, jos tarjous on voimassa niin kauan kuin hyödykkeitä riittää, maininta siitä.
Muuten kuin vertailun osalta vertailevaan markkinointiin sovelletaan, mitä muualla laissa säädetään mainonnasta ja muusta markkinoinnista.
3 §
1–2 momentit on kumottu L:lla 11.3.2011/231.
Jos markkinoinnissa tarjotaan alennuksia, kylkiäisiä tai muita erityisiä etuja tai jos markkinointiin liittyy arvontoja, yleisökilpailuja tai pelejä, etujen saamista tai arvontoihin, kilpailuihin ja peleihin osallistumista koskevien ehtojen on oltava selkeitä ja ymmärrettäviä sekä helposti saatavilla. (5.6.2002/461)
4 §
Kukaan ei saa oikeudettomasti hankkia tai yrittää hankkia tietoa liikesalaisuudesta eikä käyttää tai ilmaista näin hankkimaansa tietoa.
Joka elinkeinonharjoittajan palveluksessa ollessaan on saanut tiedon liikesalaisuudesta, ei saa sitä palvelusaikanaan oikeudettomasti käyttää eikä ilmaista hankkiakseen itselleen tai toiselle etua tai toista vahingoittaakseen.
Joka elinkeinonharjoittajan puolesta tehtävää suorittaessaan on saanut tiedon liikesalaisuudesta tai jolle työn tai tehtävän suorittamista varten taikka muuten liiketarkoituksessa on uskottu tekninen esikuva tai tekninen ohje, ei saa sitä oikeudettomasti käyttää eikä ilmaista.
Joka on saanut toiselta tiedon liikesalaisuudesta, teknisestä esikuvasta tai teknisestä ohjeesta tietäen, että tämä on hankkinut tai ilmaissut tiedon oikeudettomasti, ei saa sitä käyttää eikä ilmaista.
5 § (30.12.2015/1619)
Elinkeinonharjoittajan oikeus pitää liikkeensä suljettuna
Elinkeinonharjoittajalla on oikeus pitää kauppakeskuksessa tai vastaavassa myymäläkeskittymässä sijaitseva vähittäiskauppansa ja parturi- ja kampaamoliikkeensä suljettuna yhtenä päivänä kalenteriviikossa valitsemanaan viikonpäivänä. Tätä oikeutta ei kuitenkaan ole sellaisena kalenteriviikkona, jona kauppakeskusta tai vastaavaa myymäläkeskittymää elinkeinonharjoittajaa sitovan sopimuksen mukaan pidetään auki vähemmän kuin seitsemänä kalenteripäivänä.
Edellä 1 momentin vastainen sopimusehto ja muu siihen rinnastettava järjestely on elinkeinonharjoittajaa kohtaan tehoton.
Mitä tässä pykälässä säädetään, sovelletaan elinkeinonharjoittajaan, jonka 1 momentissa tarkoitetuissa liikkeissä työskentelee säännöllisesti yhteensä enintään viisi henkilöä.
6 §
Elinkeinonharjoittajaa voidaan kieltää jatkamasta tai uudistamasta 1–3 §:n vastaista menettelyä. Kieltoa on tehostettava uhkasakolla, jollei se erityisestä syystä ole tarpeetonta.
Kielto voidaan, jos siihen on erityistä syytä, kohdistaa myös 1 momentissa tarkoitetun elinkeinonharjoittajan palveluksessa olevaan henkilöön tai muuhun, joka toimii hänen lukuunsa.
Elinkeinonharjoittajaa, joka vastoin 4 §:n säännöksiä on käyttänyt toisen liikesalaisuutta, teknistä esikuvaa tai teknistä ohjetta taikka ilmaissut sen, voidaan kieltää jatkamasta tai uudistamasta tällaista menettelyä. Kieltoa on tehostettava uhkasakolla, jollei se erityisestä syystä ole tarpeetonta. (30.5.1986/405)
7 § (31.1.2013/117)
Kielto, jota 6 §:ssä tarkoitetaan, voidaan määrätä myös väliaikaisena, jolloin kielto on voimassa, kunnes asia on lopullisesti ratkaistu.
7 a § (31.1.2013/117)
Tämän lain vastaisella menettelyllä aiheutetun vahingon korvaamisesta säädetään vahingonkorvauslaissa (412/1974).
8 § (31.1.2013/117)
Määrätessään 6 §:ssä tarkoitetun kiellon tuomioistuin voi velvoittaa elinkeinonharjoittajan määräajassa ryhtymään sopivaan oikaisutoimeen, jos sitä teosta aiheutuvien ilmeisten haittojen vuoksi on pidettävä tarpeellisena. Määräystä voidaan tehostaa uhkasakolla.
Tuomioistuin voi hakijan vaatimuksesta määrätä, että päätös 6 §:ssä tarkoitettua kieltoa koskevassa asiassa on vastaajan kustannuksella julkaistava yhdessä tai useammassa sanoma- tai aikakauslehdessä. Väliaikaista kieltoa koskevaa päätöstä ei voida määrätä julkaistavaksi.
8 a § (31.1.2013/117)
Tuomioistuin voi tämän lain vastaista menettelyä koskevassa riita-asiassa kantajan vaatimuksesta määrätä, että vastaajan on korvattava kustannukset, jotka kantajalle aiheutuvat siitä, että hän soveltuvin toimin julkistaa tietoja lainvoimaisesta tuomiosta, jossa vastaajan on todettu menetelleen tämän lain vastaisesti. Määräystä ei saa antaa, jos tietojen levittämistä on muussa laissa rajoitettu. Harkitessaan määräyksen antamista ja määräyksen sisältöä tuomioistuimen tulee ottaa huomioon julkistamisen yleinen merkitys, loukkauksen laatu ja laajuus, julkistamisesta aiheutuvat kustannukset ja muut vastaavat seikat.
Tuomioistuin määrää vastaajan korvattavien kohtuullisten julkistamiskustannusten enimmäismäärän. Kantajalla ei ole oikeutta korvaukseen, jos tietoja tuomiosta ei ole julkistettu tuomioistuimen määräämässä ajassa tuomion lainvoimaiseksi tulosta.
9 § (24.8.1990/810)
Joka tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta rikkoo 2 tai 3 §:n säännöksiä, on tuomittava, jollei teosta ole muualla laissa säädetty ankarampaa rangaistusta, kilpailumenettelyrikkomuksesta sakkoon.
Joka menettelemällä tahallaan 2 §:n 1 momentin vastaisesti tekee rikoslain 30 luvun 2 §:ssä tarkoitetun rikoksen, tuomitaan kilpailumenettelyrikoksesta rikoslain mukaan.
10 § (24.8.1990/810)
Joka tahallaan 4 §:n vastaisesti käyttää teknistä esikuvaa tai teknistä ohjetta taikka ilmaisee sen, on tuomittava, jollei teosta ole muualla säädetty ankarampaa rangaistusta, teknisen esikuvan tai ohjeen väärinkäytöstä sakkoon.
Joka muuten menettelemällä tahallaan 4 §:n vastaisesti tekee rikoslain 30 luvun 4–6 §:ssä tarkoitetun rikoksen, tuomitaan yritysvakoilusta, yrityssalaisuuden rikkomisesta tai yrityssalaisuuden väärinkäytöstä rikoslain mukaan.
10 a § (31.1.2013/117)
Edellä 6 §:ssä tarkoitetun kiellon määräämistä koskevat asiat sekä tähän lakiin perustuvat riita- asiat käsitellään markkinaoikeudessa.
Edellä 1 momentissa tarkoitettujen asioiden käsittelystä markkinaoikeudessa säädetään oikeudenkäynnistä markkinaoikeudessa annetussa laissa (100/2013).
10 b § (31.1.2013/117)
Tuomioistuimen on tämän lain mukaisen riita-asian tultua vireille lähetettävä viipymättä jäljennös haastehakemuksesta kuluttaja-asiamiehelle tiedoksi.
11 § (31.1.2013/117)
Syyte 9 ja 10 §:ssä tarkoitetusta rikoksesta ja rikkomuksesta käsitellään Helsingin käräjäoikeudessa. Syyttäjä ei saa nostaa syytettä tässä laissa tarkoitetusta rikkomuksesta, ellei asianomistaja ole ilmoittanut rikkomusta syytteeseen pantavaksi.
Edellä 1 momentissa tarkoitetun syyteasian yhteydessä voidaan käsitellä syytteessä tarkoitetusta rikoksesta johtuva vahingonkorvausvaatimus sen estämättä, mitä 10 a §:ssä säädetään.
Tuomioistuin pysyy toimivaltaisena tutkimaan 2 momentissa tarkoitetun vaatimuksen, vaikka toimivallan perustaneissa olosuhteissa tapahtuu muutos vaatimuksen esittämisen jälkeen.
Edellä 1 ja 2 momentissa tarkoitettua asiaa käsittelevän tuomioistuimen on 2 ja 3 §:n mukaisia asioita käsitellessään varattava kuluttaja-asiamiehelle tilaisuus tulla kuulluksi.
11 a § (25.8.2016/719)
Käsitellessään 11 §:ssä tarkoitettua asiaa käräjäoikeudella voi olla apunaan asiantuntijoina enintään kaksi tuomioistuinlain (673/2016) 17 luvun 10 §:n 2 momentissa tarkoitettua asiantuntijajäsentä.
Asiantuntijan on annettava kirjallinen lausunto käräjäoikeuden hänelle tekemistä kysymyksistä. Asiantuntijalla on oikeus tehdä kysymyksiä asianosaisille ja todistajille. Ennen asian ratkaisemista käräjäoikeuden on varattava asianosaisille tilaisuus lausua asiantuntijan lausunnosta.
Asiantuntijan oikeudesta palkkioon säädetään tuomioistuinlain 17 luvun 22 §:ssä.
12 §
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1979. Sillä kumotaan vilpillisen kilpailun ehkäisemiseksi 31 päivänä tammikuuta 1930 annettu laki (34/30).
Muutossäädösten voimaantulo ja soveltaminen:
30.5.1986/405:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä heinäkuuta 1986.
HE 9/86, tvk.miet. 2/86, svk.miet. 23/86
24.8.1990/810:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1991.
HE 66/88, lvk.miet. 6/90, svk.miet. 56/90
15.12.2000/1073:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä maaliskuuta 2001.
HE 79/2000, TaVM 24/2000, EV 140/2000, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 97/55/EY (397L0055); EYVL N:o L 290, 23.10.1997, s. 18
28.12.2001/1532:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä maaliskuuta 2002.
Ennen lain voimaantuloa voidaan ryhtyä lain täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin.
HE 105/2001, LaVM 23/2001, EV 191/2001
5.6.2002/461:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä heinäkuuta 2002.
HE 194/2001, TaVM 4/2002, EV 44/2002, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2000/31/EY (300L0031); EYVL N:o L 178, 17.7.2000, s. 1
29.8.2008/562:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä lokakuuta 2008.
HE 32/2008, TaVM 11/2008, EV 67/2008, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2006/114/EY (306L0114); EYVL N:o L 376, 27.12.2006, s. 21
11.3.2011/231:
Tämä laki tulee voimaan 15 päivänä kesäkuuta 2011.
HE 220/2010, TaVM 39/2010, EV 289/2010, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2008/122/EY (32008L0122); EYVL N:o L 33, 3.2.2009, s. 10
13.5.2011/481:
Tämä laki tulee voimaan 17 päivänä toukokuuta 2011.
HE 286/2010, LaVM 34/2010, EV 311/2010
31.1.2013/117:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä syyskuuta 2013.
Asia, joka on tullut käräjäoikeudessa tai markkinaoikeudessa vireille ennen tämän lain voimaantuloa, käsitellään noudattaen tämän lain voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä.
Ennen lain voimaantuloa voidaan ryhtyä lain täytäntöönpanon edellyttämiin toimiin.
HE 124/2012, LaVM 15/2012, EV 158/2012
30.12.2015/1619:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2016.
HE 88/2015, TaVM 15/2015, EV 101/2015
25.8.2016/719:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2017.
HE 7/2016, LaVM 8/2016, EV 99/2016
LAG OM OTILLBÖRLIGT FÖRFARANDE I NÄRINGSVERKSAMHET 22.12.1978/1061
I enlighet med riksdagens beslut stadgas:
1 §
I näringsverksamhet får icke användas förfarande, som strider mot god affärssed eller eljest är otillbörligt mot annan näringsidkare.
Av marknadsföring skall tydligt framgå dess kommersiella syfte samt för vems räkning marknadsföringen bedrivs. (5.6.2002/461)
2 §
I näringsverksamhet får icke användas osant eller vilseledande uttryck, som rör egen eller annans näringsverksamhet och är ägnat att inverka på efterfrågan på eller utbud av nyttighet eller att skada annans näringsverksamhet.
I näringsverksamhet får icke användas uttryck, som innehåller ovidkommande omständigheter, ej heller uttryck, som är otillbörligt till sitt framställningssätt eller sin form, om uttrycket är ägnat att skada annans näringsverksamhet.
3 mom. har upphävts genom L 29.8.2008/562. (29.8.2008/562)
2 a § (29.8.2008/562)
Marknadsföring där det är möjligt att direkt eller indirekt känna igen en konkurrent eller en nyttighet som en konkurrent marknadsför (jämförande marknadsföring) är i fråga om jämförelsen tillåten om den
1) inte är osann eller vilseledande,
2) gäller nyttigheter som är avsedda för samma ändamål eller svarar mot samma behov,
3) på ett objektivt sätt jämför en eller flera väsentliga, relevanta, kontrollerbara och utmärkande egenskaper hos nyttigheterna eller nyttigheternas pris,
4) inte medför risk för förväxling mellan den som gör reklam och konkurrenten eller mellan deras varumärken, firmor eller andra särskiljande kännetecken eller nyttigheter som de bjuder ut,
5) inte misskrediterar eller är nedsättande för en konkurrents varumärke, firma, andra särskiljande kännetecken, nyttighet, verksamhet eller förhållanden,
6) inte drar otillbörlig fördel av en konkurrents varumärkes, firmas eller andra särskiljande känneteckens rykte eller av ursprungsbeteckningen för en nyttighet som marknadsförs av en konkurrent,
7) inte framställer en nyttighet som en imitation eller kopia av en nyttighet som har ett skyddat varumärke.
Vid jämförande marknadsföring som avser ett särskilt erbjudande ska det dessutom klart anges hur länge erbjudandet gäller. Om erbjudandet gäller tills nyttigheterna tar slut, ska också detta anges.
När det gäller annat än själva jämförelsen tillämpas på jämförande marknadsföring vad som någon annanstans i lag föreskrivs om reklam och annan marknadsföring.
3 §
1 mom. har upphävts genom L 11.3.2011/231. (11.3.2011/231)
2 mom. har upphävts genom L 11.3.2011/231. (11.3.2011/231)
Om vid marknadsföring erbjuds rabatter, tilläggsförmåner eller andra särskilda förmåner eller om till marknadsföringen hänför sig utlottningar, tävlingar för allmänheten eller spel, skall villkoren för erhållande av förmånerna eller deltagande i utlottningarna, tävlingarna och spelen vara klara och begripliga samt lättillgängliga. (5.6.2002/461)
4 §
Ingen får utan laga rätt anskaffa eller försöka anskaffa uppgift om affärshemlighet och utnyttja eller yppa på detta sätt anskaffad uppgift.
Den som under den tid han varit anställd hos näringsidkare har fått kännedom om affärshemlighet, får icke under sin anställningstid utan laga rätt utnyttja denna, ej heller yppa den i avsikt att bereda sig eller annan fördel eller skada annan.
Den som vid fullgörande av uppgift på näringsidkares vägnar har fått kännedom om affärshemlighet eller som för utförande av arbete eller fullgörande av uppgift eller eljest för affärsändamål har anförtrotts teknisk förebild eller teknisk anvisning, får icke utan laga rätt utnyttja eller yppa den.
Den som av annan fått kännedom om affärshemlighet, teknisk förebild eller teknisk anvisning med vetskap om att denne anskaffat eller yppat uppgiften utan laga rätt, får icke utnyttja eller yppa den.
5 § (30.12.2015/1619)
En näringsidkares rätt att hålla sin affär stängd
En näringsidkare har rätt att hålla sin detaljhandelsbutik eller frisersalong i ett köpcentrum eller en motsvarande koncentration av affärer stängd en valfri veckodag per kalendervecka. Denna rätt föreligger dock inte under sådana kalenderveckor då köpcentret eller koncentrationen av affärer enligt en sådan överenskommelse som är bindande för näringsidkaren håller öppet mindre än sju kalenderdagar.
Ett avtalsvillkor och därmed jämförbart arrangemang som strider mot 1 mom. är utan verkan mot näringsidkaren.
Bestämmelserna i denna paragraf tillämpas på en näringsidkare i vars affärsrörelser enligt 1 mom. regelbundet arbetar sammanlagt högst fem personer.
6 §
Näringsidkare kan förbjudas att fortsätta med eller upprepa förfarande, som strider mot 1–3 §§. Förbudet skall förstärkas med vite, om ej detta av särskilt skäl är obehövligt.
Förbudet kan, om särskilt skäl därtill föreligger, meddelas att gälla även person, som är anställd hos ovan i 1 mom. avsedd näringsidkare, eller annan, som handlar för dennes räkning.
Näringsidkare, som i strid med stadgandena i 4 § har utnyttjat annans affärshemlighet, tekniska förebild eller tekniska anvisning eller som har yppat sådan, kan förbjudas att fortsätta med eller upprepa dylikt förfarande. Förbudet skall förstärkas med vite, om ej detta av särskilt skäl är obehövligt. (30.5.1986/405)
7 § (31.1.2013/117)
Det förbud som avses i 6 § kan även meddelas temporärt, och förbudet gäller då tills saken har avgjorts slutligt.
7 a § (31.1.2013/117)
Bestämmelser om ersättande av skada som orsakats genom ett förfarande som strider mot denna lag finns i skadeståndslagen (412/1974).
8 § (31.1.2013/117)
När domstolen meddelar ett förbud som avses i 6 § kan den ålägga näringsidkaren att inom utsatt tid vidta en lämplig rättelseåtgärd, om detta ska anses nödvändigt på grund av uppenbara olägenheter som handlingen förorsakar. Åläggandet kan förenas med vite.
Domstolen kan på yrkande av sökanden bestämma att beslutet i ett ärende enligt 6 § som gäller förbud ska publiceras på svarandens bekostnad i en eller flera tidningar eller tidskrifter. I fråga om ett beslut som gäller temporärt förbud kan det inte bestämmas att beslutet ska publiceras.
8 a § (31.1.2013/117)
I ett tvistemål som gäller ett förfarande som strider mot denna lag får domstolen på yrkande av käranden ålägga svaranden att ersätta käranden för de kostnader som denne har av att vidta lämpliga åtgärder för att offentliggöra information om en lagakraftvunnen dom där svaranden konstateras ha förfarit i strid med denna lag. Ett åläggande får inte ges om spridningen av informationen har begränsats i någon annan lag. När domstolen prövar om ett åläggande ska ges och vad det ska innehålla ska den beakta den allmänna betydelsen av offentliggörandet, intrångets art och omfattning, kostnaderna för offentliggörandet och andra motsvarande omständigheter.
Domstolen ska bestämma ett maximibelopp för de skäliga kostnader för offentliggörande som svaranden ska ersätta. Käranden har inte rätt till ersättning, om uppgifter om domen inte har offentliggjorts inom en av domstolen utsatt tid räknat från den tidpunkt då domen vunnit laga kraft.
9 § (24.8.1990/810)
Den som med uppsåt eller av grov oaktsamhet bryter mot 2 eller 3 § skall, om inte strängare straff för gärningen stadgas i någon annan lag, för konkurrensförseelse dömas till böter.
Den som genom att med uppsåt förfara i strid med 2 § 1 mom. begår ett brott som avses i 30 kap. 2 § strafflagen, skall för konkurrensbrott dömas enligt strafflagen.
10 § (24.8.1990/810)
Den som med uppsåt i strid med 4 § utnyttjar en teknisk förebild eller teknisk anvisning eller röjer den skall, om inte strängare straff för gärningen stadgas i någon annan lag, för missbruk av teknisk förebild eller anvisning dömas till böter.
Den som annars med uppsåt förfar i strid med 4 § och därigenom begår ett brott som avses i 30 kap. 4–6 §§ strafflagen skall för företagsspioneri, brott mot företagshemlighet eller missbruk av företagshemlighet dömas enligt strafflagen.
10 a § (31.1.2013/117)
Ärenden som gäller meddelande av ett förbud enligt 6 § samt tvistemål som grundar sig på denna lag handläggs i marknadsdomstolen.
Bestämmelser om handläggningen i marknadsdomstolen av ärenden enligt 1 mom. finns i lagen om rättegång i marknadsdomstolen (100/2013).
10 b § (31.1.2013/117)
Domstolen ska utan dröjsmål efter att ett tvistemål enligt denna lag blivit anhängigt sända en kopia av stämningsansökan till konsumentombudsmannen för kännedom.
11 § (31.1.2013/117)
Åtal för brott och förseelser enligt 9 och 10 § handläggs i Helsingfors tingsrätt. Åklagaren får inte väcka åtal för en förseelse som avses i denna lag, om inte målsäganden har anmält föreseelsen till åtal.
Trots det som sägs i 10 a § får i samband med ett åtal som avses i 1 mom. handläggas ett skadeståndsyrkande som framställts med anledning av det brott som avses i åtalet.
Domstolen fortsätter att vara behörig att pröva ett yrkande enligt 2 mom. även om de omständigheter som behörigheten grundar sig på förändras efter det att yrkandet framställdes.
En domstol som handlägger mål enligt 1 och 2 mom. ska vid handläggningen av mål som avses i 2 och 3 § ge konsumentombudsmannen tillfälle att bli hörd.
11 a § (25.8.2016/719)
När tingsrätten behandlar ett mål som avses i 11 § får högst två sådana sakkunnigledamöter som avses i 17 kap. 10 § 2 mom. i domstolslagen (673/2016) bistå rätten som sakkunniga.
De sakkunniga ska ge ett skriftligt utlåtande om de frågor som tingsrätten ställt till dem. En sakkunnig har rätt att ställa frågor till parter och vittnen. Innan målet avgörs ska tingsrätten ge parterna tillfälle att yttra sig om ett sakkunnigutlåtande.
Bestämmelser om en sakkunnigs rätt till arvode finns i 17 kap. 22 § i domstolslagen.
12 §
Denna lag träder i kraft den 1 januari 1979. Genom densamma upphäves lagen den 31 januari 1930 mot illojal konkurrens (34/30).
Ikraftträdelsestadganden:
30.5.1986/405:
Denna lag träder i kraft den 1 juli 1986.
Regeringens proposition 9/86, Ekonomiutsk. bet. 2/86, Stora utsk. bet. 23/86
24.8.1990/810:
Denna lag träder i kraft den 1 januari 1991.
Regeringens proposition 66/88, Lagutsk. bet. 6/90, Stora utsk. bet. 56/90
15.12.2000/1073:
Denna lag träder i kraft den 1 mars 2001.
RP 79/2000, EkUB 24/2000, RSv 140/2000
28.12.2001/1532:
Denna lag träder i kraft den 1 mars 2002.
Åtgärder som verkställigheten av lagen förutsätter får vidtas innan lagen träder i kraft.
RP 105/2001, LaUB 23/2001, RSv 191/2001
5.6.2002/461:
Denna lag träder i kraft den 1 juli 2002.
RP 194/2001, EkUB 4/2002, RSv 44/2002, Europaparlamentets och rådets direktiv 2000/31/EG (300L0031); EGT nr L 178, 17.7.2000, s. 1
29.8.2008/562:
Denna lag träder i kraft den 1 oktober 2008.
RP 32/2008, EkUB 11/2008, RSv 67/2008, Europaparlamentets och rådets direktiv 2006/114/EG (306L0114); EGT nr L 376, 27.12.2006, s. 21
11.3.2011/231:
Denna lag träder i kraft den 15 juni 2011.
RP 220/2010, EkUB 39/2010, RSv 289/2010, Europaparlamentets och rådets direktiv 2008/122/EG (32008L0122); EGT nr L 33, 3.2.2009, s. 10
13.5.2011/481:
Denna lag träder i kraft den 17 maj 2011.
RP 286/2010, LaUB 34/2010, RSv 311/2010
31.1.2013/117:
Denna lag träder i kraft den 1 september 2013.
Ett ärende som har blivit anhängigt vid en tingsrätt eller vid marknadsdomstolen innan denna lag träder i kraft handläggs enligt de bestämmelser som gäller vid ikraftträdandet.
Åtgärder som krävs för verkställigheten av denna lag får vidtas innan lagen träder i kraft.
RP 124/2012, LaUB 15/2012, RSv 158/2012
30.12.2015/1619:
Denna lag träder i kraft den 1 januari 2016.
RP 88/2015, EkUB 15/2015, RSv 101/2015
31.1.2013/117:
Denna lag träder i kraft den 1 januari 2017.
RP 7/2016, LaUB 8/2016, RSv 99/2016
Unfair Business Practices Act 22.12.1978/1061 (Unofficial translation)
(Amendments up to 2002/461 included)
Section 1
Good business practice may not be violated nor may practices that are otherwise unfair to other entrepreneurs be used in business.
The commercial purpose of marketing and the party on whose behalf the marketing is done shall clearly appear from the marketing. (461/2002)
Section 2
A false or misleading expression concerning one’s own business or the business of another may not be used in business if the said expression is likely to affect the demand for or supply of a product or harm the business of another.
An expression that refers to irrelevant circumstances or that is presented or formulated in an unsuitable manner may not be used in business if the said expression is likely to harm the business of another.
The provisions of chapter 2, section 4a, of the Consumer Protection Act (38/1978) shall apply on comparative advertising in business. Furthermore, in comparing special offers, the validity of the offer shall be clearly indicated, and if the offer is valid only until stocks are exhausted, it shall be indicated. (1073/2000)
Section 3
A benefit that depends on a lottery or that is otherwise based on chance may not be promised in business if receipt of the benefit requires the sale, purchase or ordering of a product or otherwise requires consideration.
The provision in the first subsection shall not apply to prize contest tasks organised in newspapers and periodicals as customary entertainment.
If discounts, additional benefits or other specific benefits are offered in the marketing or if the marketing involves disposal by lottery, prize contests for the public or games, the conditions for receiving the benefits or for participating in the lottery, contest or game shall be stated in a clear and comprehensible manner and be easily accessible. (461/2002)
Section 4
No one may unjustifiably obtain or seek to obtain information regarding a business secret or use or reveal information obtained in such a manner.
Whoever obtains information regarding a business secret while in the service of an entrepreneur may not unjustifiably use or reveal it while still in service in order to obtain personal benefit or benefit for another or in order to harm another.
Whoever receives information regarding a business secret while performing a function on behalf of an entrepreneur, or who has been entrusted with a technical model or technical instructions so that he can carry out work or a function or otherwise for business purposes, may not unjustifiably use or reveal this.
Whoever has been informed by another of a business secret, a technical model or technical instructions in the knowledge that the said person has unjustifiable obtained or revealed the information may not use or reveal this.
Section 5 has been repealed (24.8.1990/810).
Section 6
An entrepreneur may be prohibited from continuing or repeating practices that violate sections 1 - 3. The prohibition may be reinforced through a conditional fine, unless this is unnecessary for a special reason.
If there is a special reason for this, the prohibition may also be directed at a person in the service of an entrepreneur referred to in the preceding first subsection, or at another person acting on his behalf.
An entrepreneur who in violation of section 4 has used the business secret, technical model or technical instructions of another or revealed any of these may be prohibited from continuing or repeating such practice. The prohibition shall be reinforced through a conditional fine, unless this is unnecessary for a special reason. (405/1986)
Section 7 (1532/2001)
The prohibition referred to in section 6 shall be imposed by the Market Court. The Market Court may also impose a temporary ban, which shall remain in force until the case is finally decided.
In addition to the above provisions, the Market Court Act (1527/2001) and the Act on Certain
Proceedings before the Market Court (1528/2001) shall apply to the Market Court and to proceedings in the Market Court.
Section 8 (1532/2001)
In imposing the prohibition referred to in section 6, the Market Court may order the entrepreneur to undertake appropriate remedial action within a specified period, if this is deemed necessary on the grounds of the evident harm caused by the act. The order may be reinforced through a conditional fine.
On the motion of the plaintiff, the Market Court may order that the decision in a case involving a prohibition shall be published in one or more newspapers or periodicals at the expense of the defendant. The publication of a decision on a temporary ban may not be ordered.
Section 9 (810/1990)
Whoever violates deliberately or out of gross negligence the provisions of sections 2 or 3 shall be sentenced to a fine for a violation of the competition rules relating to business practices, unless a more severe sentence is provided for elsewhere in law for the act or omission.
Whoever deliberately violates the provisions of section 2 (1) commits an offence referred to in section 2 of chapter 30 of the Penal Code and shall be sentenced for an infringement of the competition rules relating to business practices in accordance with the Penal Code.
Section 10 (810/1990)
Whoever in violation of the provisions of section 4 deliberately uses or reveals a technical model or technical directions shall be sentenced to a fine for abuse of a technical model or technical directions or to imprisonment for six months at most, unless a more severe sentence is provided for elsewhere in law for the act or omission.
Whoever otherwise in violation of the provisions of section 4 deliberately commits an offence referred to in sections 4 - 6 of chapter 30 of the Penal Code shall be sentenced for industrial espionage or for breach or disclosure of a business secret in accordance with the Penal Code.
Section 11
Charges for a violation referred to in this Act shall be brought before a general court of first instance. The public prosecutor may not bring charges unless the injured party has reported the matter for the bringing of charges. (810/1990)
When considering cases referred to in sections 2 and 3 of this Act, the court shall reserve the Consumer Ombudsman an opportunity to be heard.
Section 12
This Act enters into force on 1 January 1979. It repeals the Act on the Prevention of Unfair Competition of 31 January 1930 (34/1930).