PATENTTILAKI 15.12.1967/550
Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:
1 luku
Yleiset säännökset
1 § (30.6.2000/650)
Joka on tehnyt mihin tekniikan alaan tahansa liittyvän keksinnön, jota voidaan käyttää teollisesti, tai se, jolle keksijän oikeus on siirtynyt, voi hakemuksesta saada patentin keksintöön ja siten yksinoikeuden sen ammattimaiseen hyödyntämiseen sen mukaan kuin tässä laissa säädetään. (18.11.2005/896)
Keksinnöksi ei katsota pelkästään:
1) löytöä, tieteellistä teoriaa tai matemaattista menetelmää;
2) taiteellista luomusta;
3) suunnitelmaa, sääntöä tai menetelmää, älyllistä toimintaa, peliä tai liiketoimintaa varten taikka tietokoneohjelmaa; eikä
4) tietojen esittämistä.
Keksinnöksi ei katsota kirurgista tai terapeuttista käsittelyä tai diagnoosia tarkoittavaa menetelmää, joka kohdistetaan ihmisiin tai eläimiin. Edellä sanottu ei kuitenkaan estä patentin myöntämistä tuotteeseen, aineet ja seokset mukaan lukien, joka on tarkoitettu käytettäväksi jossakin edellä mainituista menetelmistä.
Patenttia ei myönnetä kasvilajikkeisiin tai eläinrotuihin. Keksinnöt, joiden kohteena ovat kasvit tai eläimet, voidaan kuitenkin patentoida, jos keksinnön tekninen toteutettavuus ei rajoitu yhteen kasvilajikkeeseen tai eläinrotuun. Tässä laissa tarkoitettu kasvilajikkeen käsite määritellään yhteisön kasvinjalostajanoikeuksista annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 2100/94 5 artiklassa.
Patenttia ei myönnetä olennaisesti biologiseen menetelmään kasvien tai eläinten jalostamiseksi. Kasvien tai eläinten jalostusmenetelmä katsotaan tässä laissa olennaisesti biologiseksi, jos se perustuu kokonaisuudessaan luonnollisiin ilmiöihin, kuten risteytykseen tai valintaan. Edellä sanottu ei rajoita sellaisten keksintöjen patentoitavuutta, joiden kohteena on mikrobiologinen menetelmä tai muut tekniset menetelmät tai näillä menetelmillä aikaansaatu tuote. Mikrobiologisella menetelmällä tarkoitetaan tässä laissa menetelmää, jossa käytetään mikrobiologista materiaalia tai jonka kohteena on mikrobiologinen materiaali tai jolla tuotetaan mikrobiologista materiaalia.
Patentti voidaan myöntää keksintöön silloinkin, kun sen kohteena on biologisesta materiaalista koostuva tai biologista materiaalia sisältävä tuote tai menetelmä, jonka avulla voidaan valmistaa, muokata tai käyttää biologista materiaalia. Luonnollisesta ympäristöstään eristetty tai teknisen menetelmän avulla tuotettu biologinen materiaali voi olla keksinnön kohteena, vaikka sitä
esiintyisi luonnossa. Biologisella materiaalilla tarkoitetaan tässä laissa materiaalia, joka sisältää geneettistä tietoa ja pystyy itse lisääntymään tai jota voidaan lisätä biologisessa järjestelmässä.
1 a § (30.6.2000/650)
Muodostumisensa ja kehityksensä eri vaiheissa oleva ihmiskeho sekä pelkästään sen ainesosaa, geenin sekvenssi tai osasekvenssi mukaan lukien, koskeva löytö eivät voi olla patentoitavissa olevia keksintöjä.
Ihmiskehosta eristetty tai muuten teknisellä menetelmällä valmistettu ainesosa, yksittäisen geenin sekvenssi tai osasekvenssi mukaan lukien, voi sen estämättä mitä 1 momentissa säädetään, muodostaa patentoitavissa olevan keksinnön, jos patentoitavuuden edellytykset muutoin täyttyvät, vaikka tällaisen ainesosan rakenne olisi samanlainen kuin luonnollisen ainesosan rakenne.
1 b § (30.6.2000/650)
Patenttia ei myönnetä keksintöön, jonka kaupallinen hyödyntäminen on yleisen järjestyksen tai hyvien tapojen vastaista.
Keksinnön kaupallista hyödyntämistä ei voida pitää yleisen järjestyksen tai hyvien tapojen vastaisena pelkästään sillä perusteella, että se on kielletty laissa tai asetuksessa.
Sovellettaessa 1 momenttia erityisesti seuraavat keksinnöt eivät ole patentoitavissa:
1) ihmisen kloonaamismenetelmät;
2) menetelmät, joilla muutetaan ihmisen sukusolujen geneettistä identiteettiä;
3) ihmisalkioiden käyttö teollisiin tai kaupallisiin tarkoituksiin; ja
4) menetelmät, joilla muutetaan eläinten geneettistä identiteettiä ja jotka todennäköisesti aiheuttavat eläimille kärsimyksiä ilman, että niistä on huomattavaa lääketieteellistä hyötyä ihmiselle tai eläimelle, sekä tällaisilla menetelmillä tuotetut eläimet.
2 § (6.6.1980/407)
Patentti myönnetään ainoastaan keksintöön, joka on uusi siihen verrattuna, mikä on tullut tunnetuksi ennen patenttihakemuksen tekemispäivää, ja lisäksi olennaisesti eroaa siitä. (18.11.2005/896)
Tunnetuksi katsotaan kaikki, mikä on tullut julkiseksi, joko kirjoituksen tai esitelmän välityksellä, hyväksikäyttämällä tai muulla tavalla. Myös ennen patenttihakemuksen tekemispäivää tässä maassa tehdyn patenttihakemuksen sisältö katsotaan tunnetuksi, jos mainittu hakemus 22 §:n säännösten mukaisesti tulee julkiseksi. Samoin ennen patenttihakemuksen tekemispäivää tässä maassa tehdyn hyödyllisyysmallihakemuksen sisältö katsotaan tunnetuksi, jos mainittu hakemus hyödyllisyysmallioikeudesta annetun lain (800/1991) 18 §:n mukaisesti tulee julkiseksi. Edellä 1 momentissa olevaa säännöstä, jonka mukaan keksinnön tulee olennaisesti erota siitä, mikä on tullut tunnetuksi ennen patenttihakemuksen tekemispäivää, ei sovelleta tällaisen patentti- tai hyödyllisyysmallihakemuksen sisällön suhteen. (18.11.2005/896)
Jäljempänä 3 luvussa tarkoitetulla hakemuksella on 2 momenttia sovellettaessa eräissä tapauksissa sama oikeusvaikutus kuin tässä maassa tehdyllä patenttihakemuksella sen mukaan kuin 29 ja 38 §:ssä säädetään.
Edellä 1 momentissa oleva säännös, jonka mukaan keksinnön tulee olla uusi, ei estä myöntämästä patenttia tunnettuun, 1 §:n 3 momentissa tarkoitetussa menetelmässä käytettävään aineeseen tai seokseen, jos aineen tai seoksen käyttö ei ole tunnettu jossakin tällaisessa menetelmässä.
Edellä 1 momentissa oleva säännös, jonka mukaan keksinnön tulee olla uusi, ei myöskään estä myöntämästä patenttia tunnettuun, tietyssä 1 §:n 3 momentissa tarkoitetussa menetelmässä käytettävään aineeseen tai seokseen, jos aineen tai seoksen käyttö ei ole tunnettu tässä tietyssä menetelmässä. (18.11.2005/896)
Patentti voidaan myöntää, vaikka keksintö on kuuden kuukauden kuluessa ennen patenttihakemuksen tekemistä tullut julkiseksi:
1) sellaisen ilmeisen väärinkäytöksen johdosta, joka on kohdistunut hakijaan tai siihen, jolta tämä johtaa oikeutensa; tai
2) sen johdosta, että hakija tai se, jolta tämä johtaa oikeutensa, on pannut keksinnön näytteille sellaisessa virallisessa tai virallisesti tunnustetussa kansainvälisessä näyttelyssä, jota tarkoitetaan Pariisissa 22 päivänä marraskuuta 1928 tehdyssä kansainvälisiä näyttelyjä koskevassa sopimuksessa (SopS 36/37).
3 § (8.1.2016/23)
Patentilla saavutettu yksinoikeus sisältää jäljempänä säädetyin poikkeuksin sen, ettei muu kuin patentinhaltija ilman tämän lupaa saa käyttää hyväksi keksintöä:
1) valmistamalla, tarjoamalla, saattamalla vaihdantaan tai käyttämällä patentoitua tuotetta taikka tuomalla maahan tai pitämällä hallussaan tällaista tuotetta edellä sanottua tarkoitusta varten;
2) käyttämällä patentoitua menetelmää taikka, jos hän tietää tai hänen olisi pitänyt tietää, ettei menetelmää saa käyttää ilman patentinhaltijan lupaa, tarjoamalla tällaista menetelmää käytettäväksi tässä maassa;
3) tarjoamalla, saattamalla vaihdantaan tai käyttämällä patentilla suojatulla menetelmällä välittömästi aikaansaatua tuotetta taikka tuomalla maahan tai pitämällä hallussaan tällaista tuotetta edellä sanottua tarkoitusta varten.
Yksinoikeus sisältää myös sen, ettei muu kuin patentinhaltija ilman tämän lupaa saa käyttää hyväksi keksintöä tarjoamalla tai toimittamalla jollekin, jolla ei ole oikeutta keksinnön hyväksikäyttöön, sellaista välinettä keksinnön käyttämiseksi tässä maassa, joka liittyy johonkin olennaiseen keksinnössä, jos se, joka tarjoaa tai toimittaa välineen, tietää tai hänen olisi pitänyt tietää, että väline soveltuu ja on tarkoitettu keksinnön käyttämiseen. Jos väline on yleisesti kaupan oleva tavara, sovelletaan mitä edellä tässä momentissa säädetään vain, jos se, joka tarjoaa tai toimittaa välineen, pyrkii vaikuttamaan vastaanottajaan, jotta tämä ryhtyisi 1 momentissa tarkoitettuun tekoon. Sovellettaessa tämän momentin säännöksiä ei keksinnön hyväksikäyttöön
oikeutettuna pidetä sitä, joka käyttää keksintöä hyväksi 3 momentin 1, 3, 4 tai 6 kohdassa tarkoitetulla tavalla.
Yksinoikeus ei koske:
1) hyväksikäyttöä, joka ei tapahdu ammattimaisesti;
2) sellaisen patentilla suojatun tuotteen hyväksikäyttöä, joka on Euroopan talousalueella saatettu vaihdantaan patentinhaltijan toimesta tai tämän suostumuksella, ellei patentinhaltijalla ole oikeutettuja perusteita vastustaa tuotteen laajempaa saattamista markkinoille;
3) keksinnön käyttöä kokeissa, jotka koskevat itse keksintöä;
4) lääkevalmisteen myyntilupahakemusta varten tarvittavia tutkimuksia, kokeita tai käytännön vaatimuksista aiheutuvia toimia, jotka koskevat kyseiseen lääkevalmisteeseen kohdistuvaa keksintöä;
5) lääkeaineen valmistusta apteekissa lääkärin määräyksen mukaisesti yksittäistapauksissa tai toimenpiteitä täten valmistetuilla lääkeaineilla;
6) biologisen materiaalin käyttöä muiden kasvilajikkeiden jalostamiseen tai löytämiseen ja kehittämiseen;
7) tietokoneohjelmien oikeudellisesta suojasta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/24/EY 5 ja 6 artiklassa tarkoitettuja sallittuja toimia ja saatujen tietojen käyttöä.
L:lla 23/2016 muutettu 3 § tulee voimaan asetuksella säädettävänä ajankohtana. Aiempi sanamuoto kuuluu:
3 § (6.6.1980/407)
Patentilla saavutettu yksinoikeus sisältää jäljempänä säädetyin poikkeuksin sen, ettei muu kuin patentinhaltija ilman tämän lupaa saa käyttää hyväksi keksintöä:
1) valmistamalla, tarjoamalla, saattamalla vaihdantaan tai käyttämällä patentoitua tuotetta tahi tuomalla maahan tai pitämällä hallussaan tällaista tuotetta edellä sanottua tarkoitusta varten;
2) käyttämällä patentoitua menetelmää tahi, jos hän tietää tai jos olosuhteiden perusteella on ilmeistä, ettei menetelmää saa käyttää ilman patentinhaltijan lupaa, tarjoamalla tällaista menetelmää käytettäväksi tässä maassa; eikä
3) tarjoamalla, saattamalla vaihdantaan tai käyttämällä patentilla suojatulla menetelmällä valmistettua tuotetta tahi tuomalla maahan tai pitämällä hallussaan tällaista tuotetta edellä sanottua tarkoitusta varten.
Yksinoikeus sisältää myös sen, ettei muu kuin patentinhaltija ilman tämän lupaa saa käyttää hyväksi keksintöä tarjoamalla tai toimittamalla jollekin, jolla ei ole oikeutta keksinnön hyväksikäyttöön, sellaista välinettä keksinnön käyttämiseksi tässä maassa, joka liittyy johonkin olennaiseen keksinnössä, jos se, joka tarjoaa tai toimittaa välineen, tietää tai olosuhteiden perusteella on ilmeistä, että väline soveltuu ja on tarkoitettu keksinnön käyttämiseen. Jos väline
on yleisesti kaupan oleva tavara, sovelletaan mitä edellä on säädetty vain, jos se, joka tarjoaa tai toimittaa välineen, pyrkii vaikuttamaan vastaanottajaan, jotta tämä ryhtyisi 1 momentissa tarkoitettuun tekoon. Sovellettaessa tämän momentin säännöksiä ei keksinnön hyväksikäyttöön oikeutettuna pidetä sitä, joka käyttää keksintöä hyväksi 3 momentin 1, 3 tai 4 kohdassa tarkoitetulla tavalla.
Yksinoikeus ei käsitä:
1) hyväksikäyttöä, joka ei tapahdu ammattimaisesti;
2) sellaisen patentilla suojatun tuotteen hyväksikäyttöä, joka Euroopan talousalueella on saatettu vaihdantaan patentinhaltijan toimesta tai tämän suostumuksella;
3) keksinnön käyttöä kokeissa, jotka koskevat itse keksintöä;
4) lääkevalmisteen myyntilupahakemusta varten tarvittavia tutkimuksia, kokeita tai käytännön vaatimuksista aiheutuvia toimia, jotka koskevat kyseiseen lääkevalmisteeseen kohdistuvaa keksintöä; eikä
5) lääkeaineen valmistusta apteekissa lääkärin määräyksen mukaisesti yksittäistapauksissa tai toimenpiteitä täten valmistetuilla lääkeaineilla.
(21.4.2006/295)
3 a § (30.6.2000/650)
Patentin antama suoja biologiselle materiaalille, jolla on keksinnön seurauksena tiettyjä piirteitä, käsittää kaiken sellaisen monistamalla tai lisäämällä tästä biologisesta materiaalista saadun samassa tai erikoistuneessa muodossa olevan biologisen materiaalin, jolla on nämä samat piirteet.
Patentin antama suoja menetelmälle, jonka avulla tuotetaan biologista materiaalia, jolla on keksinnön seurauksena tiettyjä piirteitä, käsittää tällä menetelmällä välittömästi saadun biologisen materiaalin ja kaiken muun sellaisen biologisen materiaalin, joka on saatu menetelmällä välittömästi saadusta biologisesta materiaalista monistamalla tai lisäämällä samassa tai erikoistuneessa muodossa ja jolla on nämä samat piirteet.
Patentin antama suoja geneettistä tietoa sisältävälle tai siitä koostuvalle tuotteelle käsittää kaiken materiaalin, johon tuote on yhdistetty ja johon geneettinen tieto sisältyy ja jossa se toimii, jollei 1 a §:n 1 momentista muuta johdu.
Edellä tarkoitettu suoja ei käsitä biologista materiaalia, joka on saatu monistamalla tai lisäämällä biologista materiaalia, jonka patentin haltija on saattanut Euroopan talousalueella markkinoille tai joka on saatettu markkinoille hänen suostumuksellaan, jos monistaminen tai lisääminen väistämättä aiheutuu käytöstä, jota varten biologinen materiaali on saatettu markkinoille, edellyttäen, että saatua materiaalia ei myöhemmin käytetä muuhun monistamiseen tai lisäämiseen.
3 b § (30.6.2000/650)
Poiketen siitä, mitä 3 a §:n 1–3 momentissa säädetään, patentinhaltijan suorittama tai hänen suostumuksellaan tapahtuva kasvien lisäysaineiston myynti tai muu pitäminen kaupan maanviljelijälle maatalouskäyttöön merkitsee sitä, että viljelijä saa käyttää sadosta saamaansa tuotetta monistamiseen tai lisäämiseen omalla tilallaan, jolloin tämän poikkeuksen laajuus ja sitä koskevat yksityiskohtaiset säännöt ovat samat kuin mitä yhteisön kasvinjalostajanoikeuksista annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 2100/94 14 artiklassa määrätään.
Poiketen siitä, mitä 3 a §:n 1–3 momentissa säädetään, patentinhaltijan suorittama tai hänen suostumuksellaan tapahtuva jalostuskarjan tai muu eläinten lisäysaineiston myynti tai muu pitäminen kaupan maanviljelijälle merkitsee sitä, että maanviljelijä saa käyttää suojattua karjaa maatalouden tarkoituksiin. Tähän lupaan sisältyy eläimen tai eläinten lisäysaineiston saattaminen maatalouskäyttöön, mutta ei kaupallisen lisäämistoiminnan puitteissa tai sen tarkoituksiin tapahtuva myynti.
Tarkempia säännöksiä 2 momentissa tarkoitettujen poikkeusten sisällöstä ja täytäntöönpanosta voidaan tarvittaessa antaa valtioneuvoston asetuksella.
4 §
Joka patenttihakemuksen tekemishetkellä tässä maassa käytti ammattimaisesti hyväksi hakemuksessa tarkoitettua keksintöä, saa patentin estämättä jatkaa hyväksikäyttöä pysyttämällä entisellään sen yleisen luonteen, jollei hyväksikäyttö sisältänyt ilmeistä väärinkäyttöä patentinhakijaa tai sitä kohtaan, jolta tämä johtaa oikeutensa. Samanlainen hyväksikäyttöoikeus on vastaavilla edellytyksillä myös sillä, joka on ryhtynyt olennaisiin toimenpiteisiin käyttääkseen keksintöä ammattimaisesti hyväksi tässä maassa.
Ensimmäisessä momentissa tarkoitettu oikeus voi siirtyä toiselle ainoastaan liikkeen mukana, jossa se on syntynyt tai jossa hyväksikäyttö oli tarkoitettu tapahtuvaksi.
5 § (8.1.2016/23)
Patentin estämättä keksintöä voidaan käyttää hyväksi ulkomaisessa aluksessa, ilma-aluksessa tai muussa kulkuneuvossa sen tarpeisiin, kun tällainen kulkuneuvo väliaikaisesti tai tahattomasti tulee Suomeen.
Ilma-aluksen varaosia ja tarvikkeita voidaan patentin estämättä tuoda maahan ja käyttää täällä ulkomaisen ilma-aluksen korjaamiseen.
L:lla 23/2016 muutettu 5 § tulee voimaan asetuksella säädettävänä ajankohtana. Aiempi sanamuoto kuuluu:
5 §
Patentin estämättä keksintöä voidaan käyttää hyväksi ulkomaisessa aluksessa, ilma-aluksessa tai muussa kulkuneuvossa niiden tarpeisiin, kun sellainen kulkuneuvo tilapäisesti, säännöllisessä liikenteessä tai muutoin tulee Suomeen.
Asetuksella voidaan säätää, että ilma-aluksen varaosia ja tarvikkeita voidaan patentin estämättä tuoda maahan ja käyttää täällä ulkomaisen ilma-aluksen korjaamiseen, mikäli ulkomaisen aluksen kotimaassa myönnetään vastaavat edut suomalaiselle ilma-alukselle.
6 § (6.6.1980/407)
Patenttihakemus, jonka tarkoittama keksintö on patenttihakemuksen tekemispäivää edeltävän kahdentoista kuukauden aikana esitetty Suomessa myönnettävää patenttia tai hyödyllisyysmallioikeutta koskevassa hakemuksessa taikka teollisoikeuden suojelemista koskevaan Pariisin yleissopimukseen (SopS 36/1970 ja SopS 43/1975) taikka Maailman kauppajärjestön perustamissopimukseen (SopS 5/1995) liittyneessä toisessa valtiossa tai toisella alueella tehdyssä patenttia, keksijäntodistusta tai hyödyllisyysmallisuojaa koskevassa hakemuksessa, on katsottava 2 §:n 1, 2, 4 ja 5 momenttia sekä 4 §:ää sovellettaessa tehdyksi samanaikaisesti aikaisemman hakemuksen kanssa, jos hakija sitä pyytää. Tällainen etuoikeus voidaan saada myös sellaisesta aikaisemmasta suojahakemuksesta, joka ei tarkoita edellä mainittuihin sopimuksiin liittynyttä valtiota tai aluetta, jos siellä, missä aikaisempi hakemus on tehty, myönnetään suomalaisesta hakemuksesta vastaava etuoikeus ja jos siellä voimassa oleva lainsäädäntö on pääosin yhdenmukainen edellä mainittujen sopimusten kanssa. (18.11.2005/896)
Asetuksella säädetään tai asetuksen nojalla annettavalla patenttiviranomaisen päätöksellä määrätään, miten etuoikeutta koskeva pyyntö on esitettävä ja mitkä asiakirjat on annettava pyynnön tueksi. Ellei edellä tarkoitettuja säännöksiä tai määräyksiä noudateta, ei etuoikeutta voida saada.
2 luku
Kansallisen patenttihakemuksen käsittely ja väitemenettely (8.1.2016/23)
L:lla 23/2016 muutettu otsikko tulee voimaan asetuksella säädettävänä ajankohtana. Aiempi sanamuoto kuuluu: Patenttihakemuksen käsittely ja väitemenettely
7 § (17.6.2011/743)
Patenttihakemus tehdään kirjallisesti patenttiviranomaiselle. Patenttiviranomainen pitää päiväkirjaa saapuneista patenttihakemuksista. (8.1.2016/23)
L:lla 23/2016 muutettu 1 momentti tulee voimaan asetuksella säädettävänä ajankohtana. Aiempi sanamuoto kuuluu:
Patenttihakemus tehdään kirjallisesti patenttiviranomaiselle taikka 3 luvussa tarkoitetussa tapauksessa toisen maan patenttiviranomaiselle tai kansainväliselle järjestölle. Patenttiviranomainen pitää päiväkirjaa saapuneista patenttihakemuksista.
Patenttiviranomaisella tarkoitetaan tässä laissa Suomen patenttiviranomaista, jollei toisin säädetä. Suomen patenttiviranomaisena on Patentti- ja rekisterihallitus sen mukaan kuin siitä erikseen säädetään.
7 a § (17.6.2011/743)
Edellä 7 §:n 1 momentissa tarkoitettuun päiväkirjaan merkitään kustakin hakemuksesta:
1) patenttihakemuksen päiväkirjanumero;
2) luokat, joihin hakemus on luokitettu;
3) asiaa käsittelevän tutkijainsinöörin nimi;
4) hakijan nimi, kotipaikka ja osoite;
5) jos hakijaa edustaa asiamies, tämän nimi, kotipaikka ja osoite;
6) keksijän nimi ja osoite;
7) keksinnön nimitys;
8) tieto siitä, onko hakemus suomalainen, kansainvälinen vai kansalliseksi patenttihakemukseksi muunnettu eurooppapatenttia koskeva hakemus;
9) hakemuksen saapumispäivä ja tekemispäivä, jos hakemus on suomalainen patenttihakemus;
10) kansainvälinen tekemispäivä sekä päivä, jona hakemusta on 31 §:n mukaan jatkettu tai hakemus on 38 §:n mukaan jätetty, jos hakemus on kansainvälinen patenttihakemus;
11) Euroopan patenttisopimuksen (SopS 8/1996) mukainen tekemispäivä sekä päivä, jolloin hakemus saapui patenttiviranomaiselle muuntamista varten, jos hakemus on muunnettu eurooppapatenttia koskevasta hakemuksesta kansalliseksi hakemukseksi;
12) tieto siitä, missä etuoikeuden perustaksi ilmoitettu aikaisempi hakemus on tehty, sekä tämän hakemuksen tekemispäivä ja numero, jos etuoikeutta on pyydetty;
13) kantahakemuksen päiväkirjanumero, jos hakemus on aikaansaatu jakamalla tai lohkaisemalla;
14) jaetun tai lohkaistun hakemuksen päiväkirjanumero, jos hakemuksen jakamisella tai lohkaisemisella on syntynyt uusi hakemus;
15) julkiseksitulopäivä, jos hakemus on tullut 22 §:n 3 momentin mukaan julkiseksi;
16) kansainvälinen hakemusnumero, jos hakemus on kansainvälinen patenttihakemus;
17) eurooppapatenttia koskevan hakemuksen hakemusnumero, jos hakemus on muunnettu eurooppapatenttia koskevasta hakemuksesta kansalliseksi hakemukseksi;
18) asiassa saapuneet kirjelmät ja suoritetut maksut; sekä
19) asiassa tehdyt päätökset.
Edellä 1 momentin 2, 3, 6, 7 ja 16–18 kohdassa tarkoitettu merkintä on salassa pidettävä, kunnes merkintää koskeva patenttihakemus on tullut julkiseksi 22 §:n mukaisesti.
8 § (6.6.1980/407)
1 momentti on kumottu L:lla 17.6.2011/743.
Hakemuksen tulee sisältää keksinnön selitys, tarvittaessa piirustuksineen, sekä täsmällisesti ilmaistuna se, mitä patentilla halutaan suojata (patenttivaatimus). Se, että keksintö tarkoittaa kemiallista yhdistettä, ei edellytä tietyn käytön ilmoittamista patenttivaatimuksessa. Selityksen tulee olla niin selvä, että ammattimies voi sen perusteella käyttää keksintöä. Keksintö, joka koskee biologista materiaalia tai jota toteutettaessa käytetään biologista materiaalia, katsotaan 8 a §:ssä mainituissa tapauksissa riittävän selvästi esitetyksi vain, jos lisäksi on täytetty tuossa pykälässä mainitut ehdot. (30.6.2000/650)
Hakemuksessa tulee lisäksi olla selityksen ja patenttivaatimusten tiivistelmä. Tiivistelmä on tarkoitettu vain tekniikan tietolähteeksi eikä sille ole annettava muuta merkitystä.
Hakemuksessa on ilmoitettava keksijän nimi. Jos patenttia hakee muu kuin keksijä, hakijan on selvitettävä oikeutensa keksintöön.
Keksinnön selitys, tiivistelmä ja patenttivaatimukset on laadittava suomeksi, ruotsiksi tai englanniksi. Ne voidaan laatia myös useammalla kuin yhdellä näistä kielistä. Jos patenttivaatimukset ja tiivistelmä on laadittu vain toisella kansalliskielellä, patenttiviranomaisen on huolehdittava patenttivaatimusten ja tiivistelmän kääntämisestä toiselle näistä kielistä ennen kuin hakemus 22 §:n mukaan tulee julkiseksi. Hakijan on suoritettava vahvistettu käännösmaksu. Jos patenttivaatimukset ja tiivistelmä on laadittu vain englannin kielellä, hakijan tulee toimittaa patenttivaatimusten ja tiivistelmän käännös suomeksi tai ruotsiksi ennen kuin hakemus 22 §:n mukaan tulee julkiseksi. Patenttiviranomaisen on tällöin tarvittaessa huolehdittava niiden kääntämisestä toiselle näistä kielistä. (17.6.2011/743)
Hakijan on suoritettava vahvistettu hakemusmaksu. Hakemuksesta on myös suoritettava vahvistettu vuosimaksu jokaiselta ennen hakemuksen lopullista ratkaisemista alkaneelta maksuvuodelta. (10.5.1985/387)
Maksuvuosi lasketaan ensimmäisen kerran siitä päivästä, jolloin hakemus on tehty tai katsottava tehdyksi, ja tämän jälkeen vastaavasta kalenteripäivästä. (10.5.1985/387)
8 a § (30.6.2000/650)
Jos keksintö koskee biologista materiaalia tai keksintöä toteutettaessa on käytettävä biologista materiaalia, jota ei ole yleisesti saatavissa ja jota ei voida esittää hakemusasiakirjoissa siten, että ammattimies niiden perusteella voi käyttää keksintöä, näyte biologisesta materiaalista on talletettava viimeistään hakemuksen tekemispäivänä. Biologisen materiaalin on tämän jälkeen oltava jatkuvasti talletettuna siten, että se, joka tämän lain mukaan on oikeutettu saamaan näytteen talletuksesta, voi saada sen Suomessa. Valtioneuvoston asetuksella säädetään, mihin talletukset voidaan tehdä.
Jos talletettu biologinen materiaali menettää elinvoimaisuutensa tai siitä ei muusta syystä voida saada näytettä, voidaan se korvata saman biologisen materiaalin uudella talletuksella siten kuin
valtioneuvoston asetuksella säädetään. Jos näin on menetelty, katsotaan uusi talletus tehdyksi aikaisemman talletuksen tekemispäivänä.
8 b § (18.11.2005/896)
Patenttiviranomainen antaa tekemispäivän patenttihakemukselle, jos:
1) hakemuksesta ilmenee, että se on patenttihakemus;
2) hakemuksessa on tiedot hakijasta tai viranomainen voi tavoittaa hänet; ja
3) hakemuksen yhteydessä annetut asiakirjat sisältävät sellaista, mikä on katsottava selitykseksi tai piirustukseksi, tai hakemuksessa on viittaus aikaisemmin tehtyyn patentti- tai hyödyllisyysmallihakemukseen ja hakija on antanut tiedot patentti- tai hyödyllisyysmallihakemuksen tekemispäivästä, hakemusnumerosta sekä patenttiviranomaisesta, jolle hakemus on tehty.
Jos hakija ei ole noudattanut 1 momentin säännöksiä tekemispäivän saamiseksi, annetaan hakijalle kehotus korjata puutteet patenttiviranomaisen antamassa määräajassa. Jos hakija ei ole korjannut puutteita määräajassa tai hakijaa ei ole voitu tavoittaa kahden kuukauden kuluessa hakemuksen saapumispäivästä, ei hakemusta katsota tehdyksi.
Jos hakija on korjannut 2 momentissa annetussa määräajassa kaikki hakemuksessa olleet puutteet tekemispäivän saamiseksi, tulee tekemispäiväksi se päivä, jolloin kaikki puutteet on korjattu.
8 c § (18.11.2005/896)
Jos hakemus, joka on tehty 8 b §:n mukaisesti, on puutteellinen ja patenttiviranomainen havaitsee, että hakemuksen selityksestä tai piirustuksista puuttuu osa tai osia, joihin selityksessä tai patenttivaatimuksissa viitataan, annetaan hakijalle kehotus täydentää hakemustaan patenttiviranomaisen antamassa määräajassa. Jos puuttuvat osat toimitetaan annetussa määräajassa, tulee tekemispäiväksi se päivä, jolloin kaikki puutteet on korjattu, jollei 2 ja 3 momentista muuta johdu.
Jos 1 momentin mukaiset jälkeenpäin toimitetut osat peruutetaan yhden kuukauden kuluessa siitä, kun ne on toimitettu, tulee tekemispäiväksi alkuperäinen tekemispäivä.
Jos puuttuvat osat toimitetaan 1 momentin mukaisesti ja aikaisemmasta hakemuksesta pyydetään etuoikeutta ja siitä ilmenevät puuttuvat osat kokonaisuudessaan, tulee tekemispäiväksi alkuperäinen tekemispäivä, jos hakija sitä pyytää ja toimittaa jäljennöksen etuoikeuden perustana olevasta hakemuksesta 1 momentin mukaisessa määräajassa.
8 d § (17.6.2011/743)
Patentinhakijalla on oikeus saada englannin kielellä laadittua hakemusta koskevat patenttiviranomaisen päätökset englanninkielisinä, jos hän kirjallisesti pyytää päätöskieleksi englantia patenttihakemusta tehtäessä.
Jollei hakija ole pyytänyt päätöskieleksi englantia 1 momentissa tarkoitettua hakemusta tehdessään, patenttiviranomainen antaa välipäätöksen, jossa pyydetään hakijaa määräajassa joko toimittamaan käännös patenttihakemuksesta suomeksi tai ruotsiksi tai kirjallisesti pyytämään
päätöskieleksi englantia. Jos hakija on vastineessaan välipäätökseen pyytänyt päätöskieleksi englantia, englanninkielinen patenttihakemus on jatkokäsittelyn perustana. Jos taas hakija on toimittanut käännöksen patenttihakemuksesta suomeksi tai ruotsiksi, suomen- tai ruotsinkielinen patenttihakemus on jatkokäsittelyn perustana.
Jos patenttiviranomainen havaitsee, ettei englanninkielisten patenttivaatimusten ja tiivistelmän käännös vastaa englanninkielisiä asiakirjoja, hakijalle on annettava kehotus korjata käännöksen puutteet määräajassa.
9 § (6.6.1980/407)
Jos hakija sitä pyytää ja suorittaa vahvistetun maksun, patenttiviranomaisen on annettava hakemusta koskeva uutuustutkimus asetuksella säädettävillä ehdoilla Washingtonissa 19 päivänä kesäkuuta 1970 solmitun patenttiyhteistyösopimuksen 15 artiklan 5 kappaleen mukaisen kansainvälisen uutuustutkimusviranomaisen suoritettavaksi.
10 §
Samassa hakemuksessa ei saa hakea patenttia kahteen tai useampaan toisistaan riippumattomaan keksintöön.
11 §
Jos patenttia haetaan keksintöön, joka käy selville hakijan tekemästä aikaisemmasta patenttihakemuksesta, jota ei ole lopullisesti ratkaistu, on myöhempi hakemus vaadittaessa, ja niillä ehdoilla kuin asetuksella säädetään, katsottava tehdyksi sinä ajankohtana, jolloin ne asiakirjat, joista keksintö käy selville, saapuivat patenttiviranomaiselle.
12 §
Patentinhakijalla, jolla ei ole kotipaikkaa Suomessa, tulee olla Euroopan talousalueella asuva asiamies, joka on oikeutettu edustamaan häntä hakemusta koskevissa asioissa. (30.6.2000/650)
Jos patenttihakemusta koskevaa päätöstä ei ole saatu annettua tiedoksi hakijalle tämän ilmoittamaan osoitteeseen, tiedoksianto voi tapahtua kuuluttamalla asiasta patentti- ja rekisterihallituksen julkaisemassa patenttilehdessä. Tiedoksiantamisen katsotaan tapahtuneen, kun edellä mainitut toimenpiteet on suoritettu. (21.3.1997/243)
13 § (21.3.1997/243)
Patenttihakemusta ei saa muuttaa siten, että patenttia haetaan johonkin, mikä ei ole käynyt selville hakemuksesta, kun hakemus on tehty.
14 § (21.3.1997/243)
14 § on kumottu L:lla 21.3.1997/243.
15 §
Jollei hakija ole noudattanut hakemusta koskevia säännöksiä tai jos patenttiviranomainen muutoin katsoo olevan esteen hakemuksen hyväksymiselle, hakijaa on välipäätöksessä
kehotettava antamaan lausumansa tai korjaamaan puutteellisuus määrätyn ajan kuluessa. Tiivistelmään patenttiviranomainen voi kuitenkin hakijaa kuulematta tehdä ne muutokset, joita se pitää välttämättöminä. (6.6.1980/407)
Jollei hakija välipäätöksessä määrätyn ajan kuluessa anna lausumaansa tai ryhdy toimenpiteisiin puutteellisuuden korjaamiseksi, josta on huomautettu, hakemus on jätettävä sillensä. Välipäätöksessä on ilmoitettava tästä seuraamuksesta.
Sillensä jätetty hakemus otetaan uudelleen käsiteltäväksi, jos hakija neljän kuukauden kuluessa välipäätöksessä määrätyn ajan päättymisestä antaa lausumansa tai ryhtyy toimenpiteisiin puutteellisuuden korjaamiseksi ja samassa ajassa suorittaa vahvistetun maksun hakemuksen ottamisesta uudelleen käsiteltäväksi.
Jollei hakija suorita vuosimaksua 8, 41 ja 42 §:n mukaisesti, hakemus jätetään sillensä ilman välipäätöstä. Siten sillensä jätettyä hakemusta ei voida ottaa uudelleen käsiteltäväksi. (10.5.1985/387)
16 §
Jos vielä lausuman antamisen jälkeen katsotaan olevan este hakemuksen hyväksymiselle ja hakijalla on ollut tilaisuus antaa lausumansa esteestä, hakemus on hylättävä, mikäli ei ole aihetta antaa hakijalle uutta välipäätöstä.
17 §
Jos joku väittää patenttiviranomaiselle, että hänellä on parempi oikeus keksintöön kuin hakijalla, ja mikäli asiaa pidetään epäselvänä, patenttiviranomainen voi välipäätöksessä kehottaa häntä nostamaan kanteen tuomioistuimessa määrätyn ajan kuluessa uhalla, että väite jätetään huomioon ottamatta patenttihakemusta edelleen käsiteltäessä.
Milloin riita paremmasta oikeudesta keksintöön on vireillä tuomioistuimessa, patenttihakemuksen käsittely voidaan keskeyttää siihen asti, kunnes juttu on lopullisesti ratkaistu.
18 §
Jos joku näyttää patenttiviranomaiselle, että hänellä on parempi oikeus keksintöön kuin hakijalla, patenttiviranomaisen tulee hänen vaatimuksestaan siirtää hakemus hänelle. Sen, joka saa patenttihakemuksen siirretyksi itselleen, on suoritettava uusi hakemusmaksu.
Milloin siirtoa on vaadittu, hakemusta ei saa jättää sillensä, hylätä tai hyväksyä eikä peruuttaa ennen kuin vaatimus on lopullisesti tutkittu.
19 § (21.3.1997/243)
Jos hakemus on säännösten mukainen eikä katsota olevan estettä hakemuksen hyväksymiselle, patenttiviranomaisen on ilmoitettava hakijalle, että hakemus voidaan hyväksyä.
Kun 1 momentissa tarkoitettu ilmoitus on annettu patentinhakijalle, ei 11 §:ssä tarkoitettua vaatimusta saa tehdä eikä patenttivaatimuksia saa muuttaa siten, että patenttisuoja laajenee.
Hakijan on suoritettava vahvistettu painatusmaksu kahden kuukauden kuluessa siitä, kun hänelle on annettu 1 momentin mukainen ilmoitus. Hakemus on jätettävä sillensä, jos maksua ei suoriteta. Sillensä jätetty hakemus otetaan uudelleen käsiteltäväksi, jos hakija neljän kuukauden kuluessa mainitun ajan päättymisestä suorittaa painatusmaksun sekä vahvistetun maksun hakemuksen ottamisesta uudelleen käsiteltäväksi.
Milloin keksijä hakee patenttia ja pyytää vapautusta painatusmaksusta kahden kuukauden kuluessa siitä, kun hänelle on annettu 1 momentin mukainen ilmoitus, patenttiviranomainen voi myöntää hänelle sanotun vapautuksen, jos maksun suorittamisen katsotaan tuottavan hänelle huomattavia vaikeuksia. Jos pyyntö hylätään, on kahden kuukauden kuluessa hylkäämisestä suoritettu maksu katsottava suoritetuksi oikeassa ajassa.
20 § (21.3.1997/243)
Kun hakija on tehnyt sen, mitä häneltä 19 §:n mukaan vaaditaan, tulee patenttiviranomaisen, jollei estettä edelleenkään ole, hyväksyä hakemus. Hakemuksen hyväksymisestä on kuulutettava.
Patentti on myönnetty sinä päivänä, kun hakemuksen hyväksymisestä on kuulutettu. Myönnetty patentti on merkittävä patenttiviranomaisen pitämään patenttirekisteriin. Patentinhaltijalle on annettava patenttikirja.
21 § (17.6.2011/743)
Patenttiviranomaisen on pidettävä patentin myöntämispäivästä lukien yleisön saatavana patenttijulkaisua, joka sisältää keksinnön selityksen, patenttivaatimukset ja tiivistelmän sekä ilmoituksen patentinhaltijasta ja keksijästä. Jos hakemuksen hyväksymistä koskeva päätös on 8 d §:n mukaisesti annettu englannin kielellä, patenttijulkaisussa selityksen on oltava englannin kielellä ja vaatimusten sekä tiivistelmän englannin kielen lisäksi suomen tai ruotsin kielellä.
22 §
Patenttia koskevat asiakirjat ovat julkisia patentin myöntämispäivästä lukien. (21.3.1997/243)
Asiakirjat ovat myös julkisia, kun 18 kuukautta on kulunut patenttihakemuksen tekemispäivästä tai, jos etuoikeutta pyydetään, siitä päivästä, josta etuoikeutta on pyydetty, vaikka patenttia ei vielä ole myönnetty. Jos hakemus on jätetty sillensä tai hylätty, asiakirjat tulevat kuitenkin julkisiksi vain siinä tapauksessa, että hakija pyytää hakemuksen ottamista uudelleen käsiteltäväksi tai hakee muutosta taikka tekee 71 a tai 71 b §:n mukaisen esityksen. (21.3.1997/243)
Hakijan pyynnöstä asiakirjat tulevat julkisiksi aikaisemminkin kuin 1 ja 2 momentissa on säädetty.
Kun asiakirjat 2 ja 3 momentin mukaan tulevat julkisiksi, on siitä kuulutettava.
Jos asiakirja sisältää liikesalaisuuden ja jollei tämä koske keksintöä, johon patenttia haetaan tai jolle patentti on myönnetty, patenttiviranomainen voi vaadittaessa erityisestä syystä määrätä, ettei asiakirja ole julkinen. Jos sellainen vaatimus on tehty, asiakirja ei ole julkinen ennen kuin vaatimus on hylätty lainvoiman saaneella päätöksellä. (21.3.1997/243)
Jos biologinen materiaali on talletettu 8 a §:n mukaisesti, on jokaisella oikeus saada näyte biologisesta materiaalista, kun asiakirjat ovat tulleet 1, 2 tai 3 momentin mukaisesti julkisiksi. Sen estämättä, mitä edellä säädetään, ei näytettä kuitenkaan luovuteta sille, joka voimassa olevien säännösten mukaan ei voi saada haltuunsa talletettua biologista materiaalia. Näytettä ei myöskään luovuteta sellaiselle, jonka hallussa se vahinkoa tuottavien ominaisuuksiensa vuoksi saattaa aiheuttaa huomattavaa vaaraa. (30.6.2000/650)
Ennen kuin patentti on myönnetty tai 20 vuoden ajan patenttihakemuksen tekemispäivästä, jos patenttihakemus on ratkaistu lopullisesti sen johtamatta patenttiin, näyte talletuksesta saadaan 6 momentin ensimmäisen virkkeen säännöksestä huolimatta luovuttaa ainoastaan erityiselle asiantuntijalle, jos hakija tätä pyytää. Asetuksella säädetään, milloin tällainen pyyntö voidaan tehdä ja ketä näytteen pyytäjä voi käyttää asiantuntijana. (21.3.1997/243)
Sen, joka haluaa saada näytteen, tulee pyytää sitä kirjallisesti patenttiviranomaiselta ja sitoutua noudattamaan asetuksella annettuja näytteen väärinkäytön estämistä koskevia säännöksiä. Jos näyte saadaan luovuttaa ainoastaan erityiselle asiantuntijalle, tulee tämän antaa edellä tarkoitettu sitoumus. (10.5.1985/387)
23 § (21.3.1997/243)
Jos julkiseksi tullut hakemus jätetään sillensä tai hylätään, on päätöksestä kuulutettava sen saatua lainvoiman.
24 § (17.6.2011/743)
Kuka tahansa voi tehdä väitteen myönnettyä patenttia vastaan. Väite on tehtävä patenttiviranomaiselle yhdeksän kuukauden kuluessa patentin myöntämispäivästä. Väite on tehtävä kirjallisesti ja se on perusteltava. Väitteentekijän tulee suorittaa maksu, jonka määräytymisperusteista säädetään patentti- ja rekisterihallituksen suoritteista perittävistä maksuista annetussa laissa (1032/1992) ja sen nojalla annetuissa säädöksissä.
Kun keksinnön selitys on laadittu englannin kielellä, patentinhaltijan tulee väiteaikana esitetystä pyynnöstä toimittaa selityksestä käännös samalla kielellä, jolla vaatimusten käännös on toimitettu. Selityksen käännös on toimitettava patenttiviranomaisen antamassa määräajassa patenttiviranomaiselle. Jos patenttiviranomainen havaitsee, ettei englanninkielisestä selityksestä annettu käännös vastaa selitystä, hakijalle on annettava kehotus korjata käännöksen puutteet määräajassa.
Jos patentinhaltija ei toimita 2 momentissa tarkoitettua käännöstä määräajassa, patenttiviranomainen voi sakon uhalla velvoittaa patentinhaltijan toimittamaan käännöksen tai teettää käännöksen tämän kustannuksella. Suomen tai ruotsin kielelle käännetyt asiakirjat ovat jatkokäsittelyn perustana.
Kun patenttia vastaan on tehty väite, se on saatettava patentinhaltijan tietoon ja patentinhaltijalle on varattava tilaisuus antaa siitä lausumansa. Patentinhaltijalla, jolla ei ole kotipaikkaa Suomessa, tulee väitekäsittelyn aikana olla 12 §:ssä tarkoitettu asiamies.
Patenttiviranomainen voi, jos siihen on erityisiä syitä, ottaa väitteen huomioon, vaikka patentti on rauennut tai raukeaa 51 §:n mukaisesti taikka väite peruutetaan. Jos väitteentekijä peruuttaa väitteensä, hän ei voi hakea muutosta patenttiviranomaisen tekemään päätökseen.
Patenttiviranomaisen tulee ottaa väiteaikana tehty väite huomioon, vaikka patenttia on ennen väitteen tekemistä rajoitettu lainvoimaisella päätöksellä.
25 § (30.6.2000/650)
Patenttiviranomaisen tulee väitteen johdosta kumota patentti, milloin:
1) patentti on myönnetty, vaikkei 1, 1 a, 1 b ja 2 §:ssä säädettyjä ehtoja ole täytetty;
2) patentti tarkoittaa keksintöä, jota ei ole esitetty niin selvästi, että ammattimies voi sen perusteella käyttää keksintöä;
3) patentti käsittää sellaista, mikä ei ole ilmennyt hakemuksesta sitä tehtäessä; tai
4) patenttisuojaa on laajennettu sen jälkeen, kun 19 §:n 1 momentissa tarkoitettu ilmoitus on annettu.
Patenttiviranomaisen tulee hylätä väite, jos patentin voimassa pysyttämiselle ei ole mitään 1 momentissa tarkoitettua estettä.
Jos patentinhaltija on väitekäsittelyn aikana muuttanut patenttia siten, ettei patentin pysyttämiselle voimassa muutetussa muodossa ole mitään 1 momentissa tarkoitettua estettä, tulee patenttiviranomaisen pysyttää patentti voimassa muutetussa muodossa.
Jos patentti pysytetään voimassa muutetussa muodossa, on patenttiviranomaisen pidettävä muutettu patenttijulkaisu yleisön saatavana.
Patenttiviranomaisen on kuulutettava väitteen johdosta tehdystä päätöksestä tämän saatua lainvoiman.
26 § (21.3.1997/243)
Patenttiviranomaisen patenttihakemusta koskevaan lopulliseen päätökseen hakija voi hakea muutosta, jos päätös on hänelle vastainen. Patentinhaltija tai väitteentekijä voi hakea muutosta patenttiviranomaisen väitteen johdosta antamaan lopulliseen päätökseen, jos päätös on hänelle vastainen. (31.1.2013/101)
Päätökseen, jolla 15 §:n 3 momentissa tai 19 §:n 3 momentissa tarkoitettu pyyntö hakemuksen ottamisesta uudelleen käsiteltäväksi on hylätty tai 18 §:ssä tarkoitettu vaatimus hakemuksen siirtämisestä hyväksytty, hakija voi hakea muutosta. Päätökseen, jolla vaatimus hakemuksen siirtämisestä on hylätty, vaatimuksen tekijä voi hakea muutosta.
Päätökseen, jolla vaatimus 22 §:n 5 momentissa tarkoitetun määräyksen antamisesta on hylätty, voi vaatimuksen tekijä hakea muutosta.
27 § (31.1.2013/101)
Patenttiviranomaisen päätökseen 26 §:ssä tarkoitetuissa tapauksissa haetaan muutosta valittamalla markkinaoikeuteen siten kuin patentti- ja rekisterihallituksesta annetussa laissa (575/1992) säädetään.
Edellä 1 momentissa tarkoitetun valituksen käsittelystä markkinaoikeudessa säädetään oikeudenkäynnistä markkinaoikeudessa annetussa laissa (100/2013).
Mitä 22 §:n 5 momentissa säädetään patenttia koskevan asiakirjan julkisuudesta, koskee soveltuvin osin myös asiakirjoja, jotka annetaan markkinaoikeudelle tai korkeimmalle hallinto- oikeudelle.
L patentti- ja rekisterihallituksesta 575/1992 on kumottu L:lla Patentti- ja rekisterihallituksesta 578/2013.
27 a § (31.1.2013/101)
Kun patentinhakija hakee muutosta englanniksi laadittua patenttihakemusta koskevaan lopulliseen patenttiviranomaisen päätökseen, hänen tulee toimittaa markkinaoikeudelle keksinnön selityksestä, tiivistelmästä ja patenttivaatimuksista käännös suomeksi tai ruotsiksi. Jollei käännöstä ole toimitettu valituksen ohessa, markkinaoikeuden tulee varata patentinhakijalle tilaisuus käännöksen toimittamiseen markkinaoikeuden määräämässä ajassa. Jos patentinhakija ei toimita käännöstä määräajassa, valitus jätetään tutkimatta. Kehottaessaan patentinhakijaa toimittamaan käännöksen markkinaoikeuden on samalla ilmoitettava, mikä seuraamus kehotuksen noudattamisen laiminlyömisestä voi olla. Suomen tai ruotsin kielelle käännetyt asiakirjat ovat jatkokäsittelyn perustana.
Kun patentinhakija hakee muutosta patenttihakemusta koskevaan lopulliseen patenttiviranomaisen päätökseen, joka on annettu englannin kielellä, markkinaoikeuden tulee pyytää patenttiviranomaista toimittamaan päätöksestä käännös suomeksi tai ruotsiksi. Suomen tai ruotsin kielelle käännetty päätös on jatkokäsittelyn perustana.
Haettaessa muutosta väitteen johdosta annettuun lopulliseen patenttiviranomaisen päätökseen patentinhaltijan tulee toimittaa markkinaoikeudelle selityksestä käännös suomeksi tai ruotsiksi, jos patenttia koskevia asiakirjoja ei ole kokonaisuudessaan saatavilla suomeksi tai ruotsiksi. Markkinaoikeuden tulee tarvittaessa varata patentinhaltijalle tilaisuus käännöksen toimittamiseen markkinaoikeuden määräämässä ajassa. Jos patentinhaltija ei toimita käännöstä määräajassa, markkinaoikeus voi sakon uhalla velvoittaa patentinhaltijan toimittamaan käännöksen tai teettää käännöksen tämän kustannuksella. Kehottaessaan patentinhaltijaa toimittamaan käännöksen markkinaoikeuden on samalla ilmoitettava, mikä seuraamus kehotuksen noudattamisen laiminlyömisestä voi olla. Suomen tai ruotsin kielelle käännetyt asiakirjat ovat jatkokäsittelyn perustana.
27 b § (17.6.2011/743)
Jos keksinnön selitys ja patenttivaatimukset on laadittu englanniksi ja päätöskielenä on englanti, patentinhaltijalla on mahdollisuus antaa patenttiviranomaiselle korjattu käännös. Patentinhaltijan on suoritettava käännöksen julkaisumaksu. Patenttiviranomaisen tulee kuuluttaa korjauksesta viipymättä suomen ja ruotsin kielellä ja pitää niin pian kuin mahdollista yleisön saatavana korjatun käännöksen jäljennöksiä. Kuulutuksen jälkeen korjattu käännös korvaa alkuperäisen käännöksen.
Jos joku käännöksen korjauksen tullessa voimaan hyvässä uskossa on alkanut käyttää keksintöä ammattimaisesti hyväksi tässä maassa sellaisella tavalla, joka aikaisemman käännöksen
mukaisesti ei aiheuttanut patentinhaltijan oikeuden loukkausta, tai oli ryhtynyt oleellisiin toimenpiteisiin tätä varten, hän saa 71 c §:n 2 ja 3 momentin mukaisen oikeuden.
3 luku (6.6.1980/407)
Kansainvälinen patenttihakemus
28 § (6.6.1980/407)
Kansainvälisellä patenttihakemuksella tarkoitetaan patenttiyhteistyösopimuksen mukaisesti tehtyä hakemusta.
Kansainvälinen patenttihakemus tehdään patenttiviranomaiselle tai kansainväliselle järjestölle, joka patenttiyhteistyösopimuksen ja sen sovellutussääntöjen mukaan on oikeutettu vastaanottamaan tällaisen hakemuksen (vastaanottava viranomainen). Vastaanottavana viranomaisena toimii Suomessa patentti- ja rekisterihallitus siten kuin asetuksella säädetään. Täällä tehdystä kansainvälisestä patenttihakemuksesta hakijan on suoritettava vahvistettu maksu.
Mitä 29–38 §:ssä säädetään, koskee Suomen käsittävää kansainvälistä hakemusta.
29 § (18.11.2005/896)
Kansainvälisellä patenttihakemuksella, jolle vastaanottava viranomainen on vahvistanut kansainvälisen tekemispäivän, on tässä maassa sama vaikutus kuin sanottuna päivänä tehdyllä suomalaisella patenttihakemuksella. Mitä 2 §:n 2 momentin toisessa virkkeessä säädetään, koskee kansainvälistä hakemusta vain, jos hakemusta on jatkettu 31 §:n mukaisesti.
30 § (6.6.1980/407)
Kansainvälinen patenttihakemus katsotaan Suomen osalta peruutetuksi patenttiyhteistyösopimuksen 24 artiklan 1 kappaleen i ja ii alakohdassa tarkoitetuissa tapauksissa.
31 § (19.11.2004/990)
Jos hakija haluaa jatkaa kansainvälistä hakemusta Suomen osalta, hänen on 31 kuukauden kuluessa kansainvälisestä tekemispäivästä tai, jos etuoikeutta pyydetään, siitä päivästä, josta etuoikeutta on pyydetty, annettava patenttiviranomaiselle kansainvälisen hakemuksen suomen-, ruotsin- tai englanninkielinen käännös siinä laajuudessa kuin valtioneuvoston asetuksella säädetään tai, jos hakemus on laadittu suomen-, ruotsin- tai englanninkielisenä, jäljennös hakemuksesta. Hakijan on saman ajan kuluessa suoritettava vahvistettu maksu patenttiviranomaiselle. (17.6.2011/743)
Jos hakija on suorittanut vahvistetun maksun 1 momentin mukaisesti, hän voi antaa vaadittavan käännöksen tai jäljennöksen kahden kuukauden lisäajan kuluessa edellyttäen, että vahvistettu lisämaksu suoritetaan jälkimmäisen määräajan kuluessa.
Jollei hakija noudata tämän pykälän säännöksiä, on hakemus katsottava peruutetuksi Suomen osalta.
32 § (19.11.2004/990)
32 § on kumottu L:lla 19.11.2004/990.
33 § (6.6.1980/407)
Jos kansainvälistä hakemusta on jatkettu 31 §:n mukaisesti, sovelletaan hakemukseen ja sen käsittelyyn 2 luvun säännöksiä, jollei tässä pykälässä tai 34–37 §:ssä toisin säädetä. Hakemus voidaan vain hakijan esityksestä ottaa käsiteltäväksi ennen 31 §:n 1 momentissa säädetyn määräajan päättymistä. (19.11.2004/990)
Lain 12 §:n mukainen velvollisuus, jonka mukaan hakijalla tulee olla Euroopan talousalueella asuva asiamies, alkaa vasta kun hakemus voidaan ottaa käsiteltäväksi. (30.6.2000/650)
Lain 22 §:n 2 ja 3 momentin säännöksiä sovelletaan jo ennen kuin hakija on jatkanut hakemusta, milloin hakija on täyttänyt 31 §:n mukaisen velvollisuutensa antaa hakemuksen käännös tai, jos hakemus on laadittu suomen-, ruotsin- tai englanninkielisenä, milloin hakija on antanut hakemuksen jäljennöksen patenttiviranomaiselle. (17.6.2011/743)
Sovellettaessa 48, 56 ja 60 §:ää kansainvälisen hakemuksen katsotaan tulleen julkiseksi, kun hakija on täyttänyt 3 momentin mukaiset velvollisuutensa. (10.5.1985/387)
Jos patenttihakemus täyttää patenttiyhteistyösopimuksen sekä sen sovellutussääntöjen hakemuksen muotoa ja sisältöä koskevat määräykset, se on näiltä osin hyväksyttävä.
34 § (21.3.1997/243)
Kansainvälisen patenttihakemuksen hyväksymisestä ei saa antaa 19 §:n 1 momentissa tarkoitettua ilmoitusta eikä tällaista patenttihakemusta saa hylätä ennen asetuksella säädettävän määräajan päättymistä, ellei hakija suostu siihen, että hakemus ratkaistaan sitä ennen.
35 § (18.11.2005/896)
Patenttiviranomainen ei saa ilman hakijan suostumusta julkaista kansainvälistä patenttihakemusta painettuna tai vastaavalla tavalla eikä myöntää tällaisen patenttihakemuksen kohteena olevaan keksintöön patenttia ennen kuin Maailman henkisen omaisuuden järjestön kansainvälinen toimisto on julkaissut hakemuksen tai 20 kuukautta on kulunut kansainvälisestä tekemispäivästä tai, jos etuoikeutta on pyydetty, siitä päivästä, josta etuoikeutta pyydetään.
36 § (6.6.1980/407)
Jos kansainvälisen patenttihakemuksen jokin osa ei ole ollut kansainvälisen uutuustutkimuksen tai patentoitavuuden esitutkimuksen kohteena sen vuoksi, että hakemuksen on katsottu käsittävän toisistaan riippumattomia keksintöjä, eikä hakija ole määräaikana suorittanut patenttiyhteistyösopimuksen mukaista lisämaksua, on patenttiviranomaisen tutkittava, onko ratkaisu ollut oikea. Jos ratkaisu katsotaan oikeaksi, on se hakemuksen osa, jota ei ole tutkittu, katsottava peruutetuksi patenttiviranomaisessa, jollei hakija suorita säädettyä maksua viranomaiselle kahden kuukauden kuluessa siitä, kun hakija on saanut tiedon patenttiviranomaisen päätöksestä. Jos ratkaisu patenttiviranomaisen käsityksen mukaan ei ole ollut oikea, sen on jatkettava hakemuksen käsittelyä kokonaisuudessaan.
Hakija voi hakea muutosta 1 momentissa tarkoitettuun päätökseen, jossa patenttiviranomainen on katsonut, että patenttihakemus käsittää toisistaan riippumattomia keksintöjä. Tällöin on soveltuvin osin noudatettava, mitä 27 §:n 1 momentissa säädetään. (18.11.2005/896)
Jos valitusviranomainen pysyttää patenttiviranomaisen päätöksen, lasketaan määräaika 1 momentin toisessa virkkeessä tarkoitetun maksun suorittamiseen siitä, kun valitusviranomaisen päätös on tullut lainvoimaiseksi.
37 § (6.6.1980/407)
Jos kansainvälisen patenttihakemuksen jokin osa ei ole ollut kansainvälisen patentoitavuuden esitutkimuksen kohteena sen vuoksi, että hakija on rajoittanut patenttivaatimuksia tutkimusta suorittavan viranomaisen kehotettua joko rajoittamaan vaatimuksia tai suorittamaan lisämaksun, katsotaan se hakemuksen osa, jota ei ole tutkittu, peruutetuksi patenttiviranomaisessa, jollei hakija suorita säädettyä maksua kahden kuukauden kuluessa siitä, kun hakija on vastaanottanut patenttiviranomaisen hänelle tästä lähettämän ilmoituksen.
38 § (6.6.1980/407)
Jos vastaanottava viranomainen on kieltäytynyt antamasta kansainväliselle patenttihakemukselle kansainvälistä tekemispäivää taikka julistanut, että hakemus on katsottava peruutetuksi tai että vaatimus, jonka mukaan hakemus käsittää Suomen, on katsottava peruutetuksi, on patenttiviranomaisen hakijan pyynnöstä tutkittava, onko tämä päätös ollut oikea. Sama koskee kansainvälisen toimiston ratkaisua, jonka mukaan hakemus on katsottava peruutetuksi. (18.11.2005/896)
Edellä 1 momentissa tarkoitettua tutkimusta koskeva pyyntö on esitettävä kansainväliselle toimistolle asetuksella säädettävän määräajan kuluessa. Hakijan on samassa ajassa annettava patenttiviranomaiselle hakemuksen käännös siinä laajuudessa kuin asetuksella säädetään sekä suoritettava vahvistettu hakemusmaksu. (10.5.1985/387)
Jos patenttiviranomainen katsoo, että vastaanottavan viranomaisen tai kansainvälisen toimiston päätös ei ole ollut oikea, on patenttiviranomaisen käsiteltävä hakemus 2 luvun mukaisesti. Jos vastaanottava viranomainen ei ole vahvistanut kansainvälistä tekemispäivää, hakemus on katsottava tehdyksi sinä päivänä, joka patenttiviranomaisen mielestä olisi pitänyt vahvistaa kansainväliseksi tekemispäiväksi. Jos patenttihakemus täyttää patenttiyhteistyösopimuksen sekä sen sovellutussääntöjen hakemuksen muotoa ja sisältöä koskevat vaatimukset, se on näiltä osin hyväksyttävä. (18.11.2005/896)
Lain 2 §:n 2 momentin toisen virkkeen säännöksiä sovelletaan hakemukseen, joka on otettu käsiteltäväksi 3 momentin perusteella, jos hakemus tulee 22 §:n mukaan julkiseksi.
4 luku
Patentin laajuus ja voimassaoloaika
39 §
Patenttivaatimukset määräävät patenttisuojan laajuuden. Patenttivaatimusten käsittämiseksi voidaan selitystä käyttää apuna.
40 § (6.6.1980/407)
Myönnetty patentti voidaan pitää voimassa, kunnes 20 vuotta on kulunut patenttihakemuksen tekemispäivästä.
Patentista on suoritettava vahvistettu vuosimaksu jokaiselta maksuvuodelta, joka alkaa patentin myöntämisen jälkeen. Jos patentti on myönnetty ennen kuin patenttihakemuksesta maksettavat vuosimaksut ovat alkaneet erääntyä 41 §:n mukaisesti, patentinhaltijan on kuitenkin patentin vuosimaksun erääntyessä ensimmäisen kerran maksettavaksi suoritettava vuosimaksut myös niiltä maksuvuosilta, jotka ovat alkaneet ennen patentin myöntämistä. (10.5.1985/387)
5 luku
Vuosimaksujen suorittaminen (10.5.1985/387)
41 § (10.5.1985/387)
Vuosimaksu erääntyy maksettavaksi sen kalenterikuukauden viimeisenä päivänä, jonka kuluessa maksuvuosi alkaa. Vuosimaksut kahdelta ensimmäiseltä vuodelta erääntyvät kuitenkin vasta samanaikaisesti kuin kolmannen maksuvuoden maksu. Vuosimaksuja ei saa suorittaa aikaisemmin kuin kuusi kuukautta ennen niiden erääntymispäivää.
Lain 11 §:n mukaisesta myöhemmästä hakemuksesta suoritettavat vuosimaksut maksuvuodelta, joka on alkanut ennen myöhemmän hakemuksen saapumispäivää tai joka alkaa kahden kuukauden kuluessa saapumispäivästä, erääntyvät vasta saapumispäivää seuraavan toisen kuukauden viimeisenä päivänä. Niin ikään erääntyvät kansainvälisestä patenttihakemuksesta suoritettavat vuosimaksut vasta sen kuukauden viimeisenä päivänä, joka on kahden kuukauden kuluttua päivästä, jolloin hakemusta on 31 §:n mukaisesti jatkettu tai hakemus on 38 §:n mukaisesti otettu käsiteltäväksi, jos kysymyksessä oleva maksuvuosi on alkanut ennen viimeksi mainittua päivää tai alkaa kahden kuukauden kuluessa siitä. (18.11.2005/896)
Vuosimaksu vahvistettuine korotuksineen voidaan suorittaa kuuden kuukauden kuluessa erääntymispäivästä.
42 § (10.5.1985/387)
Jos keksijä on patentinhakijana tai patentinhaltijana ja jos vuosimaksujen suorittaminen tuottaa hänelle huomattavia vaikeuksia, patenttiviranomainen voi myöntää hänelle maksujen suorittamisen lykkäystä edellyttäen, että hän pyytää sitä viimeistään silloin, kun vuosimaksut ensimmäisen kerran erääntyvät maksettaviksi. Lykkäystä voidaan myöntää enintään kolmeksi vuodeksi kerrallaan, kuitenkin enintään siihen asti, kun kolme vuotta on kulunut patentin myöntämisestä. Lykkäyksen pidennystä koskeva pyyntö on tehtävä ennen kuin myönnetty lykkäys on päättynyt.
Jos lykkäystä tai lykkäyksen pidennystä koskeva pyyntö hylätään, on kahden kuukauden kuluessa hylkäämisestä suoritettu maksu katsottava suoritetuksi oikeassa ajassa.
Vuosimaksut, joiden suorittamiseksi on myönnetty 1 momentin mukainen lykkäys, voidaan 41 §:n 3 momentissa mainittuine korotuksineen suorittaa kuuden kuukauden kuluessa sen ajankohdan jälkeen, johon saakka lykkäys on saatu.
6 luku
Luovutus-, käyttö- ja pakkolupa
43 §
Jos patentinhaltija on antanut toiselle oikeuden ammattimaisesti käyttää hyväksi keksintöä (käyttölupa), tämä saa luovuttaa oikeutensa edelleen ainoastaan, mikäli siitä on sovittu.
44 §
Milloin patentti on siirtynyt toiselle tai sen käyttölupa luovutettu, siitä on pyynnöstä tehtävä merkintä patenttirekisteriin. Sama koskee patentin panttausta.
Jos näytetään, että patenttirekisteriin merkitty käyttölupa tai panttioikeus on lakannut olemasta voimassa, sitä koskeva merkintä on poistettava patenttirekisteristä. (8.1.2016/23)
L:lla 23/2016 muutettu 2 momentti tulee voimaan asetuksella säädettävänä ajankohtana. Aiempi sanamuoto kuuluu:
Jos näytetään, että rekisteriin merkitty käyttölupa tai patenttioikeus on lakannut olemasta voimassa, sitä koskeva merkintä on poistettava rekisteristä.
Jos patentti on ulosmitattu, patenttiviranomaisen on ulosottomiehen ilmoituksesta tehtävä siitä merkintä patenttirekisteriin. (8.1.2016/23)
L:lla 23/2016 lisätty 3 momentti tulee voimaan asetuksella säädettävänä ajankohtana.
Mitä 1 ja 2 momentissa on säädetty käyttöluvan luovuttamisesta ja lakkaamisesta, koskee myös pakkolupaa ja 53 §:n 2 momentissa tarkoitettua oikeutta.
Patenttia koskevassa riita- tai muussa asiassa katsotaan patentinhaltijaksi se, joka patentinhaltijana on viimeksi merkitty patenttirekisteriin.
Jos joku on pyytänyt patenttiviranomaiselta patenttirekisteriin merkittäväksi, että patentti on luovutettu hänelle tai että hän on saanut käyttöluvan tai panttioikeuden, ja hän oli silloin oikeuteensa nähden vilpittömässä mielessä, ei patentin tai patenttia koskevan oikeuden aikaisempi luovutus toiselle ole voimassa häntä vastaan, jos toinen ei sitä ennen ollut pyytänyt saantonsa merkitsemistä patenttirekisteriin. (8.1.2016/23)
L:lla 23/2016 muutettu 6 momentti (aiemmin 5 momentti) tulee voimaan asetuksella säädettävänä ajankohtana. Aiempi sanamuoto kuuluu:
Milloin joku on pyytänyt patenttiviranomaiselta rekisteriin merkittäväksi, että patentti on luovutettu hänelle tai että hän on saanut käyttöluvan tai panttioikeuden, ja mikäli hän silloin oli oikeuteensa katsoen vilpittömässä mielessä, ei patentin tai patenttia koskevan oikeuden aikaisempi luovutus toiselle ole voimassa häntä vastaan, jos toinen ei sitä ennen ollut pyytänyt saantonsa merkitsemistä rekisteriin.
45 §
Milloin kolme vuotta on kulunut patentin myöntämisestä ja samalla neljä vuotta patenttihakemuksen tekemisestä, eikä keksintöä käytetä eikä saateta käyttöön Suomessa kohtuullisessa laajuudessa, voi se, joka haluaa Suomessa käyttää keksintöä, saada siihen pakkoluvan, jollei keksinnön käyttämättä jättämiseen ole hyväksyttävää syytä. (22.12.1995/1695)
Asetuksella voidaan vastavuoroisuuden edellytyksellä säätää, että 1 momenttia sovellettaessa on käyttö tietyssä vieraassa valtiossa rinnastettava tässä maassa tapahtuvaan käyttöön.
46 §
Patentinhaltijalla, jonka keksinnön hyväksikäyttö on riippuvainen toiselle kuuluvasta patentista, on oikeus saada pakkolupa sanotun patentin suojaaman keksinnön hyväksikäyttöön, mikäli sitä ensiksi mainitun keksinnön merkityksen vuoksi pidetään kohtuullisena tai siihen muutoin on erityisiä syitä.
Patentinhaltijalla, jonka patenttiin 1 momentin mukaan on myönnetty pakkolupa, on puolestaan oikeus saada pakkolupa sanotun toisen keksinnön hyväksikäyttöön, jollei erityisiä syitä ole sitä vastaan.
46 a § (30.6.2000/650)
Jos jalostaja ei voi hankkia tai hyödyntää kasvinjalostajanoikeutta loukkaamatta aiempaa patenttia, hän voi hakea asianmukaista korvausta vastaan pakkolupaa patentilla suojatun keksinnön muulla kuin yksinoikeudella tapahtuvaa käyttöä varten, jos pakkolupa on tarpeen suojattavan kasvilajikkeen hyödyntämistä varten. Jos jalostajalle myönnetään tällainen pakkolupa, on patentinhaltijalla tällöin oikeus saada kohtuullisin ehdoin vastavuoroinen lupa käyttää suojattua lajiketta.
Edellä 1 momentissa tarkoitetun luvan hakijan on osoitettava, että hän ei ole onnistunut sopimusteitse saamaan lupaa patentin haltijalta ja että kasvilajike edustaa huomattavaa teknistä kehitystä, johon liittyy huomattava taloudellinen etu patentissa tarkoitettuun keksintöön nähden.
Kasvinjalostajanoikeudesta annetussa laissa (789/1992) säädetään patentinhaltijan oikeudesta saada pakkolupa käyttää kasvinjalostajanoikeudella suojattua lajiketta.
L kasvinjalostajanoikeudesta 789/1992 on kumottu L:lla 1279/2009. Ks. L kasvinjalostajanoikeudesta 1279/2009 32 §.
47 §
Erityisen merkittävän yleisen edun niin vaatiessa on sillä, joka tahtoo ammattimaisesti käyttää hyväksi keksintöä, johon toisella on patentti, oikeus saada siihen pakkolupa.
48 § (8.1.2016/23)
Sillä, joka patenttihakemusta koskevien asiakirjojen tullessa julkisiksi tässä maassa ammattimaisesti käytti hyväkseen keksintöä, johon patenttia on haettu, on oikeus, jos hakemus johtaa patenttiin, saada pakkolupa keksinnön hyväksikäyttöön, jos siihen on erityisiä syitä eikä
hän ollut tietoinen hakemuksesta eikä myöskään kohtuudella voida katsoa, että hän olisi voinut saada siitä tietoa. Vastaavilla edellytyksillä saa pakkoluvan keksinnön käyttöön myös se, joka on ryhtynyt olennaisiin toimenpiteisiin keksinnön ammattimaiseksi hyväksikäyttämiseksi Suomessa. Pakkolupa voi kohdistua myös aikaan ennen patentin myöntämistä.
L:lla 23/2016 muutettu 48 § tulee voimaan asetuksella säädettävänä ajankohtana. Aiempi sanamuoto kuuluu:
48 §
Sillä, joka patenttihakemusta koskevien asiakirjojen 22 §:n mukaan tullessa julkisiksi tässä maassa ammattimaisesti käytti hyväksi keksintöä, johon patenttia on haettu, on oikeus, jos hakemus johtaa patenttiin, saada pakkolupa keksinnön hyväksikäyttöön, mikäli siihen on erityisiä syitä ja mikäli hän ei ollut tietoinen hakemuksesta eikä myöskään kohtuudella voida katsoa että hän olisi voinut saada siitä, tietoa. Vastaavilla edellytyksillä saa sellaisen pakkoluvan myös se, joka on ryhtynyt olennaisiin toimenpiteisiin keksinnön ammattimaiseen hyväksikäyttämiseen tässä maassa. Pakkolupa voi kohdistua myös aikaan ennen patentin myöntämistä.
49 § (22.12.1995/1695)
Pakkolupa voidaan myöntää vain sille, jolla katsotaan olevan edellytyksiä hyväksyttävällä tavalla käyttää hyväksi keksintöä pakkoluvan mukaisesti ja joka on ennen pakkolupaa koskevan vaatimuksen tekemistä yrittänyt todistetusti saada käyttöluvan patentoituun keksintöön kohtuullisin kaupallisin ehdoin. Pakkolupa ei estä patentinhaltijaa itse käyttämästä hyväksi keksintöä tai luovuttamasta sen käyttölupaa. Pakkolupa voi siirtyä toiselle ainoastaan sen liikkeen mukana, jossa sitä käytetään tai jossa se oli tarkoitettu käytettäväksi.
50 § (31.1.2013/101)
Pakkoluvan myöntää tuomioistuin, joka määrää myös, missä laajuudessa keksintöä saa käyttää hyväksi, sekä vahvistaa vastikkeen ja muut pakkoluvan ehdot. Kun oleellisesti muuttuneet olosuhteet niin vaativat, tuomioistuin voi asianomaisen vaatimuksesta kumota pakkoluvan tai vahvistaa sille uudet ehdot.
Kansanterveysongelmista kärsiviin maihin vietävien lääkkeiden valmistusta koskevien patenttien pakkolisensoinnista annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 816/2006 3 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuna toimivaltaisena viranomaisena toimii markkinaoikeus.
7 luku
Patentin rajoittaminen ja lakkaaminen (18.11.2005/896)
51 § (10.5.1985/387)
Jos patentista ei suoriteta vuosimaksua 40, 41 ja 42 §:n säännösten mukaisesti, patentti raukeaa sen maksuvuoden alusta, jolta maksua ei ole suoritettu.
52 §
Tuomioistuimen tulee julistaa patentti mitättömäksi sitä tarkoittavan kanteen perusteella, milloin:
1) patentti tarkoittaa keksintöä, joka ei täytä 1, 1 a, 1 b ja 2 §:ssä säädettyjä ehtoja;
2) patentti tarkoittaa keksintöä, jota ei ole niin selvästi esitetty, että ammattimies voi sen perusteella käyttää keksintöä;
3) patentti käsittää sellaista, mikä ei ole ilmennyt hakemuksesta sitä tehtäessä; tai
4) patenttisuojaa on laajennettu sen jälkeen, kun 19 §:n 1 momentissa tarkoitettu ilmoitus on annettu.
(30.6.2000/650)
Patentin mitättömäksi julistamista koskevan kanteen käsittelyn yhteydessä patentinhaltija voi pyytää tuomioistuinta rajoittamaan patenttia muutettujen patenttivaatimusten mukaisesti. Rajoittamista koskeva pyyntö on tehtävä ennen asian siirtämistä pääkäsittelyyn. Jos rajoittamista koskeva pyyntö tehdään, sitä koskeva kysymys on ratkaistava erikseen ennen patentin mitättömäksi julistamista koskevan asian käsittelyn jatkamista. Rajoittamisen on täytettävä 53 b §:n mukaiset edellytykset. Jos tuomioistuin hyväksyy rajoittamispyynnön, näin rajoitettu patentti on jatkokäsittelyn perustana. Muutosta rajoittamispyyntöä koskevaan päätökseen voi hakea vasta patentin mitättömäksi julistamista koskevan kanteen johdosta annetun tuomion yhteydessä. (18.11.2005/896)
Patenttia ei kuitenkaan voida julistaa mitättömäksi sillä perusteella, että patentin saaja on ollut oikeutettu vain määrättyyn osuuteen siitä. (6.6.1980/407)
Lukuun ottamatta 5 momentissa tarkoitettua tapausta kannetta voi ajaa jokainen, jolle patentista on haittaa tai, jos yleisen edun katsotaan sitä vaativan, viranomainen, josta säädetään valtioneuvoston asetuksella. (18.11.2005/896)
Kannetta, joka perustuu siihen, että patentti on myönnetty toiselle kuin 1 §:n mukaan patenttiin oikeutetulle, voi ajaa ainoastaan se, joka väittää olevansa oikeutettu patenttiin. Kanne on pantava vireille vuoden kuluessa siitä, kun kantaja on saanut tiedon patentin myöntämisestä ja muista kanteen perusteena olevista seikoista. Jos patentinhaltija on ollut vilpittömässä mielessä, kun patentti myönnettiin tai kun se siirtyi hänelle, kannetta ei saa panna vireille myöhemmin kuin kolme vuotta patentin myöntämisen jälkeen. (6.6.1980/407)
53 §
Jos patentti on myönnetty muulle kuin 1 §:n mukaan siihen oikeutetulle, tuomioistuimen on patenttiin oikeutetun kanteesta siirrettävä patentti hänelle. Kanteen vireillepanoajan osalta on noudatettava, mitä 52 §:n 5 momentissa säädetään. (18.11.2005/896)
Sillä, jolta patentti siirretään, on oikeus, mikäli hän vilpittömässä mielessä on alkanut ammattimaisesti käyttää hyväksi keksintöä tässä maassa tai ryhtynyt sitä varten olennaisiin toimenpiteisiin, kohtuullisesta vastikkeesta ja muutoin kohtuullisilla ehdoilla jatkaa aloitettua hyväksikäyttöä tai aloittaa aiotun hyväksikäyttö pysyttämällä sen yleinen luonne. Sellainen oikeus on vastaavilla edellytyksillä myös patenttirekisteriin merkityn käyttöluvan haltijalla.
Toisessa momentissa tarkoitettu oikeus voi siirtyä toiselle ainoastaan sen liikkeen mukana, jossa sitä käytetään hyväksi tai jossa se oli tarkoitettu hyväksikäytettäväksi.
53 a § (18.11.2005/896)
Patentinhaltija voi hakea patentin rajoittamista tekemällä siitä kirjallisen pyynnön patenttiviranomaiselle. Rajoittamista koskevaan pyyntöön tulee sisältyä:
1) patentinhaltijan nimi ja osoite;
2) patentin rekisterinumero;
3) rajoitetut patenttivaatimukset sekä selitys ja piirustukset, jos niitä on muutettu;
4) jos patentinhaltijaa edustaa asiamies, tämän nimi, kotipaikka ja osoite; sekä
5) käsittelymaksu.
Jos 1 momentissa olevia säännöksiä ei noudateta, patenttiviranomainen antaa hakijalle kehotuksen korjata puutteet määräajan kuluessa. Jos kehotusta ei noudateta patenttiviranomaisen antamassa määräajassa, pyyntö hylätään. Hakijalla on oikeus hakea muutosta tällaiseen päätökseen.
Jos patenttia koskeva väitekäsittely on kesken tai tuomioistuimessa on vireillä 52 §:n mukainen mitätöintikanne, pyyntöä ei oteta tutkittavaksi. Hakijalle palautetaan tällöin hänen suorittamansa käsittelymaksu.
Jos patenttia vastaan tehdään väite tai nostetaan kanne patentin julistamisesta mitättömäksi sen jälkeen, kun rajoittamista on pyydetty, mutta ennen kuin rajoittamista koskeva päätös tulee lainvoimaiseksi, rajoittamismenettely lopetetaan.
53 b § (18.11.2005/896)
Patentin rajoittamispyynnön hyväksymisen edellytyksenä patenttiviranomaisessa tai tuomioistuimessa on, että pyynnön mukaisesti rajoitettava patentti täyttää seuraavat ehdot:
1) patentti tarkoittaa keksintöä, joka on esitetty niin selvästi, että ammattimies voi sen perusteella käyttää keksintöä;
2) patentti ei käsitä sellaista, mikä ei ole ilmennyt hakemuksesta sitä tehtäessä; ja
3) patentin suoja-alaa ei ole laajennettu myönnetyn patentin tai väitekäsittelyssä hyväksytyn patentin käsittämästä suoja-alasta tai aikaisemmin tehdyn rajoittamispäätöksen mukaisesta suoja- alasta.
53 c § (18.11.2005/896)
Jos patentinhaltija on pyytänyt Euroopan patenttivirastolta patentin rajoittamista Euroopan patenttisopimuksen (SopS 8/1996) 105 a artiklan mukaisesti, patenttiviranomaisen tulee lykätä 53 a §:n 1 momentin mukaisen rajoittamispyynnön käsittelyä siihen saakka, kunnes Euroopan patenttivirasto on tehnyt lopullisen päätöksen asiassa.
Jos patentinhaltija on pyytänyt Euroopan patenttivirastolta patentin lakkauttamista Euroopan patenttisopimuksen 105 a artiklan mukaisesti, patenttiviranomaisen tulee lykätä 54 §:n mukaisen lakkauttamisilmoituksen käsittelyä siihen saakka, kunnes Euroopan patenttivirasto on tehnyt lopullisen päätöksen asiassa.
Jos patentti on ulosmitattu tai riita patentin siirtämisestä on vireillä, patenttiviranomaisen tulee lykätä 53 a §:n 1 momentin mukaisen pyynnön ja 54 §:n mukaisen ilmoituksen käsittelyä siihen saakka, kunnes ulosmittaus on rauennut tai riita patentin siirtämisestä on lopullisesti ratkaistu.
53 d § (18.11.2005/896)
Jos patenttiviranomainen katsoo, että 53 a §:n 1 momentin mukaisen pyynnön hyväksymiselle on este, patentinhaltijalle tulee antaa mahdollisuus antaa lausumansa asiassa. Jos patenttiviranomainen lausumasta huolimatta edelleen katsoo, että pyyntöä ei voida hyväksyä, se on hylättävä ja patentti pysytetään voimassa muuttamattomassa muodossa. Patentinhaltijalla on oikeus hakea muutosta patenttiviranomaisen antamaan lopulliseen päätökseen, jos päätös on hänelle kielteinen.
Jos patenttiviranomainen katsoo, ettei 53 a §:n 1 momentin mukaisen pyynnön hyväksymiselle ole estettä, patentti tulee rajoittaa pyynnön mukaisesti. Rajoittamisen hyväksymistä koskevasta päätöksestä on kuulutettava 55 §:n mukaisesti. Patenttiviranomaisen on pidettävä rajoitetun patentin kuulutuspäivästä lukien yleisön saatavana muutettu patenttijulkaisu, joka sisältää rajoitetun patentin selityksen, mahdolliset piirustukset ja rajoitetut patenttivaatimukset sekä ilmoituksen patentinhaltijasta. Patenttiviranomaisen on huolehdittava siitä, että rajoitetut patenttivaatimukset ovat tarvittaessa saatavilla suomen ja ruotsin kielellä. Hakijan on suoritettava vahvistettu käännösmaksu.
53 e § (18.11.2005/896)
Patenttiviranomaisen antama 53 d §:n 2 momentin mukainen rajoittamisen hyväksymistä koskeva lainvoimainen päätös ja tuomioistuimen 52 §:n 2 momentin mukainen lainvoimainen päätös patentin rajoittamisesta ovat voimassa patenttihakemuksen tekemispäivästä lukien.
53 f § (18.11.2005/896)
Jos patentinhaltija peruuttaa 53 a §:n 1 momentin mukaisen rajoittamispyynnön, rajoittamismenettely keskeytetään lopullisesti sanotusta päivästä lukien. Rajoittamispyyntöä ei voi peruuttaa, kun rajoittamisen hyväksymistä koskeva lopullinen päätös on tehty.
54 §
Jos patentinhaltija kirjallisesti ilmoittaa patenttiviranomaiselle luopuvansa patentista, viranomaisen on lakkautettava patentti kokonaisuudessaan. Patentin katsotaan lakanneen patenttihakemuksen tekemispäivästä lukien. Patentinhaltijalla on oikeus hakea muutosta patenttiviranomaisen antamaan lopulliseen päätökseen, jos päätös on hänelle kielteinen. (18.11.2005/896)
Milloin patentti on ulosmitattu tai riita patentin siirtämisestä on vireillä, patenttia ei saa lakkauttaa niin kauan kuin ulosmittaus on voimassa tai riitaa ei ole lopullisesti ratkaistu. Sama on voimassa, mikäli panttioikeus on merkitty patenttirekisteriin.
55 § (18.11.2005/896)
Kun patentti on rauennut, lakannut tai kun sitä on rajoitettu taikka kun se lainvoimaisella tuomiolla on julistettu mitättömäksi tai siirretty, patenttiviranomaisen on kuulutettava siitä.
8 luku
Patenttia koskeva ilmoitusvelvollisuus
56 §
Jos patentinhakija vetoamalla hakemukseensa esittää vaatimuksen toiselle ennen kuin hakemusasiakirjat ovat 22 §:n mukaan tulleet julkisiksi, hänen on pyynnöstä annettava suostumuksensa siihen, että tämä saa tutustua asiakirjoihin. Jos patenttihakemukseen kuuluu 8 a §:n mukainen biologisen materiaalin talletus, suostumuksen tulee koskea myös oikeutta saada näyte talletuksesta. Lain 22 §:n 6 momentin 2 ja 3 virkkeen sekä 7 ja 8 momentin säännöksiä sovelletaan myös silloin, kun joku haluaa saada näytteen tällaisen suostumuksen perusteella. (30.6.2000/650)
Joka kääntymällä suoraan toisen puoleen, ilmoituksessa, taikka tavarassa tai sen päällyksessä olevassa kirjoituksessa tahi muulla tavoin ilmoittaa, että patenttia on haettu tai että se on myönnetty, ilmaisematta kuitenkaan samalla hakemuksen tai patentin numeroa, on velvollinen pyynnöstä viipymättä antamaan sanotun tiedon. Vaikka ilmoituksesta ei nimenomaan käy ilmi, että patenttia on haettu tai että patentti on myönnetty, mutta jos se on omiaan aikaansaamaan sellaisen käsityksen, asianomaisen on pyynnöstä viipymättä ilmoitettava, onko patenttia haettu vai onko se myönnetty.
9 luku
Vastuu, korvausvelvollisuus ja tuomioistuinmenettely
57 § (21.4.1995/717)
Jos joku loukkaa patentin tuottamaa yksinoikeutta (patentinloukkaus), tuomioistuin voi kieltää häntä jatkamasta tai toistamasta tekoa.
Jos patentinloukkaus tehdään tahallisesti, tekijä on tuomittava patenttirikkomuksesta sakkoon. Patenttirikkomuksesta tuomitaan myös se, joka yhdistetystä patenttituomioistuimesta Brysselissä 19 päivänä helmikuuta 2013 tehdyn sopimuksen määräysten vastaisesti tahallaan loukkaa sopimuksen soveltamisalaan kuuluvan eurooppapatentin tuottamaa oikeutta. Patenttirikkomuksesta ei tuomita, jos teko on rangaistava rikoslain (39/1889) 49 luvun 2 §:ssä tarkoitettuna teollisoikeusrikoksena. (8.1.2016/23)
L:lla 23/2016 muutettu 2 momentti tulee voimaan asetuksella säädettävänä ajankohtana. Aiempi sanamuoto kuuluu:
Jos patentinloukkaus tehdään tahallisesti, tekijä on tuomittava, jollei teko ole rangaistava rikoslain 49 luvun 2 §:ssä tarkoitettuna teollisoikeusrikoksena, patenttirikkomuksesta sakkoon.
Syyttäjä ei saa nostaa syytettä patenttirikkomuksesta, ellei asianomistaja ole ilmoittanut sitä syytteeseen pantavaksi. (13.5.2011/478)
57 a § (22.12.1995/1695)
Jos patentti on myönnetty menetelmälle uuden tuotteen valmistamiseksi, on ilman patentin haltijan suostumusta valmistettu samanlainen tuote katsottava valmistetuksi patentoidulla menetelmällä, jollei muuta näytetä toteen.
Esitettäessä vastanäyttöä tulee vastaajan oikeutettu etu hänen liikesalaisuuksiensa suojelemiseksi ottaa huomioon.
57 b § (21.7.2006/684)
Tuomioistuin voi 57 §:n 1 momentissa tarkoitettua kannetta käsitellessään patentinhaltijan vaatimuksesta määrätä lähettimen, palvelimen tai muun sellaisen laitteen ylläpitäjän taikka muun välittäjänä toimivan palvelun tarjoajan sakon uhalla keskeyttämään patenttia loukkaavaksi väitetyn käytön (keskeyttämismääräys), jollei sitä voida pitää kohtuuttomana ottaen huomioon patentin väitetyn loukkaajan, välittäjän ja patentinhaltijan oikeudet.
Ennen 57 §:n 1 momentissa tarkoitetun kanteen nostamista tuomioistuin voi patentinhaltijan hakemuksesta antaa keskeyttämismääräyksen, jos sen antamiselle on 1 momentissa mainitut edellytykset ja jos on ilmeistä, että patentinhaltijan oikeuksien toteutuminen muutoin vakavasti vaarantuisi. Tuomioistuimen on varattava sekä sille, jolle määräystä on haettu annettavaksi, että sille, jonka väitetään loukkaavan patenttia, tilaisuus tulla kuulluksi. Tiedoksianto sille, jolle määräystä on haettu annettavaksi, voidaan toimittaa postitse taikka telekopiota tai sähköpostia käyttäen. (31.1.2013/101)
Tuomioistuin voi pyynnöstä antaa 2 momentissa tarkoitetun keskeyttämismääräyksen väliaikaisena väitettyä loukkaajaa kuulematta, jos asian kiireellisyys sitä välttämättä vaatii. Määräys on voimassa, kunnes toisin määrätään. Väitetylle loukkaajalle on määräyksen antamisen jälkeen viipymättä varattava tilaisuus tulla kuulluksi. Kun väitettyä loukkaajaa on kuultu, tuomioistuimen on viipymättä päätettävä, pidetäänkö määräys voimassa vai peruutetaanko se.
Tämän pykälän nojalla annettu keskeyttämismääräys ei saa vaarantaa kolmannen oikeutta lähettää ja vastaanottaa viestejä. Keskeyttämismääräys tulee voimaan, kun hakija asettaa ulosottomiehelle ulosottokaaren (705/2007) 8 luvun 2 §:ssä tarkoitetun vakuuden. Mahdollisuudesta vapautua vakuuden asettamisesta säädetään oikeudenkäymiskaaren 7 luvun 7 §:ssä. Edellä 2 tai 3 momentin nojalla annettu keskeyttämismääräys raukeaa, jollei 57 §:n 1 momentissa tarkoitettua kannetta nosteta tuomioistuimessa kuukauden kuluessa määräyksen antamisesta. (31.1.2013/101)
Keskeyttämismääräystä vaatineen on korvattava sille, jolle määräys on annettu, samoin kuin väitetylle loukkaajalle määräyksen täytäntöönpanosta aiheutunut vahinko sekä asiassa aiheutuneet kulut, jos 57 §:n 1 momentissa tarkoitettu kanne hylätään tai jätetään tutkimatta taikka jos asian käsittely jätetään sillensä sen vuoksi, että kantaja on peruuttanut kanteensa tai jäänyt saapumatta tuomioistuimeen. Sama on voimassa, jos keskeyttämismääräys 3 momentin nojalla peruutetaan tai 4 momentin nojalla raukeaa. Vahingon ja kulujen korvaamista koskevan kanteen nostamisessa noudatetaan, mitä oikeudenkäymiskaaren 7 luvun 12 §:ssä säädetään.
58 §
Joka tahallaan tai tuottamuksesta loukkaa patenttia, on velvollinen suorittamaan kohtuullisen korvauksen keksinnön hyväksikäyttämisestä sekä korvauksen muusta vahingosta, jonka loukkaus aiheuttaa. Jos tuottamus on vain lievää, voidaan korvausta sovitella.
Milloin patentinloukkaus ei ole tahallinen eikä tuottamuksellinen, loukkaaja on velvollinen suorittamaan korvausta keksinnön hyväksikäyttämisestä vain siinä määrin kuin se katsotaan kohtuulliseksi.
Patentinloukkauksen perusteella voidaan korvausta vahingosta vaatia ainoastaan viiden viimeisen vuoden ajalta ennen kanteen vireille panoa. Oikeus korvaukseen vahingosta, jota koskevaa kannetta ei ole pantu vireille sanotun ajan kuluessa, on menetetty.
59 §
Patentinloukkauksen kärsineen vaatimuksesta tuomioistuin voi, sen mukaan kuin katsotaan kohtuulliseksi, jatketun loukkauksen estämiseksi määrätä, että patentilla suojattu tuote, joka on valmistettu patentinhaltijan luvatta, tai esine, jonka käyttäminen sisältäisi patentinloukkauksen, on määrätyllä tavalla muutettava tai pantava talteen jäljellä olevaksi patenttiajaksi tai hävitettävä taikka, jos kysymyksessä on patentilla suojattu tuote, luovutettava loukatulle lunastusta vastaan. Edellä sanottu ei koske sitä, joka vilpittömässä mielessä on saanut sanotun omaisuuden tai erityisen oikeuden siihen, eikä itse ole loukannut patenttia.
Edellä 1 momentissa tarkoitettu omaisuus voidaan takavarikoida, milloin rikoslain 49 luvun 2 §:ssä tai tämän lain 57 §:ssä mainitun rikoksen voidaan olettaa tapahtuneen. Tällöin on noudatettava, mitä takavarikosta säädetään pakkokeinolaissa (806/2011). (22.7.2011/863)
Sen estämättä, mitä 1 momentissa säädetään, tuomioistuin voi, jos siihen on erityisiä syitä, vaadittaessa määrätä, että 1 momentissa tarkoitetun omaisuuden haltija saa hallita omaisuutta kohtuullisesta vastikkeesta ja muutoin kohtuullisilla ehdoilla jäljellä olevan patenttiajan tai osan siitä.
60 § (21.3.1997/243)
Jos joku sen jälkeen, kun hakemusasiakirjat 22 §:n mukaan ovat tulleet julkisiksi, käyttää ammattimaisesti hyväksi keksintöä, johon on haettu patenttia, on patentinloukkausta koskevia säännöksiä vastaavasti sovellettava, jos patentti sittemmin myönnetään. Ennen kuin patentti on 20 §:n mukaan myönnetty, patenttisuoja käsittää kuitenkin ainoastaan sen, mikä ilmenee sekä niistä patenttivaatimuksista, jotka hakemuksessa olivat hakemuksen tullessa julkiseksi, että itse patentin patenttivaatimuksista. Rangaistukseen ei tällöin voida tuomita, ja vahingonkorvaus sellaisesta hyväksikäyttämisestä, joka on tapahtunut ennen kuin patentti on myönnetty, voidaan määrätä ainoastaan 58 §:n 2 momentin mukaan.
Jos keksinnön selitys, tiivistelmä ja patenttivaatimukset on laadittu englannin kielellä, ei 1 momentissa tarkoitettua suojaa saa ennen kuin patenttivaatimukset on toimitettu patenttiviranomaiselle suomeksi tai ruotsiksi käännettyinä. (17.6.2011/743)
Vahingonkorvausta koskevan 58 §:n 3 momentin säännöksiä ei sovelleta, jos korvauskanne nostetaan vuoden kuluessa patenttia koskevan väiteajan päättymisestä tai jos väite on tehty, vuoden kuluessa siitä, kun patentti on pysytetty voimassa lainvoimaisella päätöksellä.
60 a § (21.7.2006/684)
Tuomioistuin voi patentin loukkausta koskevassa riita-asiassa kantajan vaatimuksesta määrätä, että vastaajan on korvattava kustannukset, jotka kantajalle aiheutuvat siitä, että hän soveltuvin toimin julkistaa tietoja lainvoimaisesta tuomiosta, jossa vastaajan on todettu loukanneen patenttia. Määräystä ei saa antaa, jos tietojen levittämistä on muussa laissa rajoitettu. Harkitessaan määräyksen antamista ja määräyksen sisältöä tuomioistuimen tulee ottaa huomioon julkistamisen yleinen merkitys, loukkauksen laatu ja laajuus, julkistamisesta aiheutuvat kustannukset ja muut vastaavat seikat.
Tuomioistuin määrää vastaajan korvattavien kohtuullisten julkistamiskustannusten enimmäismäärän. Kantajalla ei ole oikeutta korvaukseen, jos tietoja tuomiosta ei ole julkistettu tuomioistuimen määräämässä ajassa lainvoimaiseksi tulleen tuomion antamisesta.
61 §
Jos patentti on kumottu lainvoiman saaneella päätöksellä tai julistettu mitättömäksi lainvoiman saaneella tuomiolla, ei 57, 57 a, 57 b, 58–60 ja 60 a §:ssä säädettyä rangaistusta, korvausta tai muuta seuraamusta voida tuomita. (21.7.2006/684)
2 momentti on kumottu L:lla 31.1.2013/101,
Tuomioistuin voi harkinnan mukaan lykätä oikeudenkäymiskaaren 24 luvun 1 §:ssä tarkoitettua pääasian ratkaisua sellaisessa patentin mitättömäksi julistamista koskevassa asiassa, joka on pantu vireille laillisessa tuomioistuimessa ennen kuin patentin myöntämisen jälkeinen väiteaika on päättynyt tai ennen kuin väitteestä on annettu lainvoimainen päätös. (21.3.1997/243)
62 §
Joka tahallaan tai tuottamuksesta, joka ei ole vähäinen, laiminlyö täyttää sen, mihin hän 56 §:n mukaan on velvollinen, rangaistaan sakolla.
Samaan rangaistukseen on tuomittava myös se, joka sanotussa pykälässä tarkoitetuissa tapauksissa antaa väärän tiedon, jollei teosta ole säädetty rangaistusta rikoslaissa.
Syyttäjä ei saa tehdä syytettä tässä pykälässä tarkoitetusta rikoksesta, ellei asianomistaja ole ilmoittanut rikosta syytteeseen pantavaksi. (13.5.2011/478)
63 §
Patentinhaltija tai se, jolla käyttö tai pakkoluvan perusteella on oikeus käyttää hyväksi keksintöä, voi ajaa vahvistuskannetta siitä, nauttiiko hän patentin perusteella suojaa toista vastaan, jos asiassa ilmenee epäselvyyttä ja siitä aiheutuu hänelle haittaa.
Joka harjoittaa tai aikoo harjoittaa teollista toimintaa, voi samoilla ehdoilla ajaa patentinhaltijaa vastaan vahvistuskannetta siitä, onko patentin johdosta este olemassa sanotulle toiminnalle.
3 momentti on kumottu L:lla 31.1.2013/101.
64 § (8.1.2016/23)
Tähän lakiin perustuvat riita- ja hakemusasiat käsitellään markkinaoikeudessa.
Markkinaoikeudessa käsitellään myös asiat, jotka koskevat oikeutta keksintöön, johon on haettu Euroopan patenttisopimuksessa (SopS 8/1996) tarkoitettua eurooppapatenttia. Edellytyksenä tällaisen asian käsittelylle markkinaoikeudessa on, että vastaajalla on kotipaikka Suomessa tai että kantajalla on kotipaikka Suomessa eikä vastaajalla ole kotipaikkaa Euroopan patenttisopimukseen kuuluvassa valtiossa. Asia käsitellään markkinaoikeudessa myös, jos riidan osapuolet ovat sopineet, että markkinaoikeus on toimivaltainen tuomioistuin asiassa.
Edellä 2 momentissa tarkoitettua riitaa ei saa ottaa käsiteltäväksi markkinaoikeudessa, jos sama riitakysymys samojen osapuolten välillä on vireillä toisen Euroopan patenttisopimuksen jäsenvaltion tuomioistuimessa. Jos tämän ulkomaisen tuomioistuimen toimivalta on kiistetty, markkinaoikeuden on lykättävä asian käsittelyä, kunnes kysymys toimivallasta on ulkomaisessa tuomioistuimessa lainvoimaisesti ratkaistu.
Markkinaoikeuden kansainvälisestä toimivallasta säädetään tai määrätään muutoin erikseen.
Riita- ja hakemusasioiden käsittelystä markkinaoikeudessa säädetään oikeudenkäynnistä markkinaoikeudessa annetussa laissa.
L:lla 23/2016 lisätty 64 § tulee voimaan asetuksella säädettävänä ajankohtana. Aiempi sanamuoto kuuluu:
64 § (31.1.2013/101)
64 § on kumottu L:lla 31.1.2013/101.
64 a § (8.1.2016/23)
Euroopan patenttisopimuksen jäsenvaltion tuomioistuimessa 64 §:n 2 momentissa tarkoitetussa riidassa annettu lainvoimainen tuomio on Suomessa täytäntöönpantavissa. Tuomio, joka kohdistuu eurooppapatentin hakijaan, ei kuitenkaan ole täytäntöönpantavissa Suomessa, jos haasteasiakirjaa ei ole annettu hänelle asianmukaisesti tiedoksi tai jos hänellä ei ole ollut riittävästi aikaa valmistautua tuomioistuinkäsittelyyn.
L:lla 23/2016 lisätty 64 a § tulee voimaan asetuksella säädettävänä ajankohtana.
65 § (8.1.2016/23)
Markkinaoikeuden ohella myös yhdistetty patenttituomioistuin käsittelee tässä laissa tarkoitettua eurooppapatenttia koskevia asioita siten kuin yhdistetystä patenttituomioistuimesta tehdyssä sopimuksessa määrätään.
Vireilläolosta ja toisiinsa liittyvistä kanteista markkinaoikeuden ja yhdistetyn patenttituomioistuimen välillä säädetään tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) N:o 1215/2012.
Markkinaoikeus ei saa ottaa käsiteltäväksi asiaa, joka yhdistetystä patenttituomioistuimesta tehdyn sopimuksen mukaan kuuluu yhdistetyn patenttituomioistuimen yksinomaiseen toimivaltaan.
L:lla 23/2016 muutettu 65 § tulee voimaan asetuksella säädettävänä ajankohtana. Aiempi sanamuoto kuuluu:
65 § (31.1.2013/101)
Tähän lakiin perustuvat riita- ja hakemusasiat käsitellään markkinaoikeudessa.
Markkinaoikeudessa käsitellään myös asiat, jotka koskevat oikeutta keksintöön, johon on haettu Euroopan patenttisopimuksessa (SopS 8/1996) tarkoitettua eurooppapatenttia. Edellytyksenä tällaisen asian käsittelylle markkinaoikeudessa on, että vastaajalla on kotipaikka Suomessa tai että kantajalla on kotipaikka Suomessa eikä vastaajalla ole kotipaikkaa Euroopan patenttisopimukseen kuuluvassa valtiossa. Asia käsitellään markkinaoikeudessa myös, jos riidan osapuolet ovat sopineet, että markkinaoikeus on toimivaltainen tuomioistuin asiassa.
Edellä 2 momentissa tarkoitettua riitaa ei saa ottaa käsiteltäväksi markkinaoikeudessa, jos sama riitakysymys samojen osapuolten välillä on vireillä toisen Euroopan patenttisopimuksen jäsenvaltion tuomioistuimessa. Jos tämän ulkomaisen tuomioistuimen toimivalta on kiistetty, markkinaoikeuden on lykättävä asian käsittelyä, kunnes kysymys toimivallasta on ulkomaisessa tuomioistuimessa lainvoimaisesti ratkaistu.
Markkinaoikeuden kansainvälisestä toimivallasta säädetään tai määrätään muutoin erikseen.
Riita- ja hakemusasioiden käsittelystä markkinaoikeudessa säädetään oikeudenkäynnistä markkinaoikeudessa annetussa laissa.
65 a § (8.1.2016/23)
65 a § on kumottu L:lla 8.1.2016/23, joka tulee voimaan asetuksella säädettävänä ajankohtana. Aiempi sanamuoto kuuluu:
65 a § (22.12.1995/1695)
Euroopan patenttisopimuksen jäsenvaltion tuomioistuimessa 65 §:n 2 momentissa tarkoitetussa riidassa annettu lainvoimainen tuomio on Suomessa täytäntöönpantavissa. Tuomio, joka kohdistuu eurooppapatentin hakijaan, ei kuitenkaan ole täytäntöönpantavissa Suomessa, jos haasteasiakirjaa ei ole annettu hänelle asianmukaisesti tiedoksi tai jos hänellä ei ole ollut riittävästi aikaa valmistautua tuomioistuinkäsittelyyn.
65 b § (31.1.2013/101)
Tähän lakiin perustuvassa riita-asiassa tuomioistuin voi, jos patenttijulkaisua ei ole kokonaisuudessaan saatavilla patenttiviranomaiselta suomeksi tai ruotsiksi, velvoittaa patentinhaltijan tai muun, jolla on patentinhaltijalta johdettu oikeus käyttää puhevaltaa patentin nojalla, toimittamaan patenttijulkaisusta käännöksen suomeksi tai ruotsiksi. Jos käännöksen toimittamiseen velvoitettu on asiassa kantajana, tuomioistuin voi velvoittaa käännöksen toimittamiseen uhalla, että asia jätetään sillensä. Jos käännöksen toimittamiseen velvoitettu on
asiassa vastaajana, tuomioistuin voi velvoittaa käännöksen toimittamiseen uhalla, että käännös teetetään vastaajan kustannuksella.
65 c § (17.6.2011/743)
Jos keksinnön selitys ja patenttivaatimukset on laadittu englanniksi eikä niitä koskeva käännös vastaa englanninkielisiä asiakirjoja, patenttisuoja käsittää vain sen, mikä ilmenee sekä käännöksestä että englanninkielisistä asiakirjoista yhdessä.
Jos keksinnön selitys ja patenttivaatimukset on laadittu englanniksi ja päätöskielenä on englanti, 52 §:ssä tarkoitetussa mitättömyysoikeudenkäynnissä on yksinomaan päätöskielellä olevien asiakirjojen sanamuoto todistusvoimainen.
66 § (31.1.2013/101)
Syyte rikoslain 49 luvun 2 §:ssä tarkoitetusta patentin tuottamaa yksinoikeutta loukkaavasta teollisoikeusrikoksesta sekä tämän lain 57 §:n 2 momentissa tarkoitetusta patenttirikkomuksesta ja 62 §:ssä tarkoitetusta rikoksesta käsitellään Helsingin käräjäoikeudessa. (8.1.2016/23)
L:lla 23/2016 muutettu 1 momentti tulee voimaan asetuksella säädettävänä ajankohtana. Aiempi sanamuoto kuuluu:
Syyte rikoslain (39/1889) 49 luvun 2 §:ssä tarkoitetusta patentin tuottamaa yksinoikeutta loukkaavasta teollisoikeusrikoksesta sekä tämän lain 57 §:n 2 momentissa tarkoitetusta patenttirikkomuksesta ja 62 §:ssä tarkoitetusta rikoksesta käsitellään Helsingin käräjäoikeudessa.
Edellä 1 momentissa tarkoitetun syyteasian yhteydessä voidaan käsitellä syytteessä tarkoitetusta rikoksesta johtuva 58 §:n mukainen korvausvaatimus ja 59 §:n mukainen vaatimus sen estämättä, mitä 64 §:ssä säädetään. (8.1.2016/23)
L:lla 23/2016 muutettu 2 momentti tulee voimaan asetuksella säädettävänä ajankohtana. Aiempi sanamuoto kuuluu:
Edellä 1 momentissa tarkoitetun syyteasian yhteydessä voidaan käsitellä syytteessä tarkoitetusta rikoksesta johtuva 58 §:n mukainen korvausvaatimus ja 59 §:n mukainen vaatimus sen estämättä, mitä 65 §:ssä säädetään.
Jos yhdistetyllä patenttituomioistuimella on yhdistetystä patenttituomioistuimesta tehdyn sopimuksen mukaan yksinomainen toimivalta käsitellä rikoksesta johtuvaa yksityisoikeudellista vaatimusta, sitä ei voida käsitellä rikosasian yhteydessä. (8.1.2016/23)
L:lla 23/2016 lisätty 3 momentti tulee voimaan asetuksella säädettävänä ajankohtana.
Tuomioistuin pysyy toimivaltaisena tutkimaan 2 momentissa tarkoitetun vaatimuksen, vaikka toimivallan perustaneissa olosuhteissa tapahtuu muutos vaatimuksen esittämisen jälkeen.
66 a § (31.1.2013/101)
Edellä 66 §:ssä tarkoitetussa rikosasiassa tuomioistuin voi, jos patenttijulkaisua ei ole kokonaisuudessaan saatavilla patenttiviranomaiselta suomeksi tai ruotsiksi, velvoittaa
asianomistajan toimittamaan patenttijulkaisusta käännöksen suomeksi tai ruotsiksi. Kun kyseessä on syyttäjän ajama rikosasia, jossa asianomistaja käyttää puhevaltaa, tuomioistuin voi velvoittaa käännöksen toimittamiseen uhalla, että käännös teetetään asianomistajan kustannuksella. Kun kyseessä on asianomistajan yksin ajama rikosasia, tuomioistuin voi velvoittaa käännöksen toimittamiseen uhalla, että asia jätetään sillensä.
66 b § (31.1.2013/101)
Edellä 66 §:ssä tarkoitettua asiaa käsittelevän tuomioistuimen oikeuteen pyytää lausunto patenttiviranomaiselta sovelletaan, mitä oikeudenkäynnistä markkinaoikeudessa annetun lain 4 luvun 22 §:ssä säädetään markkinaoikeuden oikeudesta pyytää lausunto.
66 c § (25.8.2016/717)
Käsitellessään 66 §:ssä tarkoitettua asiaa käräjäoikeudella voi olla apunaan asiantuntijoina enintään kaksi tuomioistuinlain (673/2016) 17 luvun 10 §:n 2 momentissa tarkoitettua asiantuntijajäsentä.
Asiantuntijan on annettava kirjallinen lausunto käräjäoikeuden hänelle tekemistä kysymyksistä. Asiantuntijalla on oikeus tehdä kysymyksiä asianosaisille ja todistajille. Ennen asian ratkaisemista käräjäoikeuden on varattava asianosaisille tilaisuus lausua asiantuntijan lausunnosta.
Asiantuntijan oikeudesta palkkioon säädetään tuomioistuinlain 17 luvun 22 §:ssä.
66 d § (31.1.2013/101)
Edellä 66 §:ssä tarkoitettua asiaa käsittelevän tuomioistuimen velvollisuuteen ilmoittaa ratkaisusta patenttiviranomaiselle sovelletaan, mitä oikeudenkäynnistä markkinaoikeudessa annetun lain 4 luvun 23 §:ssä säädetään markkinaoikeuden velvollisuudesta ilmoittaa ratkaisusta.
67–70 §
67–70 § on kumottu L:lla 31.1.2013/101.
9 a luku (28.6.1994/593)
Lisäsuojatodistus (21.3.1997/243)
70 a § (17.6.2011/743)
Lisäsuojatodistuksista säädetään lääkkeiden lisäsuojatodistuksesta annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 469/2009 ja kasvinsuojeluaineiden lisäsuojatodistuksen käyttöön ottamisesta annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1610/96. Lisäsuojatodistuksista on lisäksi voimassa, mitä tässä luvussa säädetään.
70 b § (8.1.2016/23)
Lisäsuojatodistusta ja lääkkeiden lisäsuojatodistuksen voimassaoloajan jatkamista koskeva hakemus tehdään Patentti- ja rekisterihallitukselle. Patentti- ja rekisterihallituksen myöntämällä lisäsuojatodistuksella on oikeusvaikutus Suomessa.
L:lla 23/2016 muutettu 70 b § tulee voimaan asetuksella säädettävänä ajankohtana. Aiempi sanamuoto kuuluu:
70 b § (17.6.2011/743)
Lisäsuojatodistusta ja lääkkeiden lisäsuojatodistuksen voimassaoloajan jatkamista koskeva hakemus tehdään Patentti- ja rekisterihallitukselle.
70 c § (17.6.2011/743)
Hakija on velvollinen suorittamaan vahvistetun hakemusmaksun. Lisäsuojatodistuksesta on todistuksen haltijan suoritettava vahvistettu vuosimaksu.
Lääkkeiden lisäsuojatodistuksen voimassaoloajan jatkamista koskevan hakemuksen ja hakemuksen perusteella jatketun lisäsuojatodistuksen maksuihin sovelletaan, mitä 1 momentissa säädetään.
70 d § (8.1.2016/23)
Lisäsuojatodistus antaa samat oikeudet kuin patentti, ja sitä koskevat samat rajoitukset ja velvoitteet.
L:lla 23/2016 muutettu 70 d § tulee voimaan asetuksella säädettävänä ajankohtana. Aiempi sanamuoto kuuluu:
70 d § (28.6.1994/593)
Lisäsuojatodistuksen tuottaman oikeuden loukkaukseen sovelletaan patentinloukkausta koskevia säännöksiä.
70 e § (17.6.2011/743)
Valtioneuvoston asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä tämän luvun säännösten täytäntöönpanosta sekä lisäsuojatodistuksen ja sen voimassaoloajan jatkamisen hakemisessa ja myöntämisessä noudatettavasta menettelystä.
9 b luku (22.12.1995/1695)
Eurooppapatentti ja eurooppapatenttia koskeva hakemus
70 f § (22.12.1995/1695)
Eurooppapatentilla tarkoitetaan tässä laissa patenttia, jonka Euroopan patenttivirasto on myöntänyt Euroopan patenttisopimuksen mukaisesti. Eurooppapatenttia koskevalla
hakemuksella tarkoitetaan mainitun sopimuksen mukaisesti tehtyä patenttihakemusta. Eurooppapatentti voidaan myöntää Suomea koskevana.
Eurooppapatenttia koskeva hakemus tehdään Euroopan patenttivirastolle. Tämä hakemus voidaan myös antaa Suomen patenttiviranomaiselle, joka toimittaa sen edelleen Euroopan patenttivirastolle. Maanpuolustukselle merkityksellisistä keksinnöistä annetussa laissa (551/67) tarkoitetusta keksinnöstä tehtävä eurooppapatenttia koskeva hakemus on kuitenkin annettava Suomen patenttiviranomaiselle. Euroopan patenttisopimuksen 76 artiklassa tarkoitettu eurooppapatenttia koskeva jaettu hakemus on aina tehtävä Euroopan patenttivirastolle.
Tämän luvun säännöksiä sovelletaan eurooppapatenttiin ja eurooppapatenttia koskevaan hakemukseen, jossa Suomi on nimetty suojan kohdevaltioksi.
70 g § (22.12.1995/1695)
Eurooppapatentti on myönnetty, kun Euroopan patenttivirasto on kuuluttanut patentin myöntämisestä. Suomea koskevalla eurooppapatentilla on sama oikeusvaikutus kuin Suomen patenttiviranomaisen myöntämällä patentilla ja siihen sovelletaan Suomessa myönnettyä patenttia koskevia säännöksiä, jollei tässä luvussa muuta säädetä.
Jos eurooppapatenttia koskeva asia käsitellään yhdistetyssä patenttituomioistuimessa, sen tuottamasta suojasta määrätään yhdistetystä patenttituomioistuimesta tehdyn sopimuksen I osan V luvussa. (8.1.2016/23)
L:lla 23/2016 lisätty 2 momentti tulee voimaan asetuksella säädettävänä ajankohtana.
70 h § (17.6.2011/743)
Eurooppapatentilla ei ole oikeusvaikutusta Suomessa, jollei patentinhaltija kolmen kuukauden kuluessa siitä päivästä, jona Euroopan patenttivirasto kuulutti eurooppapatentin myöntämisestä, ole antanut patenttiviranomaiselle 3 momentissa tarkoitettua käännöstä mainitusta eurooppapatentista ja suorittanut vahvistettua käännöksen julkaisumaksua. Jos Euroopan patenttivirasto on päättänyt, että eurooppapatentti pidetään voimassa muutetussa muodossa, koskee edellä sanottu myös asiakirjoja muutetussa muodossa. (8.1.2016/23)
L:lla 23/2016 muutettu 1 momentti tulee voimaan asetuksella säädettävänä ajankohtana. Aiempi sanamuoto kuuluu:
Eurooppapatentilla ei ole oikeusvaikutusta Suomessa, jollei patentinhaltija kolmen kuukauden kuluessa siitä päivästä, jona Euroopan patenttivirasto kuulutti eurooppapatentin myöntämisestä, ole antanut patenttiviranomaiselle 2 momentissa tarkoitettua käännöstä mainitusta eurooppapatentista ja suorittanut vahvistettua käännöksen julkaisumaksua. Jos Euroopan patenttivirasto on päättänyt, että eurooppapatentti pidetään voimassa muutetussa muodossa, koskee edellä sanottu myös asiakirjoja muutetussa muodossa.
Edellä 1 momentissa asetetusta määräajasta riippumatta eurooppapatentilla on oikeusvaikutus Suomessa, jos 1 momentissa tarkoitetut toimet tehdään kolmen kuukauden kuluessa siitä, kun yhtenäisen patenttisuojan luomiseksi toteutettavasta tiiviimmästä yhteistyöstä annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1257/2012 mukainen pyyntö yhtenäisen
patenttisuojan rekisteröimiseksi on hylätty siten, että ratkaisuun ei voida enää hakea muutosta. (8.1.2016/23)
L:lla 23/2016 lisätty 2 momentti tulee voimaan asetuksella säädettävänä ajankohtana.
Patenttivaatimuksista on annettava käännös suomeksi. Jos patentti on myönnetty saksaksi tai ranskaksi, tulee patentin selityksestä mahdollisine piirustuksineen antaa käännös suomeksi tai englanniksi. Patentin selityksestä mahdollisine piirustuksineen voidaan aina toimittaa suomenkielinen käännös. Jos patentinhaltijan oma kieli on ruotsi, edellä mainitut käännökset voivat olla ruotsinkielisiä.
Käännös on julkinen edellyttäen, että Euroopan patenttivirasto on julkaissut eurooppapatenttia koskevan hakemuksen tai kuuluttanut patentin myöntämisestä.
Jos käännös on annettu ja käännöksen julkaisumaksu suoritettu määräajassa ja Euroopan patenttivirasto on kuuluttanut patentin myöntämisestä tai päätöksestä pitää patentti voimassa muutetussa muodossa, patenttiviranomaisen tulee kuuluttaa tästä viipymättä suomen ja ruotsin kielellä. Patenttiviranomaisen tulee niin pian kuin mahdollista saattaa käännös yleisön saataville. Patenttiviranomaisen on huolehdittava siitä, että eurooppapatentin patenttivaatimukset ovat tarvittaessa saatavilla suomen ja ruotsin kielellä.
70 i § (8.1.2016/23)
Käännöksen antamiseen 70 h §:n 1 tai 2 momentin mukaisesti ja käännöstä koskevan julkaisumaksun suorittamiseen on sovellettava vastaavasti 71 a §:n 1 momenttia. Jos 71 a §:n 1 momentin nojalla päätetään, että toimenpide on katsottava suoritetuksi määräajassa, patenttiviranomaisen on kuulutettava tästä viipymättä suomen ja ruotsin kielellä.
Jos joku 70 h §:n 1 tai 2 momentin mukaisen määräajan jälkeen mutta ennen 1 momentin mukaisen kuulutuksen julkaisemista on hyvässä uskossa alkanut käyttää keksintöä Suomessa ammattimaisesti hyväksi tai ryhtynyt oleellisiin toimenpiteisiin tätä varten, hän saa 71 c §:n 2 ja 3 momentin mukaisen oikeuden.
L:lla 23/2016 muutettu 70 i § tulee voimaan asetuksella säädettävänä ajankohtana. Aiempi sanamuoto kuuluu:
70 i § (22.12.1995/1695)
Käännöksen antamiseen 70 h §:n 1 momentin mukaisesti ja käännöstä koskevan julkaisumaksun suorittamiseen on sovellettava vastaavasti 71 a §:n 1 momenttia. Jos 71 a §:n 1 momentin nojalla päätetään, että toimenpide on katsottava suoritetuksi määräajassa, patenttiviranomaisen on kuulutettava tästä viipymättä suomen ja ruotsin kielellä.
Jos joku 70 h §:n 1 momentin mukaisen määräajan jälkeen mutta ennen edellä 1 momentin mukaisen kuulutuksen julkaisemista on hyvässä uskossa alkanut käyttää tässä maassa ammattimaisesti hyväksi keksintöä tai ryhtynyt oleellisiin toimenpiteisiin tätä varten, hän saa 71 c §:n 2 ja 3 momentin mukaisen oikeuden.
70 j § (22.12.1995/1695)
Mitä 52 §:n 1 momentin 4 kohdassa säädetään patenttisuojan laajentamisesta, koskee myös eurooppapatenttia, jos patenttisuojaa on laajennettu eurooppapatentin myöntämisen jälkeen.
70 k § (22.12.1995/1695)
Jos Euroopan patenttivirasto on kokonaan tai osittain kumonnut eurooppapatentin, tällä on sama vaikutus kuin patentin julistamisella vastaavassa laajuudessa mitättömäksi Suomessa. Suomen patenttiviranomaisen on kuulutettava tästä viipymättä suomen ja ruotsin kielellä.
70 l § (22.12.1995/1695)
Eurooppapatentista on suoritettava vahvistettu vuosimaksu jokaiselta maksuvuodelta sen vuoden jälkeen, jonka kuluessa Euroopan patenttivirasto on kuuluttanut patentin myöntämisestä.
Jollei eurooppapatentista suoriteta vuosimaksua 1 momentin ja 41 §:n mukaisesti, sovelletaan 51 §:n säännöksiä. Ensimmäinen vuosimaksu erääntyy kuitenkin maksettavaksi vasta patentin myöntämiskuukautta seuraavan kolmannen kuukauden viimeisenä päivänä. Lisäksi sovellettaessa 70 h §:n 2 momenttia ensimmäinen vuosimaksu erääntyy maksettavaksi vasta sen kuukauden viimeisenä päivänä, joka on kolmen kuukauden kuluttua siitä päivästä, kun ratkaisuun yhtenäisen patenttisuojan rekisteröinnin hylkäämisestä ei voida enää hakea muutosta. (8.1.2016/23)
L:lla 23/2016 muutettu 2 momentti tulee voimaan asetuksella säädettävänä ajankohtana. Aiempi sanamuoto kuuluu:
Jollei vuosimaksua eurooppapatentista suoriteta 1 momentin ja 41 §:n mukaisesti, sovelletaan vastaavasti 51 §:n säännöksiä. Ensimmäinen vuosimaksu erääntyy kuitenkin maksettavaksi vasta patentin myöntämiskuukautta seuraavan kolmannen kuukauden viimeisenä päivänä. (18.11.2005/896)
70 m § (18.11.2005/896)
Eurooppapatenttia koskevalla hakemuksella, jolle Euroopan patenttivirasto on vahvistanut tekemispäivän, on Suomessa sama oikeusvaikutus kuin samana päivänä Suomessa tehdyllä kansallisella patenttihakemuksella. Jos hakemuksella on Euroopan patenttisopimuksen mukaisesti etuoikeus tekemispäivää aikaisemmasta päivästä, on tällainen etuoikeus voimassa myös Suomessa.
Sovellettaessa 2 §:n 2 momenttia on Euroopan patenttisopimuksen 93 artiklan mukainen julkaiseminen rinnastettava 22 §:n mukaiseen hakemuksen julkiseksituloon. Edellä sanottu koskee myös Euroopan patenttisopimuksen 153 artiklan 3 kohdan mukaista julkaisemista, jos Euroopan patenttivirasto rinnastaa tällaisen julkaisemisen 93 artiklan mukaiseen julkaisemiseen.
70 n § (22.12.1995/1695)
Jos eurooppapatenttia koskeva hakemus on julkaistu Euroopan patenttisopimuksen 93 artiklan mukaisesti ja julkaistujen patenttivaatimusten suomenkielinen käännös on annettu patenttiviranomaiselle, patenttiviranomaisen tulee pitää käännös yleisön saatavana ja kuuluttaa tästä viipymättä suomen ja ruotsin kielellä. Jos hakijan oma kieli on ruotsi, voidaan käännös
kuitenkin antaa ruotsin kielellä. Patenttiviranomaisen on huolehdittava siitä, että julkaistut patenttivaatimukset ovat tarvittaessa saatavilla suomen ja ruotsin kielellä.
Jos joku sen jälkeen kun 1 momentissa mainittu kuulutus on julkaistu, käyttää ammattimaisesti hyväksi keksintöä, jolle on haettu suojaa eurooppapatenttia koskevalla hakemuksella, sovelletaan patentinloukkausta koskevia säännöksiä, jos hakemus johtaa patenttiin Suomessa. Tällaisessa tapauksessa patenttisuoja käsittää kuitenkin ainoastaan sen, mikä ilmenee sekä 1 momentin mukaan julkaistuista patenttivaatimuksista että itse patentin patenttivaatimuksista. Rangaistukseen ei tällöin voida tuomita, ja korvaus sellaisesta hyväksikäyttämisestä voidaan määrätä ainoastaan 58 §:n 2 momentin mukaisesti. (18.11.2005/896)
Lain 58 §:n 3 momentin säännöksiä ei sovelleta, jos korvauskanne nostetaan vuoden kuluessa patenttia koskevan väiteajan päättymisestä tai, mikäli väite on tehty, jos korvauskanne nostetaan vuoden kuluessa siitä, kun Euroopan patenttivirasto on päättänyt, että patentti pidetään voimassa.
70 o § (22.12.1995/1695)
Jos eurooppapatenttia koskeva hakemus tai Suomea koskeva nimeäminen peruutetaan, on tällä sama vaikutus kuin kansallisen patenttihakemuksen peruuttamisella. Sama koskee tilannetta, jossa hakemus Euroopan patenttisopimuksen mukaisesti katsotaan peruuntuneeksi, eikä sitä ole otettu sopimuksen 121 artiklan mukaisesti uudelleen käsiteltäväksi.
Jos eurooppapatenttia koskeva hakemus hylätään, on sillä sama vaikutus kuin kansallisen patenttihakemuksen hylkäämisellä.
70 p § (22.12.1995/1695)
Tähän lakiin perustuvassa eurooppapatenttia koskevassa riita-asiassa tuomioistuin voi, jos patenttijulkaisua ei ole kokonaisuudessaan saatavilla patenttiviranomaiselta suomeksi tai ruotsiksi, velvoittaa patentinhaltijan tai muun, jolla on patentinhaltijalta johdettu oikeus käyttää puhevaltaa patentin nojalla, toimittamaan patenttijulkaisusta käännöksen suomeksi tai ruotsiksi. Jos käännöksen toimittamiseen velvoitettu on asiassa kantajana, tuomioistuin voi velvoittaa käännöksen toimittamiseen uhalla, että asia jätetään sillensä. Jos käännöksen toimittamiseen velvoitettu on asiassa vastaajana, tuomioistuin voi velvoittaa käännöksen toimittamiseen uhalla, että käännös teetetään vastaajan kustannuksella. (31.1.2013/101)
Edellä 66 §:ssä tarkoitetussa eurooppapatenttia koskevassa rikosasiassa tuomioistuin voi, jos patenttijulkaisua ei ole kokonaisuudessaan saatavilla patenttiviranomaiselta suomeksi tai ruotsiksi, velvoittaa asianomistajan toimittamaan patenttijulkaisusta käännöksen suomeksi tai ruotsiksi. Kun kyseessä on syyttäjän ajama rikosasia, jossa asianomistaja käyttää puhevaltaa, tuomioistuin voi velvoittaa käännöksen toimittamiseen uhalla, että käännös teetetään asianomistajan kustannuksella. Kun kyseessä on asianomistajan yksin ajama rikosasia, tuomioistuin voi velvoittaa käännöksen toimittamiseen uhalla, että asia jätetään sillensä. (31.1.2013/101)
Jollei 70 h ja 70 n §:ssä tarkoitettu käännös vastaa, mitä Euroopan patenttiviraston käsittelykielellä olevissa asiakirjoissa on ilmaistu, patenttisuoja käsittää vain sen, mikä ilmenee sekä käännöksestä että käsittelykielellä olevista asiakirjoista.
Edellä 52 §:ssä tarkoitetussa mitättömyysoikeudenkäynnissä on yksinomaan käsittelykielellä olevien asiakirjojen sanamuoto todistusvoimainen.
70 q § (22.12.1995/1695)
Jos hakija tai patentinhaltija antaa patenttiviranomaiselle korjauksen 70 h §:n mukaisesta käännöksestä ja suorittaa vahvistetun julkaisumaksun, korjattu käännös korvaa alkuperäisen käännöksen. Kun korjaus on annettu ja julkaisumaksu suoritettu ja jos alkuperäinen käännös on julkinen, tulee patenttiviranomaisen kuuluttaa korjauksesta viipymättä suomen ja ruotsin kielellä ja pitää niin pian kuin mahdollista yleisön saatavana korjatun käännöksen jäljennöksiä.
Jos hakija antaa korjauksen 70 n §:ssä tarkoitetusta käännöksestä, on patenttiviranomaisen kuulutettava korjauksesta viipymättä suomen ja ruotsin kielellä ja pidettävä korjattu käännös yleisön saatavana. Kuulutuksen jälkeen korjattu käännös korvaa alkuperäisen käännöksen.
Jos joku käännöksen korjauksen tullessa voimaan hyvässä uskossa on alkanut käyttää keksintöä ammattimaisesti hyväksi tässä maassa sellaisella tavalla, joka aikaisemman käännöksen mukaisesti ei aiheuttanut hakijan tai patentinhaltijan oikeuden loukkausta, tai oli ryhtynyt oleellisiin toimenpiteisiin tätä varten, hän saa 71 c §:n 2 ja 3 momentin mukaisen oikeuden.
70 r § (22.12.1995/1695)
Jos patentinhakija tai patentinhaltija ei ole noudattanut Euroopan patenttisopimuksessa säädettyä määräaikaa, mutta Euroopan patenttivirasto Euroopan patenttisopimuksen 122 artiklan nojalla ilmoittaa, että oikeudenmenetystä ei ole tapahtunut, on tällä sama vaikutus myös Suomessa.
Jos joku oikeuden menetyksen tapahtumisen jälkeen, mutta ennen kuin Euroopan patenttivirasto on kuuluttanut 1 momentin mukaisesta ilmoituksesta, on alkanut hyvässä uskossa ammattimaisesti käyttää hyväksi keksintöä tässä maassa tai ryhtynyt oleellisiin toimenpiteisiin tätä varten, hän saa 71 c §:n 2 ja 3 momentin mukaisen oikeuden.
70 s § (22.12.1995/1695)
Jos eurooppapatenttia koskeva hakemus on katsottava peruutetuksi sen johdosta, ettei se määräajassa ole saapunut Euroopan patenttivirastoon hakemuksen vastaanottaneelta kansalliselta patenttiviranomaiselta, se on hakijan pyynnöstä muunnettava kansalliseksi patenttihakemukseksi edellyttäen, että:
1) pyyntö tehdään hakemuksen vastaanottaneelle viranomaiselle kolmen kuukauden kuluessa siitä, kun Euroopan patenttivirasto on ilmoittanut hakijalle, että hakemus katsotaan peruutetuksi;
2) pyyntö saapuu Suomen patenttiviranomaiselle 20 kuukauden kuluessa hakemuksen tekemispäivästä tai etuoikeutta pyydettäessä siitä päivästä, josta etuoikeutta pyydetään; ja
3) hakija suorittaa säädetyn hakemusmaksun ja antaa patenttihakemuksesta 8 §:n 5 momentin mukaisen käännöksen määräajassa.
Jos eurooppapatenttia koskeva hakemus on katsottava peruutetuksi sen johdosta, ettei hakemuksen käännöstä sen käsittelykielellä ole annettu Euroopan patenttivirastolle säädetyssä määräajassa, se on hakijan pyynnöstä muunnettava kansalliseksi patenttihakemukseksi noudattaen, mitä Euroopan patenttisopimuksen 135 artiklassa määrätään. Hakijan on lisäksi
suoritettava säädetty hakemusmaksu ja annettava patenttihakemuksesta 8 §:n 5 momentin mukainen käännös määräajassa. (18.11.2005/896)
Jos 1 ja 2 momentissa tarkoitettu patenttihakemus täyttää Euroopan patenttisopimuksen ja sen sovellutussääntöjen hakemuksen muotoa koskevat vaatimukset, se on näiltä osin hyväksyttävä.
70 t § (18.11.2005/896)
Euroopan patenttisopimuksen 105 a artiklan mukaisesti tehty eurooppapatentin rajoittamista tai lakkauttamista koskeva pyyntö tehdään Euroopan patenttivirastolle.
Kun Euroopan patenttivirasto on kuuluttanut patentin rajoittamisesta, patentinhaltijan tulee antaa valtioneuvoston asetuksella säädettävässä määräajassa patenttiviranomaiselle käännös patentin rajoittamisen perusteena olevista asiakirjoista sillä kielellä, jolla alkuperäinen patentti on saatettu voimaan Suomessa, ja suorittaa vahvistettu käännöksen julkaisumaksu siten kuin valtioneuvoston asetuksella tarkemmin säädetään. Patenttiviranomaisen tulee kuuluttaa tästä viipymättä suomen ja ruotsin kielellä ja pitää yleisön saatavana käännöksen jäljennöksiä. Patenttiviranomaisen on huolehdittava siitä, että eurooppapatentin rajoitetut patenttivaatimukset ovat tarvittaessa saatavilla suomen ja ruotsin kielellä.
Jos patentinhaltija ei noudata 2 momentin säännöksiä, patentin katsotaan olevan vailla oikeusvaikutusta Suomessa patenttihakemuksen tekemispäivästä lukien. Patenttiviranomaisen tulee kuuluttaa patentin kumoamisesta.
Kun Euroopan patenttivirasto on kuuluttanut patentin lakkauttamisesta, patenttiviranomaisen tulee kuuluttaa lakkauttamisesta patenttilehdessä.
Euroopan patenttiviraston rajoittamalla tai lakkauttamalla patentilla on tässä maassa sama oikeusvaikutus kuin kansallisesti rajoitetulla tai lakkautetulla patentilla, jollei tässä luvussa muuta säädetä.
70 u § (18.11.2005/896)
Jos joku on hyvässä uskossa alkanut käyttää keksintöä ammattimaisesti hyväksi tässä maassa tai ryhtynyt olennaisiin toimenpiteisiin tätä varten Euroopan patenttiviraston valituslautakunnan päätöksen jälkeen, mutta ennen Euroopan patenttiviraston laajennetun valituslautakunnan tarkastuspyyntöä koskevan päätöksen julkaisemista, hän saa patentin estämättä jatkaa hyväksikäyttöä pysyttämällä entisellään sen yleisen luonteen.
Edellä 1 momentissa tarkoitettu oikeus voi siirtyä toiselle ainoastaan sen liikkeen mukana, jossa se on syntynyt tai jossa hyväksikäyttö on tarkoitettu tapahtuvaksi.
9 c luku (8.1.2016/23)
Vaikutukseltaan yhtenäinen eurooppapatentti
70 v § (8.1.2016/23)
Vaikutukseltaan yhtenäisellä eurooppapatentilla tarkoitetaan tässä laissa patenttia, jonka Euroopan patenttivirasto on myöntänyt Euroopan patenttisopimuksen mukaisesti ja jolla on yhtenäinen vaikutus yhtenäisen patenttisuojan luomiseksi toteutettavasta tiiviimmästä
yhteistyöstä annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1257/2012 ja yhtenäisen patenttisuojan luomiseksi toteutettavan tiiviimmän yhteistyön täytäntöönpanoon sovellettavista käännösjärjestelyistä annetun neuvoston asetuksen (EU) N:o 1260/2012 nojalla.
Eurooppapatentin yhtenäinen vaikutus rekisteröidään yhtenäistä patenttisuojaa koskevaan rekisteriin, jota hallinnoi Euroopan patenttivirasto.
Vaikutukseltaan yhtenäisen eurooppapatentin tuottamasta suojasta määrätään yhdistetystä patenttituomioistuimesta tehdyn sopimuksen I osan V luvussa.
Tämän lain säännöksiä sovelletaan vaikutukseltaan yhtenäiseen eurooppapatenttiin vain, jos siitä säädetään erikseen tässä laissa.
L:lla 23/2016 lisätty 70 v § tulee voimaan asetuksella säädettävänä ajankohtana.
70 x § (8.1.2016/23)
Vaikutukseltaan yhtenäiseen eurooppapatenttiin sovelletaan 4 §:n ennakkokäyttöoikeutta koskevia säännöksiä, 45–50 §:n pakkolupaa koskevia säännöksiä ja 70 a–70 d §:n mukaisia lisäsuojatodistuksia koskevia säännöksiä Suomea koskevina.
Vaikutukseltaan yhtenäiseen eurooppapatenttiin, jota yhtenäisen patenttisuojan luomiseksi toteutettavasta tiiviimmästä yhteistyöstä annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1257/2012 7 artiklan mukaan käsitellään omistusoikeuden kohteena suomalaisena kansallisena patenttina sen koko voimassaoloalueella, sovelletaan 43 ja 44 §:n mukaisia luovutus- ja käyttölupaa sekä panttausta koskevia säännöksiä ja 52 §:n 5 momentin sekä 53 §:n säännöksiä.
Edellä 44 §:ssä tarkoitetut vaikutukseltaan yhtenäistä eurooppapatenttia koskevat merkinnät tehdään Euroopan patenttiviraston hallinnoimaan yhtenäistä patenttisuojaa koskevaan rekisteriin.
L:lla 23/2016 lisätty 70 x § tulee voimaan asetuksella säädettävänä ajankohtana.
70 y § (8.1.2016/23)
Kun eurooppapatentille on rekisteröity yhtenäinen vaikutus, patentinhaltijan 70 h §:n mukaisilla toimilla ei ole oikeusvaikutusta.
Jos patenttiviranomainen on kuuluttanut käännöksen antamisesta 70 h §:n 5 momentin mukaisesti, patenttiviranomaisen on 1 momentissa tarkoitetussa tilanteessa viipymättä kuulutettava siitä, että patentinhaltijan 70 h §:n mukaisilla toimilla ei ole oikeusvaikutusta. Patenttiviranomaisen on tehtävä tätä koskevat merkinnät patenttirekisteriin ja poistettava mahdolliset 70 h §:n 5 momentin mukaisesti annetut käännökset yleisön saatavilta.
L:lla 23/2016 lisätty 70 y § tulee voimaan asetuksella säädettävänä ajankohtana.
L:lla 23/2016 lisätty 9 c luku tulee voimaan asetuksella säädettävänä ajankohtana.
10 luku
Erityisiä määräyksiä
71 §
Patentinhaltijalla, jolla ei ole kotipaikkaa Suomessa, tulee olla Euroopan talousalueella asuva asiamies, jolla on oikeus hänen puolestaan ottaa vastaan haasteen tiedoksiantoja, kutsuja ja muita asiakirjoja patenttia koskevissa asioissa, lukuun ottamatta rikosasiaa koskevaa haastetta ja määräystä, jolla asianosainen on velvoitettu henkilökohtaisesti saapumaan oikeuteen. Asiamies on ilmoitettava merkittäväksi patenttirekisteriin. (30.6.2000/650)
Jos patentinhaltijalla ei ole 1 momentissa mainittua asiamiestä, voi tiedoksiantaminen tapahtua lähettämällä tiedoksi annettava asiakirja hänelle postitse kirjattuna kirjeenä hänen patenttirekisteriin merkityllä osoitteellaan. Jollei rekisteriin ole merkitty osoitetta, tiedoksiantaminen voi tapahtua kuuluttamalla patenttilehdessä. Tiedoksiantamisen katsotaan tapahtuneen, kun edellä mainitut toimenpiteet on suoritettu. (21.3.1997/243)
Asetuksella voidaan vastavuoroisuuden edellytyksellä säätää, ettei 1 ja 2 momentin säännöksiä ole sovellettava patentinhaltijaan, jonka kotipaikka on tietyssä vieraassa valtiossa tai jolla on siinä valtiossa asuva ja tässä maassa patenttirekisteriin merkitty asiamies, jolla on 1 momentissa mainittu toimivalta.
Jos väitettä koskevaa päätöstä ei ole saatu annettua tiedoksi väitteentekijälle tämän ilmoittamaan osoitteeseen, tiedoksianto voi tapahtua kuuluttamalla asiasta patenttilehdessä. Tiedoksiannon katsotaan tapahtuneen, kun edellä mainitut toimenpiteet on suoritettu. (21.3.1997/243)
71 a § (18.11.2005/896)
Jos patentinhakija tai patentinhaltija on muussa kuin 2 momentissa tarkoitetussa asiassa kärsinyt oikeudenmenetyksen sen takia, että hän ei ole suorittanut toimenpidettä patenttiviranomaisessa tässä laissa tai sen nojalla vahvistetussa määräajassa, mutta hän on toiminut niin huolellisesti kuin olosuhteet vaativat määräaikaa noudattaakseen, ja jos hän suorittaa toimenpiteen kahden kuukauden kuluessa esteen päättymisestä, kuitenkin viimeistään vuoden kuluttua määräajan päättymisestä, patenttiviranomaisen tulee todeta, että toimenpide on katsottava suoritetuksi määräajassa. Jos patentinhakija tai patentinhaltija haluaa saada tällaisen ratkaisun, on hänen tehtävä siitä patenttiviranomaiselle kirjallinen esitys toimenpiteen suorittamiselle edellä säädetyssä ajassa ja suoritettava vahvistettu maksu.
Jos patentinhakija on kärsinyt oikeudenmenetyksen 6 §:n 1 momentissa säädetyn määräajan noudattamisessa, sovelletaan tämän pykälän 1 momentin säännöksiä kuitenkin niin, että esitys on tehtävä ja vahvistettu maksu suoritettava viimeistään kahden kuukauden kuluttua 6 §:n 1 momentissa säädetystä määräajasta.
Kansainväliseen patenttihakemukseen, jota on jatkettu Suomessa, sovelletaan 1 ja 2 momenttia myös, kun on kysymys määräajasta, jota olisi ollut noudatettava vastaanottavassa viranomaisessa, kansainvälisessä uutuustutkimusviranomaisessa, kansainvälisiä patentoitavuuden esitutkimuksia suorittavassa viranomaisessa tai Maailman henkisen omaisuuden järjestön kansainvälisessä toimistossa. Laiminlyöty toimenpide on tällöin suoritettava patenttiviranomaisessa.
Esitystä, joka on tehty 1, 2 tai 3 momentin mukaisesti, ei kuitenkaan saa hylätä tai jättää tutkittavaksi ottamatta ennen kuin patentinhakijalle tai patentinhaltijalle on annettu tilaisuus antaa lausumansa asiassa patenttiviranomaisen antamassa määräajassa.
71 b § (6.6.1980/407)
Jos 31 tai 38 §:ssä tarkoitetussa tapauksessa postitse lähetetty asiakirja tai maksu ei ole tullut patenttiviranomaiselle määrätyssä ajassa, mutta lähetyksen tarkoittama toimenpide suoritetaan kahden kuukauden kuluessa siitä, kun hakija havaitsi tai hänen olisi pitänyt havaita, että määräaika on ylitetty, kuitenkin viimeistään vuoden kuluessa määräajan päättymisestä, patenttiviranomaisen tulee todeta, että toimenpide on katsottava suoritetuksi määräajassa, jos: (10.5.1985/387)
1) postiyhteyksissä on tapahtunut katko jonain niistä kymmenestä päivästä, jotka edeltävät määräajan päättymistä, sodan, vallankumouksen, mellakan, lakon, luonnonmullistuksen tai muun senkaltaisen syyn vuoksi sillä paikkakunnalla, jossa lähettäjä oleskelee tai harjoittaa liikettä, sekä jos asiakirja tai maksu on lähetetty patenttiviranomaiselle viiden päivän kuluessa postiyhteyksien palautumisesta; tai
2) asiakirja tai maksu on lähetetty kirjattuna postilähetyksenä viimeistään viisi päivää ennen määräajan päättymistä, kuitenkin ainoastaan, milloin lähetys on lähetetty lentopostissa, jos se on ollut mahdollista, taikka muulla tavalla, jos lähettäjällä on ollut aihetta olettaa, että se siten lähetettynä olisi saapunut patenttiviranomaiselle kahden päivän kuluessa lähetyspäivästä.
Jos hakija haluaa saada 1 momentin mukaisen ratkaisun, hänen on tehtävä siitä kirjallinen esitys patenttiviranomaiselle sanotussa momentissa toimenpiteen suorittamiselle säädetyssä ajassa.
71 c § (6.6.1980/407)
Jos 71 a tai 71 b §:n mukainen esitys on hyväksytty, ja sen johdosta jatkokäsittelyyn otetaan 22 §:n mukaisesti julkiseksi tullut patenttihakemus, joka on jätetty sillensä tai hylätty, taikka rauennut patentti katsotaan saatetuksi uudelleen voimaan, on tästä kuulutettava.
Joka on hyvässä uskossa alkanut käyttää keksintöä ammattimaisesti hyväksi tässä maassa sen jälkeen kun sillensä jätetyn hakemuksen uudelleen käsittelyyn ottamista koskeva määräaika on päättynyt tai hylkäyspäätös saanut lainvoiman tai patentti rauennut, mutta ennen kuulutuksen julkaisemista, saa patentin estämättä jatkaa hyväksikäyttöä pysyttämällä entisellään sen yleisen luonteen. Tällainen hyväksikäyttöoikeus on vastaavilla edellytyksillä myös sillä, joka on ryhtynyt olennaisiin toimenpiteisiin käyttääkseen keksintöä hyväksi tässä maassa.
Edellä 2 momentissa tarkoitettu oikeus voi siirtyä toiselle ainoastaan liikkeen mukana, jossa se on syntynyt tai jossa hyväksikäyttö on tarkoitettu tapahtuvaksi.
72 § (31.1.2013/101)
Patenttiviranomaisen tämän lain nojalla antamaan muuhun kuin 26 §:ssä tarkoitettuun lopulliseen päätökseen sekä 42 §:ssä, 53 a §:n 2 momentissa, 53 d §:n 1 momentissa, 54 §:n 1 momentissa sekä 71 a ja 71 b §:ssä tarkoitettuun päätökseen haetaan muutosta valittamalla markkinaoikeuteen siten kuin patentti- ja rekisterihallituksesta annetussa laissa säädetään.
Edellä 1 momentissa tarkoitetun valituksen käsittelystä markkinaoikeudessa säädetään oikeudenkäynnistä markkinaoikeudessa annetussa laissa.
73 § (13.11.1992/1034)
Tämän lain mukaan perittävistä maksuista säädetään erikseen. Vuosimaksuista voidaan tällöin säätää, että yksi tai useampi ensimmäisistä maksuvuosista on maksuton.
74 § (18.11.2005/896)
Tarkemmat säännökset patenttihakemuksesta, kuulutuksesta patenttiasioissa, hakemusasiakirjojen painattamisesta, väitemenettelystä, rajoittamismenettelystä patenttiviranomaisessa, lakkauttamismenettelystä, patenttirekisteristä ja sen pitämisestä sekä patenttiviranomaisesta annetaan valtioneuvoston asetuksella.
Valtioneuvoston asetuksella voidaan säätää, että patenttiviranomainen voi toisen valtion viranomaisen pyynnöstä antaa tälle tietoja täällä tehtyjen patenttihakemusten käsittelystä sekä että toisen valtion viranomainen tai kansainvälinen laitos voi patenttiviranomaisen esityksestä suorittaa patenttihakemusten tutkimisen.
Valtioneuvoston asetuksella voidaan myös säätää, että se, joka hakee patenttia keksintöön, johon hän on hakenut patenttia toisessa valtiossa tai kansainvälisessä järjestössä, on velvollinen tekemään selkoa siitä, mitä sen valtion viranomainen tai kansainvälinen järjestö on hänelle ilmoittanut keksinnön patentoitavuuden tutkimisesta. Tällaista selvitystä ei kuitenkaan voida vaatia sellaisesta 3 luvun mukaisesta patenttihakemuksesta, joka on ollut kansainvälisen patentoitavuuden esitutkimuksen kohteena ja jota koskeva patentoitavuustutkimusselonteko on annettu patenttiviranomaiselle.
Patenttiviranomainen voi antaa tarkempia teknisiä määräyksiä patenttihakemuksesta, väitteestä, patentin rajoittamisesta patenttiviranomaisessa ja patentin lakkauttamisesta sekä niiden käsittelystä sekä muista niihin verrattavista teknisistä seikoista. (31.1.2013/101)
75 §
Maan ollessa sotatilassa tai sodan vaaran uhatessa valtioneuvosto voi määrätä, jo se yleiseltä kannalta katsotaan tarpeelliseksi, että oikeus tiettyyn keksintöön on luovutettava valtiolle tai jollekin toiselle, jonka valtioneuvosto määrää. Täten saadusta oikeudesta keksintöön on suoritettava kohtuullinen korvaus. Jos korvaukseen oikeutetuin kanssa ei sovita korvauksesta, oikeus määrää sen.
Jos muu kuin valtio on 1 momentissa tarkoitetun määräyksen mukaisesti saanut oikeuden keksintöön ja jollei tämä täytä korvausvelvollisuuttaan, valtio on velvollinen korvaukseen oikeutetun hakemuksesta heti suorittamaan korvauksen.
76 §
Keksinnöistä, joilla on merkitystä maanpuolustukselle, säädetään erikseen.
Voimaantulo- ja siirtymäsäännökset
1. Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1968. Sillä kumotaan 7 päivänä toukokuuta 1943 annettu patenttilaki (387/43). Kunnes asetuksella toisin säädetään, patenttia ei kuitenkaan voida myöntää itse tuotteeseen, vaan ainoastaan sen valmistusmenetelmään, mikäli keksintö koskee ravinto- tai lääkeaineita.
Ennen tämän lain voimaantuloa voidaan asetuksella antaa säännöksiä, jotka ovat tarpeen lain voimaantulemiseksi.
2. Lakia on sovellettava myös ennen lain voimaantuloa myönnettyihin tai sitä ennen tehdyn hakemuksen perusteella myönnettäviin patentteihin, jollei jäljempänä säädetystä muuta johdu.
Lain säännökset eivät aiheuta muutosta oikeuteen, joka on syntynyt aikaisemman lain 2 §:n mukaan.
3. Aikaisempaa lakia on sovellettava sanotun lain nojalla myönnetyn patentin mitättömäksi julistamiseen ja ennen tämän lain voimaantuloa tapahtuneesta patentinloukkauksesta aiheutuneeseen korvaukseen sekä oikeuteen panna vireille tässä tarkoitettuja kanteita.
4. Sillä, joka lain voimaan tullessa tässä maassa ammattimaisesti käytti hyväksi keksintöä, johon aikaisemman lain mukaan ei ole voitu myöntää patenttia, tai oli ryhtynyt sitä varten olennaisiin toimenpiteisiin, on sen seikan estämättä, että keksintöön sittemmin myönnetään patentti, 4 §:ssä tarkoitettu oikeus, vaikka hän on aloittanut hyväksikäyttämisen tai ryhtynyt sitä varten olennaisiin toimenpiteisiin vasta sen jälkeen, kun hakemus tehtiin.
5. Jos keksintö ennen tämän lain voimaantuloa on tullut julkiseksi ja se on johtunut toimenpiteistä, johon hakija tai se, jolta tämä johtaa oikeutensa, on ryhtynyt, ja mikäli patenttihakemus on tehty ennen 1 päivää heinäkuuta 1968, sovelletaan aikaisemman lain 14 ja 15 §:ää sekä 18 §:ää sellaisena, kuin se on 20 päivänä lokakuuta 1950 annetussa laissa, kun ratkaistaan kysymystä, onko toimenpiteen vuoksi olemassa este patentin myöntämiselle tai onko patentti julistettava mitättömäksi. (29.12.1967/653)
6. Tämän lain voimaan tullessa vireillä oleva patenttihakemus on käsiteltävä ja ratkaistava aikaisemman lain mukaan, jos patenttiviranomainen ennen lain voimaantuloa on päättänyt aikaisemman lain 47 §:ssä tarkoitetusta kuuluttamisesta.
7. Ennen tämän lain voimaantuloa tehty patenttihakemus ei ole julkinen lain 22 §:n mukaan ennen 1 päivää heinäkuuta 1968, Jollei hakemusta sitä ennen panna julkisesti nähtäväksi tai hakija pyydä, että hakemus tulisi julkiseksi. (29.12.1967/653)
8. Ennen 1 päivää heinäkuuta 1968 alkavalta patenttivuodelta on vuosimaksun suorittamiseen nähden noudatettava aikaisempaa lakia. (29.12.1967/653)
9. Mitä aikaisemmassa laissa on erikseen säädetty lisäpatentista, on tämän uuden lain 7 §:n 2 momentin 2 lauseen ja 3 momentin sekä 41 §:n 2 momentin säännöksistä huolimatta sovellettava ennen lain voimaantuloa myönnettyihin lisäpatentteihin.
10. Patenttijutussa, johon on pyydetty haastetta ennen tämän lain voimaantuloa, oikeuspaikka ja oikeudenkäyntimenettely määräytyvät aikaisemman lain säännösten mukaan. (29.12.1967/653)
Muutossäädösten voimaantulo ja soveltaminen:
29.12.1967/653:
2.7.1971/575:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä elokuuta 1971.
6.6.1980/407:
Tämä laki tulee voimaan asetuksella säädettävänä päivänä.
Ennen tämän lain voimaantuloa voidaan asetuksella antaa säännöksiä, jotka ovat tarpeen lain voimaansaattamiseksi.
Tämän lain voimaan tullessa vireillä oleva patenttihakemus käsitellään ja ratkaistaan tämän lain säännösten mukaan, jollei 4–7 momentista muuta johdu.
Patenttihakemus, joka ennen tämän lain voimaantuloa on hyväksytty pantavaksi julkisesti nähtäväksi, ja ennen tämän lain voimaantuloa tehty lisäpatenttihakemus käsitellään ja ratkaistaan ennen tämän lain voimaantuloa voimassa olleiden säännösten mukaan. Ennen tämän lain voimaantuloa tehty patenttihakemus voidaan myös muuttaa lisäpatenttihakemukseksi ennen lain voimaantuloa voimassa olleiden säännösten mukaisesti.
Tämän lain säännöksiä, jotka koskevat velvollisuutta antaa tiivistelmä, sekä tämän lain 20 §:ää ei sovelleta sellaiseen hakemukseen, joka on vireillä tämän lain voimaantullessa.
Kunnes asetuksella toisin säädetään, patenttia ei kuitenkaan voida myöntää itse tuotteeseen, vaan ainoastaan sen valmistusmenetelmään, milloin keksintö koskee ravinto- tai lääkeaineita.
Mitä 8 §:n 2 momentin toisessa virkkeessä on säädetty koskee ainoastaan tämän lain voimaantulon jälkeen tehtyä patenttihakemusta.
Tämän lain säännöksiä sovelletaan myös ennen lain voimaantuloa myönnettyihin tai sitä ennen tehdyn hakemuksen perusteella myönnettäviin patentteihin, jollei 9–13 momentista muuta johdu.
Sellaisen patentin voimassaoloaika, joka on myönnetty patenttihakemuksen perusteella, joka on tehty aikaisemmin kuin kaksitoista vuotta ennen tämän lain voimaantuloa, määräytyy ennen tämän lain voimaantuloa voimassa olleen 40 §:n mukaan.
Jos patentti on ennen tämän lain voimaantuloa rauennut 51 §:n 1 momentin mukaan, on 51 §:n 2 ja 3 momenttia sekä ennen tämän lain voimaantuloa voimassa olleen 55 §:n toista virkettä edelleenkin sovellettava.
Sellaiseen patenttiin, joka on myönnetty ennen tämän lain voimaantuloa tehdyn hakemuksen perusteella, sovelletaan ennen tämän lain voimaantuloa voimassa ollutta 60 §:ää.
Lisäpatentteihin, jotka on myönnetty ennen tämän lain voimaantuloa tai myönnetään 4 momentin mukaisesti, sovelletaan ennen tämän lain voimaantuloa voimassa olleita säännöksiä.
Kysymys sellaisen patentin mitättömäksi julistamisesta, joka on myönnetty tai myönnetään ennen tämän lain voimaantuloa voimassa olleiden säännösten mukaisesti, ratkaistaan sanottujen säännösten perusteella.
10.5.1985/387:
Tämä laki tulee voimaan asetuksella säädettävänä päivänä.
Tämän lain 8, 22 ja 56 §:n säännöksiä, jotka koskevat mikro-organismiviljelmien tallettamista, sekä 8 a §:ää ei sovelleta ennen tämän lain voimaantuloa tehtyihin patenttihakemuksiin.
Patenttihakemusten vuosimaksuja koskevia säännöksiä ei sovelleta ennen tämän lain voimaantuloa tehtyihin patenttihakemuksiin. Tällaisten hakemusten perusteella myönnettyihin tai myönnettäviin patentteihin sovelletaan tämän lain voimaan tullessa voimassa olleita patentin vuosimaksuista annettuja säännöksiä. Ne vuosimaksut, jotka voimassa olevien säännösten mukaan erääntyvät patenttivuoden ensimmäisenä päivänä, erääntyvät kuitenkin sen kalenterikuukauden viimeisenä päivänä, jonka kuluessa patenttivuosi alkaa.
Ennen tämän lain voimaantuloa tehtyjen patenttihakemusten osalta voidaan 14 §:ssä tarkoitettu vaatimus esittää kahden vuoden kuluessa tämän lain voimaantulopäivästä.
Kunnes asetuksella toisin säädetään, patenttia ei kuitenkaan voida myöntää itse tuotteeseen, vaan ainoastaan sen valmistusmenetelmään, milloin keksintö koskee ravinto- tai lääkeaineita.
HE 230/84, lvk.miet. 2/85, svk.miet. 18/85
14.6.1985/504:
10.5.1991/801:
Tämä laki tulee voimaan asetuksella säädettävänä päivänä.
L 801/1991 tuli voimaan 1.1.1992.
HE 232/90, toisen lvk.miet. 20/90, svk.miet. 330/90
26.6.1992/577:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä syyskuuta 1992.
HE 25/92, TaVM 21/92
13.11.1992/1034:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä maaliskuuta 1993.
HE 152/92, TaVM 35/92
18.12.1992/1409:
Tämä laki tulee voimaan asetuksella säädettävänä ajankohtana.
HE 215/92, TaVM 46/92
28.6.1994/593:
Tämä laki tulee voimaan asetuksella säädettävänä ajankohtana. Ennen tämän lain voimaantuloa voidaan ryhtyä sen täytäntöönpanon edellyttämiin toimiin.
L 593/1994 tuli voimaan 1.7.1994.
HE 103/94, TaVM 23/94, ETA:n sekakomitean päätös 21.4.1994 N:o 7/94 liite 15. ETA- sopimuksen liite XVII: neuvoston asetus (ETY) N:o 1768/92
21.4.1995/717:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä syyskuuta 1995.
HE 94/93, LaVM 22/94, SuVM 10/94
22.12.1995/1695:
Tämä laki tulee voimaan asetuksella säädettävänä ajankohtana. Tämän lain 6 §:n 1 momentti, 45 §:n 1 momentti, 49 ja 57 a § tulevat kuitenkin voimaan 1 päivänä tammikuuta 1996.
HE 161/95, TaVM 29/95, EV 170/95
21.3.1997/243:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä huhtikuuta 1997.
Patenttihakemus, joka ennen tämän lain voimaantuloa on hyväksytty pantavaksi julkisesti nähtäväksi, käsitellään ja ratkaistaan ennen tämän lain voimaantuloa voimassa olleiden säännösten mukaan.
Ennen tämän lain voimaantuloa tehtyyn patenttihakemukseen sovelletaan patenttilain 14 §:ää.
HE 254/1996, TaVM 1/1997, EV 6/1997
30.6.2000/650:
Tämä laki tulee voimaan 15 päivänä heinäkuuta 2000.
Tämän lain 3 b ja 46 a §:ää sovelletaan tämän lain voimaantulon jälkeen tehtyyn tai tehdyksi katsottuun patenttihakemukseen ja sen perusteella myönnettyyn patenttiin.
HE 21/2000, TaVM 12/2000, EV 61/2000
19.11.2004/990:
Tämän lain voimaantulosta säädetään tasavallan presidentin asetuksella.
Tällä lailla saatetaan lakina voimaan Genevessä 3 päivänä lokakuuta 2001 tehdyn patenttiyhteistyösopimuksen (SopS 58/1980) 22 artiklan 1 kappaleen muutoksen lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset sellaisina kuin Suomi on niihin sitoutunut.
Lakia sovelletaan myös niihin jatkettuihin kansainvälisiin hakemuksiin, joiden osalta etuoikeuspäivästä laskettu 20 kuukauden ajanjakso päättyy lain voimaantulopäivänä tai sen jälkeen ja joiden osalta hakija ei vielä ole jatkanut kansainvälistä hakemustaan Suomen osalta.
HE 139/2004, TaVM 16/2004, EV 131/2004
18.11.2005/896:
1. Tämän lain voimaantulosta säädetään valtioneuvoston asetuksella.
2. Ennen tämän lain voimaantuloa voidaan valtioneuvoston asetuksella antaa säännöksiä, jotka ovat tarpeen lain voimaansaattamiseksi.
3. Tämän lain voimaan tullessa vireillä oleviin patenttihakemuksiin ja hakemusten perusteella myönnettyihin patentteihin sekä patentteihin, jotka on myönnetty ennen tämän lain voimaantuloa, sovelletaan tämän lain säännöksiä, jollei 4–9 momentista muuta johdu.
4. Tämän lain 2 §:n 5 momenttia ei sovelleta patentteihin, jotka on myönnetty ennen tämän lain voimaantuloa, eikä tämän lain voimaantulopäivänä vireillä oleviin patenttihakemuksiin, jos patentinhakijalle on annettu 19 §:n 1 momentissa tarkoitettu ilmoitus ennen tämän lain voimaantuloa.
5. Tämän lain 8 b ja 8 c §:ää sovelletaan patenttihakemukseen, joka on tehty tai katsottava tehdyksi tämän lain voimaantulopäivänä tai sen jälkeen.
6. Tämän lain 41 §:n 2 momenttia ja 70 l §:n 2 momenttia sovelletaan vuosimaksuun, joka erääntyy tämän lain voimaan tullessa tai sen jälkeen.
7. Mitä edellä 60 §:n 2 momentissa säädetään, koskee ainoastaan tämän lain voimaantulon jälkeen tehtyä lainvoimaista päätöstä.
8. Jos kuuden kuukauden määräaika oikeudenmenetyksen palauttamiselle on päättynyt ennen tämän lain voimaantuloa, on tämän lain voimaan tullessa voimassa ollutta 71 a §:n 2 momenttia edelleenkin sovellettava.
9. Tämän lain 71 a §:n 2 momenttia sovelletaan patenttihakemukseen, joka on vireillä tämän lain voimaan tullessa, jollei määräaika oikeudenmenetyksen palauttamiselle ole vielä päättynyt.
HE 92/2005, TaVM 14/2005, EV 115/2005
21.4.2006/295:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä toukokuuta 2006.
HE 225/2005, TaVM 2/2006, EV 14/2006, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2001/82/EY (32001L0082); EYVL N:o L 311, 28.11.2001, s. 1, Euroopan parlamentin ja
neuvoston direktiivi 2001/83/EY (32001L0083); EYVL N:o L 311, 28.11.2001, s. 67, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2004/27/EY (32004L0027); EYVL N:o L 136, 30.4.2004, s. 34, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2004/28/EY (32004L0028); EYVL N:o L 136, 30.4.2004, s. 58
21.7.2006/684:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä syyskuuta 2006.
Tämän lain 57 b ja 61 §:ää sovelletaan myös riita-asiaan, joka on tullut vireille ennen tämän lain voimaantuloa. Siltä osalta kuin 61 § koskee 60 a §:n soveltamista sitä sovelletaan kuitenkin siten kuin 3 momentissa 60 a §:n soveltamisesta säädetään.
Riita-asiaan, joka on tullut vireille ennen tämän lain voimaantuloa, sovelletaan tämän lain 60 a §:n sijasta tämän lain voimaantullessa voimassa olleita säännöksiä.
HE 26/2006, LaVM 6/2006, EV 67/2006
14.5.2010/392:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä joulukuuta 2010.
HE 102/2009, LaVM 2/2010, EV 21/2010
12.11.2010/954:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä joulukuuta 2010.
HE 75/2010, TaVM 17/2010, EV 136/2010
13.5.2011/478:
Tämä laki tulee voimaan 17 päivänä toukokuuta 2011.
HE 286/2010, LaVM 34/2010, EV 311/2010
17.6.2011/743:
1. Tämä laki tulee voimaan valtioneuvoston asetuksella säädettävänä ajankohtana.
Tämä laki on voimassa A:n 1096/2011 mukaisesti 1.11.2011 alkaen.
2. Tämän lain 7 a §:n päiväkirjaa koskevia säännöksiä sovelletaan patenttihakemukseen, joka on tehty tai katsottava tehdyksi tämän lain voimaantulopäivänä tai sen jälkeen.
3. Tämän lain säännöksiä, jotka koskevat englannin kielellä laadittua patenttihakemusta sekä patenttiviranomaisen patenttihakemusta koskevien päätösten antamista englannin kielellä, sovelletaan patenttihakemukseen, joka on tehty tai katsottava tehdyksi tämän lain voimaantulopäivänä tai sen jälkeen.
4. Tämän lain 24 §:n 1 momentin maksua koskevaa säännöstä sovelletaan väitteeseen, joka on tehty tämän lain voimaantulopäivänä tai sen jälkeen myönnettyä patenttia vastaan.
5. Tämän lain 70 c §:n 2 momenttia sovelletaan, jos lisäsuojatodistuksen voimassaoloajan jatkamista koskeva hakemus on tehty tämän lain voimaantulopäivänä tai sen jälkeen.
6. Ennen lain voimaantuloa voidaan ryhtyä lain täytäntöönpanon edellyttämiin toimiin.
HE 175/2010, TaVM 51/2010, EV 359/2010
22.7.2011/863:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2014.
HE 222/2010, LaVM 44/2010, EV 374/2010
27.10.2011/1096:
Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä marraskuuta 2011.
31.1.2013/101:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä syyskuuta 2013.
Patenttiviranomaisen päätökseen, joka on tehty ennen tämän lain voimaantuloa, haetaan muutosta noudattaen tämän lain voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä.
Riita-, hakemus- ja rikosasia, joka on tullut käräjäoikeudessa vireille ennen tämän lain voimaantuloa, käsitellään noudattaen tämän lain voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä.
Ennen lain voimaantuloa voidaan ryhtyä lain täytäntöönpanon edellyttämiin toimiin.
HE 124/2012, LaVM 15/2012, EV 158/2012
8.1.2016/23:
Tämä laki tulee voimaan valtioneuvoston asetuksella säädettävänä ajankohtana.
HE 45/2015, TaVM 12/2015, EV 68/2015, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1257/2012 (32012R1257); EUVL N:o L 361, 31.12.2012, s. 1, Neuvoston asetus (EU) N:o 1260/2012 (32012R1260); EUVL N:o L 361, 31.12.2012, s. 89
25.8.2016/717:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2017.
HE 7/2016, LaVM 8/2016, EV 99/2016
PATENTLAG 15.12.1967/550
I enlighet med Riksdagens beslut stadgas:
1 kap
Allmänna bestämmelser
1 § (30.6.2000/650)
Den som har gjort en uppfinning som hänför sig till vilket teknikområde som helst och som kan tillgodogöras industriellt, eller den till vilken uppfinnarens rätt har övergått, kan efter ansökan beviljas patent på uppfinningen och därigenom få ensamrätt att yrkesmässigt utnyttja uppfinningen enligt vad som bestäms i denna lag. (18.11.2005/896)
Som uppfinning anses inte vad som utgör enbart
1) en upptäckt, vetenskaplig teori eller matematisk metod,
2) en konstnärlig skapelse,
3) en plan, regel eller metod för intellektuell verksamhet, för spel eller för affärsverksamhet eller ett datorprogram, inte heller
4) ett framläggande av information.
Såsom uppfinning anses inte ett sådant förfarande för kirurgisk eller terapeutisk behandling eller för diagnostisering som skall utövas på människor eller djur. Det som sägs ovan utgör inget hinder för att patent meddelas på alster, däribland ämnen eller blandningar, som är avsedda att användas vid förfarande av ovan angivet slag.
Patent meddelas inte på växtsorter eller djurraser. Uppfinningar som avser växter eller djur är dock patenterbara, om uppfinningens genomförbarhet inte är tekniskt begränsad till en växtsort eller djurras. Begreppet växtsort, som avses i denna lag, definieras i artikel 5 i rådets förordning (EG) nr 2100/94 om gemenskapens växtförädlarrätt.
Patent meddelas inte på ett väsentligen biologiskt förfaringssätt för förädling av växter eller djur. Ett förfaringssätt för förädling av växter eller djur anses i denna lag vara väsentligen biologiskt, om det i sin helhet består av naturliga företeelser som korsning eller urval. Det som sägs ovan begränsar inte patenterbarheten hos sådana uppfinningar vilkas föremål är ett mikrobiologiskt förfaringssätt eller andra tekniska förfaringssätt eller en produkt som har framställts med dessa förfaringssätt. Med ett mikrobiologiskt förfaringssätt avses i denna lag ett förfaringssätt vid vilket mikrobiologiskt material används eller vars föremål är mikrobiologiskt material eller med vilket mikrobiologiskt material framställs.
Patent kan meddelas på en uppfinning också då den avser en produkt som består av eller innehåller biologiskt material eller ett förfarande genom vilket biologiskt material framställs, bearbetas eller används. Biologiskt material, som isolerats från sin naturliga miljö eller framställts genom ett tekniskt förfaringssätt, kan vara föremål för en uppfinning även om det redan förekom i naturen. Med biologiskt material avses i denna lag material som innehåller
genetisk information och som kan reproducera sig självt eller som kan reproduceras i ett biologiskt system.
1 a § (30.6.2000/650)
Människokroppen i sina olika bildnings- och utvecklingsstadier, liksom enbart upptäckten av en av dess beståndsdelar, inbegripet en gensekvens eller en delsekvens av en gen, kan inte utgöra patenterbara uppfinningar.
En isolerad beståndsdel av människokroppen eller en på annat sätt genom ett tekniskt förfaringssätt framställd beståndsdel, inbegripet en gensekvens eller en delsekvens av en gen kan, utan hinder av vad som bestäms i 1 mom., utgöra en patenterbar uppfinning, även om denna beståndsdels struktur är identisk med strukturen hos en naturlig beståndsdel, förutsatt att villkoren för patenterbarhet i övrigt uppfylls.
1 b § (30.6.2000/650)
Patent meddelas inte på en uppfinning vars kommersiella utnyttjande skulle strida mot allmän ordning eller god sed.
Kommersiellt utnyttjande av en uppfinning skall inte anses strida mot allmän ordning eller god sed endast på den grund att det är förbjudet i lag eller förordning.
När 1 mom. tillämpas är särskilt följande uppfinningar inte patenterbara:
1) förfaringssätt för kloning av mänskliga varelser,
2) förfaringssätt för ändring i den genetiska identiteten hos mänskliga könsceller,
3) användning av mänskliga embryon för industriella eller kommersiella ändamål, och
4) sådana förfaringssätt för ändring i den genetiska identiteten hos djur och som sannolikt kan förorsaka dem lidande utan att de medför några påtagliga medicinska fördelar för människor eller djur, samt djur som framställs genom sådana förfaringssätt.
2 § (6.6.1980/407)
Patent meddelas endast på en uppfinning som är ny i förhållande till vad som blivit känt före ingivningsdagen för patentansökan och dessutom väsentligen skiljer sig därifrån. (18.11.2005/896)
Som känt anses allt som har blivit allmänt tillgängligt, vare sig detta skett genom skrift, föredrag eller utnyttjande eller på annat sätt. Även innehållet i en patentansökan som före ingivningsdagen för patentansökan gjorts här i landet anses som känt, om denna ansökan blir offentlig enligt 22 §. Likaså anses innehållet i en ansökan om nyttighetsmodellrätt som före ingivningsdagen för patentansökan gjorts här i landet som känt, om denna ansökan enligt 18 § i lagen om nyttighetsmodellrätt (800/1991) blir offentlig. Villkoret i 1 mom. att uppfinningen väsentligen skall skilja sig från vad som blivit känt före ingivningsdagen för patentansökan gäller inte i förhållande till innehållet i en sådan ansökan om patent eller nyttighetsmodellrätt. (18.11.2005/896)
En i 3 kap. avsedd ansökan äger vid tillämpning av 2 mom. i vissa fall samma rättsverkan som en här i landet gjord patentansökan, enligt vad i 29 och 38 §§ stadgas.
Stadgandet i 1 mom. om att uppfinningen skall vara ny utgör ej hinder för att patent meddelas på känt ämne eller känd blandning, för användning vid ett i 1 § 3 mom. avsett förfarande, om användning av ämnet eller blandningen icke är känd vid förfarande av detta slag.
Villkoret i 1 mom. att uppfinningen skall vara ny utgör inte heller hinder för att patent meddelas på ett känt ämne eller en känd blandning för användning vid något specifikt förfarande som avses i 1 § 3 mom., om användningen av ämnet eller blandningen inte är känd vid detta specifika förfarande. (18.11.2005/896)
Patent kan meddelas utan hinder av att uppfinningen inom sex månader innan patentansökningen gjordes blivit allmänt tillgänglig:
1) till följd av uppenbart missbruk i förhållande till sökanden eller någon från vilken denne härleder sin rätt; eller
2) genom att sökanden eller någon från vilken denne härleder sin rätt förevisat uppfinningen på sådan officiell eller officiellt erkänd internationell utställning, som avses i den i Paris den 22 november 1928 slutna konventionen om internationella utställningar (FördrS 36/37).
3 § (8.1.2016/23)
Den genom patent förvärvade ensamrätten innebär, med de undantag som anges nedan, att ingen annan än patenthavaren utan dennes lov får utnyttja uppfinningen genom att
1) tillverka, bjuda ut, bringa i omsättning eller använda ett patentskyddat alster eller föra in eller inneha ett sådant alster för något av dessa ändamål,
2) använda ett patentskyddat förfarande eller, om han känner till eller borde ha känt till att förfarandet inte får användas utan patenthavarens lov, bjuda ut det för användning här i landet,
3) erbjuda, bringa i omsättning eller använda ett alster som framställts direkt genom ett patentskyddat förfarande eller föra in eller inneha ett sådant alster för något av dessa ändamål.
Ensamrätten innebär även att ingen annan än patenthavaren inte utan dennes lov får utnyttja uppfinningen genom att erbjuda eller tillhandahålla någon som inte är berättigad att utnyttja uppfinningen sådant medel för uppfinningens utövande här i landet som hänför sig till något väsentligt i uppfinningen, om den som erbjuder eller tillhandahåller medlet känner till eller borde ha känt till att medlet är lämpat och avsett att användas vid utövande av uppfinningen. Är medlet en i handeln allmänt förekommande vara, gäller det som sägs ovan i detta moment endast om den som erbjuder eller tillhandahåller medlet försöker påverka mottagaren till en handling som avses i 1 mom. Vid tillämpning av bestämmelserna i detta moment ska såsom berättigad att utnyttja uppfinningen inte anses den som utnyttjar uppfinningen på ett sätt som nämns i 3 mom. 1, 3, 4 eller 6 punkten.
Ensamrätten omfattar inte
1) utnyttjande som inte sker yrkesmässigt,
2) utnyttjande av ett patentskyddat alster som av patenthavaren eller med dennes samtycke bringats i omsättning inom Europeiska ekonomiska samarbetsområdet, om inte patenthavaren har berättigade grunder att motsätta sig ytterligare utsläppande på marknaden av alstret,
3) utnyttjande av uppfinningen för experiment, som avser själva uppfinningen,
4) undersökningar eller prövningar eller åtgärder som föranleds av de praktiska kraven, vilka behövs för ansökan om försäljningstillstånd för ett läkemedelspreparat och vilka gäller en uppfinning som hänför sig till läkemedelspreparatet i fråga,
5) beredning på apotek av läkemedel enligt läkares förskrivning i enskilda fall eller åtgärder med sålunda berett läkemedel,
6) användning av biologiskt material i syfte att odla fram, upptäcka eller utveckla nya växtsorter, eller
7) de handlingar och den användning av insamlad information som tillåts enligt artiklarna 5 och 6 i Europaparlamentets och rådets direktiv 2009/24/EG on rättsligt skydd för datorprogram.
3 § har ändrats genom L 23/2016, som träder i kraft genom förordning. Den tidigare formen lyder:
3 § (6.6.1980/407)
Den genom patent förvärvade ensamrätten innebär att, med de undantag som nedan stadgas, annan än patenthavaren ej får utan dennes lov utnyttja uppfinningen genom att:
1) tillverka, utbjuda, bringa i omsättning eller använda patentskyddat alster eller införa eller inneha sådant alster för ändamål som nu sagts;
2) använda patentskyddat förfarande eller, om han vet eller det med hänsyn till omständigheterna är uppenbart att förfarandet icke får användas utan patenthavarens lov, utbjuda det för användning här i landet; eller
3) utbjuda, bringa i omsättning eller använda medelst patentskyddat förfarande tillverkat alster eller införa eller inneha sådant alster för ändamål som nu sagts.
Ensamrätten innebär även att annan än patenthavaren ej får utan dennes lov utnyttja uppfinningen genom att erbjuda eller tillhandahålla någon som ej är berättigad att utnyttja uppfinningen sådant medel för uppfinningens utövande här i landet som hänför sig till något väsentligt i uppfinningen, om den som erbjuder eller tillhandahåller medlet vet eller det med hänsyn till omständigheterna är uppenbart att medlet är lämpat och avsett att användas vid utövande av uppfinningen. Är medlet en i handeln allmänt förekommande vara, gäller vad nu sagts endast om den som erbjuder eller tillhandahåller medlet söker påverka mottagaren till handling som avses i 1 mom. Vid tillämpning av stadgandena i detta moment skall såsom berättigad att utnyttja uppfinningen icke anses den som utnyttjar uppfinningen på sätt som sägs i 3 mom. 1, 3 eller 4 punkten.
Ensamrätten omfattar inte
1) utnyttjande som inte sker yrkesmässigt,
2) utnyttjande av patentskyddat alster som av patenthavaren eller med dennes samtycke bringats i omsättning inom Europeiska ekonomiska samarbetsområdet,
3) utnyttjande av uppfinningen för experiment, som avser själva uppfinningen,
4) undersökningar eller prövningar eller åtgärder som föranleds av de praktiska kraven, vilka behövs för ansökan om försäljningstillstånd för ett läkemedelspreparat och vilka gäller en uppfinning som hänför sig till ifrågavarande läkemedelspreparat, eller
5) beredning på apotek av läkemedel enligt läkares föreskrift i enskilda fall eller åtgärder med sålunda berett läkemedel.
(21.4.2006/295)
3 a § (30.6.2000/650)
Det skydd ett patent ger för ett biologiskt material som på grund av uppfinningen har bestämda egenskaper, omfattar allt biologiskt material som erhålls ur det biologiska materialet genom reproduktion eller mångfaldigande i identisk eller differentierad form och som har samma egenskaper.
Det skydd ett patent ger för ett förfaringssätt som gör det möjligt att framställa biologiskt material som på grund av uppfinningen har bestämda egenskaper, omfattar det biologiska material som direkt framställs genom detta förfaringssätt och allt annat biologiskt material som genom reproduktion eller mångfaldigande i identisk eller differentierad form framställs från det direkt framställda biologiska materialet och som har samma egenskaper.
Det skydd ett patent ger för en produkt som innehåller eller består av genetisk information omfattar, om inte något annat följer av 1 a § 1 mom., allt material i vilket produkten införlivas och i vilket den genetiska informationen innefattas och utövar sin funktion.
Det skydd som avses ovan omfattar inte biologiskt material som framställs genom reproduktion eller mångfaldigande av sådant biologiskt material som av patenthavaren, eller med dennes samtycke, har släppts ut på marknaden inom Europeiska ekonomiska samarbetsområdet, när reproduktionen eller mångfaldigandet är ett nödvändigt led i den användning för vilken det biologiska materialet har släppts ut på marknaden, förutsatt att det framställda materialet inte senare används för ytterligare reproduktion eller mångfaldigande.
3 b § (30.6.2000/650)
Med avvikelse från 3 a § 1–3 mom. innebär försäljning eller annan saluföring av vegetabiliskt reproduktionsmaterial från patenthavaren, eller med dennes samtycke, till en jordbrukare för att utnyttjas i jordbruket, att jordbrukaren har rätt att själv använda sin skörd för reproduktion eller mångfaldigande i det egna jordbruket, varvid omfattningen av och de detaljerade villkoren för denna avvikelse skall överensstämma med vad som föreskrivs i artikel 14 i rådets förordning (EG) nr 2100/94 om gemenskapens växtförädlarrätt.
Med avvikelse från 3 a § 1–3 mom. innebär försäljning eller annan saluföring av avelsboskap eller annat animaliskt reproduktionsmaterial från patenthavaren, eller med dennes samtycke, till en jordbrukare att jordbrukaren har rätt att använda den skyddade boskapen för jordbruksändamål. Denna rätt omfattar att jordbrukaren får förfoga över djuret eller annat animaliskt reproduktionsmaterial för sin jordbruksverksamhet, men inte att jordbrukaren får sälja det inom ramen för eller i syfte att bedriva kommersiell reproduktionsverksamhet.
Närmare bestämmelser om innehållet i och genomförandet av undantagen i 2 mom. kan vid behov meddelas genom förordning av statsrådet.
4 §
Den som utnyttjade uppfinning yrkesmässigt här i landet när ansökan om patent därå gjordes, må utan hinder av patentet fortsätta utnyttjandet med bibehållande av dess allmänna art, om utnyttjandet icke utgjorde uppenbart missbruk i förhållande till patentsökanden eller någon från vilken denne härleder sin rätt. Sådan rätt till utnyttjande tillkommer under motsvarande förutsättningar även den som vidtagit väsentliga åtgärder för att utnyttja uppfinningen yrkesmässigt här i landet.
Rätt som avses i 1 mom. må övergå till annan endast tillsammans med rörelse, vari den uppkommit eller utnyttjandet avsetts skola ske.
5 § (8.1.2016/23)
Utan hinder av patent får en uppfinning utnyttjas på ett utländskt fartyg, luftfartyg eller annat samfärdsmedel för dess behov, när det tillfälligt eller oavsiktligt inkommer till Finland.
Reservdelar och tillbehör till luftfartyg får utan hinder av patent införas till landet och användas här för reparation av ett utländskt luftfartyg.
5 § har ändrats genom L 23/2016, som träder i kraft genom förordning. Den tidigare formen lyder:
5 §
Utan hinder av patent må uppfinningen utnyttjas på utländskt fartyg, luftfartyg eller annat samfärdsmedel för dess behov, när det tillfälligt inkommer till Finland vid regelbunden trafik eller eljest.
Genom förordning må stadgas, att reservdelar och tillbehör till luftfartyg utan hinder av patent må införas till landet och användas här för reparation av luftfartyg, hemmahörande i främmande stat, i vilken motsvarande förmåner medgivas för finska luftfartyg.
6 § (6.6.1980/407)
En ansökan om patent på en uppfinning, som inom tolv månader före ingivningsdagen för patentansökan har angetts i en ansökan som avser patent eller nyttighetsmodell i Finland eller patent, uppfinnarcertifikat eller skydd som nyttighetsmodell i en annan stat som är ansluten eller ett annat område som är anslutet till Pariskonventionen för skydd av den industriella äganderätten (FördrS 36/1970 och FördrS 43/1975) eller till avtalet om upprättande av Världshandelsorganisationen (FördrS 5/1995), skall vid tillämpningen av 2 § 1, 2, 4 och 5 mom.
samt 4 § anses ingiven samtidigt med den tidigare ansökan, om sökanden yrkar det. Sådan prioritet kan också fås från en tidigare ansökan om skydd som inte avser en stat som är ansluten eller ett område som är anslutet till ovan nämnda konventioner, om motsvarande prioritet från en finsk patentansökan medges där den tidigare ansökan har ingivits och om den gällande lagstiftningen där i huvudsak stämmer överens med ovan nämnda konventioner. (18.11.2005/896)
Genom förordning stadgas eller genom patentmyndighetens med stöd av förordning givna beslut föreskrives huru yrkande om prioritet skall framställas och vilka handlingar som skola inges till stöd för yrkandet. Iakttagas ej ovan avsedda stadganden eller föreskrifter, får prioritet icke åtnjutas.
2 kap
Behandlingen av en nationell patentansökan och invändningsförfarandet (8.1.2016/23)
Rubriken har ändrats genom L 23/2016, som träder i kraft genom förordning. Den tidigare formen lyder: Behandlingen av patentansökan och invändningsförfarandet (21.3.1997/243)
7 § (17.6.2011/743)
Ansökan om patent görs skriftligen hos patentmyndigheten. Patentmyndigheten ska föra diarium över inkomna patentansökningar. (8.1.2016/23)
1 mom. har ändrats genom L 23/2016, som träder i kraft genom förordning. Den tidigare formen lyder:
Ansökan om patent görs skriftligen hos patentmyndigheten eller, i fall som avses i 3 kap., hos patentmyndigheten i ett annat land eller hos en internationell organisation. Patentmyndigheten ska föra diarium över inkomna patentansökningar.
Med patentmyndighet avses i denna lag patentmyndigheten i Finland, om inte något annat föreskrivs. Patentmyndighet i Finland är Patent- och registerstyrelsen i enlighet med vad som särskilt föreskrivs om detta.
7 a § (17.6.2011/743)
I det diarium som avses i 7 § 1 mom. antecknas för varje ansökan
1) ansökans diarienummer,
2) de klasser till vilka ansökan har hänförts,
3) namnet på den prövningsingenjör som handlägger ärendet,
4) sökandens namn, hemort och adress,
5) om sökanden företräds av ett ombud, ombudets namn, hemort och adress,
6) uppfinnarens namn och adress,
7) uppfinningens benämning,
8) uppgift om huruvida ansökan är en finsk ansökan, en internationell ansökan eller en europeisk patentansökan som har omvandlats till en nationell patentansökan,
9) om ansökan är en finsk patentansökan, ansökans ankomstdag och ingivningsdag,
10) om ansökan är en internationell patentansökan, den internationella ingivningsdagen samt den dag då ansökan fullföljdes i enlighet med 31 § eller inkom i enlighet med 38 §,
11) om ansökan har omvandlats från en europeisk patentansökan till en nationell ansökan, den dag då ansökan enligt den europeiska patentkonventionen (FördrS 8/1996) ingavs samt den dag då ansökan inkom till patentmyndigheten för omvandling,
12) om prioritet har begärts, var den åberopade tidigare ansökan har getts in, dagen för denna ansökan och dess nummer,
13) om ansökan har gjorts genom delning eller utbrytning, stamansökans diarienummer,
14) om det genom delning eller utbrytning från ansökan har uppkommit en ny ansökan, den avdelade eller utbrutna ansökans diarienummer,
15) om ansökan blivit offentlig i enlighet med 22 § 3 mom., den dag då ansökan blivit offentlig,
16) om ansökan är en internationell patentansökan, det internationella ansökningsnumret,
17) om ansökan har omvandlats från en europeisk patentansökan till en nationell ansökan, den europeiska patentansökans ansökningsnummer,
18) skrivelser som har kommit in och avgifter som har betalts, och
19) beslut som har fattats i ärendet.
De anteckningar som avses i 1 mom. 2, 3, 6, 7 och 16–18 punkten är sekretessbelagda tills den patentansökan som gäller anteckningarna har blivit offentlig enligt 22 §.
8 § (6.6.1980/407)
1 mom. har upphävts genom L 743/2011. (17.6.2011/743)
Ansökan skall innehålla en beskrivning av uppfinningen, vid behov innefattande även ritningar, samt bestämd uppgift om vad som söks skyddat genom patentet (patentkrav). Den omständigheten att uppfinningen avser kemisk förening medför inte att bestämd användning måste anges i patentkravet. Beskrivningen skall vara så tydlig att en fackman med ledning därav kan utöva uppfinningen. En uppfinning som avser biologiskt material eller vid utövandet av vilken används biologiskt material anses i de fall som nämns i 8 a § vara tillräckligt tydligt angiven endast om dessutom villkoren i den paragrafen är uppfyllda. (30.6.2000/650)
Ansökningen skall dessutom innehålla ett sammandrag av beskrivningen och patentkraven. Sammandraget skall tjäna enbart som teknisk information och får icke tillmätas betydelse i annat avseende.
I ansökningen skall uppfinnarens namn anges. Sökes patent av annan än uppfinnaren, skall sökanden styrka sin rätt till uppfinningen.
Beskrivningen av uppfinningen, sammandraget och patentkraven ska avfattas på finska, svenska eller engelska. De kan avfattas också på flera än ett av dessa språk. Om patentkraven och sammandraget har avfattats endast på det ena nationalspråket, ska patentmyndigheten sörja för översättningen av patentkraven och sammandraget till det andra av dessa språk, innan ansökan enligt 22 § blir offentlig. Sökanden ska betala fastställd översättningsavgift. Om patentkraven och sammandraget har avfattats endast på engelska, ska sökanden ge in en översättning till finska eller svenska av patentkraven och sammandraget innan ansökan blir offentlig enligt 22 §. Patentmyndigheten ska då vid behov sörja för översättningen av dem till det andra av dessa språk. (17.6.2011/743)
Sökanden skall erlägga fastställd ansökningsavgift. För ansökningen skall också erläggas fastställd årsavgift för varje avgiftsår som börjar innan ansökningen avgjorts slutligt. (10.5.1985/387)
Avgiftsår räknas första gången från den dag då ansökningen gjordes eller skall anses gjord och därefter från motsvarande kalenderdag. (10.5.1985/387)
8 a § (30.6.2000/650)
Om en uppfinning gäller biologiskt material eller om det vid utövandet av en uppfinning skall användas biologiskt material som varken är allmänt tillgängligt eller kan beskrivas så i ansökningshandlingarna att en fackman med ledning av dessa kan utöva uppfinningen, skall ett prov av det biologiska materialet deponeras senast den dag då ansökan görs. Det biologiska materialet skall därefter fortlöpande finnas deponerat så att den som enligt denna lag har rätt att få prov från det biologiska materialet kan få detta i Finland. Genom förordning av statsrådet bestäms var depositioner kan göras.
Upphör ett deponerat biologiskt material att vara livsdugligt eller kan av annan orsak prov inte tillhandahållas från det, kan det ersättas med en ny deposition av samma biologiska material på det sätt som bestäms genom förordning av statsrådet. Har så skett, skall den nya depositionen anses gjord den dag då den tidigare depositionen gjordes.
8 b § (18.11.2005/896)
Patentmyndigheten bestämmer en ingivningsdag för patentansökan, om
1) det av ansökan framgår att den är en patentansökan,
2) i ansökan ingår uppgifter som gör det möjligt för myndigheten att avgöra vem sökanden är och att kontakta sökanden, och
3) de handlingar som getts in i samband med ansökan innehåller sådant som skall anses som en beskrivning eller ritning eller i ansökan ingår en hänvisning till en tidigare ingiven ansökan om
patent eller nyttighetsmodell och sökanden har gett uppgifter om ingivningsdagen för ansökan om patent eller nyttighetsmodell, ansökningsnumret samt den patentmyndighet till vilken ansökan har ingivits.
Har sökanden inte följt bestämmelserna i 1 mom. för att få en ingivningsdag för ansökan, uppmanas sökanden att avhjälpa bristerna inom den tid som patentmyndigheten utsätter. Har sökanden inte avhjälpt bristerna inom utsatt tid eller har sökanden inte kunnat nås inom två månader från ansökans ankomstdag, anses ansökan inte ingiven.
Har sökanden inom den tid som satts ut enligt 2 mom. avhjälpt alla brister i ansökan för att få en ingivningsdag för ansökan, räknas som ingivningsdag den dag då alla brister har avhjälpts.
8 c § (18.11.2005/896)
Är en ansökan som gjorts i enlighet med 8 b § bristfällig och patentmyndigheten upptäcker att det i ansökan saknas en eller flera delar av beskrivningen eller ritningarna till vilka hänvisas i beskrivningen eller patentkraven, skall sökanden föreläggas att komplettera sin ansökan inom den tid som patentmyndigheten utsätter. Ges de saknade delarna in inom utsatt tid, skall som ingivningsdag för patentansökan gälla den dag då samtliga brister åtgärdats, om inte något annat följer av 2 och 3 mom.
Om i 1 mom. avsedda i efterhand inlämnade delar av en ansökan återkallas inom en månad från det att de gavs in, skall den ursprungliga ingivningsdagen för ansökan gälla.
Lämnas saknade delar av en ansökan in i enlighet med 1 mom. och prioritet begärs från en tidigare ansökan och de saknade delarna i sin helhet framgår av den tidigare ansökan, skall den ursprungliga ingivningsdagen gälla, om sökanden yrkar det och inom den tid som utsatts enligt 1 mom. lämnar in en kopia av den ansökan som prioriteten grundar sig på.
8 d § (17.6.2011/743)
Patentsökanden har rätt att få patentmyndighetens beslut på engelska, om det gäller en ansökan som avfattats på engelska och sökanden skriftligen begär engelska som beslutsspråk när patentansökan görs.
Om sökanden inte har begärt engelska som beslutsspråk när den ansökan som avses i 1 mom. gjordes, meddelar patentmyndigheten ett föreläggande, där sökanden ombeds att inom utsatt tid antingen ge in en översättning av patentansökan till finska eller svenska eller skriftligen begära engelska som beslutsspråk. Om sökanden i sitt bemötande av föreläggandet har begärt engelska som beslutsspråk, är den engelskspråkiga patentansökan grund för den fortsatta behandlingen. Om sökanden däremot har gett in en översättning av patentansökan till finska eller svenska, är den finsk- eller svenskspråkiga patentansökan grund för den fortsatta behandlingen.
Om patentmyndigheten upptäcker att översättningen av de engelskspråkiga patentkraven och sammandraget inte överensstämmer med de engelskspråkiga handlingarna, ska sökanden uppmanas åtgärda bristerna i översättningen inom utsatt tid.
9 § (6.6.1980/407)
Om sökanden det begär och erlägger fastställd avgift, skall patentmyndigheten på de villkor som genom förordning stadgas låta ansökningen bli föremål för sådan nyhetsgranskning vid
internationell nyhetsgranskningsmyndighet som avses i artikel 15 stycke 5 i den i Washington den 19 juni 1970 slutna konventionen om patentsamarbete.
10 §
I samma ansökan må icke sökas patent på två eller flera av varandra oberoende uppfinningar.
11 §
Sökes patent på uppfinning som framgår av tidigare av sökanden ingiven patentansökan, vilken icke slutligt avgjorts, skall den senare ansökningen på yrkande härom och på de villkor som stadgas i förordning anses gjord vid den tidpunkt, när de handlingar av vilka uppfinningen framgår inkommo till patentmyndigheten.
12 §
En sökande som inte har hemvist i Finland skall ha ett inom Europeiska ekonomiska samarbetsområdet bosatt ombud, som har rätt att företräda sökanden i frågor som gäller ansökan. (30.6.2000/650)
Om ett beslut som gäller en patentansökan inte har kunnat delges sökanden på den adress denne har uppgett, kan delgivningen ske genom att saken kungörs i patenttidningen som ges ut av patent- och registerstyrelsen. Delgivningen anses ha skett när ovan nämnda åtgärder har vidtagits. (21.3.1997/243)
13 § (21.3.1997/243)
Ansökan om patent får inte ändras så att patent söks på något som inte framgick av ansökan när den gjordes.
14 § (21.3.1997/243)
14 § har upphävts genom L 21.3.1997/243.
15 §
Har sökanden icke iakttagit vad som är föreskrivet om ansökan eller finner patentmyndigheten eljest hinder föreligga för bifall till ansökningen, skall sökanden föreläggas att inom viss tid avge yttrande eller vidtaga rättelse. I sammandraget kan patentmyndigheten dock, utan att höra sökanden, göra de ändringar som den finner nödvändiga. (6.6.1980/407)
Underlåter sökanden att inom förelagd tid inkomma med yttrande eller vidtaga åtgärd för att avhjälpa anmärkt brist, skall ansökningen avskrivas. Underrättelse därom skall intagas i föreläggandet.
Avskriven ansökan återupptages, om sökanden inom fyra månader efter utgången av förelagd tid inkommer med yttrande eller vidtager åtgärd för att avhjälpa brist och inom samma tid erlägger fastställd återupptagningsavgift.
Erlägger inte sökanden årsavgift enligt 8, 41 och 42 §§, skall ansökningen avskrivas utan tidigare föreläggande. Sålunda avskriven ansökan får inte återupptas. (10.5.1985/387)
16 §
Finnes även efter det yttrande avgivits hinder föreligga för bifall till ansökningen och har sökanden haft tillfälle att yttra sig över hindret, skall ansökningen avslås, om anledning ej förekommer att giva sökanden nytt föreläggande.
17 §
Påstår någon inför patentmyndigheten bättre rätt till uppfinningen än sökanden och finnes saken tveksam, må patentmyndigheten förelägga honom att väcka talan vid domstol inom viss tid vid äventyr att påståendet lämnas utan avseende vid patentansökningens fortsatta prövning.
Är tvist om bättre rätt till uppfinningen anhängig vid domstol, må patentansökningen förklaras vilande till dess målet slutligen avgjorts.
18 §
Visar någon inför patentmyndigheten att han äger bättre rätt till uppfinningen än sökanden, skall patentmyndigheten överföra ansökningen på honom, om han yrkar det. Den som får patentansökan överförd på sig skall erlägga ny ansökningsavgift.
Har överföring yrkats, må ansökningen icke avskrivas, avslås eller bifallas, ej heller återtas förrän yrkandet slutligt prövats.
19 § (21.3.1997/243)
Är ansökningen gjord i föreskriven ordning och anses det inte föreligga hinder för bifall till den, skall patentmyndigheten meddela sökanden att ansökan kan godkännas.
När det meddelande som avses i 1 mom. har lämnats sökanden, får ett sådant yrkande som avses i 11 § inte framställas och patentkraven inte ändras så att patentskyddet utvidgas.
Sökanden skall betala en fastställd tryckningsavgift inom två månader efter att ha erhållit ett meddelande enligt 1 mom. Ansökan skall avskrivas om avgiften inte betalas. En ansökan som har avskrivits återupptas, om sökanden inom fyra månader från utgången av nämnda tid betalar en tryckningsavgift samt en fastställd återupptagningsavgift.
När en uppfinnare söker patent och anhåller om befrielse från tryckningsavgiften inom två månader från det då han erhöll ett meddelande enligt 1 mom., kan patentmynhigheten bevilja honom denna befrielse, om det anses att betalandet av avgiften medför avsevärda svårigheter för honom. Om begäran avslås, skall en avgift som erlagts inom två månader från detta anses erlagd i rätt tid.
20 § (21.3.1997/243)
När sökanden har gjort det som enligt 19 § krävs av honom, skall patentmyndigheten bifalla ansökan, om hinder fortsättningsvis inte föreligger. Bifallet till ansökan skall kungöras.
Patentet har meddelats den dag då bifallet till ansökan har kungjorts. Det meddelade patentet skall antecknas i patentmyndighetens patentregister. Patenthavaren skall ges ett patentbrev.
21 § (17.6.2011/743)
Patentskriften, som innehåller en beskrivning av uppfinningen, patentkraven och ett sammandrag samt uppgift om patenthavaren och uppfinnaren ska av patentmyndigheten hållas allmänt tillgänglig från den dag då patentet meddelades. Om beslutet om bifall av ansökan i enlighet med 8 d § har meddelats på engelska, ska beskrivningen vara på engelska i patentskriften och kraven samt sammandraget förutom på engelska också på finska eller svenska.
22 §
De handlingar som gäller patent är offentliga från den dag då patentet meddelades. (21.3.1997/243)
När 18 månader har förflutit från den dag då patentansökningen gjordes eller, om prioritet yrkas, den dag från vilken prioritet begärs, skall handlingarna vara offentliga fastän patent ännu inte har meddelats. Har ansökningen avskrivits eller avslagits blir dock handlingarna offentliga endast om sökanden begär att ansökan tas upp till förnyad behandling eller anför besvär eller gör en framställning enligt 71 a eller 71 b §. (21.3.1997/243)
På framställning av sökanden skola handlingarna vara offentliga tidigare än som följer av 1 och 2 mom.
När handlingarna bliva offentliga enligt 2 eller 3 mom., skäll kungörelse därom utfärdas.
Innehåller en handling en företagshemlighet och gäller denna inte den uppfinning på vilken patent söks eller har meddelats, kan patentmyndigheten om särskilda skäl föreligger, på yrkande förordna att handlingen inte skall vara offentlig. Har ett sådant yrkande framställts, är handlingen inte offentlig innan yrkandet avslagits genom ett beslut som har vunnit laga kraft. (21.3.1997/243)
Om biologiskt material har deponerats enligt 8 a §, har var och en rätt att få prov från det biologiska materialet sedan handlingarna har blivit offentliga enligt 1, 2 eller 3 mom. Utan hinder av vad som sagts ovan får prov likväl inte lämnas ut till den som enligt gällande bestämmelser inte får ta befattning med det deponerade biologiska materialet. Prov lämnas inte heller ut till någon vars befattning med provet med hänsyn till dess skadebringande egenskaper kan vara förbunden med en påtaglig risk. (30.6.2000/650)
Till dess patent har meddelats, eller inom 20 år från den dag då patentansökan gjordes, om patentansökan slutligt har avgjorts utan att den har lett till patent, får, om sökanden begär det, ett prov från depositionen trots stadgandet i 6 mom. första meningen lämnas endast till en särskild sakkunnig. Genom förordning stadgas när sådan begäran kan framställas och vem som får anlitas som sakkunnig av den som vill få prov. (21.3.1997/243)
Den som vill få prov skall göra skriftlig framställning därom hos patentmyndigheten och förbinda sig att iaktta de genom förordning utfärdade stadganden som gäller förebyggande av missbruk av provet. Om prov får utlämnas endast till en särskild sakkunnig, skall förbindelsen avges av denne. (10.5.1985/387)
23 § (21.3.1997/243)
Om en ansökan som blivit offentlig avskrivs eller avslås, skall beslutet kungöras när det har vunnit laga kraft.
24 § (17.6.2011/743)
Var och en kan göra en invändning mot meddelat patent. Invändningen ska göras till patentmyndigheten inom nio månader från den dag då patentet meddelades. Invändningen ska göras skriftligen och ska motiveras. Den som gjort invändningen ska betala en avgift som grundar sig på lagen om avgifter för patent- och registerstyrelsens prestationer (1032/1992) och författningar som har utfärdats med stöd av den.
När en beskrivning av en uppfinning har avfattats på engelska, ska patenthavaren på begäran som framförts under invändningstiden ge in en översättning av beskrivningen till samma språk som kraven har getts in på. Översättningen av beskrivningen ska ges in till patentmyndigheten inom den tid som patentmyndigheten sätter ut. Om patentmyndigheten upptäcker att översättningen av den engelskspråkiga beskrivningen inte överensstämmer med beskrivningen, ska sökanden uppmanas åtgärda bristerna i översättningen inom utsatt tid.
Om patenthavaren inte ger in den översättning som avses i 2 mom. inom utsatt tid, kan patentmyndigheten vid vite ålägga patenthavaren att ge in en översättning eller låta göra översättningen på patenthavarens bekostnad. De handlingar som har översatts till finska eller svenska är grund för den fortsatta behandlingen.
När en invändning har gjorts mot ett patent, ska patenthavaren underrättas om detta och reserveras tillfälle att avge ett yttrande i saken. En patenthavare som inte har hemvist i Finland ska under tiden för behandlingen av invändningen ha ett ombud som avses i 12 §.
Patentmyndigheten kan, om det finns särskilda skäl till detta, beakta en invändning fastän patentet har förfallit eller förfaller enligt 51 § eller fastän invändningen återkallas. Om den som gjort invändningen återkallar den, kan han inte söka ändring i ett beslut av patentmyndigheten. Patentmyndigheten ska beakta en invändning som gjorts under invändningstiden, fastän patentet har begränsats genom ett lagakraftvunnet beslut innan invändningen gjordes.
25 § (30.6.2000/650)
Patentmyndigheten skall med anledning av en invändning upphäva ett patent om
1) det har meddelats, fastän villkoren enligt 1, 1 a, 1 b och 2 § inte har uppfyllts,
2) det avser en uppfinning som inte är så tydligt angiven att en fackman med ledning därav kan utöva den,
3) det omfattar något som inte framgick av ansökan då den gjordes, eller om
4) patentskyddet har utvidgats efter att det meddelande som avses i 19 § 1 mom. har lämnats.
Patentmyndigheten skall förkasta en invändning om det inte finns något sådant hinder som avses i 1 mom. för att hålla patentet i kraft.
Om patenthavaren under tiden för behandlingen av invändningen ändrar patentet så att det inte föreligger något sådant hinder som avses i 1 mom. för att hålla patentet i kraft i ändrad form, skall patentmyndigheten hålla patentet i kraft i ändrad form.
Om patentet hålls i kraft i ändrad form, skall patentmyndigheten hålla den ändrade patentskriften allmänt tillgänglig.
Patentmyndigheten skall kungöra ett beslut som fattats med anledning av en invändning sedan beslutet har vunnit laga kraft.
26 § (21.3.1997/243)
Ett slutligt beslut av patentmyndigheten med anledning av en patentansökan får överklagas av sökanden, om beslutet har gått sökanden emot. Ett slutligt beslut av patentmyndigheten med anledning av en invändning får överklagas av patenthavaren eller av den som gjorde invändningen, om beslutet har gått personen i fråga emot. (31.1.2013/101)
I ett beslut genom vilket en begäran som avses i 15 § 3 mom. eller 19 § 3 mom. om att en ansökan skall återupptas har avslagits eller ett yrkande som avses i 18 § om överföring av ansökan har godkänts, kan sökanden söka ändring. I ett beslut genom vilket yrkande på överföring av ansökan har avslagits kan den som har framfört yrkandet söka ändring.
I ett beslut genom vilket ett yrkande på ett sådant förordnande som avses i 22 § 5 mom. har avslagits kan den som framfört yrkandet söka ändring.
27 § (31.1.2013/101)
I de fall som avses i 26 § får ändring i patentmyndighetens beslut sökas genom besvär hos marknadsdomstolen på det sätt som föreskrivs i lagen om patent- och registerstyrelsen (575/1992).
Bestämmelser om handläggningen av besvär enligt 1 mom. i marknadsdomstolen finns i lagen om rättegång i marknadsdomstolen (100/2013).
Vad som i 22 § 5 mom. bestäms om offentligheten för en patenthandling gäller i tillämpliga delar också handlingar som ges in till marknadsdomstolen eller högsta förvaltningsdomstolen.
L om patent- och registerstyrelsen 575/1992 har upphävts genom L om Patent- och registerstyrelsen 578/2013.
27 a § (31.1.2013/101)
När patentsökanden söker ändring i ett slutligt beslut av patentmyndigheten på en patentansökan som har avfattats på engelska, ska patentsökanden till marknadsdomstolen ge in en översättning till finska eller svenska av beskrivningen av uppfinningen, sammandraget och patentkraven. Om ingen översättning har getts in tillsammans med besvären, ska marknadsdomstolen ge patentsökanden tillfälle att ge in en översättning inom den tid som marknadsdomstolen bestämmer. Om inte patentsökanden ger in en översättning inom den utsatta tiden, avvisas besvären. Samtidigt som marknadsdomstolen uppmanar patentsökanden att ge in en översättning ska den ange vilka påföljderna kan vara för att iakttagandet av uppmaningen försummas. De till finska eller svenska översatta handlingarna ligger till grund för den fortsatta handläggningen.
När patentsökanden söker ändring i ett slutligt beslut av patentmyndigheten på en patentansökan och beslutet har meddelats på engelska, ska marknadsdomstolen be patentmyndigheten ge in en översättning av beslutet till finska eller svenska. Det till finska eller svenska översatta beslutet ligger till grund för den fortsatta handläggningen.
När ändring söks i ett slutligt beslut som patentmyndigheten har meddelat med anledning av en invändning, ska patenthavaren till marknadsdomstolen ge in en översättning av beskrivningen till finska eller svenska, om de fullständiga patenthandlingarna inte finns tillgängliga på finska eller svenska. Marknadsdomstolen ska vid behov ge patenthavaren tillfälle att ge in en översättning inom den tid som marknadsdomstolen bestämmer. Om patenthavaren inte ger in en översättning inom utsatt tid, kan marknadsdomstolen vid vite ålägga patenthavaren att ge in en översättning eller låta göra översättningen på patenthavarens bekostnad. Samtidigt som marknadsdomstolen uppmanar patenthavaren att ge in en översättning ska den ange vilka påföljderna kan vara för att iakttagandet av uppmaningen försummas. De till finska eller svenska översatta handlingarna ligger till grund för den fortsatta handläggningen.
27 b § (17.6.2011/743)
Om beskrivningen av uppfinningen och patentkraven har avfattats på engelska och beslutsspråket är engelska, har patenthavaren möjlighet att ge patentmyndigheten en rättad översättning. Patenthavaren ska betala en publikationsavgift för översättningen. Patentmyndigheten ska utan dröjsmål utfärda kungörelse om rättelsen på finska och svenska och så snart som möjligt hålla kopior av den rättade översättningen allmänt tillgängliga. Sedan kungörelsen har utfärdats gäller den rättade översättningen i stället för den tidigare.
Har någon, innan rättad översättning blev gällande, i god tro börjat utnyttja uppfinningen yrkesmässigt här i landet på ett sådant sätt som enligt den tidigare översättningen inte utgjorde ett intrång i patenthavarens rätt eller vidtagit väsentliga åtgärder i detta syfte, får han den rätt som anges i 71 c § 2 och 3 mom.
3 kap (6.6.1980/407)
Internationell patentansökan
28 § (6.6.1980/407)
Med internationell patentansökan avses ansökan som göres enligt konventionen om patentsamarbete.
Internationell patentansökan inges till patentmyndighet eller internationell organisation som enligt konventionen om patentsamarbete och tillämpningsföreskrifterna till denna är behörig att mottaga sådan ansökan (mottagande myndighet). Mottagande myndighet i Finland är patent- och registerstyrelsen i enlighet med vad därom genom förordning stadgas. För internationell patentansökan som inges här skall sökanden erlägga fastställd avgift.
Vad i 29–38 §§ stadgas gäller internationell patentansökan som omfattar Finland.
29 § (18.11.2005/896)
En internationell patentansökan, för vilken den mottagande myndigheten fastställt internationell ingivningsdag, har här i landet samma verkan som en finsk patentansökan som har ingivits
nämnda dag. Vad som föreskrivs i 2 § 2 mom. andra meningen skall dock gälla en internationell ansökan endast om denna fullföljts enligt 31 §.
30 § (6.6.1980/407)
Internationell patentansökan skall anses återkallad såvitt avser Finland i de fall som åsyftas i artikel 24 stycke 1 underpunkterna i och ii i konventionen om patentsamarbete.
31 § (19.11.2004/990)
Om sökanden vill fullfölja en internationell ansökan i fråga om Finland, ska han inom 31 månader från den internationella ingivningsdagen eller, om prioritet yrkas, den dag från vilken prioritet begärs, till patentmyndigheten ge in en översättning av den internationella patentansökan till finska, svenska eller engelska i den omfattning som bestäms genom förordning av statsrådet eller, om ansökan är avfattad på finska, svenska eller engelska, en kopia av ansökan. Sökanden ska inom samma tid betala fastställd avgift till patentmyndigheten. (17.6.2011/743)
Om sökanden har betalt en fastställd avgift enligt 1 mom., kan han inge den översättning eller kopia som krävs inom en ytterligare frist om två månader, förutsatt att en fastställd tilläggsavgift betalas inom den senare fristen.
Iakttar inte sökanden bestämmelserna i denna paragraf, skall ansökningen anses återkallad såvitt avser Finland.
32 § (19.11.2004/990)
32 § har upphävts genom L 19.11.2004/990.
33 § (6.6.1980/407)
Om en internationell ansökan har fullföljts enligt 31 §, gäller i fråga om ansökningen och dess handläggning bestämmelserna i 2 kap., om inte annat bestäms i denna paragraf eller i 34–37 §. Ansökningen kan endast på framställning av sökanden upptas till prövning före utgången av den frist som föreskrivs i 31 § 1 mom. (19.11.2004/990)
Sökandens skyldighet enligt 12 § att ha ett inom Europeiska ekonomiska samarbetsområdet bosatt ombud inträder först då ansökan kan upptagas till prövning. (30.6.2000/650)
Bestämmelserna i 22 § 2 och 3 mom. blir tillämpliga redan innan ansökan fullföljts så snart sökanden fullgjort sin skyldighet enligt 31 § att ge in en översättning av ansökan eller, om ansökan är avfattad på finska, svenska eller engelska, så snart sökanden gett in en avskrift av den till patentmyndigheten. (17.6.2011/743)
Vid tillämpning av 48, 56 och 60 §§ anses internationell patentansökan ha blivit offentlig så snart sökanden har fullgjort sina skyldigheter enligt 3 mom. (10.5.1985/387)
Uppfyller patentansökningen de krav rörande form och innehåll som föreskrivas i konventionen om patentsamarbete och tillämpningsföreskrifterna till denna, skall den godtagas i dessa avseenden.
34 § (21.3.1997/243)
Internationell patentansökan får ej godkännas för utläggning eller avslås före utgången av den frist som stadgas genom förordning, om inte sökanden samtycker till att ansökningen avgörs dessförinnan.
35 § (18.11.2005/896)
Utan sökandens samtycke får patentmyndigheten inte publicera en internationell patentansökan i tryckt form eller på liknande sätt och inte heller meddela patent på en uppfinning som är föremål för en sådan patentansökan förrän ansökan publicerats av internationella byrån hos Världsorganisationen för den intellektuella äganderätten eller 20 månader har förflutit från den internationella ingivningsdagen eller, om prioritet har yrkats, från den dag från vilken prioriteten begärs.
36 § (6.6.1980/407)
Har del av internationell patentansökan icke varit föremål för internationell nyhetsgranskning eller förberedande patenterbarhetsprövning på den grund att ansökningen bedömts omfatta av varandra oberoende uppfinningar och att sökanden ej inom föreskriven tid erlagt tilläggsavgift enligt konventionen om patentsamarbete, skall patentmyndigheten pröva om bedömningen var riktig. Finnes detta vara fallet, skall den del av ansökningen som icke varit föremål för sådan granskning eller prövning anses återkallad hos patentmyndigheten, om ej sökanden erlägger föreskriven avgift till myndigheten inom två månader från det sökanden fick del av patentmyndighetens beslut. Finner patentmyndigheten att bedömningen ej var riktig, skall myndigheten fortsätta handläggningen av ansökningen i dess helhet.
Sökanden kan söka ändring i ett beslut som avses i 1 mom. och i vilket patentmyndigheten funnit att ansökan omfattar av varandra oberoende uppfinningar. Härvid skall 27 § 1 mom. iakttas i tillämpliga delar. (18.11.2005/896)
Fastställer besvärsmyndigheten patentmyndighetens beslut, räknas fristen för erläggande av avgift som avses i 1 mom. andra meningen från det besvärsmyndighetens beslut vann laga kraft.
37 § (6.6.1980/407)
Har del av internationell patentansökan icke varit föremål för internationell förberedande patenterbarhetsprövning på grund av att sökanden inskränkt patentkraven efter anmodan av myndighet för sådan prövning att antingen inskränka kraven eller betala tilläggsavgift, skall den icke prövade delen av ansökningen anses återkallad hos patentmyndigheten, om ej inskränka kraven eller betala tilläggsavgifter, sökanden erlägger föreskriven avgift inom två månader från det sökanden mottog av patentmyndigheten till honom avsänd underrättelse därom.
38 § (6.6.1980/407)
Har den mottagande myndigheten vägrat att fastställa internationell ingivningsdag för en internationell patentansökan eller förklarat att ansökan skall anses återkallad eller att ett yrkande om att ansökan skall omfatta Finland skall anses återkallat, skall patentmyndigheten på begäran av sökanden pröva om detta beslut var riktigt. Detsamma gäller ett avgörande av den internationella byrån om att ansökan skall anses återkallad. (18.11.2005/896)
Begäran om prövning enligt 1 mom. skall framställas till den internationella byrån inom den frist som stadgas genom förordning. Sökanden skall inom samma tid till patentmyndigheten inge översättning av ansökningen i den omfattning som stadgas genom förordning samt erlägga fastställd ansökningsavgift. (10.5.1985/387)
Finner patentmyndigheten att den mottagande myndighetens eller den internationella byråns beslut inte var riktigt, skall patentmyndigheten handlägga ansökan enligt 2 kap. Har någon internationell ingivningsdag inte fastställts av den mottagande myndigheten, skall ansökan anses ingiven den dag som enligt patentmyndigheten borde ha fastställts som internationell ingivningsdag. Uppfyller ansökan de krav när det gäller form och innehåll som föreskrivs i konventionen om patentsamarbete och tillämpningsföreskrifterna till denna, skall den godtas i dessa avseenden. (18.11.2005/896)
Stadgandena i 2 § 2 mom. andra meningen äga tillämpning på ansökan som upptagits till handläggning enligt 3 mom., om ansökningen blir offentlig enligt 22 §.
4 kap
Patents omfattning och giltighetstid
39 §
Patentskyddets omfattning bestämmes av patentkraven. För förståelse av patentkraven må ledning hämtas från beskrivningen.
40 § (6.6.1980/407)
Meddelat patent kan upprätthållas intill dess 20 år förflutit från den dag då patentansökningen gjordes.
För patent skall erläggas fastställd årsavgift för varje avgiftsår som börjar efter det patentet meddelades. Om patentet har meddelats innan årsavgifter för patentansökningen har börjat förfalla enligt 41 §, skall dock patenthavaren, när årsavgiften för patentet första gången förfaller till betalning, erlägga årsavgifter också för avgiftsår som börjat före patentmeddelandet. (10.5.1985/387)
5 kap
Betalning av årsavgifter (10.5.1985/387)
41 § (10.5.1985/387)
Årsavgift förfaller till betalning sista dagen i den kalendermånad under vilken avgiftsåret börjar. Årsavgifterna för de två första avgiftsåren förfaller dock först samtidigt med avgiften för det tredje avgiftsåret. Årsavgifter får inte erläggas tidigare än sex månader innan de förfaller till betalning.
För en sådan senare ansökan som avses i 11 § förfaller årsavgifterna för ett avgiftsår som har börjat före ankomstdagen för den senare ansökan eller som börjar inom två månader från ankomstdagen, först den sista dagen av den andra månaden som följer på ankomstdagen. Likaså förfaller årsavgifterna för en internationell patentansökan först den sista dagen i den månad som
infaller två månader efter den dag då ansökan fullföljdes enligt 31 § eller upptogs till behandling enligt 38 §, då det avgiftsår som det är fråga om har börjat före den sistnämnda dagen eller börjar inom två månader därefter. (18.11.2005/896)
Årsavgift jämte fastställd förhöjning får erläggas inom sex månader efter förfallodagen.
42 § (10.5.1985/387)
Är uppfinnaren sökande eller innehavare av patent och har han avsevärd svårighet att erlägga årsavgifterna, kan patentmyndigheten medge honom anstånd med betalningen av avgifterna, om han gör framställning därom senast när årsavgifterna första gången förfaller till betalning. Anstånd kan medges med upp till tre år i sänder, dock längst till dess tre år har förflutit från patentmeddelandet. Framställning om förlängt anstånd skall göras innan medgivet anstånd har gått ut.
Avslås en framställning om anstånd eller förlängt anstånd, skall avgift som erläggs inom två månader därefter anses erlagd i rätt tid.
Årsavgifter, med vilkas erläggande anstånd medgivits enligt 1 mom., får med samma förhöjning som avses i 41 § 3 mom. erläggas inom sex månader efter den tidpunkt till vilken anstånd har erhållits.
6 kap
Övelåtelse, licens och tvångslicens
43 §
Har patenthavaren medgivit annan rätt att yrkesmässigt utnyttja uppfinningen (licens), äger denne överlåta sin rätt vidare endast om avtal träffats därom.
44 §
Har patent övergått på annan eller licens upplåtits, skall på begäran anteckning därom göras i patentregistret. Detsamma gäller pantsättning av patent.
Visas det att en i patentregistret antecknad licens eller panträtt har upphört att gälla, ska anteckningen om den avföras. (8.1.2016/23)
2 mom. har ändrats genom L 23/2016, som träder i kraft genom förordning. Den tidigare formen lyder:
Visas att i registret antecknad licens eller panträtt upphört att gälla, skall anteckningen därom avföras.
Om ett patent har utmätts, ska patentmyndigheten anteckna detta i patentregistret på anmälan från utmätningsmannen. (8.1.2016/23)
3 mom. har tillfogats genom L 23/2016, som träder i kraft genom förordning.
Vad i 1 och 2 mom. stadgats om upplåtelse och upphörande av licens skall även gälla tvångslicens och rätt som avses i 53 § 2 mom.
I mål eller ärende angående patent skall den anses som patenthavare, vilken senast blivit införd i patentregistret i sådan egenskap.
Om någon hos patentmyndigheten begärt att anteckning ska göras i patentregistret om att ett patent har överlåtits till honom eller att han förvärvat en licens eller panträtt, och var han då i god tro beträffande sin rätt, är tidigare överlåtelse av patentet eller upplåtelse av rätt därtill till någon annan inte gällande mot honom, om den andra inte innan dess har bett att få sitt förvärv antecknats i patentregistret. (8.1.2016/23)
6 mom. (tidigare 5 mom.) har ändrats genom L 23/2016, som träder i kraft genom förordning. Den tidigare formen lyder:
Har någon hos patentmyndigheten begärt att anteckning göres i registret om att patent överlåtis till honom eller att han förvärvat licens eller panträtt, och var han därvid i god tro beträffande sin rätt, är tidigare överlåtelse av patentet eller upplåtelse av rätt därtill till annan icke gällande mot honom, om den andre icke därförinnan begärt anteckning om sitt förvärv.
45 §
Har tre år förflutit sedan patent meddelades och samtidigt fyra år förflutit sedan patentansökningen gjordes och uppfinningen inte utövas eller bringas till användning i Finland i skäligt omfång, kan den som i Finland vill utöva uppfinningen erhålla tvångslicens därtill, om godtagbar anledning till underlåtenheten saknas. (22.12.1995/1695)
Under förutsättning av ömsesidighet må genom förordning stadgas, att vid tillämpning av 1 mom. utövning i främmande stat skall jämställas med utövning här i landet.
46 §
Innehavare av patent på uppfinning, vars utnyttjande är beroende av annan tillhörigt patent, äger erhålla tvångslicens att utnyttja den uppfinning som skyddas därav, om detta finnes skäligt på grund av den förstnämnda uppfinningens betydelse eller eljest särskilda skäl föreligga.
Innehavare av patent, till vilket tvångslicens åtnjutes enligt 1 mom., äger erhålla tvångslicens att utnyttja den andra uppfinningen, om det icke föreligger särskilda skäl däremot.
46 a § (30.6.2000/650)
Kan en förädlare inte erhålla eller utnyttja en växtförädlarrätt utan att göra intrång i ett tidigare meddelat patent, får förädlaren ansöka om tvångslicens att utan ensamrätt utnyttja den uppfinning som skyddas av patentet mot lämplig avgift, om en sådan licens är nödvändig för att den växtsort som skall skyddas skall kunna utnyttjas. Om förädlaren beviljas en sådan tvångslicens, har patenthavaren på skäliga villkor rätt till en ömsesidig licens att använda den skyddade sorten.
De som ansöker om sådan licens som avses i 1 mom. skall visa att de utan framgång har vänt sig till patenthavaren för att erhålla ett licensavtal och att växtsorten utgör ett viktigt tekniskt framsteg av betydande ekonomiskt intresse i förhållande till den uppfinning som avses i patentet.
I lagen om växtförädlarrätt (789/1992) bestäms om patenthavarens rätt att få tvångslicens att utnyttja en sort som har skyddats med växtförädlarrätt.
L om växtförädlarrätt 789/1992 har upphävts genom L 1279/2009. Se L om växtförädlarrätt 1279/2009 32 §.
47 §
Om hänsyn till allmänt intresse av synnerlig vikt så kräver, äger den som vill yrkesmässigt utnyttja uppfinning, vara annan har patent, erhålla tvångslicens därtill.
48 § (8.1.2016/23)
Den som utnyttjade en patentsökt uppfinning yrkesmässigt här i landet när handlingarna i ansökningsärendet blev offentliga har, om ansökningen leder till patent, rätt att erhålla tvångslicens till utnyttjandet, om synnerliga skäl föreligger och han saknat kännedom om ansökningen och det inte heller skäligen kan anses att han skulle ha kunnat skaffa sig kännedom om den. Rätt att erhålla tvångslicens till utnyttjandet har under motsvarande förutsättningar även den som vidtagit väsentliga åtgärder för att utnyttja uppfinningen yrkesmässigt i Finland. Tvångslicensen kan avse även tiden innan patentet meddelades.
48 § har ändrats genom L 23/2016, som träder i kraft genom förordning. Den tidigare formen lyder:
48 §
Den som utnyttjade patentsökt uppfinning yrkesmässigt här i landet när handlingarna i ansökningsärendet blevo offentliga enligt 22 § äger, om ansökningen leder till patent, erhålla tvångslicens till utnyttjandet, om synnerliga skäl föreligga samt han saknat kännedom om ansökningen och det ej heller skäligen kan anses, att han skulle ha kunnat skaffa sig kännedom därom. Sådan rått tillkommer under motsvarande förutsättningar även den som vidtagit väsentliga åtgärder för att utnyttja uppfinningen yrkesmässigt här i landet. Tvångslicens kan avse även tid innan patentet meddelades.
49 § (22.12.1995/1695)
Tvångslicens får meddelas endast den som kan antas ha förutsättningar att utnyttja uppfinningen på ett godtagbart sätt och i överensstämmelse med licensen och som innan ett yrkande som gäller tvångslicens framställs, bevisligen har försökt erhålla licens för en patentskyddad uppfinning på skäliga affärsmässiga villkor. Tvångslicens hindrar inte patenthavaren från att själv utnyttja uppfinningen eller att upplåta licens. Tvångslicens kan övergå till någon annan endast tillsammans med rörelse i vilken den utnyttjas eller utnyttjandet har avsetts ske.
50 § (31.1.2013/101)
Tvångslicens meddelas av domstol, som även bestämmer i vilken omfattning uppfinningen får utnyttjas samt fastställer vederlaget och övriga villkor för licensen. När väsentligen ändrade förhållanden kräver det, kan domstolen på yrkande av endera parten upphäva licensen eller fastställa nya villkor för denna.
Marknadsdomstolen är den behöriga myndighet som avses i artikel 3 första stycket i Europaparlamentets och rådets förordning (EG) nr 816/2006 om tvångslicensiering av patent för tillverkning av läkemedelsprodukter för export till länder med folkhälsoproblem.
7 kap
Begränsning och upphörande av patent (18.11.2005/896)
51 § (10.5.1985/387)
Erläggs inte årsavgift för patent enligt stadgandena i 40, 41 och 42 §§, är patentet förfallet från ingången av det avgiftsår för vilket avgiften inte har erlagts.
52 §
På talan därom skall domstolen förklara ett patent ogiltigt om
1) det avser en uppfinning som inte fyller villkoren i 1, 1 a, 1 b och 2 §,
2) det avser en uppfinning som inte är så tydligt angiven att en fackman med ledning därav kan utöva den,
3) det omfattar något som inte framgick av ansökan när den gjordes, eller om
4) patentskyddet har utvidgats efter att det meddelande som avses i 19 § 1 mom. har lämnats.
(30.6.2000/650)
I samband med behandlingen av en talan om ogiltigförklarande av ett patent kan patenthavaren begära att domstolen skall begränsa patentet i enlighet med de ändrade patentkraven. En begäran om begränsning skall göras innan ärendet överförs till huvudförhandling. Görs en begäran om begränsning, skall frågan om denna avgöras separat innan behandlingen av det ärende som gäller ogiltigförklarande av patentet fortgår. Begränsningen skall uppfylla de villkor som anges i 53 b §. Godkänner domstolen begränsningsbegäran, är det på detta sätt begränsade patentet grund för den fortsatta behandlingen. Ändring i ett beslut som gäller begäran om begränsning kan sökas först i samband med sökande av ändring i en dom som meddelats med anledning av en talan om ogiltigförklarande av patentet. (18.11.2005/896)
Patent får ej förklaras ogiltigt på den grund att den som erhållit patentet varit berättigad till blott viss andel däri. (6.6.1980/407)
Utom i det fall som avses i 5 mom. kan talan föras av var och en som lider förfång av patentet eller, om det anses påkallat från allmän synpunkt, av en myndighet om vilken bestäms genom förordning av statsrådet. (18.11.2005/896)
Talan som grundas på att patent meddelats annan än den som är berättigad till patentet enligt 1 §, må föras endast av den som påstår sig berättigad till patentet. Talan skall väckas inom ett år efter erhållen kännedom om patentets meddelande och de övriga omständigheter, på vilka talan grundas. Var patenthavaren i god tro när patentet meddelades eller när det övergick på honom, må talan ej väckas senare än tre år efter patentets meddelande.
53 §
Har patent meddelats någon annan än den som är berättigad till patentet enligt 1 §, skall domstolen på talan av den berättigade överföra patentet på honom eller henne. I fråga om den tid inom vilken talan skall väckas skall det som föreskrivs i 52 § 5 mom. iakttas. (18.11.2005/896)
Har den som frånkännes patentet i god tro börjat utnyttja uppfinningen yrkesmässigt här i landet eller vidtagit väsentliga åtgärder därför, äger han mot skäligt vederlag och på skäliga villkor i övrigt fortsätta det påbörjade eller igångsätta det tillämnade utnyttjandet med bibehållande av dess allmänna art. Sådan rätt tillkommer under motsvarande förutsättningar även innehavare av licens som är antecknad i patentregistret.
Rätt enligt 2 mom. må övergå till annan endast tillsammans med rörelse, vari den utnyttjas eller utnyttjandet avsetts skola ske.
53 a § (18.11.2005/896)
En patenthavare får ansöka om begränsning av patent genom att lämna in en skriftlig begäran om detta till patentmyndigheten. Begäran om begränsning skall innehålla
1) patenthavarens namn och adress,
2) patentets registernummer,
3) de begränsade patentkraven samt beskrivning och ritningar om dessa har ändrats,
4) om patenthavaren företräds av ett ombud, dennes namn, hemort och adress, samt
5) handläggningsavgift.
Följs inte bestämmelserna i 1 mom., ger patentmyndigheten sökanden en uppmaning att avhjälpa bristerna inom utsatt tid. Följs inte uppmaningen inom den tid som patentmyndigheten utsatt, avslås begäran. Sökanden har rätt att söka ändring i ett dylikt beslut.
Pågår behandlingen av en invändning som gäller patentet eller är en talan enligt 52 § om ogiltigförklarande anhängig vid domstol, upptas begäran inte till prövning. I detta fall returneras handläggningsavgiften till sökanden.
Görs en invändning mot ett patent eller väcks en talan om ogiltigförklarande av ett patent sedan begränsning har begärts, men innan beslutet om begränsning har vunnit laga kraft, avslutas begränsningsförfarandet.
53 b § (18.11.2005/896)
En förutsättning för att begäran om patentbegränsning skall godkännas hos patentmyndigheten eller vid domstol är att det patent som enligt begäran skall begränsas uppfyller följande villkor:
1) patentet avser en uppfinning som är så tydligt beskriven att en fackman med ledning av beskrivningen kan utöva uppfinningen,
2) patentet omfattar inte något som inte framgick av ansökan när den gjordes, och
3) patentskyddet har inte utvidgats från det skydd som omfattade det patent som meddelats eller det vid ett invändningsförfarande godkända patentet eller från skyddet enligt ett tidigare fattat begränsningsbeslut.
53 c § (18.11.2005/896)
Har patenthavaren hos det europeiska patentverket begärt att ett patent skall begränsas i enlighet med artikel 105 a i den europeiska patentkonventionen (FördrS 8/1996), skall patentmyndigheten skjuta upp behandlingen av begäran om begränsning enligt 53 a § 1 mom. till dess det europeiska patentverket har fattat ett slutligt beslut i saken.
Har patenthavaren hos det europeiska patentverket begärt att ett patent skall upphävas i enlighet med artikel 105 a i den europeiska patentkonventionen, skall patentmyndigheten skjuta upp behandlingen av en anmälan om upphörande enligt 54 § till dess det europeiska patentverket har fattat ett slutligt beslut i saken.
Har ett patent utmätts eller pågår en tvist om överföring av ett patent, skall patentmyndigheten skjuta upp behandlingen av en begäran enligt 53 a § 1 mom. och en anmälan enligt 54 § till dess utmätningen har förfallit eller tvisten om överföring av patentet har blivit slutligt avgjord.
53 d § (18.11.2005/896)
Anser patentmyndigheten att det finns hinder för att bifalla en begäran som avses i 53 a § 1 mom., skall patenthavaren ges en möjlighet att yttra sig i saken. Anser patentmyndigheten fortfarande trots yttrandet att begäran inte kan bifallas, skall den avslås och patentet upprätthålls i oförändrad form. Patenthavaren har rätt att söka ändring i ett slutligt beslut av patentmyndigheten, om beslutet har gått honom eller henne emot.
Anser patentmyndigheten att det inte finns något hinder för att bifalla en begäran som avses i 53 a § 1 mom., skall patentet begränsas enligt begäran. Det beslut som gäller godkännande av en begränsning skall kungöras i enlighet med 55 §. Den ändrade patentskriften, som innehåller en beskrivning av det begränsade patentet, eventuella ritningar och begränsade patentkrav samt uppgift om patenthavaren skall av patentmyndigheten hållas allmänt tillgänglig från det begränsande patentets kungörelsedag. Patentmyndigheten skall se till att de begränsade patentkraven vid behov kan fås på finska och svenska. Sökanden skall betala fastställd översättningsavgift.
53 e § (18.11.2005/896)
Ett lagakraftvunnet beslut av patentmyndigheten om godkännande av en begränsning i enlighet med 53 d § 2 mom. och ett lagakraftvunnet domstolsbeslut om begränsning av patent i enlighet med 52 § 2 mom. gäller från ingivningsdagen för patentansökan.
53 f § (18.11.2005/896)
Återkallar patenthavaren en begäran om begränsning som avses i 53 a § 1 mom., avbryts begränsningsförfarandet slutligt den dagen. Begäran om begränsning kan inte längre återkallas när ett slutligt beslut om godkännande av begränsningen har fattats.
54 §
Avstår patenthavaren skriftligen hos patentmyndigheten från patentet, skall myndigheten förklara att patentet har upphört i sin helhet. Patentet anses ha upphört från och med patentansökans ingivningsdag. Patenthavaren har rätt att söka ändring i ett slutligt beslut av patentmyndigheten, om beslutet har gått honom eller henne emot. (18.11.2005/896)
Är patent utmätt eller är tvist om överföring av patent anhängig, må patentet icke förklaras upphört så länge utmätningen består eller tvisten icke blivit slutligt avgjord. Detsamma gäller, om panträtt är antecknad i patentregistret.
55 § (18.11.2005/896)
När ett patent förfallit, upphört eller begränsats eller när det genom en lagakraftvunnen dom förklarats ogiltigt eller blivit överfört, skall patentmyndigheten utfärda kungörelse om detta.
8 kap
Uppgiftsskyldighet rörande patent
56 §
Åberopar en patentsökande sin ansökan gentemot någon annan innan handlingarna i ansökningsärendet blivit offentliga enligt 22 §, är sökanden skyldig att på begäran lämna sitt samtycke till att denne får ta del av handlingarna. Omfattar patentansökan en sådan deposition av biologiskt material som avses i 8 a §, skall samtycket också inbegripa rätt att få prov från depositionen. Bestämmelserna i 22 § 6 mom. 2 och 3 meningen samt 7 och 8 mom. tillämpas även då någon vill få prov med stöd av ett sådant samtycke. (30.6.2000/650)
Den som genom direkt hänvändelse till annan, i annons eller genom påskrift på vara eller dess förpackning eller på annat sätt angiver att patent sökts eller meddelats utan att samtidigt lämna upplysning om ansökningens eller patentets nummer, är skyldig att på begäran utan dröjsmål lämna sådan upplysning. Angives icke uttryckligen att patent sökts eller meddelats men är vad som förekommer ägnat att framkalla uppfattningen att så är fallet, skall på begäran utan dröjsmål lämnas upplysning huruvida patent sökts eller meddelats.
9 kap
Ansvar, ersättningsskyldighet och domstolsförfarande
57 § (21.4.1995/717)
Om någon gör intrång i den ensamrätt som ett patent medför (patentintrång), kan domstolen förbjuda honom att fortsätta eller upprepa handlingen.
Den som uppsåtligen begår patentintrång ska för patentförseelse dömas till böter. För patentförseelse döms även den som i strid med bestämmelser i det i Bryssel den 19 februari 2013 ingångna avtalet om en enhetlig patentdomstol uppsåtligen gör intrång i den rätt som ett europeiskt patent som hör till avtalets tillämpningsområde medför. För patentförseelse döms inte, om gärningen utgör ett brott mot industriell rättighet enligt 49 kap. 2 § i strafflagen (39/1889). (8.1.2016/23)
2 mom. har ändrats genom L 23/2016, som träder i kraft genom förordning. Den tidigare formen lyder:
Den som uppsåtligen begår patentintrång skall, om inte gärningen skall bestraffas som ett brott mot industriell rättighet enligt 49 kap. 2 § strafflagen, för patentförseelse dömas till böter.
Åklagaren får inte väcka åtal för patentförseelse, om inte målsäganden har anmält brottet till åtal. (13.5.2011/478)
57 a § (22.12.1995/1695)
Om patent har meddelats för ett förfarande för framställning av en ny produkt, skall en likadan produkt som framställts utan patenthavarens samtycke anses tillverkad med det patenterade förfarandet, om inte något annat bevisas.
Vid framläggande av motbevis skall svarandens legitima intresse att skydda sina affärshemligheter beaktas.
57 b § (21.7.2006/684)
När domstolen behandlar talan enligt 57 § 1 mom. kan den på yrkande av patenthavaren vid vite förordna att administratören av en sändare, server eller någon annan sådan anordning eller någon annan tjänstelevererande mellanhand avbryter den användning som påstås göra intrång i ett patent (föreläggande om avbrytande), om det inte kan anses oskäligt med hänsyn till rättigheterna för den person som påstås göra intrång i patentet eller med hänsyn till mellanhänders eller patenthavarens rättigheter.
Innan talan enligt 57 § 1 mom. väcks kan domstolen på ansökan av patenthavaren meddela ett föreläggande om avbrytande, om det finns förutsättningar för det enligt 1 mom. och om det är uppenbart att patenthavarens rättigheter annars allvarligt äventyras. Domstolen ska ge den mot vilken föreläggande begärs och den som påstås ha gjort intrång i patentet tillfälle att bli hörda. Delgivning till den mot vilken ett föreläggande har sökts kan ske per post, telefax eller elektronisk post. (31.1.2013/101)
Domstolen kan på begäran meddela det föreläggande om avbrytande som avses i 2 mom. interimistiskt utan att höra den som påstås ha gjort intrång, om ärendets brådskande natur nödvändigtvis kräver det. Föreläggandet är i kraft tills något annat bestäms. Den som påstås ha gjort ett intrång skall utan dröjsmål efter att föreläggandet har meddelats beredas tillfälle att bli hörd. När denne har hörts skall domstolen utan dröjsmål besluta om föreläggandet skall vara i kraft eller återkallas.
Ett föreläggande om avbrytande som meddelats med stöd av denna paragraf får inte äventyra tredje mans rätt att sända och ta emot meddelanden. Ett föreläggande om avbrytande träder i kraft när sökanden ställer en sådan säkerhet hos utmätningsmannen som avses i 8 kap. 2 § i utsökningsbalken (705/2007). Bestämmelser om möjligheten att befrias från att ställa säkerhet finns i 7 kap. 7 § i rättegångsbalken. Ett föreläggande om avbrytande som meddelats med stöd av 2 eller 3 mom. förfaller om inte talan enligt 57 § 1 mom. väcks i domstol inom en månad från det att föreläggandet meddelades. (31.1.2013/101)
Den som begärt ett föreläggande om avbrytande skall ersätta den som meddelats föreläggandet liksom också den som påstås ha gjort intrång för den skada som orsakas av att föreläggandet verkställs samt för kostnaderna i ärendet, om talan enligt 57 § 1 mom. förkastas eller avvisas utan prövning eller om behandlingen av ärendet avskrivs som en följd av att käranden återtagit talan eller uteblivit från rätten. Samma gäller om föreläggandet om avbrytande återkallas med stöd av 3 mom. eller förfaller med stöd av 4 mom. När talan om ersättning av skada och kostnader väcks skall 7 kap. 12 § i rättegångsbalken iakttas.
58 §
Den som uppsåtligen eller av oaktsamhet begår patentintrång är skyldig utgiva skälig ersättning för utnyttjandet av uppfinningen samt ersättning för den ytterligare skada som intrånget medför. Föreligger endast ringa oaktsamhet, må ersättningen jämkas.
Begår någon patentintrång utan uppsåt eller oaktsamhet, är han skyldig att utgiva ersättning för utnyttjandet av uppfinningen, om och i den mån det finnes skäligt.
Talan om ersättning för patentintrång må avse skada endast under de fem senaste åren innan talan väcktes. För skada, varom talan ej förts inom tid som nu sagts, är rätten till ersättning förlorad.
59 §
På yrkande av den som lidit patentintrång äger rätten efter vad som finnes skäligt till förebyggande av fortsatt intrång förordna, att patentskyddat alster, som tillverkats utan patenthavarens lov, eller föremål, vars användande skulle innebära patentintrång, skall på visst sätt ändras eller sättas i förvar för återstoden av patenttiden eller förstöras eller, i fråga om patentskyddat alster, mot lösen utlämnas till den som lidit intrånget. Vad nu sagts gäller ej mot den som i god tro förvärvat egendomen eller särskild rätt därtill och själv icke begått patentintrång.
Egendom som avses i 1 mom. kan tas i beslag, när det kan antas att ett brott som nämns i 49 kap. 2 § i strafflagen eller 57 § i denna lag har begåtts. Härvid ska iakttas vad som i tvångsmedelslagen (806/2011) föreskrivs om beslag. (22.7.2011/863)
Utan hinder av vad som stadgas i 1 mom. må rätten, om synnerliga skäl föreligga, på yrkande förordna att innehavare av egendom som avses i 1 mom., skall äga förfoga över egendom under återstoden av patenttiden eller del därav mot skäligt vederlag och på skäliga villkor i övrigt.
60 § (21.3.1997/243)
Utnyttjar någon yrkesmässigt patentsökt uppfinning efter det handlingarna i ansökningsärendet blivit offentliga enligt 22 §, skall vad som stadgas om patentintrång äga motsvarande tillämpning om patent därefter meddelas. Innan patent meddelats enligt 20 § omfattar patentskyddet dock endast vad som framgår såväl av patentkraven i deras lydelse när ansökan blev offentlig som av patentkraven enligt patentet. Till straff får inte dömas, och ersättning för skada på grund av utnyttjande som sker innan patent har meddelats, kan bestämmas endast enligt 58 § 2 mom.
Om beskrivningen av uppfinningen, sammandraget och patentkraven har avfattats på engelska, fås det skydd som avses i 1 mom. inte förrän patentkraven har getts in till patentmyndigheten översatta till finska eller svenska. (17.6.2011/743)
Bestämmelserna i 58 § 3 mom. som gäller skadestånd tillämpas inte, om ersättningstalan väcks inom ett år från utgången av den invändningstid som gäller för patentet eller, om invändning har gjorts, inom ett år från det att patentet har upprätthållits genom ett beslut som vunnit laga kraft. (18.11.2005/896)
60 a § (21.7.2006/684)
Domstolen kan i ett tvistemål som gäller intrång i ett patent på yrkande av käranden ålägga svaranden att ersätta käranden för de kostnader denne har av att vidta lämpliga åtgärder för att sprida information om en lagakraftvunnen dom i vilken svaranden har konstaterats ha gjort intrång i patentet. Ett åläggande får inte ges om spridningen av informationen har begränsats i någon annan lag. Vid prövningen av om ett åläggande skall ges och om dess innehåll skall domstolen beakta den allmänna betydelsen av offentliggörandet, intrångets art och omfattning, de kostnader som offentliggörandet medför och andra motsvarande omständigheter.
Domstolen fastställer ett maximibelopp för de skäliga kostnader för offentliggörande som svaranden skall ersätta. Käranden har inte rätt till ersättning om uppgifter om domen inte har offentliggjorts inom en av domstolen utsatt tid räknat från den tidpunkt då den lagakraftvunna domen gavs.
61 §
Har ett patent upphävts genom ett beslut som har vunnit laga kraft eller förklarats ogiltigt genom en dom som har vunnit laga kraft, kan straff, ersättning eller någon annan påföljd som föreskrivs i 57, 57 a, 57 b, 58–60 och 60 a § inte dömas ut. (21.7.2006/684)
2 mom. har upphävts genom L 31.1.2013/101. (31.1.2013/101)
I ett mål som gäller ogiltigförklaring av ett patent kan domstol enligt prövning uppskjuta det avgörande i huvudsaken som avses i 24 kap. 1 § rättegångsbalken om målet har anhängiggjorts vid laga domstol innan den tid för invändningar som infaller efter att patentet har meddelats löper ut eller innan ett beslut som gäller invändningen har vunnit laga kraft. (21.3.1997/243)
62 §
Den som uppsåtligen eller av oaktsamhet som ej är ringa underlåter att fullgöra vad som åligger honom enligt 56 § straffas med böter.
Samma straff skall även ådömas den som i fall som avses i nämnda paragraf lämnar felaktig upplysning, om för gärningen ej är stadgat straff i strafflagen.
Brott som avses i denna paragraf får inte åtalas av åklagaren, om inte målsäganden anmält brottet till åtal. (13.5.2011/478)
63 §
Patenthavare eller den som på grund av licens eller tvångslicens äger rätt att utnyttja uppfinningen må föra talan om fastställelse, huruvida han på grund av patent åtnjuter skydd gentemot annan, om ovisshet råder om förhållandet och detta länder honom till förfång.
Den som driver eller avser att driva industriell verksamhet äger, under samma villkor, rätt att föra talan mot patenthavare om fastställelse, huruvida hinder mot verksamheten föreligger på grund av visst patent.
3 mom. har upphävts genom L 31.1.2013/101. (31.1.2013/101)
64 § (8.1.2016/23)
Tvistemål och ansökningsärenden som grundar sig på denna lag handläggs i marknadsdomstolen.
I marknadsdomstolen handläggs även mål som gäller rätten till en uppfinning för vilken europeiskt patent har sökts enligt den europeiska patentkonventionen (FördrS 8/1996). En förutsättning för att ett sådant mål ska handläggas i marknadsdomstolen är att svaranden har hemvist i Finland eller att käranden har hemvist i Finland och svaranden inte har hemvist i en stat som hör till den europeiska patentkonventionen. Ett sådant mål handläggs i marknadsdomstolen även i det fallet att parterna i tvisten har avtalat att marknadsdomstolen är behörig domstol i ärendet.
En tvist som avses i 2 mom. får inte tas till behandling i marknadsdomstolen, om samma tvistefråga mellan samma parter är anhängig i en domstol i en annan stat som anslutit sig till den europeiska patentkonventionen. Om behörigheten hos denna utländska domstol har bestridits, ska marknadsdomstolen skjuta upp behandlingen av målet tills behörighetsfrågan har avgjorts i den utländska domstolen genom ett lagakraftvunnet avgörande.
I övrigt bestäms eller föreskrivs det särskilt om marknadsdomstolens internationella behörighet.
Bestämmelser om handläggningen av tvistemål och ansökningsärenden i marknadsdomstolen finns i lagen om rättegång i marknadsdomstolen.
64 § har tillfogats genom L 23/2016, som träder i kraft genom förordning. Den tidigare formen lyder:
64 § (31.1.2013/101)
64 § har upphävts genom L 31.1.2013/101.
64 a § (8.1.2016/23)
En lagakraftvunnen dom som en domstol i en stat som anslutit sig till den europeiska patentkonventionen har meddelat i en tvist som avses i 64 § 2 mom. kan verkställas i Finland. En dom som gäller den som söker europeiskt patent kan dock inte verkställas i Finland, om stämningshandlingarna inte har delgivits honom på behörigt sätt eller om han inte har haft tillräckligt med tid att förbereda sig för domstolsbehandlingen.
64 a § har tillfogats genom L 23/2016, som träder i kraft genom förordning.
65 § (8.1.2016/23)
Vid sidan av marknadsdomstolen handlägger även den enhetliga patentdomstolen, på det sätt som bestäms i avtalet om en enhetlig patentdomstol, mål som gäller europeiska patent.
Bestämmelser om anhängighet och käromål som har samband med varandra mellan marknadsdomstolen och den enhetliga patentdomstolen finns i Europaparlamentets och rådets förordning (EU) nr 1215/2012 om domstols behörighet och om erkännande och verkställighet av domar på privaträttens område.
Marknadsdomstolen får inte ta till behandling ett mål där den enhetliga patentdomstolen enligt avtalet om en enhetlig patentdomstol har exklusiv behörighet.
65 § har ändrats genom L 23/2016, som träder i kraft genom förordning. Den tidigare formen lyder:
65 § (31.1.2013/101)
Tvistemål och ansökningsärenden som grundar sig på denna lag handläggs i marknadsdomstolen.
I marknadsdomstolen handläggs även de mål som gäller rätten till en uppfinning för vilken har sökts europeiskt patent enligt den europeiska patentkonventionen (FördrS 8/1996). En förutsättning för att ett sådant mål ska handläggas i marknadsdomstolen är att svaranden har hemvist i Finland eller att käranden har hemvist i Finland och svaranden inte har hemvist i en stat som hör till den europeiska patentkonventionen. Ett sådant mål handläggs i marknadsdomstolen även i det fallet att parterna i en tvist har avtalat att marknadsdomstolen är behörig domstol i ärendet.
En tvist som avses i 2 mom. får inte tas till behandling i marknadsdomstolen, om samma tvistefråga mellan samma parter är anhängig i en domstol i en annan stat som anslutit sig till den europeiska patentkonventionen. Om behörigheten hos denna utländska domstol har bestridits, ska marknadsdomstolen skjuta upp behandlingen av målet tills behörighetsfrågan har avgjorts i den utländska domstolen genom ett lagakraftvunnet avgörande.
I övrigt bestäms eller föreskrivs det särskilt om marknadsdomstolens internationella behörighet.
Bestämmelser om handläggningen av tvistemål och ansökningsärenden i marknadsdomstolen finns i lagen om rättegång i marknadsdomstolen.
65 a § (8.1.2016/23)
65 a § har upphävts genom L 8.1.2016/23, som träder i kraft genom förordning. Den tidigare formen lyder:
65 a § (22.12.1995/1695)
En lagakraftvunnen dom som en domstol i en stat som anslutit sig till den europeiska patentkonventionen har meddelat i en tvist som avses i 65 § 2 mom. kan verkställas i Finland. En dom som gäller den som söker europeiskt patent kan dock inte verkställas i Finland, om stämningshandlingarna inte har delgivits honom på behörigt sätt eller om han inte har haft tillräckligt med tid att förbereda sig för domstolsbehandlingen.
65 b § (31.1.2013/101)
I tvistemål som grundar sig på denna lag får domstolen, om den fullständiga patentskriften inte finns tillgänglig hos patentmyndigheten på finska eller svenska, förelägga patenthavaren eller
någon annan som för talan med stöd av en rätt som härleds från patenthavaren att ge in en översättning av patentskriften till finska eller svenska. Om den förelagda parten är kärande i målet får domstolen förelägga att en översättning ges in vid äventyr att talan annars avskrivs. Om den förelagda parten är svarande i målet får domstolen förelägga att en översättning ges in vid äventyr att patentskriften annars översätts på svarandens bekostnad.
65 c § (17.6.2011/743)
Om beskrivningen av uppfinningen och patentkraven har avfattats på engelska och översättningen av dem inte överensstämmer med lydelsen i de engelskspråkiga handlingarna, omfattar patentskyddet endast vad som framgår av både översättningen och de engelskspråkiga handlingarna.
Om beskrivningen av uppfinningen och patentkraven har avfattats på engelska och beslutsspråket är engelska, är i mål om ogiltighet enligt 52 § lydelsen på beslutsspråket ensam beviskraftig.
66 § (31.1.2013/101)
Åtal för ett sådant brott mot industriell rättighet enligt 49 kap. 2 § i strafflagen som gör intrång i den ensamrätt som ett patent medför samt åtal för en patentförseelse som avses i 57 § 2 mom. och ett brott som avses i 62 § i denna lag handläggs i Helsingfors tingsrätt. (8.1.2016/23)
1 mom. har ändrats genom L 23/2016, som träder i kraft genom förordning. Den tidigare formen lyder:
Åtal för ett sådant brott mot industriell rättighet enligt 49 kap. 2 § i strafflagen (39/1889) som gör intrång i den ensamrätt som ett patent medför samt åtal för en patentförseelse som avses i 57 § 2 mom. och ett brott som avses i 62 § i denna lag handläggs i Helsingfors tingsrätt.
Trots det som sägs i 64 § får i samband med ett åtal som avses i 1 mom. handläggas ett ersättningsyrkande enligt 58 § eller ett yrkande enligt 59 §, när yrkandet framställts med anledning av det brott som avses i åtalet. (8.1.2016/23)
2 mom. har ändrats genom L 23/2016, som träder i kraft genom förordning. Den tidigare formen lyder:
Trots det som sägs i 65 § får i samband med ett åtal som avses i 1 mom. handläggas ett ersättningsyrkande enligt 58 § eller ett yrkande enligt 59 §, när yrkandet framställts med anledning av det brott som avses i åtalet.
Om den enhetliga patentdomstolen enligt avtalet om en enhetlig patentdomstol har exklusiv behörighet att handlägga ett privaträttsligt yrkande som följer av ett brott, får det inte handläggas i samband med brottmålet. (8.1.2016/23)
3 mom. har tillfogats genom L 23/2016, som träder i kraft genom förordning.
Domstolen fortsätter att vara behörig att pröva ett yrkande enligt 2 mom. även om de omständigheter som behörigheten grundar sig på förändras efter det att yrkandet framställdes.
66 a § (31.1.2013/101)
I ett brottmål som avses i 66 § får domstolen, om den fullständiga patentskriften inte finns tillgänglig hos patentmyndigheten på finska eller svenska, förelägga målsäganden att ge in en översättning av patentskriften till finska eller svenska. När det är fråga om ett brottmål som drivs av åklagaren och där målsäganden för talan, får domstolen förelägga att en översättning ges in vid äventyr att översättningen annars görs på målsägandens bekostnad. När det är fråga om ett brottmål som drivs av målsäganden ensam, får domstolen förelägga att en översättning ges in vid äventyr att målet annars avskrivs.
66 b § (31.1.2013/101)
På rätten för en domstol som handlägger ett mål som avses i 66 § att begära utlåtande av patentmyndigheten tillämpas vad som i 4 kap. 22 § i lagen om rättegång i marknadsdomstolen bestäms om marknadsdomstolens rätt att begära ett utlåtande.
66 c § (25.8.2016/717)
När tingsrätten behandlar ett mål som avses i 66 § får högst två sådana sakkunnigledamöter som avses i 17 kap. 10 § 2 mom. i domstolslagen (673/2016) bistå rätten som sakkunniga.
De sakkunniga ska ge ett skriftligt utlåtande om de frågor som tingsrätten ställt till dem. En sakkunnig har rätt att ställa frågor till parter och vittnen. Innan målet avgörs ska tingsrätten ge parterna tillfälle att yttra sig om ett sakkunnigutlåtande.
Bestämmelser om en sakkunnigs rätt till arvode finns i 17 kap. 22 § i domstolslagen.
66 d § (31.1.2013/101)
På skyldigheten för en domstol som handlägger ett mål som avses i 66 § att underrätta patentmyndigheten om avgörandet tillämpas vad som i 4 kap. 23 § i lagen om rättegång i marknadsdomstolen bestäms om marknadsdomstolens skyldighet att göra en anmälan om sina avgöranden.
67 § (31.1.2013/101)
67 § har upphävts genom L 31.1.2013/101.
68 § (31.1.2013/101)
68 § har upphävts genom L 31.1.2013/101.
69 § (31.1.2013/101)
69 § har upphävts genom L 31.1.2013/101.
70 § (31.1.2013/101)
70 § har upphävts genom L 31.1.2013/101.
9 a kap (28.6.1994/593)
Tilläggsskydd (21.3.1997/243)
70 a § (17.6.2011/743)
I fråga om tilläggsskydd föreskrivs i Europaparlamentets och rådets förordning (EG) nr 469/2009 om tilläggsskydd för läkemedel och i Europaparlamentets och rådets förordning (EG) nr 1610/96 om införande av tilläggsskydd för växtskyddsmedel. I fråga om tilläggsskydd gäller dessutom vad som föreskrivs i detta kapitel.
70 b § (8.1.2016/23)
Ansökan om tilläggsskydd och om förlängning av giltighetstiden för tilläggsskydd för läkemedel görs hos Patent- och registerstyrelsen. Ett tilläggsskydd som Patent- och registerstyrelsen meddelat har rättsverkan i Finland.
70 b § har ändrats genom L 23/2016, som träder i kraft genom förordning. Den tidigare formen lyder:
70 b § (17.6.2011/743)
Ansökan om tilläggsskydd och om förlängning av giltighetstiden för tilläggskydd för läkemedel görs hos Patent- och registerstyrelsen.
70 c § (17.6.2011/743)
Sökanden är skyldig att betala en fastställd ansökningsavgift. Innehavaren av tilläggsskydd ska betala en fastställd årsavgift.
På avgifterna för ansökan om förlängning av giltighetstiden för ett tilläggskydd för läkemedel och för det tilläggskydd som förlängts enligt ansökan tillämpas vad som föreskrivs i 1 mom.
70 d § (8.1.2016/23)
Ett tilläggsskydd ger samma rättigheter som patentet och fråga om det gäller samma begränsningar och skyldigheter.
70 d § har ändrats genom L 23/2016, som träder i kraft genom förordning. Den tidigare formen lyder:
70 d § (28.6.1994/593)
På intrång i den rätt som tilläggsskyddet medför tillämpas stadgandena om patentintrång.
70 e § (17.6.2011/743)
Närmare bestämmelser om verkställigheten av detta kapitel samt om det förfarande som ska iakttas vid ansökan om och beviljande av tilläggsskydd och förlängning av dess giltighetstid får utfärdas genom förordning av statsrådet.
9 b kap (22.12.1995/1695)
Europeiskt patent samt ansökan om europeiskt patent
70 f § (22.12.1995/1695)
Med europeiskt patent avses i denna lag ett patent som det europeiska patentverket har meddelat enligt den europeiska patentkonventionen. Med en ansökan om europeiskt patent avses en patentansökan som har gjorts enligt nämnda konvention. Europeiskt patent kan meddelas för Finland.
En ansökan om ett europeiskt patent skall inges till det europeiska patentverket. En sådan ansökan kan också inges till patentmyndigheten i Finland som vidarebefordrar ansökningen till det europeiska patentverket. En europeisk patentansökan som gäller en uppfinning som avses i lagen om uppfinningar av betydelse för landets försvar (551/67) skall dock inges till patentmyndigheten i Finland. En europeisk avdelad ansökan enligt artikel 76 i den europeiska patentkonventionen skall alltid inges till det europeiska patentverket.
Stadgandena i detta kapitel tillämpas på europeiskt patent för Finland och europeisk patentansökan som omfattar Finland.
70 g § (22.12.1995/1695)
Europeiskt patent är meddelat när det europeiska patentverket har kungjort sitt beslut om att patent har meddelats. Ett europeiskt patent för Finland har samma rättsverkan som ett patent som meddelats av patentmyndigheten i Finland och på det tillämpas de stadganden som gäller patent som har meddelats i Finland, om inte något annat stadgas i detta kapitel.
Om ett europeiskt patent är sådant att ett ärende som gäller det ska handläggas i den enhetliga patentdomstolen, gäller för det skydd som det europeiska patentet ger bestämmelserna i kapitel V i del I i avtalet om en enhetlig patentdomstol. (8.1.2016/23)
2 mom. har tillfogats genom L 23/2016, som träder i kraft genom förordning.
70 h § (17.6.2011/743)
Ett europeiskt patent har ingen rättsverkan i Finland, om inte patenthavaren inom tre månader från den dag då Europeiska patentverket kungjort att det europeiska patentet har meddelats, till patentmyndigheten har gett in den översättning av det europeiska patentet som avses i 3 mom. och betalat fastställd avgift för publicering av översättningen. Beslutar Europeiska patentverket att ett europeiskt patent ska upprätthållas i ändrad avfattning, gäller det som sägs ovan även handlingar med ändrad avfattning. (8.1.2016/23)
1 mom. har ändrats genom L 23/2016, som träder i kraft genom förordning. Den tidigare formen lyder:
Ett europeiskt patent har ingen rättsverkan i Finland, om inte patenthavaren inom tre månader från den dag då det europeiska patentverket kungjort att det europeiska patentet har meddelats, till patentmyndigheten har gett in den översättning av det europeiska patentet som avses i 2 mom. och betalat fastställd avgift för publicering av översättningen. Beslutar det europeiska
patentverket att ett europeiskt patent ska upprätthållas i ändrad avfattning, gäller det som bestäms ovan även handlingar med ändrad avfattning.
Trots tidsfristen enligt 1 mom. har ett europeiskt patent rättsverkan i Finland, om de åtgärder som avses i 1 mom. vidtas inom tre månader från det att en ansökan om registrering av enhetligt patentskydd enligt Europaparlamentets och rådets förordning (EU) nr 1257/2012 om genomförande av ett fördjupat samarbete för att skapa ett enhetligt patentskydd har avslagits så att det inte längre går att söka ändring i avgörandet. (8.1.2016/23)
2 mom. har tillfogats genom L 23/2016, som träder i kraft genom förordning.
Av patentkraven ska en översättning till finska ges in. Om ett patent har meddelats på tyska eller franska, ska av patentbeskrivningen med eventuella ritningar ges in en översättning till finska eller engelska. Av patentbeskrivningen med eventuella ritningar får alltid ges in en översättning till finska. Om patenthavarens eget språk är svenska, får ovan nämnda översättningar vara på svenska.
Översättningen är offentlig förutsatt att det europeiska patentverket har publicerat ansökan om europeiskt patent eller utfärdat en kungörelse om att patent meddelats.
Har översättningen redan getts in och publiceringsavgiften betalats inom utsatt tid och har det europeiska patentverket kungjort sitt beslut om att patent har meddelats eller sitt beslut om att patentet ska upprätthållas i ändrad avfattning, ska patentmyndigheten utan dröjsmål kungöra detta på finska och svenska. Patentmyndigheten ska så snart som möjligt hålla översättningen tillgänglig för allmänheten. Patentmyndigheten ska sörja för att patentkraven i ett europeiskt patent vid behov finns tillgängliga på finska och svenska.
70 i § (8.1.2016/23)
Vad 71 a § 1 mom. föreskriver ska på motsvarande sätt tillämpas på ingivande av översättning enligt 70 h § 1 eller 2 mom. och på betalning av publiceringsavgift. Om det med stöd av 71 a § 1 mom. beslutas att en åtgärd ska anses vidtagen inom utsatt tid, ska patentmyndigheten utan dröjsmål kungöra detta på finska och svenska.
Har någon, efter att tidsfristen enligt 70 h § 1 eller 2 mom. har löpt ut men innan den kungörelse som avses i 1 mom. utfärdas, i god tro börjat utnyttja uppfinningen yrkesmässigt i Finland eller vidtagit väsentliga åtgärder i detta syfte, får han den rätt som anges i 71 c § 2 och 3 mom.
70 i § har ändrats genom L 23/2016, som träder i kraft genom förordning. Den tidigare formen lyder:
70 i § (22.12.1995/1695)
Vad 71 a § 1 mom. stadgar skall på motsvarande sätt tillämpas på ingivande av översättning enligt 70 h § 1 mom. och på betalning av publiceringsavgift. Om det med stöd av 71 a § 1 mom. beslutas att en åtgärd skall anses vidtagen inom utsatt tid, skall patentmyndigheten utan dröjsmål kungöra detta på finska och svenska.
Har någon, efter att den bestämda tiden enligt 70 h § 1 mom. har utgått men innan den kungörelse som avses ovan i 1 mom. utfärdades, i god tro börjat utnyttja uppfinningen
yrkesmässigt här i landet eller vidtagit väsentliga åtgärder i detta syfte, får han den rätt som anges i 71 c § 2 och 3 mom.
70 j § (22.12.1995/1695)
Vad 52 § 1 mom. 4 punkten stadgar om utvidgning av patentskyddets omfattning gäller också europeiskt patent, om patentskyddet har utvidgats efter det att europeiskt patent har meddelats.
70 k § (22.12.1995/1695)
Har det europeiska patentverket helt eller delvis upphävt europeiskt patent, har detta samma verkan som om patentet i motsvarande omfattning förklaras ogiltigt i Finland. Patentmyndigheten i Finland skall utan dröjsmål kungöra detta på finska och svenska.
70 l § (22.12.1995/1695)
För europeiskt patent skall en fastställd årsavgift betalas för varje avgiftsår efter det år under vilket det europeiska patentverket har kungjort sitt beslut om att patent har meddelats.
Betalas inte årsavgiften för ett europeiskt patent enligt 1 mom. och 41 §, tillämpas vad som föreskrivs i 51 §. Den första årsavgiften förfaller dock till betalning först den sista dagen i den tredje månaden efter den månad då patentet meddelades. Vid tillämpningen av 70 h § 2 mom. förfaller dessutom den första årsavgiften till betalning först den sista dagen i den månad som infaller tre månader efter den dag då ändring inte längre kan sökas i ett avgörande om avslag på registrering av enhetligt patentskydd. (8.1.2016/23)
2 mom. har ändrats genom L 23/2016, som träder i kraft genom förordning. Den tidigare formen lyder:
Betalas inte årsavgift för europeiskt patent enligt 1 mom. och 41 §, tillämpas 51 § på motsvarande sätt. Den första årsavgiften förfaller dock till betalning först den sista dagen i den tredje månaden efter den månad då patentet meddelades. (18.11.2005/896)
70 m § (18.11.2005/896)
En europeisk patentansökan för vilken det europeiska patentverket har fastställt ingivningsdag har i Finland samma rättsverkan som en nationell patentansökan som gjorts i Finland samma dag. Har ansökan enligt den europeiska patentkonventionen prioritet från en tidigare dag än ingivningsdagen, gäller denna prioritet även i Finland.
Vid tillämpning av 2 § 2 mom. skall publicering enligt artikel 93 i den europeiska patentkonventionen jämställas med att ansökan blir allmänt tillgänglig enligt 22 §. Det som sägs ovan gäller även publicering som avses i artikel 153.3 i konventionen, om det europeiska patentverket jämställer denna publicering med publicering som sker enligt artikel 93.
70 n § (22.12.1995/1695)
Har europeisk patentansökan publicerats enligt artikel 93 i den europeiska patentkonventionen och har en översättning till finska av patentkraven i den lydelse de publicerades ingivits till patentmyndigheten, skall patentmyndigheten hålla översättningen allmänt tillgänglig och utan dröjsmål kungöra detta på finska och svenska. Om sökandens eget språk är svenska, får dock en
översättning till svenska ges in. Patentmyndigheten skall sörja för att de publicerade patentkraven vid behov finns tillgängliga på finska och svenska.
Om någon efter det att en kungörelse enligt 1 mom. har utfärdats yrkesmässigt utnyttjar en uppfinning för vilken det har sökts skydd i en europeisk patentansökan, skall bestämmelserna om patentintrång tillämpas om ansökan leder till patent för Finland. I ett sådant fall omfattar patentskyddet dock endast vad som framgår såväl av patentkraven i den lydelse de publicerades enligt 1 mom. som av patentkraven enligt patentet. Till straff får då inte dömas, och ersättning för sådant utnyttjande får bestämmas endast enligt 58 § 2 mom. (18.11.2005/896)
Stadgandena i 58 § 3 mom. tillämpas inte om talan om ersättning väcks senast ett år efter det tiden för invändning mot patentet utgått eller, om invändning gjorts, om ersättningstalan väcks senast ett år efter att det europeiska patentverket har beslutat att patentet skall upprätthållas.
70 o § (22.12.1995/1695)
Har en europeisk patentansökan eller en designering som gäller Finland återkallats, har detta samma verkan som återkallelse av nationell patentansökan. Detsamma gäller situationer då en sådan återkallelse enligt den europeiska patentkonventionen skall anses ha skett och handläggningen av ansökningen inte har återupptagits enligt artikel 121 i konventionen.
Om europeisk patentansökan avslås, har detta samma verkan som avslag på nationell patentansökan.
70 p § (22.12.1995/1695)
I tvistemål som grundar sig på denna lag och som gäller europeiskt patent får domstolen, om den fullständiga patentskriften inte finns tillgänglig hos patentmyndigheten på finska eller svenska, förelägga patenthavaren eller någon annan, som för talan med stöd av en rätt som härleds från patenthavaren, att ge in en översättning av patentskriften till finska eller svenska. Om den förelagda parten är kärande i målet, får domstolen förelägga att en översättning ges in vid äventyr att talan annars avskrivs. Om den förelagda parten är svarande i målet, får domstolen förelägga att en översättning ges in vid äventyr att patentskriften annars översätts på svarandens bekostnad. (31.1.2013/101)
I ett brottmål som avses i 66 § och som gäller europeiskt patent får domstolen, om den fullständiga patentskriften inte finns tillgänglig hos patentmyndigheten på finska eller svenska, förelägga målsäganden att ge in en översättning av patentskriften till finska eller svenska. När det är fråga om ett brottmål som drivs av åklagaren och där målsäganden för talan, får domstolen förelägga att en översättning ges in vid äventyr att översättningen annars görs på målsägandens bekostnad. När det är fråga om ett brottmål som drivs av målsäganden ensam, får domstolen förelägga att en översättning ges in vid äventyr att målet annars avskrivs. (31.1.2013/101)
Överensstämmer inte en översättning som avses i 70 h och 70 n §§ med handlingarnas lydelse på det språk som varit handläggningsspråk vid det europeiska patentverket, omfattar patentskyddet endast vad som framgår av båda lydelserna.
I mål om ogiltighet enligt 52 § är lydelsen på handläggningsspråket ensam beviskraftig.
70 q § (22.12.1995/1695)
Inkommer sökanden eller patenthavaren till patentmyndigheten med rättelse av en översättning som avses i 70 h § och betalar fastställd avgift för publicering av den rättade översättningen, gäller denna i stället för den tidigare. Har rättelse inkommit och avgift betalts och är den ursprungliga översättningen offentlig, skall patentmyndigheten utan dröjsmål utfärda kungörelse om rättelsen på finska och svenska och så snart som möjligt hålla kopior av den rättade översättningen allmänt tillgängliga.
Inkommer sökanden med rättelse av en översättning som avses i 70 n §, skall patentmyndigheten utan dröjsmål utfärda kungörelse om rättelsen på finska och svenska och hålla den rättade översättningen allmänt tillgänglig. Sedan kungörelsen har utfärdats gäller den rättade översättningen i stället för den tidigare.
Har någon, innan rättad översättning blev gällande, i god tro börjat utnyttja uppfinningen yrkesmässigt här i landet på ett sådant sätt som enligt den tidigare översättningen inte utgjorde ett intrång i sökandens eller patenthavarens rätt eller vidtagit väsentliga åtgärder i detta syfte, får han den rätt som anges i 71 c § 2 och 3 mom.
70 r § (22.12.1995/1695)
Har sökanden eller patenthavaren inte iakttagit den frist som föreskrivs i den europeiska patentkonventionen, men det europeiska patentverket med stöd av artikel 122 i den europeiska patentkonventionen förklarar att rättsförlust inte har skett, har detta samma verkan även i Finland.
Har någon efter det rättsförlusten skedde, men innan det europeiska patentverket har utfärdat kungörelse om en förklaring som avses i 1 mom., i god tro börjat utnyttja uppfinningen yrkesmässigt här i landet eller vidtagit väsentliga åtgärder i detta syfte, har han den rätt som anges i 71 c § 2 och 3 mom.
70 s § (22.12.1995/1695)
Skall europeisk patentansökan anses återkallad därför att den inte har inkommit till det europeiska patentverket från den mottagande nationella patentmyndigheten inom utsatt tid, skall denna ansökan på sökandens begäran omvandlas till nationell patentansökan förutsatt
1) att begäran inges till den myndighet som tog emot patentansökan tre månader från att det europeiska patentverket underrättade sökanden om att ansökningen ansågs återkallad,
2) att begäran inkommer till patentmyndigheten i Finland inom 20 månader från den dag då ansökningen ingavs eller, om prioritet yrkas, den dag från vilken prioritet begärs, samt
3) att sökanden betalar fastställd ansökningsavgift och inger översättning enligt 8 § 5 mom. inom utsatt tid.
Skall en europeisk patentansökan anses återkallad därför att en översättning av ansökan på handläggningsspråket inte har ingivits till det europeiska patentverket inom föreskriven tid, skall ansökan på sökandens begäran omvandlas till nationell patentansökan med iakttagande av artikel 135 i den europeiska patentkonventionen. Sökanden skall dessutom betala fastställd
ansökningsavgift och ge in en översättning av patentansökan enligt 8 § 5 mom. inom utsatt tid. (18.11.2005/896)
Om en patentansökan som avses i 1 och 2 mom. uppfyller de krav angående en ansökans form som föreskrivs i den europeiska patentkonventionen och tillämpningsföreskrifterna till denna, skall ansökan godtas i detta avseende.
70 t § (18.11.2005/896)
En begäran om begränsning eller upphävande av ett europeiskt patent i enlighet med artikel 105 a i den europeiska patentkonventionen ges in till det europeiska patentverket.
När det europeiska patentverket har kungjort begränsningen av patentet, skall patenthavaren inom en tid som bestäms genom förordning av statsrådet till patentmyndigheten lämna in en översättning av de handlingar som ligger till grund för patentbegränsningen på det språk på vilket det ursprungliga patentet har meddelats i Finland och betala fastställd avgift för publicering av översättningen, enligt vad som bestäms närmare genom förordning av statsrådet. Patentmyndigheten skall utan dröjsmål kungöra detta på finska och svenska och hålla kopior på översättningen allmänt tillgängliga. Patentmyndigheten skall se till att de begränsade patentkraven i ett europeiskt patent vid behov finns tillgängliga på finska och svenska.
Om patenthavaren inte följer bestämmelserna i 2 mom., anses patentet vara utan rättsverkningar i Finland från och med patentansökans ingivningsdag. Patentmyndigheten skall kungöra att patentet har upphävts.
När det europeiska patentverket har kungjort att ett patent har upphävts, skall patentmyndigheten kungöra detta i patenttidningen.
Ett patent som begränsats eller upphävts av det europeiska patentverket har samma rättsverkningar här i landet som ett patent som begränsats eller upphört nationellt, om inte något annat bestäms i detta kapitel.
70 u § (18.11.2005/896)
Har någon i god tro börjat utnyttja en uppfinning yrkesmässigt här i landet eller vidtagit väsentliga åtgärder för detta efter det europeiska patentverkets besvärskammares beslut men innan ett beslut som gäller en begäran om omprövning i europeiska patentverkets stora besvärskammare har offentliggjorts, får denne utan hinder av patentet fortsätta utnyttjandet med bibehållande av dess allmänna art.
Den rätt som avses i 1 mom. kan övergå till någon annan endast tillsammans med den rörelse där rätten har uppkommit eller där den var avsedd att utnyttjas.
9 c kap (8.1.2016/23)
Europeiskt patent med enhetlig verkan
70 v § (8.1.2016/23)
Med europeiskt patent med enhetlig verkan avses i denna lag ett patent som Europeiska patentverket har beviljat enligt den europeiska patentkonventionen och som har enhetlig verkan
med stöd av Europaparlamentets och rådets förordning (EU) nr 1257/2012 om genomförande av ett fördjupat samarbete för att skapa ett enhetligt patentskydd och rådets förordning (EU) nr 1260/2012 om genomförande av ett fördjupat samarbete för att skapa ett enhetligt patentskydd när det gäller tillämpliga översättningsarrangemang.
Ett europeiskt patents enhetliga verkan registreras i registret för enhetligt patentskydd, som administreras av Europeiska patentverket.
Bestämmelser om det skydd som ett europeiskt patent med enhetlig verkan ger finns i kapitel V i del I i avtalet om en enhetlig patentdomstol.
Bestämmelserna i denna lag tillämpas på europeiska patent med enhetlig verkan endast om det föreskrivs särskilt om det i denna lag.
70 v § har tillfogats genom L 23/2016, som träder i kraft genom förordning.
70 x § (8.1.2016/23)
På europeiska patent med enhetlig verkan tillämpas beträffande Finland bestämmelserna i 4 § om föranvändarrätt, bestämmelserna i 45–50 § om tvångslicens och bestämmelserna i 70 a–70 d § om tilläggsskydd.
På ett europeiskt patent med enhetlig verkan, som enligt artikel 7 i Europaparlamentets och rådets förordning (EU) nr 1257/2012 om genomförande av ett fördjupat samarbete för att skapa ett enhetligt patentskydd som förmögenhetsobjekt ska behandlas som ett nationellt finskt patent på hela det område patentet gäller, tillämpas bestämmelserna i 43 och 44 § om överlåtelse och licens samt pantsättning samt bestämmelserna i 52 § 5 mom. och 53 §.
I 44 § avsedda anteckningar om europeiska patent med enhetlig verkan görs i det register för enhetligt patentskydd som administreras av Europeiska patentverket.
70 x § har tillfogats genom L 23/2016, som träder i kraft genom förordning.
70 y § (8.1.2016/23)
När enhetlig verkan har registrerats för ett europeiskt patent saknar patenthavarens åtgärder enligt 70 h § rättsverkan.
Har patentmyndigheten kungjort att en översättning getts in i enlighet med 70 h § 5 mom. ska patentmyndigheten i en situation som avses i 1 mom. utan dröjsmål kungöra att patenthavarens åtgärder enligt 70 h § saknar rättsverkan. Patentmyndigheten ska göra anteckningar om detta i patentregistret och se till att eventuella översättningar som getts in i enlighet med 70 h § 5 mom. inte längre hålls tillgängliga för allmänheten.
70 y § har tillfogats genom L 23/2016, som träder i kraft genom förordning.
9 c kap. har tillfogats genom L 23/2016, som träder i kraft genom förordning.
10 kap
Särskilda bestämmelser
71 §
En patenthavare som inte har hemvist i Finland skall ha ett inom Europeiska ekonomiska samarbetsområdet bosatt ombud, som har rätt att för patenthavaren ta emot delgivning av stämning, kallelser och andra handlingar i mål och ärenden som rör patentet, med undantag av stämning i brottmål och föreläggande för part att infinna sig personligen vid domstol. Ombudet skall anmälas till patentregistret och antecknas däri. (30.6.2000/650)
Har patenthavaren inte ett ombud som nämns i 1 mom., kan delgivning ske genom att den handling som skall delges sänds till honom med posten i rekommenderat brev under hans i patentregistret antecknade adress. Är adressen inte antecknad i registret, får delgivning ske genom kungörelse i patenttidningen. Delgivningen anses ha skett när ovan nämnda åtgärder har vidtagits. (21.3.1997/243)
Under förutsättning av ömsesidighet må genom förordning stadgas, att vad som sagts i 1 och 2 mom. icke skall äga tillämpning i fråga om den som har hemvist i viss främmande stat eller har ett i den staten bosatt ombud, vilket är antecknat i patentregistret här i landet och äger behörighet som sägs i 1 mom.
Om beslut som gäller invändning inte har kunnat delges den som har gjort invändningen på den adress som denne har uppgett, kan delgivningen ske genom kungörelse av ärendet i patenttidningen. Delgivningen anses ha skett när ovan nämnda åtgärder har vidtagits. (21.3.1997/243)
71 a § (18.11.2005/896)
Har en patentsökande eller en patenthavare i ett annat ärende än ett sådant som avses i 2 mom. lidit rättsförlust på grund av att han inte vidtagit en åtgärd hos patentmyndigheten inom den tid som föreskrivs i denna lag eller med stöd av den, men har han varit så omsorgsfull som omständigheterna kräver vad gäller iakttagandet av föreskriven tid, och vidtar han åtgärden inom två månader från det förfallet upphörde, dock senast ett år från fristens utgång, skall patentmyndigheten konstatera att åtgärden skall anses vidtagen i rätt tid. Vill patentsökanden eller patenthavaren få ett sådant avgörande, skall han inom den tid som föreskrivs ovan för åtgärden hos patentmyndigheten göra en skriftlig framställning om det och betala en fastställd avgift.
Har en patentsökande lidit rättsförlust på grund av att han eller hon inte har iakttagit den frist som anges i 6 § 1 mom., tillämpas bestämmelserna i 1 mom. i denna paragraf dock så att framställningen skall göras och fastställd avgift betalas senast inom två månader från fristen i 6 § 1 mom.
På en internationell patentansökan som har fullföljts i Finland tillämpas 1 och 2 mom. också då det är fråga om en frist som hade bort iakttas hos den mottagande myndigheten, den internationella nyhetsgranskningsmyndigheten, myndigheten för internationell förberedande patenterbarhetsprövning eller internationella byrån hos Världsorganisationen för den
intellektuella äganderätten. Den åtgärd som inte har vidtagits skall i de fall som avses här vidtas hos patentmyndigheten.
En framställning som gjorts enligt 1, 2 eller 3 mom. får dock inte avslås eller lämnas utan prövning innan patentsökanden eller patenthavaren har getts möjlighet att yttra sig i saken inom en tid som patentmyndigheten utsätter.
71 b § (6.6.1980/407)
Har i fall som avses i 31 eller 38 § med posten befordrad handling eller avgift inte inkommit till patentmyndigheten inom föreskriven tid, men blir den med försändelsen avsedda åtgärden vidtagen inom två månader från det sökanden insåg eller bort inse att fristen överskridits, dock senast inom ett år från fristens utgång, skall patentmyndigheten konstatera att åtgärden skall anses vidtagen i rätt tid, om (10.5.1985/387)
1) avbrott i postförbindelserna förekommit under någon av de tio dagarna närmast före fristens utgång på grund av krig, revolution, upplopp, strejk, naturkatastrof eller annan liknande omständighet på den ort där avsändaren vistas eller har sin rörelse samt handlingen eller avgiften avsänts till patentmyndigheten inom fem dagar från det postförbindelserna återupptagits; eller
2) handlingen eller avgiften avsänts till patentmyndigheten i rekommenderad postförsändelse senast fem dagar före fristens utgång, dock endast om försändelsen sänts med flygpost då så varit möjligt eller på annat sätt, såvida avsändaren haft anledning antaga att försändelsen vid sådan befordran skulle ha anlänt till patentmyndigheten inom två dagar från avsändningsdagen.
Vill patentsökanden erhålla avgörande enligt 1 mom., skall han göra skriftlig framställning därom hos patentmyndigheten inom tid som där stadgats för åtgärden.
71 c § (6.6.1980/407)
Har framställning enligt 71 a eller 71 b § bifallits och skall till följd därav patentansökan, som avskrivits eller avslagits efter det den blivit offentlig enligt 22 §, företagas till fortsatt handläggning eller patent, som förfallit, anses upprätthållet, skall kungörelse därom utfärdas.
Den som, efter det tiden för återupptagande av den avskrivna ansökningen utgått eller beslutet om avslag vunnit laga kraft eller patentet förfallit men innan kungörelse utfärdades, i god tro börjat utnyttja uppfinningen yrkesmässigt här i landet, får utan hinder av patentet fortsätta utnyttjandet med bibehållande av dess allmänna art. Sådan rätt till utnyttjande tillkommer under motsvarande förutsättningar även den som vidtagit väsentliga åtgärder för att utnyttja uppfinningen yrkesmässigt här i landet.
Rätt enligt 2 mom. kan övergå till annan endast tillsammans med rörelse, vari den uppkommit eller utnyttjandet avsetts skola ske.
72 § (31.1.2013/101)
Ändring i ett annat slutligt beslut som patentmyndigheten har fattat med stöd av denna lag än ett sådant som avses i 26 § samt i beslut enligt 42 §, 53 a § 2 mom., 53 d § 1 mom., 54 § 1 mom. samt 71 a eller 71 b § får sökas genom besvär hos marknadsdomstolen på det sätt som föreskrivs i lagen om patent- och registerstyrelsen.
Bestämmelser om handläggningen av besvär enligt 1 mom. i marknadsdomstolen finns i lagen om rättegång i marknadsdomstolen.
73 § (13.11.1992/1034)
Om avgifter enligt denna lag stadgas särskilt. Om årsavgifter kan därvid stadgas att ett eller flera av de första avgiftsåren skall vara avgiftsfria.
74 § (18.11.2005/896)
Närmare bestämmelser angående ansökan om patent, kungörelser i patentärenden, tryckning av ansökningshandlingarna, invändningsförfarandet, förfarandet för begränsning av patent hos patentmyndigheten, upphävningsförfarandet, patentregistret och förandet av det samt patentmyndigheten utfärdas genom förordning av statsrådet.
Genom förordning av statsrådet kan bestämmas att patentmyndigheten på begäran av en myndighet i en annan stat kan ge denna upplysning om behandlingen av här gjorda patentansökningar samt att granskning av ansökningar om patent, efter framställning av patentmyndigheten, kan äga rum hos en myndighet i en annan stat eller hos en internationell institution.
Genom förordning av statsrådet kan även bestämmas att den som söker patent på en uppfinning, på vilken han eller hon sökt patent i en annan stat eller hos en internationell institution, skall vara skyldig att redovisa vad myndigheten i den staten eller den internationella institutionen delgivit honom eller henne rörande prövningen av uppfinningens patenterbarhet. Sådan redovisningsskyldighet kan dock inte krävas i fråga om en patentansökan som avses i 3 kap., om den varit föremål för internationell förberedande patenterbarhetsprövning och rapport rörande denna prövning ingivits till patentmyndigheten.
Patentmyndigheten kan meddela närmare tekniska föreskrifter om patentansökan, invändningar, begränsning av patent hos patentmyndigheten och upphävning av patent samt behandlingen av dem samt om andra med dem jämförbara tekniska omständigheter. (31.1.2013/101)
75 §
Befinner sig landet i krig eller krigsfara kan statsrådet, om det finnes nödigt ur allmän synpunkt, förordna, att rätt till viss uppfinning skall avstås till staten eller till annan som statsrådet bestämmer. För rätt till uppfinning, som sålunda övertages, skall skälig ersättning utgivas. Träffas ej överenskommelse om ersättningen med den ersättningsberättigade, bestämmes ersättningen av rätten.
Har rätt till uppfinning övertagits av annan än staten på grund av förordnande enligt 1 mom. och fullgör denne icke sin ersättningsskyldighet, är staten pliktig att på ansökan av den ersättningsberättigade genast gälda ersättningen.
76 §
Beträffande uppfinningar av betydelse för landets försvar stadgas särskilt.
Ikraftträdelse och övergångsbestämmelser.
1. Denna lag träder i kraft den 1 januari 1968. Därigenom upphävas lagen av den 7 maj 1943 om patent (387/43). Avser uppfinning livs- eller läkemedel, må dock, intill dess genom förordning annat stadgas, patent icke meddelas på själva alstret utan endast på förfarande för dess framställning.
Före denna lags ikraftträdande må genom förordning de föreskrifter givas, som äro av nöden för lagens ikraftträdande.
2. Lagen skall äga tillämpning även på patent, som meddelats före lagens ikraftträdande eller som meddelas på grund av ansökan som ingivits dessförinnan, i den mån annat ej följer av vad som stadgas nedan.
Stadgandena i lagen medföra icke ändring i rätt som uppkommit enligt 2 § i den äldre lagen.
3. Den äldre lagen skall tillämpas på ogiltigförklaring av patent, som meddelats enligt sagda lag, och i fråga om ersättning för patentintrång, som ägt rum före denna lags ikraftträdande, ävensom på rätt att väcka talan i här nämnda avseenden.
4. Den som vid lagens ikraftträdande här i landet yrkesmässigt utnyttjade uppfinning, vara patent icke kunnat meddelas enligt den äldre lagen, eller vidtagit väsentliga åtgärder härför, äger utan hinder av att patent sedermera meddelas på uppfinningen den rätt, varom stadgas i 4 §, oaktat han påbörjat utnyttjandet eller vidtagit åtgärder härför, efter det ansökningen gjordes.
5. Har före denna lags ikraftträdande uppfinning blivit offentlig till följd av åtgärd, som vidtagits av sökanden eller någon från vilken denne härleder sin rätt, och har patentansökningen ingivits före den 1 juli 1968, skola vid bedömningen, huruvida till följd därav hinder föreligger mot meddelande av patent eller om patent skall förklaras ogiltigt, 14, 15 och 18 §§ i den äldre lagen äga tillämpning, sistnämnda paragraf i lydelse av den 20 oktober 1950. (29.12.1967/653)
6. Patentansökan, som vid denna lags ikraftträdande är anhängig, skall behandlas och avgöras enligt den äldre lagen, om patent myndigheten före ikraftträdandet fattat beslut om kungörande enligt 47 § i nämnda lag.
7. Ansökan om patent, som gjorts före denna lags ikraftträdande, skall icke vara offentlig enligt 22 § i denna lag före den 1 juli 1968, såvida ansökningen icke dessförinnan utlägges eller sökanden begär att ansökningen skall vara offentlig. (29.12.1967/653)
8. I fråga om erläggande av årsavgift för patentår, som börjar före den 1 juli 1968, skall tidigare lag iakttagas. (29.12.1967/653)
9. Vad i den äldre lagen är särskilt stadgat om tilläggspatent skall oberoende av stadgandena i 7 § 2 mom. 2 satsen och 3 mom. samt 41 § 2 mom. i denna nya lag, äga tillämpning på tilläggspatent som meddelats före lagens ikraftträdande.
10. I patentmål, där stämning begärts före denna lags ikraftträdande, bestämmas forum och rättegångsförfarandet enligt stadgandena i den äldre lagen. (29.12.1967/653)
Ikraftträdelsestadganden:
29.12.1967/653:
2.7.1971/575:
Denna lag träder i kraft den 1 august 1971.
6.6.1980/407:
Denna lag träder i kraft den dag som genom förordning stadgas. ( L 407/1980 trädde i kraft enligt F 668/1980 26.9.1980.)
För ikraftbringandet av denna lag erforderliga stadganden kan genom förordning utfärdas innan lagen träder i kraft.
Patentansökan som är anhängig vid denna lags ikraftträdande behandlas och avgöres enligt stadgandena i denna lag, om icke annat följer av 4–7 mom.
Patentansökan, som innan denna lag trätt i kraft godkänts för utläggning, och före lagens ikraftträdande gjord ansökan om tilläggspatent behandlas och avgöres enligt de stadganden som gällt före lagens ikraftträdande. Patentansökan som gjorts innan lagen trätt i kraft kan även ändras till ansökan om tilläggspatent enligt de stadganden som gällt före lagens ikraftträdande.
Stadgandena i denna lag om skyldighet att inge sammandrag samt 20 § i denna lag tillämpas icke i fråga om ansökan som är anhängig vid lagens ikraftträdande.
Avser uppfinning läke- eller livsmedel, kan dock, intill dess genom förordning annat stadgas, patent icke meddelas på själva alstret, utan endast på förfarandet för dess framställning.
Vad i 8 § 2 mom. andra meningen stadgats avser endast patentansökan som gjorts efter denna lags ikraftträdande.
Stadgandena i denna lag tillämpas även på patent som har meddelats före lagens ikraftträdande eller som meddelas på grundval av ansökan som har ingivits dessförinnan, om ej annat följer av 9–13 mom.
Giltighetstiden för patent som har meddelats på grundval av patentansökan vilken gjorts tidigare än tolv år innan denna lag träder i kraft bestämmes enligt den lydelse av 40 § som gällt före lagens ikraftträdande.
Har patent innan denna lag trätt i kraft upphört att gälla enligt 51 § 1 mom., skall 51 § 2 och 3 mom. samt andra meningen i den lydelse av 55 § som gällt före lagens ikraftträdande alltjämt äga tillämpning.
Beträffande patent som meddelas på grundval av en ansökan vilken gjorts innan denna lag trätt i kraft tillämpas den lydelse av 60 § som gällt före lagens ikraftträdande.
I fråga om tilläggspatent som har meddelats innan denna lag trätt i kraft eller som meddelas enligt 4 mom. tillämpas de stadganden som gällt före lagens ikraftträdande.
Fråga om ogiltigförklaring av patent som har meddelats eller meddelas enligt de stadganden som gällt före denna lags ikraftträdande bedömes enligt nämnda stadganden.
10.5.1985/387:
Denna lag träder i kraft den dag som stadgas genom förordning.
De stadganden i 8, 22 och 56 §§ som gäller depositioner av kulturer av mikroorganismer samt 8 a § tillämpas inte på patentansökningar som gjorts före denna lags ikraftträdande.
De stadganden som gäller årsavgifter för patentansökningar tillämpas inte på patentansökningar som gjorts innan denna lag trätt i kraft. På patent som meddelats eller meddelas på grundval av sådan ansökan tillämpas de stadganden om årsavgifter för patent som gäller före denna lags ikraftträdande. Årsavgifter som enligt de gällande stadgandena förfaller till betalning den första dagen av patentåret förfaller likväl den sista dagen i den kalendermånad inom vilken patentåret börjar.
I fråga om patentansökningar som gjorts före denna lags ikraftträdande kan yrkande som avses i 14 § framställas inom två år från den dag då denna lag trätt i kraft.
Till dess annat stadgas genom förordning kan i fråga om uppfinning som avser livs- eller läkemedel patent dock inte meddelas på själva alstret utan endast på framställningsförfarandet.
Regeringens proposition 230/84, Lagutsk. bet. 2/85, Stora utsk. bet. 18/85
10.5.1991/801:
Denna lag träder i kraft den dag som fastställs genom förordning.
L 801/1991 trädde i kraft 1.1.1992.
Regeringens proposition 232/90, Andra lagutsk. bet. 20/90, Stora utsk. bet. 330/90
26.6.1992/577:
Denna lag träder i kraft den 1 september 1992.
RP 25/92, EkUB 21/92
13.11.1992/1034:
Denna lag träder i kraft den 1 mars 1993.
RP 152/92, EkUB 35/92
18.12.1992/1409:
Denna lag träder i kraft vid en tidpunkt som bestäms genom förordning.
RP 215/92, EkUB 46/92
28.6.1994/593:
Denna lag träder i kraft vid en tidpunkt som bestäms genom förordning. Åtgärder som verkställigheten av lagen förutsätter får vidtas innan den träder i kraft.
L 593/1994 trädde i kraft 1.7.1994.
RP 103/94, EkUB 23/94, Gemensamma EES-kommitténs beslut 21.4.1994 Nr 7/94 bilaga 15. Bilaga XVII till EES-avtalet: rådets förordning (EEG) Nr 1768/92
21.4.1995/717:
Denna lag träder i kraft den 1 september 1995.
RP 94/93, LaUB 22/94, StoUB 10/94
22.12.1995/1695:
Denna lag träder i kraft vid en tidpunkt som bestäms genom förordning. Lagens 6 § 1 mom., 45 § 1 mom., 49 och 57 a §§ träder dock i kraft den 1 januari 1996.
RP 161/95, EkUB 29/95, RSv 170/95
21.3.1997/243:
Denna lag träder i kraft den 1 april 1997.
En patentsökan som har godkänt för utläggning innan denna lag träder i kraft behandlas och avgörs enligt de stadganden som gäller innan denna lag träder i kraft.
På en patentsökande som gjorts innan denna lag träder i kraft tillämpas 14 § i den tidigare lagen.
RP 254/1996, EkUB 1/1997, RSv 6/1997
30.6.2000/650:
Denna lag träder i kraft den 15 juli 2000.
Bestämmelserna i 3 b och 46 a § i denna lag tillämpas på en patentansökan som har gjorts eller skall anses vara gjord efter att denna lag har trätt i kraft och på patent som har meddelats på en sådan ansökan.
RP 21/2000, EkUB 12/2000, RSv 61/2000
19.11.2004/990:
Om ikraftträdandet av denna lag bestäms genom förordning av republikens president.
De ändrade bestämmelser i artikel 22.1 i konventionen om patentsamarbete (FördrS 58/1980) som antogs i Genève den 3 oktober 2001 och som hör till området för lagstiftningen sätts genom denna lag i kraft så som Finland har förbundit sig till dem.
Lagen tillämpas också på fullföljda internationella patentansökningar vars tidsfrist om 20 månader, som räknas från prioritetsdagen, går ut den dag lagen träder i kraft eller därefter, och för vars del sökanden ännu inte har ansökt om fullföljande av internationell patentansökan i Finland.
RP 139/2004, EkUB 16/2004, RSv 131/2004
18.11.2005/896:
1. Om ikraftträdandet av denna lag bestäms genom förordning av statsrådet.
2. Innan denna lag träder i kraft kan bestämmelser som är nödvändiga för ikraftsättandet av lagen meddelas genom förordning av statsrådet.
3. På patentansökningar som är anhängiga när denna lag träder i kraft och på patent som meddelas utgående från ansökningarna samt på patent som har meddelats före ikraftträdandet tillämpas bestämmelserna i denna lag, om inte något annat följer av 4–9 mom.
4. Bestämmelserna i 2 § 5 mom. tillämpas inte på patent som har meddelats innan denna lag träder i kraft, och inte heller på patentansökningar som är anhängiga den dag då denna lag träder i kraft, om patentsökanden har getts ett sådant meddelande som avses i 19 § 1 mom. före ikraftträdandet.
5. Bestämmelserna i 8 b och 8 c § tillämpas på en patentansökan som har gjorts eller anses ha gjorts den dag lagen träder i kraft eller därefter.
6. Bestämmelserna i 41 § 2 mom. och 70 l § 2 mom. tillämpas på en årsavgift som förfaller när denna lag träder i kraft eller därefter.
7. Det som föreskrivs i 60 § 2 mom. gäller endast beslut som vunnit laga kraft efter det att denna lag har trätt i kraft.
8. Har tidsfristen på sex månader för återställande av rättsförlust gått ut innan denna lag träder i kraft skall 71 a § 2 mom., sådant det lydde vid ikraftträdandet, alltjämt tillämpas.
9. Bestämmelserna i 71 a § 2 mom. i denna lag tillämpas på en patentansökan som är anhängig när denna lag träder i kraft, om inte tidsfristen för återställande av rättsförlust ännu har gått ut.
RP 92/2005, EkUB 14/2005, RSv 115/2005
21.4.2006/295:
Denna lag träder i kraft den 1 maj 2006.
RP 225/2005, EkUB 2/2006, RSv 14/2006, Europaparlamentets och rådets direktiv 2001/82/EG (32001L0082); EGT nr L 311, 28.11.2001, s. 1, Europaparlamentets och rådets direktiv 2001/83/EG (32001L0083); EGT nr L 311, 28.11.2001, s. 67, Europaparlamentets och rådets direktiv 2004/27/EG (32004L0027); EGT nr L 136, 30.4.2004, s. 34, Europaparlamentets och rådets direktiv 2004/28/EG (32004L0028); EGT nr L 136, 30.4.2004, s. 58
21.7.2006/684:
Denna lag träder i kraft den 1 september 2006.
Denna lags 57 b och 61 § tillämpas också på tvistemål som inletts före denna lags ikraftträdande. Till den del 61 § gäller tillämpningen av 60 a § tillämpas paragrafen dock enligt det som i 3 mom. föreskrivs om tillämpningen av 60 a §.
På tvistemål som inletts före denna lags ikraftträdande tillämpas i stället för 60 a § i denna lag de bestämmelser som gällde vid ikraftträdandet.
RP 26/2006, LaUB 6/2006, RSv 67/2006
14.5.2010/392:
Denna lag träder i kraft den 1 december 2010.
RP 102/2009, LaUB 2/2010, RSv 21/2010
12.11.2010/954:
Denna lag träder i kraft den 1 december 2010.
RP 75/2010, EkUB 17/2010, RSv 136/2010
13.5.2011/478:
Denna lag träder i kraft den 17 maj 2011.
RP 286/2010, LaUB 34/2010, RSv 311/2010
17.6.2011/743:
1. Denna lag träder i kraft vid en tidpunkt som bestäms genom förordning av statsrådet.
2. Bestämmelserna om diarium i 7 a § i denna lag tillämpas på en patentansökan som har gjorts eller som anses ha gjorts den dag denna lag träder i kraft eller därefter.
3. Bestämmelserna i denna lag om patentansökan som har avfattats på engelska samt patentmyndighetens meddelande av beslut om patentansökan på engelska tillämpas på patentansökan som har gjorts eller anses ha gjorts den dag denna lag träder i kraft eller därefter.
4. Bestämmelsen om avgift i 24 § 1 mom. i denna lag tillämpas på en invändning som har gjorts mot ett patent som har meddelats den dag denna lag träder i kraft eller därefter.
5. Lagens 70 § 2 mom. tillämpas om en ansökan om förlängning av giltighetstiden för ett tilläggsskydd har gjorts den dag denna lag träder i kraft eller därefter.
6. Åtgärder som krävs verkställigheten av denna lag får vidtas innan lagen träder i kraft.
RP 175/2010, EkUB 51/2010, RSv 359/2010
22.7.2011/863:
Denna lag träder i kraft den 1 januari 2014.
RP 222/2010, LaUB 44/2010, RSv 374/2010
27.10.2011/1096:
Denna förordning träder i kraft den 1 november 2011.
31.1.2013/101:
Denna lag träder i kraft den 1 september 2013.
I fråga om sökande av ändring i ett beslut som patentmyndigheten har fattat innan denna lag träder i kraft iakttas de bestämmelser som gäller vid ikraftträdandet.
Ett tvistemål, ansökningsärende eller brottmål som har blivit anhängigt i tingsrätten innan denna lag träder i kraft handläggs enligt de bestämmelser som gäller vid ikraftträdandet.
Åtgärder som krävs för verkställigheten av denna lag får vidtas innan lagen träder i kraft.
RP 124/2012, LaUB 15/2012, RSv 158/2012
8.1.2016/23:
Denna lag träder i kraft vid en tidpunkt som bestäms genom förordning av statsrådet.
RP 45/2015, EkUB 12/2015, RSv 68/2015, Europaparlamentets och rådets förordning (EU) Nr 1257/2012 (32012R1257); EUT nr L 361, 31.12.2012, s. 1, Rådets förordning (EU) Nr 1260/2012 (32012R1260); EUT Nr L 361, 31.12.2012, s. 89
25.8.2016/717:
Denna lag träder i kraft den 1 januari 2017.
RP 7/2016, LaUB 8/2016, RSv 99/2016
Patents Act
Unofficial translation
No. 550 of December 15, 1967,
as amended by Acts No. 575/71 of 2 July 1971, No. 407/80 of 6 June 1980, No. 387/85 of 10 May 1985 , No. 801/91 of 10 May 1991, No. 577/92 of 26 June 1992, No. 1034/92 of 13 November 1992, No. 1409/92 of 18 December 1992, No. 593/94 of 28 June 1994, No. 717/95 of 21 April 1995, No. 1695/95 of 22 December 1995, No. 243/97 of 21 March 1997, No. 650/00 of 30 June 2000, No. 990/04 of 19 November 2004, No. 896/05 of 18 November 2005, 295/06 of 21 April 2006, 684/2006 of 21 July 2006, 392/10 of 14 May 2010, 954/10 of 12 November 2010, 478/11 of 13 May 2011, 743/2011 of 17 June 2011 and 101/2013 of 31 January 2013.
CHAPTER 1
General Provisions
Section 1 (30.6.2000/650) Anyone who has, in any field of technology, made an invention which is susceptible of industrial application, or his or her successor in title, is entitled, on application, to a patent and thereby to the exclusive right to exploit the invention commercially, in accordance with this Act.(18.11.2005/896)
The following, as such, shall not be regarded as inventions:
(1) discoveries, scientific theories and mathematical methods;
(2) aesthetic creations:
(3) schemes, rules and methods for performing mental acts, playing games or doing business, and programs for computers;
(4) presentations of information.
Methods for surgical or therapeutic treatment or diagnostic methods, practiced on humans or animals, shall not be regarded as inventions. This provision shall not, however, preclude the grant of patents for products, including substances and compositions, for use in any of these methods.
Patents shall not be granted for plant or animal varieties. Inventions which concern plants or animals shall nevertheless be patentable if the technical feasibility of the invention is not confined to a particular plant or animal variety. The concept of plant variety within the meaning of this Act is defined by Article 5 of Council Regulation (EC) No 2100/94 on Community plant variety rights.
Patents shall not be granted for essentially biologial processes for the production of plants or animals. For the purposes of this Act a process for the production of plants or animals shall be considered essentially biological if it consists entirely of natural phenomena such as crossing or selection. What is said above shall be without prejudice to the patentability of inventions which concern a microbiological or other technical process or a product obtained by means of such a process. For the purposes of this Act 'microbiological process' means any process involving or performed upon or resulting in microbiological material.
Inventions shall be patentable even if they concern a product consisting of or containing biological material or a process by means of which biological material is produced, processed or used. Biological material which is isolated from its natural environment or produced by means of a technical process may be the subject of an invention even if it previously occurred in nature. For the purposes of this Act 'biological material' means any material containing genetic information and capable of reproducing itself or being reproduced in a biological system.
Section 1a (30.6.2000/650) The human body, at the various stages of its formation and development, and the simple discovery of one of its elements, including the sequence or partial sequence of a gene, cannot constitute patentable inventions.
An element isolated from the human body or otherwise produced by means of a technical process, including the sequence or partial sequence of a gene, may, without prejudice to the provisions of subsection (1), where the requirements for patentability are fulfilled, constitute a patentable invention, even if the structure of that element is identical to that of a natural element.
Section 1b (30.6.2000/650) Patents shall not be granted for inventions the commercial exploitation of which would be contrary to ordre public or morality.
The commercial exploitation of an invention may not be considered to be contrary to ordre public or morality merely because it is prohibited by law or regulation.
For the purposes of subsection (1), the following inventions, in particular, shall be considered unpatentable:
1) processes for cloning human beings;
2) processes for modifying the germ line genetic identity of human beings;
3) uses of human embryos for industrial or commercial purposes;
4) processes for modifying the genetic identity of animals which are likely to cause them suffering without any substantial medical benefit to man or animal, and also animals resulting from such processes.
Section 2 (6.6.1980/407) Patents may only be granted for inventions which are new in relation to what was known before the filing date of the patent application, and which also involve an inventive step with respect thereto. (18.11.2005/896)
Everything made available to the public in writing, in lectures, by public use or otherwise is considered to be known. Also, the contents of a patent application filed in this country before the filing date are considered known if that application becomes available to the public under section 22. Similarly, the contents of a utility model application filed in this country before the filing date of the patent application are considered known if the application becomes available to the public under section 18 of the Act on Utility Model Rights (800/1991). The requirement under subsection (1) demanding that the invention must involve an inventive step with respect to what was known before the filing date of the patent application, does not, however, apply to the contents of such patent or utility model applications. (18.11.2005/896)
Applications referred to in Chapter 3 shall, for the purposes of subsection (2), in certain cases have the same effect as patent applications filed in this country, pursuant to provisions laid down in sections 29 and 38.
The provision in subsection (1) above, requiring that an invention be new, shall not preclude the grant of patents for known substances or compositions for use in a method referred to in section l (3), provided that the use of the substance or composition is not known for such method.
The provision in subsection (1) above, requiring that an invention be new, shall not, either, preclude the grant of patents for known substances or compositions for use in a method referred to in section l (3), provided that the use of the substance or composition is not known for this particular method. (18.11.2005/896)
Patents may be granted, however, for inventions made available to the public within the six months preceding the filing date of the application if disclosure was the result of:
(1) an evident abuse in relation to the applicant or his predecessor in title; or
(2) the fact that the applicant or his predecessor in title had displayed the invention at an official, or officially recognized, international exhibition falling within the terms of the Convention on International Exhibitions signed at Paris on November 22, 1928 (Finnish Treaty Series 36/37).
Section 3 (6.6.1980/407) The exclusive right conferred by a patent shall imply, with the exceptions stated below, that no one may exploit an invention, without the proprietor's consent, by:
(1) making, offering, putting on the market or using a product protected by the patent, or importing or possessing such product for these purposes;
(2) using a process protected by the patent, or offering such process for use in this country if he knows or if it is evident from the circumstances that the use of the process is prohibited without the consent of the proprietor of the patent;
(3) offering, putting on the market or using a product obtained by a process protected by the patent or importing or possessing such product for these purposes.
A patent shall also confer on its proprietor the exclusive right to prevent any person not having his consent from supplying or offering to supply any person not entitled to exploit the invention with the means of working the invention in this country in relation to an essential element of the invention where such other person knows, or where it is evident from the circumstances, that the means are suitable and intended for working the invention. This provision shall not apply where the means are staple commercial products, except where such other person attempts to induce the receiver to commit any of the acts referred to in the first subsection of this section. For the purposes of this subsection, any person using the invention in a manner referred to in subsection (3), item (1), (2) or (4), shall not be regarded as entitled to exploit the invention.
The exclusive right shall not apply to:
(1) use which is not commercial;
(2) use of a patented product that has been put on the market within the European Economic Area by the proprietor of the patent or with his consent; (18.12.1992/1409)
(3) use in experiments relating to the invention as such;
(4) examinations or experiments or measures arising from practical demands which are needed for an application to obtain a marketing authorisation for a medicinal product and which relate to the invention concerning that medicinal product (21.4.2006/295); or
(5) preparation in a pharmacy of a medicine prescribed by a physician in individual cases or treatment given with the aid of a medicine so prepared.
Section 3a (30.6.2000/650) The protection conferred by a patent on a biological material possessing specific characteristics as a result of the invention shall extend to any biological material derived from that biological material through propagation or multiplication in an identical or divergent form and possessing those same characteristics.
The protection conferred by a patent on a process that enables a biological material to be produced possessing specific characteristics as a result of the invention shall extend to biological material directly obtained through that process and to any other biological material derived from the directly obtained biological material through propagation or multiplication in an identical or divergent form and possessing those same characteristics.
The protection conferred by a patent on a product containing or consisting of genetic information shall extend to all material, save as provided in subsection (1) of section 1 a, in which the product is incorporated and in which the genetic information is contained and performs its function.
The protection referred to above shall not extend to biological material obtained from the propagation or multiplication of biological material placed on the market in the territory of the European Economic Area by the holder of the patent or with his consent, where the multiplication or propagation necessarily results from the application for which the biological material was marketed, provided that the material obtained is not subsequently used for other propagation or multiplication.
Section 3b (30.6.2000/650) By way of derogation from the provisions of section 3 a, subsections (1) to (3), the sale or other form of commercialisation of plant propagating material to a farmer by the holder of the patent or with his consent for agricultural use implies authorisation for the farmer to use the product of his harvest for propragation or multiplication by him on his own farm, the extent and conditions of this derogation corresponding to those under Article 14 of Council Regulation (EC) No 2100/94 on Community plant variety rights.
By way of derogation from the provisions of section 3 a, subsections (1) to (3), the sale or any other form of commercialisation of breeding stock or other animal reproductive material to a farmer by the holder of the patent or with his consent implies authorisation for the farmer to use the protected livestock for an agricultural purpose. This includes making the animal or animal reproductive material available for the purposes of pursuing his agricultural activity but not sale within the framework or for the purpose of a commercial reproduction activity.
More specific regulations concerning the contents and implementation of the derogation provided for in subsection 2 may be decreed by the Government where necessary.
Section 4 Any person who, at the time the patent application was filed, was commercially exploiting the invention in this country may continue to do so, notwithstanding the grant of a patent, provided that the general nature of such previous exploitation is maintained and that the exploitation does not constitute an evident abuse in relation to the applicant or his predecessor in title. Such right of exploitation shall also be afforded, subject to the same conditions, to any person who has made substantial preparations for commercial exploitation of the invention in this country.
The right afforded under subsection (1) above can only be transferred to other parties together with the business in which it originated or in which exploitation was intended to take place.
Section 5 Notwithstanding the patent, an invention may be exploited on foreign vessels, aircraft or other means of transport for their own needs when temporarily entering Finland in regular traffic or otherwise.
The Government may decree that, notwithstanding the grant of a patent, spare parts and accessories for aircraft may be imported into the country and used here for the repair of aircraft belonging to a foreign State in which corresponding privileges are granted in respect of Finnish aircraft.
Section 6 (6.6.1980/407) A patent application relating to an invention disclosed not earlier than 12 months before the date of filing in an application for a patent or a utility model filed in Finland or in an application for a patent, an inventor's certificate or utility model protection filed in another state party to the Paris Convention for the Protection of Industrial Property (Finnish Treaty Series 36/10 and 43/15) or to the Agreement Establishing the World Trade Organization (Finnish Treaty Series 5/95) shall be deemed, for the purposes of subsections (1), (2), (4) and (5) of section 2 and of section 4, to have been filed at the same time as the earlier application, if the applicant so requests. Such priority may also be enjoyed under an earlier application for protection filed in a state not party to the above agreements, if the corresponding priority deriving from a Finnish application is granted in such state and if the laws of such state substantially conform to the above agreements. (18.11.2005/896)
The Government, or a patent authority appointed by the Government, shall lay down the manner in which priority claims shall be filed and the documents to be submitted in support of claims. Where such requirements are not satisfied, priority shall not be granted.
CHAPTER 2
The Processing of Patent Application and the Opposition Procedure (21.3.1997/243)
Section 7 (6.6.1980/407) Applications for patents must be filed in writing with the Patent Authority or, in the cases referred to in Chapter 3, with the patent authority of another country or with an international organization. The Patent Authority keeps a record of filed patent applications.
In this Act, Patent Authority means the Finnish Patent Authority, unless otherwise provided by statute. The Finnish Patent Authority is the Finnish Patent and Registration Office, as provided in a statute. (17.6.2011/743)
Section 7a (17.6.2011/743) For each application, in the record referred to in section 7(1) above is entered:
1) the serial number of the patent application;
2) the classes in which the application has been classified;
3) the name of the examiner processing the application;
4) the name, domicile and address of the applicant;
5) if the applicant is represented by an agent, the name, domicile and address of the agent;
6) the name and address of the inventor;
(7) the title of the invention;
8) a statement as to whether the application is a Finnish patent application, an international patent application or an application for a European patent which has been converted into a national application;
9) if the application is a Finnish patent application, the date of receipt and the date of filing;
10) if the application is an international patent application, the international filing date and the date on which the application was pursued under section 31 of the Patents Act or was filed under section 38 of that Act;
11)if the application has been converted from a European patent application into a national application, the filing date in accordance with the European Patent Convention (Finnish Treaty Series 8/1996) and the date on which the application was received by the Patent Authority for conversion;
12) if the priority of an earlier application is claimed, the country where the earlier application given as the basis for the priority was filed, the filing date of that application and its serial number;
13) if the application results from division or separation, the serial number of the parent application;
14) if a new application results from the division or separation of the application, the serial number of the application that has been divided or separated out;
15) if the application has been made available to the public under section 22(3) of the Patents Act, the date on which it became available;
16) if the application is an international application, the international application number;
17) if the application has been converted from a European patent application into a national application, the application number of the European patent application;
18) the documents filed and fees paid in respect of the application;
19) decisions taken in respect of the application.
An entry referred to above in subsection (1), paragraphs 2, 3, 6, 7, and 16-18 is to be kept secret until the patent application which the entry refers to has become available to the public under section 22.
Section 8 Subsection 1repealed 1 November 2011 (743/2011)
The application shall contain a description of the invention, together with drawings where necessary, and a precise statement of the subject matter for which patent protection is sought (one or more claims). The fact that the invention relates to a chemical compound shall not mean that a specific use must be disclosed in the claim. The description shall be sufficiently clear to enable a person skilled in the art, with the guidance thereof, to carry out the invention. An invention relating to a biological material or involving the use of biological material when being carried out shall be regarded, in the cases referred to in section 8a, as disclosed with sufficient clarity only if the requirements set out in that section are also satisfied. (30.6.2000/650)
An application shall also contain an abstract of the description and claims. The abstract shall merely serve for use as technical information and may not be taken into account for any other purpose.
The inventor's name shall be stated in the application. If a patent is applied for by a person other than the inventor, the applicant shall be required to prove his title to the invention.
The description, abstract and claims must be drawn up in Finnish, Swedish or English. They may also be drawn up in more than one of these languages. If the claims and the abstract have been drawn up in only one of the national languages of Finland, the Patent Authority must provide a translation of the claims and the abstract to the other of the national languages before the application under section 22 becomes available to the public. The applicant must pay the prescribed translation fee. If the claims and the abstract have been drawn up only in English, the applicant must submit a translation of the claims and the abstract in Finnish or Swedish before the application becomes available to the public under section 22. When necessary, the Patent Authority must see to the translating of the claims and the abstract into either of these languages. (17.6.2011/743))
The applicant shall pay the prescribed application fee. The prescribed renewal fee shall also be paid for the application in respect of each year that has begun before a final decision is given on the application. (10.5.1985/387)
A fee year shall be computed the first time from the day when the application was filed or is deemed to have been filed, and thereafter from the corresponding calendar day. (10.5.1985/387)
Section 8a (30.6.2000/650) Where an invention concerns biological material or the carrying out thereof involves the use of a biological material which neither is available to the public nor can be described in the application documents in such a manner as to enable a person skilled in the art to carry out the invention, a sample of the biological material shall be deposited no later than on the date the application was filed. The biological material shall be continuously on deposit thereafter so that any person entitled under this Act to a sample of the deposited material may have the sample furnished in Finland. The Government shall decree where deposits may be made.
If a deposited biological material ceases to be viable or if samples of the material cannot be furnished for other reasons, it may be replaced by a new deposit of the same biological material, as decreed by the Government. Once this has been done, the new deposit shall be deemed to have been made on the date of the previous deposit.
Section 8b (18.11.2005/896) The Patent Authority must accord a filing date for a patent application, if:
(1) the application contains an indication that its elements are intended to be a patent application;
(2) the application contains indications allowing the identity of the applicant to be established or allowing the applicant to be contacted by the Authority; and
(3) the documents submitted on filing the application contain anything that can be regarded as a description or a drawing, or the application contains a reference to an earlier filed patent or utility model application and the applicant has submitted information on the filing date of the patent or utility model application, the serial number and the patent authority with which the application was filed.
If the applicant has not complied with the provisions of subsection (1) for being accorded a filing date for the application, the applicant is invited to correct the deficiencies within a time limit laid down by the Patent Authority. If the applicant fails to correct the deficiencies within that time limit or if the Authority has failed to contact the applicant within two months of the receipt of the application, the application is deemed not to have been filed.
If the applicant, to be accorded a filing date, has, within the time limit provided in subsection (2), corrected all deficiencies contained in the application, the date on which all deficiencies have been corrected will be taken to be the filing date.
Section 8c (18.11.2005/896) If an application which has been filed in compliance with the provisions of section 8b is defective and the Patent Authority finds that an element or elements of the description or the drawings to which reference is made in the description or the patent claims are missing, the applicant is invited to supplement his or her application within the limit laid down by the Patent Authority. If the missing elements are furnished within that time limit, the date on which all deficiencies have been corrected will be taken to be the filing date, unless otherwise specified in subsections (2) and (3).
If the subsequently furnished elements referred to in subsection (1) are cancelled within one month from the date of furnishing, the original filing date will be taken to be the filing date.
If the missing elements are furnished in compliance with the provisions of subsection (1) and priority is claimed from an earlier application and the missing elements in their entirety appear from that application, the date of the initial filing will be taken to be the filing date, if the applicant so requests and submits a copy of the application given as the basis of priority within the time limit laid down in subsection (1).
Section 8d (17.6.2011/743) When an application has been filed in English, the patent applicant has the right to obtain, in English, the decisions made by the Patent Authority concerning that application, provided that the applicant, when filing the application, has made a written request that the language of decisions be English.
If the applicant has not requested English as the language of decisions when filing an application referred to in subsection (1), the Patent Authority must issue an official action where the applicant is invited either to submit a translation of the patent application into Finnish or Swedish, or to make a written request that the language of decisions be English. If the applicant, when replying to the official action, requests that the language of decisions be English, the patent application in English will constitute the basis for further processing. If the applicant submits a translation of the patent application into Finnish or Swedish, the application in Finnish or Swedish will constitute the basis for further processing.
If the Patent Authority notices that the translation of the claims and the abstract from English does not correspond to the documents in English, the applicant must be requested to correct the translation within a time limit.
Section 9 (6.6.1980/407) If the applicant so requests and pays the prescribed fee, the Patent Authority shall, under conditions laid down by Government decree, arrange for a novelty search by the International Searching Authority under Article 15(5) of the Patent Cooperation Treaty done at Washington on June 19, 1970.
Section 10 A patent may not be applied for in respect of two or more inventions that are independent of one another in the same application.
Section 11 If a patent is applied for in respect of an invention disclosed by the applicant in an earlier application on which no final decision has been given, the later application shall, at the request of the applicant and on the conditions laid down by the Government, be deemed to have been filed at the time the documents disclosing the invention were filed with the Patent Authority.
Section 12 An applicant not domiciled in the country shall be required to appoint a representative residing in the European Economic Area to represent him in matters concerning the application. (30.6.2000/650)
If it has not been possible to notify the applicant at the address he has furnished of a decision taken in respect of a patent application, notification can be effected by publishing an announcement in respect of the matter in the patent gazette published by the Finnish Patent and Registration Office. Such notification is deemed to have been effected once the action mentioned above has been taken. (21.3.1997/243)
Section 13 (21.3.1997/243) An application for a patent may not be amended in such a way that protection is claimed for matter not disclosed in the application at the time it was filed.
Section 14 Repealed 1 April1997 (243/1997)
Section 15 If the applicant fails to satisfy the requirements for the application or if the Patent Authority has other objections to acceptance of the application, the applicant shall be notified thereof by official action and be invited to file his response or to correct the application within the specified period of time. The Patent Authority may, however, make such changes to the abstract as it deems necessary without consulting the applicant. (6.6.1980/407)
If the applicant fails to file observations or take steps to correct the application within the period of time laid down, the application shall be dismissed. The official action shall include a notice to that effect.
A dismissed application may be reinstated if, within four months of the expiration of the time limit, the applicant files observations or takes steps to correct the application and, within the same period of time, pays the prescribed reinstatement fee.
If the applicant fails to pay the renewal fee under sections 8, 4l and 42, the application shall be dismissed without official notification. Applications dismissed for such reason may not be reinstated. (10.5.1985/387)
Section 16 If, after the applicant has filed his observations, there still remains an obstacle to acceptance of the application which the applicant has had an opportunity to comment on, the application shall be rejected, unless there is reason to issue a further official notification to the applicant.
Section 17 If a person other than the applicant claims before the Patent Authority that he has proper title to the invention and if the circumstances are held to be uncertain, the Patent Authority may invite such person to institute proceedings before a court of law within a period of time to be laid down, failing which the claim may be disregarded in the further processing of the patent application.
If proceedings for proper title to an invention in respect of which a patent has been applied for are pending before a court, the patent application may be suspended until a final decision is given by the court.
Section 18 If a person proves to the Patent Authority that he and not the applicant has proper title to the invention, the Patent Authority shall, if such person so requests, transfer the application to him. The transferee shall pay a new application fee.
If a request is made for transfer of a patent application, the application shall not be dismissed, rejected or granted until a final decision has been taken on the request.
Section 19 (21.3.1997/243) If the application satisfies the formal requirements and no obstacle is found to acceptance of the application, the patent authority shall notify the applicant that the application can be accepted.
Once the notice referred to in subsection (1) has been given to the applicant, no request may be filed under section 11, nor may the patent claims be altered in such a way as to extend the scope of protection.
The applicant shall pay the prescribed printing fee within two months from the date on which he was given the notice pursuant to subsection (1). Failing that, the application shall be dismissed. However, examination may be resumed if, within four months of the expiration of the prescribed time limit, the applicant pays the printing fee together with the prescribed reinstatement fee.
If an application for a patent is filed by an inventor and if, within two months of the date on which he was given the notice pursuant to subsection (1), he requests exemption from payment of the printing fee, the Patent Authority may grant said exemption if the applicant is considered to have great difficulty in paying the fee. If the request is rejected, a fee paid within two months thereafter shall be deemed to have been paid on time.
Section 20 (21.3.1997/243) Once the applicant has done what is required of him under section 19, the Patent Authority shall accept the application, provided that there is still no obstacle. The acceptance of the application shall be announced.
A patent has been granted on the day the acceptance of the application is announced. A granted patent shall be recorded in the Patent Register kept by the Patent Authority. Letters patent shall be issued to the proprietor of the patent.
Section 21 (21.3.1997/243) From the date on which the mention of the grant of a patent is published, the Patent Authority must keep copies of the patent specification available, containing the description, claims and abstract, and giving also the names of the proprietor of the patent and the inventor. If, under section 8 d, the decision to accept the application has been made in English, the patent specification must contain the description in English and the claims and the abstract not only in English but also in either Finnish or Swedish. (17.6.2011/743)
Section 22 The documents concerning a patent shall be available to the public as from the date on which the patent was granted. (21.3.1997/243)
Eighteen months after the filing date of the application or, if priority is claimed, the priority date, the documents shall be made available to the public regardless of whether the patent has been granted yet. If the application has been dismissed or rejected, the documents shall be made available to the public only if the applicant requests reinstatement of his application, lodges an appeal or submits a request under sections 71a or 71 b. (21.3.1997/243)
At the request of the applicant, the documents shall be made available earlier than provided in subsections (1) and (2) of this section.
When documents are made available under subsections (2) and (3) above, an announcement to that effect shall be published.
If a document contains a business secret and if such secret does not concern the invention for which a patent is sought or granted, the Patent Authority may, on request and if good reason is given, order that the document shall not be made available. If such request is made, the document shall not be made available until the request has been refused by a final decision. (21.3.1997/243)
Where biological material has been deposited under section 8a, any person shall have the right to obtain a sample of the biological material once the documents have become available to the public under subsections (1), (2) or (3). Notwithstanding the above provision samples will not be issued to any person not allowed by law or other applicable regulations to handle the deposited biological material. It shall also not imply that samples may be issued to any person whose handling of the sample can be assumed to involve an obvious risk in view of the harmful properties of the material. (30.6.2000/650)
Notwithstanding the provision in the first sentence of subsection (6), samples of a deposit shall be issued to a special expert only, if the applicant so requests, until a patent has been granted or during a period of 20 years from the filing date of the application if a final decision not resulting in the grant of a patent has been taken on the application. The Government shall lay down the time limits for making such request and determine who may be called as an expert by a person wishing to obtain a sample. (21.3.1997/243)
A person wishing to obtain a sample shall submit a request in writing to the Patent Authority and give an undertaking in the terms laid down by the Government to prevent misuse of the sample. Where samples may be issued to a special expert only, the undertaking must be given by such expert. (10.5.1985/387)
Section 23 (21.3.1997/243) If an application which has been made available to the public is dismissed or rejected, the decision shall be announced once it has become final.
Section 24 (21.3.1997/243) Anyone may file an opposition against a granted patent. The opposition must be filed within nine months from the grant of the patent. The opposition must be made in writing and the grounds for it must be stated. The opponent must pay a fee which is based on the Act on Fees Charged for the Services of the Finnish Patent and Registration Office (1032/1992) and on other statutes issued under that Act.
When the description is drawn up in English, the patent proprietor must, if such a request is made during the opposition period, submit a translation of the description into the language of the translated claims. The translation of the description must be submitted to the Patent Authority within the time limit set by the Patent Authority. If the Patent Authority notices that the translation of the description from English does not correspond to the description in English, the applicant must be requested to correct the translation within a time limit. (17.6.2011/743)
If the patent proprietor fails to submit, within the time limit, the translation referred to in subsection (2), the Patent Authority may request the patent proprietor to file, under threat of a fine, the translation, or the translation will be commissioned at the cost of the patent proprietor. Further processing is based on the documents translated into Finnish or Swedish. (17.6.2011/743)
Where an opposition to the grant of a patent has been filed, the patent proprietor must be notified of it and they must be given an opportunity to reply. During the opposition proceedings, a patent proprietor who is not domiciled in Finland must have a representative referred to in section 12. (17.6.2011/743)
When special reasons allow, the Patent Authority may take an opposition into account even if the patent has lapsed or lapses pursuant to section 51, or if the opposition is withdrawn. If the opponent withdraws the opposition, they may not appeal from a final decision taken by the Patent Authority. The Patent Authority must take into consideration an opposition filed during the opposition period even if the patent has been limited by a final decision before the filing of the opposition. (17.6.2011/743)
Section 25 (30.6.2000/650) The Patent Authority shall revoke a patent on account of an opposition:
(1) if the patent relates to an invention that does not satisfy the requirements of Sections 1, 1 a, 1 b or 2;
(2) if the patent relates to an invention the description of which is not sufficiently clear to enable a person skilled in the art to carry out the invention;
(3) if the patent contains subject matter not included in the application as filed; or
(4) if the scope of protection was extended after the notice referred to in section 19 (1), was given.
The Patent Authority shall reject the opposition if there is no obstacle referred to in subsection (1) to maintenance of the patent.
If the proprietor of the patent has during opposition proceedings amended the patent in such a manner that there is no obstacle referred to in subsection (1) to maintenance of the patent as amended, the Patent Authority shall maintain the patent in the amended form.
If the patent is maintained as amended, the Patent Authority shall keep the amended patent specification available to the public.
The Patent Authority shall announce a decision taken account of an opposition once the decision has become final.
Section 26 An applicant may appeal against a final decision taken by the Patent Authority on a patent application if the decision is not in his or her favour. A patent proprietor or a person who lodged an opposition may appeal against a final decision taken by the Patent Authority on account of an opposition if the decision is not in his or her favour. (31.1.2013/101)
A decision rejecting a request for reinstatement under section 15 (3) or section 19 (3) or a decision granting a request for transfer of an application under section 18 may be appealed against by the applicant. A decision rejecting a request for transfer of an application may be appealed against by the person who made the request. (21.3.1997/243)
A decision rejecting a request for an order under section 22( 5) may be appealed against by the person who made the request. (21.3.1997/243)
Section 27 (31.1.2013/101) Appeals from decisions taken by the Patent Authority as referred to in section 26 must be lodged with the Market Court, as provided in the Act on the Finnish Patent and Registration Office (575/1992).
The provisions of the Act on the Judicial Proceedings at the Market Court (100/2013) apply to the hearing of appeals referred to in subsection (1) by the Market Court.
The provisions of section 22(5) on the publicity of patent documents, apply, as appropriate, also to documents submitted to the Market Court or the Supreme Administrative Court.
Section 27a (31.1.2013/101) When a patent applicant appeals from a final decision taken by the Patent Authority on a patent application drawn up in English, they must submit, to the Market Court, a translation into Finnish or Swedish of the description, abstract and claims. If the applicant fails to submit the translation together with the appeal, the Market Court must provide the patent applicant an opportunity to submit a translation within the time limit set by the Market Court. If the patent applicant fails to submit a translation within the time limit, the appeal is not admitted. When the Market Court requests the patent applicant to submit a translation, it must state the consequences of failure to comply with the request. Further processing is based on the documents translated into Finnish or Swedish.
When a patent applicant appeals from a final decision taken by the Patent Authority on a patent application, and the decision has been issued in English, the Market Court must request the Patent Authority to submit a translation into Finnish or Swedish of the decision. Further processing is based on the decision translated into Finnish or Swedish.
When an appeal is filed on a final decision taken by the Patent Authority on account of an opposition, and not all the patent documents are available in Finnish or in Swedish, the patent proprietor must submit a Finnish or Swedish translation of the description to the Market Court. The Market Court must, where necessary, provide the patent proprietor an opportunity to submit a translation within the time limit set by the Market Court. If the patent proprietor does not submit a translation within the time limit, the Market Court may request the patent proprietor to file it, under threat of a fine, or the translation will be commissioned at the cost of the patent proprietor. When the Market Court requests the patent proprietor to submit a translation, it must state the consequences of failure to comply with the request. Further processing is based on the documents translated into Finnish or Swedish.
Section 27b (17.6.2011/743) If the description and the claims are in English, and the language of decisions is English, the patent proprietor may submit a corrected translation to the Patent Authority. The patent proprietor must pay the fee for the publication of the translation. The Patent Authority must announce the correction without delay in Finnish and Swedish, and, as soon as possible, make copies of the corrected translation available to the public. After announcement, the corrected translation replaces the original translation.
Anyone who in good faith, at the time when the corrected translation entered into force, has begun to exploit the invention commercially in this country in a way which, were the original translation correct, would not have caused any infringement of the patent proprietor’s right, or had made substantial preparation for such exploitation, obtains the right under section 71 c(2) and (3).
CHAPTER 3
International Patent Application (6.6.1980/407)
Section 28 (6.6.1980/407) "An international application" shall mean an application made under the Patent Cooperation Treaty.
International applications shall be filed with a patent authority or an international organization (receiving Office) authorized under the Patent Cooperation Treaty and its Regulations to receive such applications. The receiving Office in Finland shall be the Finnish Patent and Registration Office, as laid down by Government decree. Applicants filing an international application in Finland shall pay the prescribed fee.
Sections 29 to 38 apply to international applications in which Finland is designated.
Section 29 (6.6.1980/407) An international application to which a receiving Office has assigned an international filing date has the same effect in Finland as a Finnish application filed on the same date. The second sentence in section 2(2) applies only to an international application that has been pursued under section 31. (18.11.2005/896)
Section 30 (6.6.1980/407) An international application shall be deemed withdrawn as far as the designation of Finland is concerned in the cases referred to in Article 24(1)(i) and (ii) of the Patent Cooperation Treaty.
Section 31 (10.5.1985/387) If an applicant wishes to pursue an international application in Finland, they must file, with the Patent Authority, a translation into Finnish, Swedish or English of the international application within 31 months of the international filing date or, where priority is claimed, of the priority date, to the extent laid down in a government decree, or a copy of the application if it is drawn up in Finnish, Swedish or English. The applicant must, within the same time limit, pay the prescribed fee to the Patent Authority.
(17.6.2011/743)
If the applicant has paid the prescribed fee within the time limit laid down in subsection (1), the required translation or a copy of the application may be filed within a further period of two months, provided the prescribed additional fee is paid within that same period. (19.11.2004/990)
If the applicant does not satisfy the requirements of this section, the application shall be deemed withdrawn as far as Finland is concerned. (19.11.2004/990)
Section 32 has been repealed on 1 January 2005 (990/2004)
Section 33 (6.6.1980/407) Where an international application has been pursued under section 31, Chapter 2 shall apply in respect of the application and examination unless otherwise provided in this section or in sections 34 to 37. However, the application may be taken up for examination prior to expiration of the period laid down in section 3l(1) only if so requested by the applicant. (19.11.2004/990)
The obligation under section 12 of the applicant to have a representative residing in the European Economic Area shall not begin until the date when the application may be taken up for prosecution. (30.6.2000/650)
The provisions of section 22 (2) and (3) take effect even before the application has been pursued, once the applicant has complied with the requirement under section 31 to file a translation of the application or, if the application is in Finnish, Swedish or English, once the applicant has filed a copy of the application with the Patent Authority. (17.6.2011/743)
For the purposes of sections 48, 56 and 60, the international application is deemed to have become available to the public once the applicant has fulfilled the obligations under subsection (3). (10.5.1985/387)
Where the application satisfies the requirements as to form and contents laid down by the Patent Cooperation Treaty and its Regulations, it shall be accepted in that respect.
Section 34 (21.3.1997/243) A notice referred to in section 19 (1) concerning acceptance of an international patent application may not be given, nor may such patent application be rejected before expiration of the time limit laid down by the Government, unless the applicant agrees to an earlier ruling on the application.
Section 35 (21.3.1997/243) An international application may not, without the consent of the applicant, be published, in printed form or another similar way, nor may a patent be granted on an invention that is the subject matter of such application by the Patent Authority before its publication by the International Bureau of the World Intellectual Property Organization or before the expiration of a period of 20 months after the international filing date or, where priority is claimed, after the priority date. (18.11.2005/896)
Section 36 (6.6.1980/407) Where a part of an international application has not been the subject of an international search or an international preliminary examination on the grounds that the application is held to include independent inventions and the applicant has not paid the additional fee laid down by the Patent Cooperation Treaty within the prescribed period, the Patent Authority shall ascertain whether the decision not to conduct a search or an examination was correct. Where the Patent Authority considers that the decision was correct, that part of the application that has not been the subject of a search or an examination shall be deemed withdrawn before the Patent Authority unless the applicant pays the prescribed fee within two months of the date on which he receives notification of the Patent Authority's decision. Where the Patent Authority considers the decision to have been incorrect, it shall proceed with examination of the application in its entirety. (18.11.2005/896)
The applicant may appeal against a decision taken under subsection (1) in the cases where the Patent Authority has found that the application includes independent inventions. Section 27(1) is to apply with the necessary changes. (18.11.2005/896)
Where the appeal authority upholds the decision of the Patent Authority, the time limit for payment of the fee referred to in the second sentence of subsection (1) above shall be computed as from the date on which the decision of the appeal authority becomes final.
Section 37 (6.6.1980/407) Where a part of an international application has not been the subject of an international preliminary examination because the applicant has restricted the claims after being invited by the International Preliminary Examining Authority either to restrict his claims or to pay an additional fee, that part of the application not examined shall be deemed withdrawn before the Patent Authority unless the applicant pays the prescribed fee within two months of the date he received the corresponding notification from the Patent Authority.
Section 38 (6.6.1980/407) Where a receiving Office has refused to accord an international filing date to an international application or has stated that the application is to be deemed withdrawn or that designation of Finland is to be deemed withdrawn, the Patent Authority must review the decision if the applicant so requests. The same applies to any decision by the International Bureau to the effect that an application is deemed withdrawn. (18.11.2005/896)
A request for review under subsection (1) shall be filed with the International Bureau within the time limit laid down by the Government. Within that same time limit, the applicant shall file with the Patent Authority a translation of the application, to the extent prescribed by the Government, and shall pay the prescribed application fee. (10.5.1985/387)
Where the Patent Authority finds that the decision by the receiving Office or by the International Bureau was incorrect, it must examine the application as provided in Chapter 2. If the receiving Office has not accorded an international filing date, the application is to be deemed to have been filed on the date that the Patent Authority considers should have been accorded as the international filing date. Where the application satisfies the requirements as to form and contents laid down by the Patent Cooperation Treaty and its Regulations, it must be accepted in that respect. (18.11.2005/896)
The second sentence of the second subsection of section 2 shall apply to applications accepted for examination under the third subsection of this section if the application is made available to the public under section 22.
CHAPTER 4
The Scope and Term of a Patent
Section 39 The scope of protection conferred by a patent shall be determined by the claims. The description may serve as guidance for interpreting the claims.
Section 40 (6.6.1980/407) A granted patent may be maintained for 20 years from the date on which the application was filed.
A prescribed renewal fee shall be payable for the patent in respect of each fee year beginning after the grant. If a patent is granted before renewal fees for the application have become due under section 41, the proprietor of the patent shall also be required to pay renewal fees for the fee years beginning prior to the grant of the patent, at the time the renewal fee for the patent becomes due for the first time. (10.5.1985/387)
CHAPTER 5
Renewal fees (10.5.1985/387)
Section 41 (10.5.1985/387) The renewal fee shall be payable on the last day of the calendar month during which the fee year begins. The renewal fees for the first two years, however, shall not become payable until the fee for the third fee year is due. renewal fees may not be paid earlier than six months before the due date.
For a later application under section 11, the renewal fees for fee years which have begun before the date of receipt of the later application, or which begin within two months of the date of receipt, become in no event due until the last day of the second month following the date of receipt. The renewal fees for an international application in respect of fee years which have begun before the date on which the application was pursued under section 31 or was taken up for processing under section 38 or which begin within two months of such date become in no event due until the last day of the month that falls two months after the date on which the application was pursued or otherwise prosecuted. (18.11.2005/896)
Renewal fees, together with prescribed additional fees, shall be payable within the six months following the due date.
Section 42 (10.5.1985/387) Where the applicant or proprietor of the patent is the inventor and if he experiences serious difficulty in paying the renewal fees, the Patent Authority may grant him respite in respect of payment if he makes a corresponding request no later than the date on which renewal fees become due for the first time. Respite may be granted for up to three years at a time, but at most up to the third year that has elapsed following grant of the patent. A request for prolongation of respite must be made before the existing respite has expired.
If the request for respite or prolongation of respite is refused, any fee paid within two months of refusal shall be deemed to have been paid on time.
The renewal fees for which respite of payment has been granted under subsection 1 may be paid together with the additional fee prescribed in section 41 (3) within the six months following the date up to which respite was granted.
CHAPTER 6
Assignment, Licences and Compulsory licences
Section 43 Where the proprietor of the patent has granted another person the right to exploit the invention commercially (a licence), the licensee shall not be entitled to assign his right to a further party, except as otherwise agreed.
Section 44 The transfer of patents and the grant of licences shall be recorded, on request, in the Patent Register. The same shall apply to the pledging of a patent.
On proof that a licence or a pledge recorded in the Register is no longer in force, the entry of that licence or pledge shall be deleted from the Register.
Subsections (1) and (2) shall apply mutatis mutandis to compulsory licences and to rights under section 53 (2).
The person last recorded in the Register as the patentee shall be deemed the proprietor for the purposes of law suits and for other matters concerning the patent.
If a person acting in good faith has requested the Patent Authority to record in the Register that a patent has been assigned to him or that he has obtained a licence under a patent or a pledge of a patent, prior assignment of the patent or rights therein shall not be enforceable against him if the other party has not previously requested registration as the assignee or proprietor of rights in the patent.
Section 45 Where three years have elapsed since the grant of the patent and four years have elapsed from the filing of the application, and if the invention is not worked or brought into use to a reasonable extent in Finland, any person who wishes to work the invention in Finland may obtain a compulsory licence to do so unless legitimate grounds for failing to work the invention may be shown. (22.12.1995/1695)
Subject to reciprocity, the Government may decree that, for the purposes of subsection (1) of this section, the working of an invention in a foreign State shall be deemed equivalent to working in this country.
Section 46 The proprietor of a patent for an invention whose exploitation is dependent on a patent held by another person may obtain a compulsory licence to exploit the invention protected by such patent if deemed reasonable in view of the importance of the first-mentioned invention or for other special reasons.
The proprietor of a patent in respect of which a compulsory licence is granted under subsection (1) of this section may obtain a compulsory licence to exploit the other invention unless there are special reasons to the contrary.
Section 46a (30.6.2000/650) Where a breeder cannot acquire or exploit a plant variety right without infringing a prior patent, he may apply for a compulsory licence for non-exclusive use of the invention protected by the patent inasmuch as the licence is necessary for the exploitation of the plant variety to be protected, subject to payment of an appropriate royalty. Where such a licence is granted, the holder of the patent will be entitled to a cross-licence on reasonable terms to use the protected variety.
Applicants for the licence referred to in subsection 1 above must demonstrate that they have applied unsuccessfully to the holder of the patent to obtain a contractual licence and that the plant variety constitutes significant technical progress of considerable economic interest compared with the invention claimed in the patent.
Provisions concerning the right of a patent holder to obtain a compulsory licence for the exploitation of a plant variety protected by plant breeder's right are laid down by the Act on Plant Breeders' Rights (No. 789/1992).
Section 47 In the event of considerable public interest, a person who wishes to exploit commercially an invention for which another person holds a patent may obtain a compulsory licence to do so.
Section 48 Any person who was commercially exploiting in this country an invention which is the subject of a patent application, at the time the application documents were made available under section 22, shall, if the application results in a patent, be entitled to a compulsory licence for such exploitation, provided there are special reasons for this and also provided that he had no knowledge of the application and could not reasonably have obtained such knowledge. Such a right shall also be enjoyed, under corresponding conditions, by any person who has made substantial preparations for commercial exploitation of the invention in this country. Compulsory licences may also relate to the period of time preceding the grant of the patent.
Section 49 (22.12.1995/1695) A compulsory licence may only be granted to a person deemed to be in a position to exploit the invention in an acceptable manner and in accordance with the terms of the licence who, before filing a claim for a compulsory licence, has made a verifiable effort to obtain, on reasonable commercial terms, a licence to the patented invention. A compulsory licence shall not prevent the proprietor of the patent from exploiting the invention himself or from granting licences under the patent. A compulsory licence may only be transferred to a third party together with the business in which it is exploited or was intended to be exploited.
Section 50 (31.1.2013/101) Compulsory licences are granted by a court of law, which also decides the extent to which the invention may be exploited and determines the remuneration to be paid and any other conditions under the licence. In the event of a substantial change in the circumstances, the court may, at the request of the party concerned, revoke the compulsory licence or lay down new conditions.
The Market Court is the competent authority referred to in article 3(1) of the Regulation (EC) No 816/2006 of the European Parliament and of the Council on compulsory licensing of patents relating to the manufacture of pharmaceutical products for export to countries with public health problems.
CHAPTER 7
Limitation and Termination of the Patent
Section 51 (10.5.1985/387) If the renewal fee under sections 40, 41 and 42 is not paid, the patent shall lapse as from the start of the fee year for which the fee has not been paid.
Section 52 (6.6.1980/407) The court shall declare a patent invalid, in a relevant action:
(1) if the patent relates to an invention that does not satisfy the requirements of sections 1, 1 a, 1 b, or 2;
(2) if the patent relates to an invention the description of which is not sufficiently clear to enable a person skilled in the art to carry out the invention;
(3) if the patent contains subject matter not included in the application as filed; or
(4) if the scope of protection was extended after the notice referred to in section 19 (1) was given. (30.6.2000/650)
In connection with the invalidation process of a patent, the patent holder may request the Court to limit the patent in accordance with the amended patent claims. The request for limitation shall be presented before the case is transferred to the main hearing. If the request for limitation is presented, the issue concerning it must be solved separately before continuing the invalidation process. The limitation must meet the requirements under section 53b. If the Court approves the request for limitation, the patent limited in this manner shall make the basis for continuation of the process. A decision regarding the request for limitation may only be appealed against in connection with the Court decision concerning the action. (18.11.2005/896)
A patent may not be declared invalid on the grounds that the patentee was entitled to a specified part of it only.
Legal proceedings may also be instituted, with the exception laid down in subsection (5) of this section, by any person who suffers prejudice on account of the patent, or, where the common interest is considered to require it, by a public authority appointed by the Government for reasons of public interest. (18.11.2005/896)
Proceedings instituted on the grounds that a patent has been granted to a person other than the person entitled to it under the provisions of section 1 may only be instituted by the person claiming entitlement to the patent. Such proceedings shall be brought within one year after the entitled person gained knowledge of the grant of the patent and of any other circumstances on which the proceedings are founded. Proceedings may not be instituted more than three years after the grant of the patent where the proprietor of the patent acted in good faith at the time the patent was granted or assigned to him.
Section 53 Where a patent has been granted to a person other than the person entitled to the patent under section 1 and where proceedings are instituted by that entitled party, the court shall transfer the patent to that party. Section 52 (5) shall apply with respect to the time limit within which proceedings shall be instituted. (18.11.2005/896)
Where the person deprived of the patent had, in good faith, begun commercial exploitation of the invention in this country or had made substantial preparations for exploitation, he shall be entitled, against reasonable remuneration and on other reasonable terms, to continue the exploitation already begun or to commence the intended exploitation, provided that its general nature is maintained. Subject to the same conditions, a holder of a licence recorded in the Patent Register shall have the same rights.
Rights under subsection (2) of this section may only be transferred to third parties together with the business in which they are exploited or in which exploitation was planned.
Section 53a (18.11.2005/896) The holder of a patent may apply for the limitation of the patent by filing a written request in respect of it to the Patent Authority. The request for limitation must contain:
(1) the name and address of the patent holder;
(2) the registration number of the patent;
(3) the limited patent claims, as well as the description and drawings, if they have been amended;
(4) if the patent holder has appointed a representative, the name, domicile and address of the representative: and
(5) the handling fee.
If the provisions in subsection (1) are not complied with, the Patent Authority invites the applicant to remedy the deficiencies within a given time limit. If the invitation is not complied with within the time limit given, the request will be rejected. The applicant is entitled to appeal from such decision.
If the opposition procedure has not been completed, or an invalidation action under section 52 is pending in Court, the request will not be admitted. The handling fee paid by the applicant is in this case returned to him or her.
If an opposition is filed against a patent or an action is brought for invalidation of the patent after a request for limitation but before the decision concerning the limitation gains legal force, the limitation procedure is terminated.
Section 53b (18.11.2005/896) The condition for acceptance of a request to limit a patent before a Patent Authority or a Court is that the patent to be limited in accordance with the request meets the following conditions:
(1) the patent refers to an invention which is presented with sufficient clarity for a person skilled in the art to use the invention;
(2) the patent does not involve anything that does not appear from the application when it was filed; and
(3) the scope of protection of the patent has not been extended from the scope of protection of the patent granted or from the previously taken decision of the scope of protection.
Section 53c (18.11.2005/896) If a patent holder has requested from the European Patent Office the limitation of the patent in accordance with article 105 a of the European Patent Convention (Finnish Treaty Series 8/1996), the Patent Authority shall postpone the processing of the request for limitation under 53a(1) until the European Patent Convention has taken a final decision in the matter.
If the patent holder has requested from the European Patent Office the termination of the patent in accordance with Article 105 a of the European Patent Convention, the Patent Authority must postpone the handling of the cancellation procedure under section 54 until the European Patent Convention has taken a final decision in the matter.
If the patent has been seized or a dispute is pending on the transfer of the patent, the Patent Authority must postpone the handling of the request under 53a(1) and the notice under section 54 until the seizure has lapsed or a final decision has been taken on the dispute concerning the transfer of the patent.
Section 53d (18.11.2005/896) If the Patent Authority considers that there is an obstacle to the approval of the request under 53a(1), the patent holder must be provided an opportunity to give his statement in the matter. If the Patent Authority, notwithstanding the statement, considers that the request cannot be granted, the statement must be refused and the patent remained in force in a non-amended form. The patent holder is entitled to appeal from the final decision of the Patent Authority, if the decision is against him.
If the Patent Authority considers that there is no obstacle to the grant of a request under 53a(1), the patent shall be limited in accordance with the request. A public notice in accordance with section 55 must be given of the decision to approve the limitation. The Patent Authority must, from the date of giving public notice, keep available to the public the amended patent publication, which contains the description of the limited patent, drawings, if any, and the limited patent claims as well as an announcement of the patent holder. The Patent Authority must see to it that the limited patent claims are, where necessary, available in both Finnish and Swedish. The applicant must pay an established translation fee.
Section 53e (18.11.2005/896) The legally valid decision under 53d(2) concerning the approval of the limitation taken by the Patent Authority and the legally valid decision under 53d(2) to limit the patent, taken by the Court, will be in force as from the filing date of the patent application.
Section 53f (18.11.2005/893) If the patent holder withdraws the request for limitation under section 53a(1), the limitation procedure will be discontinued finally starting from the said date.
The request for limitation may not be cancelled once the final decision to approve the limitation has been taken.
Section 54 Where the proprietor of a patent surrenders his patent in writing to the Patent Authority, that Authority shall declare the patent to be terminated in its entirety. The patent will be considered to have expired as from the filing date of the patent application. The patent holder is entitled to appeal from the final decision taken by the Patent Authority, if the decision is against him. (18.11.2005/896)
Where a patent is in distraint or if a litigation is pending on the transfer of a patent, the patent may not be declared terminated while the distraint is effective or before a final decision is given in the proceedings. The same shall apply if a pledge has been recorded in the Patent Register.
Section 55 (18.11.2005/896) Where a patent has lapsed, expired or been limited, or when it has been declared invalid by a final court decision, or been transferred, the Patent Authority shall publish an announcement of that fact.
CHAPTER 8
Obligation to Provide Information
Section 56 An applicant who invokes his patent application against another person before the documents in the application file have become available under section 22 shall be required, on request, to allow such person to have access to the documents. If the patent application includes the deposit of a biological material under section 8a, such consent shall also include the right to obtain a sample of the deposit. The second and third sentences of subsection (6) and subsections (7)and (8)of section 22 shall apply in the event of a person wishing to obtain a sample on the basis of such consent. (30.6.2000/650)
Any person who indicates in addressing himself directly to other persons or in announcements or by markings on goods or their packaging or in any other way that a patent has been applied for or granted, without at the same time indicating the number of the application or the patent, shall be required, on request, to furnish such number without delay. Where it is not explicitly stated that a patent has been applied for or granted, but the circumstances are such as to create the impression that this is the case, information as to whether a patent has been applied for or granted shall be given on request without delay.
CHAPTER 9
Liability, Obligation to Pay Compensation and Court Proceedings
Section 57 The court may forbid any person who infringes the exclusive right afforded by a patent (patent infringement) from continuing or repeating the act.
Where such person intentionally infringes a patent, he shall, unless the act is punishable as an industrial property right offence under section 2 of Chapter 49 of the Penal Code, be liable to a fine for a violation of a patent right.
Indictment for violation of a patent right may be brought by the prosecutor at the request only of the injured party. (13.5.2010/478)
Section 57a (22.12.1995/1695)If a patent has been granted for a process for obtaining a product, any identical product produced without the consent of the proprietor of the patent shall, in the absence of proof to the contrary, be deemed to have been obtained by the patented process. In the adduction of proof to the contrary, the legitimate interests of defendants in protecting their manufacturing and business secrets shall be taken into account.
Section 57b When hearing an action referred to in section 57(1) the court may at the patent holder’s request prohibit the keeper of a transmitter, server or other similar device or other service provider acting as an intermediary, under penalty of a fine, from continuing the use alleged to infringe the patent (injunction order) unless it can be considered disproportionate in view of the rights of the alleged infringer of the patent or in view of the rights of the intermediary or patent holder. (21.7.2006/684)
Before the bringing of an action referred to in section 57(1), the court may, at the patent proprietor’s request, issue an injunction if the preconditions for it set out in subsection 1 exist and if it is obvious that the patent proprietor’s rights otherwise would be seriously endangered. The court must provide both for the party against whom the injunction is sought and for the party who is claimed to infringe the patent an opportunity to be heard. Communications to the party against whom the injunction has been sought may be delivered by mail, facsimile or email. (31.1.2013/101)
The court may, on request, issue the injunction referred to in subsection (2) as an interlocutory injunction without hearing the alleged infringer, if the urgency of the case of necessity requires that. The injunction remains in force until ordered otherwise. After the injunction is issued, the alleged infringer must without delay be provided an opportunity to be heard. When the alleged infringer has been heard, the court must decide without delay whether to keep the injunction in force or withdraw it. (21.7.2006/684)
An injunction issued under this section must not endanger the right of a third party to send and receive messages. The injunction comes into force when the applicant lodges with the bailiff security referred to in Chapter 8, section 2, of the Enforcement Code (705/2007). The provisions of Chapter 7, section 7, of the Code of Judicial Procedure apply to the possibility to be released from lodging security. An injunction issued under subsection (2) or (3) above lapses if the action referred to in section 57(1) is not brought before a court within a month from the issuance of the injunction. (31.1.2013/101)
The party who has demanded the injunction must compensate the party against whom the injunction is issued as well as the alleged infringer for the damage caused by the implementation of the injunction and for any other costs resulting from the case if the action referred to in section 57(1) is rejected or ruled inadmissible, or if the processing of the case is removed from the cause list because the plaintiff has abandoned his/her action or failed to arrive to the court. The same applies if the injunction is withdrawn under subsection (3) or lapses under subsection (4). When an action is brought for compensation for damage and costs, the provisions of Chapter 7, section 12, of the Code of Judicial Procedure apply. (21.7.2006/684)
Section 58 Any person who intentionally or negligently infringes a patent shall be liable to pay reasonable compensation for the exploitation of the invention and damages for other injury caused by the infringement. In the case of slight negligence, the compensation may be adjusted accordingly.
A person found guilty of patent infringement that is neither intentional nor negligent shall pay compensation for the exploitation of the invention if and to the extent held reasonable.
Compensation proceedings for patent infringement shall only refer to damage during the last five years prior to institution of proceedings. The right to compensation for damage suffered prior to that period shall lapse.
Section 59 At the request of the party injured by patent infringement, the court may order, to the extent deemed reasonable for the prevention of further infringement, that patented products manufactured without the consent of the proprietor of the patent, or objects whose use would constitute patent infringement, shall be altered in a specified manner or be impounded for the remainder of the term of the patent or be destroyed or, in the case of patented products, be surrendered against payment of their value to the injured party. This provision shall not apply to anyone who has acquired such objects of property or special rights in respect of such objects in good faith and who has not himself infringed the patent.
The objects of property referred to in subsection (1) may be seized if it is reasonable to assume that the offence referred to in section 2 of chapter 49 of the Criminal Code or in section 57 of this act has been committed. In such case, the provisions on seizure in the Coercive Measures Act (806/2011) shall be complied with. (22.7.2011/863).
Subsection (2) amended by act No. 863 of 22 July 2011 came into force on 1 January 2014. The previous wording is as follows:
The objects of property referred to in subsection (1) may be seized if it is reasonable to assume that the offence referred to in section 2 of Chapter 49 of the Penal Code or in section 57 of this Act has been committed. In such case, the provisions on seizure in the Coercive Criminal Investigation Means Act shall apply. (21.4.1995/717)
Notwithstanding the provisions of subsection (1), the court may order, on request, if there are special reasons for this, that the holders of objects referred to in subsection (1) shall be able to dispose of the objects for the remainder of the patent term or for a part thereof, against reasonable compensation and on reasonable conditions.
Section 60 (21.3.1997/243) Where any person commercially exploits an invention which is the subject of a patent application after the application documents have been made available under section 22, the provisions on patent infringement shall apply mutatis mutandis, if the application results in a patent. However, until a patent has been granted under section 20, protection shall extend only to the subject matter disclosed both in the claims as worded when the application became available to the public and in the claims according to the patent. There shall be no liability to punishment, and damages arising from exploitation prior to the granting of the patent may be assessed only on the basis of section 58 (2).
If the description, abstract and claims are drawn up in English, the protection under subsection (1) will apply only after the claims have been submitted to the Patent Authority in Finnish or Swedish translation. (17.6.2011/743)
The provisions of section 58(3) concerning damages do not apply if action for compensation is brought within one year of the period for lodging an opposition concerning the patent or, if an opposition has been lodged, within a year from the date of a final decision to maintain the patent. (18.11.2005/896)
Section 60a (21.7.2006/684) In a dispute that concerns an infringement of a patent the court may, at the plaintiff’s request, order the defendant to compensate the plaintiff for the cost occurred to him/her for publishing, by taking suitable measures, information concerning the final decision in which the defendant is found to have infringed the patent right. Such an order may not be given if the dissemination of the information is limited elsewhere in the law. In considering the issuance and contents of the order, the court must pay attention to the general significance of the publication of the issue, the kind and scope of the infringement, the costs involved in the publishing process and other corresponding facts.
The court lays down a maximum amount for the reasonable publishing cost to be paid by the defendant. The plaintiff is not entitled to the compensation if information about the decision has not been published within a period laid down by the court counted from the date when the final decision was issued.
Section 61 If a patent has been revoked by a final decision or declared invalid by a final decision, no punishment, compensation or other sanction laid down in section 57, 57 a, 57 b, 58-60 or 60 a may be imposed. (21.7.2006/684)
Subsection 2 repealed 1 September 2013 (101/2013)
In a case concerning invalidation of a patent, the court may, at its discretion, postpone the taking of a decision on a principal claim referred to in section 1 of Chapter 24 of the Procedural Code if the action has been brought in a competent court before the expiry of the time limit for lodging an opposition after the grant of the patent or before a final decision has been issued on the opposition. (21.3.1997/243)
Section 62 Any person who by intention or negligence, other than slight negligence, fails to comply with section 56 shall be sentenced to a fine.
Any person who, in the instances described in section 56, provides incorrect information shall also be sentenced to the same penalty, unless the offence is punishable under the Penal Code.
Indictment for an offence referred to in this section may be brought by the prosecutor only at the request of the injured party. (13.5.2011/478)
Section 63 The proprietor of a patent or any person authorized to exploit an invention under licence may bring an action before the court for a declaratory judgment to establish whether he enjoys protection against other parties on the basis of the patent in the event of uncertainty that may be prejudicial to him.
Any person who carries on or intends to carry on a commercial activity may, subject to the same conditions, bring an action against the proprietor of the patent to obtain a declaratory judgment to determine whether the patent constitutes an obstacle to such activity.
Subsection 3 repealed 1 September 2013 (101/2013)
Section 64 Repealed 1 September 2013 (101/2013)
Section 65 (31.1.2013/101) Disputes and application cases under this Act are heard by the Market Court.
Cases concerning the right to an invention for which a European patent under the European Patent Convention (Finnish Treaty Series 8/1996) has been sought, are also heard by the Market Court. A prerequisite for hearing such case in the Market Court is that the defendant is domiciled in Finland or that the plaintiff is domiciled in Finland and the defendant is not domiciled in a country which is party to the European Patent Convention. The Market Court also hears the case if the parties to the dispute have agreed that the Market Court is competent in the case.
A dispute referred to in subsection (2) above may not be heard by the Market Court if the same dispute between the same parties is pending before a court of another country that is party to the European Patent Convention. If the competence of such foreign court has been contested, the Market Court must postpone the hearing of the case until the question of competence has been finally decided upon by the foreign Court.
Separate provisions are issued on the international jurisdiction of the Market Court.
The provisions of the Act on the Judicial Proceedings at the Market Court apply to the hearing of disputes and application cases by the Market Court.
Section 65a (22.12.1995/1695) A final decision taken by a court of a Contracting State of the European Patent Convention in a dispute referred to in section 65 (2) is enforceable in Finland. A court decision passed on the applicant for a European patent, is not, however, enforceable in Finland, if the writ of summons has not been duly served to him or if he has not been afforded a sufficient time for preparing himself for the court proceedings.
Section 65b (31.1.2013/101) In a dispute under this Act, if the whole patent specification is not available in Finnish or in Swedish with the Patent Authority, the court may require the patent proprietor or other party authorised by the patent proprietor to exercise the right of action as regards the patent, to submit a translation into Finnish or Swedish of the patent specification. If the party required to submit the translation is the plaintiff in the case, the court may require the translation to be submitted or else the case will be dismissed. If the party required to submit the translation is the defendant in the case, the court may require the translation to be submitted or else the translation will be commissioned at the cost of the defendant.
Section 65c (17.6.2011/743) If the description and claims are drawn up in English and the translation of them does not correspond to the documents in English, the patent protection will only extend to that which is evident from both the translation and the documents in English jointly.
If the description and claims are drawn up in English and the language of decisions is English, the documents in the language of decisions are, in invalidation proceedings referred to in section 52, the sole authentic texts.
Section 66 (31.1.2013/101) Charges of an intellectual property offence, as referred to in Chapter 49, section 2, of the Criminal Code of Finland (39/1889), which breaches the exclusive right conferred by a patent; and charges of violation of a patent, as referred to in section 57(2) of this Act, and of an offence referred to in section 62 of this Act, are heard by the Helsinki District Court.
Claims for compensation under section 58 or claims under section 59, arising from an offence referred to in the charge, may be heard in connection with a charge referred to in subsection (1) above, notwithstanding the provisions of section 65.
The court remains competent to examine a claim referred to in subsection 2 even if the circumstances on which its competence is based change after the claim is being made.
Section 66 a (31.1.2013/101) In a criminal case referred to in section 66, the court may require the injured party to submit a translation into Finnish or Swedish of the patent specification, if it is not available in whole in Finnish or in Swedish with the Patent Authority. When the case at hand is a criminal case brought up by the public prosecutor, where the injured party exercises their right of action, the court may require a translation to be submitted or else the translation will be commissioned at the cost of the injured party. When the case at hand is a criminal case brought up by the injured party alone, the court may require a translation to be submitted or else the case will be dismissed.
Section 66 b (31.1.2013/101) The provisions of Chapter 4, section 22, of the Act on the Judicial Proceedings at the Market Court, on the right of the Market Court to request a statement, apply to the right of the court hearing a case referred to in section 66 above, to request a statement from the Patent Authority.
Section 66 c (31.1.2013/101) When hearing a case referred to in section 66, the District Court may be assisted by a maximum of two expert members referred to in section 7(2) of the Market Court Act (99/2013).
The experts must give their statement in writing on the matters submitted to them by the District Court. The experts are entitled to question the parties and the witnesses. The District Court must reserve the parties an opportunity to state their views on the expert’s statement before decision in the case.
The provisions of section 37 of the Market Court Act on the fees of expert members, apply to the entitlement of the experts to a fee.
Section 66 d (31.1.2013/101) The provisions of Chapter 4, section 23, of the Act on the Judicial Proceedings at the Market Court, on the obligation of the Market Court to notify of its decisions, apply to the obligation of the court hearing a case referred to in section 66 above, to notify the Patent Authority of a decision.
Section 67 Repealed 1 September 2013 (101/2013)
Section 68 Repealed 1 September 2013 (101/2013)
Section 69 Repealed 1 September 2013 (101/2013)
Section 70 Repealed 1 September 2013 (101/2013)
CHAPTER 9a
Supplementary Protection Certificates (21.3.1997/243)
Section 70a (21.3.1997/243) Provisions on Supplementary Protection Certificates are given in the European Parliament and Council Regulation (EC) No 469/2009 providing for the supplementary protection certificate for medicinal products and in the European Parliament and Council Regulation (EC) No 1610/96 concerning the adoption of a supplementary protection certificate for plant protection products. In addition, the provisions of this chapter are applicable to supplementary protection certificates. (17.6.2011/743)
Section 70b (28.6.1994/593) Applications for supplementary protection certificates and for the extension of the duration of supplementary protection certificates for medicinal products are filed with the Finnish Patent and Registration Office. (17.6.2011/743)
Section 70c (28.6.1994/593) The applicant must pay the prescribed application fee. The proprietor of the certificate must pay the prescribed renewal fee for the supplementary protection certificate.
The provisions of subsection (1) are applicable on fees for applications for the extension of the duration of supplementary protection certificates for medicinal products, and on the extended supplementary protection certificates, extended upon application. (17.6.2011/743)
Section 70d (28.6.1994/593) Provisions concerning infringement of patent rights apply to infringement of rights conferred by a supplementary protection certificate.
Section 70e (28.6.1994/593) More specific provisions concerning the implementation of the provisions of this Chapter and the procedure to be followed in applying for and granting supplementary protection certificates and extensions of them may be issued by government decree. (17.6.2011/743)
CHAPTER 9b
European Patent and Application for European Patent (22.12.1995/1695)
Section 70f (22.12.1995/1695) For the purposes of this Act, a European patent is a patent which has been granted by the European Patent Office under the European Patent Convention. A European patent application is a patent application filed under said Convention.
A European patent may be granted as having effect in Finland.
An application for a European patent shall be filed with the European Patent Office. Such application may also be filed with the Finnish Patent Authority to be transmitted by the Patent Authority to the European Patent Office. However, European patent applications relating to inventions referred to in the Act on Inventions of Importance to the Defense of the Country (No. 551/67) shall be filed with the Finnish Patent Authority. Applications referred to in Article 76 of said Convention (European divisional applications) shall always be filed with the European Patent Office.
The provisions of this Chapter shall apply to European patents and European patent applications designating Finland.
Section 70g (22.12.1995/1695) A European patent is granted when the European Patent Office has announced its decision to allow the patent application. The European patent having effect in Finland has the same legal effect as a patent granted by the Finnish Patent Authority and is also otherwise subject to the same conditions as such patent, unless otherwise provided for in this Chapter.
Section 70h (22.12.1995/1695) A European patent has effect in this country only if the patent proprietor has supplied, within three months from the date on which the European Patent Office published a mention of the grant of the European patent, to the Patent Authority a translation, referred to in subsection (2), of said European patent, and has paid the prescribed fee for publishing the translation. If the European Patent Office has announced its decision that the European patent will be maintained in amended form, the provisions above apply also to the documents in amended form. (17.6.2011/743)
A translation of the claims into Finnish must be submitted. If the patent has been granted in German or French, the description and possible drawings must be submitted in Finnish or English translation. The description with possible drawings may always be submitted in Finnish translation. If the patent proprietor’s own language is Swedish, the above translations may be in Swedish. (17.6.2011/743)
The translation is public provided that the European Patent Office has published the application for a European patent or the mention of the grant of the European patent. (17.6.2011/743)
If a translation has been supplied and the fee for publishing the translation has been paid within the time limit and if the European Patent Office has published the mention of the grant of the European patent or its maintenance in amended form, the Patent Authority must without delay issue an announcement to that effect in Finnish and Swedish. The Patent Authority must make the translation available to the public as soon as possible. The Patent Authority must see to it that the claims of the European patent are, when necessary, available in Finnish and Swedish. (17.6.2011/743)
Section 70i (22.12.1995/1695) The provisions of section 71a(1) correspondingly apply to filing of a translation under section 70h(1) and payment of a fee for publishing the translation. If it is decided under section 71a(1) that the act shall be deemed to have been completed within the prescribed time limit, the Patent Authority shall without delay make an announcement to that effect both in Finnish and in Swedish.
If anyone, after the time limit according to section 70h(1) has expired but before the announcement according to subsection (1) above has been published, has in good faith begun to use the invention commercially in this country or has made substantial preparations therefor, he shall enjoy the right provided in section 71c( 2) and (3).
Section 70j (22.12.1995/1695) The provisions of section 52(1)(4), concerning extension of scope of patent protection, shall also apply to a European patent if the scope of patent protection has been extended after the grant of the European patent.
Section 70k (22.12.1995/1695) If the European Patent Office has revoked a European patent in its entirety or in part, this revocation shall have effect as if the patent in this country were declared invalid to the corresponding extent. The Finnish Patent Authority shall without delay announce the revocation both in Finnish and Swedish.
Section 70l (22.12.1995/1695) Prescribed renewal fees shall be paid for each fee year beginning after the year in which the European Patent Office announced its decision to allow the patent application.
If a renewal fee for a European patent is not paid according to the provisions in subsection (1) above and section 41, section 51 applies correspondingly. The first renewal fee is not, however, due for payment until the last day of the third month following the month the patent was granted. (18.11.2005/896)
Section 70m (22.12.1995/1695) A European patent application which has been accorded a filing date by the European Patent Office has the same effect in this country as a Finnish patent application filed on the same date. If the application under the European Patent Convention enjoys priority from a date earlier than the filing date, such priority also has effect in Finland. (18.11.2005/896)
For the purposes of section 2(2), the publication of a European patent application pursuant to Article 93 of the European Patent Convention shall be equivalent to the application becoming available to the public pursuant to section 22. This shall also apply to publication referred to in Article 153(3) of the Convention, if said publication is ruled by the European Patent Office to be equivalent to publication pursuant to Article 93. (18.11.2005/896)
Section 70n (22.12.1995/1695) If a European patent application has been published under Article 93 of the European Patent Convention and a translation into Finnish of the patent claims as worded when published has been filed with the Patent Authority, the Patent Authority shall make the translation available to anyone and make an announcement in Finnish and Swedish to this effect. If the applicant's own language is Swedish, the translation may, however, be filed in Swedish. The Patent Authority shall see to it that the published patent claims are, where necessary, available to the public in Finnish and Swedish.
If anyone uses an invention commercially for which patent protection is sought by a European patent application after the announcement under subsection (1) has been made, the provisions concerning patent infringement apply correspondingly if the application results in a patent for Finland. In such case, however, the patent protection only extends to that revealed in both the patent claims as worded when published and the claims according to the patent. Punishment cannot be imposed in this case and damages for such use may only be determined under section 58(2). (18.11.2005/896)
The provisions of section 58 (3) shall not apply if the action for compensation is brought within one year after the period for opposition against the patent has expired or, if opposition has been lodged, within one year after the decision by the European Patent Office to maintain the patent.
Section 70o (22.12.1995/1695) If a European patent application or request that such application shall designate Finland has been withdrawn, this shall have the same effect as withdrawal of a national patent application. The same shall apply in respect of a situation where an application under the European Patent Convention shall be deemed to have been withdrawn and where processing of the application has not been resumed pursuant to Article 121 of the Convention.
If a European patent application has been rejected, this shall have the same effect as rejection of a national patent application.
Section 70p In a dispute, under this Act, over a European patent, if the whole patent specification is not available in Finnish or in Swedish with the Patent Authority, the court may require the patent proprietor or other party authorised by the patent proprietor to exercise the right of action as regards the patent, to submit a translation into Finnish or Swedish of the patent specification. If the party required to submit the translation is the plaintiff in the case, the court may require the translation to be submitted or else the case will be dismissed. If the party required to submit the translation is the defendant in the case, the court may require the translation to be submitted or else the translation will be commissioned at the cost of the defendant. (31.1.2013/101)
In a criminal case, referred to in section 66, over a European patent, a court may require the injured party to submit a translation into Finnish or Swedish of the patent specification, if it is not available in whole in Finnish or in Swedish with the Patent Authority. When the case at hand is a criminal case brought up by the public prosecutor, where the injured party exercises their right of action, the court may require a translation to be submitted or else the translation will be commissioned at the cost of the injured party. When the case at hand is a criminal case brought up by the injured party alone, the court may require a translation to be submitted or else the case will be dismissed. (31.1.2013/101)
If the translation referred to in section 70h or 70n does not coincide with the wording of the documents in the language of the proceedings before the European Patent Office, the patent protection shall only extend to that which is evident from both texts. (22.12.1995/1695)
In the revocation proceedings referred to in section 52, the text in the language of the proceedings shall be the sole authentic text. (22.12.1995/1695)
Section 70q (22.12.1995/1695) If the applicant or the proprietor of a patent files with the Patent Authority a correction of the translation referred to in section 70h and pays the prescribed fee for publishing the corrected translation, the corrected translation shall apply in place of the original translation. Once the correction has been filed and the fee paid, and if the original translation is available to anyone, the Patent Authority shall without delay announce said correction in Finnish and Swedish and, as soon as possible, make copies of the corrected translation obtainable from the Patent Authority.
If the applicant files a correction of the translation referred to in section 70n, the Patent Authority shall without delay make an announcement of the correction in Finnish and Swedish and keep the corrected translation available to anyone. After the announcement the corrected translation shall apply in place of the original translation.
If anyone, before the corrected translation became valid, has, in good faith, begun to use the invention commercially in this country in a manner which according to the earlier translation did not constitute infringement of the right of the applicant or of the proprietor of the patent, or has made substantial preparations therefor, he shall enjoy the right specified in section 71c (2) and (3).
Section 70r (22.12.1995/1695) If the applicant or the proprietor of a patent has failed to observe the time limit prescribed in the European Patent Convention, but the European Patent Office, nevertheless, under Article 122 declares that no loss of right has ensued, this shall have the same effect also in Finland.
If anyone, after the loss of right has ensued but prior to the announcement by the European Patent Office of the declaration referred to in subsection (1), began, in good faith, to use the invention commercially in this country or made substantial preparations therefor, he shall enjoy the right specified in section 71c (2) and (3).
Section 70s (22.12.1995/1695) If a European patent application which has been filed with a national patent authority shall be deemed to be withdrawn because the European Patent Office did not receive it within the prescribed time limit from the national patent authority that received the application, at the request of the applicant, the Patent Authority shall take up the application as converted to a national application, provided:
(1) that the request is filed with the authority which received the patent application within three months from when the applicant was notified by the European Patent Office that the application was deemed withdrawn;
(2) that the request is received by the Finnish Patent Authority within 20 months from the date of filing of the application or, if priority is claimed, the day from which priority is claimed; and
(3) the applicant pays, within the prescribed time limit, the prescribed application fee and files a translation, pursuant to section 8(5), of the patent application.
If a European patent application shall be deemed to be withdrawn because the European Patent Office did not receive the translation in the language of the proceedings within the prescribed time limit, at the request of the applicant, the Patent Authority shall take up the application as converted into an application for a national patent, in compliance with the provisions of Article 135 of the European Patent Convention. The applicant shall also pay the prescribed application fee and file the translation of the patent application according to section 8 (5) within the prescribed time limit. (18.11.2005/896)
If the patent application referred to in subsections (1) and (2) above fulfills the requirements regarding the form of the application laid down in the European Patent Convention and its Implementing Regulations, it shall be accepted in this respect.
Section 70t (18.11.2005/896) A request made in accordance with Article 105 a of the European Patent Convention to limit or revoke a European patent shall be made to the European Patent Office.
Where the European Patent Office has made an announcement of the limitation of the patent, the patent holder shall, within a time limit to be laid down by Government decree, file a translation of the documents forming the basis for the limitation in the language in which the original patent was validated in Finland, and pay the established fee for publication of the translation as more specifically decreed by the Government. The Patent Authority shall without delay make an announcement of this in both Finnish and Swedish and keep copies of the translation available to the public. The Patent Authority shall see to that the limited patent claims of the European patent are, where necessary, available in both Finnish and Swedish.
If the patent holder does not comply with the provisions of subsection (2), the patent shall be deemed not to be valid in Finland as from the filing date of the patent application. The patent authority shall publish an announcement of the invalidity of the patent.
Where the European Patent Office has published an announcement of the cancellation of the patent, the Patent Authority shall publish an announcement of the cancellation in the Patent Gazette.
A patent limited or cancelled by the European Patent Office shall in this country enjoy the same legal effect as a nationally limited or cancelled patent, unless otherwise provided for in this Chapter.
Section 70u (18.11.2005/896) If a person has in good faith began to commercially exploit an invention in this country or taken essential measures for that purpose after the decision taken by the Board of Appeal of the European Patent Office, but before the publication of the decision of the enlarged Board of Appeal of the European Patent Office, that person may, despite the patent, continue the use while retaining its general character.
The right referred to in subsection (1) above may be transferred to another only together with the business where it has been created or where the exploitation is meant to occur.
CHAPTER 10
Special Provisions
Section 71 The proprietor of a patent who is not domiciled in Finland shall be required to appoint a representative residing in the European Economic Area with authority to receive service of writs of indictment or summonses and other documents in proceedings and matters concerning the patent, with the exception of writs of indictment in penal cases and of summonses to appear personally before a court. The name of the representative appointed shall be communicated for recording in the Patent Register. (30.6.2000/650)
If the proprietor of a patent has not appointed a representative pursuant to subsection (1)above, notification can be effected by sending the document to be served to him by registered mail to his address as recorded in the Patent Register. If no address is recorded in the Register, notification can be effected by announcement in the patent gazette. Notification shall be deemed to have been effected when the procedure described herein has been completed. (21.3.1997/243)
Subject to reciprocity, the Government may decree that the subsections (1) and (2)above shall not apply to the proprietor of a patent domiciled in a specified foreign country, or to the proprietor of a patent having a representative domiciled in such country, provided the name of the representative is communicated for recording in the Patent Register of Finland and is authorized as prescribed in subsection (1) above.
If it has not been possible to notify the person who has filed an opposition of a decision concerning the opposition at the address he has furnished, notification may be effected by announcement in the patent gazette. Notification shall be deemed to have been effected when the procedure described herein has been completed. (21.3.1997/243)
Section 71a (10.5.1985/387) If a patent applicant or the proprietor of a patent, in a case other than the one referred to in subsection (2), has suffered loss of rights because he or she has not taken action before the Patent Authority within the time limit laid down in this Act or its Regulations, but has taken all due care required by the circumstances to observe the time limit, and if that person takes such action within two months of the time at which the cause of his or her non-compliance ceases–and in any event not later than one year after expiration of the time limit–the Patent Authority must declare that the act is to be deemed to have been done within the prescribed time limit. If the applicant or the proprietor of a patent wishes to obtain such declaration, the applicant or the proprietor must inform the Patent Authority about it in writing within the time limits laid down for taking the action, and pay the prescribed fee. (18.11.2005/896)
If a patent applicant has suffered loss of rights in the observation of the time limit under section 6(1), the provisions of subsection (1) will apply, provided that the request is filed and the prescribed fee paid not later than within two months from the time limit prescribed in section 6(1). (18.11.2005/896)
Subsections (1) and (2) of this section also apply to international applications which have been pursued in Finland as regards the time limit to be observed concerning the receiving Office, the International Searching Authority, the International Preliminary Examining Authority or the International Bureau of WIPO. Failure to observe that time limit must then be remedied at the Patent Authority. (18.11.2005/896)
However, a request filed in accordance with the provisions of subsection (1), (2) or (3) may not be refused, nor may its admittance be refused, until the patent applicant or proprietor has been given an opportunity to file his or her comments in the time limit laid down by the Patent Authority. (18.11.2005/896)
Section 71b (6.6.1980/407) Where, in those cases referred to in sections 31 or 38, a document or a fee sent by mail has not been received by the Patent Authority within the prescribed time limit, but where the applicant performs the required act within two months of the time at which he realized or should have realized that the time limit has been exceeded, but in no event later than one year after expiration of the time limit, the Patent Authority shall declare that the act is to be deemed to have been done within the prescribed time limit:
(1) if the postal service was interrupted at any time during the 10 days preceding the time limit on account of war, revolution, civil disorder, strike, natural disaster or other like reason in the locality in which the sender was staying or carrying on business, and the document or fee was mailed to the Patent Authority within five days of the resumption of the postal service, or
(2) if the document or fee was mailed to the Patent Authority by registered mail not later than five days before the expiration of the time limit, but only if it was sent by airmail, where possible, or by other means if the sender could reasonably assume that the dispatch should reach the Patent Authority within two days of mailing.
Where the applicant requests a declaration under subsection (1) above, he shall advise the Patent Authority in writing to that effect within the time limit for taking the action laid down in that subsection.
Section 71c (6.6.1980/407) If a request under section 71a or 71b is granted and if, as a result, the examination of a patent application that has been dismissed or rejected after becoming available to the public under section 22 is resumed or a lapsed patent is reinstated, an announcement to that effect shall be made.
Any person who in good faith has begun to exploit an invention commercially in this country after expiration of the time limit for reinstating a dismissed application or after a rejection has become final or a patent has lapsed, but before such announcement is made, may nevertheless continue to exploit the invention provided he maintains the general nature of the exploitation. The right to exploit an invention shall be granted, on the same conditions, to anyone who has made substantial preparations for such exploitation in this country.
The right under subsection (2) above may only be transferred to another person together with the business in which it originated or in which exploitation of the invention was intended.
Section 72 (31.1.2013/101) Appeals from final decisions taken by the Patent Authority under this Act, other than those referred to in section 26, and appeals from decisions referred to in sections 42, 53a(2), 53d(1), 54(1), and 71a and 71b, are lodged with the Market Court as provided in the Act on the Finnish Patent and Registration Office.
The provisions of the Act on the Judicial Proceedings at the Market Court apply to the hearing of appeals referred to in subsection (1) by the Market Court.
Section 73 (13.11.1992/1034) The amounts of the fees to be paid under this Act shall be laid down in separate provisions. In that connection it may be decreed that one or more of the initial fee years shall be exempt from renewal fees.
Section 74 Further provisions concerning patent applications, announcements in respect of patent matters, printing of the application documents, opposition proceedings, limitation procedures before the Patent Authority, termination procedures, the Patent Register and its maintenance, and the Patent Authority shall be decreed by the Government. (18.11.2005/896)
The Government may decree that the Patent Authority be entitled to divulge, at the request of the authorities of another country, details of the processing of patent applications in this country and that the authorities of another country or an international institution may, at the request of the Patent Authority, undertake the examination of patent applications. (18.11.2005/896)
The Government may also decree that an applicant seeking a patent in respect of an invention for which an application has been filed in another country or with an international organization shall disclose information given to him by the authorities of such other country or by the international organization regarding the examination of his invention as to patentability. No such disclosure shall be required, however, for an application under Chapter 3 if it has been the subject of an international preliminary examination and the report on the patentability of the invention has been received by the Patent Authority. (18.11.2005/896)
Further technical regulations may be drawn up by the Patent Authority regarding patent applications, oppositions, limitation of patents at the Patent Authority and termination of patents; and their processing; and other similar technical matters. (31.1.2013/101)
Section 75 If the country is at war or in danger of war, the Government may decree, where required by the public interest, that the right to a given invention shall be surrendered to the State or to another party designated by the Government. Reasonable compensation shall be paid for the right to the invention thus surrendered. If no agreement is reached on compensation with the party entitled to compensation, the court shall determine the compensation.
Where a party other than the State has availed itself of the right to an invention pursuant to subsection (1) above and if such party does not fulfill its obligations with regard to compensation, the State shall pay the compensation without delay on request by the party entitled to compensation.
Section 76 Special regulations shall apply to inventions of importance to the defense of the country.
TRANSITIONAL PROVISIONS
Act 243/97 shall come into force on 1 April 1997
A patent application which has been approved for being laid open for public inspection before the entry into force of this Act, shall be processed and decided on in accordance with the provisions in force before the entry into force of this Act.
The provisions of section 14 of the Patents Act shall apply to a patent application filed before the entry into force of this Act.
Act 650/2000 shall come into force on 15 July 2000.
The provisions of sections 3 b and 46 a shall apply to a patent application filed or deemed to have been filed before the entry into force of this Act and to a patent granted on the basis of such application.
Act 990/2004 shall come into force on 1 January 2005.
The Act also applies to the pursued international applications for which the 20-month period calculated from the date of priority ends on the date of entry into force of the Act or thereafter and in respect of which the applicant has not yet pursued his international application for Finland.
Act 684/2006 comes into force on 1 September 2006.
Sections 57 b and 61 of this Act also apply to disputes that have been pending before the entry into force of this Act. In so far as section 61 deals with applying section 60 a, the section is nevertheless applied in the manner laid down in subsection 3 concerning the application of section 60 a.
The provisions applicable at the entry into force of this Act apply to disputes pending before the entry into force of this Act, instead of the provisions of section 60 a of this Act.
Act 896/2005 shall come into force on 6 March 2006
Sections 8b and 8c apply to patent applications filed or deemed to have been filed on or after the entry into force of this Act.
Sections 41(2) and 70 l(2) apply to a renewal fee falling due on or after the entry into force of this Act.
The provisions of section 60(2) only apply to final decisions taken after the entry into force of this Act.
If the six-month time limit for reinstatement of loss of rights has expired before the entry into force of this Act, the provisions of section 71a(2) effective at the entry into force of this Act continue to apply.
Section 71a(2) applies to patent applications that are pending at the entry into force of this Act, unless the time limit for reinstatement of loss of rights already has expired.
Act 743/2011
1. This Act will enter into force on a date to be defined by government decree.
2. The provisions of section 7 a of this Act apply to patent applications filed or deemed to have been filed on the day of entry into force of this Act or thereafter.
3. The provisions of this Act concerning applications filed in English and the issuance of decisions by the Patent Authority in English apply to patent applications filed or deemed to have been filed on the day of entry into force of this Act or thereafter.
4. The provisions of section 24(1) of this Act concerning a fee apply to oppositions filed against a patent granted on the day of entry into force of this Act or thereafter.
5. The provisions of section 70 c(2) of this Act apply on applications for extension of the duration of a supplementary protection certificate filed on the day of entry into force of this Act or thereafter.
6. Measures necessary for the implementation of this Act may be undertaken before the Act’s entry into force.
Act 101/2013 shall come into force on 1 September 2013
Appeals from decisions taken by the Patent Authority before the entry into force of this Act, are lodged in accordance with the provisions of law in force at the time of the entry into force of this Act.
Disputes or application or criminal cases which have been brought before a District Court before the entry into force of this Act, are heard in accordance with the provisions of law in force at the time of the entry into force of this Act.
Measures necessary for the implementation of this Act may be undertaken before the Act’s entry into force.
**
** ** **
Loi sur les brevets* �
(n° 550 du 15 décembre 1967, modifiée en dernier lieu par la loi n° 243 du 21 mars 1997) �
TABLE DES MATIÁRES**
Articles �
Chapitre ler :Dispositions générales ................................................................................1 - 6 �
Chapitre 9a :Certificats complémentaires de protection ........................................ 70a - 70e �
Chapitre 9b :Brevets européens et demandes de brevet européen .......................... 70f - 70s �
Chapitre 2 :Dépôt des demandes de brevet et procédure de dépôt...............................7 - 27 �
Chapitre 3 :Demandes internationales de brevet........................................................28 - 38 �
Chapitre 4 :Portée et durée du brevet ....................................................................... 39 et 40 �
Chapitre 5 :Taxes de renouvellement....................................................................... 41 et 42 �
Chapitre 6 :Cessions, licences et licences obligatoires ..............................................43 - 50 �
Chapitre 7 :Expiration du brevet ................................................................................51 - 55 �
Chapitre 8 :Obligation de fournir des renseignements...................................................... 56 �
Chapitre 9 :Responsabilité, obligation d’indemnisation et procédures judiciaires ....57 - 70 �
Chapitre 10 :Dispositions spéciales............................................................................71 - 76 �
Chapitre premier � Dispositions générales �
* Titre finnois : Patenttilaki. � Loi n° 550 du 15 décembre 1967, modifiée par les lois nos 563 du 29 décembre 1967, �
du 13 novembre 1992, 1034 du 13 novembre 1992, 1409 du 18 décembre 1992, 593 du � 28 juin 1994, 717 du 21 avril 1995, 1695 du 22 décembre 1995 et 243 du 21 mars 1997. �
Entrée en vigueur (de la dernière loi modificative) : 1er avril 1997. �
anglaise fournie par les autorités nationales. ** Ajoutée par le Bureau international de l’OMPI. �
575 du 2 juillet 1971, 407 du 6 juin 1980, 387 du 10 mai 1985, 801 du 10 mai 1991, 577 �
Source : communication des autorités finlandaises. � Note : traduction du Bureau international de l’OMPI sur la base d’une traduction �
Art. 1er. Toute personne qui a fait une invention susceptible d’application industrielle ou son ayant cause peut obtenir un brevet sur demande et acquérir ainsi un droit exclusif d’exploiter commercialement l’invention conformément à la présente loi.
Les éléments suivants, considérés en tant que tels, ne sont pas considérés comme des inventions :
1) � les découvertes, les théories scientifiques et les méthodes mathématiques;
2) � les créations esthétiques;
3) � les plans, principes et méthodes dans l’exercice d’activités intellectuelles, en matière de jeu ou dans le domaine des activités économiques, ainsi que les programmes d’ordinateur;
4) � les présentations d’informations. (6.6.1980/407)
Ne sont pas non plus considérées comme des inventions les méthodes de traitement chirurgical ou thérapeutique ou les méthodes de diagnostic appliquées aux êtres humains ou aux animaux. Cette disposition n’empêche cependant pas la délivrance de brevets pour des produits, y compris des substances et des compositions, destinés à être utilisés avec des méthodes de ce genre. (6.6.1980/407)
Il n’est pas délivré de brevets pour
1) � les inventions dont l’exploitation serait contraire aux bonnes mœurs ou à l’ordre public;
2) � les variétés végétales, les races animales ou les procédés essentiellement biologiques d’obtention de végétaux ou d’animaux. Des brevets peuvent toutefois être délivrés pour les procédés micro biologiques et les produits obtenus par ces procédés. (6.6.1980/407)
Art. 2. (6.6.1980/407) Des brevets ne peuvent être délivrés que pour des inventions qui sont nouvelles par rapport à l’état de la technique connu avant la date de dépôt de la demande de brevet et qui en diffèrent fondamentalement.
Est considéré comme connu tout ce qui a été rendu accessible au public par des écrits, des conférences, une exploitation publique ou d’autres moyens. Est aussi considéré comme connu le contenu d’une demande de brevet déposée en Finlande avant la date de dépôt susmentionnée, qui a été rendue accessible au public conformément à l’article 22. De même, le contenu d’une demande de modèle d’utilité déposée en Finlande avant la date de dépôt de la demande de brevet est réputé être connu si cette demande a été rendue accessible au public conformément à l’article18de la loi sur les modèles d’utilité. La condition énoncée au premier alinéa, selon laquelle l’invention doit être fondamentalement différente de ce qui était connu avant la date de dépôt de la demande de brevet, n’est cependant pas applicable au contenu de ces demandes de brevet ou de modèle d’utilité. (10.5.1991/801)
Les articles 29 et 38 contiennent des dispositions en vertu desquelles les demandes mentionnées au chapitre 3 produisent, au sens du deuxième alinéa et dans certains cas, les mêmes effets que des demandes de brevet déposées en Finlande.
La disposition du premier alinéa selon laquelle une invention doit être nouvelle n’empêche pas la délivrance de brevets pour des substances ou compositions connues qui sont destinées à être utilisées avec une méthode mentionnée à l’article premier, troisième alinéa, à condition que l’utilisation de la substance ou composition avec une telle méthode ne soit pas connue.
Toutefois, des brevets peuvent être délivrés pour des inventions rendues accessibles au public au cours des six mois précédant la date de dépôt de la demande si la divulgation a résulté
1) d’un abus évident à l’égard du déposant ou de son prédécesseur en droit; ou
2) du fait que le déposant ou son prédécesseur en droit a présenté l’invention lors d’une exposition internationale officielle ou officiellement reconnue au sens de la Convention concernant les expositions internationales, signée à Paris le 22 novembre 1928. (Série des traités finlandais no 36/37)
Art. 3. (6.6.1980/407) Sous réserve des exceptions mentionnées ci-après, le droit exclusif conféré par un brevet comporte celui d’interdire à tout tiers auquel le titulaire du brevet n’a pas donné son consentement d’exploiter l’invention par :
1) � la fabrication, l’offre, la mise dans le commerce ou l’utilisation d’un produit protégé par le brevet, ou l’importation ou la détention d’un tel produit à ces fins;
2) � l’utilisation d’un procédé protégé par le brevet ou l’offre de son utilisation en Finlande, lorsque la personne sait ou que les circonstances rendent évident que l’utilisation du procédé est interdite sans le consentement du titulaire du brevet;
3) � l’offre, la mise dans le commerce ou l’utilisation d’un produit obtenu par un procédé protégé par le brevet, ou l’importation ou la détention d’un tel produit à ces fins.
Un brevet confère aussi à son titulaire le droit exclusif d’interdire à tout tiers non autorisé à cet effet de livrer ou d’offrir de livrer à une personne qui n’a pas le droit d’exploiter l’invention des moyens de mise en œuvre de l’invention en Finlande se rapportant à un élément essentiel de celle-ci, lorsque ce tiers sait ou que les circonstances rendent évident que ces moyens sont aptes et destinés à la mise en œuvre de l’invention. Cette disposition n’est applicable, lorsque les moyens de mise en œuvre sont des produits qui se trouvent couramment dans le commerce, que si le tiers incite la personne à qui il livre ou offre de livrer ces moyens à accomplir un des actes mentionnés au premier alinéa du présent article. Aux fins du présent alinéa, quiconque utilise l’invention d’une manière mentionnée au troisième alinéa, sous alinéa 1), 3) ou 4), n’est pas considéré comme ayant le droit d’exploiter l’invention.
Le droit exclusif ne s’étend pas
1) � à un usage non commercial;
2) � à l’utilisation d’un produit breveté qui a été mis dans le commerce dans l’Espace économique européen par le titulaire du brevet ou avec son autorisation; (18.12.1992/1409)
3) � à l’usage de l’invention à titre expérimental;
4) � à la préparation de médicaments faite extemporanément et par unité dans les officines de pharmacie sur ordonnance médicale ni aux traitements dispensés à l’aide de médicaments ainsi préparés.
Art. 4. Toute personne qui exploitait commercialement l’invention en Finlande à la date du dépôt de la demande de brevet peut, nonobstant la délivrance d’un brevet, poursuivre cette exploitation à condition de lui conserver son caractère général et sous réserve qu’elle ne constitue pas un abus évident à l’égard du déposant ou de son prédécesseur en droit. Toute personne qui a fait des préparatifs importants en vue d’exploiter commercialement l’invention en Finlande bénéficie du même droit d’exploitation aux mêmes conditions.
Le droit accordé en vertu du premier alinéa ne peut être transféré qu’avec l’entreprise dans laquelle il a pris naissance ou était destiné à être exploité.
Art. 5. Nonobstant l’existence d’un brevet, une invention peut être exploitée à bord de navires, d’aéronefs et d’autres moyens de transport étrangers, pour leurs besoins, qui pénètrent temporairement en Finlande selon le trafic régulier ou autrement.
Nonobstant l’existence d’un brevet, le gouvernement peut autoriser par décret l’importation de pièces détachées et d’accessoires d’aéronefs aux fins de leur utilisation pour la réparation d’aéronefs immatriculés dans un État étranger accordant des privilèges correspondants aux aéronefs immatriculés en Finlande.
Art. 6. (6.6.1980/407) Sur requête du déposant, une demande de brevet relative à une invention divulguée, au cours des 12 mois précédant sa date de dépôt, dans une demande de brevet ou de modèle d’utilité déposée en Finlande ou dans une demande de brevet, de certificat d’auteur d’invention ou de protection d’un modèle d’utilité déposée dans un autre pays partie à la Convention de Paris pour la protection de la propriété industrielle1 (Série des traités finlandais nos 36/70 et 43/75) ou à l’Accord instituant l’Organisation mondiale du commerce (Série des traités finlandais n° 5/95) est réputée, aux fins des premier, deuxième et quatrième alinéas de l’article 2 et aux fins de l’article 4, avoir été déposée en même temps que la demande antérieure. Cette priorité peut aussi découler d’une demande de protection antérieure déposée dans un pays qui n’est pas partie aux instruments susmentionnés mais qui accorde un droit de priorité correspondant sur la base de demandes déposées en Finlande et dont la législation est, pour l’essentiel, conforme à ces instruments. (22.12.1995/1965)
Le gouvernement ou une administration des brevets désignée par le gouvernement édicte des règles relatives aux modalités de présentation des revendications de priorité et aux pièces devant être produites à l’appui. En cas d’inobservation de ces dispositions, la priorité n’est pas accordée.
1 Voir Lois et traités de propriété industrielle, TRAITÉS MULTILATÉRAUX — Texte 1-016 (N.d.l.r.).
Chapitre 2 � Dépôt des demandes de brevet et procédure de dépôt �
(21.3.1997/243)
Art. 7. (6.6.1980/407) Sauf indication contraire, «administration des brevets» s’entend de l’administration des brevets de Finlande. L’administration des brevets de Finlande est l’Office national des brevets et de l’enregistrement [Patentti- ja rekisterihallitus], conformément à des dispositions établies séparément.
Art. 8. (6.6.1980/407) Les demandes de brevet doivent être déposées par écrit auprès de l’administration des brevets ou, dans les cas prévus au chapitre 3, auprès de l’administration des brevets d’un autre pays ou d’une organisation internationale.
La demande doit contenir une description de l’invention et être accompagnée de dessins, si nécessaire, et d’un exposé précis de l’objet dont la protection par brevet est recherchée (une ou plusieurs revendications). Si une invention porte sur une composition chimique, un usage déterminé ne doit pas nécessairement être indiqué dans la revendication. La description doit être suffisamment claire pour qu’un homme du métier puisse exécuter l’invention en en suivant les enseignements. Une invention portant sur un procédé micro biologique ou un produit obtenu à l’aide d’un tel procédé est considérée comme décrite de manière suffisamment claire, dans les cas prévus à l’article 8a, uniquement si les conditions dudit article sont également remplies. (10.5.1985/387)
La demande doit aussi contenir un abrégé de la description et des revendications. L’abrégé sert uniquement d’information technique et ne peut pas être pris en considération à d’autres fins.
Le nom de l’inventeur doit être indiqué dans la demande. Lorsque la demande de brevet est déposée par une personne autre que l’inventeur, le déposant doit justifier de son droit à l’invention.
La description, l’abrégé et les revendications doivent être rédigés en finnois ou en suédois conformément aux dispositions en vigueur relatives aux langues. Si l’abrégé et les revendications sont rédigés dans l’une des deux langues nationales seulement, l’administration des brevets en assure la traduction dans l’autre langue nationale avant que la demande soit rendue accessible au public conformément à l’article22 , deuxième alinéa. Le déposant doit payer la taxe de traduction prescrite. Lorsque le déposant est un étranger, la description doit être rédigée en finnois et l’abrégé et les revendications en finnois et en suédois. Toutefois, tous les déposants peuvent rédiger la description, l’abrégé et les revendications dans les deux langues. Le déposant doit payer la taxe de dépôt prescrite. La demande de brevet donne en outre lieu au paiement de la taxes de renouvellement prescrite pour chaque année qui a commencé avant que la demande ait fait l’objet d’une décision finale. (10.5.1985/387)
L’année de taxe se calcule, la première fois, à compter de la date du dépôt de la demande ou de la date à laquelle la demande est réputée déposée et, par la suite, à compter de la date correspondante. (10.5.1985/387) Art. 8a. (10.5.1985/387) Lorsque la mise en œuvre d’une invention fait intervenir l’usage d’un micro-organisme qui n’est pas accessible au public et ne peut être décrit dans les
pièces de la demande d’une manière permettant à un homme du métier d’exécuter l’invention, une culture du micro-organisme doit être déposée au plus tard à la date de dépôt de la demande. La culture doit ensuite demeurer déposée en permanence de manière que toute personne autorisée en vertu de la présente loi à en obtenir un échantillon puisse s’en faire remettre un en Finlande. Le gouvernement prescrit les institutions auprès desquelles les dépôts peuvent être effectués.
Si une culture déposée cesse d’être viable ou si des échantillons ne peuvent en être remis pour un autre motif, la culture peut être remplacée par une nouvelle culture du même micro-organisme de la manière prescrite par le gouvernement. A compter de son dépôt, le nouveau dépôt est réputé avoir été effectué à la date du dépôt initial.
Art. 9. (6.6.1980/407) Sur requête du déposant accompagnée de la taxe prescrite, l’administration des brevets, conformément aux conditions prescrites par décret du gouvernement, fait effectuer une recherche de nouveauté par une administration chargée de la recherche internationale conformément à l’article 15.5) du Traité de coopération en matière de brevets fait à Washington le 19 juin 19702.
Art. 10. Une même demande de brevet ne peut pas porter sur deux ou plusieurs inventions indépendantes les unes des autres.
Art. 11. Lorsqu’une demande de brevet portant sur une invention décrite par le déposant dans une demande antérieure qui n’a pas encore fait l’objet d’une décision finale est déposée, la demande ultérieure est, sur requête du déposant et aux conditions prescrites par le gouvernement, réputée déposée à la date du dépôt des pièces décrivant l’invention auprès de l’administration des brevets.
Art. 12. Le déposant qui n’est pas domicilié en Finlande doit y constituer un mandataire habilité à le représenter pour tout ce qui concerne la demande.
S’il n’a pas été possible de notifier au déposant, à l’adresse qu’il a indiquée, une décision prise en ce qui concerne une demande de brevet, cette notification peut être effectuée par voie d’annonce dans le bulletin des brevets publié par l’office national des brevets et de l’enregistrement. Cette notification est réputée avoir été effectuée dès que la publication susmentionnée a eu lieu. (21.3.1997/243)
Art. 13. (21.3.1997/243) La demande de brevet ne peut être modifiée de façon à y revendiquer la protection d’éléments qui n’étaient pas divulgués dans cette demande à la date du dépôt.
Art. 14. [Abrogé] (21.3.1997/243) Art. 15. Lorsque le déposant ne remplit pas les conditions de dépôt ou que
l’administration des brevets refuse pour d’autres motifs d’accepter la demande, l’administration en avise officiellement le déposant en lui impartissant un délai pour déposer une réponse ou corriger la demande. L’administration des brevets peut toutefois apporter à l’abrégé les modifications qu’elle estime nécessaires sans consulter le déposant. (6.6.1980/407)
2 Voir Lois et traités de propriété industrielle, TRAITÉS MULTILATÉRAUX — Texte 2-006 (N.d.l.r.).
Lorsque le déposant ne présente pas d’observations ou ne prend pas de mesures pour corriger la demande dans le délai imparti, la demande est rejetée. L’avis doit contenir une mention y relative.
La procédure relative à une demande classée est reprise si, dans un délai de quatre mois à compter de l’expiration du délai, le déposant présente des observations ou prend des mesures pour corriger la demande et paie la taxe prescrite de reprise de la procédure. Lorsque le déposant n’a pas payé la taxe de renouvellement conformément aux articles 8, 41 et 42, la demande est rejetée sans avis officiel. La procédure relative à une demande classée pour ce motif ne peut pas être reprise. (10.5.1985/387)
Art. 16. Lorsque le déposant a présenté ses observations mais qu’il subsiste un obstacle s’opposant à l’acceptation de la demande sur lequel le déposant a eu la faculté de présenter des observations, la demande est rejetée sauf s’il existe un motif d’envoyer un second avis officiel au déposant.
Art. 17. Lorsqu’une personne autre que le déposant revendique le droit à l’invention devant l’administration des brevets et qu’il est estimé qu’il existe une incertitude à cet égard, l’administration des brevets peut impartir à cette personne un délai pour intenter une action en justice, à défaut de quoi la revendication ne sera pas prise en considération dans la poursuite de la procédure relative à la demande.
Lorsqu’une action relative au droit à une invention faisant l’objet d’une demande de brevet est en instance devant un tribunal, la procédure relative à la demande de brevet peut être ajournée jusqu’à ce que le tribunal rende une décision finale.
Art. 18. Lorsqu’une personne prouve devant l’administration des brevets que c’est à elle, et non au déposant, qu’appartient le droit à l’invention, l’administration lui transfère la demande si elle présente une requête à cet effet. Le bénéficiaire du transfert doit payer une nouvelle taxe de dépôt.
Lorsqu’une requête en transfert d’une demande de brevet a été présentée, la demande n’est pas classée, rejetée ou acceptée avant qu’une décision finale ait été rendue sur la requête.
Art. 19. (21.3.1997/243) Si la demande satisfait aux conditions de forme et qu’aucun obstacle s’opposant à son acceptation n’est constaté, l’administration des brevets notifie au déposant que la demande peut être acceptée.
Une fois que le déposant a été avisé conformément au premier alinéa, la requête prévue à l’article11 ne peut plus être présentée et il ne peut être apporté aux revendications de modifications qui auraient pour effet d’étendre la protection.
Le déposant acquitte la taxe d’impression prescrite dans les deux mois suivant la date à laquelle il a été avisé conformément au premier alinéa. À défaut, la demande est classée. Cependant, l’examen peut être repris si, dans les quatre mois suivant l’expiration du délai prescrit, le déposant acquitte la taxe d’impression ainsi que la taxe de restauration prescrite.
Si la demande de brevet est déposée par l’inventeur et si, dans les deux mois suivant la date à laquelle il a été avisé conformément au premier alinéa, il demande à être exonéré de la taxe d’impression, l’administration des brevets peut lui accorder cette
exonération s’il est considéré comme ayant de grandes difficultés de paiement. En cas de rejet de la requête, une taxe acquittée dans un délai de deux mois à compter du rejet est réputée acquittée en temps utile.
Art. 20. (21.3.1997/243) Une fois que le déposant a rempli les conditions énoncées à l’article 19, l’administration des brevets accepte la demande, à condition qu’il n’existe toujours aucun obstacle s’y opposant. L’acceptation de la demande donne lieu à la publication d’une annonce.
Le brevet est délivré le jour où l’acceptation de la demande est publiée. Le brevet délivré est inscrit au registre des brevets tenu par l’administration des brevets. Le titre correspondant est délivré au titulaire du brevet.
Art. 21. (21.3.1997/243) À compter de la date de délivrance du brevet, des copies du fascicule imprimé de brevet contenant la description, les revendications et l’abrégé et comportant aussi le nom du titulaire du brevet et celui de l’inventeur peuvent être obtenues auprès de l’administration des brevets.
Art. 22. Les pièces du brevet sont rendues accessibles au public dès la date de délivrance du brevet. (21.3.1997/243)
Dix-huit mois à compter de la date de dépôt de la demande ou, si une priorité est revendiquée, de la date de priorité, les pièces sont rendues accessibles au public, que le brevet ait déjà été délivré ou non. Si la demande a été classée ou rejetée, les pièces ne sont rendues accessibles au public que si le déposant demande la restauration de sa demande, forme un recours ou présente une requête en vertu de l’article71a ou 71b. (21.3.1997/243)
Sur requête du déposant, les pièces sont rendues accessibles au public plus tôt qu’il n’est prévu aux premier et deuxième alinéas du présent article.
La mise à disposition du public des pièces en vertu des deuxième et troisième alinéas du présent article donne lieu à la publication d’une annonce.
Si une pièce contient des secrets d’affaires qui ne concernent pas l’invention pour laquelle un brevet est demandé ou délivré, l’administration des brevets peut, sur requête fondée sur de justes motifs, ordonner que cette pièce ne soit pas rendue accessible au public. Lorsqu’une requête à cet effet est présentée, la pièce n’est pas rendue accessible au public tant que la requête n’a pas fait l’objet d’une décision définitive de rejet. (21.3.1997/243)
Lorsqu’une culture de micro-organisme a été déposée conformément à l’article 8a, toute personne a le droit de s’en faire remettre un échantillon une fois que les pièces de la demande ont été rendues accessibles au public en vertu du premier, deuxième ou troisième alinéa. Cette disposition ne signifie toutefois pas qu’un échantillon doive être remis à une personne qui n’est pas autorisée à manier le micro-organisme déposé en vertu de dispositions légales ou d’autres réglementations. Elle ne signifie pas non plus qu’un échantillon doive être remis à une personne dans des circonstances laissant supposer que le maniement de l’échantillon par la personne en question comporte un risque manifeste en raison des propriétés dangereuses du micro-organisme. (10.5.1985/387)
Nonobstant la disposition de la première phrase du sixième alinéa et sur requête du déposant, jusqu’à la délivrance du brevet ou pendant une période de 20 ans à compter de la date de dépôt de la demande si celle-ci a fait l’objet d’une décision définitive n’ayant pas abouti à la délivrance d’un brevet, des échantillons d’un dépôt ne peuvent être remis qu’à un expert en la matière. Le gouvernement fixe le délai de présentation de la requête et détermine qui peut être appelé à intervenir en tant qu’expert par une personne souhaitant obtenir un échantillon. (21.3.1997/243)
Une personne souhaitant obtenir un échantillon doit présenter une requête écrite à cet effet à l’administration des brevets et s’engager à observer les conditions prescrites par le gouvernement pour éviter l’usage abusif de l’échantillon. Lorsqu’un échantillon ne peut être remis qu’à un expert en la matière, l’engagement doit en lieu et place être pris par l’expert. (10.5.1985/387)
Art. 23. (21.3.1997/243) Si une demande qui a été rendue accessible au public est classée ou rejetée, la décision donne lieu à la publication d’une annonce dès qu’elle est devenue définitive.
Art. 24. (21.3.1997/243) Toute personne peut faire opposition à un brevet délivré. L’opposition doit être formée auprès de l’administration des brevets dans les neuf mois suivant la date de délivrance du brevet. Elle doit être formée par écrit et motivée.
Lorsqu’il a été formé opposition à la délivrance d’un brevet, le déposant en est avisé et la possibilité lui est donnée de présenter des observations. Le titulaire d’un brevet qui n’est pas domicilié en Finlande doit constituer un mandataire dans ce pays, conformément à l’article 12 de la présente loi, pour toute procédure d’opposition.
L’administration des brevets peut, si des conditions particulières le justifient, tenir compte de l’opposition même si le brevet est déchu, frappé de déchéance en vertu de l’article 51 ou est expiré conformément à l’article54 , ou même si l’opposition est retirée. Dans ce dernier cas, l’opposant ne peut former recours contre une décision définitive de l’administration des brevets.
Art. 25. (21.3.1997/243) À la suite d’une opposition, l’administration des brevets prononce la révocation du brevet
1) � si ce brevet a trait à une invention qui ne satisfait pas aux conditions énoncées aux articles 1 et 2;
2) � si ce brevet a trait à une invention dont la description n’est pas suffisamment claire pour permettre à une personne du métier de mettre cette invention à exécution;
3) � si ce brevet porte sur des éléments qui ne figuraient pas dans la demande lors du dépôt; ou
4) � si la portée de la protection a été étendue après la notification visée au premier alinéa de l’article19.
L’administration des brevets rejette l’opposition si aucun des obstacles mentionnés au premier alinéa ne s’opposent au maintien du brevet.
Si, au cours de la procédure d’opposition, le titulaire du brevet a modifié celui-ci de telle sorte qu’aucun obstacle mentionné au premier alinéa ne s’oppose au maintien du brevet modifié, l’administration des brevets avise le titulaire du brevet que ce dernier peut être maintenu sous sa forme modifiée.
Dans le cas visé au troisième alinéa, le titulaire du brevet acquitte la taxe prescrite pour la réimpression du brevet dans un délai de deux mois à compter de la date à laquelle il a été avisé en vertu du troisième alinéa. À défaut, le brevet est révoqué. Les dispositions du quatrième alinéa de l’article19concernant l’exonération de la taxe d’impression pouvant être accordée à l’inventeur sont applicables par analogie au titulaire du brevet pour l’exonération de la taxe de réimpression.
Si le brevet est maintenu sous sa forme modifiée, l’administration des brevets tient le mémoire descriptif modifié à la disposition du public.
Toute décision définitive de l’administration des brevets rendue à la suite d’une opposition donne lieu à la publication d’une annonce.
Art. 26. (21.3.1997/243) Le déposant peut former un recours contre une décision définitive rendue à son encontre par l’administration des brevets au sujet de sa demande de brevet. Le titulaire du brevet ou l’opposant peut former recours contre une décision définitive rendue à son encontre par l’administration des brevets à la suite d’une opposition. Même si l’opposant retire son recours, celui-ci peut être examiné si des circonstances particulières le justifient.
Une décision rejetant une requête en restauration d’une demande conformément au troisième alinéa de l’article15ou au troisième alinéa de l’article19 ou une décision faisant droit à une requête en transfert d’une demande conformément à l’article 18 peut faire l’objet d’un recours de la part du déposant. Une décision rejetant une requête en transfert d’une demande peut faire l’objet d’un recours de la part du requérant.
Une décision rejetant une requête tendant à ce qu’une ordonnance soit prononcée en vertu du cinquième alinéa de l’article 22peut faire l’objet d’un recours de la part du requérant.
Art. 27. (21.3.1997/243) Les recours contre les décisions définitives de l’administration des brevets visées à l’article26sont formées auprès de la Commission des recours de l’Office national des brevets et de l’enregistrement de Finlande dans les 60 jours suivant la date à laquelle le requérant a été informé de la décision. Dans le même délai, le requérant doit acquitter la taxe prescrite. À défaut, le recours n’est pas examiné.
Les décisions de la Commission des recours peuvent elles-mêmes être portées devant le Tribunal administratif suprême dans les 60 jours suivant la date à laquelle le requérant en a été informé. Les dispositions du cinquième alinéa de l’article 22 concernant la publicité des pièces du brevet sont applicables par analogie aux pièces à remettre à la Commission des recours et au Tribunal administratif suprême.
Chapitre 3 � Demandes internationales de brevet (6.6.1980/407) �
Art. 28. (6.6.1980/407) «Demande internationale de brevet» s’entend d’une demande déposée conformément au Traité de coopération en matière de brevets.
Les demandes internationales doivent être déposées auprès d’une administration des brevets ou d’une organisation internationale (office récepteur) habilitée à les recevoir en vertu du Traité de coopération en matière de brevets et de son règlement d’exécution3. En vertu d’un décret du gouvernement, l’office récepteur en Finlande est l’Office national des brevets et de l’enregistrement de Finlande. Les déposants de demandes internationales de brevet en Finlande doivent payer la taxe prescrite.
Les articles 29 à 38 sont applicables aux demandes internationales de brevet dans lesquelles la Finlande est désignée.
Art. 29. (6.6.1980/407) Une demande internationale de brevet à laquelle un office récepteur a accordé une date de dépôt international produit les mêmes effets en Finlande qu’une demande de brevet finlandais déposée à la même date. L’article 2, deuxième alinéa, deuxième phrase, n’est toutefois applicable qu’aux demandes internationales ayant fait l’objet de la poursuite de la procédure conformément à l’article 31.
Art. 30. (6.6.1980/407) Une demande internationale est réputée retirée en ce qui concerne la désignation de la Finlande dans les cas prévus à l’article 24.1)i) et ii) du Traité de coopération en matière de brevets.
Art. 31. (10.5.1985/387) Lorsqu’un déposant souhaite que la procédure relative à une demande internationale soit poursuivie en Finlande, il doit déposer auprès de l’administration des brevets une traduction de la demande internationale en finnois ou en suédois dans la mesure prescrite par le gouvernement ou un exemplaire de la demande si elle est rédigée en finnois ou en suédois, dans un délai de 20 mois à compter de la date du dépôt international ou de la date de priorité si une priorité est revendiquée. Le déposant doit payer la taxe prescrite à l’administration des brevets dans le même délai.
Lorsqu’un déposant a présenté une demande d’examen préliminaire international de sa demande internationale et a déclaré, dans un délai de 19 mois à compter de la date mentionnée au premier alinéa du présent article, conformément au Traité de coopération en matière de brevets et à son règlement d’exécution, qu’il a l’intention d’utiliser les résultats de l’examen préliminaire international en déposant une demande de brevet en Finlande, il doit remplir les conditions du premier alinéa dans un délai de 30 mois à compter de cette date.
Lorsque le déposant a payé la taxe prescrite dans le délai prévu au premier ou au deuxième alinéa, il peut déposer la traduction requise ou l’exemplaire requis de la demande dans un délai supplémentaire de deux mois, à condition de payer la taxe additionnelle prescrite dans le même délai.
Lorsque le déposant n’a pas rempli les conditions du présent article, la demande est réputée retirée en ce qui concerne la Finlande.
Art. 32. (10.5.1985/387) Lorsque le déposant retire sa demande d’examen préliminaire international ou la déclaration selon laquelle il a l’intention d’utiliser les
3 Voir Lois et traités de propriété industrielle, TRAITÉS MULTILATÉRAUX — Texte 2-007 (N.d.l.r.).
résultats de cet examen pour déposer une demande de brevet en Finlande, la demande internationale est réputée retirée en ce qui concerne la Finlande. Toutefois, la demande de brevet n’est pas réputée retirée si le retrait est effectué dans le délai prévu à l’article31 , premier alinéa, et si le déposant présente une requête en poursuite de la procédure relative à la demande dans le délai prévu à l’article31, premier ou troisième alinéa.
Art. 33. (6.6.1980/407) Lorsque la procédure relative à une demande internationale est poursuivie conformément à l’article31, le chapitre 2 est applicable à cette demande ainsi qu’à la poursuite de la procédure, sauf disposition contraire du présent article ou des articles 34 à 37. Toutefois, la poursuite de la procédure relative à la demande ne peut commencer avant l’expiration du délai prévu à l’article31 , premier et deuxième alinéas, que sur requête du déposant. (10.5.1985/387)
Le déposant n’est pas tenu de constituer un mandataire domicilié en Finlande conformément à l’article 12avant le commencement de la poursuite de la procédure relative à la demande.
L’article 22, deuxième et troisième alinéas, est applicable dès que le déposant a rempli l’obligation qui lui incombe en vertu de l’article31 de déposer une traduction de la demande ou un exemplaire de la demande si elle est rédigée en finnois ou en suédois auprès de l’administration des brevets. (10.5.1985/387)
Aux termes des articles 48, 56 et 60, la demande internationale est réputée rendue accessible au public dès que le déposant s’est conformé aux obligations qui lui incombent en vertu du troisième alinéa. (10.5.1985/387)
Lorsque la demande remplit les conditions de forme et de contenu prévues par le Traité de coopération en matière de brevets et son règlement d’exécution, elle est acceptée sur la forme et le contenu.
Art. 34. (21.3.1997/243) La notification visée au premier alinéa de l’article19 concernant l’acceptation d’une demande internationale de brevet ne peut être faite, ni cette demande rejetée, avant l’expiration du délai fixé par le gouvernement, sauf si le déposant consent à ce que la demande fasse l’objet d’une décision avant cette date.
Art. 35. (21.3.1997/243) La demande internationale ne peut, sans le consentement du déposant, être publiée, sous forme imprimée ou sous une autre forme similaire, et un brevet ne peut être délivré par l’administration des brevets pour une invention faisant l’objet d’une telle demande avant que celle-ci ait été publiée par le Bureau international de l’Organisation Mondiale de la Propriété Intellectuelle ou avant l’expiration d’un délai de 20 mois à compter de la date de dépôt international ou, si une priorité est revendiquée, de la date de priorité.
Art. 36. (6.6.1980/407) Lorsqu’une partie d’une demande internationale n’a pas fait l’objet d’une recherche internationale ou d’un examen préliminaire international pour le motif qu’il a été constaté que la demande porte sur des inventions indépendantes et que le déposant n’a pas payé la taxe additionnelle prévue par le Traité de coopération en matière de brevets dans le délai prescrit, l’administration des brevets réexamine le bien-fondé de la décision de ne pas effectuer la recherche ou l’examen pour cette demande. Lorsque l’administration des brevets estime la décision bien fondée, la partie de la demande qui n’a pas fait l’objet de la recherche ou de l’examen est réputée retirée devant
l’administration des brevets si le déposant ne paie pas la taxe prescrite dans un délai de deux mois à compter de la date à laquelle il a reçu la signification de la décision de l’administration des brevets. Lorsque l’administration des brevets estime que la décision n’est pas bien fondée, elle fait examiner la demande dans sa totalité.
Le déposant peut former recours contre une décision de l’administration des brevets prise en vertu du premier alinéa et concluant que la demande porte sur plusieurs inventions indépendantes. Les premier et deuxième alinéas de l’article27 sont applicables par analogie. (21.3.1997/243)
Lorsque l’instance de recours confirme la décision de l’administration des brevets, le délai de paiement de la taxe prévue au premier alinéa ci-dessus, deuxième phrase, est calculé à compter de la date à laquelle la décision de l’instance de recours est entrée en force de chose jugée.
Art. 37. (6.6.1980/407) Lorsqu’une partie d’une demande internationale de brevet n’a pas fait l’objet d’un examen préliminaire international pour le motif que le déposant a limité les revendications après avoir été invité par l’administration chargée de cet examen à limiter les revendications ou à payer une taxe additionnelle, la partie de la demande qui n’a pas été examinée est réputée retirée devant l’administration des brevets si le déposant ne paie pas la taxe prescrite dans un délai de deux mois a compter de la date à laquelle il a reçu la signification à cet effet de l’administration des brevets.
Art. 38. (6.6.1980/407) Lorsqu’un office récepteur a refusé d’accorder une date de dépôt international à une demande internationale ou conclu que la demande ou la désignation de la Finlande est réputée retirée, l’administration des brevets réexamine cette décision sur requête du déposant. Il en va de même pour une décision du Bureau international concluant qu’une demande est réputée retirée.
La requête en réexamen prévue au premier alinéa doit être présentée au Bureau international dans le délai prescrit par le gouvernement. Dans le même délai, le déposant doit déposer auprès de l’administration des brevets une traduction de la demande dans la mesure prescrite par le gouvernement et payer la taxe de dépôt prescrite. (10.5.1985/387)
Lorsque l’administration des brevets constate que la décision de l’office récepteur ou du Bureau international n’était pas bien fondée, elle poursuit la procédure relative à la demande conformément aux dispositions du chapitre 2. Lorsque l’office récepteur n’a pas accordé de date de dépôt international, la demande est réputée déposée à la date dont l’administration des brevets estime qu’elle aurait dû être accordée comme date de dépôt international. Lorsque la demande remplit les conditions de forme et de contenu prévues par le Traité de coopération en matière de brevets et son règlement d’exécution, elle est acceptée sur la forme et le contenu.
L’article 2, deuxième alinéa, deuxième phrase, est applicable aux demandes acceptées pour poursuite de la procédure conformément au troisième alinéa du présent article si elles sont rendues accessibles au public en vertu de l’article22 .
Chapitre 4 � Portée et durée du brevet �
Art. 39. La portée de la protection conférée par un brevet est déterminée par les revendications. La description peut servir à interpréter les revendications.
Art. 40. (6.6.1980/407) Un brevet délivré peut être maintenu en vigueur pendant 20 ans à compter de la date de dépôt de la demande.
Les brevets sont soumis au paiement des taxes de renouvellement prescrites pour chaque année de taxe commençant après la délivrance. Si un brevet a été délivré avant que des taxes de renouvellement soient devenues exigibles pour la demande de brevet en vertu de l’article 41, le titulaire du brevet doit également payer, à la date à laquelle la première taxe de renouvellement devient exigible, les taxes de renouvellement pour les années de taxe ayant commencé avant la délivrance du brevet. (10.5.1985/387)
Chapitre 5 � Taxes de renouvellement (10.5.1985/387) �
Art. 41. (10.5.1985/387) La taxe de renouvellement est exigible le dernier jour du mois au cours duquel commence l’année de taxe. Les taxes de renouvellement afférentes aux deux premières années de taxe ne deviennent toutefois exigibles qu’à la date à laquelle la taxe de renouvellement afférente à la troisième année de taxe devient exigible. Les taxes de renouvellement ne peuvent pas être payées plus de six mois avant leur échéance.
Pour une demande de brevet ultérieure au sens de l’article11 , les taxes de renouvellement afférentes aux années de taxe qui ont commencé avant la date du dépôt de la demande ultérieure ou qui commencent dans un délai de deux mois à compter de cette date ne deviennent en aucun cas exigibles avant l’expiration d’un délai de deux mois à compter de cette date. Pour une demande internationale, les taxes de renouvellement afférentes aux années de taxe qui ont commencé avant la date à laquelle la demande a fait l’objet de la poursuite de la procédure conformément à l’article 31 ou d’une reprise de procédure conformément à l’article 38, ou qui ont commencé dans un délai de deux mois à compter de cette date, ne deviennent en aucun cas exigibles avant l’expiration d’un délai de deux mois à compter de la date de la poursuite ou de la reprise de la procédure relative à la demande.
Les taxes de renouvellement, accompagnées de la surtaxe prescrite, doivent être payées dans un délai de six mois à compter de la date de leur échéance.
Art. 42. (10.5.1985/387) Lorsque le déposant ou le titulaire du brevet est l’inventeur et que le paiement des taxes de renouvellement présente pour lui des difficultés notables, l’administration des brevets peut, s’il présente une requête à cet effet au plus tard à la date de la première échéance des taxes de renouvellement, lui accorder un moratoire pour ce paiement. Un moratoire peut être accordé pour une période allant jusqu’à trois ans à la fois, mais au maximum pour trois ans à compter de la délivrance du brevet. Une requête en prorogation d’un moratoire doit être présentée avant l’expiration du moratoire accordé.
En cas de rejet d’une requête en moratoire ou en prorogation de moratoire, toute taxe payée dans un délai de deux mois à compter du rejet est réputée payée en temps opportun.
Les taxes de renouvellement dont le paiement a fait l’objet d’un moratoire accordé en vertu du premier alinéa peuvent être payées, avec la surtaxe prescrite à l’article41 , troisième alinéa, dans un délai de six mois à compter de la date d’expiration du moratoire.
Chapitre 6 � Cessions, licences et licences obligatoires �
Art. 43. Lorsque le titulaire du brevet a concédé à un tiers le droit d’exploiter commercialement l’invention (licence), le preneur de licence ne peut pas céder son droit à un tiers, sauf convention contraire.
Art. 44. La cession d’un brevet ou la concession d’une licence est, sur requête, inscrite au registre des brevets. Il en est de même de la constitution d’un nantissement sur un brevet.
Lorsqu’il est prouvé qu’une licence ou un nantissement inscrit au registre n’est plus en vigueur, la mention y afférente est radiée du registre.
Les premier et deuxième alinéas sont applicables par analogie aux licences obligatoires et au droit prévu à l’article53, deuxième alinéa.
La personne inscrite en dernier lieu au registre en tant que titulaire du brevet est considérée comme telle dans toute action judiciaire ou autres affaires concernant le brevet.
Lorsqu’une personne a présenté, de bonne foi, à l’administration des brevets une requête en inscription au registre du fait qu’un brevet lui a été cédé ou qu’elle a obtenu la concession d’une licence ou la constitution d’un nantissement sur un brevet, une cession antérieure du brevet ou de droits sur le brevet ne lui est pas opposable si l’autre partie n’a pas présenté antérieurement une requête en inscription au registre en tant que cessionnaire ou titulaire de droits sur le brevet.
Art. 45. Lorsque, à l’expiration d’un délai de trois ans à compter de la délivrance du brevet et de quatre ans à compter du dépôt de la demande, une invention n’est pas exploitée ou mise à exécution dans une mesure raisonnable en Finlande, quiconque souhaite l’exploiter dans ce pays peut obtenir une licence obligatoire à cet effet, à moins que le défaut d’exploitation ne soit justifié par des motifs légitimes. (22.12.1995/1695)
Sous réserve de réciprocité, le gouvernement peut décréter que l’exploitation de l’invention dans un pays étranger est assimilée, aux fins du premier alinéa du présent article, à l’exploitation en Finlande.
Art. 46. Le titulaire d’un brevet portant sur une invention dont l’exploitation dépend d’un brevet appartenant à un tiers peut obtenir la concession d’une licence obligatoire d’exploitation de l’invention protégée par ce dernier brevet si cette concession
est jugée raisonnable compte tenu de l’importance de l’invention mentionnée en premier lieu ou d’autres motifs particuliers.
Le titulaire d’un brevet faisant l’objet d’une licence obligatoire accordée en vertu du premier alinéa du présent article peut obtenir la concession d’une licence obligatoire d’exploitation de l’autre invention, à moins que des motifs particuliers ne s’y opposent.
Art. 47. Lorsque des intérêts publics importants l’exigent, quiconque souhaite exploiter commercialement une invention protégée par un brevet appartenant à un tiers peut obtenir la concession d’une licence obligatoire à cet effet.
Art. 48. Toute personne qui exploitait commercialement en Finlande une invention faisant l’objet d’une demande de brevet, à la date à laquelle les pièces de la demande ont été rendues accessibles au public conformément à l’article22 , peut, si la demande aboutit à la délivrance d’un brevet, obtenir la concession d’une licence obligatoire pour cette exploitation à condition qu’il existe de justes motifs pour concéder cette licence et que cette personne n’ait pas eu ou n’ait raisonnablement pas pu avoir connaissance de la demande. Toute personne qui a fait des préparatifs importants en vue d’exploiter commercialement l’invention en Finlande bénéficie du même droit dans des conditions similaires. Une licence obligatoire peut aussi porter sur une période antérieure à la délivrance du brevet.
Art. 49. (22.12.1995/1695) Une licence obligatoire ne peut être accordée qu’à une personne considérée comme capable d’exploiter l’invention de manière acceptable et conformément aux conditions de la licence, qui, avant de demander une licence obligatoire, a fait des efforts vérifiables pour obtenir une licence d’exploitation de l’invention brevetée à des conditions commerciales raisonnables. La licence obligatoire n’interdit pas au titulaire du brevet d’exploiter lui-même l’invention ni de concéder des licences d’exploitation du brevet. La licence obligatoire ne peut être transmise à un tiers qu’avec l’entreprise dans laquelle l’invention est exploitée ou destinée à être exploitée.
Art. 50. Les licences obligatoires sont accordées par un tribunal qui détermine aussi la mesure dans laquelle l’invention peut être exploitée et fixe le montant des redevances à payer ainsi que les autres conditions de la licence. En cas de changement important de circonstances, le tribunal peut, sur requête, révoquer la licence ou la subordonner à de nouvelles conditions.
Chapitre 7 � Expiration du brevet �
Art. 51. (10.5.1985/387) Lorsqu’une taxe de renouvellement n’a pas été payée conformément aux articles 40, 41 et 42, le brevet expire à compter du commencement de l’année de taxe pour laquelle la taxe de renouvellement n’a pas été payée.
Art. 52. (6.6.1980/407) Lorsqu’une action est intentée à cet effet, le tribunal conclut à l’annulation du brevet
1) � si ce brevet a trait à une invention qui ne satisfait pas aux conditions énoncées aux articles 1 et 2;
2) � si ce brevet a trait à une invention dont la description n’est pas suffisamment claire pour permettre à une personne du métier de mettre cette invention à exécution;
3) � si ce brevet porte sur des éléments qui ne figuraient pas dans la demande lors du dépôt; ou
4) � si la portée de la protection a été étendue après la notification visée au premier alinéa de l’article19. (21.3.1997/243)
Un brevet ne peut être annulé pour le motif que le titulaire n’y avait droit qu’en partie.
Excepté dans les cas prévus au quatrième alinéa du présent article, une action en justice peut aussi être intentée par toute personne qui a subi un préjudice du fait de la délivrance du brevet ou par une administration désignée par le gouvernement pour des motifs d’intérêt public.
L’action fondée sur le motif qu’un brevet a été délivré à une personne autre que celle qui y avait droit en vertu de l’article premier ne peut être intentée que par la personne qui revendique le droit au brevet. L’action doit être intentée dans un délai d’un an à compter de la date à laquelle l’ayant droit a eu connaissance de la délivrance du brevet et de toutes les autres circonstances sur lesquelles est fondée l’action. L’action se prescrit par trois ans à compter de la délivrance du brevet si le titulaire du brevet était de bonne foi lorsque le brevet lui a été délivré ou cédé.
Art. 53. Lorsqu’un brevet a été délivré à une personne autre que celle qui y avait droit en vertu de l’article premier et que l’ayant droit intente une action à cet effet, le tribunal lui transfère le brevet. L’article 52, quatrième alinéa, est applicable au délai dans lequel l’action doit être intentée. (6.6.1980/407)
Lorsque la personne dépossédée du brevet avait, de bonne foi, commencé à exploiter commercialement l’invention en Finlande ou fait des préparatifs importants à cet effet, elle peut, moyennant le paiement d’une indemnité raisonnable et à d’autres conditions raisonnables, poursuivre l’exploitation commencée ou procéder à l’exploitation projetée à condition de lui conserver son caractère général. Tout preneur de licence sur le brevet dont la licence est inscrite au registre des brevets bénéficie du même droit aux mêmes conditions.
Le droit prévu au deuxième alinéa du présent article ne peut être transféré qu’avec l’entreprise dans laquelle il est exploité ou destiné à être exploité.
Art. 54. Lorsque le titulaire d’un brevet informe par écrit l’administration des brevets qu’il renonce au brevet, l’administration déclare le brevet expiré.
Lorsqu’un brevet est saisi pour dettes ou qu’une action en transfert du brevet est en instance, le brevet ne peut être déclaré expiré aussi longtemps que la saisie produit ses effets ou qu’une décision finale n’a pas été rendue sur l’action. Il en est de même lorsque le brevet fait l’objet d’un nantissement inscrit au registre des brevets.
Art. 55. (6.6.1980/407) Lorsqu’un brevet a expiré, a été déclaré expiré ou nul par une décision judiciaire finale ou a été transféré, l’administration des brevets publie une annonce y relative.
Chapitre 8 � Obligation de fournir des renseignements �
Art. 56. Le déposant d’une demande de brevet qui invoque sa demande à l’encontre d’un tiers avant que les pièces du dossier de la demande aient été rendues accessibles au public conformément à l’article 22doit, si ce tiers lui en présente la requête, l’autoriser à consulter ces pièces. Lorsque la demande comporte un dépôt de culture de micro-organisme conformément à l’article 8a, cette autorisation comprend aussi le droit de se faire remettre un échantillon de la culture. L’article 22, sixième alinéa, deuxième et troisième phrases, et septième et huitième alinéas, est applicable lorsqu’une personne souhaite obtenir la remise d’un échantillon conformément à une telle autorisation. (10.5.1985/387)
Toute personne qui, par communication directe à un tiers, par voie d’annonces ou d’inscriptions sur des produits ou leur emballage ou par tout autre moyen, indique qu’un brevet a été demandé ou délivré sans indiquer en même temps le numéro de la demande ou du brevet doit fournir sans retard ce numéro à quiconque lui en présente la requête. Lorsqu’il n’est pas indiqué expressément qu’un brevet a été demandé ou délivré mais que les circonstances sont de nature à en créer l’impression, des renseignements sur la question de savoir si un brevet a été demandé ou délivré doivent être fournis sans retard sur requête.
Chapitre 9 Responsabilité, obligation d’indemnisation et procédures
judiciaires Art. 57. (21.4.1995/717) Le tribunal peut interdire à quiconque porte atteinte au
droit exclusif conféré par un brevet (atteinte au brevet) de poursuivre ou de répéter cet acte.
Quiconque porte intentionnellement atteinte à un brevet est passible d’une amende pour violation d’un droit de brevet, à moins que cet acte ne soit répressible en tant que délit afférent à un droit de propriété industrielle en vertu de l’article2 du chapitre 49 du code pénal.
Ce délit ne peut être poursuivi que par le ministère public sur plainte de la partie lésée.
Art. 57a. (22.12.1995/1695) Si un brevet a été délivré pour un procédé d’obtention d’un produit, tout produit identique obtenu sans le consentement du titulaire du brevet est, sauf preuve contraire, réputé avoir été obtenu au moyen du procédé breveté.
La preuve du contraire ne peut être rapportée qu’en prenant dûment en considération les intérêts légitimes des défendeurs à protéger leurs secrets de fabrication et d’affaires.
Art. 58. Toute personne qui a violé un brevet intentionnellement ou par négligence doit verser une indemnité raisonnable pour l’exploitation de l’invention et des dommages
intérêts pour tous autres préjudices causés par la violation. Si la négligence a été légère, l’indemnité peut être réduite en conséquence.
Une personne convaincue de contrefaçon de brevet sans intention ou sans négligence doit verser pour l’exploitation de l’invention une indemnité si et dans la mesure où cela est jugé raisonnable.
L’action en dommages intérêts pour contrefaçon de brevet ne peut porter que sur les préjudices subis au cours des cinq années précédant l’introduction de l’action. Le droit à une indemnité pour un préjudice subi avant cette période est forclos.
Art. 59. Sur requête d’une personne lésée par une contrefaçon de brevet, le tribunal peut, dans la mesure jugée raisonnable pour éviter la poursuite de la contrefaçon, ordonner la modification, de la manière qu’il indique, des produits brevetés fabriqués sans l’autorisation du titulaire du brevet ou des produits dont l’utilisation constitue une contrefaçon du brevet, la saisie conservatoire de ces produits pour la durée de validité du brevet restant à courir, leur destruction ou, s’agissant de produits brevetés, leur remise au lésé moyennant le paiement de la contrepartie de leur valeur. Cette disposition n’est pas applicable aux personnes qui ont acquis ces biens ou des droits sur ces biens de bonne foi sans avoir elles-mêmes commis de contrefaçon de brevet.
Les biens visés au premier alinéa peuvent être saisis si l’on peut raisonnablement supposer que le délit prévu à l’article 2 du chapitre 49 du code pénal ou à l’article 57 de la présente loi a été commis. Dans ce cas, les dispositions de la loi sur les mesures coercitives d’instruction qui ont trait à la saisie sont applicables (450/87). (21.4.1995/717)
Nonobstant les dispositions du premier alinéa, le tribunal peut, sur requête, lorsque des motifs très particuliers le justifient, autoriser les personnes qui détiennent des biens mentionnés audit alinéa à en disposer pour la durée de validité du brevet restant à courir ou une partie de cette durée, moyennant le paiement d’une indemnité raisonnable et à d’autres conditions raisonnables.
Art. 60. (21.3.1997/243) Les dispositions régissant les atteintes au brevet sont applicables par analogie à l’exploitation commerciale d’une invention faisant l’objet d’une demande de brevet dont les pièces ont été rendues accessibles au public conformément à l’article 22, si cette demande aboutit à la délivrance d’un brevet. Toutefois, jusqu’à la délivrance du brevet en vertu de l’article20 , la protection ne s’étend qu’aux éléments divulgués à la fois dans les revendications telles qu’elles étaient rédigées lorsque la demande a été rendue accessible au public et dans les revendications du brevet délivré. L’exploitation de l’invention avant la délivrance du brevet n’est susceptible de sanction et ne peut donner lieu au versement de dommages intérêts qu’en vertu du deuxième alinéa de l’article 58.
Les dispositions du troisième alinéa de l’article58concernant les dommages intérêts ne sont pas applicables si l’action en indemnisation est intentée dans un délai d’un an à compter du délai dans lequel il est possible de former opposition au brevet ou, en cas d’opposition, dans un délai d’un an à compter de la date à laquelle l’administration des brevets a décidé de maintenir le brevet.
Art. 61. Lorsqu’un brevet a fait l’objet d’une décision définitive de révocation, ou qu’une décision définitive du tribunal en a prononcé la nullité, aucune sanction, indemnisation ou autre mesure ne peut être ordonnée en vertu des articles 57 à 60. (21.3.1997/243)
Lorsque le défendeur dans une action pour atteinte au brevet invoque la nullité du brevet, le tribunal peut, à la demande de l’intéressé, surseoir à statuer jusqu’à ce qu’une décision ait été rendue sur la validité. Si le défendeur n’a pas intenté d’action à cet effet, le tribunal qui sursoit à statuer l’invite à le faire dans le délai qu’il lui impartit.
Dans une action en annulation d’un brevet, le tribunal peut de façon discrétionnaire décider de surseoir à statuer au principal sur une demande visée à l’article premier du chapitre 24 du code de procédure si l’action a été intentée devant un tribunal compétent avant l’expiration du délai d’opposition prévu après la délivrance du brevet ou avant qu’il ait été définitivement statué sur l’opposition. (21.3.1997/243)
Art. 62. Toute personne qui n’a pas observé l’article56 intentionnellement ou par négligence autre que légère est passible d’une amende.
Dans les cas visés à l’article56, toute personne qui donne des renseignements faux est aussi passible de cette sanction, à moins que le délit ne soit réprimé par le code pénal.
Les poursuites pour le délit mentionné au présent article ne peuvent être engagées par le ministère public que sur plainte du lésé.
Art. 63. Le titulaire d’un brevet ou toute personne autorisée à exploiter une invention en vertu d’une licence peut intenter une action en constatation du fait qu’il ou elle bénéficie de la protection conférée par le brevet à l’encontre d’un tiers lorsqu’il existe à ce sujet une incertitude qui lui est préjudiciable.
Toute personne qui exerce ou a l’intention d’exercer une activité commerciale peut, dans les mêmes conditions, intenter contre le titulaire d’un brevet une action en constatation du fait que ce brevet ne constitue pas un obstacle à l’exercice de cette activité.
Lorsque la nullité du brevet est alléguée dans une action intentée en vertu du premier alinéa du présent article, l’article61, deuxième alinéa, est applicable par analogie.
Art. 64. Quiconque souhaite intenter une action en annulation ou en transfert d’un brevet ou en concession d’une licence obligatoire doit en aviser l’administration des brevets et le notifier à toutes les personnes inscrites au registre des brevets en tant que preneurs d’une licence sur ce brevet. Tout preneur de licence qui souhaite intenter une action en contrefaçon du brevet ou en constatation en vertu de l’article 63, premier alinéa, doit le notifier au titulaire du brevet.
L’obligation de notifier prévue au premier alinéa est réputée remplie lorsque la notification est adressée par lettre recommandée aux adresses figurant au registre des brevets.
Si le demandeur n’est pas en mesure de prouver, dans une action, qu’il a envoyé un avis ou une notification conformément au premier alinéa, le tribunal lui impartit un délai à cet effet. L’inobservation du délai entraîne l’irrecevabilité de l’action.
Art. 65. Le Tribunal de district d’Helsinki est compétent pour connaître des actions relatives (22.12.1995/1695)
1) � au droit à une invention faisant l’objet d’une demande de brevet;
2) � à l’annulation ou au transfert d’un brevet;
3) � à l’octroi d’une licence obligatoire, à la fixation de nouvelles conditions de licence ou à la révocation de la licence ou des droits prévus au deuxième alinéa de l’article 53;
4) � aux atteintes au brevet;
5) � aux constatations prévues à l’article63; et
6) � au calcul du montant de l’indemnité prévue à l’article75 .
En plus des cas prévus au premier alinéa, le Tribunal de district d’Helsinki est compétent dans toute affaire mettant en jeu le droit à une invention pour laquelle un brevet européen a été demandé en vertu de la Convention sur le brevet européen4 (Série des traités finlandais n° 8/96). Le Tribunal de district d’Helsinki ne peut cependant être saisi en pareil cas qu’à condition que le défendeur soit domicilié en Finlande ou que le demandeur soit domicilié en Finlande et que le défendeur ne soit pas domicilié dans un pays partie à la Convention sur le brevet européen. Ce tribunal est aussi compétent si les parties au litige sont convenues de lui attribuer compétence en l’espèce. (22.12.1995/1695)
Le Tribunal de district d’Helsinki ne peut connaître d’un litige visé au deuxième alinéa si ce même litige entre les mêmes parties est en instance devant un tribunal d’un autre pays partie à la Convention sur le brevet européen. Si la compétence de ce tribunal étranger est contestée, le Tribunal de district d’Helsinki sursoit à statuer jusqu’à ce que la question de compétence ait été définitivement tranchée par le tribunal étranger. (22.12.1995/1695)
Art. 65a. (22.12.1995/1695) Une décision définitive rendue par un tribunal d’un État contractant lié par la Convention sur le brevet européen dans un litige visé au deuxième alinéa de l’article65est exécutoire en Finlande. Une décision judiciaire intéressant le déposant d’une demande de brevet européen n’est cependant pas exécutoire en Finlande si l’intéressé n’a pas été cité à comparaître en temps voulu et n’a pas eu suffisamment de temps pour se préparer à cette procédure.
Art. 66. Dans les actions mentionnées à l’article 65, le tribunal de district désigne pour l’assister deux experts ayant des qualifications techniques. Les experts donnent leur avis sur les questions qui leur sont soumises par le tribunal. Les avis sont inscrits dans les minutes des décisions. Les experts sont autorisés à interroger les parties et les témoins.
Art. 67. Le tribunal de district nomme, pour chaque année civile, le nombre nécessaire d’experts dans les conditions énoncées à l’article66 . Il consulte préalablement le Centre finlandais de recherches techniques. Nul ne peut refuser une telle nomination, sauf excuse admise par la loi. (21.3.1997/243)
4 Voir Lois et traités de propriété industrielle, TRAITÉS MULTILATÉRAUX — Texte 2-008 (N.d.l.r).
Avant leur entrée en fonctions, les experts doivent prêter le serment prescrit.
Les experts reçoivent des honoraires raisonnables fixés par le tribunal pour chaque affaire ainsi que des indemnités pour les frais de déplacement prescrites par le gouvernement.
Art. 68. Sur requête du demandeur, le tribunal peut rendre une ordonnance interlocutoire d’interdiction d’usage d’un brevet ou ordonner la saisie conservatoire des biens mentionnés à l’article 59pendant la durée de l’instance.
Lorsque le tribunal a rendu une ordonnance interlocutoire ou ordonné la saisie conservatoire conformément au premier alinéa du présent article, le demandeur peut être obligé de fournir la caution fixée par le tribunal pour indemniser la partie adverse du préjudice ou des inconvénients éventuels qu’elle pourrait subir en raison de la procédure.
Une ordonnance d’interdiction, de saisie ou de mainlevée de ces mesures peut faire l’objet d’un recours distinct formé au cours de l’instance.
Art. 69. Dans les actions en annulation d’un brevet, le tribunal doit demander l’avis de l’administration des brevets.
Dans les autres affaires relatives à des brevets, le tribunal peut demander l’avis de l’administration des brevets lorsque les circonstances de l’espèce l’exigent.
Art. 70. Une expédition des décisions rendues en vertu de l’article65 est transmise par le tribunal à l’administration des brevets avec une mention relative à l’entrée en force jugée de la décision.
Chapitre 9a � Certificats complémentaires de protection (21.3.1997/243) �
Art. 70a. (21.3.1997/243) Les dispositions relatives aux certificats complémentaires de protection figurent dans le Règlement (CEE) n° 1768/92 du Conseil concernant la création d’un certificat complémentaire de protection pour les médicaments5 et dans le Règlement (CE) n° 1610/96 du Parlement européen et du Conseil concernant la création d’un certificat complémentaire de protection pour les produits phytopharmaceutiques. En outre, les dispositions du présent chapitre sont applicables aux certificats complémentaires de protection.
Art. 70b. (28.6.1994/593) Les demandes de certificat complémentaire de protection sont déposées auprès de l’Office national des brevets et de l’enregistrement de Finlande.
Art. 70c. (28.6.1994/593) Le déposant acquitte la taxe de dépôt prescrite. Le titulaire du certificat complémentaire de protection acquitte la taxe de renouvellement prescrite pour ce certificat.
Art. 70d. (28.6.1994/593) Les dispositions concernant les atteintes aux droits attachés aux brevets sont applicables aux atteintes aux droits conférés par le certificat complémentaire de protection.
5 Voir Lois et traités de propriété industrielle, LOIS RÉGIONALES — Texte 2-001 (N.d.l.r.).
Art. 70e. (26.8.1994/593) Les conditions d’application des dispositions du présent chapitre et la procédure à suivre pour le dépôt de demandes et la délivrance de certificats complémentaires de protection peuvent être précisées par décret.
Chapitre 9b � Brevets européens et demandes de brevet européen �
(22.12.1995/1695)
Art. 70f. (22.12.1995/1695) Aux fins de la présente loi, un brevet européen est un brevet délivré par l’Office européen des brevets en vertu de la Convention sur le brevet européen. Une demande de brevet européen est une demande de brevet déposée en vertu de cette convention. Un brevet européen peut être délivré pour la Finlande.
La demande de brevet européen doit être déposée auprès de l’Office européen des brevets. Elle peut aussi être déposée auprès de l’administration finlandaise des brevets et transmise par cette dernière à l’Office européen des brevets. Toutefois, les demandes de brevet européen portant sur des inventions visées dans la loi sur les inventions intéressant la défense du pays (n° 551/67) doivent être déposées auprès de l’administration finlandaise des brevets. Les demandes visées à l’article76 de la convention susmentionnée (demandes divisionnaires européennes) doivent en toute hypothèse être déposées auprès de l’Office européen des brevets.
Les dispositions du présent chapitre sont applicables aux brevets européens et aux demandes de brevet européen désignant la Finlande.
Art. 70g. (22.12.1995/1695) Le brevet européen est délivré lorsque l’Office européen des brevets a annoncé sa décision de faire droit à la demande de brevet. Un brevet européen produisant effet en Finlande est juridiquement assimilé à un brevet délivré par l’administration finlandaise des brevets et est par ailleurs subordonné aux mêmes conditions qu’un tel brevet, sauf dispositions contraires du présent chapitre.
Art. 70h. (22.12.1995/1695) Un brevet européen ne produit effet en Finlande que si le déposant ou le titulaire du brevet a remis à l’administration des brevets, dans le délai prescrit, une traduction en finnois des pièces sur la base desquelles a été délivré le brevet et a acquitté, dans le même délai, la taxe prescrite pour l’impression de la traduction, dans les conditions précisées par décret. Si la langue du déposant ou du titulaire du brevet est le suédois, la traduction peut cependant être déposée dans cette langue. Si l’Office européen des brevets décide de maintenir le brevet européen en vigueur sous une forme modifiée, la présente disposition est également applicable aux documents modifiés.
La traduction doit être accessible à quiconque, à condition que l’Office européen des brevets ait publié la demande de brevet européen ou ait annoncée sa décision de délivrer le brevet.
Si une traduction a été remise et que la taxe a été acquittée dans le délai prescrit et si l’Office européen des brevets a annoncé sa décision de faire droit à la demande de brevet ou de maintenir le brevet européen sous une forme modifiée, l’administration des brevets publie sans délai une annonce correspondante en finnois et en suédois. Dès que
possible, des exemplaires de la traduction doivent être tenus à la disposition du public. L’administration des brevets veille à ce que les revendications du brevet européen soient, au besoin, mises à disposition à la fois en finnois et en suédois.
Art. 70i. (22.12.1995/1695) Les dispositions du premier alinéa de l’article 71a sont applicables à la remise d’une traduction en vertu du premier alinéa de l’article70h et au paiement d’une taxe d’impression de la traduction. S’il est décidé en vertu du premier alinéa de l’article 71a que l’acte est réputé avoir été accompli dans le délai prescrit, l’administration des brevets publie sans délai une annonce correspondante en finnois et en suédois.
Quiconque, après l’expiration du délai prévu au premier alinéa de l’article 70h mais avant la publication de l’annonce prévue au premier alinéa du présent article, a de bonne foi commencé à exploiter commercialement l’invention en Finlande ou a fait des préparatifs sérieux à cet effet, jouit du droit prévu aux deuxième et troisième alinéas de l’article 71c.
Art. 70j. (22.12.1995/1695) Les dispositions du sous alinéa 4) du premier alinéa de l’article 52 concernant l’extension de la portée de la protection conférée par le brevet sont aussi applicables à un brevet européen si la portée de la protection a été étendue après la délivrance du brevet européen.
Art. 70k. (22.12.1995/1695) Si l’Office européen des brevets a révoqué en tout ou en partie un brevet européen, cette révocation produit effet comme si le brevet délivré en Finlande avait été annulé dans la même mesure. L’administration finlandaise des brevets annonce sans délai la révocation en finnois et en suédois.
Art. 70l. (22.12.1995/1695) Les taxes de renouvellement prescrites doivent être acquittées chaque année suivant celle au cours de laquelle l’Office européen des brevets a annoncé sa décision de faire droit à la demande de brevet.
Si une taxe de renouvellement d’un brevet européen n’est pas acquittée conformément aux dispositions du premier alinéa et de l’article41 , l’article 51 est applicable par analogie. La première taxe de renouvellement ne devient cependant exigible qu’à l’expiration d’un délai de deux mois à compter de la date de délivrance du brevet.
Art. 70m. (22.12.1995/1695) Une demande de brevet européen à laquelle l’Office européen des brevets a attribué une date de dépôt produit en Finlande les mêmes effets qu’une demande de brevet finlandais déposée à la même date. Si la demande déposée en vertu de la Convention sur le brevet européen bénéficie d’une date de priorité antérieure à la date de dépôt, cette priorité est aussi valable en Finlande. Aux fins du deuxième alinéa de l’article 2, la publication d’une demande de brevet européen conformément à l’article 93 de la Convention sur le brevet européen est assimilée à la mise à disposition du public de la demande conformément à l’article 22. Il en va de même de la publication visée à l’article 158.1) de la convention si l’Office européen des brevets considère que cette publication équivaut à celle qui est visée à l’article 93.
Art. 70n. (22.12.1995/1695) Si une demande de brevet européen a été publiée en vertu de l’article 93 de la Convention sur le brevet européen et qu’une traduction en
finnois des revendications du brevet telles que publiées a été déposée auprès de l’administration des brevets, cette dernière rend la traduction accessible au public et publie une annonce correspondante en finnois et en suédois. Si la langue du déposant est le suédois, la traduction peut cependant être déposée dans cette langue. L’administration des brevets veille à ce que les revendications du brevet publiées soient, au besoin, accessibles au public en finnois et en suédois.
Les dispositions régissant les atteintes au brevet sont applicables à quiconque exploite commercialement, après la publication de l’annonce visée au premier alinéa, une invention faisant l’objet d’une demande de brevet européen qui aboutit par la suite à la délivrance d’un brevet pour la Finlande. Dans ce cas, cependant la protection conférée par le brevet ne s’étend qu’aux éléments divulgués à la fois dans les revendications du brevet telles qu’elles ont été publiées et dans les revendications du brevet délivré. Dans ce cas, des sanctions ne peuvent être infligées et des dommages intérêts au titre de l’exploitation intervenue avant l’annonce visée au premier alinéa ne peuvent être fixés qu’en application du deuxième alinéa de l’article58 .
Les dispositions du troisième alinéa de l’article58ne sont pas applicables si l’action en dommages intérêts est intentée dans un délai d’un an après l’expiration du délai d’opposition au brevet ou, en cas d’opposition, dans un délai d’un an après la décision de l’Office européen des brevets de maintenir le brevet.
Art. 70o. (22.12.1995/1695) Le retrait d’une demande de brevet européen ou de la désignation de la Finlande produit les mêmes effets que le retrait d’une demande nationale de brevet. Il en va de même au cas où une demande déposée en vertu de la Convention sur le brevet européen est réputée avoir été retirée et où l’instruction de cette demande n’est pas reprise conformément à l’article 121 de la convention.
Si une demande de brevet européen a été rejetée, ce rejet a les mêmes effets que celui d’une demande nationale de brevet.
Art. 70p. (22.12.1995/1695) Si la traduction visée à l’article70hou 70n n’est pas conforme au texte rédigé dans la langue de la procédure devant l’Office européen des brevets, la protection inhérente au brevet ne s’étend qu’aux éléments qui ressortent à l’évidence des deux textes.
Dans les procédures de révocation visées à l’article 52, le texte rédigé dans la langue de la procédure est le seul qui fasse foi.
Art. 70q. (22.12.1995/1695) Si le déposant ou le titulaire d’un brevet remet à l’administration des brevets une correction de la traduction visée à l’article 70h et acquitte la taxe prescrite pour l’impression de la traduction corrigée, cette dernière remplace la traduction originale. Une fois la correction remise et la taxe acquittée, l’administration des brevets publie sans délai une annonce relative à cette correction en finnois et en suédois si la traduction originale a été rendue accessible au public et met dès que possible à disposition des exemplaires de la traduction corrigée.
Si le déposant remet une correction de la traduction visée à l’article70n, l’administration des brevets publie sans délai une annonce relative à cette correction en finnois et en suédois et tient la traduction corrigée à la disposition de quiconque. Après la publication de l’annonce, la traduction corrigée remplace la traduction originale.
Toute personne qui, avant la traduction corrigée, a de bonne foi commencé à exploiter commercialement l’invention en Finlande d’une manière qui, d’après la traduction antérieure, ne constituait pas une atteinte au droit du déposant ou du titulaire du brevet, ou qui a fait des préparatifs sérieux à cet effet, jouit du droit prévu aux deuxième et troisième alinéas de l’article71c .
Art. 70r. (22.12.1995/1695) Si le déposant ou le titulaire d’un brevet n’a pas respecté un délai prescrit par l’Office européen des brevets mais que celui-ci déclare en vertu de l’article 122 que cela n’entraîne la perte d’aucun droit, cette déclaration est également valable en Finlande.
Toute personne qui, après la perte d’un droit mais avant l’annonce publiée par l’Office européen des brevets de la déclaration visée au premier alinéa, a commencé de bonne foi à exploiter commercialement l’invention en Finlande ou fait des préparatifs sérieux à cet effet, jouit du droit prévu aux deuxième et troisième alinéas de l’article71c .
Art. 70s. (22.12.1995/1695) Si une demande de brevet européen déposée auprès d’une administration nationale des brevets est réputée avoir été retirée du fait que cette administration ne l’a pas transmise à l’Office européen des brevets dans le délai prescrit, ladite administration considère, sur requête du déposant, que cette demande est transformée en demande nationale, à condition
1) que la requête soit présentée à l’administration nationale auprès de laquelle la demande avait été déposée dans un délai de trois mois à compter de la date à laquelle le déposant a été avisé par l’Office européen des brevets que la demande était considérée comme retirée;
2) que cette requête parvienne à l’administration finlandaise des brevets dans un délai de 20 mois à compter de la date de dépôt de la demande ou, si une priorité est revendiquée, de la date de priorité; et
3) que le déposant acquitte, dans le délai prescrit, la taxe de dépôt prescrite et remette une traduction de la demande de brevet conformément au cinquième alinéa de l’article 8.
Si une demande de brevet européen est réputée être retirée du fait que l’Office européen des brevets n’a pas reçu la traduction dans la langue de la procédure dans le délai prescrit, l’administration des brevets considère, sur requête du déposant, que la demande est transformée en demande de brevet national, conformément aux dispositions des articles 135 et 136 de la Convention sur le brevet européen. Le déposant doit aussi acquitter la taxe de dépôt prescrite et remettre la traduction de la demande de brevet conformément au cinquième alinéa de l’article8 dans le délai prescrit.
Si la demande de brevet visée aux premier et deuxième alinéas satisfait aux conditions de forme prévues par la Convention sur le brevet européen et son règlement d’exécution, elle est acceptée sur la forme.
Chapitre 10 Dispositions spéciales
Art. 71. Le titulaire d’un brevet qui n’est pas domicilié en Finlande doit y constituer un mandataire habilité à recevoir les significations, citations et autres pièces de procédure ainsi que tous autres documents relatifs au brevet, à l’exception des significations en matière pénale et des citations à comparaître personnellement devant un tribunal. L’identité du mandataire doit être communiquée aux fins de son inscription au registre des brevets.
Si le titulaire d’un brevet n’a pas constitué de mandataire conformément au premier alinéa du présent article, les documents à lui notifier peuvent lui être adressés sous pli recommandé à l’adresse inscrite au registre des brevets. Si aucune adresse n’est inscrite au registre, la notification peut être faite par voie d’annonce au bulletin des brevets. La notification est réputée avoir été effectuée lorsque la procédure prévue par la présente disposition a été suivie. (21.3.1997/243)
Sous réserve de réciprocité, le gouvernement peut décréter que les premier et deuxième alinéas du présent article ne sont pas applicables aux titulaires de brevet domiciliés dans un pays étranger déterminé ou ayant constitué un mandataire résidant dans un tel pays, à condition que l’identité du mandataire soit communiquée aux fins de son inscription au registre des brevets de Finlande et que ce mandataire soit habilité de la manière prévue au premier alinéa du présent article.
S’il n’a pas été possible de notifier à une personne ayant formé opposition une décision concernant cette opposition à l’adresse fournie par l’intéressé, la notification peut être effectuée par voie d’annonce au bulletin des brevets. Elle est réputée avoir été effectuée lorsque la procédure prévue par la présente disposition a été suivie. (21.3.1997/243)
Art. 71a. (10.5.1985/387) Lorsque, dans un cas autre que celui qui est mentionné au deuxième alinéa, l’inobservation d’un délai prévu dans la présente loi ou son règlement d’application pour l’accomplissement d’un acte auprès de l’administration des brevets entraîne une perte de droits pour le déposant ou pour le titulaire d’un brevet qui a par ailleurs pris toutes les précautions raisonnablement requises pour respecter ce délai, l’administration des brevets déclare que l’acte en question est réputé avoir été accompli en temps opportun s’il l’est dans un délai de deux mois à compter de la cessation de la cause de l’inobservation, mais au plus tard un an après l’expiration du délai. Le déposant ou le titulaire du brevet qui souhaite obtenir une telle déclaration doit en aviser par écrit l’administration des brevets dans les délais fixés pour l’acte en question et acquitter la taxe prescrite. (22.12.1995/1695)
Le premier alinéa est applicable par analogie lorsqu’un déposant ou le titulaire d’un brevet n’a pas payé une taxe de renouvellement dans le délai prévu à l’article41 , troisième alinéa, ou à l’article42, troisième alinéa. Dans ces cas, toutefois, la taxe de renouvellement doit être payée et l’avis envoyé dans un délai de six mois à compter de l’expiration dudit délai.
Le premier alinéa n’est pas applicable au délai prévu à l’article6 , premier alinéa.
Le premier alinéa du présent article est aussi applicable, en ce qui concerne le délai qui doit être observé à l’égard de l’office récepteur, de l’administration chargée de la recherche internationale, de l’administration chargée de l’examen préliminaire
international et du Bureau international de l’OMPI, aux demandes internationales de brevet pour lesquelles la procédure est poursuivie en Finlande. Le délai qui n’a pas été observé doit dès lors l’être à l’égard de l’administration des brevets. Toutefois, cette disposition n’est pas applicable au délai dans lequel une demande doit être déposée afin de bénéficier de la priorité d’une demande antérieure.
Art. 71b. (6.6.1980/407) Dans les cas mentionnés à l’article 31 ou 38, si le déposant qui a envoyé par voie postale une pièce ou une taxe qui n’est pas parvenue à l’administration des brevets en temps opportun accomplit la démarche requise dans un délai de deux mois à compter de la date à laquelle il a su ou aurait dû savoir que le délai avait expiré, mais au plus tard dans un délai d’un an à compter de l’expiration de ce délai, l’administration des brevets déclare que la démarche est réputée accomplie en temps opportun (10.5.1985/387) si
1) � le service postal a été interrompu à un moment quelconque au cours des 10 jours précédant l’expiration du délai en raison d’une guerre, d’une révolution, de troubles civils, d’une grève, d’une catastrophe naturelle ou d’autres circonstances similaires survenus dans la localité où l’expéditeur se trouvait ou exerçait ses activités commerciales ou industrielles et si la pièce ou la taxe en question a été envoyée à l’administration des brevets dans un délai de cinq jours à compter de la reprise du service postal; ou si
2) � la pièce ou la taxe a été envoyée à l’administration des brevets sous pli recommandé au plus tard cinq jours avant l’expiration du délai, mais uniquement si l’expédition a été faite par avion dans les cas où cela était possible, ou autrement si l’expéditeur avait des motifs raisonnables de croire que le pli aurait dû parvenir à l’administration des brevets dans un délai de deux jours à compter de l’expédition.
Le déposant qui souhaite obtenir la déclaration prévue au premier alinéa du présent article doit aviser par écrit l’administration des brevets du fait qu’il a pris les mesures prévues audit alinéa dans le délai prescrit.
Art. 71c. (6.6.1980/407) La reprise de la procédure relative à une demande de brevet classée ou rejetée après avoir été rendue accessible au public conformément à l’article 22 ou la réintégration d’un brevet expiré à la suite de l’acceptation de la requête présentée en vertu de l’article 7la ou 71b fait l’objet d’une annonce.
Toute personne qui a commencé de bonne foi, après l’expiration du délai de reprise de la procédure relative à une demande classée, après l’entrée en force de chose jugée d’une décision concluant au rejet d’une demande ou après l’expiration d’un brevet, mais avant la publication d’une annonce y relative, à exploiter commercialement une invention en Finlande peut toutefois poursuivre cette exploitation à condition de ne pas en changer la nature. Le droit d’exploiter une invention est aussi accordé, aux mêmes conditions, à toute personne qui a fait des préparatifs importants en vue d’exploiter commercialement l’invention en Finlande.
Le droit prévu au deuxième alinéa du présent article ne peut être transféré qu’avec l’entreprise dans laquelle il a pris naissance ou dans laquelle l’invention est destinée à être exploitée.
Art. 72. (21.3.1997/243) Les recours contre les décisions définitives rendues par l’administration des brevets en vertu de la présente loi, à l’exception de celles qui sont mentionnées à l’article 26, et les recours contre les décisions rendues conformément aux articles 42, 71a et 71b sont portés devant la Commission des recours de l’Office national des brevets et de l’enregistrement de Finlande. La procédure de recours et les procédures de la Commission des recours font l’objet de dispositions distinctes.
Art. 73. (13.11.1992/1034) Le montant des taxes prévues par la présente loi fait l’objet de dispositions distinctes. Une exonération des taxes de renouvellement peut être prévue par décret pour une ou plusieurs des premières taxe de renouvellements.
Art. 74. Le gouvernement précise par décret les dispositions applicables aux demandes de brevet, aux annonces relatives aux brevets, à l’impression des pièces des demandes, aux procédures d’opposition, au registre des brevets et à l’administration des brevets. (21.3.1997/243)
Le gouvernement peut, par décret, habiliter l’administration des brevets à divulguer, sur requête des autorités d’un pays étranger, des informations relatives à l’instruction de demandes de brevet en Finlande et autoriser l’administration d’un autre pays ou une organisation internationale à effectuer l’examen de demandes de brevet, sur requête de l’administration des brevets.
Le gouvernement peut aussi décréter que le déposant d’une demande de brevet portant sur une invention pour laquelle il a déposé une demande dans un autre pays ou auprès d’une organisation internationale doit communiquer les informations que l’administration de cet autre pays ou l’organisation internationale lui a fournies au sujet de l’examen de brevetabilité de son invention. Cette communication n’est toutefois pas requise pour les demandes visées au chapitre 3 qui ont fait l’objet d’un examen préliminaire international si le rapport relatif à la brevetabilité de l’invention a été transmis à l’administration des brevets. (6.6.1980/407)
Art. 75. En cas d’état de guerre ou de menace de guerre en Finlande, le gouvernement peut décréter, dans l’intérêt public, la dévolution du droit à une invention déterminée à l’État ou à un tiers désigné par le gouvernement. Cette dévolution fait l’objet du versement d’une indemnité raisonnable. Si aucun accord amiable ne peut être conclu sur l’indemnité avec la personne qui y a droit, le montant de l’indemnité est fixé par le tribunal.
Lorsqu’une personne autre que l’État a fait usage du droit à une invention conformément au premier alinéa mais ne s’est pas acquittée de ses obligations relatives au versement de l’indemnité, l’État verse sans retard l’indemnité à l’ayant droit sur requête de celui-ci.
Art. 76. Des dispositions spéciales sont applicables aux inventions intéressant la défense nationale.
(Ce texte remplace ceux publiés précédemment sous les numéros de cote 2-001 et 2-002.)