Patenttilaki 15.12.1967/550
Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:
1 LUKU
Yleiset säännökset
1 § (30.6.2000/650)
Joka on tehnyt mihin tekniikan alaan tahansa liittyvän keksinnön, jota voidaan käyttää
teollisesti, tai se, jolle keksijän oikeus on siirtynyt, voi hakemuksesta saada patentin
keksintöön ja siten yksinoikeuden sen ammattimaiseen hyödyntämiseen sen mukaan kuin
tässä laissa säädetään. (18.11.2005/896)
Keksinnöksi ei katsota pelkästään:
1) löytöä, tieteellistä teoriaa tai matemaattista menetelmää;
2) taiteellista luomusta;
3) suunnitelmaa, sääntöä tai menetelmää, älyllistä toimintaa, peliä tai liiketoimintaa varten
taikka tietokoneohjelmaa; eikä
4) tietojen esittämistä.
Keksinnöksi ei katsota kirurgista tai terapeuttista käsittelyä tai diagnoosia tarkoittavaa
menetelmää, joka kohdistetaan ihmisiin tai eläimiin. Edellä sanottu ei kuitenkaan estä patentin
myöntämistä tuotteeseen, aineet ja seokset mukaan lukien, joka on tarkoitettu käytettäväksi
jossakin edellä mainituista menetelmistä.
Patenttia ei myönnetä kasvilajikkeisiin tai eläinrotuihin. Keksinnöt, joiden kohteena ovat
kasvit tai eläimet, voidaan kuitenkin patentoida, jos keksinnön tekninen toteutettavuus ei
rajoitu yhteen kasvilajikkeeseen tai eläinrotuun. Tässä laissa tarkoitettu kasvilajikkeen käsite
määritellään yhteisön kasvinjalostajanoikeuksista annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o
2100/94 5 artiklassa.
Patenttia ei myönnetä olennaisesti biologiseen menetelmään kasvien tai eläinten
jalostamiseksi. Kasvien tai eläinten jalostusmenetelmä katsotaan tässä laissa olennaisesti
biologiseksi, jos se perustuu kokonaisuudessaan luonnollisiin ilmiöihin, kuten risteytykseen
tai valintaan. Edellä sanottu ei rajoita sellaisten keksintöjen patentoitavuutta, joiden kohteena
on mikrobiologinen menetelmä tai muut tekniset menetelmät tai näillä menetelmillä
aikaansaatu tuote. Mikrobiologisella menetelmällä tarkoitetaan tässä laissa menetelmää, jossa
käytetään mikrobiologista materiaalia tai jonka kohteena on mikrobiologinen materiaali tai
jolla tuotetaan mikrobiologista materiaalia.
Patentti voidaan myöntää keksintöön silloinkin, kun sen kohteena on biologisesta
materiaalista koostuva tai biologista materiaalia sisältävä tuote tai menetelmä, jonka avulla
voidaan valmistaa, muokata tai käyttää biologista materiaalia. Luonnollisesta ympäristöstään
eristetty tai teknisen menetelmän avulla tuotettu biologinen materiaali voi olla keksinnön
kohteena, vaikka sitä esiintyisi luonnossa. Biologisella materiaalilla tarkoitetaan tässä laissa
materiaalia, joka sisältää geneettistä tietoa ja pystyy itse lisääntymään tai jota voidaan lisätä
biologisessa järjestelmässä.
1 a § (30.6.2000/650)
Muodostumisensa ja kehityksensä eri vaiheissa oleva ihmiskeho sekä pelkästään sen
ainesosaa, geenin sekvenssi tai osasekvenssi mukaan lukien, koskeva löytö eivät voi olla
patentoitavissa olevia keksintöjä.
Ihmiskehosta eristetty tai muuten teknisellä menetelmällä valmistettu ainesosa, yksittäisen
geenin sekvenssi tai osasekvenssi mukaan lukien, voi sen estämättä mitä 1 momentissa
säädetään, muodostaa patentoitavissa olevan keksinnön, jos patentoitavuuden edellytykset
muutoin täyttyvät, vaikka tällaisen ainesosan rakenne olisi samanlainen kuin luonnollisen
ainesosan rakenne.
1 b § (30.6.2000/650)
Patenttia ei myönnetä keksintöön, jonka kaupallinen hyödyntäminen on yleisen järjestyksen
tai hyvien tapojen vastaista.
Keksinnön kaupallista hyödyntämistä ei voida pitää yleisen järjestyksen tai hyvien tapojen
vastaisena pelkästään sillä perusteella, että se on kielletty laissa tai asetuksessa.
Sovellettaessa 1 momenttia erityisesti seuraavat keksinnöt eivät ole patentoitavissa:
1) ihmisen kloonaamismenetelmät;
2) menetelmät, joilla muutetaan ihmisen sukusolujen geneettistä identiteettiä;
3) ihmisalkioiden käyttö teollisiin tai kaupallisiin tarkoituksiin; ja
4) menetelmät, joilla muutetaan eläinten geneettistä identiteettiä ja jotka todennäköisesti
aiheuttavat eläimille kärsimyksiä ilman, että niistä on huomattavaa lääketieteellistä hyötyä
ihmiselle tai eläimelle, sekä tällaisilla menetelmillä tuotetut eläimet.
2 § (6.6.1980/407)
Patentti myönnetään ainoastaan keksintöön, joka on uusi siihen verrattuna, mikä on tullut
tunnetuksi ennen patenttihakemuksen tekemispäivää, ja lisäksi olennaisesti eroaa siitä.
(18.11.2005/896)
Tunnetuksi katsotaan kaikki, mikä on tullut julkiseksi, joko kirjoituksen tai esitelmän
välityksellä, hyväksikäyttämällä tai muulla tavalla. Myös ennen patenttihakemuksen
tekemispäivää tässä maassa tehdyn patenttihakemuksen sisältö katsotaan tunnetuksi, jos
mainittu hakemus 22 §:n säännösten mukaisesti tulee julkiseksi. Samoin ennen
patenttihakemuksen tekemispäivää tässä maassa tehdyn hyödyllisyysmallihakemuksen sisältö
katsotaan tunnetuksi, jos mainittu hakemus hyödyllisyysmallioikeudesta annetun lain
(800/1991) 18 §:n mukaisesti tulee julkiseksi. Edellä 1 momentissa olevaa säännöstä, jonka
mukaan keksinnön tulee olennaisesti erota siitä, mikä on tullut tunnetuksi ennen
patenttihakemuksen tekemispäivää, ei sovelleta tällaisen patentti tai
hyödyllisyysmallihakemuksen sisällön suhteen. (18.11.2005/896)
Jäljempänä 3 luvussa tarkoitetulla hakemuksella on 2 momenttia sovellettaessa eräissä
tapauksissa sama oikeusvaikutus kuin tässä maassa tehdyllä patenttihakemuksella sen mukaan
kuin 29 ja 38 §:ssä säädetään.
Edellä 1 momentissa oleva säännös, jonka mukaan keksinnön tulee olla uusi, ei estä
myöntämästä patenttia tunnettuun, 1 §:n 3 momentissa tarkoitetussa menetelmässä
käytettävään aineeseen tai seokseen, jos aineen tai seoksen käyttö ei ole tunnettu jossakin
tällaisessa menetelmässä.
Edellä 1 momentissa oleva säännös, jonka mukaan keksinnön tulee olla uusi, ei myöskään
estä myöntämästä patenttia tunnettuun, tietyssä 1 §:n 3 momentissa tarkoitetussa
menetelmässä käytettävään aineeseen tai seokseen, jos aineen tai seoksen käyttö ei ole
tunnettu tässä tietyssä menetelmässä. (18.11.2005/896)
Patentti voidaan myöntää, vaikka keksintö on kuuden kuukauden kuluessa ennen
patenttihakemuksen tekemistä tullut julkiseksi:
1) sellaisen ilmeisen väärinkäytöksen johdosta, joka on kohdistunut hakijaan tai siihen, jolta
tämä johtaa oikeutensa; tai
2) sen johdosta, että hakija tai se, jolta tämä johtaa oikeutensa, on pannut keksinnön näytteille
sellaisessa virallisessa tai virallisesti tunnustetussa kansainvälisessä näyttelyssä, jota
tarkoitetaan Pariisissa 22 päivänä marraskuuta 1928 tehdyssä kansainvälisiä näyttelyjä
koskevassa sopimuksessa (SopS 36/37).
3 § (6.6.1980/407)
Patentilla saavutettu yksinoikeus sisältää jäljempänä säädetyin poikkeuksin sen, ettei muu
kuin patentinhaltija ilman tämän lupaa saa käyttää hyväksi keksintöä:
1) valmistamalla, tarjoamalla, saattamalla vaihdantaan tai käyttämällä patentoitua tuotetta tahi
tuomalla maahan tai pitämällä hallussaan tällaista tuotetta edellä sanottua tarkoitusta varten;
2) käyttämällä patentoitua menetelmää tahi, jos hän tietää tai jos olosuhteiden perusteella on
ilmeistä, ettei menetelmää saa käyttää ilman patentinhaltijan lupaa, tarjoamalla tällaista
menetelmää käytettäväksi tässä maassa; eikä
3) tarjoamalla, saattamalla vaihdantaan tai käyttämällä patentilla suojatulla menetelmällä
valmistettua tuotetta tahi tuomalla maahan tai pitämällä hallussaan tällaista tuotetta edellä
sanottua tarkoitusta varten.
Yksinoikeus sisältää myös sen, ettei muu kuin patentinhaltija ilman tämän lupaa saa käyttää
hyväksi keksintöä tarjoamalla tai toimittamalla jollekin, jolla ei ole oikeutta keksinnön
hyväksikäyttöön, sellaista välinettä keksinnön käyttämiseksi tässä maassa, joka liittyy
johonkin olennaiseen keksinnössä, jos se, joka tarjoaa tai toimittaa välineen, tietää tai
olosuhteiden perusteella on ilmeistä, että väline soveltuu ja on tarkoitettu keksinnön
käyttämiseen. Jos väline on yleisesti kaupan oleva tavara, sovelletaan mitä edellä on säädetty
vain, jos se, joka tarjoaa tai toimittaa välineen, pyrkii vaikuttamaan vastaanottajaan, jotta tämä
ryhtyisi 1 momentissa tarkoitettuun tekoon. Sovellettaessa tämän momentin säännöksiä ei
keksinnön hyväksikäyttöön oikeutettuna pidetä sitä, joka käyttää keksintöä hyväksi 3
momentin 1, 3 tai 4 kohdassa tarkoitetulla tavalla.
Yksinoikeus ei käsitä:
1) hyväksikäyttöä, joka ei tapahdu ammattimaisesti;
2) sellaisen patentilla suojatun tuotteen hyväksikäyttöä, joka Euroopan talousalueella on
saatettu vaihdantaan patentinhaltijan toimesta tai tämän suostumuksella;
3) keksinnön käyttöä kokeissa, jotka koskevat itse keksintöä;
4) lääkevalmisteen myyntilupahakemusta varten tarvittavia tutkimuksia, kokeita tai käytännön
vaatimuksista aiheutuvia toimia, jotka koskevat kyseiseen lääkevalmisteeseen kohdistuvaa
keksintöä; eikä
5) lääkeaineen valmistusta apteekissa lääkärin määräyksen mukaisesti yksittäistapauksissa tai
toimenpiteitä täten valmistetuilla lääkeaineilla.
(21.4.2006/295)
3 a § (30.6.2000/650)
Patentin antama suoja biologiselle materiaalille, jolla on keksinnön seurauksena tiettyjä
piirteitä, käsittää kaiken sellaisen monistamalla tai lisäämällä tästä biologisesta materiaalista
saadun samassa tai erikoistuneessa muodossa olevan biologisen materiaalin, jolla on nämä
samat piirteet.
Patentin antama suoja menetelmälle, jonka avulla tuotetaan biologista materiaalia, jolla on
keksinnön seurauksena tiettyjä piirteitä, käsittää tällä menetelmällä välittömästi saadun
biologisen materiaalin ja kaiken muun sellaisen biologisen materiaalin, joka on saatu
menetelmällä välittömästi saadusta biologisesta materiaalista monistamalla tai lisäämällä
samassa tai erikoistuneessa muodossa ja jolla on nämä samat piirteet.
Patentin antama suoja geneettistä tietoa sisältävälle tai siitä koostuvalle tuotteelle käsittää
kaiken materiaalin, johon tuote on yhdistetty ja johon geneettinen tieto sisältyy ja jossa se
toimii, jollei 1 a §:n 1 momentista muuta johdu.
Edellä tarkoitettu suoja ei käsitä biologista materiaalia, joka on saatu monistamalla tai
lisäämällä biologista materiaalia, jonka patentin haltija on saattanut Euroopan talousalueella
markkinoille tai joka on saatettu markkinoille hänen suostumuksellaan, jos monistaminen tai
lisääminen väistämättä aiheutuu käytöstä, jota varten biologinen materiaali on saatettu
markkinoille, edellyttäen, että saatua materiaalia ei myöhemmin käytetä muuhun
monistamiseen tai lisäämiseen.
3 b § (30.6.2000/650)
Poiketen siitä, mitä 3 a §:n 1–3 momentissa säädetään, patentinhaltijan suorittama tai hänen
suostumuksellaan tapahtuva kasvien lisäysaineiston myynti tai muu pitäminen kaupan
maanviljelijälle maatalouskäyttöön merkitsee sitä, että viljelijä saa käyttää sadosta saamaansa
tuotetta monistamiseen tai lisäämiseen omalla tilallaan, jolloin tämän poikkeuksen laajuus ja
sitä koskevat yksityiskohtaiset säännöt ovat samat kuin mitä yhteisön
kasvinjalostajanoikeuksista annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 2100/94 14 artiklassa
määrätään.
Poiketen siitä, mitä 3 a §:n 1–3 momentissa säädetään, patentinhaltijan suorittama tai hänen
suostumuksellaan tapahtuva jalostuskarjan tai muu eläinten lisäysaineiston myynti tai muu
pitäminen kaupan maanviljelijälle merkitsee sitä, että maanviljelijä saa käyttää suojattua
karjaa maatalouden tarkoituksiin. Tähän lupaan sisältyy eläimen tai eläinten lisäysaineiston
saattaminen maatalouskäyttöön, mutta ei kaupallisen lisäämistoiminnan puitteissa tai sen
tarkoituksiin tapahtuva myynti.
Tarkempia säännöksiä 2 momentissa tarkoitettujen poikkeusten sisällöstä ja
täytäntöönpanosta voidaan tarvittaessa antaa valtioneuvoston asetuksella.
4 §
Joka patenttihakemuksen tekemishetkellä tässä maassa käytti ammattimaisesti hyväksi
hakemuksessa tarkoitettua keksintöä, saa patentin estämättä jatkaa hyväksikäyttöä
pysyttämällä entisellään sen yleisen luonteen, jollei hyväksikäyttö sisältänyt ilmeistä
väärinkäyttöä patentinhakijaa tai sitä kohtaan, jolta tämä johtaa oikeutensa. Samanlainen
hyväksikäyttöoikeus on vastaavilla edellytyksillä myös sillä, joka on ryhtynyt olennaisiin
toimenpiteisiin käyttääkseen keksintöä ammattimaisesti hyväksi tässä maassa.
Ensimmäisessä momentissa tarkoitettu oikeus voi siirtyä toiselle ainoastaan liikkeen mukana,
jossa se on syntynyt tai jossa hyväksikäyttö oli tarkoitettu tapahtuvaksi.
5 §
Patentin estämättä keksintöä voidaan käyttää hyväksi ulkomaisessa aluksessa, ilmaaluksessa
tai muussa kulkuneuvossa niiden tarpeisiin, kun sellainen kulkuneuvo tilapäisesti,
säännöllisessä liikenteessä tai muutoin tulee Suomeen.
Asetuksella voidaan säätää, että ilmaaluksen varaosia ja tarvikkeita voidaan patentin
estämättä tuoda maahan ja käyttää täällä ulkomaisen ilmaaluksen korjaamiseen, mikäli
ulkomaisen aluksen kotimaassa myönnetään vastaavat edut suomalaiselle ilmaalukselle.
6 § (6.6.1980/407)
Patenttihakemus, jonka tarkoittama keksintö on patenttihakemuksen tekemispäivää edeltävän
kahdentoista kuukauden aikana esitetty Suomessa myönnettävää patenttia tai
hyödyllisyysmallioikeutta koskevassa hakemuksessa taikka teollisoikeuden suojelemista
koskevaan Pariisin yleissopimukseen (SopS 36/1970 ja SopS 43/1975) taikka Maailman
kauppajärjestön perustamissopimukseen (SopS 5/1995) liittyneessä toisessa valtiossa tai
toisella alueella tehdyssä patenttia, keksijäntodistusta tai hyödyllisyysmallisuojaa koskevassa
hakemuksessa, on katsottava 2 §:n 1, 2, 4 ja 5 momenttia sekä 4 §:ää sovellettaessa tehdyksi
samanaikaisesti aikaisemman hakemuksen kanssa, jos hakija sitä pyytää. Tällainen etuoikeus
voidaan saada myös sellaisesta aikaisemmasta suojahakemuksesta, joka ei tarkoita edellä
mainittuihin sopimuksiin liittynyttä valtiota tai aluetta, jos siellä, missä aikaisempi hakemus
on tehty, myönnetään suomalaisesta hakemuksesta vastaava etuoikeus ja jos siellä voimassa
oleva lainsäädäntö on pääosin yhdenmukainen edellä mainittujen sopimusten kanssa.
(18.11.2005/896)
Asetuksella säädetään tai asetuksen nojalla annettavalla patenttiviranomaisen päätöksellä
määrätään, miten etuoikeutta koskeva pyyntö on esitettävä ja mitkä asiakirjat on annettava
pyynnön tueksi. Ellei edellä tarkoitettuja säännöksiä tai määräyksiä noudateta, ei etuoikeutta
voida saada.
2 LUKU
Patenttihakemuksen käsittely ja väitemenettely (21.3.1997/243)
7 § (6.6.1980/407)
Patenttiviranomaisella tarkoitetaan tässä laissa Suomen patenttiviranomaista, jollei toisin ole
säädetty. Suomen patenttiviranomaisena on patentti ja rekisterihallitus sen mukaan kuin siitä
erikseen säädetään.
8 § (6.6.1980/407)
Patenttihakemus tehdään kirjallisesti patenttiviranomaiselle taikka 3 luvussa tarkoitetussa
tapauksessa toisen maan patenttiviranomaiselle tai kansainväliselle järjestölle.
Hakemuksen tulee sisältää keksinnön selitys, tarvittaessa piirustuksineen, sekä täsmällisesti
ilmaistuna se, mitä patentilla halutaan suojata (patenttivaatimus). Se, että keksintö tarkoittaa
kemiallista yhdistettä, ei edellytä tietyn käytön ilmoittamista patenttivaatimuksessa.
Selityksen tulee olla niin selvä, että ammattimies voi sen perusteella käyttää keksintöä.
Keksintö, joka koskee biologista materiaalia tai jota toteutettaessa käytetään biologista
materiaalia, katsotaan 8 a §:ssä mainituissa tapauksissa riittävän selvästi esitetyksi vain, jos
lisäksi on täytetty tuossa pykälässä mainitut ehdot. (30.6.2000/650)
Hakemuksessa tulee lisäksi olla selityksen ja patenttivaatimusten tiivistelmä. Tiivistelmä on
tarkoitettu vain tekniikan tietolähteeksi eikä sille ole annettava muuta merkitystä.
Hakemuksessa on ilmoitettava keksijän nimi. Jos patenttia hakee muu kuin keksijä, hakijan on
selvitettävä oikeutensa keksintöön.
Keksinnön selitys, tiivistelmä ja patenttivaatimukset on laadittava suomeksi tai ruotsiksi
voimassa olevan kielilainsäädännön säännösten mukaan. Milloin patenttivaatimukset ja
tiivistelmä on laadittu vain toisella kotimaisella kielellä, patenttiviranomaisen on
huolehdittava patenttivaatimusten ja tiivistelmän kääntämisestä toiselle näistä kielistä ennen
kuin hakemus 22 §:n 2 momentin mukaan tulee julkiseksi. Hakijan on suoritettava vahvistettu
käännösmaksu. Jos hakija on ulkomaalainen, keksinnön selitys on laadittava suomeksi sekä
patenttivaatimukset ja tiivistelmä suomeksi ja ruotsiksi. Jokaisella on kuitenkin oikeus laatia
keksinnön selitys, tiivistelmä ja patenttivaatimukset sekä suomeksi että ruotsiksi.
Hakijan on suoritettava vahvistettu hakemusmaksu. Hakemuksesta on myös suoritettava
vahvistettu vuosimaksu jokaiselta ennen hakemuksen lopullista ratkaisemista alkaneelta
maksuvuodelta. (10.5.1985/387)
Maksuvuosi lasketaan ensimmäisen kerran siitä päivästä, jolloin hakemus on tehty tai
katsottava tehdyksi, ja tämän jälkeen vastaavasta kalenteripäivästä. (10.5.1985/387)
8 a § (30.6.2000/650)
Jos keksintö koskee biologista materiaalia tai keksintöä toteutettaessa on käytettävä biologista
materiaalia, jota ei ole yleisesti saatavissa ja jota ei voida esittää hakemusasiakirjoissa siten,
että ammattimies niiden perusteella voi käyttää keksintöä, näyte biologisesta materiaalista on
talletettava viimeistään hakemuksen tekemispäivänä. Biologisen materiaalin on tämän jälkeen
oltava jatkuvasti talletettuna siten, että se, joka tämän lain mukaan on oikeutettu saamaan
näytteen talletuksesta, voi saada sen Suomessa. Valtioneuvoston asetuksella säädetään, mihin
talletukset voidaan tehdä.
Jos talletettu biologinen materiaali menettää elinvoimaisuutensa tai siitä ei muusta syystä
voida saada näytettä, voidaan se korvata saman biologisen materiaalin uudella talletuksella
siten kuin valtioneuvoston asetuksella säädetään. Jos näin on menetelty, katsotaan uusi
talletus tehdyksi aikaisemman talletuksen tekemispäivänä.
8 b § (18.11.2005/896)
Patenttiviranomainen antaa tekemispäivän patenttihakemukselle, jos:
1) hakemuksesta ilmenee, että se on patenttihakemus;
2) hakemuksessa on tiedot hakijasta tai viranomainen voi tavoittaa hänet; ja
3) hakemuksen yhteydessä annetut asiakirjat sisältävät sellaista, mikä on katsottava
selitykseksi tai piirustukseksi, tai hakemuksessa on viittaus aikaisemmin tehtyyn patentti tai
hyödyllisyysmallihakemukseen ja hakija on antanut tiedot patentti tai
hyödyllisyysmallihakemuksen tekemispäivästä, hakemusnumerosta sekä
patenttiviranomaisesta, jolle hakemus on tehty.
Jos hakija ei ole noudattanut 1 momentin säännöksiä tekemispäivän saamiseksi, annetaan
hakijalle kehotus korjata puutteet patenttiviranomaisen antamassa määräajassa. Jos hakija ei
ole korjannut puutteita määräajassa tai hakijaa ei ole voitu tavoittaa kahden kuukauden
kuluessa hakemuksen saapumispäivästä, ei hakemusta katsota tehdyksi.
Jos hakija on korjannut 2 momentissa annetussa määräajassa kaikki hakemuksessa olleet
puutteet tekemispäivän saamiseksi, tulee tekemispäiväksi se päivä, jolloin kaikki puutteet on
korjattu.
8 c § (18.11.2005/896)
Jos hakemus, joka on tehty 8 b §:n mukaisesti, on puutteellinen ja patenttiviranomainen
havaitsee, että hakemuksen selityksestä tai piirustuksista puuttuu osa tai osia, joihin
selityksessä tai patenttivaatimuksissa viitataan, annetaan hakijalle kehotus täydentää
hakemustaan patenttiviranomaisen antamassa määräajassa. Jos puuttuvat osat toimitetaan
annetussa määräajassa, tulee tekemispäiväksi se päivä, jolloin kaikki puutteet on korjattu,
jollei 2 ja 3 momentista muuta johdu.
Jos 1 momentin mukaiset jälkeenpäin toimitetut osat peruutetaan yhden kuukauden kuluessa
siitä, kun ne on toimitettu, tulee tekemispäiväksi alkuperäinen tekemispäivä.
Jos puuttuvat osat toimitetaan 1 momentin mukaisesti ja aikaisemmasta hakemuksesta
pyydetään etuoikeutta ja siitä ilmenevät puuttuvat osat kokonaisuudessaan, tulee
tekemispäiväksi alkuperäinen tekemispäivä, jos hakija sitä pyytää ja toimittaa jäljennöksen
etuoikeuden perustana olevasta hakemuksesta 1 momentin mukaisessa määräajassa.
9 § (6.6.1980/407)
Jos hakija sitä pyytää ja suorittaa vahvistetun maksun, patenttiviranomaisen on annettava
hakemusta koskeva uutuustutkimus asetuksella säädettävillä ehdoilla Washingtonissa 19
päivänä kesäkuuta 1970 solmitun patenttiyhteistyösopimuksen 15 artiklan 5 kappaleen
mukaisen kansainvälisen uutuustutkimusviranomaisen suoritettavaksi.
10 §
Samassa hakemuksessa ei saa hakea patenttia kahteen tai useampaan toisistaan
riippumattomaan keksintöön.
11 §
Jos patenttia haetaan keksintöön, joka käy selville hakijan tekemästä aikaisemmasta
patenttihakemuksesta, jota ei ole lopullisesti ratkaistu, on myöhempi hakemus vaadittaessa, ja
niillä ehdoilla kuin asetuksella säädetään, katsottava tehdyksi sinä ajankohtana, jolloin ne
asiakirjat, joista keksintö käy selville, saapuivat patenttiviranomaiselle.
12 §
Patentinhakijalla, jolla ei ole kotipaikkaa Suomessa, tulee olla Euroopan talousalueella asuva
asiamies, joka on oikeutettu edustamaan häntä hakemusta koskevissa asioissa.
(30.6.2000/650)
Jos patenttihakemusta koskevaa päätöstä ei ole saatu annettua tiedoksi hakijalle tämän
ilmoittamaan osoitteeseen, tiedoksianto voi tapahtua kuuluttamalla asiasta patentti ja
rekisterihallituksen julkaisemassa patenttilehdessä. Tiedoksiantamisen katsotaan tapahtuneen,
kun edellä mainitut toimenpiteet on suoritettu. (21.3.1997/243)
13 § (21.3.1997/243)
Patenttihakemusta ei saa muuttaa siten, että patenttia haetaan johonkin, mikä ei ole käynyt
selville hakemuksesta, kun hakemus on tehty.
14 § (21.3.1997/243)
14 § on kumottu L:lla 21.3.1997/243.
15 §
Jollei hakija ole noudattanut hakemusta koskevia säännöksiä tai jos patenttiviranomainen
muutoin katsoo olevan esteen hakemuksen hyväksymiselle, hakijaa on välipäätöksessä
kehotettava antamaan lausumansa tai korjaamaan puutteellisuus määrätyn ajan kuluessa.
Tiivistelmään patenttiviranomainen voi kuitenkin hakijaa kuulematta tehdä ne muutokset,
joita se pitää välttämättöminä. (6.6.1980/407)
Jollei hakija välipäätöksessä määrätyn ajan kuluessa anna lausumaansa tai ryhdy
toimenpiteisiin puutteellisuuden korjaamiseksi, josta on huomautettu, hakemus on jätettävä
sillensä. Välipäätöksessä on ilmoitettava tästä seuraamuksesta.
Sillensä jätetty hakemus otetaan uudelleen käsiteltäväksi, jos hakija neljän kuukauden
kuluessa välipäätöksessä määrätyn ajan päättymisestä antaa lausumansa tai ryhtyy
toimenpiteisiin puutteellisuuden korjaamiseksi ja samassa ajassa suorittaa vahvistetun maksun
hakemuksen ottamisesta uudelleen käsiteltäväksi.
Jollei hakija suorita vuosimaksua 8, 41 ja 42 §:n mukaisesti, hakemus jätetään sillensä ilman
välipäätöstä. Siten sillensä jätettyä hakemusta ei voida ottaa uudelleen käsiteltäväksi.
(10.5.1985/387)
16 §
Jos vielä lausuman antamisen jälkeen katsotaan olevan este hakemuksen hyväksymiselle ja
hakijalla on ollut tilaisuus antaa lausumansa esteestä, hakemus on hylättävä, mikäli ei ole
aihetta antaa hakijalle uutta välipäätöstä.
17 §
Jos joku väittää patenttiviranomaiselle, että hänellä on parempi oikeus keksintöön kuin
hakijalla, ja mikäli asiaa pidetään epäselvänä, patenttiviranomainen voi välipäätöksessä
kehottaa häntä nostamaan kanteen tuomioistuimessa määrätyn ajan kuluessa uhalla, että väite
jätetään huomioon ottamatta patenttihakemusta edelleen käsiteltäessä.
Milloin riita paremmasta oikeudesta keksintöön on vireillä tuomioistuimessa,
patenttihakemuksen käsittely voidaan keskeyttää siihen asti, kunnes juttu on lopullisesti
ratkaistu.
18 §
Jos joku näyttää patenttiviranomaiselle, että hänellä on parempi oikeus keksintöön kuin
hakijalla, patenttiviranomaisen tulee hänen vaatimuksestaan siirtää hakemus hänelle. Sen,
joka saa patenttihakemuksen siirretyksi itselleen, on suoritettava uusi hakemusmaksu.
Milloin siirtoa on vaadittu, hakemusta ei saa jättää sillensä, hylätä tai hyväksyä eikä peruuttaa
ennen kuin vaatimus on lopullisesti tutkittu.
19 § (21.3.1997/243)
Jos hakemus on säännösten mukainen eikä katsota olevan estettä hakemuksen
hyväksymiselle, patenttiviranomaisen on ilmoitettava hakijalle, että hakemus voidaan
hyväksyä.
Kun 1 momentissa tarkoitettu ilmoitus on annettu patentinhakijalle, ei 11 §:ssä tarkoitettua
vaatimusta saa tehdä eikä patenttivaatimuksia saa muuttaa siten, että patenttisuoja laajenee.
Hakijan on suoritettava vahvistettu painatusmaksu kahden kuukauden kuluessa siitä, kun
hänelle on annettu 1 momentin mukainen ilmoitus. Hakemus on jätettävä sillensä, jos maksua
ei suoriteta. Sillensä jätetty hakemus otetaan uudelleen käsiteltäväksi, jos hakija neljän
kuukauden kuluessa mainitun ajan päättymisestä suorittaa painatusmaksun sekä vahvistetun
maksun hakemuksen ottamisesta uudelleen käsiteltäväksi.
Milloin keksijä hakee patenttia ja pyytää vapautusta painatusmaksusta kahden kuukauden
kuluessa siitä, kun hänelle on annettu 1 momentin mukainen ilmoitus, patenttiviranomainen
voi myöntää hänelle sanotun vapautuksen, jos maksun suorittamisen katsotaan tuottavan
hänelle huomattavia vaikeuksia. Jos pyyntö hylätään, on kahden kuukauden kuluessa
hylkäämisestä suoritettu maksu katsottava suoritetuksi oikeassa ajassa.
20 § (21.3.1997/243)
Kun hakija on tehnyt sen, mitä häneltä 19 §:n mukaan vaaditaan, tulee patenttiviranomaisen,
jollei estettä edelleenkään ole, hyväksyä hakemus. Hakemuksen hyväksymisestä on
kuulutettava.
Patentti on myönnetty sinä päivänä, kun hakemuksen hyväksymisestä on kuulutettu.
Myönnetty patentti on merkittävä patenttiviranomaisen pitämään patenttirekisteriin.
Patentinhaltijalle on annettava patenttikirja.
21 § (21.3.1997/243)
Patenttiviranomaisen on pidettävä patentin myöntämispäivästä lukien yleisön saatavana
patenttijulkaisua, joka sisältää keksinnön selityksen, patenttivaatimukset ja tiivistelmän sekä
ilmoituksen patentinhaltijasta ja keksijästä.
22 §
Patenttia koskevat asiakirjat ovat julkisia patentin myöntämispäivästä lukien. (21.3.1997/243)
Asiakirjat ovat myös julkisia, kun 18 kuukautta on kulunut patenttihakemuksen
tekemispäivästä tai, jos etuoikeutta pyydetään, siitä päivästä, josta etuoikeutta on pyydetty,
vaikka patenttia ei vielä ole myönnetty. Jos hakemus on jätetty sillensä tai hylätty, asiakirjat
tulevat kuitenkin julkisiksi vain siinä tapauksessa, että hakija pyytää hakemuksen ottamista
uudelleen käsiteltäväksi tai hakee muutosta taikka tekee 71 a tai 71 b §:n mukaisen esityksen.
(21.3.1997/243)
Hakijan pyynnöstä asiakirjat tulevat julkisiksi aikaisemminkin kuin 1 ja 2 momentissa on
säädetty.
Kun asiakirjat 2 ja 3 momentin mukaan tulevat julkisiksi, on siitä kuulutettava.
Jos asiakirja sisältää liikesalaisuuden ja jollei tämä koske keksintöä, johon patenttia haetaan
tai jolle patentti on myönnetty, patenttiviranomainen voi vaadittaessa erityisestä syystä
määrätä, ettei asiakirja ole julkinen. Jos sellainen vaatimus on tehty, asiakirja ei ole julkinen
ennen kuin vaatimus on hylätty lainvoiman saaneella päätöksellä. (21.3.1997/243)
Jos biologinen materiaali on talletettu 8 a §:n mukaisesti, on jokaisella oikeus saada näyte
biologisesta materiaalista, kun asiakirjat ovat tulleet 1, 2 tai 3 momentin mukaisesti julkisiksi.
Sen estämättä, mitä edellä säädetään, ei näytettä kuitenkaan luovuteta sille, joka voimassa
olevien säännösten mukaan ei voi saada haltuunsa talletettua biologista materiaalia. Näytettä
ei myöskään luovuteta sellaiselle, jonka hallussa se vahinkoa tuottavien ominaisuuksiensa
vuoksi saattaa aiheuttaa huomattavaa vaaraa. (30.6.2000/650)
Ennen kuin patentti on myönnetty tai 20 vuoden ajan patenttihakemuksen tekemispäivästä, jos
patenttihakemus on ratkaistu lopullisesti sen johtamatta patenttiin, näyte talletuksesta saadaan
6 momentin ensimmäisen virkkeen säännöksestä huolimatta luovuttaa ainoastaan erityiselle
asiantuntijalle, jos hakija tätä pyytää. Asetuksella säädetään, milloin tällainen pyyntö voidaan
tehdä ja ketä näytteen pyytäjä voi käyttää asiantuntijana. (21.3.1997/243)
Sen, joka haluaa saada näytteen, tulee pyytää sitä kirjallisesti patenttiviranomaiselta ja
sitoutua noudattamaan asetuksella annettuja näytteen väärinkäytön estämistä koskevia
säännöksiä. Jos näyte saadaan luovuttaa ainoastaan erityiselle asiantuntijalle, tulee tämän
antaa edellä tarkoitettu sitoumus. (10.5.1985/387)
23 § (21.3.1997/243)
Jos julkiseksi tullut hakemus jätetään sillensä tai hylätään, on päätöksestä kuulutettava sen
saatua lainvoiman.
24 § (21.3.1997/243)
Kuka tahansa voi tehdä väitteen myönnettyä patenttia vastaan. Väite on tehtävä
patenttiviranomaiselle yhdeksän kuukauden kuluessa patentin myöntämispäivästä. Väite on
tehtävä kirjallisesti ja se on perusteltava.
Kun patenttia vastaan on tehty väite, se on saatettava patentinhaltijan tietoon ja
patentinhaltijalle on varattava tilaisuus antaa siitä lausumansa. Patentinhaltijalla, jolla ei ole
kotipaikkaa Suomessa, tulee väitekäsittelyn aikana olla patenttilain 12 §:ssä tarkoitettu
asiamies.
Patenttiviranomainen voi, jos siihen on erityisiä syitä, ottaa väitteen huomioon, vaikka
patentti on rauennut tai raukeaa 51 §:n mukaisesti tai vaikka väite peruutetaan. Jos
väitteentekijä peruuttaa väitteensä, ei hän voi hakea muutosta patenttiviranomaisen tekemään
päätökseen. Patenttiviranomaisen tulee ottaa väiteaikana tehty väite huomioon, vaikka
patenttia on ennen väitteen tekemistä rajoitettu lainvoimaisella päätöksellä. (18.11.2005/896)
25 § (30.6.2000/650)
Patenttiviranomaisen tulee väitteen johdosta kumota patentti, milloin:
1) patentti on myönnetty, vaikkei 1, 1 a, 1 b ja 2 §:ssä säädettyjä ehtoja ole täytetty;
2) patentti tarkoittaa keksintöä, jota ei ole esitetty niin selvästi, että ammattimies voi sen
perusteella käyttää keksintöä;
3) patentti käsittää sellaista, mikä ei ole ilmennyt hakemuksesta sitä tehtäessä; tai
4) patenttisuojaa on laajennettu sen jälkeen, kun 19 §:n 1 momentissa tarkoitettu ilmoitus on
annettu.
Patenttiviranomaisen tulee hylätä väite, jos patentin voimassa pysyttämiselle ei ole mitään 1
momentissa tarkoitettua estettä.
Jos patentinhaltija on väitekäsittelyn aikana muuttanut patenttia siten, ettei patentin
pysyttämiselle voimassa muutetussa muodossa ole mitään 1 momentissa tarkoitettua estettä,
tulee patenttiviranomaisen pysyttää patentti voimassa muutetussa muodossa.
Jos patentti pysytetään voimassa muutetussa muodossa, on patenttiviranomaisen pidettävä
muutettu patenttijulkaisu yleisön saatavana.
Patenttiviranomaisen on kuulutettava väitteen johdosta tehdystä päätöksestä tämän saatua
lainvoiman.
26 § (21.3.1997/243)
Patenttiviranomaisen patenttihakemusta koskevaan lopulliseen päätökseen hakija voi hakea
muutosta, jos päätös on hänelle vastainen. Patentinhaltija tai väitteentekijä voi hakea muutosta
patenttiviranomaisen väitteen johdosta antamaan lopulliseen päätökseen, jos päätös on hänelle
vastainen. Jos väitteentekijä peruuttaa valituksensa, voidaan asia kuitenkin tutkia, jos siihen
on erityisiä syitä.
Päätökseen, jolla 15 §:n 3 momentissa tai 19 §:n 3 momentissa tarkoitettu pyyntö hakemuksen
ottamisesta uudelleen käsiteltäväksi on hylätty tai 18 §:ssä tarkoitettu vaatimus hakemuksen
siirtämisestä hyväksytty, hakija voi hakea muutosta. Päätökseen, jolla vaatimus hakemuksen
siirtämisestä on hylätty, vaatimuksen tekijä voi hakea muutosta.
Päätökseen, jolla vaatimus 22 §:n 5 momentissa tarkoitetun määräyksen antamisesta on
hylätty, voi vaatimuksen tekijä hakea muutosta.
27 § (21.3.1997/243)
Muutosta 26 §:ssä tarkoitetuissa tapauksissa haetaan valittamalla Patentti ja
rekisterihallituksen valituslautakunnalta. Valitusmenettelystä ja asian käsittelystä
valituslautakunnassa säädetään erikseen. (18.11.2005/896)
2 momentti on kumottu L:lla 18.11.2005/896.
Mitä 22 §:n 5 momentissa säädetään patenttia koskevan asiakirjan julkisuudesta, koskee
soveltuvin osin myös asiakirjoja, jotka annetaan valituslautakunnalle ja korkeimpaan hallinto
oikeuteen.
3 LUKU (6.6.1980/407)
Kansainvälinen patenttihakemus
28 § (6.6.1980/407)
Kansainvälisellä patenttihakemuksella tarkoitetaan patenttiyhteistyösopimuksen mukaisesti
tehtyä hakemusta.
Kansainvälinen patenttihakemus tehdään patenttiviranomaiselle tai kansainväliselle
järjestölle, joka patenttiyhteistyösopimuksen ja sen sovellutussääntöjen mukaan on oikeutettu
vastaanottamaan tällaisen hakemuksen (vastaanottava viranomainen). Vastaanottavana
viranomaisena toimii Suomessa patentti ja rekisterihallitus siten kuin asetuksella säädetään.
Täällä tehdystä kansainvälisestä patenttihakemuksesta hakijan on suoritettava vahvistettu
maksu.
Mitä 29–38 §:ssä säädetään, koskee Suomen käsittävää kansainvälistä hakemusta.
29 § (18.11.2005/896)
Kansainvälisellä patenttihakemuksella, jolle vastaanottava viranomainen on vahvistanut
kansainvälisen tekemispäivän, on tässä maassa sama vaikutus kuin sanottuna päivänä tehdyllä
suomalaisella patenttihakemuksella. Mitä 2 §:n 2 momentin toisessa virkkeessä säädetään,
koskee kansainvälistä hakemusta vain, jos hakemusta on jatkettu 31 §:n mukaisesti.
30 § (6.6.1980/407)
Kansainvälinen patenttihakemus katsotaan Suomen osalta peruutetuksi
patenttiyhteistyösopimuksen 24 artiklan 1 kappaleen i ja ii alakohdassa tarkoitetuissa
tapauksissa.
31 § (19.11.2004/990)
Jos hakija haluaa jatkaa kansainvälistä hakemusta Suomen osalta, hänen on 31 kuukauden
kuluessa kansainvälisestä tekemispäivästä tai, jos etuoikeutta pyydetään, siitä päivästä, josta
etuoikeutta on pyydetty, annettava patenttiviranomaiselle kansainvälisen hakemuksen
suomen tai ruotsinkielinen käännös siinä laajuudessa kuin valtioneuvoston asetuksella
säädetään tai, jos hakemus on laadittu suomen tai ruotsinkielisenä, jäljennös hakemuksesta.
Hakijan on saman ajan kuluessa suoritettava vahvistettu maksu patenttiviranomaiselle.
Jos hakija on suorittanut vahvistetun maksun 1 momentin mukaisesti, hän voi antaa
vaadittavan käännöksen tai jäljennöksen kahden kuukauden lisäajan kuluessa edellyttäen, että
vahvistettu lisämaksu suoritetaan jälkimmäisen määräajan kuluessa.
Jollei hakija noudata tämän pykälän säännöksiä, on hakemus katsottava peruutetuksi Suomen
osalta.
32 § (19.11.2004/990)
32 § on kumottu L:lla 19.11.2004/990.
33 § (6.6.1980/407)
Jos kansainvälistä hakemusta on jatkettu 31 §:n mukaisesti, sovelletaan hakemukseen ja sen
käsittelyyn 2 luvun säännöksiä, jollei tässä pykälässä tai 34–37 §:ssä toisin säädetä. Hakemus
voidaan vain hakijan esityksestä ottaa käsiteltäväksi ennen 31 §:n 1 momentissa säädetyn
määräajan päättymistä. (19.11.2004/990)
Lain 12 §:n mukainen velvollisuus, jonka mukaan hakijalla tulee olla Euroopan talousalueella
asuva asiamies, alkaa vasta kun hakemus voidaan ottaa käsiteltäväksi. (30.6.2000/650)
Lain 22 §:n 2 ja 3 momentin säännöksiä sovelletaan jo ennen kuin hakija on jatkanut
hakemusta, milloin hakija on täyttänyt 31 §:n mukaisen velvollisuutensa antaa hakemuksen
käännös tai, jos hakemus on laadittu suomen tai ruotsinkielisenä, milloin hakija on antanut
hakemuksen jäljennöksen patenttiviranomaiselle. (10.5.1985/387)
Sovellettaessa 48, 56 ja 60 §:ää kansainvälisen hakemuksen katsotaan tulleen julkiseksi, kun
hakija on täyttänyt 3 momentin mukaiset velvollisuutensa. (10.5.1985/387)
Jos patenttihakemus täyttää patenttiyhteistyösopimuksen sekä sen sovellutussääntöjen
hakemuksen muotoa ja sisältöä koskevat määräykset, se on näiltä osin hyväksyttävä.
34 § (21.3.1997/243)
Kansainvälisen patenttihakemuksen hyväksymisestä ei saa antaa 19 §:n 1 momentissa
tarkoitettua ilmoitusta eikä tällaista patenttihakemusta saa hylätä ennen asetuksella
säädettävän määräajan päättymistä, ellei hakija suostu siihen, että hakemus ratkaistaan sitä
ennen.
35 § (18.11.2005/896)
Patenttiviranomainen ei saa ilman hakijan suostumusta julkaista kansainvälistä
patenttihakemusta painettuna tai vastaavalla tavalla eikä myöntää tällaisen
patenttihakemuksen kohteena olevaan keksintöön patenttia ennen kuin Maailman henkisen
omaisuuden järjestön kansainvälinen toimisto on julkaissut hakemuksen tai 20 kuukautta on
kulunut kansainvälisestä tekemispäivästä tai, jos etuoikeutta on pyydetty, siitä päivästä, josta
etuoikeutta pyydetään.
36 § (6.6.1980/407)
Jos kansainvälisen patenttihakemuksen jokin osa ei ole ollut kansainvälisen
uutuustutkimuksen tai patentoitavuuden esitutkimuksen kohteena sen vuoksi, että
hakemuksen on katsottu käsittävän toisistaan riippumattomia keksintöjä, eikä hakija ole
määräaikana suorittanut patenttiyhteistyösopimuksen mukaista lisämaksua, on
patenttiviranomaisen tutkittava, onko ratkaisu ollut oikea. Jos ratkaisu katsotaan oikeaksi, on
se hakemuksen osa, jota ei ole tutkittu, katsottava peruutetuksi patenttiviranomaisessa, jollei
hakija suorita säädettyä maksua viranomaiselle kahden kuukauden kuluessa siitä, kun hakija
on saanut tiedon patenttiviranomaisen päätöksestä. Jos ratkaisu patenttiviranomaisen
käsityksen mukaan ei ole ollut oikea, sen on jatkettava hakemuksen käsittelyä
kokonaisuudessaan.
Hakija voi hakea muutosta 1 momentissa tarkoitettuun päätökseen, jossa patenttiviranomainen
on katsonut, että patenttihakemus käsittää toisistaan riippumattomia keksintöjä. Tällöin on
soveltuvin osin noudatettava, mitä 27 §:n 1 momentissa säädetään. (18.11.2005/896)
Jos valitusviranomainen pysyttää patenttiviranomaisen päätöksen, lasketaan määräaika 1
momentin toisessa virkkeessä tarkoitetun maksun suorittamiseen siitä, kun
valitusviranomaisen päätös on tullut lainvoimaiseksi.
37 § (6.6.1980/407)
Jos kansainvälisen patenttihakemuksen jokin osa ei ole ollut kansainvälisen patentoitavuuden
esitutkimuksen kohteena sen vuoksi, että hakija on rajoittanut patenttivaatimuksia tutkimusta
suorittavan viranomaisen kehotettua joko rajoittamaan vaatimuksia tai suorittamaan
lisämaksun, katsotaan se hakemuksen osa, jota ei ole tutkittu, peruutetuksi
patenttiviranomaisessa, jollei hakija suorita säädettyä maksua kahden kuukauden kuluessa
siitä, kun hakija on vastaanottanut patenttiviranomaisen hänelle tästä lähettämän ilmoituksen.
38 § (6.6.1980/407)
Jos vastaanottava viranomainen on kieltäytynyt antamasta kansainväliselle
patenttihakemukselle kansainvälistä tekemispäivää taikka julistanut, että hakemus on
katsottava peruutetuksi tai että vaatimus, jonka mukaan hakemus käsittää Suomen, on
katsottava peruutetuksi, on patenttiviranomaisen hakijan pyynnöstä tutkittava, onko tämä
päätös ollut oikea. Sama koskee kansainvälisen toimiston ratkaisua, jonka mukaan hakemus
on katsottava peruutetuksi. (18.11.2005/896)
Edellä 1 momentissa tarkoitettua tutkimusta koskeva pyyntö on esitettävä kansainväliselle
toimistolle asetuksella säädettävän määräajan kuluessa. Hakijan on samassa ajassa annettava
patenttiviranomaiselle hakemuksen käännös siinä laajuudessa kuin asetuksella säädetään sekä
suoritettava vahvistettu hakemusmaksu. (10.5.1985/387)
Jos patenttiviranomainen katsoo, että vastaanottavan viranomaisen tai kansainvälisen
toimiston päätös ei ole ollut oikea, on patenttiviranomaisen käsiteltävä hakemus 2 luvun
mukaisesti. Jos vastaanottava viranomainen ei ole vahvistanut kansainvälistä tekemispäivää,
hakemus on katsottava tehdyksi sinä päivänä, joka patenttiviranomaisen mielestä olisi pitänyt
vahvistaa kansainväliseksi tekemispäiväksi. Jos patenttihakemus täyttää
patenttiyhteistyösopimuksen sekä sen sovellutussääntöjen hakemuksen muotoa ja sisältöä
koskevat vaatimukset, se on näiltä osin hyväksyttävä. (18.11.2005/896)
Lain 2 §:n 2 momentin toisen virkkeen säännöksiä sovelletaan hakemukseen, joka on otettu
käsiteltäväksi 3 momentin perusteella, jos hakemus tulee 22 §:n mukaan julkiseksi.
4 LUKU
Patentin laajuus ja voimassaoloaika
39 §
Patenttivaatimukset määräävät patenttisuojan laajuuden. Patenttivaatimusten käsittämiseksi
voidaan selitystä käyttää apuna.
40 § (6.6.1980/407)
Myönnetty patentti voidaan pitää voimassa, kunnes 20 vuotta on kulunut patenttihakemuksen
tekemispäivästä.
Patentista on suoritettava vahvistettu vuosimaksu jokaiselta maksuvuodelta, joka alkaa
patentin myöntämisen jälkeen. Jos patentti on myönnetty ennen kuin patenttihakemuksesta
maksettavat vuosimaksut ovat alkaneet erääntyä 41 §:n mukaisesti, patentinhaltijan on
kuitenkin patentin vuosimaksun erääntyessä ensimmäisen kerran maksettavaksi suoritettava
vuosimaksut myös niiltä maksuvuosilta, jotka ovat alkaneet ennen patentin myöntämistä.
(10.5.1985/387)
5 LUKU
Vuosimaksujen suorittaminen (10.5.1985/387)
41 § (10.5.1985/387)
Vuosimaksu erääntyy maksettavaksi sen kalenterikuukauden viimeisenä päivänä, jonka
kuluessa maksuvuosi alkaa. Vuosimaksut kahdelta ensimmäiseltä vuodelta erääntyvät
kuitenkin vasta samanaikaisesti kuin kolmannen maksuvuoden maksu. Vuosimaksuja ei saa
suorittaa aikaisemmin kuin kuusi kuukautta ennen niiden erääntymispäivää.
Lain 11 §:n mukaisesta myöhemmästä hakemuksesta suoritettavat vuosimaksut
maksuvuodelta, joka on alkanut ennen myöhemmän hakemuksen saapumispäivää tai joka
alkaa kahden kuukauden kuluessa saapumispäivästä, erääntyvät vasta saapumispäivää
seuraavan toisen kuukauden viimeisenä päivänä. Niin ikään erääntyvät kansainvälisestä
patenttihakemuksesta suoritettavat vuosimaksut vasta sen kuukauden viimeisenä päivänä, joka
on kahden kuukauden kuluttua päivästä, jolloin hakemusta on 31 §:n mukaisesti jatkettu tai
hakemus on 38 §:n mukaisesti otettu käsiteltäväksi, jos kysymyksessä oleva maksuvuosi on
alkanut ennen viimeksi mainittua päivää tai alkaa kahden kuukauden kuluessa siitä.
(18.11.2005/896)
Vuosimaksu vahvistettuine korotuksineen voidaan suorittaa kuuden kuukauden kuluessa
erääntymispäivästä.
42 § (10.5.1985/387)
Jos keksijä on patentinhakijana tai patentinhaltijana ja jos vuosimaksujen suorittaminen
tuottaa hänelle huomattavia vaikeuksia, patenttiviranomainen voi myöntää hänelle maksujen
suorittamisen lykkäystä edellyttäen, että hän pyytää sitä viimeistään silloin, kun vuosimaksut
ensimmäisen kerran erääntyvät maksettaviksi. Lykkäystä voidaan myöntää enintään kolmeksi
vuodeksi kerrallaan, kuitenkin enintään siihen asti, kun kolme vuotta on kulunut patentin
myöntämisestä. Lykkäyksen pidennystä koskeva pyyntö on tehtävä ennen kuin myönnetty
lykkäys on päättynyt.
Jos lykkäystä tai lykkäyksen pidennystä koskeva pyyntö hylätään, on kahden kuukauden
kuluessa hylkäämisestä suoritettu maksu katsottava suoritetuksi oikeassa ajassa.
Vuosimaksut, joiden suorittamiseksi on myönnetty 1 momentin mukainen lykkäys, voidaan
41 §:n 3 momentissa mainittuine korotuksineen suorittaa kuuden kuukauden kuluessa sen
ajankohdan jälkeen, johon saakka lykkäys on saatu.
6 LUKU
Luovutus, käyttö ja pakkolupa
43 §
Jos patentinhaltija on antanut toiselle oikeuden ammattimaisesti käyttää hyväksi keksintöä
(käyttölupa), tämä saa luovuttaa oikeutensa edelleen ainoastaan, mikäli siitä on sovittu.
44 §
Milloin patentti on siirtynyt toiselle tai sen käyttölupa luovutettu, siitä on pyynnöstä tehtävä
merkintä patenttirekisteriin. Sama koskee patentin panttausta.
Jos näytetään, että rekisteriin merkitty käyttölupa tai patenttioikeus on lakannut olemasta
voimassa, sitä koskeva merkintä on poistettava rekisteristä.
Mitä 1 ja 2 momentissa on säädetty käyttöluvan luovuttamisesta ja lakkaamisesta, koskee
myös pakkolupaa ja 53 §:n 2 momentissa tarkoitettua oikeutta.
Patenttia koskevassa riita tai muussa asiassa katsotaan patentinhaltijaksi se, joka
patentinhaltijana on viimeksi merkitty patenttirekisteriin.
Milloin joku on pyytänyt patenttiviranomaiselta rekisteriin merkittäväksi, että patentti on
luovutettu hänelle tai että hän on saanut käyttöluvan tai panttioikeuden, ja mikäli hän silloin
oli oikeuteensa katsoen vilpittömässä mielessä, ei patentin tai patenttia koskevan oikeuden
aikaisempi luovutus toiselle ole voimassa häntä vastaan, jos toinen ei sitä ennen ollut pyytänyt
saantonsa merkitsemistä rekisteriin.
45 §
Milloin kolme vuotta on kulunut patentin myöntämisestä ja samalla neljä vuotta
patenttihakemuksen tekemisestä, eikä keksintöä käytetä eikä saateta käyttöön Suomessa
kohtuullisessa laajuudessa, voi se, joka haluaa Suomessa käyttää keksintöä, saada siihen
pakkoluvan, jollei keksinnön käyttämättä jättämiseen ole hyväksyttävää syytä.
(22.12.1995/1695)
Asetuksella voidaan vastavuoroisuuden edellytyksellä säätää, että 1 momenttia sovellettaessa
on käyttö tietyssä vieraassa valtiossa rinnastettava tässä maassa tapahtuvaan käyttöön.
46 §
Patentinhaltijalla, jonka keksinnön hyväksikäyttö on riippuvainen toiselle kuuluvasta
patentista, on oikeus saada pakkolupa sanotun patentin suojaaman keksinnön
hyväksikäyttöön, mikäli sitä ensiksi mainitun keksinnön merkityksen vuoksi pidetään
kohtuullisena tai siihen muutoin on erityisiä syitä.
Patentinhaltijalla, jonka patenttiin 1 momentin mukaan on myönnetty pakkolupa, on
puolestaan oikeus saada pakkolupa sanotun toisen keksinnön hyväksikäyttöön, jollei erityisiä
syitä ole sitä vastaan.
46 a § (30.6.2000/650)
Jos jalostaja ei voi hankkia tai hyödyntää kasvinjalostajanoikeutta loukkaamatta aiempaa
patenttia, hän voi hakea asianmukaista korvausta vastaan pakkolupaa patentilla suojatun
keksinnön muulla kuin yksinoikeudella tapahtuvaa käyttöä varten, jos pakkolupa on tarpeen
suojattavan kasvilajikkeen hyödyntämistä varten. Jos jalostajalle myönnetään tällainen
pakkolupa, on patentinhaltijalla tällöin oikeus saada kohtuullisin ehdoin vastavuoroinen lupa
käyttää suojattua lajiketta.
Edellä 1 momentissa tarkoitetun luvan hakijan on osoitettava, että hän ei ole onnistunut
sopimusteitse saamaan lupaa patentin haltijalta ja että kasvilajike edustaa huomattavaa
teknistä kehitystä, johon liittyy huomattava taloudellinen etu patentissa tarkoitettuun
keksintöön nähden.
Kasvinjalostajanoikeudesta annetussa laissa (789/1992) säädetään patentinhaltijan oikeudesta
saada pakkolupa käyttää kasvinjalostajanoikeudella suojattua lajiketta.
47 §
Erityisen merkittävän yleisen edun niin vaatiessa on sillä, joka tahtoo ammattimaisesti käyttää
hyväksi keksintöä, johon toisella on patentti, oikeus saada siihen pakkolupa.
48 §
Sillä, joka patenttihakemusta koskevien asiakirjojen 22 §:n mukaan tullessa julkisiksi tässä
maassa ammattimaisesti käytti hyväksi keksintöä, johon patenttia on haettu, on oikeus, jos
hakemus johtaa patenttiin, saada pakkolupa keksinnön hyväksikäyttöön, mikäli siihen on
erityisiä syitä ja mikäli hän ei ollut tietoinen hakemuksesta eikä myöskään kohtuudella voida
katsoa että hän olisi voinut saada siitä, tietoa. Vastaavilla edellytyksillä saa sellaisen
pakkoluvan myös se, joka on ryhtynyt olennaisiin toimenpiteisiin keksinnön ammattimaiseen
hyväksikäyttämiseen tässä maassa. Pakkolupa voi kohdistua myös aikaan ennen patentin
myöntämistä.
49 § (22.12.1995/1695)
Pakkolupa voidaan myöntää vain sille, jolla katsotaan olevan edellytyksiä hyväksyttävällä
tavalla käyttää hyväksi keksintöä pakkoluvan mukaisesti ja joka on ennen pakkolupaa
koskevan vaatimuksen tekemistä yrittänyt todistetusti saada käyttöluvan patentoituun
keksintöön kohtuullisin kaupallisin ehdoin. Pakkolupa ei estä patentinhaltijaa itse käyttämästä
hyväksi keksintöä tai luovuttamasta sen käyttölupaa. Pakkolupa voi siirtyä toiselle ainoastaan
sen liikkeen mukana, jossa sitä käytetään tai jossa se oli tarkoitettu käytettäväksi.
50 §
Pakkoluvan myöntää tuomioistuin, joka määrää myös, missä laajuudessa keksintöä saa
käyttää hyväksi, sekä vahvistaa vastikkeen ja muut pakkoluvan ehdot. Kun oleellisesti
muuttuneet olosuhteet niin vaativat, tuomioistuin voi asianomaisen vaatimuksesta kumota
pakkoluvan tai vahvistaa sille uudet ehdot.
7 LUKU
Patentin rajoittaminen ja lakkaaminen (18.11.2005/896)
51 § (10.5.1985/387)
Jos patentista ei suoriteta vuosimaksua 40, 41 ja 42 §:n säännösten mukaisesti, patentti
raukeaa sen maksuvuoden alusta, jolta maksua ei ole suoritettu.
52 §
Tuomioistuimen tulee julistaa patentti mitättömäksi sitä tarkoittavan kanteen perusteella,
milloin:
1) patentti tarkoittaa keksintöä, joka ei täytä 1, 1 a, 1 b ja 2 §:ssä säädettyjä ehtoja;
2) patentti tarkoittaa keksintöä, jota ei ole niin selvästi esitetty, että ammattimies voi sen
perusteella käyttää keksintöä;
3) patentti käsittää sellaista, mikä ei ole ilmennyt hakemuksesta sitä tehtäessä; tai
4) patenttisuojaa on laajennettu sen jälkeen, kun 19 §:n 1 momentissa tarkoitettu ilmoitus on
annettu.
(30.6.2000/650)
Patentin mitättömäksi julistamista koskevan kanteen käsittelyn yhteydessä patentinhaltija voi
pyytää tuomioistuinta rajoittamaan patenttia muutettujen patenttivaatimusten mukaisesti.
Rajoittamista koskeva pyyntö on tehtävä ennen asian siirtämistä pääkäsittelyyn. Jos
rajoittamista koskeva pyyntö tehdään, sitä koskeva kysymys on ratkaistava erikseen ennen
patentin mitättömäksi julistamista koskevan asian käsittelyn jatkamista. Rajoittamisen on
täytettävä 53 b §:n mukaiset edellytykset. Jos tuomioistuin hyväksyy rajoittamispyynnön, näin
rajoitettu patentti on jatkokäsittelyn perustana. Muutosta rajoittamispyyntöä koskevaan
päätökseen voi hakea vasta patentin mitättömäksi julistamista koskevan kanteen johdosta
annetun tuomion yhteydessä. (18.11.2005/896)
Patenttia ei kuitenkaan voida julistaa mitättömäksi sillä perusteella, että patentin saaja on ollut
oikeutettu vain määrättyyn osuuteen siitä. (6.6.1980/407)
Lukuun ottamatta 5 momentissa tarkoitettua tapausta kannetta voi ajaa jokainen, jolle
patentista on haittaa tai, jos yleisen edun katsotaan sitä vaativan, viranomainen, josta
säädetään valtioneuvoston asetuksella. (18.11.2005/896)
Kannetta, joka perustuu siihen, että patentti on myönnetty toiselle kuin 1 §:n mukaan
patenttiin oikeutetulle, voi ajaa ainoastaan se, joka väittää olevansa oikeutettu patenttiin.
Kanne on pantava vireille vuoden kuluessa siitä, kun kantaja on saanut tiedon patentin
myöntämisestä ja muista kanteen perusteena olevista seikoista. Jos patentinhaltija on ollut
vilpittömässä mielessä, kun patentti myönnettiin tai kun se siirtyi hänelle, kannetta ei saa
panna vireille myöhemmin kuin kolme vuotta patentin myöntämisen jälkeen. (6.6.1980/407)
53 §
Jos patentti on myönnetty muulle kuin 1 §:n mukaan siihen oikeutetulle, tuomioistuimen on
patenttiin oikeutetun kanteesta siirrettävä patentti hänelle. Kanteen vireillepanoajan osalta on
noudatettava, mitä 52 §:n 5 momentissa säädetään. (18.11.2005/896)
Sillä, jolta patentti siirretään, on oikeus, mikäli hiin vilpittömässä mielessä on alkanut
ammattimaisesti käyttää hyväksi keksintöä tässä maassa tai ryhtynyt sitä varten olennaisiin
toimenpiteisiin, kohtuullisesta vastikkeesta ja muutoin kohtuullisilla ehdoilla jatkaa aloitettua
hyväksikäyttöä tai aloittaa aiotun hyväksikäyttö pysyttämällä sen yleinen luonne. Sellainen
oikeus on vastaavilla edellytyksillä myös patenttirekisteriin merkityn käyttöluvan haltijalla.
Toisessa momentissa tarkoitettu oikeus voi siirtyä toiselle ainoastaan sen liikkeen mukana,
jossa sitä käytetään hyväksi tai jossa se oli tarkoitettu hyväksikäytettäväksi.
53 a § (18.11.2005/896)
Patentinhaltija voi hakea patentin rajoittamista tekemällä siitä kirjallisen pyynnön
patenttiviranomaiselle. Rajoittamista koskevaan pyyntöön tulee sisältyä:
1) patentinhaltijan nimi ja osoite;
2) patentin rekisterinumero;
3) rajoitetut patenttivaatimukset sekä selitys ja piirustukset, jos niitä on muutettu;
4) jos patentinhaltijaa edustaa asiamies, tämän nimi, kotipaikka ja osoite; sekä
5) käsittelymaksu.
Jos 1 momentissa olevia säännöksiä ei noudateta, patenttiviranomainen antaa hakijalle
kehotuksen korjata puutteet määräajan kuluessa. Jos kehotusta ei noudateta
patenttiviranomaisen antamassa määräajassa, pyyntö hylätään. Hakijalla on oikeus hakea
muutosta tällaiseen päätökseen.
Jos patenttia koskeva väitekäsittely on kesken tai tuomioistuimessa on vireillä 52 §:n
mukainen mitätöintikanne, pyyntöä ei oteta tutkittavaksi. Hakijalle palautetaan tällöin hänen
suorittamansa käsittelymaksu.
Jos patenttia vastaan tehdään väite tai nostetaan kanne patentin julistamisesta mitättömäksi
sen jälkeen, kun rajoittamista on pyydetty, mutta ennen kuin rajoittamista koskeva päätös
tulee lainvoimaiseksi, rajoittamismenettely lopetetaan.
53 b § (18.11.2005/896)
Patentin rajoittamispyynnön hyväksymisen edellytyksenä patenttiviranomaisessa tai
tuomioistuimessa on, että pyynnön mukaisesti rajoitettava patentti täyttää seuraavat ehdot:
1) patentti tarkoittaa keksintöä, joka on esitetty niin selvästi, että ammattimies voi sen
perusteella käyttää keksintöä;
2) patentti ei käsitä sellaista, mikä ei ole ilmennyt hakemuksesta sitä tehtäessä; ja
3) patentin suojaalaa ei ole laajennettu myönnetyn patentin tai väitekäsittelyssä hyväksytyn
patentin käsittämästä suojaalasta tai aikaisemmin tehdyn rajoittamispäätöksen mukaisesta
suojaalasta.
53 c § (18.11.2005/896)
Jos patentinhaltija on pyytänyt Euroopan patenttivirastolta patentin rajoittamista Euroopan
patenttisopimuksen (SopS 8/1996) 105 a artiklan mukaisesti, patenttiviranomaisen tulee
lykätä 53 a §:n 1 momentin mukaisen rajoittamispyynnön käsittelyä siihen saakka, kunnes
Euroopan patenttivirasto on tehnyt lopullisen päätöksen asiassa.
Jos patentinhaltija on pyytänyt Euroopan patenttivirastolta patentin lakkauttamista Euroopan
patenttisopimuksen 105 a artiklan mukaisesti, patenttiviranomaisen tulee lykätä 54 §:n
mukaisen lakkauttamisilmoituksen käsittelyä siihen saakka, kunnes Euroopan patenttivirasto
on tehnyt lopullisen päätöksen asiassa.
Jos patentti on ulosmitattu tai riita patentin siirtämisestä on vireillä, patenttiviranomaisen tulee
lykätä 53 a §:n 1 momentin mukaisen pyynnön ja 54 §:n mukaisen ilmoituksen käsittelyä
siihen saakka, kunnes ulosmittaus on rauennut tai riita patentin siirtämisestä on lopullisesti
ratkaistu.
53 d § (18.11.2005/896)
Jos patenttiviranomainen katsoo, että 53 a §:n 1 momentin mukaisen pyynnön hyväksymiselle
on este, patentinhaltijalle tulee antaa mahdollisuus antaa lausumansa asiassa. Jos
patenttiviranomainen lausumasta huolimatta edelleen katsoo, että pyyntöä ei voida hyväksyä,
se on hylättävä ja patentti pysytetään voimassa muuttamattomassa muodossa.
Patentinhaltijalla on oikeus hakea muutosta patenttiviranomaisen antamaan lopulliseen
päätökseen, jos päätös on hänelle kielteinen.
Jos patenttiviranomainen katsoo, ettei 53 a §:n 1 momentin mukaisen pyynnön
hyväksymiselle ole estettä, patentti tulee rajoittaa pyynnön mukaisesti. Rajoittamisen
hyväksymistä koskevasta päätöksestä on kuulutettava 55 §:n mukaisesti. Patenttiviranomaisen
on pidettävä rajoitetun patentin kuulutuspäivästä lukien yleisön saatavana muutettu
patenttijulkaisu, joka sisältää rajoitetun patentin selityksen, mahdolliset piirustukset ja
rajoitetut patenttivaatimukset sekä ilmoituksen patentinhaltijasta. Patenttiviranomaisen on
huolehdittava siitä, että rajoitetut patenttivaatimukset ovat tarvittaessa saatavilla suomen ja
ruotsin kielellä. Hakijan on suoritettava vahvistettu käännösmaksu.
53 e § (18.11.2005/896)
Patenttiviranomaisen antama 53 d §:n 2 momentin mukainen rajoittamisen hyväksymistä
koskeva lainvoimainen päätös ja tuomioistuimen 52 §:n 2 momentin mukainen lainvoimainen
päätös patentin rajoittamisesta ovat voimassa patenttihakemuksen tekemispäivästä lukien.
53 f § (18.11.2005/896)
Jos patentinhaltija peruuttaa 53 a §:n 1 momentin mukaisen rajoittamispyynnön,
rajoittamismenettely keskeytetään lopullisesti sanotusta päivästä lukien. Rajoittamispyyntöä
ei voi peruuttaa, kun rajoittamisen hyväksymistä koskeva lopullinen päätös on tehty.
54 §
Jos patentinhaltija kirjallisesti ilmoittaa patenttiviranomaiselle luopuvansa patentista,
viranomaisen on lakkautettava patentti kokonaisuudessaan. Patentin katsotaan lakanneen
patenttihakemuksen tekemispäivästä lukien. Patentinhaltijalla on oikeus hakea muutosta
patenttiviranomaisen antamaan lopulliseen päätökseen, jos päätös on hänelle kielteinen.
(18.11.2005/896)
Milloin patentti on ulosmitattu tai riita patentin siirtämisestä on vireillä, patenttia ei saa
lakkauttaa niin kauan kuin ulosmittaus on voimassa tai riitaa ei ole lopullisesti ratkaistu. Sama
on voimassa, mikäli panttioikeus on merkitty patenttirekisteriin.
55 § (18.11.2005/896)
Kun patentti on rauennut, lakannut tai kun sitä on rajoitettu taikka kun se lainvoimaisella
tuomiolla on julistettu mitättömäksi tai siirretty, patenttiviranomaisen on kuulutettava siitä.
8 LUKU
Patenttia koskeva ilmoitusvelvollisuus
56 §
Jos patentinhakija vetoamalla hakemukseensa esittää vaatimuksen toiselle ennen kuin
hakemusasiakirjat ovat 22 §:n mukaan tulleet julkisiksi, hänen on pyynnöstä annettava
suostumuksensa siihen, että tämä saa tutustua asiakirjoihin. Jos patenttihakemukseen kuuluu 8
a §:n mukainen biologisen materiaalin talletus, suostumuksen tulee koskea myös oikeutta
saada näyte talletuksesta. Lain 22 §:n 6 momentin 2 ja 3 virkkeen sekä 7 ja 8 momentin
säännöksiä sovelletaan myös silloin, kun joku haluaa saada näytteen tällaisen suostumuksen
perusteella. (30.6.2000/650)
Joka kääntymällä suoraan toisen puoleen, ilmoituksessa, taikka tavarassa tai sen päällyksessä
olevassa kirjoituksessa tahi muulla tavoin ilmoittaa, että patenttia on haettu tai että se on
myönnetty, ilmaisematta kuitenkaan samalla hakemuksen tai patentin numeroa, on velvollinen
pyynnöstä viipymättä antamaan sanotun tiedon. Vaikka ilmoituksesta ei nimenomaan käy
ilmi, että patenttia on haettu tai että patentti on myönnetty, mutta jos se on omiaan
aikaansaamaan sellaisen käsityksen, asianomaisen on pyynnöstä viipymättä ilmoitettava, onko
patenttia haettu vai onko se myönnetty.
9 LUKU
Vastuu, korvausvelvollisuus ja tuomioistuinmenettely
57 § (21.4.1995/717)
Jos joku loukkaa patentin tuottamaa yksinoikeutta (patentinloukkaus), tuomioistuin voi kieltää
häntä jatkamasta tai toistamasta tekoa.
Jos patentinloukkaus tehdään tahallisesti, tekijä on tuomittava, jollei teko ole rangaistava
rikoslain 49 luvun 2 §:ssä tarkoitettuna teollisoikeusrikoksena, patenttirikkomuksesta
sakkoon.
Virallinen syyttäjä ei saa nostaa syytettä patenttirikkomuksesta, ellei asianomistaja ole
ilmoittanut sitä syytteeseen pantavaksi.
57 a § (22.12.1995/1695)
Jos patentti on myönnetty menetelmälle uuden tuotteen valmistamiseksi, on ilman patentin
haltijan suostumusta valmistettu samanlainen tuote katsottava valmistetuksi patentoidulla
menetelmällä, jollei muuta näytetä toteen.
Esitettäessä vastanäyttöä tulee vastaajan oikeutettu etu hänen liikesalaisuuksiensa
suojelemiseksi ottaa huomioon.
57 b § (21.7.2006/684)
Tuomioistuin voi 57 §:n 1 momentissa tarkoitettua kannetta käsitellessään patentinhaltijan
vaatimuksesta määrätä lähettimen, palvelimen tai muun sellaisen laitteen ylläpitäjän taikka
muun välittäjänä toimivan palvelun tarjoajan sakon uhalla keskeyttämään patenttia
loukkaavaksi väitetyn käytön (keskeyttämismääräys), jollei sitä voida pitää kohtuuttomana
ottaen huomioon patentin väitetyn loukkaajan, välittäjän ja patentinhaltijan oikeudet.
Ennen 57 §:n 1 momentissa tarkoitetun kanteen nostamista momentissa tarkoitettu
tuomioistuin voi patentinhaltijan vaatimuksesta antaa keskeyttämismääräyksen, jos sen
antamiselle on 1 momentissa mainitut edellytykset ja jos on ilmeistä, että patentinhaltijan
oikeuksien toteutuminen muutoin vakavasti vaarantuisi. Tuomioistuimen on varattava sekä
sille, jolle määräystä on haettu annettavaksi, että sille, jonka väitetään loukkaavan patenttia,
tilaisuus tulla kuulluksi. Tiedoksianto sille, jolle määräystä on haettu annettavaksi, voidaan
toimittaa postitse taikka telekopiota tai sähköpostia käyttäen. Asian käsittelyyn sovelletaan
muutoin, mitä oikeudenkäymiskaaren 8 luvussa säädetään.
Tuomioistuin voi pyynnöstä antaa 2 momentissa tarkoitetun keskeyttämismääräyksen
väliaikaisena väitettyä loukkaajaa kuulematta, jos asian kiireellisyys sitä välttämättä vaatii.
Määräys on voimassa, kunnes toisin määrätään. Väitetylle loukkaajalle on määräyksen
antamisen jälkeen viipymättä varattava tilaisuus tulla kuulluksi. Kun väitettyä loukkaajaa on
kuultu, tuomioistuimen on viipymättä päätettävä, pidetäänkö määräys voimassa vai
peruutetaanko se.
Tämän pykälän nojalla annettu keskeyttämismääräys ei saa vaarantaa kolmannen oikeutta
lähettää ja vastaanottaa viestejä. Keskeyttämismääräys tulee voimaan, kun hakija asettaa
ulosottomiehelle ulosottolain (37/1895) 7 luvun 16 §:ssä tarkoitetun vakuuden, jollei
oikeudenkäymiskaaren 7 luvun 7 §:stä muuta johdu. Tämän pykälän 2 tai 3 momentin nojalla
annettu keskeyttämismääräys raukeaa, jollei 57 §:n 1 momentissa tarkoitettua kannetta nosteta
kuukauden kuluessa määräyksen antamisesta.
Keskeyttämismääräystä vaatineen on korvattava sille, jolle määräys on annettu, samoin kuin
väitetylle loukkaajalle määräyksen täytäntöönpanosta aiheutunut vahinko sekä asiassa
aiheutuneet kulut, jos 57 §:n 1 momentissa tarkoitettu kanne hylätään tai jätetään tutkimatta
taikka jos asian käsittely jätetään sillensä sen vuoksi, että kantaja on peruuttanut kanteensa tai
jäänyt saapumatta tuomioistuimeen. Sama on voimassa, jos keskeyttämismääräys 3 momentin
nojalla peruutetaan tai 4 momentin nojalla raukeaa. Vahingon ja kulujen korvaamista
koskevan kanteen nostamisessa noudatetaan, mitä oikeudenkäymiskaaren 7 luvun 12 §:ssä
säädetään.
UlosottoL 37/1895 on kumottu Ulosottokaarella 705/2007, ks. Ulosottokaari 705/2007 8 luku
2 §.
58 §
Joka tahallaan tai tuottamuksesta loukkaa patenttia, on velvollinen suorittamaan kohtuullisen
korvauksen keksinnön hyväksikäyttämisestä sekä korvauksen muusta vahingosta, jonka
loukkaus aiheuttaa. Jos tuottamus on vain lievää, voidaan korvausta sovitella.
Milloin patentinloukkaus ei ole tahallinen eikä tuottamuksellinen, loukkaaja on velvollinen
suorittamaan korvausta keksinnön hyväksikäyttämisestä vain siinä määrin kuin se katsotaan
kohtuulliseksi.
Patentinloukkauksen perusteella voidaan korvausta vahingosta vaatia ainoastaan viiden
viimeisen vuoden ajalta ennen kanteen vireille panoa. Oikeus korvaukseen vahingosta, jota
koskevaa kannetta ei ole pantu vireille sanotun ajan kuluessa, on menetetty.
59 §
Patentinloukkauksen kärsineen vaatimuksesta tuomioistuin voi, sen mukaan kuin katsotaan
kohtuulliseksi, jatketun loukkauksen estämiseksi määrätä, että patentilla suojattu tuote, joka
on valmistettu patentinhaltijan luvatta, tai esine, jonka käyttäminen sisältäisi
patentinloukkauksen, on määrätyllä tavalla muutettava tai pantava talteen jäljellä olevaksi
patenttiajaksi tai hävitettävä taikka, jos kysymyksessä on patentilla suojattu tuote,
luovutettava loukatulle lunastusta vastaan. Edellä sanottu ei koske sitä, joka vilpittömässä
mielessä on saanut sanotun omaisuuden tai erityisen oikeuden siihen, eikä itse ole loukannut
patenttia.
Edellä 1 momentissa tarkoitettu omaisuus voidaan takavarikoida, milloin rikoslain 49 luvun 2
§:ssä tai tämän lain 57 §:ssä mainitun rikoksen voidaan olettaa tapahtuneen. Tällöin on
sovellettava, mitä takavarikosta säädetään pakkokeinolaissa (450/87). (21.4.1995/717)
Sen estämättä, mitä 1 momentissa säädetään, tuomioistuin voi, jos siihen on erityisiä syitä,
vaadittaessa määrätä, että 1 momentissa tarkoitetun omaisuuden haltija saa hallita omaisuutta
kohtuullisesta vastikkeesta ja muutoin kohtuullisilla ehdoilla jäljellä olevan patenttiajan tai
osan siitä.
60 § (21.3.1997/243)
Jos joku sen jälkeen, kun hakemusasiakirjat 22 §:n mukaan ovat tulleet julkisiksi, käyttää
ammattimaisesti hyväksi keksintöä, johon on haettu patenttia, on patentinloukkausta koskevia
säännöksiä vastaavasti sovellettava, jos patentti sittemmin myönnetään. Ennen kuin patentti
on 20 §:n mukaan myönnetty, patenttisuoja käsittää kuitenkin ainoastaan sen, mikä ilmenee
sekä niistä patenttivaatimuksista, jotka hakemuksessa olivat hakemuksen tullessa julkiseksi,
että itse patentin patenttivaatimuksista. Rangaistukseen ei tällöin voida tuomita, ja
vahingonkorvaus sellaisesta hyväksikäyttämisestä, joka on tapahtunut ennen kuin patentti on
myönnetty, voidaan määrätä ainoastaan 58 §:n 2 momentin mukaan.
Vahingonkorvausta koskevan 58 §:n 3 momentin säännöksiä ei sovelleta, jos korvauskanne
nostetaan vuoden kuluessa patenttia koskevan väiteajan päättymisestä tai jos väite on tehty,
vuoden kuluessa siitä, kun patentti on pysytetty voimassa lainvoimaisella päätöksellä.
(18.11.2005/896)
60 a § (21.7.2006/684)
Tuomioistuin voi patentin loukkausta koskevassa riitaasiassa kantajan vaatimuksesta
määrätä, että vastaajan on korvattava kustannukset, jotka kantajalle aiheutuvat siitä, että hän
soveltuvin toimin julkistaa tietoja lainvoimaisesta tuomiosta, jossa vastaajan on todettu
loukanneen patenttia. Määräystä ei saa antaa, jos tietojen levittämistä on muussa laissa
rajoitettu. Harkitessaan määräyksen antamista ja määräyksen sisältöä tuomioistuimen tulee
ottaa huomioon julkistamisen yleinen merkitys, loukkauksen laatu ja laajuus, julkistamisesta
aiheutuvat kustannukset ja muut vastaavat seikat.
Tuomioistuin määrää vastaajan korvattavien kohtuullisten julkistamiskustannusten
enimmäismäärän. Kantajalla ei ole oikeutta korvaukseen, jos tietoja tuomiosta ei ole
julkistettu tuomioistuimen määräämässä ajassa lainvoimaiseksi tulleen tuomion antamisesta.
61 §
Jos patentti on kumottu lainvoiman saaneella päätöksellä tai julistettu mitättömäksi
lainvoiman saaneella tuomiolla, ei 57, 57 a, 57 b, 58–60 ja 60 a §:ssä säädettyä rangaistusta,
korvausta tai muuta seuraamusta voida tuomita. (21.7.2006/684)
Milloin patentinloukkausta koskevassa asiassa tehdään väite patentin mitättömyydestä,
tuomioistuin voi vastaajan vaatimuksesta lykätä asian käsittelyn tai ratkaisemisen siihen
saakka, kunnes patentin mitättömäksi julistamista koskeva kanne on lopullisesti ratkaistu.
Jollei kannetta ole pantu vireille, tuomioistuimen on jutun lykätessään asetettava vastaajalle
määräaika, jonka kuluessa kanne on pantava vireille.
Tuomioistuin voi harkinnan mukaan lykätä oikeudenkäymiskaaren 24 luvun 1 §:ssä
tarkoitettua pääasian ratkaisua sellaisessa patentin mitättömäksi julistamista koskevassa
asiassa, joka on pantu vireille laillisessa tuomioistuimessa ennen kuin patentin myöntämisen
jälkeinen väiteaika on päättynyt tai ennen kuin väitteestä on annettu lainvoimainen päätös.
(21.3.1997/243)
62 §
Joka tahallaan tai tuottamuksesta, joka ei ole vähäinen, laiminlyö täyttää sen, mihin hän 56
§:n mukaan on velvollinen, rangaistaan sakolla.
Samaan rangaistukseen on tuomittava myös se, joka sanotussa pykälässä tarkoitetuissa
tapauksissa antaa väärän tiedon, jollei teosta ole säädetty rangaistusta rikoslaissa.
Virallinen syyttäjä ei saa tehdä syytettä tässä pykälässä tarkoitetusta rikoksesta, ellei
asianomistaja ole ilmoittanut rikosta syytteeseen pantavaksi.
63 §
Patentinhaltija tai se, jolla käyttö tai pakkoluvan perusteella on oikeus käyttää hyväksi
keksintöä, voi ajaa vahvistuskannetta siitä, nauttiiko hän patentin perusteella suojaa toista
vastaan, jos asiassa ilmenee epäselvyyttä ja siitä aiheutuu hänelle haittaa.
Joka harjoittaa tai aikoo harjoittaa teollista toimintaa, voi samoilla ehdoilla ajaa
patentinhaltijaa vastaan vahvistuskannetta siitä, onko patentin johdosta este olemassa
sanotulle toiminnalle.
Jos 1 momentissa tarkoitetussa asiassa tehdään väite patentin mitättömyydestä, on vastaavasti
sovellettava mitä 61 §:n 2 momentissa säädetään.
64 §
Sen, joka tahtoo nostaa kanteen patentin julistamisesta mitättömäksi, patentin siirtämisestä tai
pakkoluvan myöntämisestä, on siitä ilmoitettava patenttiviranomaiselle sekä annettava siitä
tieto jokaiselle, jolla patenttirekisterin mukaan on käyttölupa tai panttioikeus patenttiin.
Mikäli käyttöluvan haltija tahtoo nostaa kanteen patentinloukkauksesta tai 63 §:n 1
momentissa tarkoitetun vahvistuskanteen, hänen on annettava siitä tieto patentinhaltijalle.
Ensimmäisessä momentissa tarkoitettu tiedoksiantovelvollisuus katsotaan täytetyksi, kun
ilmoitus on kirjattuna lähetyksenä annettu Postin kuljetettavaksi patenttirekisteriin merkityllä
osoitteella.
Jos kannetta nostettaessa ei näytetä, että ilmoitus tai tiedoksianto on tapahtunut 1 momentin
säännösten mukaisesti, on kantajalle varattava sitä varten tarpeellinen aika. Jos hän laiminlyö
tämän ajan, kannetta ei oteta tutkittavaksi.
65 §
Helsingin käräjäoikeus on laillinen tuomioistuin asioissa, jotka koskevat: (22.12.1995/1695)
1) parempaa oikeutta keksintöön, johon patenttia on haettu;
2) patentin mitättömyyttä, patentin rajoittamista mitättömäksi julistamista koskevan kanteen
käsittelyn yhteydessä tai patentin siirtämistä; (18.11.2005/896)
3) pakkoluvan myöntämistä, pakkoluvan ehtojen muuttamista taikka pakkoluvan tai 53 §:n 2
momentissa tarkoitetun oikeuden kumoamista:
4) patentinloukkausta;
5) 63 §:ssä tarkoitettua vahvistuskannetta; tai
6) 75 §:ssä tarkoitetun korvauksen määräämistä.
Sen lisäksi, mitä 1 momentissa säädetään, on Helsingin käräjäoikeus laillinen tuomioistuin
myös niissä asioissa, jotka koskevat oikeutta keksintöön, johon on haettu Euroopan
patenttisopimuksessa (SopS 8/96) tarkoitettua eurooppapatenttia. Edellytyksenä tällaisen
asian käsittelylle Helsingin käräjäoikeudessa on, että vastaajalla on kotipaikka Suomessa tai
että kantajalla on kotipaikka Suomessa eikä vastaajalla ole kotipaikkaa Euroopan
patenttisopimukseen kuuluvassa valtiossa. Asia käsitellään Helsingin käräjäoikeudessa myös,
jos riidan osapuolet ovat sopineet, että Helsingin käräjäoikeus on toimivaltainen tuomioistuin
asiassa. (22.12.1995/1695)
Edellä 2 momentissa tarkoitettua riitaa ei saa ottaa käsiteltäväksi Helsingin käräjäoikeudessa,
jos sama riitakysymys samojen osapuolten välillä on vireillä toisen Euroopan
patenttisopimuksen jäsenvaltion tuomioistuimessa. Jos tämän ulkomaisen tuomioistuimen
toimivalta on kiistetty, Helsingin käräjäoikeuden on lykättävä asian käsittelyä, kunnes
kysymys toimivallasta on ulkomaisessa tuomioistuimessa lainvoimaisesti ratkaistu.
(22.12.1995/1695)
65 a § (22.12.1995/1695)
Euroopan patenttisopimuksen jäsenvaltion tuomioistuimessa 65 §:n 2 momentissa
tarkoitetussa riidassa annettu lainvoimainen tuomio on Suomessa täytäntöönpantavissa.
Tuomio, joka kohdistuu eurooppapatentin hakijaan, ei kuitenkaan ole täytäntöönpantavissa
Suomessa, jos haasteasiakirjaa ei ole annettu hänelle asianmukaisesti tiedoksi tai jos hänellä ei
ole ollut riittävästi aikaa valmistautua tuomioistuinkäsittelyyn.
66 §
Käsiteltäessä 65 §:ssä tarkoitettuja asioita tulee raastuvanoikeuden apuna olla kaksi sen
kutsumaa teknillisen alan asiantuntijaa. Asiantuntijan on annettava lausunto oikeuden hänelle
tekemistä kysymyksistä. Lausunto on otettava pöytäkirjaan. Asiantuntijalla on oikeus tehdä
kysymyksiä asianosaisille ja todistajille.
67 §
Käräjäoikeus määrää kalenterivuodeksi kerrallaan tarpeellisen määrän 66 §:ssä tarkoitettuja
asiantuntijoita. Ennen määräyksen antamista oikeuden on hankittava valtion teknillisen
tutkimuskeskuksen lausunto. Ilman laillista syytä ei saa kieltäytyä ottamasta vastaan edellä
mainittua tehtävää. (21.3.1997/243)
Ennen kuin asiantuntija ryhtyy tehtäväänsä, hänen tulee vannoa säädetty vala.
Asiantuntijalle maksetaan valtion varoista jokaisesta jutusta oikeuden määräämä kohtuullinen
palkkio sekä korvaus matkakustannuksista, sen mukaan kuin siitä asetuksella tarkemmin
säädetään.
68 §
Oikeus voi kantajan pyynnöstä oikeudenkäynnin aikana kieltää käyttämästä patenttia tai
määrätä, että 59 §:ssä tarkoitettu omaisuus on oikeudenkäynnin ajaksi pantava väliaikaisesti
takavarikkoon.
Jos oikeus on päättänyt 1 momentissa tarkoitetusta kiellosta tai takavarikosta, kantaja voidaan
velvoittaa asettamaan oikeuden hyväksymä vakuus sen vahingon ja haitan korvaamisesta,
mikä toimenpiteestä saattaa aiheutua vastapuolelle.
Oikeudenkäynnin aikana annetusta kieltoja takavarikoimispäätöksestä tai sen peruuttamisesta
voidaan erikseen valittaa.
69 §
Asioissa, jotka koskevat patentin mitättömäksi julistamista, oikeuden on hankittava
patenttiviranomaisen lausunto.
Muissa patenttiasioissa oikeus voi hankkia patenttiviranomaisen lausunnon, mikäli siihen on
aihetta.
70 §
Oikeuden on lähetettävä patenttiviranomaiselle jäljennös 65 §:ssä tarkoitetussa asiassa
annetusta tuomiosta sekä samalla ilmoitettava, onko tuomio saanut lainvoiman.
Tuomioistuimen velvollisuudesta ilmoittaa ratkaisustaan tekemällä sitä koskeva merkintä
oikeushallinnon valtakunnallisen tietojärjestelmän ratkaisu ja päätösilmoitusjärjestelmään tai
toimittamalla tiedot Oikeusrekisterikeskukselle niiden välittämiseksi patenttiviranomaiselle
säädetään tarvittaessa oikeusministeriön asetuksella. Merkinnän tekemiseen ja tietojen
toimittamiseen sovelletaan, mitä oikeushallinnon valtakunnallisesta tietojärjestelmästä
annetussa laissa (372/2010) ja sen nojalla säädetään. (14.5.2010/392)
L:lla 392/2010 lisätty 2 momentti tulee voimaan 1.12.2010.
9 a LUKU (28.6.1994/593)
Lisäsuojatodistus (21.3.1997/243)
70 a § (21.3.1997/243)
Lisäsuojatodistuksista säädetään lääkkeiden lisäsuojatodistuksen aikaansaamisesta annetussa
neuvoston asetuksessa (ETY) N:o 1768/92 ja kasvinsuojeluaineiden lisäsuojatodistuksen
käyttöön ottamisesta annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o
1610/96. Lisäsuojatodistuksista on lisäksi voimassa, mitä tässä luvussa säädetään.
70 b § (28.6.1994/593)
Lisäsuojatodistusta koskeva hakemus tehdään patentti ja rekisterihallitukselle.
70 c § (28.6.1994/593)
Hakija on velvollinen suorittamaan vahvistetun hakemusmaksun. Lisäsuojatodistuksesta on
todistuksen haltijan suoritettava vahvistettu vuosimaksu.
70 d § (28.6.1994/593)
Lisäsuojatodistuksen tuottaman oikeuden loukkaukseen sovelletaan patentinloukkausta
koskevia säännöksiä.
70 e § (28.6.1994/593)
Asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä tämän luvun säännösten täytäntöönpanosta
sekä lisäsuojatodistuksen hakemisessa ja myöntämisessä noudatettavasta menettelystä.
9 b luku (22.12.1995/1695)
Eurooppapatentti ja eurooppapatenttia koskeva hakemus
70 f § (22.12.1995/1695)
Eurooppapatentilla tarkoitetaan tässä laissa patenttia, jonka Euroopan patenttivirasto on
myöntänyt Euroopan patenttisopimuksen mukaisesti. Eurooppapatenttia koskevalla
hakemuksella tarkoitetaan mainitun sopimuksen mukaisesti tehtyä patenttihakemusta.
Eurooppapatentti voidaan myöntää Suomea koskevana.
Eurooppapatenttia koskeva hakemus tehdään Euroopan patenttivirastolle. Tämä hakemus
voidaan myös antaa Suomen patenttiviranomaiselle, joka toimittaa sen edelleen Euroopan
patenttivirastolle. Maanpuolustukselle merkityksellisistä keksinnöistä annetussa laissa
(551/67) tarkoitetusta keksinnöstä tehtävä eurooppapatenttia koskeva hakemus on kuitenkin
annettava Suomen patenttiviranomaiselle. Euroopan patenttisopimuksen 76 artiklassa
tarkoitettu eurooppapatenttia koskeva jaettu hakemus on aina tehtävä Euroopan
patenttivirastolle.
Tämän luvun säännöksiä sovelletaan eurooppapatenttiin ja eurooppapatenttia koskevaan
hakemukseen, jossa Suomi on nimetty suojan kohdevaltioksi.
70 g § (22.12.1995/1695)
Eurooppapatentti on myönnetty, kun Euroopan patenttivirasto on kuuluttanut patentin
myöntämisestä. Suomea koskevalla eurooppapatentilla on sama oikeusvaikutus kuin Suomen
patenttiviranomaisen myöntämällä patentilla ja siihen sovelletaan Suomessa myönnettyä
patenttia koskevia säännöksiä, jollei tässä luvussa muuta säädetä.
70 h § (22.12.1995/1695)
Eurooppapatentilla ei ole oikeusvaikutusta Suomessa, jollei hakija tai patentinhaltija
määräajassa ole antanut patenttiviranomaiselle suomenkielistä käännöstä patentin
myöntämisen perusteena olevista asiakirjoista ja suorittanut vahvistettua käännöksen
julkaisumaksua siten kuin asetuksella tarkemmin säädetään. Jos hakijan tai patentinhaltijan
oma kieli on ruotsi, voi käännös kuitenkin olla ruotsinkielinen. Jos Euroopan patenttivirasto
on päättänyt, että eurooppapatentti pidetään voimassa muutetussa muodossa, koskee edellä
sanottu myös asiakirjoja muutetussa muodossa.
Käännös on julkinen edellyttäen, että Euroopan patenttivirasto on julkaissut eurooppapatenttia
koskevan hakemuksen tai kuuluttanut patentin myöntämisestä.
Jos käännös on annettu ja käännöksen julkaisumaksu suoritettu määräajassa ja Euroopan
patenttivirasto on kuuluttanut patentin myöntämisestä tai päätöksestä pitää patentti voimassa
muutetussa muodossa, patenttiviranomaisen tulee kuuluttaa tästä viipymättä suomen ja ruotsin
kielellä. Patenttiviranomaisen tulee niin pian kuin mahdollista pitää yleisön saatavana
käännöksen jäljennöksiä. Patenttiviranomaisen on huolehdittava siitä, että eurooppapatentin
patenttivaatimukset ovat tarvittaessa saatavilla suomen ja ruotsin kielellä.
70 i § (22.12.1995/1695)
Käännöksen antamiseen 70 h §:n 1 momentin mukaisesti ja käännöstä koskevan
julkaisumaksun suorittamiseen on sovellettava vastaavasti 71 a §:n 1 momenttia. Jos 71 a §:n
1 momentin nojalla päätetään, että toimenpide on katsottava suoritetuksi määräajassa,
patenttiviranomaisen on kuulutettava tästä viipymättä suomen ja ruotsin kielellä.
Jos joku 70 h §:n 1 momentin mukaisen määräajan jälkeen mutta ennen edellä 1 momentin
mukaisen kuulutuksen julkaisemista on hyvässä uskossa alkanut käyttää tässä maassa
ammattimaisesti hyväksi keksintöä tai ryhtynyt oleellisiin toimenpiteisiin tätä varten, hän saa
71 c §:n 2 ja 3 momentin mukaisen oikeuden.
70 j § (22.12.1995/1695)
Mitä 52 §:n 1 momentin 4 kohdassa säädetään patenttisuojan laajentamisesta, koskee myös
eurooppapatenttia, jos patenttisuojaa on laajennettu eurooppapatentin myöntämisen jälkeen.
70 k § (22.12.1995/1695)
Jos Euroopan patenttivirasto on kokonaan tai osittain kumonnut eurooppapatentin, tällä on
sama vaikutus kuin patentin julistamisella vastaavassa laajuudessa mitättömäksi Suomessa.
Suomen patenttiviranomaisen on kuulutettava tästä viipymättä suomen ja ruotsin kielellä.
70 l § (22.12.1995/1695)
Eurooppapatentista on suoritettava vahvistettu vuosimaksu jokaiselta maksuvuodelta sen
vuoden jälkeen, jonka kuluessa Euroopan patenttivirasto on kuuluttanut patentin
myöntämisestä.
Jollei vuosimaksua eurooppapatentista suoriteta 1 momentin ja 41 §:n mukaisesti, sovelletaan
vastaavasti 51 §:n säännöksiä. Ensimmäinen vuosimaksu erääntyy kuitenkin maksettavaksi
vasta patentin myöntämiskuukautta seuraavan kolmannen kuukauden viimeisenä päivänä.
(18.11.2005/896)
70 m § (18.11.2005/896)
Eurooppapatenttia koskevalla hakemuksella, jolle Euroopan patenttivirasto on vahvistanut
tekemispäivän, on Suomessa sama oikeusvaikutus kuin samana päivänä Suomessa tehdyllä
kansallisella patenttihakemuksella. Jos hakemuksella on Euroopan patenttisopimuksen
mukaisesti etuoikeus tekemispäivää aikaisemmasta päivästä, on tällainen etuoikeus voimassa
myös Suomessa.
Sovellettaessa 2 §:n 2 momenttia on Euroopan patenttisopimuksen 93 artiklan mukainen
julkaiseminen rinnastettava 22 §:n mukaiseen hakemuksen julkiseksituloon. Edellä sanottu
koskee myös Euroopan patenttisopimuksen 153 artiklan 3 kohdan mukaista julkaisemista, jos
Euroopan patenttivirasto rinnastaa tällaisen julkaisemisen 93 artiklan mukaiseen
julkaisemiseen.
70 n § (22.12.1995/1695)
Jos eurooppapatenttia koskeva hakemus on julkaistu Euroopan patenttisopimuksen 93 artiklan
mukaisesti ja julkaistujen patenttivaatimusten suomenkielinen käännös on annettu
patenttiviranomaiselle, patenttiviranomaisen tulee pitää käännös yleisön saatavana ja
kuuluttaa tästä viipymättä suomen ja ruotsin kielellä. Jos hakijan oma kieli on ruotsi, voidaan
käännös kuitenkin antaa ruotsin kielellä. Patenttiviranomaisen on huolehdittava siitä, että
julkaistut patenttivaatimukset ovat tarvittaessa saatavilla suomen ja ruotsin kielellä.
Jos joku sen jälkeen kun 1 momentissa mainittu kuulutus on julkaistu, käyttää
ammattimaisesti hyväksi keksintöä, jolle on haettu suojaa eurooppapatenttia koskevalla
hakemuksella, sovelletaan patentinloukkausta koskevia säännöksiä, jos hakemus johtaa
patenttiin Suomessa. Tällaisessa tapauksessa patenttisuoja käsittää kuitenkin ainoastaan sen,
mikä ilmenee sekä 1 momentin mukaan julkaistuista patenttivaatimuksista että itse patentin
patenttivaatimuksista. Rangaistukseen ei tällöin voida tuomita, ja korvaus sellaisesta
hyväksikäyttämisestä voidaan määrätä ainoastaan 58 §:n 2 momentin mukaisesti.
(18.11.2005/896)
Lain 58 §:n 3 momentin säännöksiä ei sovelleta, jos korvauskanne nostetaan vuoden kuluessa
patenttia koskevan väiteajan päättymisestä tai, mikäli väite on tehty, jos korvauskanne
nostetaan vuoden kuluessa siitä, kun Euroopan patenttivirasto on päättänyt, että patentti
pidetään voimassa.
70 o § (22.12.1995/1695)
Jos eurooppapatenttia koskeva hakemus tai Suomea koskeva nimeäminen peruutetaan, on
tällä sama vaikutus kuin kansallisen patenttihakemuksen peruuttamisella. Sama koskee
tilannetta, jossa hakemus Euroopan patenttisopimuksen mukaisesti katsotaan peruuntuneeksi,
eikä sitä ole otettu sopimuksen 121 artiklan mukaisesti uudelleen käsiteltäväksi.
Jos eurooppapatenttia koskeva hakemus hylätään, on sillä sama vaikutus kuin kansallisen
patenttihakemuksen hylkäämisellä.
70 p § (22.12.1995/1695)
Jollei 70 h ja 70 n §:ssä tarkoitettu käännös vastaa, mitä Euroopan patenttiviraston
käsittelykielellä olevissa asiakirjoissa on ilmaistu, patenttisuoja käsittää vain sen, mikä
ilmenee sekä käännöksestä että käsittelykielellä olevista asiakirjoista.
Edellä 52 §:ssä tarkoitetussa mitättömyysoikeudenkäynnissä on yksinomaan käsittelykielellä
olevien asiakirjojen sanamuoto todistusvoimainen.
70 q § (22.12.1995/1695)
Jos hakija tai patentinhaltija antaa patenttiviranomaiselle korjauksen 70 h §:n mukaisesta
käännöksestä ja suorittaa vahvistetun julkaisumaksun, korjattu käännös korvaa alkuperäisen
käännöksen. Kun korjaus on annettu ja julkaisumaksu suoritettu ja jos alkuperäinen käännös
on julkinen, tulee patenttiviranomaisen kuuluttaa korjauksesta viipymättä suomen ja ruotsin
kielellä ja pitää niin pian kuin mahdollista yleisön saatavana korjatun käännöksen
jäljennöksiä.
Jos hakija antaa korjauksen 70 n §:ssä tarkoitetusta käännöksestä, on patenttiviranomaisen
kuulutettava korjauksesta viipymättä suomen ja ruotsin kielellä ja pidettävä korjattu käännös
yleisön saatavana. Kuulutuksen jälkeen korjattu käännös korvaa alkuperäisen käännöksen.
Jos joku käännöksen korjauksen tullessa voimaan hyvässä uskossa on alkanut käyttää
keksintöä ammattimaisesti hyväksi tässä maassa sellaisella tavalla, joka aikaisemman
käännöksen mukaisesti ei aiheuttanut hakijan tai patentinhaltijan oikeuden loukkausta, tai oli
ryhtynyt oleellisiin toimenpiteisiin tätä varten, hän saa 71 c §:n 2 ja 3 momentin mukaisen
oikeuden.
70 r § (22.12.1995/1695)
Jos patentinhakija tai patentinhaltija ei ole noudattanut Euroopan patenttisopimuksessa
säädettyä määräaikaa, mutta Euroopan patenttivirasto Euroopan patenttisopimuksen 122
artiklan nojalla ilmoittaa, että oikeudenmenetystä ei ole tapahtunut, on tällä sama vaikutus
myös Suomessa.
Jos joku oikeuden menetyksen tapahtumisen jälkeen, mutta ennen kuin Euroopan
patenttivirasto on kuuluttanut 1 momentin mukaisesta ilmoituksesta, on alkanut hyvässä
uskossa ammattimaisesti käyttää hyväksi keksintöä tässä maassa tai ryhtynyt oleellisiin
toimenpiteisiin tätä varten, hän saa 71 c §:n 2 ja 3 momentin mukaisen oikeuden.
70 s § (22.12.1995/1695)
Jos eurooppapatenttia koskeva hakemus on katsottava peruutetuksi sen johdosta, ettei se
määräajassa ole saapunut Euroopan patenttivirastoon hakemuksen vastaanottaneelta
kansalliselta patenttiviranomaiselta, se on hakijan pyynnöstä muunnettava kansalliseksi
patenttihakemukseksi edellyttäen, että:
1) pyyntö tehdään hakemuksen vastaanottaneelle viranomaiselle kolmen kuukauden kuluessa
siitä, kun Euroopan patenttivirasto on ilmoittanut hakijalle, että hakemus katsotaan
peruutetuksi;
2) pyyntö saapuu Suomen patenttiviranomaiselle 20 kuukauden kuluessa hakemuksen
tekemispäivästä tai etuoikeutta pyydettäessä siitä päivästä, josta etuoikeutta pyydetään; ja
3) hakija suorittaa säädetyn hakemusmaksun ja antaa patenttihakemuksesta 8 §:n 5 momentin
mukaisen käännöksen määräajassa.
Jos eurooppapatenttia koskeva hakemus on katsottava peruutetuksi sen johdosta, ettei
hakemuksen käännöstä sen käsittelykielellä ole annettu Euroopan patenttivirastolle säädetyssä
määräajassa, se on hakijan pyynnöstä muunnettava kansalliseksi patenttihakemukseksi
noudattaen, mitä Euroopan patenttisopimuksen 135 artiklassa määrätään. Hakijan on lisäksi
suoritettava säädetty hakemusmaksu ja annettava patenttihakemuksesta 8 §:n 5 momentin
mukainen käännös määräajassa. (18.11.2005/896)
Jos 1 ja 2 momentissa tarkoitettu patenttihakemus täyttää Euroopan patenttisopimuksen ja sen
sovellutussääntöjen hakemuksen muotoa koskevat vaatimukset, se on näiltä osin
hyväksyttävä.
70 t § (18.11.2005/896)
Euroopan patenttisopimuksen 105 a artiklan mukaisesti tehty eurooppapatentin rajoittamista
tai lakkauttamista koskeva pyyntö tehdään Euroopan patenttivirastolle.
Kun Euroopan patenttivirasto on kuuluttanut patentin rajoittamisesta, patentinhaltijan tulee
antaa valtioneuvoston asetuksella säädettävässä määräajassa patenttiviranomaiselle käännös
patentin rajoittamisen perusteena olevista asiakirjoista sillä kielellä, jolla alkuperäinen patentti
on saatettu voimaan Suomessa, ja suorittaa vahvistettu käännöksen julkaisumaksu siten kuin
valtioneuvoston asetuksella tarkemmin säädetään. Patenttiviranomaisen tulee kuuluttaa tästä
viipymättä suomen ja ruotsin kielellä ja pitää yleisön saatavana käännöksen jäljennöksiä.
Patenttiviranomaisen on huolehdittava siitä, että eurooppapatentin rajoitetut
patenttivaatimukset ovat tarvittaessa saatavilla suomen ja ruotsin kielellä.
Jos patentinhaltija ei noudata 2 momentin säännöksiä, patentin katsotaan olevan vailla
oikeusvaikutusta Suomessa patenttihakemuksen tekemispäivästä lukien. Patenttiviranomaisen
tulee kuuluttaa patentin kumoamisesta.
Kun Euroopan patenttivirasto on kuuluttanut patentin lakkauttamisesta, patenttiviranomaisen
tulee kuuluttaa lakkauttamisesta patenttilehdessä.
Euroopan patenttiviraston rajoittamalla tai lakkauttamalla patentilla on tässä maassa sama
oikeusvaikutus kuin kansallisesti rajoitetulla tai lakkautetulla patentilla, jollei tässä luvussa
muuta säädetä.
70 u § (18.11.2005/896)
Jos joku on hyvässä uskossa alkanut käyttää keksintöä ammattimaisesti hyväksi tässä maassa
tai ryhtynyt olennaisiin toimenpiteisiin tätä varten Euroopan patenttiviraston
valituslautakunnan päätöksen jälkeen, mutta ennen Euroopan patenttiviraston laajennetun
valituslautakunnan tarkastuspyyntöä koskevan päätöksen julkaisemista, hän saa patentin
estämättä jatkaa hyväksikäyttöä pysyttämällä entisellään sen yleisen luonteen.
Edellä 1 momentissa tarkoitettu oikeus voi siirtyä toiselle ainoastaan sen liikkeen mukana,
jossa se on syntynyt tai jossa hyväksikäyttö on tarkoitettu tapahtuvaksi.
10 LUKU
Erityisiä määräyksiä
71 §
Patentinhaltijalla, jolla ei ole kotipaikkaa Suomessa, tulee olla Euroopan talousalueella asuva
asiamies, jolla on oikeus hänen puolestaan ottaa vastaan haasteen tiedoksiantoja, kutsuja ja
muita asiakirjoja patenttia koskevissa asioissa, lukuun ottamatta rikosasiaa koskevaa haastetta
ja määräystä, jolla asianosainen on velvoitettu henkilökohtaisesti saapumaan oikeuteen.
Asiamies on ilmoitettava merkittäväksi patenttirekisteriin. (30.6.2000/650)
Jos patentinhaltijalla ei ole 1 momentissa mainittua asiamiestä, voi tiedoksiantaminen
tapahtua lähettämällä tiedoksi annettava asiakirja hänelle postitse kirjattuna kirjeenä hänen
patenttirekisteriin merkityllä osoitteellaan. Jollei rekisteriin ole merkitty osoitetta,
tiedoksiantaminen voi tapahtua kuuluttamalla patenttilehdessä. Tiedoksiantamisen katsotaan
tapahtuneen, kun edellä mainitut toimenpiteet on suoritettu. (21.3.1997/243)
Asetuksella voidaan vastavuoroisuuden edellytyksellä säätää, ettei 1 ja 2 momentin
säännöksiä ole sovellettava patentinhaltijaan, jonka kotipaikka on tietyssä vieraassa valtiossa
tai jolla on siinä valtiossa asuva ja tässä maassa patenttirekisteriin merkitty asiamies, jolla on
1 momentissa mainittu toimivalta.
Jos väitettä koskevaa päätöstä ei ole saatu annettua tiedoksi väitteentekijälle tämän
ilmoittamaan osoitteeseen, tiedoksianto voi tapahtua kuuluttamalla asiasta patenttilehdessä.
Tiedoksiannon katsotaan tapahtuneen, kun edellä mainitut toimenpiteet on suoritettu.
(21.3.1997/243)
71 a § (18.11.2005/896)
Jos patentinhakija tai patentinhaltija on muussa kuin 2 momentissa tarkoitetussa asiassa
kärsinyt oikeudenmenetyksen sen takia, että hän ei ole suorittanut toimenpidettä
patenttiviranomaisessa tässä laissa tai sen nojalla vahvistetussa määräajassa, mutta hän on
toiminut niin huolellisesti kuin olosuhteet vaativat määräaikaa noudattaakseen, ja jos hän
suorittaa toimenpiteen kahden kuukauden kuluessa esteen päättymisestä, kuitenkin
viimeistään vuoden kuluttua määräajan päättymisestä, patenttiviranomaisen tulee todeta, että
toimenpide on katsottava suoritetuksi määräajassa. Jos patentinhakija tai patentinhaltija
haluaa saada tällaisen ratkaisun, on hänen tehtävä siitä patenttiviranomaiselle kirjallinen esitys
toimenpiteen suorittamiselle edellä säädetyssä ajassa ja suoritettava vahvistettu maksu.
Jos patentinhakija on kärsinyt oikeudenmenetyksen 6 §:n 1 momentissa säädetyn määräajan
noudattamisessa, sovelletaan tämän pykälän 1 momentin säännöksiä kuitenkin niin, että esitys
on tehtävä ja vahvistettu maksu suoritettava viimeistään kahden kuukauden kuluttua 6 §:n 1
momentissa säädetystä määräajasta.
Kansainväliseen patenttihakemukseen, jota on jatkettu Suomessa, sovelletaan 1 ja 2
momenttia myös, kun on kysymys määräajasta, jota olisi ollut noudatettava vastaanottavassa
viranomaisessa, kansainvälisessä uutuustutkimusviranomaisessa, kansainvälisiä
patentoitavuuden esitutkimuksia suorittavassa viranomaisessa tai Maailman henkisen
omaisuuden järjestön kansainvälisessä toimistossa. Laiminlyöty toimenpide on tällöin
suoritettava patenttiviranomaisessa.
Esitystä, joka on tehty 1, 2 tai 3 momentin mukaisesti, ei kuitenkaan saa hylätä tai jättää
tutkittavaksi ottamatta ennen kuin patentinhakijalle tai patentinhaltijalle on annettu tilaisuus
antaa lausumansa asiassa patenttiviranomaisen antamassa määräajassa.
71 b § (6.6.1980/407)
Jos 31 tai 38 §:ssä tarkoitetussa tapauksessa postitse lähetetty asiakirja tai maksu ei ole tullut
patenttiviranomaiselle määrätyssä ajassa, mutta lähetyksen tarkoittama toimenpide suoritetaan
kahden kuukauden kuluessa siitä, kun hakija havaitsi tai hänen olisi pitänyt havaita, että
määräaika on ylitetty, kuitenkin viimeistään vuoden kuluessa määräajan päättymisestä,
patenttiviranomaisen tulee todeta, että toimenpide on katsottava suoritetuksi määräajassa, jos:
(10.5.1985/387)
1) postiyhteyksissä on tapahtunut katko jonain niistä kymmenestä päivästä, jotka edeltävät
määräajan päättymistä, sodan, vallankumouksen, mellakan, lakon, luonnonmullistuksen tai
muun senkaltaisen syyn vuoksi sillä paikkakunnalla, jossa lähettäjä oleskelee tai harjoittaa
liikettä, sekä jos asiakirja tai maksu on lähetetty patenttiviranomaiselle viiden päivän kuluessa
postiyhteyksien palautumisesta; tai
2) asiakirja tai maksu on lähetetty kirjattuna postilähetyksenä viimeistään viisi päivää ennen
määräajan päättymistä, kuitenkin ainoastaan, milloin lähetys on lähetetty lentopostissa, jos se
on ollut mahdollista, taikka muulla tavalla, jos lähettäjällä on ollut aihetta olettaa, että se siten
lähetettynä olisi saapunut patenttiviranomaiselle kahden päivän kuluessa lähetyspäivästä.
Jos hakija haluaa saada 1 momentin mukaisen ratkaisun, hänen on tehtävä siitä kirjallinen
esitys patenttiviranomaiselle sanotussa momentissa toimenpiteen suorittamiselle säädetyssä
ajassa.
71 c § (6.6.1980/407)
Jos 71 a tai 71 b §:n mukainen esitys on hyväksytty, ja sen johdosta jatkokäsittelyyn otetaan
22 §:n mukaisesti julkiseksi tullut patenttihakemus, joka on jätetty sillensä tai hylätty, taikka
rauennut patentti katsotaan saatetuksi uudelleen voimaan, on tästä kuulutettava.
Joka on hyvässä uskossa alkanut käyttää keksintöä ammattimaisesti hyväksi tässä maassa sen
jälkeen kun sillensä jätetyn hakemuksen uudelleen käsittelyyn ottamista koskeva määräaika
on päättynyt tai hylkäyspäätös saanut lainvoiman tai patentti rauennut, mutta ennen
kuulutuksen julkaisemista, saa patentin estämättä jatkaa hyväksikäyttöä pysyttämällä
entisellään sen yleisen luonteen. Tällainen hyväksikäyttöoikeus on vastaavilla edellytyksillä
myös sillä, joka on ryhtynyt olennaisiin toimenpiteisiin käyttääkseen keksintöä hyväksi tässä
maassa.
Edellä 2 momentissa tarkoitettu oikeus voi siirtyä toiselle ainoastaan liikkeen mukana, jossa
se on syntynyt tai jossa hyväksikäyttö on tarkoitettu tapahtuvaksi.
72 § (18.11.2005/896)
Patenttiviranomaisen tämän lain nojalla antamaan muuhun kuin 26 §:ssä tarkoitettuun
lopulliseen päätökseen sekä 42 §:ssä, 53 a §:n 2 momentissa, 53 d §:n 1 momentissa, 54 §:n 1
momentissa sekä 71 a tai 71 b §:ssä tarkoitettuun päätökseen haetaan muutosta valittamalla
Patentti ja rekisterihallituksen valituslautakuntaan. Valitusmenettelystä ja asian käsittelystä
valituslautakunnassa säädetään erikseen.
73 § (13.11.1992/1034)
Tämän lain mukaan perittävistä maksuista säädetään erikseen. Vuosimaksuista voidaan tällöin
säätää, että yksi tai useampi ensimmäisistä maksuvuosista on maksuton.
74 § (18.11.2005/896)
Tarkemmat säännökset patenttihakemuksesta, kuulutuksesta patenttiasioissa,
hakemusasiakirjojen painattamisesta, väitemenettelystä, rajoittamismenettelystä
patenttiviranomaisessa, lakkauttamismenettelystä, patenttirekisteristä ja sen pitämisestä sekä
patenttiviranomaisesta annetaan valtioneuvoston asetuksella.
Valtioneuvoston asetuksella voidaan säätää, että patenttiviranomainen voi toisen valtion
viranomaisen pyynnöstä antaa tälle tietoja täällä tehtyjen patenttihakemusten käsittelystä sekä
että toisen valtion viranomainen tai kansainvälinen laitos voi patenttiviranomaisen esityksestä
suorittaa patenttihakemusten tutkimisen.
Valtioneuvoston asetuksella voidaan myös säätää, että se, joka hakee patenttia keksintöön,
johon hän on hakenut patenttia toisessa valtiossa tai kansainvälisessä järjestössä, on
velvollinen tekemään selkoa siitä, mitä sen valtion viranomainen tai kansainvälinen järjestö
on hänelle ilmoittanut keksinnön patentoitavuuden tutkimisesta. Tällaista selvitystä ei
kuitenkaan voida vaatia sellaisesta 3 luvun mukaisesta patenttihakemuksesta, joka on ollut
kansainvälisen patentoitavuuden esitutkimuksen kohteena ja jota koskeva
patentoitavuustutkimusselonteko on annettu patenttiviranomaiselle.
75 §
Maan ollessa sotatilassa tai sodan vaaran uhatessa valtioneuvosto voi määrätä, jo se yleiseltä
kannalta katsotaan tarpeelliseksi, että oikeus tiettyyn keksintöön on luovutettava valtiolle tai
jollekin toiselle, jonka valtioneuvosto määrää. Täten saadusta oikeudesta keksintöön on
suoritettava kohtuullinen korvaus. Jos korvaukseen oikeutetuin kanssa ei sovita korvauksesta,
oikeus määrää sen.
Jos muu kuin valtio on 1 momentissa tarkoitetun määräyksen mukaisesti saanut oikeuden
keksintöön ja jollei tämä täytä korvausvelvollisuuttaan, valtio on velvollinen korvaukseen
oikeutetun hakemuksesta heti suorittamaan korvauksen.
76 §
Keksinnöistä, joilla on merkitystä maanpuolustukselle, säädetään erikseen.
Voimaantulo ja siirtymäsäännökset
1. Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1968. Sillä kumotaan 7 päivänä toukokuuta
1943 annettupatenttilaki(387/43). Kunnes asetuksella toisin säädetään, patenttia ei kuitenkaan
voida myöntää itse tuotteeseen, vaan ainoastaan sen valmistusmenetelmään, mikäli keksintö
koskee ravinto tai lääkeaineita.
Ennen tämän lain voimaantuloa voidaan asetuksella antaa säännöksiä, jotka ovat tarpeen lain
voimaantulemiseksi.
2. Lakia on sovellettava myös ennen lain voimaantuloa myönnettyihin tai sitä ennen tehdyn
hakemuksen perusteella myönnettäviin patentteihin, jollei jäljempänä säädetystä muuta johdu.
Lain säännökset eivät aiheuta muutosta oikeuteen, joka on syntynyt aikaisemman lain 2 §:n
mukaan.
3. Aikaisempaa lakia on sovellettava sanotun lain nojalla myönnetyn patentin mitättömäksi
julistamiseen ja ennen tämän lain voimaantuloa tapahtuneesta patentinloukkauksesta
aiheutuneeseen korvaukseen sekä oikeuteen panna vireille tässä tarkoitettuja kanteita.
4. Sillä, joka lain voimaan tullessa tässä maassa ammattimaisesti käytti hyväksi keksintöä,
johon aikaisemman lain mukaan ei ole voitu myöntää patenttia, tai oli ryhtynyt sitä varten
olennaisiin toimenpiteisiin, on sen seikan estämättä, että keksintöön sittemmin myönnetään
patentti, 4 §:ssä tarkoitettu oikeus, vaikka hän on aloittanut hyväksikäyttämisen tai ryhtynyt
sitä varten olennaisiin toimenpiteisiin vasta sen jälkeen, kun hakemus tehtiin.
5. Jos keksintö ennen tämän lain voimaantuloa on tullut julkiseksi ja se on johtunut
toimenpiteistä, johon hakija tai se, jolta tämä johtaa oikeutensa, on ryhtynyt, ja mikäli
patenttihakemus on tehty ennen 1 päivää heinäkuuta 1968, sovelletaan aikaisemman lain 14 ja
15 §:ää sekä 18 §:ää sellaisena, kuin se on 20 päivänä lokakuuta 1950 annetussa laissa, kun
ratkaistaan kysymystä, onko toimenpiteen vuoksi olemassa este patentin myöntämiselle tai
onko patentti julistettava mitättömäksi. (29.12.1967/653)
6. Tämän lain voimaan tullessa vireillä oleva patenttihakemus on käsiteltävä ja ratkaistava
aikaisemman lain mukaan, jos patenttiviranomainen ennen lain voimaantuloa on päättänyt
aikaisemman lain 47 §:ssä tarkoitetusta kuuluttamisesta.
7. Ennen tämän lain voimaantuloa tehty patenttihakemus ei ole julkinen lain 22 §:n mukaan
ennen 1 päivää heinäkuuta 1968, Jollei hakemusta sitä ennen panna julkisesti nähtäväksi tai
hakija pyydä, että hakemus tulisi julkiseksi. (29.12.1967/653)
8. Ennen 1 päivää heinäkuuta 1968 alkavalta patenttivuodelta on vuosimaksun suorittamiseen
nähden noudatettava aikaisempaa lakia. (29.12.1967/653)
9. Mitä aikaisemmassa laissa on erikseen säädetty lisäpatentista, on tämän uuden lain 7 §:n 2
momentin 2 lauseen ja 3 momentin sekä 41 §:n 2 momentin säännöksistä huolimatta
sovellettava ennen lain voimaantuloa myönnettyihin lisäpatentteihin.
10. Patenttijutussa, johon on pyydetty haastetta ennen tämän lain voimaantuloa, oikeuspaikka
ja oikeudenkäyntimenettely määräytyvät aikaisemman lain säännösten mukaan.
(29.12.1967/653)
Muutossäädösten voimaantulo ja soveltaminen:
29.12.1967/653:
2.7.1971/575:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä elokuuta 1971.
6.6.1980/407:
Tämä laki tulee voimaan asetuksella säädettävänä päivänä.
Ennen tämän lain voimaantuloa voidaan asetuksella antaa säännöksiä, jotka ovat tarpeen lain
voimaansaattamiseksi.
Tämän lain voimaan tullessa vireillä oleva patenttihakemus käsitellään ja ratkaistaan tämän
lain säännösten mukaan, jollei 4–7 momentista muuta johdu.
Patenttihakemus, joka ennen tämän lain voimaantuloa on hyväksytty pantavaksi julkisesti
nähtäväksi, ja ennen tämän lain voimaantuloa tehty lisäpatenttihakemus käsitellään ja
ratkaistaan ennen tämän lain voimaantuloa voimassa olleiden säännösten mukaan. Ennen
tämän lain voimaantuloa tehty patenttihakemus voidaan myös muuttaa
lisäpatenttihakemukseksi ennen lain voimaantuloa voimassa olleiden säännösten mukaisesti.
Tämän lain säännöksiä, jotka koskevat velvollisuutta antaa tiivistelmä, sekä tämän lain 20
§:ää ei sovelleta sellaiseen hakemukseen, joka on vireillä tämän lain voimaantullessa.
Kunnes asetuksella toisin säädetään, patenttia ei kuitenkaan voida myöntää itse tuotteeseen,
vaan ainoastaan sen valmistusmenetelmään, milloin keksintö koskee ravinto tai lääkeaineita.
Mitä 8 §:n 2 momentin toisessa virkkeessä on säädetty koskee ainoastaan tämän lain
voimaantulon jälkeen tehtyä patenttihakemusta.
Tämän lain säännöksiä sovelletaan myös ennen lain voimaantuloa myönnettyihin tai sitä
ennen tehdyn hakemuksen perusteella myönnettäviin patentteihin, jollei 9–13 momentista
muuta johdu.
Sellaisen patentin voimassaoloaika, joka on myönnetty patenttihakemuksen perusteella, joka
on tehty aikaisemmin kuin kaksitoista vuotta ennen tämän lain voimaantuloa, määräytyy
ennen tämän lain voimaantuloa voimassa olleen 40 §:n mukaan.
Jos patentti on ennen tämän lain voimaantuloa rauennut 51 §:n 1 momentin mukaan, on 51
§:n 2 ja 3 momenttia sekä ennen tämän lain voimaantuloa voimassa olleen 55 §:n toista
virkettä edelleenkin sovellettava.
Sellaiseen patenttiin, joka on myönnetty ennen tämän lain voimaantuloa tehdyn hakemuksen
perusteella, sovelletaan ennen tämän lain voimaantuloa voimassa ollutta 60 §:ää.
Lisäpatentteihin, jotka on myönnetty ennen tämän lain voimaantuloa tai myönnetään 4
momentin mukaisesti, sovelletaan ennen tämän lain voimaantuloa voimassa olleita
säännöksiä.
Kysymys sellaisen patentin mitättömäksi julistamisesta, joka on myönnetty tai myönnetään
ennen tämän lain voimaantuloa voimassa olleiden säännösten mukaisesti, ratkaistaan
sanottujen säännösten perusteella.
10.5.1985/387:
Tämä laki tulee voimaan asetuksella säädettävänä päivänä. (L 387/1985 tuli A:n 504/1985
mukaisesti voimaan 1.9.1985.)
Tämän lain 8, 22 ja 56 §:n säännöksiä, jotka koskevat mikroorganismiviljelmien
tallettamista, sekä 8 a §:ää ei sovelleta ennen tämän lain voimaantuloa tehtyihin
patenttihakemuksiin.
Patenttihakemusten vuosimaksuja koskevia säännöksiä ei sovelleta ennen tämän lain
voimaantuloa tehtyihin patenttihakemuksiin. Tällaisten hakemusten perusteella myönnettyihin
tai myönnettäviin patentteihin sovelletaan tämän lain voimaan tullessa voimassa olleita
patentin vuosimaksuista annettuja säännöksiä. Ne vuosimaksut, jotka voimassa olevien
säännösten mukaan erääntyvät patenttivuoden ensimmäisenä päivänä, erääntyvät kuitenkin
sen kalenterikuukauden viimeisenä päivänä, jonka kuluessa patenttivuosi alkaa.
Ennen tämän lain voimaantuloa tehtyjen patenttihakemusten osalta voidaan 14 §:ssä
tarkoitettu vaatimus esittää kahden vuoden kuluessa tämän lain voimaantulopäivästä.
Kunnes asetuksella toisin säädetään, patenttia ei kuitenkaan voida myöntää itse tuotteeseen,
vaan ainoastaan sen valmistusmenetelmään, milloin keksintö koskee ravinto tai lääkeaineita.
HE 230/84, lvk.miet. 2/85, svk.miet. 18/85
14.6.1985/504:
10.5.1991/801:
Tämä laki tulee voimaan asetuksella säädettävänä päivänä.
HE 232/90, toisen lvk.miet. 20/90, svk.miet. 330/90
26.6.1992/577:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä syyskuuta 1992.
HE 25/92, TaVM 21/92
13.11.1992/1034:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä maaliskuuta 1993.
HE 152/92, TaVM 35/92
18.12.1992/1409:
Tämä laki tulee voimaan asetuksella säädettävänä ajankohtana. (L 1409/1992 tulee A:n
1342/1993 mukaisesti voimaan 1.1.1995.)
HE 215/92, TaVM 46/92
28.6.1994/593:
Tämä laki tulee voimaan asetuksella säädettävänä ajankohtana. Ennen tämän lain
voimaantuloa voidaan ryhtyä sen täytäntöönpanon edellyttämiin toimiin.
HE 103/94, TaVM 23/94, ETA:n sekakomitean päätös 21.4.1994 N:o 7/94 liite 15. ETA
sopimuksen liite XVII: neuvoston asetus (ETY) N:o 1768/92
21.4.1995/717:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä syyskuuta 1995.
HE 94/93, LaVM 22/94, SuVM 10/94
22.12.1995/1695:
Tämä laki tulee voimaan asetuksella säädettävänä ajankohtana. Tämän lain 6 §:n 1 momentti,
45 §:n 1 momentti, 49 ja 57 a § tulevat kuitenkin voimaan 1 päivänä tammikuuta 1996. (L
1695/1995 tuli A:n 103/1996 mukaisesti voimaan 1.3.1996.)
HE 161/95, TaVM 29/95, EV 170/95
21.3.1997/243:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä huhtikuuta 1997.
Patenttihakemus, joka ennen tämän lain voimaantuloa on hyväksytty pantavaksi julkisesti
nähtäväksi, käsitellään ja ratkaistaan ennen tämän lain voimaantuloa voimassa olleiden
säännösten mukaan.
Ennen tämän lain voimaantuloa tehtyyn patenttihakemukseen sovelletaan patenttilain 14 §:ää.
HE 254/1996, TaVM 1/1997, EV 6/1997
30.6.2000/650:
Tämä laki tulee voimaan 15 päivänä heinäkuuta 2000.
Tämän lain 3 b ja 46 a §:ää sovelletaan tämän lain voimaantulon jälkeen tehtyyn tai tehdyksi
katsottuun patenttihakemukseen ja sen perusteella myönnettyyn patenttiin.
HE 21/2000, TaVM 12/2000, EV 61/2000
19.11.2004/990:
Tämän lain voimaantulosta säädetään tasavallan presidentin asetuksella. (L 990/2004 tuli
voimaan A:n 1117/2004 mukaisesti 1.1.2005.)
Tällä lailla saatetaan lakina voimaan Genevessä 3 päivänä lokakuuta 2001 tehdyn
patenttiyhteistyösopimuksen (SopS 58/1980) 22 artiklan 1 kappaleen muutoksen
lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset sellaisina kuin Suomi on niihin sitoutunut.
Lakia sovelletaan myös niihin jatkettuihin kansainvälisiin hakemuksiin, joiden osalta
etuoikeuspäivästä laskettu 20 kuukauden ajanjakso päättyy lain voimaantulopäivänä tai sen
jälkeen ja joiden osalta hakija ei vielä ole jatkanut kansainvälistä hakemustaan Suomen osalta.
HE 139/2004, TaVM 16/2004, EV 131/2004
18.11.2005/896:
1. Tämän lain voimaantulosta säädetään valtioneuvoston asetuksella (L 896/2005 tuli A:n
143/2006 mukaan osittain voimaan 6.3.2006 ja A:n 1117/2007 mukaan osittain voimaan
13.12.2007.)
2. Ennen tämän lain voimaantuloa voidaan valtioneuvoston asetuksella antaa säännöksiä,
jotka ovat tarpeen lain voimaansaattamiseksi.
3. Tämän lain voimaan tullessa vireillä oleviin patenttihakemuksiin ja hakemusten perusteella
myönnettyihin patentteihin sekä patentteihin, jotka on myönnetty ennen tämän lain
voimaantuloa, sovelletaan tämän lain säännöksiä, jollei 4–9 momentista muuta johdu.
___________________
4. Tämän lain 2 §:n 5 momenttia ei sovelleta patentteihin, jotka on myönnetty ennen tämän
lain voimaantuloa, eikä tämän lain voimaantulopäivänä vireillä oleviin patenttihakemuksiin,
jos patentinhakijalle on annettu 19 §:n 1 momentissa tarkoitettu ilmoitus ennen tämän lain
voimaantuloa.
5. Tämän lain 8 b ja 8 c §:ää sovelletaan patenttihakemukseen, joka on tehty tai katsottava
tehdyksi tämän lain voimaantulopäivänä tai sen jälkeen.
6. Tämän lain 41 §:n 2 momenttia ja 70 l §:n 2 momenttia sovelletaan vuosimaksuun, joka
erääntyy tämän lain voimaan tullessa tai sen jälkeen.
7. Mitä edellä 60 §:n 2 momentissa säädetään, koskee ainoastaan tämän lain voimaantulon
jälkeen tehtyä lainvoimaista päätöstä.
8. Jos kuuden kuukauden määräaika oikeudenmenetyksen palauttamiselle on päättynyt ennen
tämän lain voimaantuloa, on tämän lain voimaan tullessa voimassa ollutta 71 a §:n 2
momenttia edelleenkin sovellettava.
9. Tämän lain 71 a §:n 2 momenttia sovelletaan patenttihakemukseen, joka on vireillä tämän
lain voimaan tullessa, jollei määräaika oikeudenmenetyksen palauttamiselle ole vielä
päättynyt.
HE 92/2005, TaVM 14/2005, EV 115/2005
21.4.2006/295:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä toukokuuta 2006.
HE 225/2005, TaVM 2/2006, EV 14/2006, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi
2001/82/EY (32001L0082); EYVL N:o L 311, 28.11.2001, s. 1, Euroopan parlamentin ja
neuvoston direktiivi 2001/83/EY (32001L0083); EYVL N:o L 311, 28.11.2001, s. 67,
Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2004/27/EY (32004L0027); EYVL N:o L 136,
30.4.2004, s. 34, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2004/28/EY (32004L0028);
EYVL N:o L 136, 30.4.2004, s. 58
21.7.2006/684:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä syyskuuta 2006.
Tämän lain 57 b ja 61 §:ää sovelletaan myös riitaasiaan, joka on tullut vireille ennen tämän
lain voimaantuloa. Siltä osalta kuin 61 § koskee 60 a §:n soveltamista sitä sovelletaan
kuitenkin siten kuin 3 momentissa 60 a §:n soveltamisesta säädetään.
Riitaasiaan, joka on tullut vireille ennen tämän lain voimaantuloa, sovelletaan tämän lain 60
a §:n sijasta tämän lain voimaantullessa voimassa olleita säännöksiä.
HE 26/2006, LaVM 6/2006, EV 67/2006
14.5.2010/392:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä joulukuuta 2010.
HE 102/2009, LaVM 2/2010, EV 21/2010