Asetus oikeudesta työntekijän tekemiin keksintöihin 10.6.1988/527
Kauppa ja teollisuusministerin esittelystä säädetään oikeudesta työntekijän tekemiin
keksintöihin 29 päivänä joulukuuta 1967 annetun lain (656/67) 13 §:n nojalla:
1 §
Kun oikeudet työntekijän tekemään keksintöön ovat oikeudesta työntekijän tekemiin
keksintöihin annetun lain (656/67), jäljempänä työsuhdekeksintölaki, mukaisesti siirtyneet
työnantajalle ja tämä aikoo hakea keksintöön patenttia, tulee työntekijän allekirjoittaa
oikeuksien siirtoa koskeva siirtokirja sekä mahdolliset muut keksinnön patentoimiseen
tarvittavat asiakirjat, paitsi milloin työntekijä katsoo, etteivät oikeudet hänen tekemäänsä
keksintöön ole siirtyneet työnantajalle.
Edellä 1 momentissa tarkoitettujen asiakirjojen allekirjoittaminen ei vaikuta keksinnöstä
työntekijälle suoritettavan korvauksen määrään.
2 §
Työsuhdekeksintölain 7 §:n 1 momentissa tarkoitettuun kohtuulliseen korvaukseen työntekijä
on oikeutettu, kun työnantaja lain nojalla ottaa oikeuksia keksintöön.
Jos työnantaja ja työntekijä sopivat oikeuksien luovuttamisesta takaisin työntekijälle, on
oikeuksien palauttaminen otettava huomioon korvausta alentavana tekijänä.
3 §
Työsuhdekeksintölain 7 §:n 2 momentissa tarkoitetaan keksinnön arvolla keksinnön
taloudellista arvoa. Arvoa määritettäessä on otettava huomioon taloudellinen
kokonaisvaikutus myös silloin, kun keksintö muodostaa vain osan suurempaa kokonaisuutta.
Niin ikään on otettava huomioon sekä keksinnön arvo työnantajan ja tämän kanssa samaan
konserniin kuuluvan yrityksen omassa käytössä että oikeuksien luovuttamisesta saatu hyöty.
(21.12.2000/1218)
Keksinnön arvo määritetään sen mitattavan taloudellisen hyödyn perusteella, joka
työnantajalle tulee keksinnön käyttöön ottamisesta, kuten keksinnön tuottamasta raakaaine,
työvoima tai energiansäästöstä. Hyöty lasketaan vähentämällä keksinnön käyttöön
ottamisesta aiheutuneesta tuotosta keksintöilmoituksen jälkeen aiheutuneet sellaiset
investointi, tutkimus, kokeilu, patentoimis ja muut kustannukset, jotka ovat olleet
välttämättömiä keksinnön käyttö tai myyntikuntoon saattamiseksi.
Jos keksinnön laadusta ja käyttötavasta johtuen tai muusta erityisestä syystä 2 momentissa
mainittu keksinnön arvon määrittämisperuste ei ole sovelias, määritetään arvo
lisenssisopimuksiin vertaamalla. Keksinnön arvo määritetään tällöin sen lisenssimaksun
perusteella, jolla työnantaja voisi hankkia oikeuden vastaavaan vapaaseen keksintöön.
Lisenssisopimuksella oikeuksia keksintöön luovutettaessa keksinnön arvona pidetään
sopimuksen mukaista nettotuloa. Mikäli lisenssisopimuksella myydään myös muuta kuin
oikeuksia keksintöön, kuten taitotietoa, on muiden kauppaan sisältyvien tekijöiden osuus
vähennettävä hinnasta keksinnön arvoa määritettäessä.
Jos 2 tai 3 momentissa mainittuja määrittämisperusteita ei voida käyttää, keksinnön arvo
määritetään arvioinnin perusteella.
4 §
Työsuhdekeksintölain 7 §:n 2 momentissa mainittu työnantajan saaman oikeuden laajuus
käsittää ne oikeudet, jotka työnantaja on ottanut keksintöön lain 4 §:n nojalla.
5 §
Arvioitaessa työsuhdekeksintölain 7 §:n 2 momentissa tarkoitettujen työsopimuksen ehtojen
ja työsuhteeseen liittyvien muiden seikkojen merkitystä keksinnön syntymiselle, on
kiinnitettävä huomiota siihen, miten tehtävä on asetettu ja ratkaistu, kuten millä tavalla
työnantajan teknologiaa ja laitteita on hyödynnetty, samoin kuin mikä on keksijän asema sekä
hänen työehtonsa ja tehtävänsä työnantajan palveluksessa.
6 §
Kohtuullinen korvaus muodostaa keksinnön arvosta osan, jonka määrittämisessä on otettava
huomioon edellä 4 ja 5 §:ssä mainitut tekijät.
7 §
Kohtuullinen korvaus on määritettävä siten, että se koostuu osaksi kertakorvauksesta ja osaksi
rojaltikorvauksesta.
Keksinnön taloudellisen merkityksen ollessa vähäinen, keksinnön jäädessä käyttämättä tai
muista erityisistä syistä korvaus voidaan kuitenkin määrittää kertakorvauksena. Myös silloin,
kun keksinnön tekeminen selvästi on kuulunut työntekijän varsinaisiin työtehtäviin ja
keksinnön arvo on vähäinen tai kun ei voida yksilöidä sellaista myyntihintaa, josta rojalti
voitaisiin laskea, voidaan korvaus määrittää kertakorvauksena.
8 §
Edellä 7 §:ssä tarkoitettu rojaltikorvaus määritetään prosenttiosuutena keksinnön mukaisten
tuotteiden hinnasta tai keksinnön mukaisella menetelmällä valmistettujen tuotteiden hinnasta.
Tuotteen muodostaessa vain osan markkinoitavasta kokonaistuotteesta rojaltikorvaus voidaan
määrittää prosenttiosuutena koko tuotteen hinnasta, mutta sen suuruutta vahvistettaessa on
kiinnitettävä huomiota keksinnön osuuteen.
Rojaltikorvaus on maksettava siltä ajalta, jona keksintöä hyödynnetään, kuitenkin enintään 20
vuodelta.
9 §
Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä lokakuuta 1988.
Muutossäädösten voimaantulo ja soveltaminen:
21.12.2000/1218:
Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2001.