فنلندا

Laki oikeudesta työntekijän tekemiin keksintöihin 29.12.1967/656

Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:

1 §

Toisen työssä olevan henkilön, työntekijän, tekemästä Suomessa patentilla suojattavissa

olevasta keksinnöstä on voimassa, mitä tässä laissa säädetään. Tätä lakia on vastaavasti

sovellettava myös virkasuhteessa olevaan henkilöön.

Jos työnantaja ottaa sellaisen oikeuden työntekijän tekemään keksintöön, joka rajoittaa

työntekijän oikeutta hakea tai saada siihen patentti, pidetään keksintöä tältä osin Suomessa

patentilla suojattavissa olevana keksintönä, jollei työnantaja esitä todennäköisiä syitä, joiden

mukaan patentin myöntämiselle olisi esteitä. (10.6.1988/526)

Suomalaisen korkeakoulun palveluksessa olevan henkilön taikka Suomen Akatemian

tutkimusvirassa olevan, suomalaisessa korkeakoulussa tutkimusta tekevän henkilön tässä

ominaisuudessa tekemään keksintöön sovelletaan oikeudesta korkeakouluissa tehtäviin

keksintöihin annettua lakia (369/2006). (19.5.2006/370)

Tämä laki ei koske asevelvollisuuslain nojalla puolustuslaitoksen palveluksessa olevaa

henkilöä. (10.6.1988/526)

Tässä laissa tarkoitetaan konsernilla kirjanpitolain (1336/1997) 1 luvun 6 §:n mukaista

konsernia sekä kuntaa ja kuntayhtymää ja sen määräysvallassa kirjanpitolain 1 luvun 5 §:n ja

6 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla olevia yrityksiä. (15.12.2000/1078)

2 § (10.6.1988/526)

Tämän lain säännöksiä on noudatettava, mikäli muuta ei ole sovittu tai voida katsoa

ilmenevän työsuhteesta taikka muista seikoista. Lain 3 §:n, 6 §:n 2 momentin, 7 §:n 1 ja 3

momentin, 7 a §:n, 8 §:n 2 momentin ja 9 §:n vastainen sopimusehto on kuitenkin mitätön.

3 §

Työntekijällä on keksintöönsä sama oikeus kuin muulla keksijällä, jollei tässä tai muussa

laissa olevista säännöksistä muuta johdu.

4 § (15.12.2000/1078)

Jos keksintö on syntynyt työntekijälle kuuluvien työtehtävien täyttämiseksi tapahtuvan

toiminnan tuloksena tai olennaisesti käyttämällä hyväksi työnantajan tai tämän kanssa samaan

konserniin kuuluvan yrityksen liikkeessä tai laitoksessa saavutettuja kokemuksia,

työnantajalla on oikeus, jos keksinnön hyväksikäyttö kuuluu työnantajan tai tämän kanssa

samaan konserniin kuuluvan yrityksen toiminta­alaan, saada kokonaan tai osittain oikeus

keksintöön. Jos keksintö on syntynyt työntekijälle työssä tarkemmin määrätyn tehtävän

tuloksena, työnantajalla on edellä tarkoitettu oikeus, vaikkei keksinnön hyväksikäyttö kuulu

työnantajan tai tämän kanssa samaan konserniin kuuluvan yrityksen toiminta­alaan.

Jos kysymyksessä on keksintö, jonka hyväksikäyttö kuuluu työnantajan tai tämän kanssa

samaan konserniin kuuluvan yrityksen toiminta­alaan mutta joka on syntynyt muussa kuin 1

momentissa tarkoitetussa yhteydessä työsuhteeseen, työnantaja on oikeutettu saamaan

käyttöoikeuden keksintöön.

Jos työnantaja haluaa saada 2 momentissa tarkoitettuun keksintöön laajemman oikeuden kuin

siinä säädetään tai oikeuden keksintöön, joka on syntynyt ilman yhteyttä työsuhteeseen mutta

jonka hyväksikäyttö kuitenkin kuuluu työnantajan tai tämän kanssa samaan konserniin

kuuluvan yrityksen toiminta­alaan, työnantajalla on etuoikeus työntekijän kanssa siitä

sopimalla saada kysymyksessä oleva oikeus.

5 § (10.6.1988/526)

Jos työntekijä tekee 4 §:ssä tarkoitetun keksinnön, hänen tulee viipymättä ilmoittaa siitä

kirjallisesti työnantajalle ja samalla antaa sen sisällöstä sellainen tieto, että työnantaja sen

perusteella voi ymmärtää keksinnön. Työnantajan pyynnöstä työntekijän tulee myös ilmoittaa

käsityksensä siitä, millaisessa yhteydessä työsuhteeseen keksintö on syntynyt.

Jos työntekijä on ennen 1 momentissa tarkoitetun velvollisuuden syntymistä saanut tiedon

työnantajan kanssa samaan konserniin kuuluvan yrityksen toiminta­alasta, joka olennaisesti

poikkeaa työnantajan toiminta­alasta, koskee työntekijän ilmoitusvelvollisuus myös

keksintöjä ensiksi mainitun yrityksen toiminta­alalta. (15.12.2000/1078)

6 §

Työnantajan, joka haluaa saada itselleen 4 §:n 1 momentin tai 2 momentin mukaan hänelle

kuuluvan oikeuden keksintöön, tulee viimeistään neljän kuukauden kuluessa siitä, kun

työnantaja sai 5 §:ssä tarkoitetun ilmoituksen, kirjallisesti ilmoittaa työntekijälle, että hän

ottaa itselleen tietyn oikeuden keksintöön. Mainitun ajan kuluessa tulee työnantajan myös

käyttää hänelle 4 §:n 3 momentin mukaan kuuluvaa etuoikeutta.

Ennen kuin neljä kuukautta on kulunut 5 §:ssä tarkoitetun ilmoituksen vastaanottamisesta,

työntekijä ei saa ilman työnantajan kirjallista suostumusta määrätä 4 §:ssä tarkoitetusta

keksinnöstä tai ilmaista mitään sitä koskevaa siten, että siitä voi olla seurauksena keksinnön

julkiseksi tuleminen tai hyväksikäyttö toisen lukuun. Työntekijällä on kuitenkin oikeus,

tehtyään 5 §:n mukaisen ilmoituksen, hakea keksinnölleen patenttia Suomessa. Tällöin

työntekijä ei saa jättää hakemusta patenttiviranomaisille, ennen kuin kuukausi on kulunut

siitä, kun hän on antanut työnantajalle kirjallisen ilmoituksen, jonka mukaan hänen

tarkoituksenaan on hakea keksinnölle patenttia. (15.12.2000/1078)

7 §

Milloin työnantaja 4 §:n mukaan tai muulla perusteella saa oikeuden «työntekijän» tekemään

keksintöön, työntekijällä on, vaikka ennen keksinnön syntymistä olisi toisin sovittu, oikeus

saada siitä työnantajalta kohtuullinen korvaus.

Korvausta määrättäessä on erityisesti otettava huomioon keksinnön arvo ja työnantajan

saaman oikeuden laajuus samoin kuin työsopimuksen ehdot sekä työsuhteeseen liittyvien

muiden seikkojen merkitys keksinnön syntymiselle.

Jollei korvauskannetta ole pantu vireille kymmenen vuoden kuluessa siitä, kun työnantaja on

ilmoittanut ottavansa oikeuden keksintöön, kanneoikeus on menetetty. Milloin keksintöön on

haettu patenttia, kanne voidaan kuitenkin aina panna vireille vuoden kuluessa patentin

myöntämisestä. (10.6.1988/526)

7 a § (10.6.1988/526)

Työnantaja on velvollinen antamaan työntekijälle keksinnöstä maksettavan korvauksen

määrittämiseksi tarpeelliset tiedot, ennen kaikkea keksintöön haetuista ja myönnetyistä

patenteista sekä keksinnön mukaisten tuotteiden tai keksinnön mukaisen menetelmän mukaan

valmistettujen tuotteiden valmistusmääristä ja myyntihinnoista.

Työntekijä on velvollinen antamaan työnantajalle keksintöä ja sen hyödyntämistä koskevat

tarpeelliset tiedot.

8 §

Milloin patenttia on haettu kuuden kuukauden kuluessa työsuhteen päättymisestä sellaiseen

keksintöön, johon olisi sovellettava 4 §:n säännöksiä, mikäli keksintö olisi tehty työsuhteen

kestäessä, keksintöä on pidettävä sen aikana tehtynä, jollei keksijä esitä todennäköisiä syitä

sen syntymisestä työsuhteen päättymisen jälkeen.

Työnantajan ja työntekijän välinen sopimus, joka rajoittaa viimeksi mainitun oikeutta määrätä

keksinnöstä, joka tehdään enemmän kuin vuosi työsuhteen päättymisen jälkeen, on mitätön.

9 §

Sen estämättä, mitä tuomiolla tai sopimuksella on määrätty 7 §:ssä tarkoitetusta korvauksesta,

oikeus voi määrätä siitä toisin, mikäli olennaisesti muuttuneet olosuhteet antavat siihen

aihetta. Työntekijää ei kuitenkaan voida velvoittaa palauttamaan jo suoritettua korvausta.

Työntekijän tekemään keksintöön perustuvasta oikeudesta tehdyn sopimuksen kohtuuttoman

ehdon sovittelusta on voimassa, mitä varallisuusoikeudellisista oikeustoimista annetussa laissa

(228/29) on säädetty. (17.12.1982/961)

10 § (10.6.1988/526)

Joka on saanut tämän lain nojalla tiedon keksinnöstä, toisen liike­ tai ammattisalaisuudesta

taikka toisen taloudellisesta asemasta, ei saa luvattomasti ilmaista sitä sivulliselle.

11 § (10.6.1988/526)

Lausunnon antamista varten tämän lain tai oikeudesta korkeakouluissa tehtäviin keksintöihin

annetun lain soveltamista koskevissa asioissa on keksintölautakunta, jossa on puheenjohtaja ja

kahdeksan muuta jäsentä. (19.5.2006/370)

Puheenjohtajan ja kaksi jäsentä nimittää valtioneuvosto määräajaksi henkilöistä, joiden ei

voida katsoa edustavan työnantajain eikä työntekijäin etuja. Puheenjohtajan ja toisen näistä

jäsenistä, joka samalla toimii varapuheenjohtajana, tulee olla tuomarin virkaan vaadittavan

tutkinnon suorittaneita ja tuomarin toimiin perehtyneitä. Toisen jäsenen tulee olla teknillisen

koulutuksen saanut ja perehtynyt patenttialan asioihin.

Muut jäsenet, joiden tulee olla työoloihin ja keksintötoimintaan perehtyneitä ja joista kolme

edustaa työnantajapuolta ja kolme työntekijäpuolta, nimittää valtioneuvosto kolmeksi

vuodeksi kerrallaan asianomaisten järjestöjen ehdotuksesta. (19.5.2006/370)

Kullekin lautakunnan jäsenelle valtioneuvosto nimittää yhden varajäsenen, jonka tulee täyttää

jäsenelle säädetyt vaatimukset.

11 a § (10.6.1988/526)

Keksintölautakunnan lausunnon voivat pyytää työnantaja ja työntekijä sekä tuomioistuin,

milloin riita keksinnöstä on saatettu sen ratkaistavaksi. Sama oikeus on myös patentti­ ja

rekisterihallituksella, jos keksintöä koskeva hakemus on sen käsiteltävänä. Asianosaisen on

tehtävä lautakunnalle ilmoitus siitä, aikooko hän noudattaa lausuntoa. Ilmoitus on annettava

kahden kuukauden kuluessa sen kuukauden päättymisestä, jolloin asianosainen sai kappaleen

lausuntoa. (15.12.2000/1078)

Lautakunta voi toimia myös välimiesoikeutena, mikäli työnantaja ja työntekijä ovat niin

sopineet. Tällöin noudatetaan välimiesmenettelystä annettua lakia (46/28), mikäli tästä laista

ei muuta johdu.

Lautakunnan toiminnasta aiheutuvat kustannukset suoritetaan valtion varoista. Lautakunnan

toimiessa välimiesoikeutena vahvistaa puheenjohtajan, jäsenten ja sihteerin palkkiot kauppa­

ja teollisuusministeriö.

Lautakunnalla on oikeus saada työnantajalta ja sen kanssa samaan konserniin kuuluvalta

yritykseltä sekä työntekijältä ne tiedot, jotka ovat tarpeellisia lausunnon antamiseksi.

Lautakunnan tulee julkaista lausuntonsa ja välitystuomionsa, jollei se ole kokonaan tai osaksi

vastoin viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetussa laissa (621/1999) säädettyä

salassapitovelvollisuutta. Jos keksintöä koskeva patenttihakemus on vireillä, lausuntoa ei saa

julkaista, ennen kuin asiakirjat ovat patenttilain (550/1967) 22 §:n mukaan julkisia.

(15.12.2000/1078)

Tarkemmat määräykset lautakunnasta antaa valtioneuvosto.

L välimiesmenettelystä 46/1928 on kumottu L:lla välimiesmenettelystä 967/1992. Kauppa­ ja

teollisuusministeriö on nykyisin työ­ ja elinkeinoministeriö, ks. VNa työ­ ja

elinkeinoministeriöstä 1024/2007.

11 b § (19.5.2006/370)

Edellä 11 §:ssä mainitun keksintölautakunnan yhteydessä voi olla jaosto korkeakouluissa

tehtäviä keksintöjä koskevia asioita varten. Mitä edellä 11 ja 11 a §:ssä säädetään lautakunnan

tehtävästä ja toiminnasta, koskee soveltuvin osin myös korkeakoulukeksintöjä käsittelevää

jaostoa.

Jaoston puheenjohtajana toimii keksintölautakunnan puheenjohtaja. Puolueettomina jäseninä

toimivat keksintölautakunnan kaksi puolueetonta jäsentä. Muut jäsenet, joiden tulee olla

korkeakouluoloihin sekä keksintötoimintaan perehtyneitä ja joista kolme edustaa

korkeakouluja työnantajina ja kolme edustaa keksijöitä työntekijöinä, nimittää valtioneuvosto

kolmeksi vuodeksi kerrallaan asianomaisten järjestöjen ehdotuksesta. Valtioneuvosto nimittää

kullekin jaoston jäsenelle yhden varajäsenen, joka täyttää jäsenestä säädetyt vaatimukset.

Jaostossa käsiteltävistä asioista päättää keksintölautakunnan puheenjohtaja yhdessä

puolueettomien jäsenten kanssa.

12 § (22.12.1995/1698)

Työnantajalle tai työntekijälle tämän lain mukaan kuuluvia oikeuksia koskevat riita­asiat

käsitellään Helsingin käräjäoikeudessa. Tällöin on soveltuvin osin noudatettava, mitä

oikeudenkäynnistä patenttiasioissa on säädetty.

Helsingin käräjäoikeus on laillinen tuomioistuin, jos riita koskee oikeutta tässä laissa

tarkoitettuun keksintöön, johon on haettu Euroopan patenttisopimuksessa (SopS 8/96)

tarkoitettua eurooppapatenttia ja jos työntekijä tämän keksinnön tehdessään pääasiallisesti

työskenteli Suomessa. Jos valtiota, jossa työntekijä pääasiallisesti työskenteli, ei voida

osoittaa, on Helsingin käräjäoikeus laillinen tuomioistuin, jos työnantajalla oli keksinnön

tekohetkellä Suomessa sellainen toimipaikka, jonka palveluksessa keksinnön tehnyt työntekijä

oli. Asia voidaan käsitellä Helsingin käräjäoikeudessa myös silloin, jos riidan osapuolet ovat

suullisesti tai kirjallisesti sopineet, että Helsingin käräjäoikeus on toimivaltainen tuomioistuin

asiassa, ja tällainen sopimus on sallittu sen valtion lainsäädännössä, jonka lainsäädäntöä

työsopimukseen sovelletaan.

13 §

Tarkempia määräyksiä tämän lain soveltamisesta annetaan asetuksella.

14 §

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1968.

Tätä lakia ei sovelleta ennen 1. 1. 1968 tehtyihin keksintöihin.

Muutossäädösten voimaantulo ja soveltaminen:

17.12.1982/961:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1983. Sitä sovelletaan myös ennen lain

voimaantuloa työntekijän tekemään keksintöön perustuvasta oikeudesta tehtyihin

sopimuksiin.

HE 247/81, lvk.miet. 6/82, svk.miet. 136/82

10.6.1988/526:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä lokakuuta 1988.

Tämän lain 7 §:n 3 momenttia ja 7 a §:ää ei sovelleta keksintöön, josta työntekijä on tehnyt 5

§:ssä tarkoitetun ilmoituksen ennen tämän lain voimaantuloa.

HE 3/88, toisen lvk.miet. 4/88, svk.miet. 45/88

22.12.1995/1698:

Tämä laki tulee voimaan asetuksella säädettävänä ajankohtana. (L 1698/1995 tuli A:n

103/1996 mukaisesti voimaan 1.3.1996.)

HE 161/95, TaVM 29/95, EV 170/95

15.12.2000/1078:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2001.

HE 147/2000, TaVM 29/2000, EV 162/2000

19.5.2006/370:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2007.

HE 259/2004, SiVM 1/2006, EV 28/2006