Finlande

Patenttilaki 15.12.1967/550

Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:

1 LUKU

Yleiset säännökset

1 § (30.6.2000/650)

Joka on tehnyt mihin tekniikan alaan tahansa liittyvän keksinnön, jota voidaan käyttää

teollisesti, tai se, jolle keksijän oikeus on siirtynyt, voi hakemuksesta saada patentin

keksintöön ja siten yksinoikeuden sen ammattimaiseen hyödyntämiseen sen mukaan kuin

tässä laissa säädetään. (18.11.2005/896)

Keksinnöksi ei katsota pelkästään:

1) löytöä, tieteellistä teoriaa tai matemaattista menetelmää;

2) taiteellista luomusta;

3) suunnitelmaa, sääntöä tai menetelmää, älyllistä toimintaa, peliä tai liiketoimintaa varten

taikka tietokoneohjelmaa; eikä

4) tietojen esittämistä.

Keksinnöksi ei katsota kirurgista tai terapeuttista käsittelyä tai diagnoosia tarkoittavaa

menetelmää, joka kohdistetaan ihmisiin tai eläimiin. Edellä sanottu ei kuitenkaan estä patentin

myöntämistä tuotteeseen, aineet ja seokset mukaan lukien, joka on tarkoitettu käytettäväksi

jossakin edellä mainituista menetelmistä.

Patenttia ei myönnetä kasvilajikkeisiin tai eläinrotuihin. Keksinnöt, joiden kohteena ovat

kasvit tai eläimet, voidaan kuitenkin patentoida, jos keksinnön tekninen toteutettavuus ei

rajoitu yhteen kasvilajikkeeseen tai eläinrotuun. Tässä laissa tarkoitettu kasvilajikkeen käsite

määritellään yhteisön kasvinjalostajanoikeuksista annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o

2100/94 5 artiklassa.

Patenttia ei myönnetä olennaisesti biologiseen menetelmään kasvien tai eläinten

jalostamiseksi. Kasvien tai eläinten jalostusmenetelmä katsotaan tässä laissa olennaisesti

biologiseksi, jos se perustuu kokonaisuudessaan luonnollisiin ilmiöihin, kuten risteytykseen

tai valintaan. Edellä sanottu ei rajoita sellaisten keksintöjen patentoitavuutta, joiden kohteena

on mikrobiologinen menetelmä tai muut tekniset menetelmät tai näillä menetelmillä

aikaansaatu tuote. Mikrobiologisella menetelmällä tarkoitetaan tässä laissa menetelmää, jossa

käytetään mikrobiologista materiaalia tai jonka kohteena on mikrobiologinen materiaali tai

jolla tuotetaan mikrobiologista materiaalia.

Patentti voidaan myöntää keksintöön silloinkin, kun sen kohteena on biologisesta

materiaalista koostuva tai biologista materiaalia sisältävä tuote tai menetelmä, jonka avulla

voidaan valmistaa, muokata tai käyttää biologista materiaalia. Luonnollisesta ympäristöstään

eristetty tai teknisen menetelmän avulla tuotettu biologinen materiaali voi olla keksinnön

kohteena, vaikka sitä esiintyisi luonnossa. Biologisella materiaalilla tarkoitetaan tässä laissa

materiaalia, joka sisältää geneettistä tietoa ja pystyy itse lisääntymään tai jota voidaan lisätä

biologisessa järjestelmässä.

1 a § (30.6.2000/650)

Muodostumisensa ja kehityksensä eri vaiheissa oleva ihmiskeho sekä pelkästään sen

ainesosaa, geenin sekvenssi tai osasekvenssi mukaan lukien, koskeva löytö eivät voi olla

patentoitavissa olevia keksintöjä.

Ihmiskehosta eristetty tai muuten teknisellä menetelmällä valmistettu ainesosa, yksittäisen

geenin sekvenssi tai osasekvenssi mukaan lukien, voi sen estämättä mitä 1 momentissa

säädetään, muodostaa patentoitavissa olevan keksinnön, jos patentoitavuuden edellytykset

muutoin täyttyvät, vaikka tällaisen ainesosan rakenne olisi samanlainen kuin luonnollisen

ainesosan rakenne.

1 b § (30.6.2000/650)

Patenttia ei myönnetä keksintöön, jonka kaupallinen hyödyntäminen on yleisen järjestyksen

tai hyvien tapojen vastaista.

Keksinnön kaupallista hyödyntämistä ei voida pitää yleisen järjestyksen tai hyvien tapojen

vastaisena pelkästään sillä perusteella, että se on kielletty laissa tai asetuksessa.

Sovellettaessa 1 momenttia erityisesti seuraavat keksinnöt eivät ole patentoitavissa:

1) ihmisen kloonaamismenetelmät;

2) menetelmät, joilla muutetaan ihmisen sukusolujen geneettistä identiteettiä;

3) ihmisalkioiden käyttö teollisiin tai kaupallisiin tarkoituksiin; ja

4) menetelmät, joilla muutetaan eläinten geneettistä identiteettiä ja jotka todennäköisesti

aiheuttavat eläimille kärsimyksiä ilman, että niistä on huomattavaa lääketieteellistä hyötyä

ihmiselle tai eläimelle, sekä tällaisilla menetelmillä tuotetut eläimet.

2 § (6.6.1980/407)

Patentti myönnetään ainoastaan keksintöön, joka on uusi siihen verrattuna, mikä on tullut

tunnetuksi ennen patenttihakemuksen tekemispäivää, ja lisäksi olennaisesti eroaa siitä.

(18.11.2005/896)

Tunnetuksi katsotaan kaikki, mikä on tullut julkiseksi, joko kirjoituksen tai esitelmän

välityksellä, hyväksikäyttämällä tai muulla tavalla. Myös ennen patenttihakemuksen

tekemispäivää tässä maassa tehdyn patenttihakemuksen sisältö katsotaan tunnetuksi, jos

mainittu hakemus 22 §:n säännösten mukaisesti tulee julkiseksi. Samoin ennen

patenttihakemuksen tekemispäivää tässä maassa tehdyn hyödyllisyysmallihakemuksen sisältö

katsotaan tunnetuksi, jos mainittu hakemus hyödyllisyysmallioikeudesta annetun lain

(800/1991) 18 §:n mukaisesti tulee julkiseksi. Edellä 1 momentissa olevaa säännöstä, jonka

mukaan keksinnön tulee olennaisesti erota siitä, mikä on tullut tunnetuksi ennen

patenttihakemuksen tekemispäivää, ei sovelleta tällaisen patentti­ tai

hyödyllisyysmallihakemuksen sisällön suhteen. (18.11.2005/896)

Jäljempänä 3 luvussa tarkoitetulla hakemuksella on 2 momenttia sovellettaessa eräissä

tapauksissa sama oikeusvaikutus kuin tässä maassa tehdyllä patenttihakemuksella sen mukaan

kuin 29 ja 38 §:ssä säädetään.

Edellä 1 momentissa oleva säännös, jonka mukaan keksinnön tulee olla uusi, ei estä

myöntämästä patenttia tunnettuun, 1 §:n 3 momentissa tarkoitetussa menetelmässä

käytettävään aineeseen tai seokseen, jos aineen tai seoksen käyttö ei ole tunnettu jossakin

tällaisessa menetelmässä.

Edellä 1 momentissa oleva säännös, jonka mukaan keksinnön tulee olla uusi, ei myöskään

estä myöntämästä patenttia tunnettuun, tietyssä 1 §:n 3 momentissa tarkoitetussa

menetelmässä käytettävään aineeseen tai seokseen, jos aineen tai seoksen käyttö ei ole

tunnettu tässä tietyssä menetelmässä. (18.11.2005/896)

Patentti voidaan myöntää, vaikka keksintö on kuuden kuukauden kuluessa ennen

patenttihakemuksen tekemistä tullut julkiseksi:

1) sellaisen ilmeisen väärinkäytöksen johdosta, joka on kohdistunut hakijaan tai siihen, jolta

tämä johtaa oikeutensa; tai

2) sen johdosta, että hakija tai se, jolta tämä johtaa oikeutensa, on pannut keksinnön näytteille

sellaisessa virallisessa tai virallisesti tunnustetussa kansainvälisessä näyttelyssä, jota

tarkoitetaan Pariisissa 22 päivänä marraskuuta 1928 tehdyssä kansainvälisiä näyttelyjä

koskevassa sopimuksessa (SopS 36/37).

3 § (6.6.1980/407)

Patentilla saavutettu yksinoikeus sisältää jäljempänä säädetyin poikkeuksin sen, ettei muu

kuin patentinhaltija ilman tämän lupaa saa käyttää hyväksi keksintöä:

1) valmistamalla, tarjoamalla, saattamalla vaihdantaan tai käyttämällä patentoitua tuotetta tahi

tuomalla maahan tai pitämällä hallussaan tällaista tuotetta edellä sanottua tarkoitusta varten;

2) käyttämällä patentoitua menetelmää tahi, jos hän tietää tai jos olosuhteiden perusteella on

ilmeistä, ettei menetelmää saa käyttää ilman patentinhaltijan lupaa, tarjoamalla tällaista

menetelmää käytettäväksi tässä maassa; eikä

3) tarjoamalla, saattamalla vaihdantaan tai käyttämällä patentilla suojatulla menetelmällä

valmistettua tuotetta tahi tuomalla maahan tai pitämällä hallussaan tällaista tuotetta edellä

sanottua tarkoitusta varten.

Yksinoikeus sisältää myös sen, ettei muu kuin patentinhaltija ilman tämän lupaa saa käyttää

hyväksi keksintöä tarjoamalla tai toimittamalla jollekin, jolla ei ole oikeutta keksinnön

hyväksikäyttöön, sellaista välinettä keksinnön käyttämiseksi tässä maassa, joka liittyy

johonkin olennaiseen keksinnössä, jos se, joka tarjoaa tai toimittaa välineen, tietää tai

olosuhteiden perusteella on ilmeistä, että väline soveltuu ja on tarkoitettu keksinnön

käyttämiseen. Jos väline on yleisesti kaupan oleva tavara, sovelletaan mitä edellä on säädetty

vain, jos se, joka tarjoaa tai toimittaa välineen, pyrkii vaikuttamaan vastaanottajaan, jotta tämä

ryhtyisi 1 momentissa tarkoitettuun tekoon. Sovellettaessa tämän momentin säännöksiä ei

keksinnön hyväksikäyttöön oikeutettuna pidetä sitä, joka käyttää keksintöä hyväksi 3

momentin 1, 3 tai 4 kohdassa tarkoitetulla tavalla.

Yksinoikeus ei käsitä:

1) hyväksikäyttöä, joka ei tapahdu ammattimaisesti;

2) sellaisen patentilla suojatun tuotteen hyväksikäyttöä, joka Euroopan talousalueella on

saatettu vaihdantaan patentinhaltijan toimesta tai tämän suostumuksella;

3) keksinnön käyttöä kokeissa, jotka koskevat itse keksintöä;

4) lääkevalmisteen myyntilupahakemusta varten tarvittavia tutkimuksia, kokeita tai käytännön

vaatimuksista aiheutuvia toimia, jotka koskevat kyseiseen lääkevalmisteeseen kohdistuvaa

keksintöä; eikä

5) lääkeaineen valmistusta apteekissa lääkärin määräyksen mukaisesti yksittäistapauksissa tai

toimenpiteitä täten valmistetuilla lääkeaineilla.

(21.4.2006/295)

3 a § (30.6.2000/650)

Patentin antama suoja biologiselle materiaalille, jolla on keksinnön seurauksena tiettyjä

piirteitä, käsittää kaiken sellaisen monistamalla tai lisäämällä tästä biologisesta materiaalista

saadun samassa tai erikoistuneessa muodossa olevan biologisen materiaalin, jolla on nämä

samat piirteet.

Patentin antama suoja menetelmälle, jonka avulla tuotetaan biologista materiaalia, jolla on

keksinnön seurauksena tiettyjä piirteitä, käsittää tällä menetelmällä välittömästi saadun

biologisen materiaalin ja kaiken muun sellaisen biologisen materiaalin, joka on saatu

menetelmällä välittömästi saadusta biologisesta materiaalista monistamalla tai lisäämällä

samassa tai erikoistuneessa muodossa ja jolla on nämä samat piirteet.

Patentin antama suoja geneettistä tietoa sisältävälle tai siitä koostuvalle tuotteelle käsittää

kaiken materiaalin, johon tuote on yhdistetty ja johon geneettinen tieto sisältyy ja jossa se

toimii, jollei 1 a §:n 1 momentista muuta johdu.

Edellä tarkoitettu suoja ei käsitä biologista materiaalia, joka on saatu monistamalla tai

lisäämällä biologista materiaalia, jonka patentin haltija on saattanut Euroopan talousalueella

markkinoille tai joka on saatettu markkinoille hänen suostumuksellaan, jos monistaminen tai

lisääminen väistämättä aiheutuu käytöstä, jota varten biologinen materiaali on saatettu

markkinoille, edellyttäen, että saatua materiaalia ei myöhemmin käytetä muuhun

monistamiseen tai lisäämiseen.

3 b § (30.6.2000/650)

Poiketen siitä, mitä 3 a §:n 1–3 momentissa säädetään, patentinhaltijan suorittama tai hänen

suostumuksellaan tapahtuva kasvien lisäysaineiston myynti tai muu pitäminen kaupan

maanviljelijälle maatalouskäyttöön merkitsee sitä, että viljelijä saa käyttää sadosta saamaansa

tuotetta monistamiseen tai lisäämiseen omalla tilallaan, jolloin tämän poikkeuksen laajuus ja

sitä koskevat yksityiskohtaiset säännöt ovat samat kuin mitä yhteisön

kasvinjalostajanoikeuksista annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 2100/94 14 artiklassa

määrätään.

Poiketen siitä, mitä 3 a §:n 1–3 momentissa säädetään, patentinhaltijan suorittama tai hänen

suostumuksellaan tapahtuva jalostuskarjan tai muu eläinten lisäysaineiston myynti tai muu

pitäminen kaupan maanviljelijälle merkitsee sitä, että maanviljelijä saa käyttää suojattua

karjaa maatalouden tarkoituksiin. Tähän lupaan sisältyy eläimen tai eläinten lisäysaineiston

saattaminen maatalouskäyttöön, mutta ei kaupallisen lisäämistoiminnan puitteissa tai sen

tarkoituksiin tapahtuva myynti.

Tarkempia säännöksiä 2 momentissa tarkoitettujen poikkeusten sisällöstä ja

täytäntöönpanosta voidaan tarvittaessa antaa valtioneuvoston asetuksella.

4 §

Joka patenttihakemuksen tekemishetkellä tässä maassa käytti ammattimaisesti hyväksi

hakemuksessa tarkoitettua keksintöä, saa patentin estämättä jatkaa hyväksikäyttöä

pysyttämällä entisellään sen yleisen luonteen, jollei hyväksikäyttö sisältänyt ilmeistä

väärinkäyttöä patentinhakijaa tai sitä kohtaan, jolta tämä johtaa oikeutensa. Samanlainen

hyväksikäyttöoikeus on vastaavilla edellytyksillä myös sillä, joka on ryhtynyt olennaisiin

toimenpiteisiin käyttääkseen keksintöä ammattimaisesti hyväksi tässä maassa.

Ensimmäisessä momentissa tarkoitettu oikeus voi siirtyä toiselle ainoastaan liikkeen mukana,

jossa se on syntynyt tai jossa hyväksikäyttö oli tarkoitettu tapahtuvaksi.

5 §

Patentin estämättä keksintöä voidaan käyttää hyväksi ulkomaisessa aluksessa, ilma­aluksessa

tai muussa kulkuneuvossa niiden tarpeisiin, kun sellainen kulkuneuvo tilapäisesti,

säännöllisessä liikenteessä tai muutoin tulee Suomeen.

Asetuksella voidaan säätää, että ilma­aluksen varaosia ja tarvikkeita voidaan patentin

estämättä tuoda maahan ja käyttää täällä ulkomaisen ilma­aluksen korjaamiseen, mikäli

ulkomaisen aluksen kotimaassa myönnetään vastaavat edut suomalaiselle ilma­alukselle.

6 § (6.6.1980/407)

Patenttihakemus, jonka tarkoittama keksintö on patenttihakemuksen tekemispäivää edeltävän

kahdentoista kuukauden aikana esitetty Suomessa myönnettävää patenttia tai

hyödyllisyysmallioikeutta koskevassa hakemuksessa taikka teollisoikeuden suojelemista

koskevaan Pariisin yleissopimukseen (SopS 36/1970 ja SopS 43/1975) taikka Maailman

kauppajärjestön perustamissopimukseen (SopS 5/1995) liittyneessä toisessa valtiossa tai

toisella alueella tehdyssä patenttia, keksijäntodistusta tai hyödyllisyysmallisuojaa koskevassa

hakemuksessa, on katsottava 2 §:n 1, 2, 4 ja 5 momenttia sekä 4 §:ää sovellettaessa tehdyksi

samanaikaisesti aikaisemman hakemuksen kanssa, jos hakija sitä pyytää. Tällainen etuoikeus

voidaan saada myös sellaisesta aikaisemmasta suojahakemuksesta, joka ei tarkoita edellä

mainittuihin sopimuksiin liittynyttä valtiota tai aluetta, jos siellä, missä aikaisempi hakemus

on tehty, myönnetään suomalaisesta hakemuksesta vastaava etuoikeus ja jos siellä voimassa

oleva lainsäädäntö on pääosin yhdenmukainen edellä mainittujen sopimusten kanssa.

(18.11.2005/896)

Asetuksella säädetään tai asetuksen nojalla annettavalla patenttiviranomaisen päätöksellä

määrätään, miten etuoikeutta koskeva pyyntö on esitettävä ja mitkä asiakirjat on annettava

pyynnön tueksi. Ellei edellä tarkoitettuja säännöksiä tai määräyksiä noudateta, ei etuoikeutta

voida saada.

2 LUKU

Patenttihakemuksen käsittely ja väitemenettely (21.3.1997/243)

7 § (6.6.1980/407)

Patenttiviranomaisella tarkoitetaan tässä laissa Suomen patenttiviranomaista, jollei toisin ole

säädetty. Suomen patenttiviranomaisena on patentti­ ja rekisterihallitus sen mukaan kuin siitä

erikseen säädetään.

8 § (6.6.1980/407)

Patenttihakemus tehdään kirjallisesti patenttiviranomaiselle taikka 3 luvussa tarkoitetussa

tapauksessa toisen maan patenttiviranomaiselle tai kansainväliselle järjestölle.

Hakemuksen tulee sisältää keksinnön selitys, tarvittaessa piirustuksineen, sekä täsmällisesti

ilmaistuna se, mitä patentilla halutaan suojata (patenttivaatimus). Se, että keksintö tarkoittaa

kemiallista yhdistettä, ei edellytä tietyn käytön ilmoittamista patenttivaatimuksessa.

Selityksen tulee olla niin selvä, että ammattimies voi sen perusteella käyttää keksintöä.

Keksintö, joka koskee biologista materiaalia tai jota toteutettaessa käytetään biologista

materiaalia, katsotaan 8 a §:ssä mainituissa tapauksissa riittävän selvästi esitetyksi vain, jos

lisäksi on täytetty tuossa pykälässä mainitut ehdot. (30.6.2000/650)

Hakemuksessa tulee lisäksi olla selityksen ja patenttivaatimusten tiivistelmä. Tiivistelmä on

tarkoitettu vain tekniikan tietolähteeksi eikä sille ole annettava muuta merkitystä.

Hakemuksessa on ilmoitettava keksijän nimi. Jos patenttia hakee muu kuin keksijä, hakijan on

selvitettävä oikeutensa keksintöön.

Keksinnön selitys, tiivistelmä ja patenttivaatimukset on laadittava suomeksi tai ruotsiksi

voimassa olevan kielilainsäädännön säännösten mukaan. Milloin patenttivaatimukset ja

tiivistelmä on laadittu vain toisella kotimaisella kielellä, patenttiviranomaisen on

huolehdittava patenttivaatimusten ja tiivistelmän kääntämisestä toiselle näistä kielistä ennen

kuin hakemus 22 §:n 2 momentin mukaan tulee julkiseksi. Hakijan on suoritettava vahvistettu

käännösmaksu. Jos hakija on ulkomaalainen, keksinnön selitys on laadittava suomeksi sekä

patenttivaatimukset ja tiivistelmä suomeksi ja ruotsiksi. Jokaisella on kuitenkin oikeus laatia

keksinnön selitys, tiivistelmä ja patenttivaatimukset sekä suomeksi että ruotsiksi.

Hakijan on suoritettava vahvistettu hakemusmaksu. Hakemuksesta on myös suoritettava

vahvistettu vuosimaksu jokaiselta ennen hakemuksen lopullista ratkaisemista alkaneelta

maksuvuodelta. (10.5.1985/387)

Maksuvuosi lasketaan ensimmäisen kerran siitä päivästä, jolloin hakemus on tehty tai

katsottava tehdyksi, ja tämän jälkeen vastaavasta kalenteripäivästä. (10.5.1985/387)

8 a § (30.6.2000/650)

Jos keksintö koskee biologista materiaalia tai keksintöä toteutettaessa on käytettävä biologista

materiaalia, jota ei ole yleisesti saatavissa ja jota ei voida esittää hakemusasiakirjoissa siten,

että ammattimies niiden perusteella voi käyttää keksintöä, näyte biologisesta materiaalista on

talletettava viimeistään hakemuksen tekemispäivänä. Biologisen materiaalin on tämän jälkeen

oltava jatkuvasti talletettuna siten, että se, joka tämän lain mukaan on oikeutettu saamaan

näytteen talletuksesta, voi saada sen Suomessa. Valtioneuvoston asetuksella säädetään, mihin

talletukset voidaan tehdä.

Jos talletettu biologinen materiaali menettää elinvoimaisuutensa tai siitä ei muusta syystä

voida saada näytettä, voidaan se korvata saman biologisen materiaalin uudella talletuksella

siten kuin valtioneuvoston asetuksella säädetään. Jos näin on menetelty, katsotaan uusi

talletus tehdyksi aikaisemman talletuksen tekemispäivänä.

8 b § (18.11.2005/896)

Patenttiviranomainen antaa tekemispäivän patenttihakemukselle, jos:

1) hakemuksesta ilmenee, että se on patenttihakemus;

2) hakemuksessa on tiedot hakijasta tai viranomainen voi tavoittaa hänet; ja

3) hakemuksen yhteydessä annetut asiakirjat sisältävät sellaista, mikä on katsottava

selitykseksi tai piirustukseksi, tai hakemuksessa on viittaus aikaisemmin tehtyyn patentti­ tai

hyödyllisyysmallihakemukseen ja hakija on antanut tiedot patentti­ tai

hyödyllisyysmallihakemuksen tekemispäivästä, hakemusnumerosta sekä

patenttiviranomaisesta, jolle hakemus on tehty.

Jos hakija ei ole noudattanut 1 momentin säännöksiä tekemispäivän saamiseksi, annetaan

hakijalle kehotus korjata puutteet patenttiviranomaisen antamassa määräajassa. Jos hakija ei

ole korjannut puutteita määräajassa tai hakijaa ei ole voitu tavoittaa kahden kuukauden

kuluessa hakemuksen saapumispäivästä, ei hakemusta katsota tehdyksi.

Jos hakija on korjannut 2 momentissa annetussa määräajassa kaikki hakemuksessa olleet

puutteet tekemispäivän saamiseksi, tulee tekemispäiväksi se päivä, jolloin kaikki puutteet on

korjattu.

8 c § (18.11.2005/896)

Jos hakemus, joka on tehty 8 b §:n mukaisesti, on puutteellinen ja patenttiviranomainen

havaitsee, että hakemuksen selityksestä tai piirustuksista puuttuu osa tai osia, joihin

selityksessä tai patenttivaatimuksissa viitataan, annetaan hakijalle kehotus täydentää

hakemustaan patenttiviranomaisen antamassa määräajassa. Jos puuttuvat osat toimitetaan

annetussa määräajassa, tulee tekemispäiväksi se päivä, jolloin kaikki puutteet on korjattu,

jollei 2 ja 3 momentista muuta johdu.

Jos 1 momentin mukaiset jälkeenpäin toimitetut osat peruutetaan yhden kuukauden kuluessa

siitä, kun ne on toimitettu, tulee tekemispäiväksi alkuperäinen tekemispäivä.

Jos puuttuvat osat toimitetaan 1 momentin mukaisesti ja aikaisemmasta hakemuksesta

pyydetään etuoikeutta ja siitä ilmenevät puuttuvat osat kokonaisuudessaan, tulee

tekemispäiväksi alkuperäinen tekemispäivä, jos hakija sitä pyytää ja toimittaa jäljennöksen

etuoikeuden perustana olevasta hakemuksesta 1 momentin mukaisessa määräajassa.

9 § (6.6.1980/407)

Jos hakija sitä pyytää ja suorittaa vahvistetun maksun, patenttiviranomaisen on annettava

hakemusta koskeva uutuustutkimus asetuksella säädettävillä ehdoilla Washingtonissa 19

päivänä kesäkuuta 1970 solmitun patenttiyhteistyösopimuksen 15 artiklan 5 kappaleen

mukaisen kansainvälisen uutuustutkimusviranomaisen suoritettavaksi.

10 §

Samassa hakemuksessa ei saa hakea patenttia kahteen tai useampaan toisistaan

riippumattomaan keksintöön.

11 §

Jos patenttia haetaan keksintöön, joka käy selville hakijan tekemästä aikaisemmasta

patenttihakemuksesta, jota ei ole lopullisesti ratkaistu, on myöhempi hakemus vaadittaessa, ja

niillä ehdoilla kuin asetuksella säädetään, katsottava tehdyksi sinä ajankohtana, jolloin ne

asiakirjat, joista keksintö käy selville, saapuivat patenttiviranomaiselle.

12 §

Patentinhakijalla, jolla ei ole kotipaikkaa Suomessa, tulee olla Euroopan talousalueella asuva

asiamies, joka on oikeutettu edustamaan häntä hakemusta koskevissa asioissa.

(30.6.2000/650)

Jos patenttihakemusta koskevaa päätöstä ei ole saatu annettua tiedoksi hakijalle tämän

ilmoittamaan osoitteeseen, tiedoksianto voi tapahtua kuuluttamalla asiasta patentti­ ja

rekisterihallituksen julkaisemassa patenttilehdessä. Tiedoksiantamisen katsotaan tapahtuneen,

kun edellä mainitut toimenpiteet on suoritettu. (21.3.1997/243)

13 § (21.3.1997/243)

Patenttihakemusta ei saa muuttaa siten, että patenttia haetaan johonkin, mikä ei ole käynyt

selville hakemuksesta, kun hakemus on tehty.

14 § (21.3.1997/243)

14 § on kumottu L:lla 21.3.1997/243.

15 §

Jollei hakija ole noudattanut hakemusta koskevia säännöksiä tai jos patenttiviranomainen

muutoin katsoo olevan esteen hakemuksen hyväksymiselle, hakijaa on välipäätöksessä

kehotettava antamaan lausumansa tai korjaamaan puutteellisuus määrätyn ajan kuluessa.

Tiivistelmään patenttiviranomainen voi kuitenkin hakijaa kuulematta tehdä ne muutokset,

joita se pitää välttämättöminä. (6.6.1980/407)

Jollei hakija välipäätöksessä määrätyn ajan kuluessa anna lausumaansa tai ryhdy

toimenpiteisiin puutteellisuuden korjaamiseksi, josta on huomautettu, hakemus on jätettävä

sillensä. Välipäätöksessä on ilmoitettava tästä seuraamuksesta.

Sillensä jätetty hakemus otetaan uudelleen käsiteltäväksi, jos hakija neljän kuukauden

kuluessa välipäätöksessä määrätyn ajan päättymisestä antaa lausumansa tai ryhtyy

toimenpiteisiin puutteellisuuden korjaamiseksi ja samassa ajassa suorittaa vahvistetun maksun

hakemuksen ottamisesta uudelleen käsiteltäväksi.

Jollei hakija suorita vuosimaksua 8, 41 ja 42 §:n mukaisesti, hakemus jätetään sillensä ilman

välipäätöstä. Siten sillensä jätettyä hakemusta ei voida ottaa uudelleen käsiteltäväksi.

(10.5.1985/387)

16 §

Jos vielä lausuman antamisen jälkeen katsotaan olevan este hakemuksen hyväksymiselle ja

hakijalla on ollut tilaisuus antaa lausumansa esteestä, hakemus on hylättävä, mikäli ei ole

aihetta antaa hakijalle uutta välipäätöstä.

17 §

Jos joku väittää patenttiviranomaiselle, että hänellä on parempi oikeus keksintöön kuin

hakijalla, ja mikäli asiaa pidetään epäselvänä, patenttiviranomainen voi välipäätöksessä

kehottaa häntä nostamaan kanteen tuomioistuimessa määrätyn ajan kuluessa uhalla, että väite

jätetään huomioon ottamatta patenttihakemusta edelleen käsiteltäessä.

Milloin riita paremmasta oikeudesta keksintöön on vireillä tuomioistuimessa,

patenttihakemuksen käsittely voidaan keskeyttää siihen asti, kunnes juttu on lopullisesti

ratkaistu.

18 §

Jos joku näyttää patenttiviranomaiselle, että hänellä on parempi oikeus keksintöön kuin

hakijalla, patenttiviranomaisen tulee hänen vaatimuksestaan siirtää hakemus hänelle. Sen,

joka saa patenttihakemuksen siirretyksi itselleen, on suoritettava uusi hakemusmaksu.

Milloin siirtoa on vaadittu, hakemusta ei saa jättää sillensä, hylätä tai hyväksyä eikä peruuttaa

ennen kuin vaatimus on lopullisesti tutkittu.

19 § (21.3.1997/243)

Jos hakemus on säännösten mukainen eikä katsota olevan estettä hakemuksen

hyväksymiselle, patenttiviranomaisen on ilmoitettava hakijalle, että hakemus voidaan

hyväksyä.

Kun 1 momentissa tarkoitettu ilmoitus on annettu patentinhakijalle, ei 11 §:ssä tarkoitettua

vaatimusta saa tehdä eikä patenttivaatimuksia saa muuttaa siten, että patenttisuoja laajenee.

Hakijan on suoritettava vahvistettu painatusmaksu kahden kuukauden kuluessa siitä, kun

hänelle on annettu 1 momentin mukainen ilmoitus. Hakemus on jätettävä sillensä, jos maksua

ei suoriteta. Sillensä jätetty hakemus otetaan uudelleen käsiteltäväksi, jos hakija neljän

kuukauden kuluessa mainitun ajan päättymisestä suorittaa painatusmaksun sekä vahvistetun

maksun hakemuksen ottamisesta uudelleen käsiteltäväksi.

Milloin keksijä hakee patenttia ja pyytää vapautusta painatusmaksusta kahden kuukauden

kuluessa siitä, kun hänelle on annettu 1 momentin mukainen ilmoitus, patenttiviranomainen

voi myöntää hänelle sanotun vapautuksen, jos maksun suorittamisen katsotaan tuottavan

hänelle huomattavia vaikeuksia. Jos pyyntö hylätään, on kahden kuukauden kuluessa

hylkäämisestä suoritettu maksu katsottava suoritetuksi oikeassa ajassa.

20 § (21.3.1997/243)

Kun hakija on tehnyt sen, mitä häneltä 19 §:n mukaan vaaditaan, tulee patenttiviranomaisen,

jollei estettä edelleenkään ole, hyväksyä hakemus. Hakemuksen hyväksymisestä on

kuulutettava.

Patentti on myönnetty sinä päivänä, kun hakemuksen hyväksymisestä on kuulutettu.

Myönnetty patentti on merkittävä patenttiviranomaisen pitämään patenttirekisteriin.

Patentinhaltijalle on annettava patenttikirja.

21 § (21.3.1997/243)

Patenttiviranomaisen on pidettävä patentin myöntämispäivästä lukien yleisön saatavana

patenttijulkaisua, joka sisältää keksinnön selityksen, patenttivaatimukset ja tiivistelmän sekä

ilmoituksen patentinhaltijasta ja keksijästä.

22 §

Patenttia koskevat asiakirjat ovat julkisia patentin myöntämispäivästä lukien. (21.3.1997/243)

Asiakirjat ovat myös julkisia, kun 18 kuukautta on kulunut patenttihakemuksen

tekemispäivästä tai, jos etuoikeutta pyydetään, siitä päivästä, josta etuoikeutta on pyydetty,

vaikka patenttia ei vielä ole myönnetty. Jos hakemus on jätetty sillensä tai hylätty, asiakirjat

tulevat kuitenkin julkisiksi vain siinä tapauksessa, että hakija pyytää hakemuksen ottamista

uudelleen käsiteltäväksi tai hakee muutosta taikka tekee 71 a tai 71 b §:n mukaisen esityksen.

(21.3.1997/243)

Hakijan pyynnöstä asiakirjat tulevat julkisiksi aikaisemminkin kuin 1 ja 2 momentissa on

säädetty.

Kun asiakirjat 2 ja 3 momentin mukaan tulevat julkisiksi, on siitä kuulutettava.

Jos asiakirja sisältää liikesalaisuuden ja jollei tämä koske keksintöä, johon patenttia haetaan

tai jolle patentti on myönnetty, patenttiviranomainen voi vaadittaessa erityisestä syystä

määrätä, ettei asiakirja ole julkinen. Jos sellainen vaatimus on tehty, asiakirja ei ole julkinen

ennen kuin vaatimus on hylätty lainvoiman saaneella päätöksellä. (21.3.1997/243)

Jos biologinen materiaali on talletettu 8 a §:n mukaisesti, on jokaisella oikeus saada näyte

biologisesta materiaalista, kun asiakirjat ovat tulleet 1, 2 tai 3 momentin mukaisesti julkisiksi.

Sen estämättä, mitä edellä säädetään, ei näytettä kuitenkaan luovuteta sille, joka voimassa

olevien säännösten mukaan ei voi saada haltuunsa talletettua biologista materiaalia. Näytettä

ei myöskään luovuteta sellaiselle, jonka hallussa se vahinkoa tuottavien ominaisuuksiensa

vuoksi saattaa aiheuttaa huomattavaa vaaraa. (30.6.2000/650)

Ennen kuin patentti on myönnetty tai 20 vuoden ajan patenttihakemuksen tekemispäivästä, jos

patenttihakemus on ratkaistu lopullisesti sen johtamatta patenttiin, näyte talletuksesta saadaan

6 momentin ensimmäisen virkkeen säännöksestä huolimatta luovuttaa ainoastaan erityiselle

asiantuntijalle, jos hakija tätä pyytää. Asetuksella säädetään, milloin tällainen pyyntö voidaan

tehdä ja ketä näytteen pyytäjä voi käyttää asiantuntijana. (21.3.1997/243)

Sen, joka haluaa saada näytteen, tulee pyytää sitä kirjallisesti patenttiviranomaiselta ja

sitoutua noudattamaan asetuksella annettuja näytteen väärinkäytön estämistä koskevia

säännöksiä. Jos näyte saadaan luovuttaa ainoastaan erityiselle asiantuntijalle, tulee tämän

antaa edellä tarkoitettu sitoumus. (10.5.1985/387)

23 § (21.3.1997/243)

Jos julkiseksi tullut hakemus jätetään sillensä tai hylätään, on päätöksestä kuulutettava sen

saatua lainvoiman.

24 § (21.3.1997/243)

Kuka tahansa voi tehdä väitteen myönnettyä patenttia vastaan. Väite on tehtävä

patenttiviranomaiselle yhdeksän kuukauden kuluessa patentin myöntämispäivästä. Väite on

tehtävä kirjallisesti ja se on perusteltava.

Kun patenttia vastaan on tehty väite, se on saatettava patentinhaltijan tietoon ja

patentinhaltijalle on varattava tilaisuus antaa siitä lausumansa. Patentinhaltijalla, jolla ei ole

kotipaikkaa Suomessa, tulee väitekäsittelyn aikana olla patenttilain 12 §:ssä tarkoitettu

asiamies.

Patenttiviranomainen voi, jos siihen on erityisiä syitä, ottaa väitteen huomioon, vaikka

patentti on rauennut tai raukeaa 51 §:n mukaisesti tai vaikka väite peruutetaan. Jos

väitteentekijä peruuttaa väitteensä, ei hän voi hakea muutosta patenttiviranomaisen tekemään

päätökseen. Patenttiviranomaisen tulee ottaa väiteaikana tehty väite huomioon, vaikka

patenttia on ennen väitteen tekemistä rajoitettu lainvoimaisella päätöksellä. (18.11.2005/896)

25 § (30.6.2000/650)

Patenttiviranomaisen tulee väitteen johdosta kumota patentti, milloin:

1) patentti on myönnetty, vaikkei 1, 1 a, 1 b ja 2 §:ssä säädettyjä ehtoja ole täytetty;

2) patentti tarkoittaa keksintöä, jota ei ole esitetty niin selvästi, että ammattimies voi sen

perusteella käyttää keksintöä;

3) patentti käsittää sellaista, mikä ei ole ilmennyt hakemuksesta sitä tehtäessä; tai

4) patenttisuojaa on laajennettu sen jälkeen, kun 19 §:n 1 momentissa tarkoitettu ilmoitus on

annettu.

Patenttiviranomaisen tulee hylätä väite, jos patentin voimassa pysyttämiselle ei ole mitään 1

momentissa tarkoitettua estettä.

Jos patentinhaltija on väitekäsittelyn aikana muuttanut patenttia siten, ettei patentin

pysyttämiselle voimassa muutetussa muodossa ole mitään 1 momentissa tarkoitettua estettä,

tulee patenttiviranomaisen pysyttää patentti voimassa muutetussa muodossa.

Jos patentti pysytetään voimassa muutetussa muodossa, on patenttiviranomaisen pidettävä

muutettu patenttijulkaisu yleisön saatavana.

Patenttiviranomaisen on kuulutettava väitteen johdosta tehdystä päätöksestä tämän saatua

lainvoiman.

26 § (21.3.1997/243)

Patenttiviranomaisen patenttihakemusta koskevaan lopulliseen päätökseen hakija voi hakea

muutosta, jos päätös on hänelle vastainen. Patentinhaltija tai väitteentekijä voi hakea muutosta

patenttiviranomaisen väitteen johdosta antamaan lopulliseen päätökseen, jos päätös on hänelle

vastainen. Jos väitteentekijä peruuttaa valituksensa, voidaan asia kuitenkin tutkia, jos siihen

on erityisiä syitä.

Päätökseen, jolla 15 §:n 3 momentissa tai 19 §:n 3 momentissa tarkoitettu pyyntö hakemuksen

ottamisesta uudelleen käsiteltäväksi on hylätty tai 18 §:ssä tarkoitettu vaatimus hakemuksen

siirtämisestä hyväksytty, hakija voi hakea muutosta. Päätökseen, jolla vaatimus hakemuksen

siirtämisestä on hylätty, vaatimuksen tekijä voi hakea muutosta.

Päätökseen, jolla vaatimus 22 §:n 5 momentissa tarkoitetun määräyksen antamisesta on

hylätty, voi vaatimuksen tekijä hakea muutosta.

27 § (21.3.1997/243)

Muutosta 26 §:ssä tarkoitetuissa tapauksissa haetaan valittamalla Patentti­ ja

rekisterihallituksen valituslautakunnalta. Valitusmenettelystä ja asian käsittelystä

valituslautakunnassa säädetään erikseen. (18.11.2005/896)

2 momentti on kumottu L:lla 18.11.2005/896.

Mitä 22 §:n 5 momentissa säädetään patenttia koskevan asiakirjan julkisuudesta, koskee

soveltuvin osin myös asiakirjoja, jotka annetaan valituslautakunnalle ja korkeimpaan hallinto­

oikeuteen.

3 LUKU (6.6.1980/407)

Kansainvälinen patenttihakemus

28 § (6.6.1980/407)

Kansainvälisellä patenttihakemuksella tarkoitetaan patenttiyhteistyösopimuksen mukaisesti

tehtyä hakemusta.

Kansainvälinen patenttihakemus tehdään patenttiviranomaiselle tai kansainväliselle

järjestölle, joka patenttiyhteistyösopimuksen ja sen sovellutussääntöjen mukaan on oikeutettu

vastaanottamaan tällaisen hakemuksen (vastaanottava viranomainen). Vastaanottavana

viranomaisena toimii Suomessa patentti­ ja rekisterihallitus siten kuin asetuksella säädetään.

Täällä tehdystä kansainvälisestä patenttihakemuksesta hakijan on suoritettava vahvistettu

maksu.

Mitä 29–38 §:ssä säädetään, koskee Suomen käsittävää kansainvälistä hakemusta.

29 § (18.11.2005/896)

Kansainvälisellä patenttihakemuksella, jolle vastaanottava viranomainen on vahvistanut

kansainvälisen tekemispäivän, on tässä maassa sama vaikutus kuin sanottuna päivänä tehdyllä

suomalaisella patenttihakemuksella. Mitä 2 §:n 2 momentin toisessa virkkeessä säädetään,

koskee kansainvälistä hakemusta vain, jos hakemusta on jatkettu 31 §:n mukaisesti.

30 § (6.6.1980/407)

Kansainvälinen patenttihakemus katsotaan Suomen osalta peruutetuksi

patenttiyhteistyösopimuksen 24 artiklan 1 kappaleen i ja ii alakohdassa tarkoitetuissa

tapauksissa.

31 § (19.11.2004/990)

Jos hakija haluaa jatkaa kansainvälistä hakemusta Suomen osalta, hänen on 31 kuukauden

kuluessa kansainvälisestä tekemispäivästä tai, jos etuoikeutta pyydetään, siitä päivästä, josta

etuoikeutta on pyydetty, annettava patenttiviranomaiselle kansainvälisen hakemuksen

suomen­ tai ruotsinkielinen käännös siinä laajuudessa kuin valtioneuvoston asetuksella

säädetään tai, jos hakemus on laadittu suomen­ tai ruotsinkielisenä, jäljennös hakemuksesta.

Hakijan on saman ajan kuluessa suoritettava vahvistettu maksu patenttiviranomaiselle.

Jos hakija on suorittanut vahvistetun maksun 1 momentin mukaisesti, hän voi antaa

vaadittavan käännöksen tai jäljennöksen kahden kuukauden lisäajan kuluessa edellyttäen, että

vahvistettu lisämaksu suoritetaan jälkimmäisen määräajan kuluessa.

Jollei hakija noudata tämän pykälän säännöksiä, on hakemus katsottava peruutetuksi Suomen

osalta.

32 § (19.11.2004/990)

32 § on kumottu L:lla 19.11.2004/990.

33 § (6.6.1980/407)

Jos kansainvälistä hakemusta on jatkettu 31 §:n mukaisesti, sovelletaan hakemukseen ja sen

käsittelyyn 2 luvun säännöksiä, jollei tässä pykälässä tai 34–37 §:ssä toisin säädetä. Hakemus

voidaan vain hakijan esityksestä ottaa käsiteltäväksi ennen 31 §:n 1 momentissa säädetyn

määräajan päättymistä. (19.11.2004/990)

Lain 12 §:n mukainen velvollisuus, jonka mukaan hakijalla tulee olla Euroopan talousalueella

asuva asiamies, alkaa vasta kun hakemus voidaan ottaa käsiteltäväksi. (30.6.2000/650)

Lain 22 §:n 2 ja 3 momentin säännöksiä sovelletaan jo ennen kuin hakija on jatkanut

hakemusta, milloin hakija on täyttänyt 31 §:n mukaisen velvollisuutensa antaa hakemuksen

käännös tai, jos hakemus on laadittu suomen­ tai ruotsinkielisenä, milloin hakija on antanut

hakemuksen jäljennöksen patenttiviranomaiselle. (10.5.1985/387)

Sovellettaessa 48, 56 ja 60 §:ää kansainvälisen hakemuksen katsotaan tulleen julkiseksi, kun

hakija on täyttänyt 3 momentin mukaiset velvollisuutensa. (10.5.1985/387)

Jos patenttihakemus täyttää patenttiyhteistyösopimuksen sekä sen sovellutussääntöjen

hakemuksen muotoa ja sisältöä koskevat määräykset, se on näiltä osin hyväksyttävä.

34 § (21.3.1997/243)

Kansainvälisen patenttihakemuksen hyväksymisestä ei saa antaa 19 §:n 1 momentissa

tarkoitettua ilmoitusta eikä tällaista patenttihakemusta saa hylätä ennen asetuksella

säädettävän määräajan päättymistä, ellei hakija suostu siihen, että hakemus ratkaistaan sitä

ennen.

35 § (18.11.2005/896)

Patenttiviranomainen ei saa ilman hakijan suostumusta julkaista kansainvälistä

patenttihakemusta painettuna tai vastaavalla tavalla eikä myöntää tällaisen

patenttihakemuksen kohteena olevaan keksintöön patenttia ennen kuin Maailman henkisen

omaisuuden järjestön kansainvälinen toimisto on julkaissut hakemuksen tai 20 kuukautta on

kulunut kansainvälisestä tekemispäivästä tai, jos etuoikeutta on pyydetty, siitä päivästä, josta

etuoikeutta pyydetään.

36 § (6.6.1980/407)

Jos kansainvälisen patenttihakemuksen jokin osa ei ole ollut kansainvälisen

uutuustutkimuksen tai patentoitavuuden esitutkimuksen kohteena sen vuoksi, että

hakemuksen on katsottu käsittävän toisistaan riippumattomia keksintöjä, eikä hakija ole

määräaikana suorittanut patenttiyhteistyösopimuksen mukaista lisämaksua, on

patenttiviranomaisen tutkittava, onko ratkaisu ollut oikea. Jos ratkaisu katsotaan oikeaksi, on

se hakemuksen osa, jota ei ole tutkittu, katsottava peruutetuksi patenttiviranomaisessa, jollei

hakija suorita säädettyä maksua viranomaiselle kahden kuukauden kuluessa siitä, kun hakija

on saanut tiedon patenttiviranomaisen päätöksestä. Jos ratkaisu patenttiviranomaisen

käsityksen mukaan ei ole ollut oikea, sen on jatkettava hakemuksen käsittelyä

kokonaisuudessaan.

Hakija voi hakea muutosta 1 momentissa tarkoitettuun päätökseen, jossa patenttiviranomainen

on katsonut, että patenttihakemus käsittää toisistaan riippumattomia keksintöjä. Tällöin on

soveltuvin osin noudatettava, mitä 27 §:n 1 momentissa säädetään. (18.11.2005/896)

Jos valitusviranomainen pysyttää patenttiviranomaisen päätöksen, lasketaan määräaika 1

momentin toisessa virkkeessä tarkoitetun maksun suorittamiseen siitä, kun

valitusviranomaisen päätös on tullut lainvoimaiseksi.

37 § (6.6.1980/407)

Jos kansainvälisen patenttihakemuksen jokin osa ei ole ollut kansainvälisen patentoitavuuden

esitutkimuksen kohteena sen vuoksi, että hakija on rajoittanut patenttivaatimuksia tutkimusta

suorittavan viranomaisen kehotettua joko rajoittamaan vaatimuksia tai suorittamaan

lisämaksun, katsotaan se hakemuksen osa, jota ei ole tutkittu, peruutetuksi

patenttiviranomaisessa, jollei hakija suorita säädettyä maksua kahden kuukauden kuluessa

siitä, kun hakija on vastaanottanut patenttiviranomaisen hänelle tästä lähettämän ilmoituksen.

38 § (6.6.1980/407)

Jos vastaanottava viranomainen on kieltäytynyt antamasta kansainväliselle

patenttihakemukselle kansainvälistä tekemispäivää taikka julistanut, että hakemus on

katsottava peruutetuksi tai että vaatimus, jonka mukaan hakemus käsittää Suomen, on

katsottava peruutetuksi, on patenttiviranomaisen hakijan pyynnöstä tutkittava, onko tämä

päätös ollut oikea. Sama koskee kansainvälisen toimiston ratkaisua, jonka mukaan hakemus

on katsottava peruutetuksi. (18.11.2005/896)

Edellä 1 momentissa tarkoitettua tutkimusta koskeva pyyntö on esitettävä kansainväliselle

toimistolle asetuksella säädettävän määräajan kuluessa. Hakijan on samassa ajassa annettava

patenttiviranomaiselle hakemuksen käännös siinä laajuudessa kuin asetuksella säädetään sekä

suoritettava vahvistettu hakemusmaksu. (10.5.1985/387)

Jos patenttiviranomainen katsoo, että vastaanottavan viranomaisen tai kansainvälisen

toimiston päätös ei ole ollut oikea, on patenttiviranomaisen käsiteltävä hakemus 2 luvun

mukaisesti. Jos vastaanottava viranomainen ei ole vahvistanut kansainvälistä tekemispäivää,

hakemus on katsottava tehdyksi sinä päivänä, joka patenttiviranomaisen mielestä olisi pitänyt

vahvistaa kansainväliseksi tekemispäiväksi. Jos patenttihakemus täyttää

patenttiyhteistyösopimuksen sekä sen sovellutussääntöjen hakemuksen muotoa ja sisältöä

koskevat vaatimukset, se on näiltä osin hyväksyttävä. (18.11.2005/896)

Lain 2 §:n 2 momentin toisen virkkeen säännöksiä sovelletaan hakemukseen, joka on otettu

käsiteltäväksi 3 momentin perusteella, jos hakemus tulee 22 §:n mukaan julkiseksi.

4 LUKU

Patentin laajuus ja voimassaoloaika

39 §

Patenttivaatimukset määräävät patenttisuojan laajuuden. Patenttivaatimusten käsittämiseksi

voidaan selitystä käyttää apuna.

40 § (6.6.1980/407)

Myönnetty patentti voidaan pitää voimassa, kunnes 20 vuotta on kulunut patenttihakemuksen

tekemispäivästä.

Patentista on suoritettava vahvistettu vuosimaksu jokaiselta maksuvuodelta, joka alkaa

patentin myöntämisen jälkeen. Jos patentti on myönnetty ennen kuin patenttihakemuksesta

maksettavat vuosimaksut ovat alkaneet erääntyä 41 §:n mukaisesti, patentinhaltijan on

kuitenkin patentin vuosimaksun erääntyessä ensimmäisen kerran maksettavaksi suoritettava

vuosimaksut myös niiltä maksuvuosilta, jotka ovat alkaneet ennen patentin myöntämistä.

(10.5.1985/387)

5 LUKU

Vuosimaksujen suorittaminen (10.5.1985/387)

41 § (10.5.1985/387)

Vuosimaksu erääntyy maksettavaksi sen kalenterikuukauden viimeisenä päivänä, jonka

kuluessa maksuvuosi alkaa. Vuosimaksut kahdelta ensimmäiseltä vuodelta erääntyvät

kuitenkin vasta samanaikaisesti kuin kolmannen maksuvuoden maksu. Vuosimaksuja ei saa

suorittaa aikaisemmin kuin kuusi kuukautta ennen niiden erääntymispäivää.

Lain 11 §:n mukaisesta myöhemmästä hakemuksesta suoritettavat vuosimaksut

maksuvuodelta, joka on alkanut ennen myöhemmän hakemuksen saapumispäivää tai joka

alkaa kahden kuukauden kuluessa saapumispäivästä, erääntyvät vasta saapumispäivää

seuraavan toisen kuukauden viimeisenä päivänä. Niin ikään erääntyvät kansainvälisestä

patenttihakemuksesta suoritettavat vuosimaksut vasta sen kuukauden viimeisenä päivänä, joka

on kahden kuukauden kuluttua päivästä, jolloin hakemusta on 31 §:n mukaisesti jatkettu tai

hakemus on 38 §:n mukaisesti otettu käsiteltäväksi, jos kysymyksessä oleva maksuvuosi on

alkanut ennen viimeksi mainittua päivää tai alkaa kahden kuukauden kuluessa siitä.

(18.11.2005/896)

Vuosimaksu vahvistettuine korotuksineen voidaan suorittaa kuuden kuukauden kuluessa

erääntymispäivästä.

42 § (10.5.1985/387)

Jos keksijä on patentinhakijana tai patentinhaltijana ja jos vuosimaksujen suorittaminen

tuottaa hänelle huomattavia vaikeuksia, patenttiviranomainen voi myöntää hänelle maksujen

suorittamisen lykkäystä edellyttäen, että hän pyytää sitä viimeistään silloin, kun vuosimaksut

ensimmäisen kerran erääntyvät maksettaviksi. Lykkäystä voidaan myöntää enintään kolmeksi

vuodeksi kerrallaan, kuitenkin enintään siihen asti, kun kolme vuotta on kulunut patentin

myöntämisestä. Lykkäyksen pidennystä koskeva pyyntö on tehtävä ennen kuin myönnetty

lykkäys on päättynyt.

Jos lykkäystä tai lykkäyksen pidennystä koskeva pyyntö hylätään, on kahden kuukauden

kuluessa hylkäämisestä suoritettu maksu katsottava suoritetuksi oikeassa ajassa.

Vuosimaksut, joiden suorittamiseksi on myönnetty 1 momentin mukainen lykkäys, voidaan

41 §:n 3 momentissa mainittuine korotuksineen suorittaa kuuden kuukauden kuluessa sen

ajankohdan jälkeen, johon saakka lykkäys on saatu.

6 LUKU

Luovutus­, käyttö­ ja pakkolupa

43 §

Jos patentinhaltija on antanut toiselle oikeuden ammattimaisesti käyttää hyväksi keksintöä

(käyttölupa), tämä saa luovuttaa oikeutensa edelleen ainoastaan, mikäli siitä on sovittu.

44 §

Milloin patentti on siirtynyt toiselle tai sen käyttölupa luovutettu, siitä on pyynnöstä tehtävä

merkintä patenttirekisteriin. Sama koskee patentin panttausta.

Jos näytetään, että rekisteriin merkitty käyttölupa tai patenttioikeus on lakannut olemasta

voimassa, sitä koskeva merkintä on poistettava rekisteristä.

Mitä 1 ja 2 momentissa on säädetty käyttöluvan luovuttamisesta ja lakkaamisesta, koskee

myös pakkolupaa ja 53 §:n 2 momentissa tarkoitettua oikeutta.

Patenttia koskevassa riita­ tai muussa asiassa katsotaan patentinhaltijaksi se, joka

patentinhaltijana on viimeksi merkitty patenttirekisteriin.

Milloin joku on pyytänyt patenttiviranomaiselta rekisteriin merkittäväksi, että patentti on

luovutettu hänelle tai että hän on saanut käyttöluvan tai panttioikeuden, ja mikäli hän silloin

oli oikeuteensa katsoen vilpittömässä mielessä, ei patentin tai patenttia koskevan oikeuden

aikaisempi luovutus toiselle ole voimassa häntä vastaan, jos toinen ei sitä ennen ollut pyytänyt

saantonsa merkitsemistä rekisteriin.

45 §

Milloin kolme vuotta on kulunut patentin myöntämisestä ja samalla neljä vuotta

patenttihakemuksen tekemisestä, eikä keksintöä käytetä eikä saateta käyttöön Suomessa

kohtuullisessa laajuudessa, voi se, joka haluaa Suomessa käyttää keksintöä, saada siihen

pakkoluvan, jollei keksinnön käyttämättä jättämiseen ole hyväksyttävää syytä.

(22.12.1995/1695)

Asetuksella voidaan vastavuoroisuuden edellytyksellä säätää, että 1 momenttia sovellettaessa

on käyttö tietyssä vieraassa valtiossa rinnastettava tässä maassa tapahtuvaan käyttöön.

46 §

Patentinhaltijalla, jonka keksinnön hyväksikäyttö on riippuvainen toiselle kuuluvasta

patentista, on oikeus saada pakkolupa sanotun patentin suojaaman keksinnön

hyväksikäyttöön, mikäli sitä ensiksi mainitun keksinnön merkityksen vuoksi pidetään

kohtuullisena tai siihen muutoin on erityisiä syitä.

Patentinhaltijalla, jonka patenttiin 1 momentin mukaan on myönnetty pakkolupa, on

puolestaan oikeus saada pakkolupa sanotun toisen keksinnön hyväksikäyttöön, jollei erityisiä

syitä ole sitä vastaan.

46 a § (30.6.2000/650)

Jos jalostaja ei voi hankkia tai hyödyntää kasvinjalostajanoikeutta loukkaamatta aiempaa

patenttia, hän voi hakea asianmukaista korvausta vastaan pakkolupaa patentilla suojatun

keksinnön muulla kuin yksinoikeudella tapahtuvaa käyttöä varten, jos pakkolupa on tarpeen

suojattavan kasvilajikkeen hyödyntämistä varten. Jos jalostajalle myönnetään tällainen

pakkolupa, on patentinhaltijalla tällöin oikeus saada kohtuullisin ehdoin vastavuoroinen lupa

käyttää suojattua lajiketta.

Edellä 1 momentissa tarkoitetun luvan hakijan on osoitettava, että hän ei ole onnistunut

sopimusteitse saamaan lupaa patentin haltijalta ja että kasvilajike edustaa huomattavaa

teknistä kehitystä, johon liittyy huomattava taloudellinen etu patentissa tarkoitettuun

keksintöön nähden.

Kasvinjalostajanoikeudesta annetussa laissa (789/1992) säädetään patentinhaltijan oikeudesta

saada pakkolupa käyttää kasvinjalostajanoikeudella suojattua lajiketta.

47 §

Erityisen merkittävän yleisen edun niin vaatiessa on sillä, joka tahtoo ammattimaisesti käyttää

hyväksi keksintöä, johon toisella on patentti, oikeus saada siihen pakkolupa.

48 §

Sillä, joka patenttihakemusta koskevien asiakirjojen 22 §:n mukaan tullessa julkisiksi tässä

maassa ammattimaisesti käytti hyväksi keksintöä, johon patenttia on haettu, on oikeus, jos

hakemus johtaa patenttiin, saada pakkolupa keksinnön hyväksikäyttöön, mikäli siihen on

erityisiä syitä ja mikäli hän ei ollut tietoinen hakemuksesta eikä myöskään kohtuudella voida

katsoa että hän olisi voinut saada siitä, tietoa. Vastaavilla edellytyksillä saa sellaisen

pakkoluvan myös se, joka on ryhtynyt olennaisiin toimenpiteisiin keksinnön ammattimaiseen

hyväksikäyttämiseen tässä maassa. Pakkolupa voi kohdistua myös aikaan ennen patentin

myöntämistä.

49 § (22.12.1995/1695)

Pakkolupa voidaan myöntää vain sille, jolla katsotaan olevan edellytyksiä hyväksyttävällä

tavalla käyttää hyväksi keksintöä pakkoluvan mukaisesti ja joka on ennen pakkolupaa

koskevan vaatimuksen tekemistä yrittänyt todistetusti saada käyttöluvan patentoituun

keksintöön kohtuullisin kaupallisin ehdoin. Pakkolupa ei estä patentinhaltijaa itse käyttämästä

hyväksi keksintöä tai luovuttamasta sen käyttölupaa. Pakkolupa voi siirtyä toiselle ainoastaan

sen liikkeen mukana, jossa sitä käytetään tai jossa se oli tarkoitettu käytettäväksi.

50 §

Pakkoluvan myöntää tuomioistuin, joka määrää myös, missä laajuudessa keksintöä saa

käyttää hyväksi, sekä vahvistaa vastikkeen ja muut pakkoluvan ehdot. Kun oleellisesti

muuttuneet olosuhteet niin vaativat, tuomioistuin voi asianomaisen vaatimuksesta kumota

pakkoluvan tai vahvistaa sille uudet ehdot.

7 LUKU

Patentin rajoittaminen ja lakkaaminen (18.11.2005/896)

51 § (10.5.1985/387)

Jos patentista ei suoriteta vuosimaksua 40, 41 ja 42 §:n säännösten mukaisesti, patentti

raukeaa sen maksuvuoden alusta, jolta maksua ei ole suoritettu.

52 §

Tuomioistuimen tulee julistaa patentti mitättömäksi sitä tarkoittavan kanteen perusteella,

milloin:

1) patentti tarkoittaa keksintöä, joka ei täytä 1, 1 a, 1 b ja 2 §:ssä säädettyjä ehtoja;

2) patentti tarkoittaa keksintöä, jota ei ole niin selvästi esitetty, että ammattimies voi sen

perusteella käyttää keksintöä;

3) patentti käsittää sellaista, mikä ei ole ilmennyt hakemuksesta sitä tehtäessä; tai

4) patenttisuojaa on laajennettu sen jälkeen, kun 19 §:n 1 momentissa tarkoitettu ilmoitus on

annettu.

(30.6.2000/650)

Patentin mitättömäksi julistamista koskevan kanteen käsittelyn yhteydessä patentinhaltija voi

pyytää tuomioistuinta rajoittamaan patenttia muutettujen patenttivaatimusten mukaisesti.

Rajoittamista koskeva pyyntö on tehtävä ennen asian siirtämistä pääkäsittelyyn. Jos

rajoittamista koskeva pyyntö tehdään, sitä koskeva kysymys on ratkaistava erikseen ennen

patentin mitättömäksi julistamista koskevan asian käsittelyn jatkamista. Rajoittamisen on

täytettävä 53 b §:n mukaiset edellytykset. Jos tuomioistuin hyväksyy rajoittamispyynnön, näin

rajoitettu patentti on jatkokäsittelyn perustana. Muutosta rajoittamispyyntöä koskevaan

päätökseen voi hakea vasta patentin mitättömäksi julistamista koskevan kanteen johdosta

annetun tuomion yhteydessä. (18.11.2005/896)

Patenttia ei kuitenkaan voida julistaa mitättömäksi sillä perusteella, että patentin saaja on ollut

oikeutettu vain määrättyyn osuuteen siitä. (6.6.1980/407)

Lukuun ottamatta 5 momentissa tarkoitettua tapausta kannetta voi ajaa jokainen, jolle

patentista on haittaa tai, jos yleisen edun katsotaan sitä vaativan, viranomainen, josta

säädetään valtioneuvoston asetuksella. (18.11.2005/896)

Kannetta, joka perustuu siihen, että patentti on myönnetty toiselle kuin 1 §:n mukaan

patenttiin oikeutetulle, voi ajaa ainoastaan se, joka väittää olevansa oikeutettu patenttiin.

Kanne on pantava vireille vuoden kuluessa siitä, kun kantaja on saanut tiedon patentin

myöntämisestä ja muista kanteen perusteena olevista seikoista. Jos patentinhaltija on ollut

vilpittömässä mielessä, kun patentti myönnettiin tai kun se siirtyi hänelle, kannetta ei saa

panna vireille myöhemmin kuin kolme vuotta patentin myöntämisen jälkeen. (6.6.1980/407)

53 §

Jos patentti on myönnetty muulle kuin 1 §:n mukaan siihen oikeutetulle, tuomioistuimen on

patenttiin oikeutetun kanteesta siirrettävä patentti hänelle. Kanteen vireillepanoajan osalta on

noudatettava, mitä 52 §:n 5 momentissa säädetään. (18.11.2005/896)

Sillä, jolta patentti siirretään, on oikeus, mikäli hiin vilpittömässä mielessä on alkanut

ammattimaisesti käyttää hyväksi keksintöä tässä maassa tai ryhtynyt sitä varten olennaisiin

toimenpiteisiin, kohtuullisesta vastikkeesta ja muutoin kohtuullisilla ehdoilla jatkaa aloitettua

hyväksikäyttöä tai aloittaa aiotun hyväksikäyttö pysyttämällä sen yleinen luonne. Sellainen

oikeus on vastaavilla edellytyksillä myös patenttirekisteriin merkityn käyttöluvan haltijalla.

Toisessa momentissa tarkoitettu oikeus voi siirtyä toiselle ainoastaan sen liikkeen mukana,

jossa sitä käytetään hyväksi tai jossa se oli tarkoitettu hyväksikäytettäväksi.

53 a § (18.11.2005/896)

Patentinhaltija voi hakea patentin rajoittamista tekemällä siitä kirjallisen pyynnön

patenttiviranomaiselle. Rajoittamista koskevaan pyyntöön tulee sisältyä:

1) patentinhaltijan nimi ja osoite;

2) patentin rekisterinumero;

3) rajoitetut patenttivaatimukset sekä selitys ja piirustukset, jos niitä on muutettu;

4) jos patentinhaltijaa edustaa asiamies, tämän nimi, kotipaikka ja osoite; sekä

5) käsittelymaksu.

Jos 1 momentissa olevia säännöksiä ei noudateta, patenttiviranomainen antaa hakijalle

kehotuksen korjata puutteet määräajan kuluessa. Jos kehotusta ei noudateta

patenttiviranomaisen antamassa määräajassa, pyyntö hylätään. Hakijalla on oikeus hakea

muutosta tällaiseen päätökseen.

Jos patenttia koskeva väitekäsittely on kesken tai tuomioistuimessa on vireillä 52 §:n

mukainen mitätöintikanne, pyyntöä ei oteta tutkittavaksi. Hakijalle palautetaan tällöin hänen

suorittamansa käsittelymaksu.

Jos patenttia vastaan tehdään väite tai nostetaan kanne patentin julistamisesta mitättömäksi

sen jälkeen, kun rajoittamista on pyydetty, mutta ennen kuin rajoittamista koskeva päätös

tulee lainvoimaiseksi, rajoittamismenettely lopetetaan.

53 b § (18.11.2005/896)

Patentin rajoittamispyynnön hyväksymisen edellytyksenä patenttiviranomaisessa tai

tuomioistuimessa on, että pyynnön mukaisesti rajoitettava patentti täyttää seuraavat ehdot:

1) patentti tarkoittaa keksintöä, joka on esitetty niin selvästi, että ammattimies voi sen

perusteella käyttää keksintöä;

2) patentti ei käsitä sellaista, mikä ei ole ilmennyt hakemuksesta sitä tehtäessä; ja

3) patentin suoja­alaa ei ole laajennettu myönnetyn patentin tai väitekäsittelyssä hyväksytyn

patentin käsittämästä suoja­alasta tai aikaisemmin tehdyn rajoittamispäätöksen mukaisesta

suoja­alasta.

53 c § (18.11.2005/896)

Jos patentinhaltija on pyytänyt Euroopan patenttivirastolta patentin rajoittamista Euroopan

patenttisopimuksen (SopS 8/1996) 105 a artiklan mukaisesti, patenttiviranomaisen tulee

lykätä 53 a §:n 1 momentin mukaisen rajoittamispyynnön käsittelyä siihen saakka, kunnes

Euroopan patenttivirasto on tehnyt lopullisen päätöksen asiassa.

Jos patentinhaltija on pyytänyt Euroopan patenttivirastolta patentin lakkauttamista Euroopan

patenttisopimuksen 105 a artiklan mukaisesti, patenttiviranomaisen tulee lykätä 54 §:n

mukaisen lakkauttamisilmoituksen käsittelyä siihen saakka, kunnes Euroopan patenttivirasto

on tehnyt lopullisen päätöksen asiassa.

Jos patentti on ulosmitattu tai riita patentin siirtämisestä on vireillä, patenttiviranomaisen tulee

lykätä 53 a §:n 1 momentin mukaisen pyynnön ja 54 §:n mukaisen ilmoituksen käsittelyä

siihen saakka, kunnes ulosmittaus on rauennut tai riita patentin siirtämisestä on lopullisesti

ratkaistu.

53 d § (18.11.2005/896)

Jos patenttiviranomainen katsoo, että 53 a §:n 1 momentin mukaisen pyynnön hyväksymiselle

on este, patentinhaltijalle tulee antaa mahdollisuus antaa lausumansa asiassa. Jos

patenttiviranomainen lausumasta huolimatta edelleen katsoo, että pyyntöä ei voida hyväksyä,

se on hylättävä ja patentti pysytetään voimassa muuttamattomassa muodossa.

Patentinhaltijalla on oikeus hakea muutosta patenttiviranomaisen antamaan lopulliseen

päätökseen, jos päätös on hänelle kielteinen.

Jos patenttiviranomainen katsoo, ettei 53 a §:n 1 momentin mukaisen pyynnön

hyväksymiselle ole estettä, patentti tulee rajoittaa pyynnön mukaisesti. Rajoittamisen

hyväksymistä koskevasta päätöksestä on kuulutettava 55 §:n mukaisesti. Patenttiviranomaisen

on pidettävä rajoitetun patentin kuulutuspäivästä lukien yleisön saatavana muutettu

patenttijulkaisu, joka sisältää rajoitetun patentin selityksen, mahdolliset piirustukset ja

rajoitetut patenttivaatimukset sekä ilmoituksen patentinhaltijasta. Patenttiviranomaisen on

huolehdittava siitä, että rajoitetut patenttivaatimukset ovat tarvittaessa saatavilla suomen ja

ruotsin kielellä. Hakijan on suoritettava vahvistettu käännösmaksu.

53 e § (18.11.2005/896)

Patenttiviranomaisen antama 53 d §:n 2 momentin mukainen rajoittamisen hyväksymistä

koskeva lainvoimainen päätös ja tuomioistuimen 52 §:n 2 momentin mukainen lainvoimainen

päätös patentin rajoittamisesta ovat voimassa patenttihakemuksen tekemispäivästä lukien.

53 f § (18.11.2005/896)

Jos patentinhaltija peruuttaa 53 a §:n 1 momentin mukaisen rajoittamispyynnön,

rajoittamismenettely keskeytetään lopullisesti sanotusta päivästä lukien. Rajoittamispyyntöä

ei voi peruuttaa, kun rajoittamisen hyväksymistä koskeva lopullinen päätös on tehty.

54 §

Jos patentinhaltija kirjallisesti ilmoittaa patenttiviranomaiselle luopuvansa patentista,

viranomaisen on lakkautettava patentti kokonaisuudessaan. Patentin katsotaan lakanneen

patenttihakemuksen tekemispäivästä lukien. Patentinhaltijalla on oikeus hakea muutosta

patenttiviranomaisen antamaan lopulliseen päätökseen, jos päätös on hänelle kielteinen.

(18.11.2005/896)

Milloin patentti on ulosmitattu tai riita patentin siirtämisestä on vireillä, patenttia ei saa

lakkauttaa niin kauan kuin ulosmittaus on voimassa tai riitaa ei ole lopullisesti ratkaistu. Sama

on voimassa, mikäli panttioikeus on merkitty patenttirekisteriin.

55 § (18.11.2005/896)

Kun patentti on rauennut, lakannut tai kun sitä on rajoitettu taikka kun se lainvoimaisella

tuomiolla on julistettu mitättömäksi tai siirretty, patenttiviranomaisen on kuulutettava siitä.

8 LUKU

Patenttia koskeva ilmoitusvelvollisuus

56 §

Jos patentinhakija vetoamalla hakemukseensa esittää vaatimuksen toiselle ennen kuin

hakemusasiakirjat ovat 22 §:n mukaan tulleet julkisiksi, hänen on pyynnöstä annettava

suostumuksensa siihen, että tämä saa tutustua asiakirjoihin. Jos patenttihakemukseen kuuluu 8

a §:n mukainen biologisen materiaalin talletus, suostumuksen tulee koskea myös oikeutta

saada näyte talletuksesta. Lain 22 §:n 6 momentin 2 ja 3 virkkeen sekä 7 ja 8 momentin

säännöksiä sovelletaan myös silloin, kun joku haluaa saada näytteen tällaisen suostumuksen

perusteella. (30.6.2000/650)

Joka kääntymällä suoraan toisen puoleen, ilmoituksessa, taikka tavarassa tai sen päällyksessä

olevassa kirjoituksessa tahi muulla tavoin ilmoittaa, että patenttia on haettu tai että se on

myönnetty, ilmaisematta kuitenkaan samalla hakemuksen tai patentin numeroa, on velvollinen

pyynnöstä viipymättä antamaan sanotun tiedon. Vaikka ilmoituksesta ei nimenomaan käy

ilmi, että patenttia on haettu tai että patentti on myönnetty, mutta jos se on omiaan

aikaansaamaan sellaisen käsityksen, asianomaisen on pyynnöstä viipymättä ilmoitettava, onko

patenttia haettu vai onko se myönnetty.

9 LUKU

Vastuu, korvausvelvollisuus ja tuomioistuinmenettely

57 § (21.4.1995/717)

Jos joku loukkaa patentin tuottamaa yksinoikeutta (patentinloukkaus), tuomioistuin voi kieltää

häntä jatkamasta tai toistamasta tekoa.

Jos patentinloukkaus tehdään tahallisesti, tekijä on tuomittava, jollei teko ole rangaistava

rikoslain 49 luvun 2 §:ssä tarkoitettuna teollisoikeusrikoksena, patenttirikkomuksesta

sakkoon.

Virallinen syyttäjä ei saa nostaa syytettä patenttirikkomuksesta, ellei asianomistaja ole

ilmoittanut sitä syytteeseen pantavaksi.

57 a § (22.12.1995/1695)

Jos patentti on myönnetty menetelmälle uuden tuotteen valmistamiseksi, on ilman patentin

haltijan suostumusta valmistettu samanlainen tuote katsottava valmistetuksi patentoidulla

menetelmällä, jollei muuta näytetä toteen.

Esitettäessä vastanäyttöä tulee vastaajan oikeutettu etu hänen liikesalaisuuksiensa

suojelemiseksi ottaa huomioon.

57 b § (21.7.2006/684)

Tuomioistuin voi 57 §:n 1 momentissa tarkoitettua kannetta käsitellessään patentinhaltijan

vaatimuksesta määrätä lähettimen, palvelimen tai muun sellaisen laitteen ylläpitäjän taikka

muun välittäjänä toimivan palvelun tarjoajan sakon uhalla keskeyttämään patenttia

loukkaavaksi väitetyn käytön (keskeyttämismääräys), jollei sitä voida pitää kohtuuttomana

ottaen huomioon patentin väitetyn loukkaajan, välittäjän ja patentinhaltijan oikeudet.

Ennen 57 §:n 1 momentissa tarkoitetun kanteen nostamista momentissa tarkoitettu

tuomioistuin voi patentinhaltijan vaatimuksesta antaa keskeyttämismääräyksen, jos sen

antamiselle on 1 momentissa mainitut edellytykset ja jos on ilmeistä, että patentinhaltijan

oikeuksien toteutuminen muutoin vakavasti vaarantuisi. Tuomioistuimen on varattava sekä

sille, jolle määräystä on haettu annettavaksi, että sille, jonka väitetään loukkaavan patenttia,

tilaisuus tulla kuulluksi. Tiedoksianto sille, jolle määräystä on haettu annettavaksi, voidaan

toimittaa postitse taikka telekopiota tai sähköpostia käyttäen. Asian käsittelyyn sovelletaan

muutoin, mitä oikeudenkäymiskaaren 8 luvussa säädetään.

Tuomioistuin voi pyynnöstä antaa 2 momentissa tarkoitetun keskeyttämismääräyksen

väliaikaisena väitettyä loukkaajaa kuulematta, jos asian kiireellisyys sitä välttämättä vaatii.

Määräys on voimassa, kunnes toisin määrätään. Väitetylle loukkaajalle on määräyksen

antamisen jälkeen viipymättä varattava tilaisuus tulla kuulluksi. Kun väitettyä loukkaajaa on

kuultu, tuomioistuimen on viipymättä päätettävä, pidetäänkö määräys voimassa vai

peruutetaanko se.

Tämän pykälän nojalla annettu keskeyttämismääräys ei saa vaarantaa kolmannen oikeutta

lähettää ja vastaanottaa viestejä. Keskeyttämismääräys tulee voimaan, kun hakija asettaa

ulosottomiehelle ulosottolain (37/1895) 7 luvun 16 §:ssä tarkoitetun vakuuden, jollei

oikeudenkäymiskaaren 7 luvun 7 §:stä muuta johdu. Tämän pykälän 2 tai 3 momentin nojalla

annettu keskeyttämismääräys raukeaa, jollei 57 §:n 1 momentissa tarkoitettua kannetta nosteta

kuukauden kuluessa määräyksen antamisesta.

Keskeyttämismääräystä vaatineen on korvattava sille, jolle määräys on annettu, samoin kuin

väitetylle loukkaajalle määräyksen täytäntöönpanosta aiheutunut vahinko sekä asiassa

aiheutuneet kulut, jos 57 §:n 1 momentissa tarkoitettu kanne hylätään tai jätetään tutkimatta

taikka jos asian käsittely jätetään sillensä sen vuoksi, että kantaja on peruuttanut kanteensa tai

jäänyt saapumatta tuomioistuimeen. Sama on voimassa, jos keskeyttämismääräys 3 momentin

nojalla peruutetaan tai 4 momentin nojalla raukeaa. Vahingon ja kulujen korvaamista

koskevan kanteen nostamisessa noudatetaan, mitä oikeudenkäymiskaaren 7 luvun 12 §:ssä

säädetään.

UlosottoL 37/1895 on kumottu Ulosottokaarella 705/2007, ks. Ulosottokaari 705/2007 8 luku

2 §.

58 §

Joka tahallaan tai tuottamuksesta loukkaa patenttia, on velvollinen suorittamaan kohtuullisen

korvauksen keksinnön hyväksikäyttämisestä sekä korvauksen muusta vahingosta, jonka

loukkaus aiheuttaa. Jos tuottamus on vain lievää, voidaan korvausta sovitella.

Milloin patentinloukkaus ei ole tahallinen eikä tuottamuksellinen, loukkaaja on velvollinen

suorittamaan korvausta keksinnön hyväksikäyttämisestä vain siinä määrin kuin se katsotaan

kohtuulliseksi.

Patentinloukkauksen perusteella voidaan korvausta vahingosta vaatia ainoastaan viiden

viimeisen vuoden ajalta ennen kanteen vireille panoa. Oikeus korvaukseen vahingosta, jota

koskevaa kannetta ei ole pantu vireille sanotun ajan kuluessa, on menetetty.

59 §

Patentinloukkauksen kärsineen vaatimuksesta tuomioistuin voi, sen mukaan kuin katsotaan

kohtuulliseksi, jatketun loukkauksen estämiseksi määrätä, että patentilla suojattu tuote, joka

on valmistettu patentinhaltijan luvatta, tai esine, jonka käyttäminen sisältäisi

patentinloukkauksen, on määrätyllä tavalla muutettava tai pantava talteen jäljellä olevaksi

patenttiajaksi tai hävitettävä taikka, jos kysymyksessä on patentilla suojattu tuote,

luovutettava loukatulle lunastusta vastaan. Edellä sanottu ei koske sitä, joka vilpittömässä

mielessä on saanut sanotun omaisuuden tai erityisen oikeuden siihen, eikä itse ole loukannut

patenttia.

Edellä 1 momentissa tarkoitettu omaisuus voidaan takavarikoida, milloin rikoslain 49 luvun 2

§:ssä tai tämän lain 57 §:ssä mainitun rikoksen voidaan olettaa tapahtuneen. Tällöin on

sovellettava, mitä takavarikosta säädetään pakkokeinolaissa (450/87). (21.4.1995/717)

Sen estämättä, mitä 1 momentissa säädetään, tuomioistuin voi, jos siihen on erityisiä syitä,

vaadittaessa määrätä, että 1 momentissa tarkoitetun omaisuuden haltija saa hallita omaisuutta

kohtuullisesta vastikkeesta ja muutoin kohtuullisilla ehdoilla jäljellä olevan patenttiajan tai

osan siitä.

60 § (21.3.1997/243)

Jos joku sen jälkeen, kun hakemusasiakirjat 22 §:n mukaan ovat tulleet julkisiksi, käyttää

ammattimaisesti hyväksi keksintöä, johon on haettu patenttia, on patentinloukkausta koskevia

säännöksiä vastaavasti sovellettava, jos patentti sittemmin myönnetään. Ennen kuin patentti

on 20 §:n mukaan myönnetty, patenttisuoja käsittää kuitenkin ainoastaan sen, mikä ilmenee

sekä niistä patenttivaatimuksista, jotka hakemuksessa olivat hakemuksen tullessa julkiseksi,

että itse patentin patenttivaatimuksista. Rangaistukseen ei tällöin voida tuomita, ja

vahingonkorvaus sellaisesta hyväksikäyttämisestä, joka on tapahtunut ennen kuin patentti on

myönnetty, voidaan määrätä ainoastaan 58 §:n 2 momentin mukaan.

Vahingonkorvausta koskevan 58 §:n 3 momentin säännöksiä ei sovelleta, jos korvauskanne

nostetaan vuoden kuluessa patenttia koskevan väiteajan päättymisestä tai jos väite on tehty,

vuoden kuluessa siitä, kun patentti on pysytetty voimassa lainvoimaisella päätöksellä.

(18.11.2005/896)

60 a § (21.7.2006/684)

Tuomioistuin voi patentin loukkausta koskevassa riita­asiassa kantajan vaatimuksesta

määrätä, että vastaajan on korvattava kustannukset, jotka kantajalle aiheutuvat siitä, että hän

soveltuvin toimin julkistaa tietoja lainvoimaisesta tuomiosta, jossa vastaajan on todettu

loukanneen patenttia. Määräystä ei saa antaa, jos tietojen levittämistä on muussa laissa

rajoitettu. Harkitessaan määräyksen antamista ja määräyksen sisältöä tuomioistuimen tulee

ottaa huomioon julkistamisen yleinen merkitys, loukkauksen laatu ja laajuus, julkistamisesta

aiheutuvat kustannukset ja muut vastaavat seikat.

Tuomioistuin määrää vastaajan korvattavien kohtuullisten julkistamiskustannusten

enimmäismäärän. Kantajalla ei ole oikeutta korvaukseen, jos tietoja tuomiosta ei ole

julkistettu tuomioistuimen määräämässä ajassa lainvoimaiseksi tulleen tuomion antamisesta.

61 §

Jos patentti on kumottu lainvoiman saaneella päätöksellä tai julistettu mitättömäksi

lainvoiman saaneella tuomiolla, ei 57, 57 a, 57 b, 58–60 ja 60 a §:ssä säädettyä rangaistusta,

korvausta tai muuta seuraamusta voida tuomita. (21.7.2006/684)

Milloin patentinloukkausta koskevassa asiassa tehdään väite patentin mitättömyydestä,

tuomioistuin voi vastaajan vaatimuksesta lykätä asian käsittelyn tai ratkaisemisen siihen

saakka, kunnes patentin mitättömäksi julistamista koskeva kanne on lopullisesti ratkaistu.

Jollei kannetta ole pantu vireille, tuomioistuimen on jutun lykätessään asetettava vastaajalle

määräaika, jonka kuluessa kanne on pantava vireille.

Tuomioistuin voi harkinnan mukaan lykätä oikeudenkäymiskaaren 24 luvun 1 §:ssä

tarkoitettua pääasian ratkaisua sellaisessa patentin mitättömäksi julistamista koskevassa

asiassa, joka on pantu vireille laillisessa tuomioistuimessa ennen kuin patentin myöntämisen

jälkeinen väiteaika on päättynyt tai ennen kuin väitteestä on annettu lainvoimainen päätös.

(21.3.1997/243)

62 §

Joka tahallaan tai tuottamuksesta, joka ei ole vähäinen, laiminlyö täyttää sen, mihin hän 56

§:n mukaan on velvollinen, rangaistaan sakolla.

Samaan rangaistukseen on tuomittava myös se, joka sanotussa pykälässä tarkoitetuissa

tapauksissa antaa väärän tiedon, jollei teosta ole säädetty rangaistusta rikoslaissa.

Virallinen syyttäjä ei saa tehdä syytettä tässä pykälässä tarkoitetusta rikoksesta, ellei

asianomistaja ole ilmoittanut rikosta syytteeseen pantavaksi.

63 §

Patentinhaltija tai se, jolla käyttö tai pakkoluvan perusteella on oikeus käyttää hyväksi

keksintöä, voi ajaa vahvistuskannetta siitä, nauttiiko hän patentin perusteella suojaa toista

vastaan, jos asiassa ilmenee epäselvyyttä ja siitä aiheutuu hänelle haittaa.

Joka harjoittaa tai aikoo harjoittaa teollista toimintaa, voi samoilla ehdoilla ajaa

patentinhaltijaa vastaan vahvistuskannetta siitä, onko patentin johdosta este olemassa

sanotulle toiminnalle.

Jos 1 momentissa tarkoitetussa asiassa tehdään väite patentin mitättömyydestä, on vastaavasti

sovellettava mitä 61 §:n 2 momentissa säädetään.

64 §

Sen, joka tahtoo nostaa kanteen patentin julistamisesta mitättömäksi, patentin siirtämisestä tai

pakkoluvan myöntämisestä, on siitä ilmoitettava patenttiviranomaiselle sekä annettava siitä

tieto jokaiselle, jolla patenttirekisterin mukaan on käyttölupa tai panttioikeus patenttiin.

Mikäli käyttöluvan haltija tahtoo nostaa kanteen patentinloukkauksesta tai 63 §:n 1

momentissa tarkoitetun vahvistuskanteen, hänen on annettava siitä tieto patentinhaltijalle.

Ensimmäisessä momentissa tarkoitettu tiedoksiantovelvollisuus katsotaan täytetyksi, kun

ilmoitus on kirjattuna lähetyksenä annettu Postin kuljetettavaksi patenttirekisteriin merkityllä

osoitteella.

Jos kannetta nostettaessa ei näytetä, että ilmoitus tai tiedoksianto on tapahtunut 1 momentin

säännösten mukaisesti, on kantajalle varattava sitä varten tarpeellinen aika. Jos hän laiminlyö

tämän ajan, kannetta ei oteta tutkittavaksi.

65 §

Helsingin käräjäoikeus on laillinen tuomioistuin asioissa, jotka koskevat: (22.12.1995/1695)

1) parempaa oikeutta keksintöön, johon patenttia on haettu;

2) patentin mitättömyyttä, patentin rajoittamista mitättömäksi julistamista koskevan kanteen

käsittelyn yhteydessä tai patentin siirtämistä; (18.11.2005/896)

3) pakkoluvan myöntämistä, pakkoluvan ehtojen muuttamista taikka pakkoluvan tai 53 §:n 2

momentissa tarkoitetun oikeuden kumoamista:

4) patentinloukkausta;

5) 63 §:ssä tarkoitettua vahvistuskannetta; tai

6) 75 §:ssä tarkoitetun korvauksen määräämistä.

Sen lisäksi, mitä 1 momentissa säädetään, on Helsingin käräjäoikeus laillinen tuomioistuin

myös niissä asioissa, jotka koskevat oikeutta keksintöön, johon on haettu Euroopan

patenttisopimuksessa (SopS 8/96) tarkoitettua eurooppapatenttia. Edellytyksenä tällaisen

asian käsittelylle Helsingin käräjäoikeudessa on, että vastaajalla on kotipaikka Suomessa tai

että kantajalla on kotipaikka Suomessa eikä vastaajalla ole kotipaikkaa Euroopan

patenttisopimukseen kuuluvassa valtiossa. Asia käsitellään Helsingin käräjäoikeudessa myös,

jos riidan osapuolet ovat sopineet, että Helsingin käräjäoikeus on toimivaltainen tuomioistuin

asiassa. (22.12.1995/1695)

Edellä 2 momentissa tarkoitettua riitaa ei saa ottaa käsiteltäväksi Helsingin käräjäoikeudessa,

jos sama riitakysymys samojen osapuolten välillä on vireillä toisen Euroopan

patenttisopimuksen jäsenvaltion tuomioistuimessa. Jos tämän ulkomaisen tuomioistuimen

toimivalta on kiistetty, Helsingin käräjäoikeuden on lykättävä asian käsittelyä, kunnes

kysymys toimivallasta on ulkomaisessa tuomioistuimessa lainvoimaisesti ratkaistu.

(22.12.1995/1695)

65 a § (22.12.1995/1695)

Euroopan patenttisopimuksen jäsenvaltion tuomioistuimessa 65 §:n 2 momentissa

tarkoitetussa riidassa annettu lainvoimainen tuomio on Suomessa täytäntöönpantavissa.

Tuomio, joka kohdistuu eurooppapatentin hakijaan, ei kuitenkaan ole täytäntöönpantavissa

Suomessa, jos haasteasiakirjaa ei ole annettu hänelle asianmukaisesti tiedoksi tai jos hänellä ei

ole ollut riittävästi aikaa valmistautua tuomioistuinkäsittelyyn.

66 §

Käsiteltäessä 65 §:ssä tarkoitettuja asioita tulee raastuvanoikeuden apuna olla kaksi sen

kutsumaa teknillisen alan asiantuntijaa. Asiantuntijan on annettava lausunto oikeuden hänelle

tekemistä kysymyksistä. Lausunto on otettava pöytäkirjaan. Asiantuntijalla on oikeus tehdä

kysymyksiä asianosaisille ja todistajille.

67 §

Käräjäoikeus määrää kalenterivuodeksi kerrallaan tarpeellisen määrän 66 §:ssä tarkoitettuja

asiantuntijoita. Ennen määräyksen antamista oikeuden on hankittava valtion teknillisen

tutkimuskeskuksen lausunto. Ilman laillista syytä ei saa kieltäytyä ottamasta vastaan edellä

mainittua tehtävää. (21.3.1997/243)

Ennen kuin asiantuntija ryhtyy tehtäväänsä, hänen tulee vannoa säädetty vala.

Asiantuntijalle maksetaan valtion varoista jokaisesta jutusta oikeuden määräämä kohtuullinen

palkkio sekä korvaus matkakustannuksista, sen mukaan kuin siitä asetuksella tarkemmin

säädetään.

68 §

Oikeus voi kantajan pyynnöstä oikeudenkäynnin aikana kieltää käyttämästä patenttia tai

määrätä, että 59 §:ssä tarkoitettu omaisuus on oikeudenkäynnin ajaksi pantava väliaikaisesti

takavarikkoon.

Jos oikeus on päättänyt 1 momentissa tarkoitetusta kiellosta tai takavarikosta, kantaja voidaan

velvoittaa asettamaan oikeuden hyväksymä vakuus sen vahingon ja haitan korvaamisesta,

mikä toimenpiteestä saattaa aiheutua vastapuolelle.

Oikeudenkäynnin aikana annetusta kieltoja takavarikoimispäätöksestä tai sen peruuttamisesta

voidaan erikseen valittaa.

69 §

Asioissa, jotka koskevat patentin mitättömäksi julistamista, oikeuden on hankittava

patenttiviranomaisen lausunto.

Muissa patenttiasioissa oikeus voi hankkia patenttiviranomaisen lausunnon, mikäli siihen on

aihetta.

70 §

Oikeuden on lähetettävä patenttiviranomaiselle jäljennös 65 §:ssä tarkoitetussa asiassa

annetusta tuomiosta sekä samalla ilmoitettava, onko tuomio saanut lainvoiman.

Tuomioistuimen velvollisuudesta ilmoittaa ratkaisustaan tekemällä sitä koskeva merkintä

oikeushallinnon valtakunnallisen tietojärjestelmän ratkaisu­ ja päätösilmoitusjärjestelmään tai

toimittamalla tiedot Oikeusrekisterikeskukselle niiden välittämiseksi patenttiviranomaiselle

säädetään tarvittaessa oikeusministeriön asetuksella. Merkinnän tekemiseen ja tietojen

toimittamiseen sovelletaan, mitä oikeushallinnon valtakunnallisesta tietojärjestelmästä

annetussa laissa (372/2010) ja sen nojalla säädetään. (14.5.2010/392)

L:lla 392/2010 lisätty 2 momentti tulee voimaan 1.12.2010.

9 a LUKU (28.6.1994/593)

Lisäsuojatodistus (21.3.1997/243)

70 a § (21.3.1997/243)

Lisäsuojatodistuksista säädetään lääkkeiden lisäsuojatodistuksen aikaansaamisesta annetussa

neuvoston asetuksessa (ETY) N:o 1768/92 ja kasvinsuojeluaineiden lisäsuojatodistuksen

käyttöön ottamisesta annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o

1610/96. Lisäsuojatodistuksista on lisäksi voimassa, mitä tässä luvussa säädetään.

70 b § (28.6.1994/593)

Lisäsuojatodistusta koskeva hakemus tehdään patentti­ ja rekisterihallitukselle.

70 c § (28.6.1994/593)

Hakija on velvollinen suorittamaan vahvistetun hakemusmaksun. Lisäsuojatodistuksesta on

todistuksen haltijan suoritettava vahvistettu vuosimaksu.

70 d § (28.6.1994/593)

Lisäsuojatodistuksen tuottaman oikeuden loukkaukseen sovelletaan patentinloukkausta

koskevia säännöksiä.

70 e § (28.6.1994/593)

Asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä tämän luvun säännösten täytäntöönpanosta

sekä lisäsuojatodistuksen hakemisessa ja myöntämisessä noudatettavasta menettelystä.

9 b luku (22.12.1995/1695)

Eurooppapatentti ja eurooppapatenttia koskeva hakemus

70 f § (22.12.1995/1695)

Eurooppapatentilla tarkoitetaan tässä laissa patenttia, jonka Euroopan patenttivirasto on

myöntänyt Euroopan patenttisopimuksen mukaisesti. Eurooppapatenttia koskevalla

hakemuksella tarkoitetaan mainitun sopimuksen mukaisesti tehtyä patenttihakemusta.

Eurooppapatentti voidaan myöntää Suomea koskevana.

Eurooppapatenttia koskeva hakemus tehdään Euroopan patenttivirastolle. Tämä hakemus

voidaan myös antaa Suomen patenttiviranomaiselle, joka toimittaa sen edelleen Euroopan

patenttivirastolle. Maanpuolustukselle merkityksellisistä keksinnöistä annetussa laissa

(551/67) tarkoitetusta keksinnöstä tehtävä eurooppapatenttia koskeva hakemus on kuitenkin

annettava Suomen patenttiviranomaiselle. Euroopan patenttisopimuksen 76 artiklassa

tarkoitettu eurooppapatenttia koskeva jaettu hakemus on aina tehtävä Euroopan

patenttivirastolle.

Tämän luvun säännöksiä sovelletaan eurooppapatenttiin ja eurooppapatenttia koskevaan

hakemukseen, jossa Suomi on nimetty suojan kohdevaltioksi.

70 g § (22.12.1995/1695)

Eurooppapatentti on myönnetty, kun Euroopan patenttivirasto on kuuluttanut patentin

myöntämisestä. Suomea koskevalla eurooppapatentilla on sama oikeusvaikutus kuin Suomen

patenttiviranomaisen myöntämällä patentilla ja siihen sovelletaan Suomessa myönnettyä

patenttia koskevia säännöksiä, jollei tässä luvussa muuta säädetä.

70 h § (22.12.1995/1695)

Eurooppapatentilla ei ole oikeusvaikutusta Suomessa, jollei hakija tai patentinhaltija

määräajassa ole antanut patenttiviranomaiselle suomenkielistä käännöstä patentin

myöntämisen perusteena olevista asiakirjoista ja suorittanut vahvistettua käännöksen

julkaisumaksua siten kuin asetuksella tarkemmin säädetään. Jos hakijan tai patentinhaltijan

oma kieli on ruotsi, voi käännös kuitenkin olla ruotsinkielinen. Jos Euroopan patenttivirasto

on päättänyt, että eurooppapatentti pidetään voimassa muutetussa muodossa, koskee edellä

sanottu myös asiakirjoja muutetussa muodossa.

Käännös on julkinen edellyttäen, että Euroopan patenttivirasto on julkaissut eurooppapatenttia

koskevan hakemuksen tai kuuluttanut patentin myöntämisestä.

Jos käännös on annettu ja käännöksen julkaisumaksu suoritettu määräajassa ja Euroopan

patenttivirasto on kuuluttanut patentin myöntämisestä tai päätöksestä pitää patentti voimassa

muutetussa muodossa, patenttiviranomaisen tulee kuuluttaa tästä viipymättä suomen ja ruotsin

kielellä. Patenttiviranomaisen tulee niin pian kuin mahdollista pitää yleisön saatavana

käännöksen jäljennöksiä. Patenttiviranomaisen on huolehdittava siitä, että eurooppapatentin

patenttivaatimukset ovat tarvittaessa saatavilla suomen ja ruotsin kielellä.

70 i § (22.12.1995/1695)

Käännöksen antamiseen 70 h §:n 1 momentin mukaisesti ja käännöstä koskevan

julkaisumaksun suorittamiseen on sovellettava vastaavasti 71 a §:n 1 momenttia. Jos 71 a §:n

1 momentin nojalla päätetään, että toimenpide on katsottava suoritetuksi määräajassa,

patenttiviranomaisen on kuulutettava tästä viipymättä suomen ja ruotsin kielellä.

Jos joku 70 h §:n 1 momentin mukaisen määräajan jälkeen mutta ennen edellä 1 momentin

mukaisen kuulutuksen julkaisemista on hyvässä uskossa alkanut käyttää tässä maassa

ammattimaisesti hyväksi keksintöä tai ryhtynyt oleellisiin toimenpiteisiin tätä varten, hän saa

71 c §:n 2 ja 3 momentin mukaisen oikeuden.

70 j § (22.12.1995/1695)

Mitä 52 §:n 1 momentin 4 kohdassa säädetään patenttisuojan laajentamisesta, koskee myös

eurooppapatenttia, jos patenttisuojaa on laajennettu eurooppapatentin myöntämisen jälkeen.

70 k § (22.12.1995/1695)

Jos Euroopan patenttivirasto on kokonaan tai osittain kumonnut eurooppapatentin, tällä on

sama vaikutus kuin patentin julistamisella vastaavassa laajuudessa mitättömäksi Suomessa.

Suomen patenttiviranomaisen on kuulutettava tästä viipymättä suomen ja ruotsin kielellä.

70 l § (22.12.1995/1695)

Eurooppapatentista on suoritettava vahvistettu vuosimaksu jokaiselta maksuvuodelta sen

vuoden jälkeen, jonka kuluessa Euroopan patenttivirasto on kuuluttanut patentin

myöntämisestä.

Jollei vuosimaksua eurooppapatentista suoriteta 1 momentin ja 41 §:n mukaisesti, sovelletaan

vastaavasti 51 §:n säännöksiä. Ensimmäinen vuosimaksu erääntyy kuitenkin maksettavaksi

vasta patentin myöntämiskuukautta seuraavan kolmannen kuukauden viimeisenä päivänä.

(18.11.2005/896)

70 m § (18.11.2005/896)

Eurooppapatenttia koskevalla hakemuksella, jolle Euroopan patenttivirasto on vahvistanut

tekemispäivän, on Suomessa sama oikeusvaikutus kuin samana päivänä Suomessa tehdyllä

kansallisella patenttihakemuksella. Jos hakemuksella on Euroopan patenttisopimuksen

mukaisesti etuoikeus tekemispäivää aikaisemmasta päivästä, on tällainen etuoikeus voimassa

myös Suomessa.

Sovellettaessa 2 §:n 2 momenttia on Euroopan patenttisopimuksen 93 artiklan mukainen

julkaiseminen rinnastettava 22 §:n mukaiseen hakemuksen julkiseksituloon. Edellä sanottu

koskee myös Euroopan patenttisopimuksen 153 artiklan 3 kohdan mukaista julkaisemista, jos

Euroopan patenttivirasto rinnastaa tällaisen julkaisemisen 93 artiklan mukaiseen

julkaisemiseen.

70 n § (22.12.1995/1695)

Jos eurooppapatenttia koskeva hakemus on julkaistu Euroopan patenttisopimuksen 93 artiklan

mukaisesti ja julkaistujen patenttivaatimusten suomenkielinen käännös on annettu

patenttiviranomaiselle, patenttiviranomaisen tulee pitää käännös yleisön saatavana ja

kuuluttaa tästä viipymättä suomen ja ruotsin kielellä. Jos hakijan oma kieli on ruotsi, voidaan

käännös kuitenkin antaa ruotsin kielellä. Patenttiviranomaisen on huolehdittava siitä, että

julkaistut patenttivaatimukset ovat tarvittaessa saatavilla suomen ja ruotsin kielellä.

Jos joku sen jälkeen kun 1 momentissa mainittu kuulutus on julkaistu, käyttää

ammattimaisesti hyväksi keksintöä, jolle on haettu suojaa eurooppapatenttia koskevalla

hakemuksella, sovelletaan patentinloukkausta koskevia säännöksiä, jos hakemus johtaa

patenttiin Suomessa. Tällaisessa tapauksessa patenttisuoja käsittää kuitenkin ainoastaan sen,

mikä ilmenee sekä 1 momentin mukaan julkaistuista patenttivaatimuksista että itse patentin

patenttivaatimuksista. Rangaistukseen ei tällöin voida tuomita, ja korvaus sellaisesta

hyväksikäyttämisestä voidaan määrätä ainoastaan 58 §:n 2 momentin mukaisesti.

(18.11.2005/896)

Lain 58 §:n 3 momentin säännöksiä ei sovelleta, jos korvauskanne nostetaan vuoden kuluessa

patenttia koskevan väiteajan päättymisestä tai, mikäli väite on tehty, jos korvauskanne

nostetaan vuoden kuluessa siitä, kun Euroopan patenttivirasto on päättänyt, että patentti

pidetään voimassa.

70 o § (22.12.1995/1695)

Jos eurooppapatenttia koskeva hakemus tai Suomea koskeva nimeäminen peruutetaan, on

tällä sama vaikutus kuin kansallisen patenttihakemuksen peruuttamisella. Sama koskee

tilannetta, jossa hakemus Euroopan patenttisopimuksen mukaisesti katsotaan peruuntuneeksi,

eikä sitä ole otettu sopimuksen 121 artiklan mukaisesti uudelleen käsiteltäväksi.

Jos eurooppapatenttia koskeva hakemus hylätään, on sillä sama vaikutus kuin kansallisen

patenttihakemuksen hylkäämisellä.

70 p § (22.12.1995/1695)

Jollei 70 h ja 70 n §:ssä tarkoitettu käännös vastaa, mitä Euroopan patenttiviraston

käsittelykielellä olevissa asiakirjoissa on ilmaistu, patenttisuoja käsittää vain sen, mikä

ilmenee sekä käännöksestä että käsittelykielellä olevista asiakirjoista.

Edellä 52 §:ssä tarkoitetussa mitättömyysoikeudenkäynnissä on yksinomaan käsittelykielellä

olevien asiakirjojen sanamuoto todistusvoimainen.

70 q § (22.12.1995/1695)

Jos hakija tai patentinhaltija antaa patenttiviranomaiselle korjauksen 70 h §:n mukaisesta

käännöksestä ja suorittaa vahvistetun julkaisumaksun, korjattu käännös korvaa alkuperäisen

käännöksen. Kun korjaus on annettu ja julkaisumaksu suoritettu ja jos alkuperäinen käännös

on julkinen, tulee patenttiviranomaisen kuuluttaa korjauksesta viipymättä suomen ja ruotsin

kielellä ja pitää niin pian kuin mahdollista yleisön saatavana korjatun käännöksen

jäljennöksiä.

Jos hakija antaa korjauksen 70 n §:ssä tarkoitetusta käännöksestä, on patenttiviranomaisen

kuulutettava korjauksesta viipymättä suomen ja ruotsin kielellä ja pidettävä korjattu käännös

yleisön saatavana. Kuulutuksen jälkeen korjattu käännös korvaa alkuperäisen käännöksen.

Jos joku käännöksen korjauksen tullessa voimaan hyvässä uskossa on alkanut käyttää

keksintöä ammattimaisesti hyväksi tässä maassa sellaisella tavalla, joka aikaisemman

käännöksen mukaisesti ei aiheuttanut hakijan tai patentinhaltijan oikeuden loukkausta, tai oli

ryhtynyt oleellisiin toimenpiteisiin tätä varten, hän saa 71 c §:n 2 ja 3 momentin mukaisen

oikeuden.

70 r § (22.12.1995/1695)

Jos patentinhakija tai patentinhaltija ei ole noudattanut Euroopan patenttisopimuksessa

säädettyä määräaikaa, mutta Euroopan patenttivirasto Euroopan patenttisopimuksen 122

artiklan nojalla ilmoittaa, että oikeudenmenetystä ei ole tapahtunut, on tällä sama vaikutus

myös Suomessa.

Jos joku oikeuden menetyksen tapahtumisen jälkeen, mutta ennen kuin Euroopan

patenttivirasto on kuuluttanut 1 momentin mukaisesta ilmoituksesta, on alkanut hyvässä

uskossa ammattimaisesti käyttää hyväksi keksintöä tässä maassa tai ryhtynyt oleellisiin

toimenpiteisiin tätä varten, hän saa 71 c §:n 2 ja 3 momentin mukaisen oikeuden.

70 s § (22.12.1995/1695)

Jos eurooppapatenttia koskeva hakemus on katsottava peruutetuksi sen johdosta, ettei se

määräajassa ole saapunut Euroopan patenttivirastoon hakemuksen vastaanottaneelta

kansalliselta patenttiviranomaiselta, se on hakijan pyynnöstä muunnettava kansalliseksi

patenttihakemukseksi edellyttäen, että:

1) pyyntö tehdään hakemuksen vastaanottaneelle viranomaiselle kolmen kuukauden kuluessa

siitä, kun Euroopan patenttivirasto on ilmoittanut hakijalle, että hakemus katsotaan

peruutetuksi;

2) pyyntö saapuu Suomen patenttiviranomaiselle 20 kuukauden kuluessa hakemuksen

tekemispäivästä tai etuoikeutta pyydettäessä siitä päivästä, josta etuoikeutta pyydetään; ja

3) hakija suorittaa säädetyn hakemusmaksun ja antaa patenttihakemuksesta 8 §:n 5 momentin

mukaisen käännöksen määräajassa.

Jos eurooppapatenttia koskeva hakemus on katsottava peruutetuksi sen johdosta, ettei

hakemuksen käännöstä sen käsittelykielellä ole annettu Euroopan patenttivirastolle säädetyssä

määräajassa, se on hakijan pyynnöstä muunnettava kansalliseksi patenttihakemukseksi

noudattaen, mitä Euroopan patenttisopimuksen 135 artiklassa määrätään. Hakijan on lisäksi

suoritettava säädetty hakemusmaksu ja annettava patenttihakemuksesta 8 §:n 5 momentin

mukainen käännös määräajassa. (18.11.2005/896)

Jos 1 ja 2 momentissa tarkoitettu patenttihakemus täyttää Euroopan patenttisopimuksen ja sen

sovellutussääntöjen hakemuksen muotoa koskevat vaatimukset, se on näiltä osin

hyväksyttävä.

70 t § (18.11.2005/896)

Euroopan patenttisopimuksen 105 a artiklan mukaisesti tehty eurooppapatentin rajoittamista

tai lakkauttamista koskeva pyyntö tehdään Euroopan patenttivirastolle.

Kun Euroopan patenttivirasto on kuuluttanut patentin rajoittamisesta, patentinhaltijan tulee

antaa valtioneuvoston asetuksella säädettävässä määräajassa patenttiviranomaiselle käännös

patentin rajoittamisen perusteena olevista asiakirjoista sillä kielellä, jolla alkuperäinen patentti

on saatettu voimaan Suomessa, ja suorittaa vahvistettu käännöksen julkaisumaksu siten kuin

valtioneuvoston asetuksella tarkemmin säädetään. Patenttiviranomaisen tulee kuuluttaa tästä

viipymättä suomen ja ruotsin kielellä ja pitää yleisön saatavana käännöksen jäljennöksiä.

Patenttiviranomaisen on huolehdittava siitä, että eurooppapatentin rajoitetut

patenttivaatimukset ovat tarvittaessa saatavilla suomen ja ruotsin kielellä.

Jos patentinhaltija ei noudata 2 momentin säännöksiä, patentin katsotaan olevan vailla

oikeusvaikutusta Suomessa patenttihakemuksen tekemispäivästä lukien. Patenttiviranomaisen

tulee kuuluttaa patentin kumoamisesta.

Kun Euroopan patenttivirasto on kuuluttanut patentin lakkauttamisesta, patenttiviranomaisen

tulee kuuluttaa lakkauttamisesta patenttilehdessä.

Euroopan patenttiviraston rajoittamalla tai lakkauttamalla patentilla on tässä maassa sama

oikeusvaikutus kuin kansallisesti rajoitetulla tai lakkautetulla patentilla, jollei tässä luvussa

muuta säädetä.

70 u § (18.11.2005/896)

Jos joku on hyvässä uskossa alkanut käyttää keksintöä ammattimaisesti hyväksi tässä maassa

tai ryhtynyt olennaisiin toimenpiteisiin tätä varten Euroopan patenttiviraston

valituslautakunnan päätöksen jälkeen, mutta ennen Euroopan patenttiviraston laajennetun

valituslautakunnan tarkastuspyyntöä koskevan päätöksen julkaisemista, hän saa patentin

estämättä jatkaa hyväksikäyttöä pysyttämällä entisellään sen yleisen luonteen.

Edellä 1 momentissa tarkoitettu oikeus voi siirtyä toiselle ainoastaan sen liikkeen mukana,

jossa se on syntynyt tai jossa hyväksikäyttö on tarkoitettu tapahtuvaksi.

10 LUKU

Erityisiä määräyksiä

71 §

Patentinhaltijalla, jolla ei ole kotipaikkaa Suomessa, tulee olla Euroopan talousalueella asuva

asiamies, jolla on oikeus hänen puolestaan ottaa vastaan haasteen tiedoksiantoja, kutsuja ja

muita asiakirjoja patenttia koskevissa asioissa, lukuun ottamatta rikosasiaa koskevaa haastetta

ja määräystä, jolla asianosainen on velvoitettu henkilökohtaisesti saapumaan oikeuteen.

Asiamies on ilmoitettava merkittäväksi patenttirekisteriin. (30.6.2000/650)

Jos patentinhaltijalla ei ole 1 momentissa mainittua asiamiestä, voi tiedoksiantaminen

tapahtua lähettämällä tiedoksi annettava asiakirja hänelle postitse kirjattuna kirjeenä hänen

patenttirekisteriin merkityllä osoitteellaan. Jollei rekisteriin ole merkitty osoitetta,

tiedoksiantaminen voi tapahtua kuuluttamalla patenttilehdessä. Tiedoksiantamisen katsotaan

tapahtuneen, kun edellä mainitut toimenpiteet on suoritettu. (21.3.1997/243)

Asetuksella voidaan vastavuoroisuuden edellytyksellä säätää, ettei 1 ja 2 momentin

säännöksiä ole sovellettava patentinhaltijaan, jonka kotipaikka on tietyssä vieraassa valtiossa

tai jolla on siinä valtiossa asuva ja tässä maassa patenttirekisteriin merkitty asiamies, jolla on

1 momentissa mainittu toimivalta.

Jos väitettä koskevaa päätöstä ei ole saatu annettua tiedoksi väitteentekijälle tämän

ilmoittamaan osoitteeseen, tiedoksianto voi tapahtua kuuluttamalla asiasta patenttilehdessä.

Tiedoksiannon katsotaan tapahtuneen, kun edellä mainitut toimenpiteet on suoritettu.

(21.3.1997/243)

71 a § (18.11.2005/896)

Jos patentinhakija tai patentinhaltija on muussa kuin 2 momentissa tarkoitetussa asiassa

kärsinyt oikeudenmenetyksen sen takia, että hän ei ole suorittanut toimenpidettä

patenttiviranomaisessa tässä laissa tai sen nojalla vahvistetussa määräajassa, mutta hän on

toiminut niin huolellisesti kuin olosuhteet vaativat määräaikaa noudattaakseen, ja jos hän

suorittaa toimenpiteen kahden kuukauden kuluessa esteen päättymisestä, kuitenkin

viimeistään vuoden kuluttua määräajan päättymisestä, patenttiviranomaisen tulee todeta, että

toimenpide on katsottava suoritetuksi määräajassa. Jos patentinhakija tai patentinhaltija

haluaa saada tällaisen ratkaisun, on hänen tehtävä siitä patenttiviranomaiselle kirjallinen esitys

toimenpiteen suorittamiselle edellä säädetyssä ajassa ja suoritettava vahvistettu maksu.

Jos patentinhakija on kärsinyt oikeudenmenetyksen 6 §:n 1 momentissa säädetyn määräajan

noudattamisessa, sovelletaan tämän pykälän 1 momentin säännöksiä kuitenkin niin, että esitys

on tehtävä ja vahvistettu maksu suoritettava viimeistään kahden kuukauden kuluttua 6 §:n 1

momentissa säädetystä määräajasta.

Kansainväliseen patenttihakemukseen, jota on jatkettu Suomessa, sovelletaan 1 ja 2

momenttia myös, kun on kysymys määräajasta, jota olisi ollut noudatettava vastaanottavassa

viranomaisessa, kansainvälisessä uutuustutkimusviranomaisessa, kansainvälisiä

patentoitavuuden esitutkimuksia suorittavassa viranomaisessa tai Maailman henkisen

omaisuuden järjestön kansainvälisessä toimistossa. Laiminlyöty toimenpide on tällöin

suoritettava patenttiviranomaisessa.

Esitystä, joka on tehty 1, 2 tai 3 momentin mukaisesti, ei kuitenkaan saa hylätä tai jättää

tutkittavaksi ottamatta ennen kuin patentinhakijalle tai patentinhaltijalle on annettu tilaisuus

antaa lausumansa asiassa patenttiviranomaisen antamassa määräajassa.

71 b § (6.6.1980/407)

Jos 31 tai 38 §:ssä tarkoitetussa tapauksessa postitse lähetetty asiakirja tai maksu ei ole tullut

patenttiviranomaiselle määrätyssä ajassa, mutta lähetyksen tarkoittama toimenpide suoritetaan

kahden kuukauden kuluessa siitä, kun hakija havaitsi tai hänen olisi pitänyt havaita, että

määräaika on ylitetty, kuitenkin viimeistään vuoden kuluessa määräajan päättymisestä,

patenttiviranomaisen tulee todeta, että toimenpide on katsottava suoritetuksi määräajassa, jos:

(10.5.1985/387)

1) postiyhteyksissä on tapahtunut katko jonain niistä kymmenestä päivästä, jotka edeltävät

määräajan päättymistä, sodan, vallankumouksen, mellakan, lakon, luonnonmullistuksen tai

muun senkaltaisen syyn vuoksi sillä paikkakunnalla, jossa lähettäjä oleskelee tai harjoittaa

liikettä, sekä jos asiakirja tai maksu on lähetetty patenttiviranomaiselle viiden päivän kuluessa

postiyhteyksien palautumisesta; tai

2) asiakirja tai maksu on lähetetty kirjattuna postilähetyksenä viimeistään viisi päivää ennen

määräajan päättymistä, kuitenkin ainoastaan, milloin lähetys on lähetetty lentopostissa, jos se

on ollut mahdollista, taikka muulla tavalla, jos lähettäjällä on ollut aihetta olettaa, että se siten

lähetettynä olisi saapunut patenttiviranomaiselle kahden päivän kuluessa lähetyspäivästä.

Jos hakija haluaa saada 1 momentin mukaisen ratkaisun, hänen on tehtävä siitä kirjallinen

esitys patenttiviranomaiselle sanotussa momentissa toimenpiteen suorittamiselle säädetyssä

ajassa.

71 c § (6.6.1980/407)

Jos 71 a tai 71 b §:n mukainen esitys on hyväksytty, ja sen johdosta jatkokäsittelyyn otetaan

22 §:n mukaisesti julkiseksi tullut patenttihakemus, joka on jätetty sillensä tai hylätty, taikka

rauennut patentti katsotaan saatetuksi uudelleen voimaan, on tästä kuulutettava.

Joka on hyvässä uskossa alkanut käyttää keksintöä ammattimaisesti hyväksi tässä maassa sen

jälkeen kun sillensä jätetyn hakemuksen uudelleen käsittelyyn ottamista koskeva määräaika

on päättynyt tai hylkäyspäätös saanut lainvoiman tai patentti rauennut, mutta ennen

kuulutuksen julkaisemista, saa patentin estämättä jatkaa hyväksikäyttöä pysyttämällä

entisellään sen yleisen luonteen. Tällainen hyväksikäyttöoikeus on vastaavilla edellytyksillä

myös sillä, joka on ryhtynyt olennaisiin toimenpiteisiin käyttääkseen keksintöä hyväksi tässä

maassa.

Edellä 2 momentissa tarkoitettu oikeus voi siirtyä toiselle ainoastaan liikkeen mukana, jossa

se on syntynyt tai jossa hyväksikäyttö on tarkoitettu tapahtuvaksi.

72 § (18.11.2005/896)

Patenttiviranomaisen tämän lain nojalla antamaan muuhun kuin 26 §:ssä tarkoitettuun

lopulliseen päätökseen sekä 42 §:ssä, 53 a §:n 2 momentissa, 53 d §:n 1 momentissa, 54 §:n 1

momentissa sekä 71 a tai 71 b §:ssä tarkoitettuun päätökseen haetaan muutosta valittamalla

Patentti­ ja rekisterihallituksen valituslautakuntaan. Valitusmenettelystä ja asian käsittelystä

valituslautakunnassa säädetään erikseen.

73 § (13.11.1992/1034)

Tämän lain mukaan perittävistä maksuista säädetään erikseen. Vuosimaksuista voidaan tällöin

säätää, että yksi tai useampi ensimmäisistä maksuvuosista on maksuton.

74 § (18.11.2005/896)

Tarkemmat säännökset patenttihakemuksesta, kuulutuksesta patenttiasioissa,

hakemusasiakirjojen painattamisesta, väitemenettelystä, rajoittamismenettelystä

patenttiviranomaisessa, lakkauttamismenettelystä, patenttirekisteristä ja sen pitämisestä sekä

patenttiviranomaisesta annetaan valtioneuvoston asetuksella.

Valtioneuvoston asetuksella voidaan säätää, että patenttiviranomainen voi toisen valtion

viranomaisen pyynnöstä antaa tälle tietoja täällä tehtyjen patenttihakemusten käsittelystä sekä

että toisen valtion viranomainen tai kansainvälinen laitos voi patenttiviranomaisen esityksestä

suorittaa patenttihakemusten tutkimisen.

Valtioneuvoston asetuksella voidaan myös säätää, että se, joka hakee patenttia keksintöön,

johon hän on hakenut patenttia toisessa valtiossa tai kansainvälisessä järjestössä, on

velvollinen tekemään selkoa siitä, mitä sen valtion viranomainen tai kansainvälinen järjestö

on hänelle ilmoittanut keksinnön patentoitavuuden tutkimisesta. Tällaista selvitystä ei

kuitenkaan voida vaatia sellaisesta 3 luvun mukaisesta patenttihakemuksesta, joka on ollut

kansainvälisen patentoitavuuden esitutkimuksen kohteena ja jota koskeva

patentoitavuustutkimusselonteko on annettu patenttiviranomaiselle.

75 §

Maan ollessa sotatilassa tai sodan vaaran uhatessa valtioneuvosto voi määrätä, jo se yleiseltä

kannalta katsotaan tarpeelliseksi, että oikeus tiettyyn keksintöön on luovutettava valtiolle tai

jollekin toiselle, jonka valtioneuvosto määrää. Täten saadusta oikeudesta keksintöön on

suoritettava kohtuullinen korvaus. Jos korvaukseen oikeutetuin kanssa ei sovita korvauksesta,

oikeus määrää sen.

Jos muu kuin valtio on 1 momentissa tarkoitetun määräyksen mukaisesti saanut oikeuden

keksintöön ja jollei tämä täytä korvausvelvollisuuttaan, valtio on velvollinen korvaukseen

oikeutetun hakemuksesta heti suorittamaan korvauksen.

76 §

Keksinnöistä, joilla on merkitystä maanpuolustukselle, säädetään erikseen.

Voimaantulo­ ja siirtymäsäännökset

1. Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1968. Sillä kumotaan 7 päivänä toukokuuta

1943 annettupatenttilaki(387/43). Kunnes asetuksella toisin säädetään, patenttia ei kuitenkaan

voida myöntää itse tuotteeseen, vaan ainoastaan sen valmistusmenetelmään, mikäli keksintö

koskee ravinto­ tai lääkeaineita.

Ennen tämän lain voimaantuloa voidaan asetuksella antaa säännöksiä, jotka ovat tarpeen lain

voimaantulemiseksi.

2. Lakia on sovellettava myös ennen lain voimaantuloa myönnettyihin tai sitä ennen tehdyn

hakemuksen perusteella myönnettäviin patentteihin, jollei jäljempänä säädetystä muuta johdu.

Lain säännökset eivät aiheuta muutosta oikeuteen, joka on syntynyt aikaisemman lain 2 §:n

mukaan.

3. Aikaisempaa lakia on sovellettava sanotun lain nojalla myönnetyn patentin mitättömäksi

julistamiseen ja ennen tämän lain voimaantuloa tapahtuneesta patentinloukkauksesta

aiheutuneeseen korvaukseen sekä oikeuteen panna vireille tässä tarkoitettuja kanteita.

4. Sillä, joka lain voimaan tullessa tässä maassa ammattimaisesti käytti hyväksi keksintöä,

johon aikaisemman lain mukaan ei ole voitu myöntää patenttia, tai oli ryhtynyt sitä varten

olennaisiin toimenpiteisiin, on sen seikan estämättä, että keksintöön sittemmin myönnetään

patentti, 4 §:ssä tarkoitettu oikeus, vaikka hän on aloittanut hyväksikäyttämisen tai ryhtynyt

sitä varten olennaisiin toimenpiteisiin vasta sen jälkeen, kun hakemus tehtiin.

5. Jos keksintö ennen tämän lain voimaantuloa on tullut julkiseksi ja se on johtunut

toimenpiteistä, johon hakija tai se, jolta tämä johtaa oikeutensa, on ryhtynyt, ja mikäli

patenttihakemus on tehty ennen 1 päivää heinäkuuta 1968, sovelletaan aikaisemman lain 14 ja

15 §:ää sekä 18 §:ää sellaisena, kuin se on 20 päivänä lokakuuta 1950 annetussa laissa, kun

ratkaistaan kysymystä, onko toimenpiteen vuoksi olemassa este patentin myöntämiselle tai

onko patentti julistettava mitättömäksi. (29.12.1967/653)

6. Tämän lain voimaan tullessa vireillä oleva patenttihakemus on käsiteltävä ja ratkaistava

aikaisemman lain mukaan, jos patenttiviranomainen ennen lain voimaantuloa on päättänyt

aikaisemman lain 47 §:ssä tarkoitetusta kuuluttamisesta.

7. Ennen tämän lain voimaantuloa tehty patenttihakemus ei ole julkinen lain 22 §:n mukaan

ennen 1 päivää heinäkuuta 1968, Jollei hakemusta sitä ennen panna julkisesti nähtäväksi tai

hakija pyydä, että hakemus tulisi julkiseksi. (29.12.1967/653)

8. Ennen 1 päivää heinäkuuta 1968 alkavalta patenttivuodelta on vuosimaksun suorittamiseen

nähden noudatettava aikaisempaa lakia. (29.12.1967/653)

9. Mitä aikaisemmassa laissa on erikseen säädetty lisäpatentista, on tämän uuden lain 7 §:n 2

momentin 2 lauseen ja 3 momentin sekä 41 §:n 2 momentin säännöksistä huolimatta

sovellettava ennen lain voimaantuloa myönnettyihin lisäpatentteihin.

10. Patenttijutussa, johon on pyydetty haastetta ennen tämän lain voimaantuloa, oikeuspaikka

ja oikeudenkäyntimenettely määräytyvät aikaisemman lain säännösten mukaan.

(29.12.1967/653)

Muutossäädösten voimaantulo ja soveltaminen:

29.12.1967/653:

2.7.1971/575:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä elokuuta 1971.

6.6.1980/407:

Tämä laki tulee voimaan asetuksella säädettävänä päivänä.

Ennen tämän lain voimaantuloa voidaan asetuksella antaa säännöksiä, jotka ovat tarpeen lain

voimaansaattamiseksi.

Tämän lain voimaan tullessa vireillä oleva patenttihakemus käsitellään ja ratkaistaan tämän

lain säännösten mukaan, jollei 4–7 momentista muuta johdu.

Patenttihakemus, joka ennen tämän lain voimaantuloa on hyväksytty pantavaksi julkisesti

nähtäväksi, ja ennen tämän lain voimaantuloa tehty lisäpatenttihakemus käsitellään ja

ratkaistaan ennen tämän lain voimaantuloa voimassa olleiden säännösten mukaan. Ennen

tämän lain voimaantuloa tehty patenttihakemus voidaan myös muuttaa

lisäpatenttihakemukseksi ennen lain voimaantuloa voimassa olleiden säännösten mukaisesti.

Tämän lain säännöksiä, jotka koskevat velvollisuutta antaa tiivistelmä, sekä tämän lain 20

§:ää ei sovelleta sellaiseen hakemukseen, joka on vireillä tämän lain voimaantullessa.

Kunnes asetuksella toisin säädetään, patenttia ei kuitenkaan voida myöntää itse tuotteeseen,

vaan ainoastaan sen valmistusmenetelmään, milloin keksintö koskee ravinto­ tai lääkeaineita.

Mitä 8 §:n 2 momentin toisessa virkkeessä on säädetty koskee ainoastaan tämän lain

voimaantulon jälkeen tehtyä patenttihakemusta.

Tämän lain säännöksiä sovelletaan myös ennen lain voimaantuloa myönnettyihin tai sitä

ennen tehdyn hakemuksen perusteella myönnettäviin patentteihin, jollei 9–13 momentista

muuta johdu.

Sellaisen patentin voimassaoloaika, joka on myönnetty patenttihakemuksen perusteella, joka

on tehty aikaisemmin kuin kaksitoista vuotta ennen tämän lain voimaantuloa, määräytyy

ennen tämän lain voimaantuloa voimassa olleen 40 §:n mukaan.

Jos patentti on ennen tämän lain voimaantuloa rauennut 51 §:n 1 momentin mukaan, on 51

§:n 2 ja 3 momenttia sekä ennen tämän lain voimaantuloa voimassa olleen 55 §:n toista

virkettä edelleenkin sovellettava.

Sellaiseen patenttiin, joka on myönnetty ennen tämän lain voimaantuloa tehdyn hakemuksen

perusteella, sovelletaan ennen tämän lain voimaantuloa voimassa ollutta 60 §:ää.

Lisäpatentteihin, jotka on myönnetty ennen tämän lain voimaantuloa tai myönnetään 4

momentin mukaisesti, sovelletaan ennen tämän lain voimaantuloa voimassa olleita

säännöksiä.

Kysymys sellaisen patentin mitättömäksi julistamisesta, joka on myönnetty tai myönnetään

ennen tämän lain voimaantuloa voimassa olleiden säännösten mukaisesti, ratkaistaan

sanottujen säännösten perusteella.

10.5.1985/387:

Tämä laki tulee voimaan asetuksella säädettävänä päivänä. (L 387/1985 tuli A:n 504/1985

mukaisesti voimaan 1.9.1985.)

Tämän lain 8, 22 ja 56 §:n säännöksiä, jotka koskevat mikro­organismiviljelmien

tallettamista, sekä 8 a §:ää ei sovelleta ennen tämän lain voimaantuloa tehtyihin

patenttihakemuksiin.

Patenttihakemusten vuosimaksuja koskevia säännöksiä ei sovelleta ennen tämän lain

voimaantuloa tehtyihin patenttihakemuksiin. Tällaisten hakemusten perusteella myönnettyihin

tai myönnettäviin patentteihin sovelletaan tämän lain voimaan tullessa voimassa olleita

patentin vuosimaksuista annettuja säännöksiä. Ne vuosimaksut, jotka voimassa olevien

säännösten mukaan erääntyvät patenttivuoden ensimmäisenä päivänä, erääntyvät kuitenkin

sen kalenterikuukauden viimeisenä päivänä, jonka kuluessa patenttivuosi alkaa.

Ennen tämän lain voimaantuloa tehtyjen patenttihakemusten osalta voidaan 14 §:ssä

tarkoitettu vaatimus esittää kahden vuoden kuluessa tämän lain voimaantulopäivästä.

Kunnes asetuksella toisin säädetään, patenttia ei kuitenkaan voida myöntää itse tuotteeseen,

vaan ainoastaan sen valmistusmenetelmään, milloin keksintö koskee ravinto­ tai lääkeaineita.

HE 230/84, lvk.miet. 2/85, svk.miet. 18/85

14.6.1985/504:

10.5.1991/801:

Tämä laki tulee voimaan asetuksella säädettävänä päivänä.

HE 232/90, toisen lvk.miet. 20/90, svk.miet. 330/90

26.6.1992/577:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä syyskuuta 1992.

HE 25/92, TaVM 21/92

13.11.1992/1034:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä maaliskuuta 1993.

HE 152/92, TaVM 35/92

18.12.1992/1409:

Tämä laki tulee voimaan asetuksella säädettävänä ajankohtana. (L 1409/1992 tulee A:n

1342/1993 mukaisesti voimaan 1.1.1995.)

HE 215/92, TaVM 46/92

28.6.1994/593:

Tämä laki tulee voimaan asetuksella säädettävänä ajankohtana. Ennen tämän lain

voimaantuloa voidaan ryhtyä sen täytäntöönpanon edellyttämiin toimiin.

HE 103/94, TaVM 23/94, ETA:n sekakomitean päätös 21.4.1994 N:o 7/94 liite 15. ETA­

sopimuksen liite XVII: neuvoston asetus (ETY) N:o 1768/92

21.4.1995/717:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä syyskuuta 1995.

HE 94/93, LaVM 22/94, SuVM 10/94

22.12.1995/1695:

Tämä laki tulee voimaan asetuksella säädettävänä ajankohtana. Tämän lain 6 §:n 1 momentti,

45 §:n 1 momentti, 49 ja 57 a § tulevat kuitenkin voimaan 1 päivänä tammikuuta 1996. (L

1695/1995 tuli A:n 103/1996 mukaisesti voimaan 1.3.1996.)

HE 161/95, TaVM 29/95, EV 170/95

21.3.1997/243:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä huhtikuuta 1997.

Patenttihakemus, joka ennen tämän lain voimaantuloa on hyväksytty pantavaksi julkisesti

nähtäväksi, käsitellään ja ratkaistaan ennen tämän lain voimaantuloa voimassa olleiden

säännösten mukaan.

Ennen tämän lain voimaantuloa tehtyyn patenttihakemukseen sovelletaan patenttilain 14 §:ää.

HE 254/1996, TaVM 1/1997, EV 6/1997

30.6.2000/650:

Tämä laki tulee voimaan 15 päivänä heinäkuuta 2000.

Tämän lain 3 b ja 46 a §:ää sovelletaan tämän lain voimaantulon jälkeen tehtyyn tai tehdyksi

katsottuun patenttihakemukseen ja sen perusteella myönnettyyn patenttiin.

HE 21/2000, TaVM 12/2000, EV 61/2000

19.11.2004/990:

Tämän lain voimaantulosta säädetään tasavallan presidentin asetuksella. (L 990/2004 tuli

voimaan A:n 1117/2004 mukaisesti 1.1.2005.)

Tällä lailla saatetaan lakina voimaan Genevessä 3 päivänä lokakuuta 2001 tehdyn

patenttiyhteistyösopimuksen (SopS 58/1980) 22 artiklan 1 kappaleen muutoksen

lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset sellaisina kuin Suomi on niihin sitoutunut.

Lakia sovelletaan myös niihin jatkettuihin kansainvälisiin hakemuksiin, joiden osalta

etuoikeuspäivästä laskettu 20 kuukauden ajanjakso päättyy lain voimaantulopäivänä tai sen

jälkeen ja joiden osalta hakija ei vielä ole jatkanut kansainvälistä hakemustaan Suomen osalta.

HE 139/2004, TaVM 16/2004, EV 131/2004

18.11.2005/896:

1. Tämän lain voimaantulosta säädetään valtioneuvoston asetuksella (L 896/2005 tuli A:n

143/2006 mukaan osittain voimaan 6.3.2006 ja A:n 1117/2007 mukaan osittain voimaan

13.12.2007.)

2. Ennen tämän lain voimaantuloa voidaan valtioneuvoston asetuksella antaa säännöksiä,

jotka ovat tarpeen lain voimaansaattamiseksi.

3. Tämän lain voimaan tullessa vireillä oleviin patenttihakemuksiin ja hakemusten perusteella

myönnettyihin patentteihin sekä patentteihin, jotka on myönnetty ennen tämän lain

voimaantuloa, sovelletaan tämän lain säännöksiä, jollei 4–9 momentista muuta johdu.

___________________

4. Tämän lain 2 §:n 5 momenttia ei sovelleta patentteihin, jotka on myönnetty ennen tämän

lain voimaantuloa, eikä tämän lain voimaantulopäivänä vireillä oleviin patenttihakemuksiin,

jos patentinhakijalle on annettu 19 §:n 1 momentissa tarkoitettu ilmoitus ennen tämän lain

voimaantuloa.

5. Tämän lain 8 b ja 8 c §:ää sovelletaan patenttihakemukseen, joka on tehty tai katsottava

tehdyksi tämän lain voimaantulopäivänä tai sen jälkeen.

6. Tämän lain 41 §:n 2 momenttia ja 70 l §:n 2 momenttia sovelletaan vuosimaksuun, joka

erääntyy tämän lain voimaan tullessa tai sen jälkeen.

7. Mitä edellä 60 §:n 2 momentissa säädetään, koskee ainoastaan tämän lain voimaantulon

jälkeen tehtyä lainvoimaista päätöstä.

8. Jos kuuden kuukauden määräaika oikeudenmenetyksen palauttamiselle on päättynyt ennen

tämän lain voimaantuloa, on tämän lain voimaan tullessa voimassa ollutta 71 a §:n 2

momenttia edelleenkin sovellettava.

9. Tämän lain 71 a §:n 2 momenttia sovelletaan patenttihakemukseen, joka on vireillä tämän

lain voimaan tullessa, jollei määräaika oikeudenmenetyksen palauttamiselle ole vielä

päättynyt.

HE 92/2005, TaVM 14/2005, EV 115/2005

21.4.2006/295:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä toukokuuta 2006.

HE 225/2005, TaVM 2/2006, EV 14/2006, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi

2001/82/EY (32001L0082); EYVL N:o L 311, 28.11.2001, s. 1, Euroopan parlamentin ja

neuvoston direktiivi 2001/83/EY (32001L0083); EYVL N:o L 311, 28.11.2001, s. 67,

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2004/27/EY (32004L0027); EYVL N:o L 136,

30.4.2004, s. 34, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2004/28/EY (32004L0028);

EYVL N:o L 136, 30.4.2004, s. 58

21.7.2006/684:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä syyskuuta 2006.

Tämän lain 57 b ja 61 §:ää sovelletaan myös riita­asiaan, joka on tullut vireille ennen tämän

lain voimaantuloa. Siltä osalta kuin 61 § koskee 60 a §:n soveltamista sitä sovelletaan

kuitenkin siten kuin 3 momentissa 60 a §:n soveltamisesta säädetään.

Riita­asiaan, joka on tullut vireille ennen tämän lain voimaantuloa, sovelletaan tämän lain 60

a §:n sijasta tämän lain voimaantullessa voimassa olleita säännöksiä.

HE 26/2006, LaVM 6/2006, EV 67/2006

14.5.2010/392:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä joulukuuta 2010.

HE 102/2009, LaVM 2/2010, EV 21/2010