فنلندا

Annettu Helsingissä 27 päivänä toukokuuta 1992

Laki

kilpailunrajoituksista

Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:

1 luku

Yleisiä säännöksiä

1 §

Terveen ja toimivan taloudellisen kilpailun turvaamisesta vahingollisilta kilpailunrajoituksilta

on voimassa, mitä tässä laissa säädetään.

Tätä lakia sovellettaessa on erityisesti otettava huomioon kuluttajien etu ja

elinkeinotoiminnan harjoittamisen vapauden turvaaminen perusteettomilta esteiltä ja

rajoituksilta.

2 §

Tätä lakia ei sovelleta sopimuksiin tai järjestelyihin, jotka koskevat työmarkkinoita tai

maataloustuloa koskevissa säännöksissä tarkoitettujen tuotteiden alkutuotantoa.

Ellei valtioneuvosto toisin määrää, tätä lakia ei sovelleta kilpailunrajoitukseen, joka rajoittaa

taloudellista kilpailua Suomen ulkopuolella, siltä osin, kuin se ei kohdistu suomalaiseen

asiakaspiiriin. Valtioneuvosto voi määrätä lain sovellettavaksi ulkomaita koskevaan

kilpailunrajoitukseen, mikäli vieraan valtion kanssa tehty sopimus sitä edellyttää tai maan

ulkomaankaupan etu sitä vaatii.

3 §

Elinkeinonharjoittajalla tarkoitetaan tässä laissa luonnollista henkilöä tai yksityistä tai julkista

oikeushenkilöä, joka ammattimaisesti pitää kaupan, ostaa, myy tai muutoin vastiketta vastaan

hankkii tai luovuttaa tavaroita tai palveluksia (hyödyke).

Määräävä markkina­asema katsotaan olevan elinkeinonharjoittajalla tai

elinkeinonharjoittajien yhteenliittymällä, jolla koko maassa tai tietyllä alueella on yksinoikeus

tai muu sellainen määräävä asema tietyillä hyödykemarkkinoilla, että se merkittävästi ohjaa

hyödykkeen hintatasoa tai toimitusehtoja taikka vastaavalla muulla tavalla vaikuttaa

kilpailuolosuhteisiin tietyllä tuotanto­ tai jakeluportaalla.

2 luku

Kilpailunrajoituksista

4 §

Elinkeinotoiminnassa ei saa vaatia seuraavalta myyntiportaalta, että kotimaassa tarjottavien

hyödykkeiden myynnissä tai vuokrauksessa ei ylitetä tai aliteta tiettyä hintaa, vastiketta tai sen

määräytymisperustetta.

5 §

Elinkeinotoiminnassa ei saa soveltaa sopimusta tai yhteisymmärryksessä toisen kanssa muuta

järjestelyä, jonka mukaan tavaran myymistä, ostamista tai palveluksen suorittamista

koskevassa tarjouskilpailussa:

1) jonkun on luovuttava tarjouksen tekemisestä;

2) jonkun on annettava korkeampi tai alempi tarjous kuin toisen; tai

3) tarjoushinta, ennakko tai luottoehto muutoin perustuu tarjoajien yhteistoimintaan

sellaisessa tarjouskilpailussa.

Mitä 1 momentissa säädetään, ei koske sopimusta tai muuta järjestelyä, jonka mukaan

tarjouksen antajat ovat liittyneet yhteen tehdäkseen yhteisen tarjouksen yhteisestä

suorituksesta.

6 §

Samalla tuotanto­ tai jakeluportaalla toimivat elinkeinonharjoittajat tai näiden yhteenliittymät

eivät saa sopimuksella, päätöksellä tai niihin rinnastettavalla menettelyllä:

1) määrätä tai suosittaa elinkeinotoiminnassa perittäviä tai maksettavia hintoja tai vastikkeita;

tai

2) rajoittaa tuotantoa, jakaa markkinoita tai hankintalähteitä, elleivät ne ole välttämättömiä

järjestelyille, jotka tehostavat tuotantoa tai jakelua taikka edistävät teknistä tai taloudellista

kehitystä ja hyöty pääosaltaan tulee asiakkaille tai kuluttajille.

7 §

Elinkeinonharjoittajan tai näiden yhteenliittymän määräävän markkina­aseman väärinkäyttö

on kielletty. Väärinkäyttönä pidetään muun ohella:

1) liikesuhteesta pidättäytymistä ilman asiallista syytä;

2) hyvään kauppatapaan perustumattomien asiakkaan toimintavapautta rajoittavien

liikesuhteen ehtojen käyttämistä;

3) yksinmyynti­ tai yksinostosopimusten käyttämistä ilman erityistä syytä;

4) kohtuuttoman tai kilpailun rajoittamista ilmeisesti tarkoittavan hinnoittelukäytännön

soveltamista; tai

5) määräävän markkina­aseman hyväksi käyttämistä muiden hyödykkeiden tuotantoa tai

markkinointia koskevan kilpailun rajoittamiseksi.

8 §

Elinkeinonharjoittajalle tai näiden yhteenliittymälle, joka rikkoo 4–7 §:n säännöksiä,

määrätään seuraamusmaksu (kilpailunrikkomismaksu), jollei menettelyä ole pidettävä

vähäisenä tai seuraamusmaksun määräämistä kilpailun turvaamisen kannalta muutoin pidetä

perusteettomana.

Maksua määrättäessä on otettava huomioon kilpailunrajoituksen laatu ja laajuus sekä sen

kestoaika. Maksun suuruus on viidestä tuhannesta markasta neljään miljoonaan markkaan. Jos

kilpailunrajoitus ja olosuhteet huomioon ottaen on perusteltua, mainittu määrä saadaan ylittää.

Maksu saa kuitenkin olla enintään 10 prosenttia kunkin kilpailunrajoitukseen osallistuvan

elinkeinonharjoittajan tai näiden yhteenliittymän edellisen vuoden liikevaihdosta.

Seuraamusmaksun määrää kilpailuviraston esityksestä kilpailuneuvosto. Maksu määrätään

maksettavaksi valtiolle.

Kilpailuneuvosto voi määrätä elinkeinonharjoittajan tai näiden yhteenliittymän lopettamaan

4–7 §:n vastaisen menettelyn.

9 §

Kilpailunrajoituksella katsotaan olevan vahingollisia vaikutuksia, jos se terveen ja toimivan

taloudellisen kilpailun kannalta sopimattomalla tavalla:

1) vaikuttaa hinnanmuodostukseen;

2) vähentää tai on omiaan vähentämään tehokkuutta elinkeinoelämän piirissä;

3) estää tai vaikeuttaa toisen elinkeinon harjoittamista; tai

4) on yhteensopimaton velvoittavan kansainvälisen sopimuksen kanssa.

3 luku

Tietojenanto kilpailunrajoituksista

10 §

Elinkeinonharjoittaja tai elinkeinonharjoittajien yhteenliittymä on velvollinen kilpailuviraston

kehotuksesta antamaan tälle kaikki kilpailunrajoituksen sisällön, tarkoituksen ja vaikutuksen

sekä kilpailuolosuhteiden selvittämiseksi tarpeelliset tiedot ja asiakirjat.

Elinkeinonharjoittajan tai elinkeinonharjoittajien yhteenliittymän on myös annettava

kilpailuviraston kehotuksesta tietoja ja asiakirjoja sen selvittämiseksi, onko

elinkeinonharjoittajalla tai elinkeinonharjoittajien yhteenliittymällä määräävä markkina­asema.

Vastaavat tiedot ja asiakirjat on annettava lääninhallitukselle sen selvittäessä

kilpailunrajoituksia tai kilpailuolosuhteita.

Tiedot on niin vaadittaessa annettava kirjallisena.

11 §

Kilpailuvirasto voi velvoittaa määräävässä markkina­asemassa olevan elinkeinonharjoittajan

ilmoittamaan sellaiset liikkeen hankkimista, osake­enemmistön ostamista tai muuta toisen

elinkeinonharjoittajan toimintaa koskevan määräämisvallan hankkimista koskevat sopimukset,

joilla voidaan olettaa olevan merkittävää vaikutusta kilpailuolosuhteisiin.

Ilmoitusvelvollisuus voidaan asettaa muullekin kuin 1 momentissa tarkoitetulle

elinkeinonharjoittajalle, milloin tämä toimii sellaisilla hyödykemarkkinoilla, joilla kilpailua

julkisen vallan toimesta estetään tai merkittävästi rajoitetaan taikka vääristetään.

Kilpailuvirasto voi velvoittaa 1 ja 2 momentissa tarkoitetun elinkeinonharjoittajan

toimittamaan tarvittavia lisäselvityksiä ilmoituksen kohteena olevasta toimenpiteestä.

4 luku

Kilpailunrajoitusten vahingollisten vaikutusten poistaminen

12 §

Kilpailuvirasto selvittää kilpailunrajoituksia ja niiden vaikutuksia. Jos kilpailuvirasto katsoo

kilpailunrajoituksella olevan 9 §:ssä tarkoitettuja vahingollisia vaikutuksia, sen on ryhdyttävä

tarpeellisiin toimenpiteisiin niiden poistamiseksi.

Lääninhallitus selvittää kilpailunrajoituksia ja niiden vaikutuksia sekä kilpailuviraston

toimeksiannosta ryhtyy toimenpiteisiin kilpailunrajoituksen vahingollisten vaikutusten

poistamiseksi.

Mikäli kilpailunrajoituksen vahingollisia vaikutuksia ei ole neuvotteluin tai muulla tavoin

kyetty poistamaan, kilpailuviraston on tehtävä esitys kilpailuneuvostolle.

Myös pankkitarkastusvirasto voi tehdä esityksen pääasiassa sen valvomaa toimintaa sekä

sosiaali­ ja terveysministeriö pääasiassa vakuutustoimintaa koskevan kilpailunrajoituksen

käsittelemisestä kilpailuneuvostossa.

13 §

Mikäli kilpailuvirasto taikka pankkitarkastusvirasto tai sosiaali­ ja terveysministeriö ei tee 12

§:ssä tarkoitettua esitystä asian käsittelemisestä kilpailuneuvostossa, sen voi tehdä

elinkeinonharjoittaja, jota kilpailunrajoitus välittömästi koskee, tai elinkeinonharjoittajien tai

kuluttajien etujen valvomiseksi toimiva yhteisö. Kilpailuvirastolle on varattava tilaisuus antaa

lausuntonsa esityksestä. Jos kilpailunrajoitus koskee pääasiassa pankkitarkastusviraston

valvomaa toimintaa tai vakuutustoimintaa, on myös pankkitarkastusvirastolle tai sosiaali­ ja

terveysministeriölle varattava tilaisuus antaa lausunto esityksestä.

14 §

Jos kilpailunrajoituksen soveltaminen tai toimeenpaneminen on tarpeen estää välittömästi,

kilpailuvirasto voi antaa väliaikaisesti tätä tarkoittavan kiellon. Kilpailuvirasto voi myös

väliaikaisesti velvoittaa elinkeinonharjoittajan toimittamaan hyödykkeitä toiselle

elinkeinonharjoittajalle vastaavanlaisilla ehdoilla kuin hän tarjoaa niitä muille

elinkeinonharjoittajille.

Kilpailuviraston on saatettava väliaikaista kieltoa tai velvoitetta koskeva määräyksensä viikon

kuluessa sen antamisesta kilpailuneuvoston käsiteltäväksi. Muutoin kielto tai velvoite raukeaa.

Ennen kuin kilpailuvirasto antaa väliaikaisen kiellon tai velvoitteen, sen on varattava

elinkeinonharjoittajalle tai elinkeinonharjoittajien yhteenliittymälle tilaisuus tulla kuulluksi,

jollei asian kiireellisyydestä tai muusta erityisestä syystä muuta johdu.

Kilpailuvirasto voi asettaa määräämänsä kiellon tai velvoitteen tehosteeksi uhkasakon.

Kysymyksen uhkasakon tuomitsemisesta ratkaisee kilpailuneuvosto.

15 §

Edellä 12–14 §:ssä tarkoitetun esityksen saavuttua kilpailuneuvostoon on asia ennen

varsinaista käsittelyä esikäsittelyssä valmisteltava puheenjohtajan johdolla niin, että se

voidaan viipymättä ratkaista, jollei puheenjohtaja esitä neuvostolle esityksen tutkimatta

jättämistä tai hylkäämistä heti perusteettomana.

16 §

Milloin kilpailunrajoituksella on 9 §:ssä tarkoitettuja vahingollisia vaikutuksia,

kilpailuneuvosto voi:

1) kieltää elinkeinonharjoittajaa tai elinkeinonharjoittajien yhteenliittymää soveltamasta

sopimusta tai muuta kilpailua rajoittavaa järjestelyä taikka siihen rinnastettavaa menettelyä;

tai

2) velvoittaa elinkeinonharjoittajan toimittamaan hyödykkeen toiselle elinkeinonharjoittajalle

vastaavanlaisilla ehdoilla kuin hän tarjoaa niitä muille vastaavassa asemassa oleville

elinkeinonharjoittajille.

Kilpailuneuvoston päätöstä on valituksesta huolimatta noudatettava, jollei korkein hallinto­

oikeus toisin määrää.

17 §

Kilpailuneuvosto voi asettaa 8 §:n 4 momentissa ja 16 §:n 1 momentissa tarkoitetun

määräyksen, kiellon tai velvoitteen noudattamisen tehosteeksi uhkasakon.

Edellä 1 momentissa tarkoitettu määräys, kielto ja velvoite voidaan asettaa myös väliaikaisesti

kilpailuneuvoston käsittelyn ajaksi. Tällöin on vastaavasti noudatettava, mitä 1 momentissa

säädetään.

Kilpailuneuvoston on otettava kilpailuviraston väliaikaista kieltoa tai velvoitetta koskeva asia

käsiteltäväksi neuvostossa kuukauden kuluessa esityksen saapumisesta ja samalla myös

määrättävä, onko kilpailuviraston 14 §:n 1 momentin nojalla väliaikaisesti määräämä kielto

tai velvoite edelleen voimassa neuvoston käsittelyn ajan. Tällöin on vastaavasti noudatettava,

mitä 1 momentissa säädetään.

Uhkasakon määrää maksettavaksi kilpailuneuvosto.

5 luku

Erinäisiä säännöksiä

18 §

Sopimukseen, sääntömääräykseen, päätökseen tai muuhun oikeustoimeen tai järjestelyyn

sisältyvää ehtoa, joka on 4–7 §:n tai kilpailuneuvoston antaman määräyksen, kiellon tai

velvoitteen taikka kilpailuviraston antaman väliaikaisen kiellon tai velvoitteen vastainen, ei

saa soveltaa tai panna täytäntöön.

19 §

Kilpailuvirasto voi elinkeinonharjoittajan tai elinkeinonharjoittajien yhteenliittymän

hakemuksesta määrätä, ettei 4–6 §:n säännöksiä sovelleta kilpailunrajoitukseen, jos se

osaltaan tehostaa tuotantoa tai hyödykkeiden jakelua taikka edistää teknistä tai taloudellista

kehitystä ja jos hyöty pääosaltaan tulee asiakkaille tai kuluttajille.

Jos virasto katsoo, ettei edellytyksiä poikkeusluvan myöntämiselle ole, asia on hakijan niin

vaatiessa saatettava kilpailuneuvoston ratkaistavaksi.

Jos poikkeusluvan ehtoja rikotaan tai jos olosuhteet ovat luvan myöntämisen jälkeen

olennaisesti muuttuneet, kilpailuneuvosto voi kilpailuviraston esityksestä peruuttaa luvan.

Ennen tällaisen esityksen tekemistä kilpailuviraston on kuultava poikkeusluvan haltijaa.

20 §

Kilpailuviraston ja lääninhallituksen asianomaisella virkamiehellä on oikeus tämän lain ja sen

nojalla annettujen säännösten ja määräysten noudattamisen valvomiseksi toimittaa tarkastus.

Elinkeinonharjoittajan ja elinkeinonharjoittajien yhteenliittymän on tarkastusta varten

päästettävä 1 momentissa tarkoitettu virkamies hallinnassaan oleviin liike­ ja varastotiloihin,

maa­alueille ja kulkuneuvoihin sekä vaadittaessa esitettävä liikekirjeenvaihtonsa,

kirjanpitonsa, tietojenkäsittelyn tallenteensa ja muut asiakirjat, joilla voi olla merkitystä tämän

lain tai sen nojalla annettujen säännösten ja määräysten noudattamisen valvonnassa.

Tarkastuksen toimittavalla virkamiehellä on oikeus ottaa jäljennöksiä tarkastettavista

asiakirjoista.

21 §

Kilpailuneuvoston 8 §:n 1 momentin nojalla määräämään seuraamusmaksuun, 8 §:n 4

momentin nojalla antamaan määräykseen ja 16 §:n 1 momentin nojalla antamaan päätökseen,

17 §:n 1 momentin nojalla annettuun uhkasakon asettamista koskevaan päätökseen, 14 §:n 4

momentissa ja 17 §:n 4 momentissa tarkoitettuun uhkasakon maksettavaksi määräämistä

koskevaan päätökseen samoin kuin päätökseen, jolla kilpailuneuvostolle tehty esitys jätetään

tutkimatta tai hylätään taikka seuraamusmaksu jätetään määräämättä, saa hakea muutosta

korkeimmalta hallinto­oikeudelta siinä järjestyksessä kuin muutoksenhausta hallintoasioissa

annetussa laissa (154/50) säädetään.

Kilpailuneuvoston 17 §:n 1 momentin nojalla antamaan uhkasakon asettamista koskevaan

päätökseen ei saa erikseen hakea muutosta valittamalla eikä muutosta saa hakea myöskään

muihin kuin 1 momentissa mainittuihin kilpailuneuvoston tämän lain nojalla antamiin

päätöksiin.

Kilpailuviraston tämän lain nojalla antamaan päätökseen ei saa hakea muutosta valittamalla.

Seuraamusmaksu pannaan täytäntöön ilman tuomiota tai päätöstä noudattaen, mitä verojen ja

maksujen perimisestä ulosottotoimin annetussa laissa (367/61) säädetään.

22 §

Seuraamusmaksua ei saa määrätä 4–7 §:n säännösten rikkomisesta, ellei esitystä

kilpailuneuvostolle ole tehty viidessä vuodessa siitä kun kilpailunrajoituksen voimassaolo on

lakannut tai kun kilpailuvirasto on saanut tiedon kilpailunrajoituksesta.

23 §

Edellä 10 ja 11 §:ssä säädetty tietojenantovelvollisuus sekä 20 §:n 2 momentissa säädetty

velvollisuus asiakirjojen esittämiseen eivät koske teknisluonteista ammattisalaisuutta.

24 §

Joka tässä laissa tarkoitettuja tehtäviä suorittaessaan on saanut tietoja elinkeinonharjoittajan

liike­ tai ammattisalaisuudesta, ei saa niitä ilmaista eikä käyttää oikeudettomasti, ellei se,

jonka hyväksi salassapitovelvollisuus on säädetty, anna tähän suostumustaan.

25 §

Kilpailuvirasto voi asettaa 10 §:ssä tarkoitetun tietojenantamis­ ja asiakirjojen

esittämisvelvollisuuden, 11 §:ssä tarkoitetun ilmoitus­ ja tietojenantovelvollisuuden sekä 20

§:ssä tarkoitettujen velvollisuuksien täyttämisen tehosteeksi uhkasakon. Uhkasakon tuomitsee

maksettavaksi kilpailuneuvosto.

26 §

Tässä laissa tarkoitettujen uhkasakkojen asettamisessa ja maksettavaksi määräämisessä

noudatetaan muutoin, mitä uhkasakkolaissa (1113/90) säädetään.

27 §

Joka tahallaan antaa kilpailuvirastolle, lääninhallitukselle tai kilpailuneuvostolle tässä laissa

tarkoitetuissa tapauksissa väärän ilmoituksen tai tiedon, on tuomittava

kilpailunrajoitusrikkomuksesta sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi.

Tuomioistuimen on kilpailunrajoitusrikkomusta koskevaa asiaa käsitellessään varattava

kilpailuvirastolle tai kilpailuneuvostolle tilaisuus tulla kuulluksi.

28 §

Joka tahallaan rikkoo 24 §:ssä säädetyn kiellon, on tuomittava kilpailunrajoituksista

annetussa laissa säädetyn salassapitovelvollisuuden rikkomisesta sakkoon tai vankeuteen

enintään kuudeksi kuukaudeksi.

Virallinen syyttäjä ei saa nostaa syytettä 1 momentissa tarkoitetusta rikoksesta, ellei

asianomistaja ole ilmoittanut sitä syytteeseen pantavaksi.

29 §

Tarkempia säännöksiä tämän lain täytäntöönpanosta annetaan tarvittaessa asetuksella.

30 §

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä syyskuuta 1992. Lain 6 §:n säännöksiä sovelletaan

kuitenkin vasta kuuden kuukauden kuluttua lain voimaantulosta.

Tällä lailla kumotaan kilpailunrajoituksista 29 päivänä heinäkuuta 1988 annettu laki (709/88).

Ne päätökset, jotka on annettu 2 momentissa tarkoitetun lain nojalla, jäävät edelleen voimaan.

Helsingissä 27 päivänä toukokuuta 1992

Tasavallan Presidentti

MAUNO KOIVISTO

Ministeri

Pertti Salolainen